Lue keskustelun säännöt.
Miksi kotivaimouteen/kotiäitiyteen suhtaudutaan niin negatiivisesti?
29.12.2019 |
Irtisanouduin muutama kuukausi sitten töistä ja jäin kokopäiväisesti "kotivaimoksi", lähitulevaisuudessa toivottavasti tulen myös äidiksi. Yksi suurimmista haaveistani ja pääsin vihdoin toteuttamaan tämän, kun elämäntilanne on sopiva. Mies tuo leivän pöytään ja minä huolehdin ruuanlaitosta ja kotitöistä sekä hemmottelen miestä työpäivän jälkeen. Tämä järjestely sopii meille molemmille hyvin.
Olen vaan hämmästynyt siitä, miten moni ihminen suhtautuu tähän negatiivisesti. Töissä kerrottuani irtisanoutumisesta työkaverille sain ihan suoraan päin naamaa vittuilua ja eräs pitkäaikainen kaverini on myös kertonut halveksivansa minua ja vähentänyt yhteydenpitoa. Muutenkin usein saa kuulla vain negatiivista kommenttia, kun kerron elämäntilanteestani. Harmittaa. En erityisemmin edes tuo asiaa esille kuin kysyttäessä.
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on uratykkikulttuuri.
Muualla maailmassa kotiäitiys on normi, eikä suuressa osaa maailmaa pikkulapsia heivata hoitoon kuten meillä, "koska ura". Minun käy sääliksi lapsia, jotka on laitettu alle 3-vuotiaina hoitoon, sillä he kärsivät siitä.
Aika monessa maassa hinta siitä kotiäitiydestä on elatusmaksut myös vaimolle, jos ero sattuu tulemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä meistä kahdesta huonompipalkkainen mies jäi kotihoidontuelle eli koti-isäksi kolmannen lapsen ollessa puolivuotias. Aikoo olla kotona siihen asti, että lapsi on kolmevuotias. Tietäisittepä minkälainen haloo tästäkin nousi.
Tuo on nykyaikaa! Ja uskon että hyväksi koko perheelle, kun kumpikin vanhemmista pystyy tulemaan kodin ja lasten kanssa toimeen itsenäisesti. Mieskin palaa tuon breikin jälkeen virkistyneenä töihin.
Tiedän yhden nelilapsisen perheen, jossa isä on ollut jokaisen lapsen kanssa sen kolmannen vuoden kotona, kun äiti on ollut ensimmäiset kaksi vuotta. Erittäin fiksua ja kannatettavaa! Tekee hyvää perheelle eikä kummankaan ura kärsi kohtuuttomasti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei voi osallistua ruunalaittoon ja tehdä osaansa kotitöistä?
Menikö sulta lapsirakas jotain nyt ohi?! SE KÄY TÖISSÄ!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei voi osallistua ruunalaittoon ja tehdä osaansa kotitöistä?
Menikö sulta lapsirakas jotain nyt ohi?! SE KÄY TÖISSÄ!!
Niin minunkin mieheni, mutta silti tekee osansa kotitöistä ja tekee ruokaa. Mikä avuton se sinun miehesi on?
Kotiäitiys on aikamoista löysäilyä nykyään , kun koneet tekee työt ja yhteiskunta hoitaa lapset. En pidä vapaamatkustajista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei voi osallistua ruunalaittoon ja tehdä osaansa kotitöistä?
Menikö sulta lapsirakas jotain nyt ohi?! SE KÄY TÖISSÄ!!
Niin minunkin mieheni, mutta silti tekee osansa kotitöistä ja tekee ruokaa. Mikä avuton se sinun miehesi on?
Tuliko sulla mieleen, että parisuhteita on erilaisia? Jospa nainen haluaa tehdä kaikki kotityöt?
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiys on aikamoista löysäilyä nykyään , kun koneet tekee työt ja yhteiskunta hoitaa lapset. En pidä vapaamatkustajista.
Mikä meistä tekee vapaamatkustajia? Kukaan ei tahtomattaan joudu maksamaan minun elämääni, en ole kenenkään vapaamatkustaja. Onko kaikkien pakko tehdä rankkaa fyysistä työtä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei voi osallistua ruunalaittoon ja tehdä osaansa kotitöistä?
Menikö sulta lapsirakas jotain nyt ohi?! SE KÄY TÖISSÄ!!
Niin minunkin mieheni, mutta silti tekee osansa kotitöistä ja tekee ruokaa. Mikä avuton se sinun miehesi on?
Tuliko sulla mieleen, että parisuhteita on erilaisia? Jospa nainen haluaa tehdä kaikki kotityöt?
Tuossa lainaamassani viestissä kerrottiin selvästi että mies EI VOI osallistua kotitöihin koska käy töissä. Ihan eri asia haluaako joku tehdä kotityöt tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Täällä Ruotsissa on vuosikymmeniä naisille suositeltu osa-aika-työtä. Nyt Ruotsissa on pohjoismaiden köyhimmät eläkeläisnaiset, koska osa-aikatyössä työeläke jää pieneksi.
Suositeltiinko myös sitä vaihtoehtoa, että vaimo käy kokopäiväisesti töissä ja mies osa-aikaisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite en myöskään ymmärrä miten puolituttuja/tuntemattomua huolettaa esim. saanko eläkettä tai jos mies jättää minut.. kotona olevia naisia tunnutaan pitävän ihan aivottomina ja koetaan asiakseen just varoitella, että entäs jos tulee ero? Ero voi tulla kenelle tahansa tai toinen voi kuolla tai loukkaantua niin, että rahantulo loppuu yms, mutta ei elämää voi elää pelko edellä😊 Kävin ”huvikseen” tekemässä pienen työpätkän viime vuonna, jotta saa vähän jalkaa pidettyä jalan välissä jos tulisikin tilanne, että töihin olisi mentävä niin minulta kysyttiin ihan suoraa, että kuinka paljon sun mies tienaa kun et jää vakitöihin..ei tulis itellä ikinä mieleenkään kysellä kenenkään tuloja tai ylipäätään pohtia toisten elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiys on aikamoista löysäilyä nykyään , kun koneet tekee työt ja yhteiskunta hoitaa lapset. En pidä vapaamatkustajista.
Mikä meistä tekee vapaamatkustajia? Kukaan ei tahtomattaan joudu maksamaan minun elämääni, en ole kenenkään vapaamatkustaja. Onko kaikkien pakko tehdä rankkaa fyysistä työtä?
Ei toki, voi tehdä myös vaativaa aivotyötä, joka kehittää yhteiskuntaa ja vie sitä eteenpäin. Lasten- ja kodinhoito ei sellaista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teen mitä huvittaa. kirjoitti:
On monenlaisia kotiäitejä. Itse olen korkeakoulutettu, myöskin pitkään työssä ollut äiti ja pitkään kotiäitinä ollut äiti. Mieheni on suurituloinen ja meillä on omaisuutta sekä Suomessa että ulkomailla. Itse olen saanut myös merkittävän perinnön. Mieheni ja minä arvostamme sitä, että minulla on ollut paljon aikaa lapsille, tuen heitä koulussa ja harrastuksissa ja molemmilla lapsilla menee hienosti. Samoin meillä perheenä. Omaisuutemme on myös yhteistä. Minua ei kateellisten panettelut yhtään haittaa. Elämme kuten meille sopii, taloutemme on kunnossa ja molemmilla oma vapaus, tehdä melkein mitä huvittaa. Joskus törmään tuttujen, sukulaisten tai naapurien kateellisiin
kommentteihin. Yleensä ne ovat juuri tuollaisia ”miehen orja” , ”miten se eläkkeesi” tai ”mitä jos mies jättää” tms. Tyydyn yleensä vain hymyilemään. Minulla on tietoa, heillä pahansuopia arvauksia.Kaikki eivät ole kunnianhimoisia. Minä saan nautintoa pullan leipomisesta ja siitä, kun lapset syövät tuoretta pullaa maidon kera.
En jaa tekemisiäni someen. Nautin siis vain olemisesta ja hetkestä.
Miksi kaikkien pitäisi haaveilla urasta ja mahdollisimman hyvistä ansioista?
En koe mitään alemmuutta uranaisten keskuudessa. Luen kyllä lehtiä ja seuraan uutisia.
Olen tuo yllä oleva, jolle vastasit. Mielestäni on todella hienoa elää hetkessä, siksi itsekään en pyri mihinkään kummempaa enää. Tosin omat lapseni ovat jo melko isoja, joten saatan ryhtyä vaikka yrittäjäksi myöhemmin. Eihän sitä tekemättä mitään jaksa olla. Mutta elämme täällä vain kerran ja jos talous on kunnossa niin on todella järkevää antaa aikaa lapsille. Huomasin tämän konkreettisesti vastikään erään läheiseni ollessa saattohoitokodissa. Ja osa pärjää vähemmälläkin materialla.
Etelä muka kotirouvat nosta mitään tukia? En jotenkin usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiys on aikamoista löysäilyä nykyään , kun koneet tekee työt ja yhteiskunta hoitaa lapset. En pidä vapaamatkustajista.
Mikä meistä tekee vapaamatkustajia? Kukaan ei tahtomattaan joudu maksamaan minun elämääni, en ole kenenkään vapaamatkustaja. Onko kaikkien pakko tehdä rankkaa fyysistä työtä?
Ei toki, voi tehdä myös vaativaa aivotyötä, joka kehittää yhteiskuntaa ja vie sitä eteenpäin. Lasten- ja kodinhoito ei sellaista ole.
Sekö ei kehitä yhteiskuntaa, että kasvatat tulevia veronmaksajia ja teet sen työn hyvin. Lisäksi puoliso voi tehdä enemmän, kun joku huolehtii perheestä. Todella harva tekee yhteiskunnallisesti niin merkittävää työtä, että se kompensoisi sen, että jättää lapset tekemättä tai pitää heistä huonoa huolta, jolloin heistä ei tule mitään.
Naurettavaa seota toisten asioihin.Kyllä sinä saat jäädä jos kerran noin pärjäätte.Tuskinpa koko elämääsi aijot olla työelämästä pois.Kateelliset vain aukovat päätään.
Se on parempi, että elämäänsä tympiintyneet jäävät kokonaan kotiäideiksi negistelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiys on aikamoista löysäilyä nykyään , kun koneet tekee työt ja yhteiskunta hoitaa lapset. En pidä vapaamatkustajista.
Mikä meistä tekee vapaamatkustajia? Kukaan ei tahtomattaan joudu maksamaan minun elämääni, en ole kenenkään vapaamatkustaja. Onko kaikkien pakko tehdä rankkaa fyysistä työtä?
Ei toki, voi tehdä myös vaativaa aivotyötä, joka kehittää yhteiskuntaa ja vie sitä eteenpäin. Lasten- ja kodinhoito ei sellaista ole.
Sekö ei kehitä yhteiskuntaa, että kasvatat tulevia veronmaksajia ja teet sen työn hyvin. Lisäksi puoliso voi tehdä enemmän, kun joku huolehtii perheestä. Todella harva tekee yhteiskunnallisesti niin merkittävää työtä, että se kompensoisi sen, että jättää lapset tekemättä tai pitää heistä huonoa huolta, jolloin heistä ei tule mitään.
Ei se nyky-yhteiskunnassa mitään kokopäivätyötä ole, ellet kotikouluta lapsiasi. Lapsista voi pitää hyvää huolta jäämättä kotiin, mikä onkin oikein, koska me veronmaksajan kustannamme sen koko koulutuslystin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiys on aikamoista löysäilyä nykyään , kun koneet tekee työt ja yhteiskunta hoitaa lapset. En pidä vapaamatkustajista.
Mikä meistä tekee vapaamatkustajia? Kukaan ei tahtomattaan joudu maksamaan minun elämääni, en ole kenenkään vapaamatkustaja. Onko kaikkien pakko tehdä rankkaa fyysistä työtä?
Ei toki, voi tehdä myös vaativaa aivotyötä, joka kehittää yhteiskuntaa ja vie sitä eteenpäin. Lasten- ja kodinhoito ei sellaista ole.
Eli siis se, että mahdollistan miehelleni perheen hänen uransa vuoksi ei vie yhteiskuntaa eteenpäin? Maksamme aika reippaasti verotuloja tälle yhteiskunnalle. Käytämme paljon palveluja, mm siivoojaa ja pientuottajia. En hoida kotia enkä lapsia, panostan perheeseemme ja parisuhteeseeni. Oletko siis katkera että jotkut pystyvät siihen?
Vastaanpa omasta puolestani. Meillä on avioehto joka takaa minulle isoimman osan omaisuudesta (miehen yritystä lukuunottamatta), minulla on miehen tekemiä sijoituksia. Elintasoni pysyisi aivan samana vaikka eroaisimme. Minulla on akateeminen koulutus, mutta ei minkäänlaista työkokemusta. Olemme asuneet ison osan avioliittoamme ulkomailla jossa järkevin vaihtoehto minullekin oli jäädä kotiäidiksi. En ole kaivannut tähän mitään muutosta Suomessakaan.
Tuo joka ei edelleenkään nosta lapsilisää