Miksi on niin väärin olla kotiäiti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä täällä oletetaan, että kotiäitien/-rouvien lapset ja koko perhe elää jossain eristetyssä kuplassa, missä mies ohjailee kaikkia kuin marionetteja.

Meidän lapsi on käynyt kerhossa, päivähoidossa ja tietenkin eskarissa ennen koulua. Ja 1. luokalla halusi ip-kerhoon, kun kaveritkin meni. Tokan luokan aikana tuli siihen tulokseen, että siellä ei ole kivaa ja se lopetettiin.

Päivähoidossa lapsen ei kuitenkaan tarvinnut olla 8-10 tuntia päivässä. Oli siellä aamupäivisin.

Eri

 

Oliko sinulla siis lapsi päivähoidossa ja olit itse kotona? Menee sitten sinänsä ihan ohi aiheen, koska se taas ei ole varsinaisesti kotiäitiyttä. 

Olin aluksi kotiäiti ja sen jälkeen kotirouva. Samalla tavoin siis mies elätti eli sen puolesta liittyi hyvinkin aloitukseen. Kommenttini liittyi siihen väittämään, että ne lapset joiden äiti on kotona, ovat jotenkin silmiinpistävästi erilaisia. Niin minä annoin esimerkin siitä, että kotiäidin lapsetkin saattavat mennä sinne päivähoitoon muutamaksi tunniksi. Onko sillä minun nimikkeelläni väliä siinä vaiheessa??

Vierailija kirjoitti:

Jos on yhteiset eli miehen tienaamat rahat, niin kehtaako niitä käyttää vapaasti oman mielensä mukaan? Eli kehtaako ostaa itselleen joitain kivoja ja kalliita, mutta ei aivan välttämättömiä juttuja? 

Todellakin kehtaa. Ostaahan mieskin itselleen vaikka mitä ja haluaa että minä huolehdin lapselle kaiken mahdollisen ja lite till. Niin minunko pitäisi täällä röllipeikkona arastella, että kehtaako nyt itseensä panostaa.

Keskustelussa tämä häpeänäkökulma on tullut monessa kommentissa esiin. Miksi ihmeessä kokisin häpeää siitä, että käytän rahaa siinä missä muukin perhe? 

-ei ap

Vierailija kirjoitti:

nokun kyllähän se ottaa päähän kun voimaantunut ja itsenäinen nainen joutuu tekemään töitä elääkseen, ja kotiäiti/vaimo teki viisaan valinnan ja otti miehen, ja sitäkautta helpon elämän itselleen. kateus se laittaa kiukuttamaan feministejä.

LOL, feministithän ovat juurikin ajaneet naisten oikeutta omaan rahaan mm palkkatyön muodossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos miehesi lähtee/kuolee? Jäät puille paljaille.

Miksi ihmeessä kuvittelet näin? Tai no ehkä sinulla tilanne voisi olla tämä, mutta itselläni ei olisi.

Miehesi on siis kuolematon tai ei voisi ikinä jättää sinua? Niin on moni muukin kuvitellut mutta toisin käynyt.

Puolet pareista eroaa ja hyvin moni mies pettää. Kotirouva elää kodille ja eristäytyy maailmasta eläen miehelle, kun mies elää maailmalle ja operoi houkutusten keskellä.

Ymmärrän, kun menee hyvin ja on rakastunut, ei usko millään toisen voivan pettää ja jättää. Kotirouva kuitenkin on jollain tasolla miehen armoilla. Vaikka arvostankin kotirouvia, en itse koskaan uskaltaisi ryhtyä moiseen, ellei mies olisi huomattavan varakas ja maksaisi minulle mon

Puolet pareista ei eroa. Puolet avioliitoista päättyy eroon, mutta eroajissa on paljon niitä, jotka eroavat monta kertaa. Heillä on useita avioliittoja. Enemmistö kuitenkin pysyy naimisissa sen ensimmäisen puolison kanssa.

Silloin jos tarkastellaan pelkkiä lukuja, näyttää tämä helposti siltä, että puolet pareista eroaa. Mutta se on vain tilastoharhaa.

Vielä enemmän väärin taitaa olla kotirouvuus. Onneks omassa tuttava-/kaveripiirissä ei enää ihmetellä, mutta on vähän tympeetä jos joutuu jollekin puolivieraalle selittämään että "ei, en elä tuilla, vaan ihan omilla rahoillani". Ei pitäis kellekään kuulua, mutta kun täällä meillä ihmisen itseisarvo riippuu tehdyistä työtunneista ja maksetuista veroista.

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä aistin suoranaista kateutta. Pari muutakin haluaisivat olla kotiäiteinä, mutta toinen on eronnut ja toisen mies ei suostu.

Kummallinen mielikuva tuntuu olevan siitä, että kaikki kotonaolevat saavat jotain tukea. En saa kuin lapsilisän. Kaikki raha tulee mieheltä. En ole hoitovapaalla, työtön, opiskelija, sairaslomalainen enkä eläkeläinen. 

En ole yhtään kateellinen, mutta ihmettelen miksi joku ei halua tehdä edes pientä määrää osa-aikatyötä. Erilaiset elämänalueet tuovat rytmiä, vaihtelua ja virkistystä, ja pienillä tuloilla ei tarvitse maksaa juuri verojakaan. Jos puolisokin tekee osa-aikaisuutta, pääsee hän nauttimaan samoista eduista. Aika mälsää olisi olla ainoa elättäjä ja tehdä pitkää päivää mahdollistaakseen sen, että muut elävät sitä arvokasta kotiarkea.

Meillä lapset on hoidettu pitkään kotona, mutta olen tehnyt aina samalla myös töitä. Enkä ole ikinä ajatellut lapsilisiä omina rahoinani, vaan ne ovat olleet lapsen rahoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on yhteiset eli miehen tienaamat rahat, niin kehtaako niitä käyttää vapaasti oman mielensä mukaan? Eli kehtaako ostaa itselleen joitain kivoja ja kalliita, mutta ei aivan välttämättömiä juttuja? 

 

Todellakin kehtaa. Ostaahan mieskin itselleen vaikka mitä ja haluaa että minä huolehdin lapselle kaiken mahdollisen ja lite till. Niin minunko pitäisi täällä röllipeikkona arastella, että kehtaako nyt itseensä panostaa.

Keskustelussa tämä häpeänäkökulma on tullut monessa kommentissa esiin. Miksi ihmeessä kokisin häpeää siitä, että käytän rahaa siinä missä muukin perhe? 

-ei ap

En sano, että pitäisi tuntea häpeää, enkä sano, etteivätkö rahat kuuluisi myös vaimolle. Mutta kun kyseessä ovat kuitenkin miehen tienestit, niin mietin tuleeko siinä sellainen psykologinen kynnys, että miettii, kehtaanko ostaa itselleni jonkin kalliin jutun, jota en välttämättä tarvitse. Kun taas jos ostaa omilla tienaamillaan rahoilla, niin sellaista ei tarvitse miettiä, koska _*omatpa ovat rahani*_

Pohdin tätä asian psykologista puolta ihan vilpittömästi, mutta samalla hyvin iloisena siitä, että tienaan rahaa itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on yhteiset eli miehen tienaamat rahat, niin kehtaako niitä käyttää vapaasti oman mielensä mukaan? Eli kehtaako ostaa itselleen joitain kivoja ja kalliita, mutta ei aivan välttämättömiä juttuja? 

 

Todellakin kehtaa. Ostaahan mieskin itselleen vaikka mitä ja haluaa että minä huolehdin lapselle kaiken mahdollisen ja lite till. Niin minunko pitäisi täällä röllipeikkona arastella, että kehtaako nyt itseensä panostaa.

Keskustelussa tämä häpeänäkökulma on tullut monessa kommentissa esiin. Miksi ihmeessä kokisin häpeää siitä, että käytän rahaa siinä missä muukin perhe? 

-ei ap

Niin, jos yleisellä tasolla palkansaajien keskuudessa asiaa mietitään, eli siis suljetaan pois mittavat pääomatulot ja perityt omaisuudet - niin ylimmässäkään tulodesiilissä ei veroprogression jälkeen jää kotiäidille kovin kummoisia rahoja itseensä panostettavaksi. Siis sen jälkeen, kun ensin on yhden palkansaajan nettotuloista maksettu elämisen välttämättömät kulut, sitten mies on ostanut itselleen vaikka mitä ja rouva lapselle kaiken mahdollisen ja lite till, sinun ilmaisujasi käyttäen. Jotain olisi hyvä perhekunnan kuitenkin säästääkin, etenkin jos toimeentulo on yhden palkansaajan varassa.

Sitten on toki poikkeuksia, mutta ne poikkeukset ovat sen verran harvinaisia, että tällaisessa yleisen tason keskustelussa ne toimivat lähinnä kuriositeetteina tai ehkä saavat kanssakeskustelijat jopa epäilemään trollausta. 

Tässä on väärin se, että tällainen kuvio on yhteiskunnallisessa mielessä epätasa-arvoista. Se kenellä on rahaa, sillä on valtaa. Kotiäitiys marginaalisena ilmiönä ei haittaa, mutta yleistyessään se heikentäisi naisten asemaa yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on väärin se, että tällainen kuvio on yhteiskunnallisessa mielessä epätasa-arvoista. Se kenellä on rahaa, sillä on valtaa. Kotiäitiys marginaalisena ilmiönä ei haittaa, mutta yleistyessään se heikentäisi naisten asemaa yhteiskunnassa.

Kuvitteletko tosiaan, että useimmilla naisilla on varaa olla kotiäiti? Historiallisestikin työväenluokan naiset ei olleet kotiäitejä vaan joutuivat käymään töissä rahan takia. Kotiäitiys oli vain hyväosaisten juttu.

Jos olet huolissasi rahasta, vaadi parempia päivähoitopaikkoja, inhimillisempää työelämää ja kunnollisia palkkoja.

Vierailija kirjoitti:

Näitä sun vastauksia kun lukee niin en ihmettele miksi sinuun suhtaudutaan negatiivisesti. Nimenomaan siis sinuun itseesi eikä sun tilanteeseen. Et vaikuta ollenkaan mukavalta ihmiseltä.

Aloitus on 5 vuotta vanha. Joku valopää halusi sen nostaa ylös. En usko, että aloittaja on tässä keskustelussa ollut mukana ensimmäisiä vastauksia pidemmälle.

Itse näen tasa-arvon tärkeänä, ja olen halunnut myös antaa pojillemme mallin tasa-arvoisesta perheestä. Siksi olen halunnut jakaa perhevapaat puolisoni kanssa, olemme hoitaneet lapset pitkään ja nähdäkseni olemme voineet hyvin.

Tasa-arvon näkökulmasta lähestyisin tätäkin kysymystä. Mikäli pystytte aidosti, kulmia kohottelematta, hyväksymään myös ns. kotiherran, nuorehkon, terveen ja kaikin puolin työkykyinen miehen, joka omasta tahdostaan on työelämän ulkopuolella pitämässä kotia viihtyisänä työssäkäyvälle vaimolle tämän rahoilla, niin sitten voimme sanoa että kotirouvana olemisessa ei ole tasa-arvon kannalta mitään ongelmaa. Mikäli kotiherruus valintana nähdään outona tai huvittavana, tarkoittaa se sitä että naisen panos työelämässä ja yhteiskunnassa nähdään edelleen vähäisempänä kuin miehen.

Woke- hörhöt vaativat lopettamaan kaiken järjellisen ja loogisen touhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on väärin se, että tällainen kuvio on yhteiskunnallisessa mielessä epätasa-arvoista. Se kenellä on rahaa, sillä on valtaa. Kotiäitiys marginaalisena ilmiönä ei haittaa, mutta yleistyessään se heikentäisi naisten asemaa yhteiskunnassa.

Kuvitteletko tosiaan, että useimmilla naisilla on varaa olla kotiäiti? Historiallisestikin työväenluokan naiset ei olleet kotiäitejä vaan joutuivat käymään töissä rahan takia. Kotiäitiys oli vain hyväosaisten juttu.

Jos olet huolissasi rahasta, vaadi parempia päivähoitopaikkoja, inhimillisempää työelämää ja kunnollisia palkkoja.

 

Kotiäitiys on tänä päivänäkin enimmäkseen yläluokan heiniä. Yläluokan rouvilla usein jo syntymästä omaa omaisuutta, joten kotirouvailu ei paljon taloutta paina, varsinkin kun osakkeet tuo rouvalle massa säästöön. 

Tasa-arvo on nähtävä mahdollisuuksien tasa-arvona. Ei minään pakkotasa-arvona. Siksi on ihan valinta ryhtyä kotiäidiksi.  Ei siinä valinnassa tarvitse orjailla yhteisöjä.

Tässä ja muussakin keskustelussa olisi hyvä muistaa individuaalianarkisti Veikko Leväahon teesit:

1) Ihminen syntyy vapaana olentona maapallolle, ei kenenkään eikä minkään vallanalaisuuteen. 

2) Ihminen on kokonainen, suvereeni olento itsensä suhteen, ei mikään partikkeli jostain laumasta eli yhteisöstä. 

3) Ihminen on erilainen, kaikista muista ihmisistäkin poikkeava olento, jolle toisen ihmisen normit eivät sovi. 

Ikävä kyllä se pomomies pettää todennäköisemmin kuin se pikkuvaimo. Ja isot pomot ovat pääsääntöisesti persoonaltaan hyvin itsekkäitä ja siihen kulttuuriin tavallaan kuuluu se pettäminen.

Tämä. Mutta ehkä pikkurouva ei välitä, kun rahaa tulee. Sitten voi alkaa harmittamaan, kun pomo lopulta lähtee toisen matkaan ja rahavirta pienenee. 

Kotiäiti on ignorantti, epäkiinnostava, naiivi, altavastaaja, tylsä, pieniympyräinen, todellisuudesta vieraantunut, antifeministinen, laiska, omituinen. Siinä vastaus ap:n kysymykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on väärin se, että tällainen kuvio on yhteiskunnallisessa mielessä epätasa-arvoista. Se kenellä on rahaa, sillä on valtaa. Kotiäitiys marginaalisena ilmiönä ei haittaa, mutta yleistyessään se heikentäisi naisten asemaa yhteiskunnassa.

Kuvitteletko tosiaan, että useimmilla naisilla on varaa olla kotiäiti? Historiallisestikin työväenluokan naiset ei olleet kotiäitejä vaan joutuivat käymään töissä rahan takia. Kotiäitiys oli vain hyväosaisten juttu.

Jos olet huolissasi rahasta, vaadi parempia päivähoitopaikkoja, inhimillisempää työelämää ja kunnollisia palkkoja.

 

En kuvittele. Vastasin alkuperäiseen kysymykseen mikä kotiäitiydessä on väärin. Olisi yhteiskunnallinen ongelma, mikäli useat naiset jäisivät kotiin vaille palkkatuloja ja työuraa. Naisten ja miesten tasa-arvo heikkenisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on yhteiset eli miehen tienaamat rahat, niin kehtaako niitä käyttää vapaasti oman mielensä mukaan? Eli kehtaako ostaa itselleen joitain kivoja ja kalliita, mutta ei aivan välttämättömiä juttuja? 

 

Todellakin kehtaa. Ostaahan mieskin itselleen vaikka mitä ja haluaa että minä huolehdin lapselle kaiken mahdollisen ja lite till. Niin minunko pitäisi täällä röllipeikkona arastella, että kehtaako nyt itseensä panostaa.

Keskustelussa tämä häpeänäkökulma on tullut monessa kommentissa esiin. Miksi ihmeessä kokisin häpeää siitä, että käytän rahaa siinä missä muukin perhe? 

-ei ap

Miten tämä koko kuvio poikkeaa prostituutiosta? Ehkä korkeintaan sillä, että kotirouvalla on vain yksi vakioasiakas.