"Tuosta meidän Tainasta tulee tosi pantava”
Hyi kun tuli paha olo kuin luin tuon jutun. Myös minun isäni oli tuollainen paskapääsovinisti.
Olin ehkä vasta 11 v kun isä mietti kännissä että "tuleekohan Pialle iso vai pieni pillu".
Kommentit (754)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sellaisia "salaliittoja" on olemassa muualla maailmassa runsaasti, siellä missä asiat ovat vielä pahemmin. Ei varmaankaan keskiverto länsimaalainen mies tarkoituksella ja tiedostaen edistä tuollaisia agendoja, mutta ei suomalainen kulttuuri ole mitenkään muusta maailmasta tai historiasta eristyksissä muovautunut. Kulttuuri ja sen historia vaikuttaa jokaiseen ihmiseen vaikka ihminen ei sitä itse tiedostaisi.
Sillä ei ole merkitystä jos kehitysmaa muualla on vielä hyvin perinteinen käsitykseltään, Suomi ei ole eikä enää hetkeen ole ollut mikään naisvihamaa.
Juuri tuollaisista vanhanaikaisista sovinstisista käsityksistä tulee monet miesten nykyajan ongelmatkin: miehet jotka eivät tuohon muottiin sovi syrjäytyvät, miehet joutuvat kokemaan eniten väkivaltaa toisilta miehiltä jotka ovat omaksuneet aggressiivisen miehen roolin, miehet kokevat paineita täyttää tuo kulttuurin heille asettama rooli ja saada arvostusta yhteisöltä, miehillä on ehkä enemmän ongelmia käsitellä tunteitaan nykyaikaan paremmin sopivin menetelmin ja kenties mm tästä syystä alkoholisoituvat herkemmin..
Miehet ovat useammin edustettuina sekä yhteiskunnan huipulla että aivan pahnanpohjimmaisina, miehillä elintaso heittelee paljon radikaalimmin kuin naisilla laidasta laitaan, sama myös älykkyyden kanssa. Miesneroja on ehkä aavistus enemmän mutta vähä-älyisiä miehiäkin on enemmän kuin naisia. Siihen ei pelkkä vanhanaikaiset käsitykset vaikuta mitenkään vaan siinä biologia ja hormonikehitys astuu kuvioihin. Pääpiirteittäin vaikka syrjäytyminen miehillä kasvaa niin väkivaltaiset kuolemat ovat pienenemään päin, eli "wanhaan hywään aikaan" syrjäytyneet miehet reilusti useammin kokivat kurjan kuoleman kuin nykyään.
Nämä ongelmat eivät ole nykyaikaisia ja ainoa syy miesten leviävälle syrjäytymiselle tällä hetkellä on töiden väheneminen miesvaltaisilla aloilla ja työmaailman pirstoutuminen vakipaikoista osa-aikaisiksi. Eli hyvin perinteisistä ongelmista vieläkin puhutaan ja miehillä ei sinänsä ole mitään erityistä ongelmaa sopeutua nykyaikaan. Keltaisissa liiveissä osoitti mieltä myös naisetkin koska Ranskassa muuttuva työmaailma koskettaa myös naisvaltaisia aloja.
"Isäsi oli sinulle ilkeä koska valkoiset miehet ovat syntyessään pahoja"- on retoriikka joka opettaa väkivallan uhreille väärää ja vaarallista maailmankuvaa mikä rohkaisee heitä vain syrjäytymään ja sulkeutumaan entisestään paranemisen ja sosiaalisen terapian sijasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä (miespuolisella?) kirjoittajalla menevät keskustelussa puurot ja vellit pahasti sekaisin. Rakenne ja salaliitto eivät ole keskenään synonyymejä. Tuskin itsekään ajattelet niin lapsellisesti, että valtarakenteen muodostumiseen vaadittaisiin kaikkien miesten yhteinen salaliitto, niin kuin itse asian ilmaisit.
Lasten ahdistelutapauksissa tekijä pystyy toteuttamaan tekojaan juuri valta-asemansa turvin. Näitä valta-asemia ovat esim. isä-tytär, isoveli-pikkusisko, valmentaja-valmennettava... Yhteiskunnassamme on ja on ollut valtavasti sosiaalisia normeja, jotka edesauttavat ahdistelijoiden toimintaa. Esimerkiksi pojat ovat poikia -ajattelu, joka antaa pojille takaportin käyttäytyä kuin peräreiät jopa vielä aikuisenakin. Isä on perinteisesti ollut perheenpää, jolle on jopa lain turvin annettu oikeus kohdella kaltoin perhettään.
Naisia väheksyvä kulttuuri myös auttaa ahdistelijoita siinä, ettei naisten ja tyttöjen kertomuksia oteta todesta, uhreja syyllistetään eikä tekijöitä rangaista.
Sen verran sivusta lisään, että tässä(kin) asiassa ne keksityillä tarinoilla itselleen huomiota hakevat tai jonkin sortin kostoa metsästävät (naiset) aiheuttavat isoja ongelmia kaikille niille, jotka oikeasti ovat tulleet ahdistelluiksi ja vähätellyiksi sukupuolensa takia.
Jotenkin se "suden" huvikseen huutelu pitäisi saada kitkettyä kokonaan, jotta kukaan aito uhri ei tulisi vähätellyksi vielä yhden kerran lisää silloinkin kun uskaltaa vihdoin suunsa avata kokemastaan ahdistelusta.
No montakos tällaista keksittyä tapausta olet todistanut? Onko sinulla asiantuntemusta erottaa, että kyllä tuo hyväksikäytön vuoksi viikoittain terapiassa käyvä nainen nyt valehtelee, mokoma miesvihaaja?
Ei ole kykyä erottaa (onko kenelläkään?) ja siksipä näiden satuilijoiden pitäisikin ihan itse ymmärtää, ettei keksityillä jutuilla aiheuta kuin harmia ja vahinkoa kaikille ja myös itselleen.
Jokaisen uhrin pitää saada apua (ja ymmärrystä) ilman kyseenalaistamista ja tekijän rangaistus (mikäli siis kyse on oikeasti rikoksesta) mutta niin kauan kun näitä satuilijoita keskuudessamme on _ja käytöstä ei yksiselitteisesti tuomita_, niin oikeat uhrit joutuvat ihan liian usein kokemaan vähättelyä ja kyseenalaistamista. Nämä sana sanaa vastaan-jutut on muutenkin hankalia eikä niitä pitäisi enää kenenkään tehdä hankalammiksi sillä, että keksii jotain ihan vaan vaikka huvikseen ja koska mä voin. Voi olla että toivon mahdottomia, mutta minusta olisi ihanaa elää turvallisessa yhteiskunnassa jossa toisiin ihmisiin (ja niiden sanaan) voi luottaa. Nykyisinhän se on just toisinpäin, että kaikkiin pitää suhtautua varauksella :-(
Mutta niinhän se menee aina, ne m*lkuimmat ja muista ihmisistä piittaamattomimmat on ne jotka porskuttaa vailla ongelmia ja muut sitten saa kaiken pskan niskaansa kerta toisensa jälkeen.
Vähän meni ohi aiheen, sori.
Vierailija kirjoitti:
Lasten ahdistelutapauksissa tekijä pystyy toteuttamaan tekojaan juuri valta-asemansa turvin. Näitä valta-asemia ovat esim. isä-tytär, isoveli-pikkusisko, valmentaja-valmennettava... Yhteiskunnassamme on ja on ollut valtavasti sosiaalisia normeja, jotka edesauttavat ahdistelijoiden toimintaa. Esimerkiksi pojat ovat poikia -ajattelu, joka antaa pojille takaportin käyttäytyä kuin peräreiät jopa vielä aikuisenakin. Isä on perinteisesti ollut perheenpää, jolle on jopa lain turvin annettu oikeus kohdella kaltoin perhettään.
Naisia väheksyvä kulttuuri myös auttaa ahdistelijoita siinä, ettei naisten ja tyttöjen kertomuksia oteta todesta, uhreja syyllistetään eikä tekijöitä rangaista.
Miten tällä selittyy kaltoinkohtelevat tai leikkikouluikäisiä lapsia mur..ha.avat äidit? Etköhän saa jotenkin senkin kierrettyä niin että sekin on jotenkin valkoisen miehen syytä kaikki.
Samanlaisia kokemuksia täälläkin.
Olin lapsi 80-luvulla ja teini 90-luvulla. Koko lapsuus ja nuoruus on täynnä näitä ällöjä setämiehiä jotka kokivat oikeudekseen alistaa ja seksualisoida kehittyvää minuuttani.
Kaverin isä yritti ahdistaa nurkkaan ja lääppiä, sukulais- ja tuttavaperheiden miehet kommentoivat kasvavia muotoja, vieraat ukot kadulla huutelivat perään perseestä ja tisseistä siitä alkaen kun olin 10v. Munaukot paljastelivat puskissa. Kun olin 12 v, tuntematon aikuinen mies uimarannalla alkoi kommentoida ihania rintojani ja muotojani ja kyseli onko poikaystävää ja joko olen harrastanut seksiä. Olin ihan lapsi vielä ja halusin vaan rakentaa hiekkalinnan. :( Oma lapsi on nyt tuon ikäinen ja tuntuu kuvottavalta ajatellakin että hän joutuisi kokemaan tällaista. On onneksi poika, ehkä se suojaa häntä edes vähän.
Kaikkein ahdistavimpia ovat kuitenkin perhepiiriin liittyvät muistot. Isäni oli aina kommentoimassa naisten seksikkyyttä ja olin tuskallisen tietoinen jo lapsena hänen lukuisista avioliiton ulkopuolisista suhteistaan. Hänelle naisella oli arvoa vain seksiobjektina. Missikisat ja vastaavat kyylättiin (kuolattiin) tarkkaan ja äiti istui vihaisena ja hiljaisena vieressä. Opin jo lapsena että hyvä nainen on laiha, seksikäs ja hiljaa. :( Muistan myös kun ollessani noin 12v aloin kokea isäni tuijottavan minua saunassa asiattomasti. Kun pyysin että hän voisi katsoa toisaalle, hän raivostui ja sätti minut mielenvikaiseksi. En enää suostunut menemään saunan perheen kanssa tämän jälkeen, mutta vieläkin on likainen olo. Isän seksuaalissävytteiset kehut ja päätön raivoaminen vuorottelivat ilman ennakkovaroitusta läpi lapsuuteni. Ihmekkös, että itsetuntoni on pohjamudissa ja koen likaista syyllisyyttä kaikesta seksiin liittyvästä. Myös isoveljen käytös oli varsin häiriintynyttä - kerrankin kännissä tunnusti ”rakastavansa minua” (olin ehkä 13v) ja tuli todella likainen olo, ei sellainen että olisi tarkoittanut veljellistä rakkautta. :( Hän myös kyttäsi suihkun oven takana kun olin suihkussa (ovea ei saanut lukkoon ja pelkäsin hulluna että tulee sisään, aseistauduin ottamalla löylykauhan käden ulottuville!) ja ilmeisesti vartosi että tulen ulos pyyhkeeseen kietoutuneena. Yöks. Myös kommentoi usein hameeni lyhyyttä tms asioita joista kävi ilmi että hänen katseensa kulki todellakin paikoissa joissa ei isoveljen katseen pitäisi kulkea!
Olen todella rikki näistä muistoista ja muusta läpi lapsuuden jatkuneesta emotionaalisesta hyväksikäytöstä. Terapiassa käyn, mutta jotenkin en sielläkään kehtaa puhua tästä kaikesta.
Häpeä on niin syvällä itsessä. :(
Monia naisia hävettää puhua näistä mutta muistakaa:
Häpeä ei ole teidän vaan aina tekijän.
On häpeällistä olla mies joka ei anna tytöille ja naisille rauhaa ja puuttuu toisen kehoon. Se on heidän häpeä puhukaa rohkeasti ja työntäkää häpeä heille joille se oikeasti kuuluu! Ja jos pystytte nimet julki, älkää saatko, kamalien miesten oma vastuu vastata paskoista teoista jos ne on itse tehnyt ja aloittanut.
Häpeä on AINA TEKIJÄN!!!!!
Olipa kyse mistä tahansa naisia koskevasta ongelmasta, kiirehtivät miehet paikalle tukahduttamaan keskustelun, vähättelemään ongelmaa ja kääntämään puheen käsittelemään miehiä koskevia ongelmia.
Taas kerran nähty.
Vierailija kirjoitti:
Monia naisia hävettää puhua näistä mutta muistakaa:
Häpeä ei ole teidän vaan aina tekijän.
On häpeällistä olla mies joka ei anna tytöille ja naisille rauhaa ja puuttuu toisen kehoon. Se on heidän häpeä puhukaa rohkeasti ja työntäkää häpeä heille joille se oikeasti kuuluu! Ja jos pystytte nimet julki, älkää saatko, kamalien miesten oma vastuu vastata paskoista teoista jos ne on itse tehnyt ja aloittanut.
Häpeä on AINA TEKIJÄN!!!!!
Silti tekijää ei hävetä. Häpeän pitäisi olla tekijällä vaan eipä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monia naisia hävettää puhua näistä mutta muistakaa:
Häpeä ei ole teidän vaan aina tekijän.
On häpeällistä olla mies joka ei anna tytöille ja naisille rauhaa ja puuttuu toisen kehoon. Se on heidän häpeä puhukaa rohkeasti ja työntäkää häpeä heille joille se oikeasti kuuluu! Ja jos pystytte nimet julki, älkää saatko, kamalien miesten oma vastuu vastata paskoista teoista jos ne on itse tehnyt ja aloittanut.
Häpeä on AINA TEKIJÄN!!!!!
Silti tekijää ei hävetä. Häpeän pitäisi olla tekijällä vaan eipä ole.
Ja jos vaikka nyt työpaikallani kaikki tietäisi näistä kokemuksistani (omien lähisukulaisten suhteen, vieraiden miesten lääppimiset on lähes kaikille tuttuja) niin kyllä se olisin silti minä jota katsottaisiin kieroon. "Miten voi olla tuollainen perhe ihan kauheaa en oo ikinä kuullukaan päläpälä"
Taitaa olla niin että täällä vähättelevät miehet ovat ne tekijät jotka kotona hermostuneena odottaa kun paska tulee putoamaan omaan niskaan.
Te ukot ette tästä selviä enää. Nautin aina kun näen kusi sukassa olevia sovinisteja jotka saa todellakin sen mitä ansaitsee.
Olen itse päättänyt että minä en enää ole hiljaa mitä mulle on tehty, sanokoot ihmiset lähipiirissä mitä vaan. Näkee sitten kuka on oikeasti fiksu. Miesten vika se on ollut ei minun.
T. Lapsena seksuaalisesti käytetty/ahdisteltu
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisia kokemuksia täälläkin.
Olin lapsi 80-luvulla ja teini 90-luvulla. Koko lapsuus ja nuoruus on täynnä näitä ällöjä setämiehiä jotka kokivat oikeudekseen alistaa ja seksualisoida kehittyvää minuuttani.Kaverin isä yritti ahdistaa nurkkaan ja lääppiä, sukulais- ja tuttavaperheiden miehet kommentoivat kasvavia muotoja, vieraat ukot kadulla huutelivat perään perseestä ja tisseistä siitä alkaen kun olin 10v. Munaukot paljastelivat puskissa. Kun olin 12 v, tuntematon aikuinen mies uimarannalla alkoi kommentoida ihania rintojani ja muotojani ja kyseli onko poikaystävää ja joko olen harrastanut seksiä. Olin ihan lapsi vielä ja halusin vaan rakentaa hiekkalinnan. :( Oma lapsi on nyt tuon ikäinen ja tuntuu kuvottavalta ajatellakin että hän joutuisi kokemaan tällaista. On onneksi poika, ehkä se suojaa häntä edes vähän.
Kaikkein ahdistavimpia ovat kuitenkin perhepiiriin liittyvät muistot. Isäni oli aina kommentoimassa naisten seksikkyyttä ja olin tuskallisen tietoinen jo lapsena hänen lukuisista avioliiton ulkopuolisista suhteistaan. Hänelle naisella oli arvoa vain seksiobjektina. Missikisat ja vastaavat kyylättiin (kuolattiin) tarkkaan ja äiti istui vihaisena ja hiljaisena vieressä. Opin jo lapsena että hyvä nainen on laiha, seksikäs ja hiljaa. :( Muistan myös kun ollessani noin 12v aloin kokea isäni tuijottavan minua saunassa asiattomasti. Kun pyysin että hän voisi katsoa toisaalle, hän raivostui ja sätti minut mielenvikaiseksi. En enää suostunut menemään saunan perheen kanssa tämän jälkeen, mutta vieläkin on likainen olo. Isän seksuaalissävytteiset kehut ja päätön raivoaminen vuorottelivat ilman ennakkovaroitusta läpi lapsuuteni. Ihmekkös, että itsetuntoni on pohjamudissa ja koen likaista syyllisyyttä kaikesta seksiin liittyvästä. Myös isoveljen käytös oli varsin häiriintynyttä - kerrankin kännissä tunnusti ”rakastavansa minua” (olin ehkä 13v) ja tuli todella likainen olo, ei sellainen että olisi tarkoittanut veljellistä rakkautta. :( Hän myös kyttäsi suihkun oven takana kun olin suihkussa (ovea ei saanut lukkoon ja pelkäsin hulluna että tulee sisään, aseistauduin ottamalla löylykauhan käden ulottuville!) ja ilmeisesti vartosi että tulen ulos pyyhkeeseen kietoutuneena. Yöks. Myös kommentoi usein hameeni lyhyyttä tms asioita joista kävi ilmi että hänen katseensa kulki todellakin paikoissa joissa ei isoveljen katseen pitäisi kulkea!
Olen todella rikki näistä muistoista ja muusta läpi lapsuuden jatkuneesta emotionaalisesta hyväksikäytöstä. Terapiassa käyn, mutta jotenkin en sielläkään kehtaa puhua tästä kaikesta.
Häpeä on niin syvällä itsessä. :(
Ehkä tämä keskusteluketju rohkaisee sinua(kin) puhumaan vain ihan kaikesta avoimesti terapiassa, koska kuten voit havaita et todellakaan ole ainoa kokemuksinesi.
Hyväksikäyttäjien nimet julki nettiin.
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä (miespuolisella?) kirjoittajalla menevät keskustelussa puurot ja vellit pahasti sekaisin. Rakenne ja salaliitto eivät ole keskenään synonyymejä. Tuskin itsekään ajattelet niin lapsellisesti, että valtarakenteen muodostumiseen vaadittaisiin kaikkien miesten yhteinen salaliitto, niin kuin itse asian ilmaisit.
Lasten ahdistelutapauksissa tekijä pystyy toteuttamaan tekojaan juuri valta-asemansa turvin. Näitä valta-asemia ovat esim. isä-tytär, isoveli-pikkusisko, valmentaja-valmennettava... Yhteiskunnassamme on ja on ollut valtavasti sosiaalisia normeja, jotka edesauttavat ahdistelijoiden toimintaa. Esimerkiksi pojat ovat poikia -ajattelu, joka antaa pojille takaportin käyttäytyä kuin peräreiät jopa vielä aikuisenakin. Isä on perinteisesti ollut perheenpää, jolle on jopa lain turvin annettu oikeus kohdella kaltoin perhettään.
Naisia väheksyvä kulttuuri myös auttaa ahdistelijoita siinä, ettei naisten ja tyttöjen kertomuksia oteta todesta, uhreja syyllistetään eikä tekijöitä rangaista.
Juurikin näin! Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Ikinä missään ei ole ollut sellaista, että äiti yhdessä mummon ja tädin kanssa kommentoisi poikalapselle että "tolle kasvaa varmaan iso k*rpä", "vilautapa meille vähän, joko sulla seisoo", ja "kyllä ton kanssa mielellään panis", samalla kun suvun miehet istuu tuppisuuna vieressä tai max. hihittelee vaivautuneena että "älä Pekka välitä, tytöt on tyttöjä". Siksi on olemassa esimerkiksi se naistenpäivä, ja miestenpäivää ei ota tosissaan edes miehet. Yksittäiset tapaukset ovat kaikki tietenkin traagisia ja väärin, mutta niitä ei voi rinnastaa yhteiskunnan ja kulttuurin sisäänrakennettuun ja systemaattiseen tyttöjen ja naisten alistamiseen ja esineellistämiseen.
Myös minulla on seksistisiä juttuja puhunut isä. Ne kohdistuivat äitiini ja muihin aikuisiin naisiin, eli emme sisareni kanssa joutuneet puheiden kohteeksi. Mutta naiseuteen ne puheet ovat syvästi vaikuttaneet, sillä me kuulimme ne kaikki. Juttuja ei sensuroitu yhtään meiltä lapsilta, vaan vieraille kahvipöydässä kerrottiin hyvinä juttuina. Minäkin välillä käänsin isän juttuja siten, että laitoin samat sanat naisten sanomiksi. Muistan miten absurdilta se kuulosti, niin väärältä ja irvokkaalta, että ajattelin ettei tämä voi olla ok. Vasta me too- liikehdinnän kautta olen saanut vahvistusta sille, että se ei todellakaan ei ollut ok! Siihen oli vaan niin tottunut, se oli ns. normaalia, että miehet puhuvat niin. Kuten monilla muillakin täällä, myös minulla kokemukseni ovat vaikuttaneet haavoittavalla tavalla parisuhteisiini. Ylipäätään suhteeseen miessukupuoleen.
”Valitettavasti” olen ollut aikamoisen kaunis nuorempana, joten olen joutunut monta kertaa seksuaalisen ahdistelun kohteeksi, ja sekin oli jotenkin normaalia. Olin tottunut siihen, että miehet ovat sellaisia ja jotenkin sitä ajatteli, että likaiset puheet lääppimisineen vain kuuluvat asiaan. Välillä kävelin kadulla niin, että katsoin vain asfalttia, että en näkisi miesten katseita. Kokemani ahdistelu pistettiin merkille ystäväpiirissäni, sillä niin usein sitä tapahtui. Jotenkin olin niin alistunut, en tiedä. Äitini veli ahdisteli minua seksuaalisesti ollessani teini-ikäinen, sitä kesti monta vuotta. Se loppui vasta siihen, että en suostunut tapaamaan häntä (aikuisena). Häirintä tapahtui vanhempieni silmien alla, ja siihen ei puututtu. Tänäkään päivänä vanhempani eivät sitä myönnä, vaikka olen siitä heille kertonut. Heillä ei ole kykyjä eikä kapasiteettia käsitellä asiaa, jonka vuoksi olen jäänyt täydellisen yksin kipuiluni kanssa. Onneksi olen tällä hetkellä traumaterapiassa, jossa purkaa vinoutuneita käsityksiäni ja piirtää rajojani uudelleen.
Siksi olen niin onnellinen nykyään vallitsevasta ilmapiiristä, missä nuoret naiset elävät (vaikka seksuaalinen ahdistelua on yhä niin paljon, samoin järkyttävää naisvihaa). Siis siitä, että on mahdollista sanoa jos ei pidä jostakin, voi iloita seksuaalisuudestaan ja naiseudestaan. Ihan harmittaa, että kunpa saisin nyt vaikka 25-28, ja saisi ilmaista itseään vapaammin kuin mitä itse sen ikäisenä. Olen nyt 40- vuotias, ja aion kyllä elää tästä eteenpäin vapaanpana naisena. Meidän naisten voimaantuminen (en keksi parempaa sanaa) on elintärkeää tulevaisuuden tytöille mutta tämä koskee myös tulevaisuuden poikia. Ei riitä, että naiset voimaantuu, vaan myös miesten on löydettävä uudenlainen tapa olla mies.
Pikkupaikkakunnilla varsinkin yleistä moinen ällöttävyys tyttäriä kohtaan, monet niin sisäsiittoisia sukurakenteiltaankin että geneettisen perimän älyllinenrihmasto on aika haurasta kamaa.
Ei voi olla kovin viisas mies sellainen joka noin lapsiaan kohtelee, senhän sanoo järkikin. Tyhmällä miehellä on tyhmät puheet ja elkeet.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 80 luvulla tarkastettiin alapää, elikkä onko ollut poikien kanssa.
Isä muka osasi katsoa ja levitteli ja haisteli sormiaan homman aikana.Tämä alkoi ollessani 12 siskoni oli runsaan vuoden vanhempi hän oli äitini edellisestä avioliitosta.
Äiti oli se joka tähän useimmiten pakotti, luuli todennäköisesti, että homma normaalia välittämistä ja kasvatusta.
Kotoa muutimme molemmat kun olin 18.
Nyt molemmilla omat lapset ja hyvät perheet.
Kumman etäiseksi välit vanhempiin jääneet ja yhteydenpito molemmilla, itse en edes soita, edes jouluna.
Ei helv*tti mitä paskaa! Miten tollasta voi edes olla! Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten ahdistelutapauksissa tekijä pystyy toteuttamaan tekojaan juuri valta-asemansa turvin. Näitä valta-asemia ovat esim. isä-tytär, isoveli-pikkusisko, valmentaja-valmennettava... Yhteiskunnassamme on ja on ollut valtavasti sosiaalisia normeja, jotka edesauttavat ahdistelijoiden toimintaa. Esimerkiksi pojat ovat poikia -ajattelu, joka antaa pojille takaportin käyttäytyä kuin peräreiät jopa vielä aikuisenakin. Isä on perinteisesti ollut perheenpää, jolle on jopa lain turvin annettu oikeus kohdella kaltoin perhettään.
Naisia väheksyvä kulttuuri myös auttaa ahdistelijoita siinä, ettei naisten ja tyttöjen kertomuksia oteta todesta, uhreja syyllistetään eikä tekijöitä rangaista.
Miten tällä selittyy kaltoinkohtelevat tai leikkikouluikäisiä lapsia mur..ha.avat äidit? Etköhän saa jotenkin senkin kierrettyä niin että sekin on jotenkin valkoisen miehen syytä kaikki.
En ole puhunut valkoisista miehistä mitään.
Äideillä on biologian sekä yhteiskunnan rakenteiden (surprise) vuoksi ollut aina suurempi taakka ja vastuu pienistä lapsista kuin isillä. He siis yksinkertaisesti viettävät huomattavasti enemmän aikaa lasten kanssa kuin isät.
Tässä ketjussa on kuitenkin kyse lasten ahdistelusta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Pidätkö siis äidin mahdollisuutta m..rhata pieni lapsi samanlaisena "etuutena" kuin isien/miesten mahdollisuutta toteuttaa seksuaalisia mieltymyksiään pikkutyttöihin kohdistuvana irstailuna? Minusta nämä eivät ole lainkaan samoja asioita, vaikkakin näen kyllä helposti rakenteet äitienkin kohdalla. Esim. sairaassa ympäristössä kasvaminen, asennevammat, mielenterveyden järkkyminen, mielenterveyspalveluiden ulkopuolelle jääminen, totaalinen uupuminen ja ilman arjen apua jääminen voivat olla asioita jotka johtavat väkivaltaan lasta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä (miespuolisella?) kirjoittajalla menevät keskustelussa puurot ja vellit pahasti sekaisin. Rakenne ja salaliitto eivät ole keskenään synonyymejä. Tuskin itsekään ajattelet niin lapsellisesti, että valtarakenteen muodostumiseen vaadittaisiin kaikkien miesten yhteinen salaliitto, niin kuin itse asian ilmaisit.
Lasten ahdistelutapauksissa tekijä pystyy toteuttamaan tekojaan juuri valta-asemansa turvin. Näitä valta-asemia ovat esim. isä-tytär, isoveli-pikkusisko, valmentaja-valmennettava... Yhteiskunnassamme on ja on ollut valtavasti sosiaalisia normeja, jotka edesauttavat ahdistelijoiden toimintaa. Esimerkiksi pojat ovat poikia -ajattelu, joka antaa pojille takaportin käyttäytyä kuin peräreiät jopa vielä aikuisenakin. Isä on perinteisesti ollut perheenpää, jolle on jopa lain turvin annettu oikeus kohdella kaltoin perhettään.
Naisia väheksyvä kulttuuri myös auttaa ahdistelijoita siinä, ettei naisten ja tyttöjen kertomuksia oteta todesta, uhreja syyllistetään eikä tekijöitä rangaista.
Juurikin näin! Kiitos!
Niin jos saisi vastausta tähän kysymykseen kiitos vai loppuiko feministeiltä argumentit ja ei osaa muuta kun vain alapeukkua antaa:
Miten tällä selittyy kaltoinkohtelevat tai leikkikouluikäisiä lapsia mur..ha.avat äidit? Onko tuokin kaltoinkohtelu jotenkin valkoisten miesten syytä kaikki?
Vastasin sinulle nyt. On muutakin tekemistä kuin roikkua netissä koko ajan.
Joo, taivastelu "Voi kauheaa miten voi olla tuommoista oon ihan järkyttynyt" tuntuu lähes yhtä pahalta kuin vähättely. Ei kukaan halua että omaa elämää pidetään järkyttävän kauheana ja jota pitää pahoitella/selitellä silmät ymmyrkäisenä toljottavalle kaverille. Sama kuin sanoisi vaikka kaverin lapsesta että voi kauheaa miten se nyt ei osaa vielä ärrää sanoa ihan järkyttävän kamalaa ohhoh öhhöh.