Perheen metatyöt mitä niitä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kotioloissa metatyö on suunnittelua, aikatauluttamista ja delegointia eli vastaamista siitä, että asiat tapahtuvat oikeassa järjestyksessä, oikealla tavalla ja ovat valmiita oikeaan aikaan. Työelämässä tätä tekee yleensä projektipäällikkö tai muu esimies. Asioiden toteuttaminen eli varsinainen kotityö tai lasten hoito ei ole metatyötä vaan suorittavaa työtä. 

Ihmettelen vain miksi noita suunnittelutöitä täytyy niin tiukasti vain listata, mikä se motiivi tuohon on? Aika monissa perheissä tuota ei tarvitse erikseen pohtia tai listata

OTSIKKO: Perheen metatyöt mitä niitä on?

AVAUSVIESTI: Esimerkkejä ”metatöistä” mitä voi olla lapsiperheessä?

Tällaiseen ketjuun tulit kommentoimaan. Mutta ihmettele sinä vaan. Minä puolestani ihmettelen sisälukutaitoasi. Ihmetellään nyt sitten tovi yhdessä.

Juu siinä vaiheessa kun monta päivää vanhassa ketjussa oli yli 800 viestiä. Luulitko että sinä olit nyt se joka viimein tiesi kertoa mistä puhutaan?

Äly hoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kotioloissa metatyö on suunnittelua, aikatauluttamista ja delegointia eli vastaamista siitä, että asiat tapahtuvat oikeassa järjestyksessä, oikealla tavalla ja ovat valmiita oikeaan aikaan. Työelämässä tätä tekee yleensä projektipäällikkö tai muu esimies. Asioiden toteuttaminen eli varsinainen kotityö tai lasten hoito ei ole metatyötä vaan suorittavaa työtä. 

Ja?

Eihän tää ole kellekään muulle ollut epäselvää kuin tuolle palstahäirikölle joka täällä riehuu naisvihansa koko vimmalla.

No aloitukseenhan mä just vastasinkin. 

Ajattelit että kukaan muu ei olisi sitä jo kertonut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatöillä lai tarkoitetaan lähinnä sitä ajatustyötä, mitä tehdään konkreettisten asioiden lisäksi. Siis kaikkea sitä suunnittelua, järjestelyä, ongelmien ratkomista, aikataulutusta, asioiden muistamista, tarpeiden tunnistamista ym. Ei se ole mitään jota voi tehdä tiettynä aikana, vaikka tunnin päivässä, se on läsnä ihan koko ajan.

Kyllä sitä on lapsiperheessä paljon ja sen on meillä ainakin lähinnä minun päässäni. Se on näkymätöntä, joten ehkä vaikea tunnistaa, jos ei itse sitä juuri tee.

Jo sitä alkaa luetella, niin pystyy kertomaan vain pieniä esimerkkejä, mitä se tarkoittaa. Siksi en edes yritä. Mielelläni antaisin kokonaisvastuun kaikesta miehelleni. Mielelläni tekosin vain niitä kotitöitä, kauppareissuja, harrastuksiin viemisiä ym. ja pieniä avustavia tehtäviä. Joku huolehtisi sitten kokonaisuudesta.

Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.

Keskustelua seurattuani alan ajatella, että metatyön rasittavuus voi olla myös persoonallisuuteen ja henkisiin ominaisuuksiin liittyvää. Yksiä kaikenlainen ajatustyö rasittaa paljon, toisille se on luontevaa ja jatkuvaa.

Olen keskustellut asiasta lasteni äidin kanssa joskus ja hän kertoo, että hänellä normaalisti pää on "tyhjä", mitään ei ole mielessä. Kaikki ajattelu on aktiivista ja jollain lailla pinnistelyä aiheuttavaa toimintaa. Asioita pitää erikseen ryhtyä miettimään ja keskittyä siihen. Se on ilmeisesti kuluttavaa.

Itse taas olen ihan eri planeetalta. Mulla pää on koko ajan täynnä ajatuksia. Se on sellaista moneen suuntaan poukkoilevaa kohinaa, josta putkahtelee aika randomeja juttuja tietoisuuteen kuin faksi Jäätteenmäelle. Pysyn tietoisena eri kotitöistä ja muista askareista jokseenkin automaattisesti. Kunhan tarkistan, mm. koska mikäkin lapsi pitää hakea ja viedä ja mitä tarvitaan, niin kaikki asettuu uomiinsa ihan itsekseen. Ilman vaivalloista miettimistä ja suunnittelua. Elämä on vain flow'ta, sarja tapahtumia, jossa itse surffailee kyydissä. Pyykinpesut, kaupassakäynnit, läksyt, ruokalistat, ostoslistat, kertahankinnat, ateriat, harrastukset, kaikki se tottakai pitää päivät kiireisinä ja pitkinä, mutta kun on työkaluna kalenteri ja muistilistat, niin asialla ei tarvitse päätä vaivata lainkaan. Toki näitä asioita tulee mietittyä muun ohessa, mutta se ei haittaa mitään, koska joka tapauksessa joka sekunti pään lävistää liuta erilaisia ajatuksia ihan itsekseen, vaivatta. Niihin voi tarttua ohimennen silloin kun jokin on relevantti.

En ole ikinä aiemmin ymmärtänyt, että ajattelu voisi rasittaa ketään, koska elämä on mulle pelkkää katkeamatonta ajattelua. Mutta ilmeisesti toisille se on ponnistus, kuluttavaa aktiviteettia. Tällöin olisi varmaankin parempi jakaa kotityöt ainakin suunnitteluvastuun eli metatöiden osalta enimmäkseen sille, jolta se luonnostaan ja rasituksetta käy. Tällainen perustavanlaatuinen ero voi olla myös syy siihen, miksi ylipäänsä metatöiden rasittavuuuteen suhtaudutaan niin eri tavoin ja toisiaan ymmärtämättä, kuten keskustelussakin näkyy. Toiset vähättelevät toisten mielestä, ja toiset liioittelevat toisten mielestä. Ehkä asiat todella koetaan niin eri tavoin. 

Kyllä olen myös sitä mieltä, että voi olla myös persoonallisuuskysymys. Mielelläni antaisin metatyöt toiselle puoliskolle. Itselleni ne eivät oikein tunnu sopivan. Kotona olisin mieluummin se, joka vain tekee asioita pyynnöstä. Mutta miksi sitten yleensä on niin, että koko metatyökokonaisuus valuu yksin naisille? Ovatko miehet sitten jotenkin tyhjäpäisempiä tai laiskoja ajattelussa?

Eivät tietenkään. Fakta on, että nainen jää sen vauvan kanssa kotiin. Siitä se lähtee. Nainen sen vastuun ottaa. Jollei sitä anna toiselle, niin se jää naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kotioloissa metatyö on suunnittelua, aikatauluttamista ja delegointia eli vastaamista siitä, että asiat tapahtuvat oikeassa järjestyksessä, oikealla tavalla ja ovat valmiita oikeaan aikaan. Työelämässä tätä tekee yleensä projektipäällikkö tai muu esimies. Asioiden toteuttaminen eli varsinainen kotityö tai lasten hoito ei ole metatyötä vaan suorittavaa työtä. 

Ihmettelen vain miksi noita suunnittelutöitä täytyy niin tiukasti vain listata, mikä se motiivi tuohon on? Aika monissa perheissä tuota ei tarvitse erikseen pohtia tai listata

OTSIKKO: Perheen metatyöt mitä niitä on?

AVAUSVIESTI: Esimerkkejä ”metatöistä” mitä voi olla lapsiperheessä?

Tällaiseen ketjuun tulit kommentoimaan. Mutta ihmettele sinä vaan. Minä puolestani ihmettelen sisälukutaitoasi. Ihmetellään nyt sitten tovi yhdessä.

Juu siinä vaiheessa kun monta päivää vanhassa ketjussa oli yli 800 viestiä. Luulitko että sinä olit nyt se joka viimein tiesi kertoa mistä puhutaan?

Äly hoi.

No sepä juuri, jos tulee ihmettelemään, miksi ketjussa on vastattu siihen mitä siinä kysytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatöillä lai tarkoitetaan lähinnä sitä ajatustyötä, mitä tehdään konkreettisten asioiden lisäksi. Siis kaikkea sitä suunnittelua, järjestelyä, ongelmien ratkomista, aikataulutusta, asioiden muistamista, tarpeiden tunnistamista ym. Ei se ole mitään jota voi tehdä tiettynä aikana, vaikka tunnin päivässä, se on läsnä ihan koko ajan.

Kyllä sitä on lapsiperheessä paljon ja sen on meillä ainakin lähinnä minun päässäni. Se on näkymätöntä, joten ehkä vaikea tunnistaa, jos ei itse sitä juuri tee.

Jo sitä alkaa luetella, niin pystyy kertomaan vain pieniä esimerkkejä, mitä se tarkoittaa. Siksi en edes yritä. Mielelläni antaisin kokonaisvastuun kaikesta miehelleni. Mielelläni tekosin vain niitä kotitöitä, kauppareissuja, harrastuksiin viemisiä ym. ja pieniä avustavia tehtäviä. Joku huolehtisi sitten kokonaisuudesta.

Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.

Keskustelua seurattuani alan ajatella, että metatyön rasittavuus voi olla myös persoonallisuuteen ja henkisiin ominaisuuksiin liittyvää. Yksiä kaikenlainen ajatustyö rasittaa paljon, toisille se on luontevaa ja jatkuvaa.

Olen keskustellut asiasta lasteni äidin kanssa joskus ja hän kertoo, että hänellä normaalisti pää on "tyhjä", mitään ei ole mielessä. Kaikki ajattelu on aktiivista ja jollain lailla pinnistelyä aiheuttavaa toimintaa. Asioita pitää erikseen ryhtyä miettimään ja keskittyä siihen. Se on ilmeisesti kuluttavaa.

Itse taas olen ihan eri planeetalta. Mulla pää on koko ajan täynnä ajatuksia. Se on sellaista moneen suuntaan poukkoilevaa kohinaa, josta putkahtelee aika randomeja juttuja tietoisuuteen kuin faksi Jäätteenmäelle. Pysyn tietoisena eri kotitöistä ja muista askareista jokseenkin automaattisesti. Kunhan tarkistan, mm. koska mikäkin lapsi pitää hakea ja viedä ja mitä tarvitaan, niin kaikki asettuu uomiinsa ihan itsekseen. Ilman vaivalloista miettimistä ja suunnittelua. Elämä on vain flow'ta, sarja tapahtumia, jossa itse surffailee kyydissä. Pyykinpesut, kaupassakäynnit, läksyt, ruokalistat, ostoslistat, kertahankinnat, ateriat, harrastukset, kaikki se tottakai pitää päivät kiireisinä ja pitkinä, mutta kun on työkaluna kalenteri ja muistilistat, niin asialla ei tarvitse päätä vaivata lainkaan. Toki näitä asioita tulee mietittyä muun ohessa, mutta se ei haittaa mitään, koska joka tapauksessa joka sekunti pään lävistää liuta erilaisia ajatuksia ihan itsekseen, vaivatta. Niihin voi tarttua ohimennen silloin kun jokin on relevantti.

En ole ikinä aiemmin ymmärtänyt, että ajattelu voisi rasittaa ketään, koska elämä on mulle pelkkää katkeamatonta ajattelua. Mutta ilmeisesti toisille se on ponnistus, kuluttavaa aktiviteettia. Tällöin olisi varmaankin parempi jakaa kotityöt ainakin suunnitteluvastuun eli metatöiden osalta enimmäkseen sille, jolta se luonnostaan ja rasituksetta käy. Tällainen perustavanlaatuinen ero voi olla myös syy siihen, miksi ylipäänsä metatöiden rasittavuuuteen suhtaudutaan niin eri tavoin ja toisiaan ymmärtämättä, kuten keskustelussakin näkyy. Toiset vähättelevät toisten mielestä, ja toiset liioittelevat toisten mielestä. Ehkä asiat todella koetaan niin eri tavoin. 

Kyllä olen myös sitä mieltä, että voi olla myös persoonallisuuskysymys. Mielelläni antaisin metatyöt toiselle puoliskolle. Itselleni ne eivät oikein tunnu sopivan. Kotona olisin mieluummin se, joka vain tekee asioita pyynnöstä. Mutta miksi sitten yleensä on niin, että koko metatyökokonaisuus valuu yksin naisille? Ovatko miehet sitten jotenkin tyhjäpäisempiä tai laiskoja ajattelussa?

Eivät tietenkään. Fakta on, että nainen jää sen vauvan kanssa kotiin. Siitä se lähtee. Nainen sen vastuun ottaa. Jollei sitä anna toiselle, niin se jää naiselle.

Ei se nainenkaan sitä mustään saa tai kukaqn hänelle erikseen anna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatöillä lai tarkoitetaan lähinnä sitä ajatustyötä, mitä tehdään konkreettisten asioiden lisäksi. Siis kaikkea sitä suunnittelua, järjestelyä, ongelmien ratkomista, aikataulutusta, asioiden muistamista, tarpeiden tunnistamista ym. Ei se ole mitään jota voi tehdä tiettynä aikana, vaikka tunnin päivässä, se on läsnä ihan koko ajan.

Kyllä sitä on lapsiperheessä paljon ja sen on meillä ainakin lähinnä minun päässäni. Se on näkymätöntä, joten ehkä vaikea tunnistaa, jos ei itse sitä juuri tee.

Jo sitä alkaa luetella, niin pystyy kertomaan vain pieniä esimerkkejä, mitä se tarkoittaa. Siksi en edes yritä. Mielelläni antaisin kokonaisvastuun kaikesta miehelleni. Mielelläni tekosin vain niitä kotitöitä, kauppareissuja, harrastuksiin viemisiä ym. ja pieniä avustavia tehtäviä. Joku huolehtisi sitten kokonaisuudesta.

Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.

Keskustelua seurattuani alan ajatella, että metatyön rasittavuus voi olla myös persoonallisuuteen ja henkisiin ominaisuuksiin liittyvää. Yksiä kaikenlainen ajatustyö rasittaa paljon, toisille se on luontevaa ja jatkuvaa.

Olen keskustellut asiasta lasteni äidin kanssa joskus ja hän kertoo, että hänellä normaalisti pää on "tyhjä", mitään ei ole mielessä. Kaikki ajattelu on aktiivista ja jollain lailla pinnistelyä aiheuttavaa toimintaa. Asioita pitää erikseen ryhtyä miettimään ja keskittyä siihen. Se on ilmeisesti kuluttavaa.

Itse taas olen ihan eri planeetalta. Mulla pää on koko ajan täynnä ajatuksia. Se on sellaista moneen suuntaan poukkoilevaa kohinaa, josta putkahtelee aika randomeja juttuja tietoisuuteen kuin faksi Jäätteenmäelle. Pysyn tietoisena eri kotitöistä ja muista askareista jokseenkin automaattisesti. Kunhan tarkistan, mm. koska mikäkin lapsi pitää hakea ja viedä ja mitä tarvitaan, niin kaikki asettuu uomiinsa ihan itsekseen. Ilman vaivalloista miettimistä ja suunnittelua. Elämä on vain flow'ta, sarja tapahtumia, jossa itse surffailee kyydissä. Pyykinpesut, kaupassakäynnit, läksyt, ruokalistat, ostoslistat, kertahankinnat, ateriat, harrastukset, kaikki se tottakai pitää päivät kiireisinä ja pitkinä, mutta kun on työkaluna kalenteri ja muistilistat, niin asialla ei tarvitse päätä vaivata lainkaan. Toki näitä asioita tulee mietittyä muun ohessa, mutta se ei haittaa mitään, koska joka tapauksessa joka sekunti pään lävistää liuta erilaisia ajatuksia ihan itsekseen, vaivatta. Niihin voi tarttua ohimennen silloin kun jokin on relevantti.

En ole ikinä aiemmin ymmärtänyt, että ajattelu voisi rasittaa ketään, koska elämä on mulle pelkkää katkeamatonta ajattelua. Mutta ilmeisesti toisille se on ponnistus, kuluttavaa aktiviteettia. Tällöin olisi varmaankin parempi jakaa kotityöt ainakin suunnitteluvastuun eli metatöiden osalta enimmäkseen sille, jolta se luonnostaan ja rasituksetta käy. Tällainen perustavanlaatuinen ero voi olla myös syy siihen, miksi ylipäänsä metatöiden rasittavuuuteen suhtaudutaan niin eri tavoin ja toisiaan ymmärtämättä, kuten keskustelussakin näkyy. Toiset vähättelevät toisten mielestä, ja toiset liioittelevat toisten mielestä. Ehkä asiat todella koetaan niin eri tavoin. 

Kyllä olen myös sitä mieltä, että voi olla myös persoonallisuuskysymys. Mielelläni antaisin metatyöt toiselle puoliskolle. Itselleni ne eivät oikein tunnu sopivan. Kotona olisin mieluummin se, joka vain tekee asioita pyynnöstä. Mutta miksi sitten yleensä on niin, että koko metatyökokonaisuus valuu yksin naisille? Ovatko miehet sitten jotenkin tyhjäpäisempiä tai laiskoja ajattelussa?

Naiset ottavat sen "vallan". Koska aluksi se on valtaa, saa määrätä kuinka vauvaa hoidetaan, mitkä vaatteet vauvalle laitetaan, kuinka siivotaan, millainen on kodin värimaailma jne. Tuon monien naisten halun kontrolloida arkea on nähnyt hauskasti seuraamalla ensi treffit alttarilla sarjaa. Naisilla hirveä halu kontrolloida kaikkea, yhtään ei voi päästää irti edes oliivien tai fetajuuston merkistä.

Käsi sydämelle, miten tuo "valta" on teille luistanut? Montako kertaa tuli kommentoitua ja korjattua miehen tapaa tehdä asioita. Miksi se miehen tapa oli kehnompi? Siitäkö miehen passiivisuus alkoi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatöillä lai tarkoitetaan lähinnä sitä ajatustyötä, mitä tehdään konkreettisten asioiden lisäksi. Siis kaikkea sitä suunnittelua, järjestelyä, ongelmien ratkomista, aikataulutusta, asioiden muistamista, tarpeiden tunnistamista ym. Ei se ole mitään jota voi tehdä tiettynä aikana, vaikka tunnin päivässä, se on läsnä ihan koko ajan.

Kyllä sitä on lapsiperheessä paljon ja sen on meillä ainakin lähinnä minun päässäni. Se on näkymätöntä, joten ehkä vaikea tunnistaa, jos ei itse sitä juuri tee.

Jo sitä alkaa luetella, niin pystyy kertomaan vain pieniä esimerkkejä, mitä se tarkoittaa. Siksi en edes yritä. Mielelläni antaisin kokonaisvastuun kaikesta miehelleni. Mielelläni tekosin vain niitä kotitöitä, kauppareissuja, harrastuksiin viemisiä ym. ja pieniä avustavia tehtäviä. Joku huolehtisi sitten kokonaisuudesta.

Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.

Keskustelua seurattuani alan ajatella, että metatyön rasittavuus voi olla myös persoonallisuuteen ja henkisiin ominaisuuksiin liittyvää. Yksiä kaikenlainen ajatustyö rasittaa paljon, toisille se on luontevaa ja jatkuvaa.

Olen keskustellut asiasta lasteni äidin kanssa joskus ja hän kertoo, että hänellä normaalisti pää on "tyhjä", mitään ei ole mielessä. Kaikki ajattelu on aktiivista ja jollain lailla pinnistelyä aiheuttavaa toimintaa. Asioita pitää erikseen ryhtyä miettimään ja keskittyä siihen. Se on ilmeisesti kuluttavaa.

Itse taas olen ihan eri planeetalta. Mulla pää on koko ajan täynnä ajatuksia. Se on sellaista moneen suuntaan poukkoilevaa kohinaa, josta putkahtelee aika randomeja juttuja tietoisuuteen kuin faksi Jäätteenmäelle. Pysyn tietoisena eri kotitöistä ja muista askareista jokseenkin automaattisesti. Kunhan tarkistan, mm. koska mikäkin lapsi pitää hakea ja viedä ja mitä tarvitaan, niin kaikki asettuu uomiinsa ihan itsekseen. Ilman vaivalloista miettimistä ja suunnittelua. Elämä on vain flow'ta, sarja tapahtumia, jossa itse surffailee kyydissä. Pyykinpesut, kaupassakäynnit, läksyt, ruokalistat, ostoslistat, kertahankinnat, ateriat, harrastukset, kaikki se tottakai pitää päivät kiireisinä ja pitkinä, mutta kun on työkaluna kalenteri ja muistilistat, niin asialla ei tarvitse päätä vaivata lainkaan. Toki näitä asioita tulee mietittyä muun ohessa, mutta se ei haittaa mitään, koska joka tapauksessa joka sekunti pään lävistää liuta erilaisia ajatuksia ihan itsekseen, vaivatta. Niihin voi tarttua ohimennen silloin kun jokin on relevantti.

En ole ikinä aiemmin ymmärtänyt, että ajattelu voisi rasittaa ketään, koska elämä on mulle pelkkää katkeamatonta ajattelua. Mutta ilmeisesti toisille se on ponnistus, kuluttavaa aktiviteettia. Tällöin olisi varmaankin parempi jakaa kotityöt ainakin suunnitteluvastuun eli metatöiden osalta enimmäkseen sille, jolta se luonnostaan ja rasituksetta käy. Tällainen perustavanlaatuinen ero voi olla myös syy siihen, miksi ylipäänsä metatöiden rasittavuuuteen suhtaudutaan niin eri tavoin ja toisiaan ymmärtämättä, kuten keskustelussakin näkyy. Toiset vähättelevät toisten mielestä, ja toiset liioittelevat toisten mielestä. Ehkä asiat todella koetaan niin eri tavoin. 

Kyllä olen myös sitä mieltä, että voi olla myös persoonallisuuskysymys. Mielelläni antaisin metatyöt toiselle puoliskolle. Itselleni ne eivät oikein tunnu sopivan. Kotona olisin mieluummin se, joka vain tekee asioita pyynnöstä. Mutta miksi sitten yleensä on niin, että koko metatyökokonaisuus valuu yksin naisille? Ovatko miehet sitten jotenkin tyhjäpäisempiä tai laiskoja ajattelussa?

Eivät tietenkään. Fakta on, että nainen jää sen vauvan kanssa kotiin. Siitä se lähtee. Nainen sen vastuun ottaa. Jollei sitä anna toiselle, niin se jää naiselle.

Ei se nainenkaan sitä mustään saa tai kukaqn hänelle erikseen anna.

No kylläpä. Naisella on aikaa siellä kotona hoitaa kaikki asiat, kuten neuvolakäynnit, lapsen sairastelut yms. Jos niitä ei tietoisesti kotonaoloajan jälkeen anna miehelle, niin työt jäävät naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatöillä lai tarkoitetaan lähinnä sitä ajatustyötä, mitä tehdään konkreettisten asioiden lisäksi. Siis kaikkea sitä suunnittelua, järjestelyä, ongelmien ratkomista, aikataulutusta, asioiden muistamista, tarpeiden tunnistamista ym. Ei se ole mitään jota voi tehdä tiettynä aikana, vaikka tunnin päivässä, se on läsnä ihan koko ajan.

Kyllä sitä on lapsiperheessä paljon ja sen on meillä ainakin lähinnä minun päässäni. Se on näkymätöntä, joten ehkä vaikea tunnistaa, jos ei itse sitä juuri tee.

Jo sitä alkaa luetella, niin pystyy kertomaan vain pieniä esimerkkejä, mitä se tarkoittaa. Siksi en edes yritä. Mielelläni antaisin kokonaisvastuun kaikesta miehelleni. Mielelläni tekosin vain niitä kotitöitä, kauppareissuja, harrastuksiin viemisiä ym. ja pieniä avustavia tehtäviä. Joku huolehtisi sitten kokonaisuudesta.

Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.

Keskustelua seurattuani alan ajatella, että metatyön rasittavuus voi olla myös persoonallisuuteen ja henkisiin ominaisuuksiin liittyvää. Yksiä kaikenlainen ajatustyö rasittaa paljon, toisille se on luontevaa ja jatkuvaa.

Olen keskustellut asiasta lasteni äidin kanssa joskus ja hän kertoo, että hänellä normaalisti pää on "tyhjä", mitään ei ole mielessä. Kaikki ajattelu on aktiivista ja jollain lailla pinnistelyä aiheuttavaa toimintaa. Asioita pitää erikseen ryhtyä miettimään ja keskittyä siihen. Se on ilmeisesti kuluttavaa.

Itse taas olen ihan eri planeetalta. Mulla pää on koko ajan täynnä ajatuksia. Se on sellaista moneen suuntaan poukkoilevaa kohinaa, josta putkahtelee aika randomeja juttuja tietoisuuteen kuin faksi Jäätteenmäelle. Pysyn tietoisena eri kotitöistä ja muista askareista jokseenkin automaattisesti. Kunhan tarkistan, mm. koska mikäkin lapsi pitää hakea ja viedä ja mitä tarvitaan, niin kaikki asettuu uomiinsa ihan itsekseen. Ilman vaivalloista miettimistä ja suunnittelua. Elämä on vain flow'ta, sarja tapahtumia, jossa itse surffailee kyydissä. Pyykinpesut, kaupassakäynnit, läksyt, ruokalistat, ostoslistat, kertahankinnat, ateriat, harrastukset, kaikki se tottakai pitää päivät kiireisinä ja pitkinä, mutta kun on työkaluna kalenteri ja muistilistat, niin asialla ei tarvitse päätä vaivata lainkaan. Toki näitä asioita tulee mietittyä muun ohessa, mutta se ei haittaa mitään, koska joka tapauksessa joka sekunti pään lävistää liuta erilaisia ajatuksia ihan itsekseen, vaivatta. Niihin voi tarttua ohimennen silloin kun jokin on relevantti.

En ole ikinä aiemmin ymmärtänyt, että ajattelu voisi rasittaa ketään, koska elämä on mulle pelkkää katkeamatonta ajattelua. Mutta ilmeisesti toisille se on ponnistus, kuluttavaa aktiviteettia. Tällöin olisi varmaankin parempi jakaa kotityöt ainakin suunnitteluvastuun eli metatöiden osalta enimmäkseen sille, jolta se luonnostaan ja rasituksetta käy. Tällainen perustavanlaatuinen ero voi olla myös syy siihen, miksi ylipäänsä metatöiden rasittavuuuteen suhtaudutaan niin eri tavoin ja toisiaan ymmärtämättä, kuten keskustelussakin näkyy. Toiset vähättelevät toisten mielestä, ja toiset liioittelevat toisten mielestä. Ehkä asiat todella koetaan niin eri tavoin. 

Kyllä olen myös sitä mieltä, että voi olla myös persoonallisuuskysymys. Mielelläni antaisin metatyöt toiselle puoliskolle. Itselleni ne eivät oikein tunnu sopivan. Kotona olisin mieluummin se, joka vain tekee asioita pyynnöstä. Mutta miksi sitten yleensä on niin, että koko metatyökokonaisuus valuu yksin naisille? Ovatko miehet sitten jotenkin tyhjäpäisempiä tai laiskoja ajattelussa?

Naiset ottavat sen "vallan". Koska aluksi se on valtaa, saa määrätä kuinka vauvaa hoidetaan, mitkä vaatteet vauvalle laitetaan, kuinka siivotaan, millainen on kodin värimaailma jne. Tuon monien naisten halun kontrolloida arkea on nähnyt hauskasti seuraamalla ensi treffit alttarilla sarjaa. Naisilla hirveä halu kontrolloida kaikkea, yhtään ei voi päästää irti edes oliivien tai fetajuuston merkistä.

Käsi sydämelle, miten tuo "valta" on teille luistanut? Montako kertaa tuli kommentoitua ja korjattua miehen tapaa tehdä asioita. Miksi se miehen tapa oli kehnompi? Siitäkö miehen passiivisuus alkoi? 

Ei ota.

Meillä mies nalkuttaa kaikesta. Tulee selän taakse kommentoimaan kaikkea.

Piti enemmän perhevapaita kuin minä.

Eikä silti hoida metatöitä eikä kotitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatöillä lai tarkoitetaan lähinnä sitä ajatustyötä, mitä tehdään konkreettisten asioiden lisäksi. Siis kaikkea sitä suunnittelua, järjestelyä, ongelmien ratkomista, aikataulutusta, asioiden muistamista, tarpeiden tunnistamista ym. Ei se ole mitään jota voi tehdä tiettynä aikana, vaikka tunnin päivässä, se on läsnä ihan koko ajan.

Kyllä sitä on lapsiperheessä paljon ja sen on meillä ainakin lähinnä minun päässäni. Se on näkymätöntä, joten ehkä vaikea tunnistaa, jos ei itse sitä juuri tee.

Jo sitä alkaa luetella, niin pystyy kertomaan vain pieniä esimerkkejä, mitä se tarkoittaa. Siksi en edes yritä. Mielelläni antaisin kokonaisvastuun kaikesta miehelleni. Mielelläni tekosin vain niitä kotitöitä, kauppareissuja, harrastuksiin viemisiä ym. ja pieniä avustavia tehtäviä. Joku huolehtisi sitten kokonaisuudesta.

Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.

Keskustelua seurattuani alan ajatella, että metatyön rasittavuus voi olla myös persoonallisuuteen ja henkisiin ominaisuuksiin liittyvää. Yksiä kaikenlainen ajatustyö rasittaa paljon, toisille se on luontevaa ja jatkuvaa.

Olen keskustellut asiasta lasteni äidin kanssa joskus ja hän kertoo, että hänellä normaalisti pää on "tyhjä", mitään ei ole mielessä. Kaikki ajattelu on aktiivista ja jollain lailla pinnistelyä aiheuttavaa toimintaa. Asioita pitää erikseen ryhtyä miettimään ja keskittyä siihen. Se on ilmeisesti kuluttavaa.

Itse taas olen ihan eri planeetalta. Mulla pää on koko ajan täynnä ajatuksia. Se on sellaista moneen suuntaan poukkoilevaa kohinaa, josta putkahtelee aika randomeja juttuja tietoisuuteen kuin faksi Jäätteenmäelle. Pysyn tietoisena eri kotitöistä ja muista askareista jokseenkin automaattisesti. Kunhan tarkistan, mm. koska mikäkin lapsi pitää hakea ja viedä ja mitä tarvitaan, niin kaikki asettuu uomiinsa ihan itsekseen. Ilman vaivalloista miettimistä ja suunnittelua. Elämä on vain flow'ta, sarja tapahtumia, jossa itse surffailee kyydissä. Pyykinpesut, kaupassakäynnit, läksyt, ruokalistat, ostoslistat, kertahankinnat, ateriat, harrastukset, kaikki se tottakai pitää päivät kiireisinä ja pitkinä, mutta kun on työkaluna kalenteri ja muistilistat, niin asialla ei tarvitse päätä vaivata lainkaan. Toki näitä asioita tulee mietittyä muun ohessa, mutta se ei haittaa mitään, koska joka tapauksessa joka sekunti pään lävistää liuta erilaisia ajatuksia ihan itsekseen, vaivatta. Niihin voi tarttua ohimennen silloin kun jokin on relevantti.

En ole ikinä aiemmin ymmärtänyt, että ajattelu voisi rasittaa ketään, koska elämä on mulle pelkkää katkeamatonta ajattelua. Mutta ilmeisesti toisille se on ponnistus, kuluttavaa aktiviteettia. Tällöin olisi varmaankin parempi jakaa kotityöt ainakin suunnitteluvastuun eli metatöiden osalta enimmäkseen sille, jolta se luonnostaan ja rasituksetta käy. Tällainen perustavanlaatuinen ero voi olla myös syy siihen, miksi ylipäänsä metatöiden rasittavuuuteen suhtaudutaan niin eri tavoin ja toisiaan ymmärtämättä, kuten keskustelussakin näkyy. Toiset vähättelevät toisten mielestä, ja toiset liioittelevat toisten mielestä. Ehkä asiat todella koetaan niin eri tavoin. 

Kyllä olen myös sitä mieltä, että voi olla myös persoonallisuuskysymys. Mielelläni antaisin metatyöt toiselle puoliskolle. Itselleni ne eivät oikein tunnu sopivan. Kotona olisin mieluummin se, joka vain tekee asioita pyynnöstä. Mutta miksi sitten yleensä on niin, että koko metatyökokonaisuus valuu yksin naisille? Ovatko miehet sitten jotenkin tyhjäpäisempiä tai laiskoja ajattelussa?

Eivät tietenkään. Fakta on, että nainen jää sen vauvan kanssa kotiin. Siitä se lähtee. Nainen sen vastuun ottaa. Jollei sitä anna toiselle, niin se jää naiselle.

Ei se nainenkaan sitä mustään saa tai kukaqn hänelle erikseen anna.

No kylläpä. Naisella on aikaa siellä kotona hoitaa kaikki asiat, kuten neuvolakäynnit, lapsen sairastelut yms. Jos niitä ei tietoisesti kotonaoloajan jälkeen anna miehelle, niin työt jäävät naiselle.

Kuka ne muka naiselle ANTAA?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatöillä lai tarkoitetaan lähinnä sitä ajatustyötä, mitä tehdään konkreettisten asioiden lisäksi. Siis kaikkea sitä suunnittelua, järjestelyä, ongelmien ratkomista, aikataulutusta, asioiden muistamista, tarpeiden tunnistamista ym. Ei se ole mitään jota voi tehdä tiettynä aikana, vaikka tunnin päivässä, se on läsnä ihan koko ajan.

Kyllä sitä on lapsiperheessä paljon ja sen on meillä ainakin lähinnä minun päässäni. Se on näkymätöntä, joten ehkä vaikea tunnistaa, jos ei itse sitä juuri tee.

Jo sitä alkaa luetella, niin pystyy kertomaan vain pieniä esimerkkejä, mitä se tarkoittaa. Siksi en edes yritä. Mielelläni antaisin kokonaisvastuun kaikesta miehelleni. Mielelläni tekosin vain niitä kotitöitä, kauppareissuja, harrastuksiin viemisiä ym. ja pieniä avustavia tehtäviä. Joku huolehtisi sitten kokonaisuudesta.

Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.

Keskustelua seurattuani alan ajatella, että metatyön rasittavuus voi olla myös persoonallisuuteen ja henkisiin ominaisuuksiin liittyvää. Yksiä kaikenlainen ajatustyö rasittaa paljon, toisille se on luontevaa ja jatkuvaa.

Olen keskustellut asiasta lasteni äidin kanssa joskus ja hän kertoo, että hänellä normaalisti pää on "tyhjä", mitään ei ole mielessä. Kaikki ajattelu on aktiivista ja jollain lailla pinnistelyä aiheuttavaa toimintaa. Asioita pitää erikseen ryhtyä miettimään ja keskittyä siihen. Se on ilmeisesti kuluttavaa.

Itse taas olen ihan eri planeetalta. Mulla pää on koko ajan täynnä ajatuksia. Se on sellaista moneen suuntaan poukkoilevaa kohinaa, josta putkahtelee aika randomeja juttuja tietoisuuteen kuin faksi Jäätteenmäelle. Pysyn tietoisena eri kotitöistä ja muista askareista jokseenkin automaattisesti. Kunhan tarkistan, mm. koska mikäkin lapsi pitää hakea ja viedä ja mitä tarvitaan, niin kaikki asettuu uomiinsa ihan itsekseen. Ilman vaivalloista miettimistä ja suunnittelua. Elämä on vain flow'ta, sarja tapahtumia, jossa itse surffailee kyydissä. Pyykinpesut, kaupassakäynnit, läksyt, ruokalistat, ostoslistat, kertahankinnat, ateriat, harrastukset, kaikki se tottakai pitää päivät kiireisinä ja pitkinä, mutta kun on työkaluna kalenteri ja muistilistat, niin asialla ei tarvitse päätä vaivata lainkaan. Toki näitä asioita tulee mietittyä muun ohessa, mutta se ei haittaa mitään, koska joka tapauksessa joka sekunti pään lävistää liuta erilaisia ajatuksia ihan itsekseen, vaivatta. Niihin voi tarttua ohimennen silloin kun jokin on relevantti.

En ole ikinä aiemmin ymmärtänyt, että ajattelu voisi rasittaa ketään, koska elämä on mulle pelkkää katkeamatonta ajattelua. Mutta ilmeisesti toisille se on ponnistus, kuluttavaa aktiviteettia. Tällöin olisi varmaankin parempi jakaa kotityöt ainakin suunnitteluvastuun eli metatöiden osalta enimmäkseen sille, jolta se luonnostaan ja rasituksetta käy. Tällainen perustavanlaatuinen ero voi olla myös syy siihen, miksi ylipäänsä metatöiden rasittavuuuteen suhtaudutaan niin eri tavoin ja toisiaan ymmärtämättä, kuten keskustelussakin näkyy. Toiset vähättelevät toisten mielestä, ja toiset liioittelevat toisten mielestä. Ehkä asiat todella koetaan niin eri tavoin. 

Kyllä olen myös sitä mieltä, että voi olla myös persoonallisuuskysymys. Mielelläni antaisin metatyöt toiselle puoliskolle. Itselleni ne eivät oikein tunnu sopivan. Kotona olisin mieluummin se, joka vain tekee asioita pyynnöstä. Mutta miksi sitten yleensä on niin, että koko metatyökokonaisuus valuu yksin naisille? Ovatko miehet sitten jotenkin tyhjäpäisempiä tai laiskoja ajattelussa?

Eivät tietenkään. Fakta on, että nainen jää sen vauvan kanssa kotiin. Siitä se lähtee. Nainen sen vastuun ottaa. Jollei sitä anna toiselle, niin se jää naiselle.

Ei se nainenkaan sitä mustään saa tai kukaqn hänelle erikseen anna.

No kylläpä. Naisella on aikaa siellä kotona hoitaa kaikki asiat, kuten neuvolakäynnit, lapsen sairastelut yms. Jos niitä ei tietoisesti kotonaoloajan jälkeen anna miehelle, niin työt jäävät naiselle.

Kuka ne muka naiselle ANTAA?

Älä esitä tyhmää.

Opena huomaan kyllä perheet, joissa metatyötä ei tee kukaan. Kaikki kamat puuttuu, läksyt tekemättä, viesteihin ei vastata, mitään papereita ei täytetä saati palauteta, taksvärkkirahoja ei tuoda koskaan, fillarilla ajellaan jäisillä teillä, koululääkäriajat skipataan, kokeisiin ei lueta ja edes hitto vie yhteishakua ei saada tehtyä ajallaan. Kännykällä saa roikkua yöt läpeensä ( ihmettelen kyllä että miten ihmeessä se kännykkä onkin aina ladattu ja mukana ) ja kouluun ei tulla ekalle tunnille kun ei kukaan herättänyt. Koulun retket, juhlat, vanhempainillat ym. jäävät aina huomaamatta, esim. juhlavaatteita tai vesipulloa ei ole koskaan.

Ja ihan työssäkäyviä keskiluokkaisia ydinperheitä, ei mitään päihde tms. ongelmia. ( paitsi ehkä lapsella, kun vanhemmat ei vaan ehdi pätkääkään katsoa perään )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatöillä lai tarkoitetaan lähinnä sitä ajatustyötä, mitä tehdään konkreettisten asioiden lisäksi. Siis kaikkea sitä suunnittelua, järjestelyä, ongelmien ratkomista, aikataulutusta, asioiden muistamista, tarpeiden tunnistamista ym. Ei se ole mitään jota voi tehdä tiettynä aikana, vaikka tunnin päivässä, se on läsnä ihan koko ajan.

Kyllä sitä on lapsiperheessä paljon ja sen on meillä ainakin lähinnä minun päässäni. Se on näkymätöntä, joten ehkä vaikea tunnistaa, jos ei itse sitä juuri tee.

Jo sitä alkaa luetella, niin pystyy kertomaan vain pieniä esimerkkejä, mitä se tarkoittaa. Siksi en edes yritä. Mielelläni antaisin kokonaisvastuun kaikesta miehelleni. Mielelläni tekosin vain niitä kotitöitä, kauppareissuja, harrastuksiin viemisiä ym. ja pieniä avustavia tehtäviä. Joku huolehtisi sitten kokonaisuudesta.

Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.

Keskustelua seurattuani alan ajatella, että metatyön rasittavuus voi olla myös persoonallisuuteen ja henkisiin ominaisuuksiin liittyvää. Yksiä kaikenlainen ajatustyö rasittaa paljon, toisille se on luontevaa ja jatkuvaa.

Olen keskustellut asiasta lasteni äidin kanssa joskus ja hän kertoo, että hänellä normaalisti pää on "tyhjä", mitään ei ole mielessä. Kaikki ajattelu on aktiivista ja jollain lailla pinnistelyä aiheuttavaa toimintaa. Asioita pitää erikseen ryhtyä miettimään ja keskittyä siihen. Se on ilmeisesti kuluttavaa.

Itse taas olen ihan eri planeetalta. Mulla pää on koko ajan täynnä ajatuksia. Se on sellaista moneen suuntaan poukkoilevaa kohinaa, josta putkahtelee aika randomeja juttuja tietoisuuteen kuin faksi Jäätteenmäelle. Pysyn tietoisena eri kotitöistä ja muista askareista jokseenkin automaattisesti. Kunhan tarkistan, mm. koska mikäkin lapsi pitää hakea ja viedä ja mitä tarvitaan, niin kaikki asettuu uomiinsa ihan itsekseen. Ilman vaivalloista miettimistä ja suunnittelua. Elämä on vain flow'ta, sarja tapahtumia, jossa itse surffailee kyydissä. Pyykinpesut, kaupassakäynnit, läksyt, ruokalistat, ostoslistat, kertahankinnat, ateriat, harrastukset, kaikki se tottakai pitää päivät kiireisinä ja pitkinä, mutta kun on työkaluna kalenteri ja muistilistat, niin asialla ei tarvitse päätä vaivata lainkaan. Toki näitä asioita tulee mietittyä muun ohessa, mutta se ei haittaa mitään, koska joka tapauksessa joka sekunti pään lävistää liuta erilaisia ajatuksia ihan itsekseen, vaivatta. Niihin voi tarttua ohimennen silloin kun jokin on relevantti.

En ole ikinä aiemmin ymmärtänyt, että ajattelu voisi rasittaa ketään, koska elämä on mulle pelkkää katkeamatonta ajattelua. Mutta ilmeisesti toisille se on ponnistus, kuluttavaa aktiviteettia. Tällöin olisi varmaankin parempi jakaa kotityöt ainakin suunnitteluvastuun eli metatöiden osalta enimmäkseen sille, jolta se luonnostaan ja rasituksetta käy. Tällainen perustavanlaatuinen ero voi olla myös syy siihen, miksi ylipäänsä metatöiden rasittavuuuteen suhtaudutaan niin eri tavoin ja toisiaan ymmärtämättä, kuten keskustelussakin näkyy. Toiset vähättelevät toisten mielestä, ja toiset liioittelevat toisten mielestä. Ehkä asiat todella koetaan niin eri tavoin. 

Kyllä olen myös sitä mieltä, että voi olla myös persoonallisuuskysymys. Mielelläni antaisin metatyöt toiselle puoliskolle. Itselleni ne eivät oikein tunnu sopivan. Kotona olisin mieluummin se, joka vain tekee asioita pyynnöstä. Mutta miksi sitten yleensä on niin, että koko metatyökokonaisuus valuu yksin naisille? Ovatko miehet sitten jotenkin tyhjäpäisempiä tai laiskoja ajattelussa?

Eivät tietenkään. Fakta on, että nainen jää sen vauvan kanssa kotiin. Siitä se lähtee. Nainen sen vastuun ottaa. Jollei sitä anna toiselle, niin se jää naiselle.

Ei se nainenkaan sitä mustään saa tai kukaqn hänelle erikseen anna.

No kylläpä. Naisella on aikaa siellä kotona hoitaa kaikki asiat, kuten neuvolakäynnit, lapsen sairastelut yms. Jos niitä ei tietoisesti kotonaoloajan jälkeen anna miehelle, niin työt jäävät naiselle.

Kuka ne muka naiselle ANTAA?

Älä esitä tyhmää.

Sinä olet tyhmä. Väitit ettei metatöitä voi tehdä jos ei niitä anneta. Kuka ne antaa naisille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kotioloissa metatyö on suunnittelua, aikatauluttamista ja delegointia eli vastaamista siitä, että asiat tapahtuvat oikeassa järjestyksessä, oikealla tavalla ja ovat valmiita oikeaan aikaan. Työelämässä tätä tekee yleensä projektipäällikkö tai muu esimies. Asioiden toteuttaminen eli varsinainen kotityö tai lasten hoito ei ole metatyötä vaan suorittavaa työtä. 

Jos työpaikka on perheen kokoinen, noin 4 henkilöä ei taida projektipäällikköä paljon tarvita, työt sujuvat varsin pienellä johtamispanostuksella. Lähimpänä varmaan tuollaiset pienet maatilat joissa useampi sukupolvi hommissa. Harvemmin niissä menee hirveästi aikaa siihen metapohtimiseen, eiköhän aika käytetä varsinaiseen tekemiseen. Ja eihän se tunnu täälläkään kenellekään ongelma olevan,  suunnittelua joka ei ole vaikeaa eikä vie paljoa aikaa, niinhän täällä useampi vakuuttaa. Ihmettelen vain miksi noita suunnittelutöitä täytyy niin tiukasti vain listata, mikä se motiivi tuohon on? Aika monissa perheissä tuota ei tarvitse erikseen pohtia tai listata

No otetaan vaikka yksi konkreettinen esimerkki. Lapsi saa kutsun kaverisynttäreille.

Metatöitä:

- varmistetaan, että synttärit sopivat perheen aikatauluun

- tarkistetaan, onko lapsella sopivankokoiset juhlavaatteet

- suunnitellaan lahja

- sovitetaan perheen muuhun aikatauluun lahjan ja mahdollisten vaatteiden hankkiminen

- delegoidaan synttäreistä aiheutuvat tehtävät (synttärikutsuun vastaaminen, lahjan hankkiminen, juhlavaatteiden hankkiminen, lapen vieminen synttäreille sekä lapsen noutaminen synttäreiltä)

Ei metatöitä:

- synttärikutsuun vastaaminen

- lahjan ostaminen

- juhlavaatteiden ostaminen

- lapsen vieminen ja noutaminen synttärijuhlista

Sinänsä helpolta kuullostava homma, mutta jos molemmat vanhemmat käyvät töissä, on harrastuksia sekä itsellä että lapsilla eikä esim ole kahta autoa käytettävissä, toinen vanhemmista ei voi tarvita autoa samana päivänä kun lasta on kuskattava synttäreille vaan auton on oltava sillä, joka kuskaa. Juhlavaatteiden ostoksille on mentävä yhdessä lapsen kanssa, jotta vaatteet voidaan sovittaa. Pitää siis katsoa, milloin ja kummalle vanhemmalle tämä voidaan delegoida. Vai käykö niin, että pitää pyytää esimerkiksi isovanhempia avuksi.

Tällaisia pikkuasioita, joita pitää ennakoida,  joita pitää suunnitella ja joihin pitää valmistautua on lapsiperheissä vaikka kuinka paljon. Ongelma ei olekaan jokin yksi asia kuten lapsen saama synttärikutsu vaan se, että näitä pieniä asioita tuppaa lapsiperheissä olemaan jatkuvasti. On vahempainiltaa ja vasua, on lapsen harrastuksen huoltojoukoissa toimimista, lapsen sosiaalisista suhteista huolehtimista (yökyläilyt kavereiden kesken) , kasvavalla lapsella pitää olla koko ajan riittävästi sopivankokoisia ja kunkin sään mukaisia vaatteita, pitää olla sopivat liikuntavarusteet jne. Neuvolassa pitää käydä säännöllisin väliajoin, samoin hammaslääkärissa. Kampaajalla tai parturissa. Lääkärissa uusimassa reseptit, jos lapsella on jokin krooninen sairaus kuten astma. Siitepölylle allergisten lasten vanhemmat joutuvat huolehtimaan, että lapsella on voimassaoleva resepti sekä apteekista haetut allergialääkkeet jo ennenkuin muutamaa viikkoa aikaisemmin kuin siitepölykausi alkaa. 

Monissa perheissä tämä sujuu ihan ilman ongelmia. Meillä minä suunnittelen, aikataulutan ja delegoin (teen sitä työksenikin) ja mies sitten toteuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Opena huomaan kyllä perheet, joissa metatyötä ei tee kukaan. Kaikki kamat puuttuu, läksyt tekemättä, viesteihin ei vastata, mitään papereita ei täytetä saati palauteta, taksvärkkirahoja ei tuoda koskaan, fillarilla ajellaan jäisillä teillä, koululääkäriajat skipataan, kokeisiin ei lueta ja edes hitto vie yhteishakua ei saada tehtyä ajallaan. Kännykällä saa roikkua yöt läpeensä ( ihmettelen kyllä että miten ihmeessä se kännykkä onkin aina ladattu ja mukana ) ja kouluun ei tulla ekalle tunnille kun ei kukaan herättänyt. Koulun retket, juhlat, vanhempainillat ym. jäävät aina huomaamatta, esim. juhlavaatteita tai vesipulloa ei ole koskaan.

Ja ihan työssäkäyviä keskiluokkaisia ydinperheitä, ei mitään päihde tms. ongelmia. ( paitsi ehkä lapsella, kun vanhemmat ei vaan ehdi pätkääkään katsoa perään )

'

Ja tuon open tiedot taitaa tulla n 20 vuoden takaa, eiköhän viimeiset vuodet ole mennyt ihan kotona Helsingin homekouluja vastaan taistellessa ja metatyöstä riidellessä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kotioloissa metatyö on suunnittelua, aikatauluttamista ja delegointia eli vastaamista siitä, että asiat tapahtuvat oikeassa järjestyksessä, oikealla tavalla ja ovat valmiita oikeaan aikaan. Työelämässä tätä tekee yleensä projektipäällikkö tai muu esimies. Asioiden toteuttaminen eli varsinainen kotityö tai lasten hoito ei ole metatyötä vaan suorittavaa työtä. 

Ja?

Eihän tää ole kellekään muulle ollut epäselvää kuin tuolle palstahäirikölle joka täällä riehuu naisvihansa koko vimmalla.

No aloitukseenhan mä just vastasinkin. 

Ajattelit että kukaan muu ei olisi sitä jo kertonut?

No voi hyvää päivää taas! Mähän kirjoitin, että en lukenut koko ketjua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatöillä lai tarkoitetaan lähinnä sitä ajatustyötä, mitä tehdään konkreettisten asioiden lisäksi. Siis kaikkea sitä suunnittelua, järjestelyä, ongelmien ratkomista, aikataulutusta, asioiden muistamista, tarpeiden tunnistamista ym. Ei se ole mitään jota voi tehdä tiettynä aikana, vaikka tunnin päivässä, se on läsnä ihan koko ajan.

Kyllä sitä on lapsiperheessä paljon ja sen on meillä ainakin lähinnä minun päässäni. Se on näkymätöntä, joten ehkä vaikea tunnistaa, jos ei itse sitä juuri tee.

Jo sitä alkaa luetella, niin pystyy kertomaan vain pieniä esimerkkejä, mitä se tarkoittaa. Siksi en edes yritä. Mielelläni antaisin kokonaisvastuun kaikesta miehelleni. Mielelläni tekosin vain niitä kotitöitä, kauppareissuja, harrastuksiin viemisiä ym. ja pieniä avustavia tehtäviä. Joku huolehtisi sitten kokonaisuudesta.

Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.

Keskustelua seurattuani alan ajatella, että metatyön rasittavuus voi olla myös persoonallisuuteen ja henkisiin ominaisuuksiin liittyvää. Yksiä kaikenlainen ajatustyö rasittaa paljon, toisille se on luontevaa ja jatkuvaa.

Olen keskustellut asiasta lasteni äidin kanssa joskus ja hän kertoo, että hänellä normaalisti pää on "tyhjä", mitään ei ole mielessä. Kaikki ajattelu on aktiivista ja jollain lailla pinnistelyä aiheuttavaa toimintaa. Asioita pitää erikseen ryhtyä miettimään ja keskittyä siihen. Se on ilmeisesti kuluttavaa.

Itse taas olen ihan eri planeetalta. Mulla pää on koko ajan täynnä ajatuksia. Se on sellaista moneen suuntaan poukkoilevaa kohinaa, josta putkahtelee aika randomeja juttuja tietoisuuteen kuin faksi Jäätteenmäelle. Pysyn tietoisena eri kotitöistä ja muista askareista jokseenkin automaattisesti. Kunhan tarkistan, mm. koska mikäkin lapsi pitää hakea ja viedä ja mitä tarvitaan, niin kaikki asettuu uomiinsa ihan itsekseen. Ilman vaivalloista miettimistä ja suunnittelua. Elämä on vain flow'ta, sarja tapahtumia, jossa itse surffailee kyydissä. Pyykinpesut, kaupassakäynnit, läksyt, ruokalistat, ostoslistat, kertahankinnat, ateriat, harrastukset, kaikki se tottakai pitää päivät kiireisinä ja pitkinä, mutta kun on työkaluna kalenteri ja muistilistat, niin asialla ei tarvitse päätä vaivata lainkaan. Toki näitä asioita tulee mietittyä muun ohessa, mutta se ei haittaa mitään, koska joka tapauksessa joka sekunti pään lävistää liuta erilaisia ajatuksia ihan itsekseen, vaivatta. Niihin voi tarttua ohimennen silloin kun jokin on relevantti.

En ole ikinä aiemmin ymmärtänyt, että ajattelu voisi rasittaa ketään, koska elämä on mulle pelkkää katkeamatonta ajattelua. Mutta ilmeisesti toisille se on ponnistus, kuluttavaa aktiviteettia. Tällöin olisi varmaankin parempi jakaa kotityöt ainakin suunnitteluvastuun eli metatöiden osalta enimmäkseen sille, jolta se luonnostaan ja rasituksetta käy. Tällainen perustavanlaatuinen ero voi olla myös syy siihen, miksi ylipäänsä metatöiden rasittavuuuteen suhtaudutaan niin eri tavoin ja toisiaan ymmärtämättä, kuten keskustelussakin näkyy. Toiset vähättelevät toisten mielestä, ja toiset liioittelevat toisten mielestä. Ehkä asiat todella koetaan niin eri tavoin. 

Kyllä olen myös sitä mieltä, että voi olla myös persoonallisuuskysymys. Mielelläni antaisin metatyöt toiselle puoliskolle. Itselleni ne eivät oikein tunnu sopivan. Kotona olisin mieluummin se, joka vain tekee asioita pyynnöstä. Mutta miksi sitten yleensä on niin, että koko metatyökokonaisuus valuu yksin naisille? Ovatko miehet sitten jotenkin tyhjäpäisempiä tai laiskoja ajattelussa?

Eivät tietenkään. Fakta on, että nainen jää sen vauvan kanssa kotiin. Siitä se lähtee. Nainen sen vastuun ottaa. Jollei sitä anna toiselle, niin se jää naiselle.

Pakosta, kun se mies taantuu miesvauvaksi, joka ei ota vastuuta vaikka sitä kuinka tyrkyttäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opena huomaan kyllä perheet, joissa metatyötä ei tee kukaan. Kaikki kamat puuttuu, läksyt tekemättä, viesteihin ei vastata, mitään papereita ei täytetä saati palauteta, taksvärkkirahoja ei tuoda koskaan, fillarilla ajellaan jäisillä teillä, koululääkäriajat skipataan, kokeisiin ei lueta ja edes hitto vie yhteishakua ei saada tehtyä ajallaan. Kännykällä saa roikkua yöt läpeensä ( ihmettelen kyllä että miten ihmeessä se kännykkä onkin aina ladattu ja mukana ) ja kouluun ei tulla ekalle tunnille kun ei kukaan herättänyt. Koulun retket, juhlat, vanhempainillat ym. jäävät aina huomaamatta, esim. juhlavaatteita tai vesipulloa ei ole koskaan.

Ja ihan työssäkäyviä keskiluokkaisia ydinperheitä, ei mitään päihde tms. ongelmia. ( paitsi ehkä lapsella, kun vanhemmat ei vaan ehdi pätkääkään katsoa perään )

'

Ja tuon open tiedot taitaa tulla n 20 vuoden takaa, eiköhän viimeiset vuodet ole mennyt ihan kotona Helsingin homekouluja vastaan taistellessa ja metatyöstä riidellessä palstalla.

Sinä viittaat nyt minuun. Tunnistan kyllä sinut. Solvasit minua omassa ketjussani juuri tällä tavoun kuin nyt meuhkaat täällä.

En ole tuo henkilö jolle nyt riehut.

T äiti ja ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kotioloissa metatyö on suunnittelua, aikatauluttamista ja delegointia eli vastaamista siitä, että asiat tapahtuvat oikeassa järjestyksessä, oikealla tavalla ja ovat valmiita oikeaan aikaan. Työelämässä tätä tekee yleensä projektipäällikkö tai muu esimies. Asioiden toteuttaminen eli varsinainen kotityö tai lasten hoito ei ole metatyötä vaan suorittavaa työtä. 

Ja?

Eihän tää ole kellekään muulle ollut epäselvää kuin tuolle palstahäirikölle joka täällä riehuu naisvihansa koko vimmalla.

No aloitukseenhan mä just vastasinkin. 

Ajattelit että kukaan muu ei olisi sitä jo kertonut?

No voi hyvää päivää taas! Mähän kirjoitin, että en lukenut koko ketjua. 

Mutta kuvittelit tarjoavasi valaistumisen elämyksen ja jotain aivan ennenkuulumatonta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatöillä lai tarkoitetaan lähinnä sitä ajatustyötä, mitä tehdään konkreettisten asioiden lisäksi. Siis kaikkea sitä suunnittelua, järjestelyä, ongelmien ratkomista, aikataulutusta, asioiden muistamista, tarpeiden tunnistamista ym. Ei se ole mitään jota voi tehdä tiettynä aikana, vaikka tunnin päivässä, se on läsnä ihan koko ajan.

Kyllä sitä on lapsiperheessä paljon ja sen on meillä ainakin lähinnä minun päässäni. Se on näkymätöntä, joten ehkä vaikea tunnistaa, jos ei itse sitä juuri tee.

Jo sitä alkaa luetella, niin pystyy kertomaan vain pieniä esimerkkejä, mitä se tarkoittaa. Siksi en edes yritä. Mielelläni antaisin kokonaisvastuun kaikesta miehelleni. Mielelläni tekosin vain niitä kotitöitä, kauppareissuja, harrastuksiin viemisiä ym. ja pieniä avustavia tehtäviä. Joku huolehtisi sitten kokonaisuudesta.

Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.

Keskustelua seurattuani alan ajatella, että metatyön rasittavuus voi olla myös persoonallisuuteen ja henkisiin ominaisuuksiin liittyvää. Yksiä kaikenlainen ajatustyö rasittaa paljon, toisille se on luontevaa ja jatkuvaa.

Olen keskustellut asiasta lasteni äidin kanssa joskus ja hän kertoo, että hänellä normaalisti pää on "tyhjä", mitään ei ole mielessä. Kaikki ajattelu on aktiivista ja jollain lailla pinnistelyä aiheuttavaa toimintaa. Asioita pitää erikseen ryhtyä miettimään ja keskittyä siihen. Se on ilmeisesti kuluttavaa.

Itse taas olen ihan eri planeetalta. Mulla pää on koko ajan täynnä ajatuksia. Se on sellaista moneen suuntaan poukkoilevaa kohinaa, josta putkahtelee aika randomeja juttuja tietoisuuteen kuin faksi Jäätteenmäelle. Pysyn tietoisena eri kotitöistä ja muista askareista jokseenkin automaattisesti. Kunhan tarkistan, mm. koska mikäkin lapsi pitää hakea ja viedä ja mitä tarvitaan, niin kaikki asettuu uomiinsa ihan itsekseen. Ilman vaivalloista miettimistä ja suunnittelua. Elämä on vain flow'ta, sarja tapahtumia, jossa itse surffailee kyydissä. Pyykinpesut, kaupassakäynnit, läksyt, ruokalistat, ostoslistat, kertahankinnat, ateriat, harrastukset, kaikki se tottakai pitää päivät kiireisinä ja pitkinä, mutta kun on työkaluna kalenteri ja muistilistat, niin asialla ei tarvitse päätä vaivata lainkaan. Toki näitä asioita tulee mietittyä muun ohessa, mutta se ei haittaa mitään, koska joka tapauksessa joka sekunti pään lävistää liuta erilaisia ajatuksia ihan itsekseen, vaivatta. Niihin voi tarttua ohimennen silloin kun jokin on relevantti.

En ole ikinä aiemmin ymmärtänyt, että ajattelu voisi rasittaa ketään, koska elämä on mulle pelkkää katkeamatonta ajattelua. Mutta ilmeisesti toisille se on ponnistus, kuluttavaa aktiviteettia. Tällöin olisi varmaankin parempi jakaa kotityöt ainakin suunnitteluvastuun eli metatöiden osalta enimmäkseen sille, jolta se luonnostaan ja rasituksetta käy. Tällainen perustavanlaatuinen ero voi olla myös syy siihen, miksi ylipäänsä metatöiden rasittavuuuteen suhtaudutaan niin eri tavoin ja toisiaan ymmärtämättä, kuten keskustelussakin näkyy. Toiset vähättelevät toisten mielestä, ja toiset liioittelevat toisten mielestä. Ehkä asiat todella koetaan niin eri tavoin. 

Kyllä olen myös sitä mieltä, että voi olla myös persoonallisuuskysymys. Mielelläni antaisin metatyöt toiselle puoliskolle. Itselleni ne eivät oikein tunnu sopivan. Kotona olisin mieluummin se, joka vain tekee asioita pyynnöstä. Mutta miksi sitten yleensä on niin, että koko metatyökokonaisuus valuu yksin naisille? Ovatko miehet sitten jotenkin tyhjäpäisempiä tai laiskoja ajattelussa?

Naiset ottavat sen "vallan". Koska aluksi se on valtaa, saa määrätä kuinka vauvaa hoidetaan, mitkä vaatteet vauvalle laitetaan, kuinka siivotaan, millainen on kodin värimaailma jne. Tuon monien naisten halun kontrolloida arkea on nähnyt hauskasti seuraamalla ensi treffit alttarilla sarjaa. Naisilla hirveä halu kontrolloida kaikkea, yhtään ei voi päästää irti edes oliivien tai fetajuuston merkistä.

Käsi sydämelle, miten tuo "valta" on teille luistanut? Montako kertaa tuli kommentoitua ja korjattua miehen tapaa tehdä asioita. Miksi se miehen tapa oli kehnompi? Siitäkö miehen passiivisuus alkoi? 

Aina sanotaan tätä, koska kaiken täytyy olla äidin syy. Voisitte passiiviset miehet kyllä katsoa peiliin. Kyllä mun kokemus on, että miestä ei vaan kiinnostanut. Ja omien lasten kanssa ei hirveän kauan viitsi tehdä kokeilua, että kuinka kauan menee ennenkuin mies alkaa ottaa hommia omakseen. Ottakaa asioista selvää ja tehkää, niin olette vanhempana toisen vanhemman rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatöillä lai tarkoitetaan lähinnä sitä ajatustyötä, mitä tehdään konkreettisten asioiden lisäksi. Siis kaikkea sitä suunnittelua, järjestelyä, ongelmien ratkomista, aikataulutusta, asioiden muistamista, tarpeiden tunnistamista ym. Ei se ole mitään jota voi tehdä tiettynä aikana, vaikka tunnin päivässä, se on läsnä ihan koko ajan.

Kyllä sitä on lapsiperheessä paljon ja sen on meillä ainakin lähinnä minun päässäni. Se on näkymätöntä, joten ehkä vaikea tunnistaa, jos ei itse sitä juuri tee.

Jo sitä alkaa luetella, niin pystyy kertomaan vain pieniä esimerkkejä, mitä se tarkoittaa. Siksi en edes yritä. Mielelläni antaisin kokonaisvastuun kaikesta miehelleni. Mielelläni tekosin vain niitä kotitöitä, kauppareissuja, harrastuksiin viemisiä ym. ja pieniä avustavia tehtäviä. Joku huolehtisi sitten kokonaisuudesta.

Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.

Keskustelua seurattuani alan ajatella, että metatyön rasittavuus voi olla myös persoonallisuuteen ja henkisiin ominaisuuksiin liittyvää. Yksiä kaikenlainen ajatustyö rasittaa paljon, toisille se on luontevaa ja jatkuvaa.

Olen keskustellut asiasta lasteni äidin kanssa joskus ja hän kertoo, että hänellä normaalisti pää on "tyhjä", mitään ei ole mielessä. Kaikki ajattelu on aktiivista ja jollain lailla pinnistelyä aiheuttavaa toimintaa. Asioita pitää erikseen ryhtyä miettimään ja keskittyä siihen. Se on ilmeisesti kuluttavaa.

Itse taas olen ihan eri planeetalta. Mulla pää on koko ajan täynnä ajatuksia. Se on sellaista moneen suuntaan poukkoilevaa kohinaa, josta putkahtelee aika randomeja juttuja tietoisuuteen kuin faksi Jäätteenmäelle. Pysyn tietoisena eri kotitöistä ja muista askareista jokseenkin automaattisesti. Kunhan tarkistan, mm. koska mikäkin lapsi pitää hakea ja viedä ja mitä tarvitaan, niin kaikki asettuu uomiinsa ihan itsekseen. Ilman vaivalloista miettimistä ja suunnittelua. Elämä on vain flow'ta, sarja tapahtumia, jossa itse surffailee kyydissä. Pyykinpesut, kaupassakäynnit, läksyt, ruokalistat, ostoslistat, kertahankinnat, ateriat, harrastukset, kaikki se tottakai pitää päivät kiireisinä ja pitkinä, mutta kun on työkaluna kalenteri ja muistilistat, niin asialla ei tarvitse päätä vaivata lainkaan. Toki näitä asioita tulee mietittyä muun ohessa, mutta se ei haittaa mitään, koska joka tapauksessa joka sekunti pään lävistää liuta erilaisia ajatuksia ihan itsekseen, vaivatta. Niihin voi tarttua ohimennen silloin kun jokin on relevantti.

En ole ikinä aiemmin ymmärtänyt, että ajattelu voisi rasittaa ketään, koska elämä on mulle pelkkää katkeamatonta ajattelua. Mutta ilmeisesti toisille se on ponnistus, kuluttavaa aktiviteettia. Tällöin olisi varmaankin parempi jakaa kotityöt ainakin suunnitteluvastuun eli metatöiden osalta enimmäkseen sille, jolta se luonnostaan ja rasituksetta käy. Tällainen perustavanlaatuinen ero voi olla myös syy siihen, miksi ylipäänsä metatöiden rasittavuuuteen suhtaudutaan niin eri tavoin ja toisiaan ymmärtämättä, kuten keskustelussakin näkyy. Toiset vähättelevät toisten mielestä, ja toiset liioittelevat toisten mielestä. Ehkä asiat todella koetaan niin eri tavoin. 

Kyllä olen myös sitä mieltä, että voi olla myös persoonallisuuskysymys. Mielelläni antaisin metatyöt toiselle puoliskolle. Itselleni ne eivät oikein tunnu sopivan. Kotona olisin mieluummin se, joka vain tekee asioita pyynnöstä. Mutta miksi sitten yleensä on niin, että koko metatyökokonaisuus valuu yksin naisille? Ovatko miehet sitten jotenkin tyhjäpäisempiä tai laiskoja ajattelussa?

Tuon monien naisten halun kontrolloida arkea on nähnyt hauskasti seuraamalla ensi treffit alttarilla sarjaa.

Olen aina ihmetellyt, kuka noita roskaohjelmia katsoo. Nyt palstalta olen havainnut, että on olemassa joukko palstamiehiä, jotka tuijottavat silmät tapillaan Temptation Islandia, BB:tä, Unelmien poikamiestä ja näköjään noita hääohjelmiakin. Ja niistä saamiensa virikkeiden voimalla makaavat palstalla aamusta iltaan kertomassa meille, millaisia suomalaiset naiset ovat.

😂