Perheen metatyöt mitä niitä on?

Tuikkukippomies antaa nyt olla. Laita vaikka niitä vartin reseptejä tulemaan ennemmin.

Vaatehuollon suunnittelu, milloin pitää ostaa seuraavalle kaudelle vaatteet, kengät ja asusteet, milloin tarvitaan pieneksi jääneiden tilalle uudet. Minne vanhat vaatteet menee? Myynti, kierrätys jne...Miettiminen minne säilötään jos jää pienemmälle sisarukselle.

Sama urheilu- ja harrastusvälineiden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Tuikkukippomies antaa nyt olla. Laita vaikka niitä vartin reseptejä tulemaan ennemmin.

Anteeksi, mutta mikä on tuikkukippomies? T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuikkukippomies antaa nyt olla. Laita vaikka niitä vartin reseptejä tulemaan ennemmin.

Anteeksi, mutta mikä on tuikkukippomies? T. Ap

Sinä.

Siivouksen suunnittelu. Milloin pestään ikkunat? Milloin järjestetään kaapit? Milloin seinien pesu? Petivaatteiden tuuletus? Saunan pesu jne....

Meidän perheessä yksi metatöistä on suunnitella ja varata lapsen hoitoajat (ja pysyä varatun ajan puitteissa). Molemmilla vanhemmilla vuorotyö sekä 3 viikon välein uudet/vaihtuvat työvuorolistat.

Vierailija kirjoitti:

Siivouksen suunnittelu. Milloin pestään ikkunat? Milloin järjestetään kaapit? Milloin seinien pesu? Petivaatteiden tuuletus? Saunan pesu jne....

Seinien pesun suunnittelu on tosi helppoa: ei ikinä. Done.

Kurko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivouksen suunnittelu. Milloin pestään ikkunat? Milloin järjestetään kaapit? Milloin seinien pesu? Petivaatteiden tuuletus? Saunan pesu jne....

Seinien pesun suunnittelu on tosi helppoa: ei ikinä. Done.

Pesepä joskus. Saatat yllättyä.

Yhteydenpito (molempien) sukulaisiin, sisältäen omien sekä sukulaisten lasten muistamiset merkkipäivinä, joulutervehdykset, kynttilät haudoille, yhteisen kesämökin loma-aikojen aikatauluttaminen sisarusten perheiden kanssa. Erilaisten juhlien suunnitteleminen ja järjestäminen, tai myös sen päättäminen, vietetäänkö juhlia lainkaan. Myös miehen sukulaisille selitysten antaminen siitä, miksei Nippastiinan synttäreille ole tullut kutsua, eikä Bergolan rippileirin jälkeen olekaan juhlia.

Lasten neuvoloiden varaus, koululääkäreiden, oikojien, vanhempienvarttien ym... Sekä huolehtiminen että joku menee paikalle.

Ruokien suunnittelu, kauppalistan teko.

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpito (molempien) sukulaisiin, sisältäen omien sekä sukulaisten lasten muistamiset merkkipäivinä, joulutervehdykset, kynttilät haudoille, yhteisen kesämökin loma-aikojen aikatauluttaminen sisarusten perheiden kanssa. Erilaisten juhlien suunnitteleminen ja järjestäminen, tai myös sen päättäminen, vietetäänkö juhlia lainkaan. Myös miehen sukulaisille selitysten antaminen siitä, miksei Nippastiinan synttäreille ole tullut kutsua, eikä Bergolan rippileirin jälkeen olekaan juhlia.

Noihinhan menee tunteja päivässä. Kyllä miehet on sikoja.

Lukukausien loput on metatyön kulta-aikaa. Tanssiesitys ja futisturnaus samaan aikaan eri kaupungeissa. Kumpaan mennään, vai molempiin? Millä kuljetaan, jos lähdetään kauemmas? Harmittaako toista lasta, jos ei tulla katsomaan? Pitäisikö kysyä kimppakyytiä (keneltä? Mistä yhteystiedot? Ollaanko koskaan itse tarjottu kyytiä? Pitääkö antaa bensarahaa? Onko käteistä? Mistä löytyy pankkiautomaatti, johon pääsen helposti? Entä jos kellään ei ole vapaita autopaikkoja?). Tarvittiinko eväät? Joukkue kerää rahaa kakkutukun kekseillä, voidaanko nyt ottaa myyntiin? Paljonko, kelle niitä myydään? Milloin pitää viimeistään olla valmiina? Ai niin lapsen hammaslääkärin ilta-aika! Se onkin kenraaliharjoituksen kanssa samaan aikaan. Perutaan? Kuka peruu tai siirtää? Meneekö taas monta kuukautta eteenpäin? Pitäisikö valmentajalta kysyä pärjääkö joukkue ilman yhtä tanssijaa kenraalissa? Ai soolo-osuus, yritetään järjestää. Vanhempia on pyydetty kantamaan juhlatilan pöydät ja tuolit paikoilleen esityksen jälkeen. Jäädäänkö, tai jääkö jompikumpi? Ehditäänkö hakea jalkapalloilija kimppakyydin jättöpaikasta? Kehdataanko kysyä voisivatko ajaa tanssisalin kautta? Kumpi kysyy? Entä jos ei onnistu? Voisiko lasten harrastukset lopettaa? Pitäisikö heidän itsensä kanssa keskustella asiasta?

Nämä ovat tietysti ihan normaaleja juttuja, jotka pääsääntöisesti järjestyvät helposti, ja joista seuraa upeita kokemuksia. Vielä helpompaa on kuitenkin sillä, joka ei näitä joudu miettimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpito (molempien) sukulaisiin, sisältäen omien sekä sukulaisten lasten muistamiset merkkipäivinä, joulutervehdykset, kynttilät haudoille, yhteisen kesämökin loma-aikojen aikatauluttaminen sisarusten perheiden kanssa. Erilaisten juhlien suunnitteleminen ja järjestäminen, tai myös sen päättäminen, vietetäänkö juhlia lainkaan. Myös miehen sukulaisille selitysten antaminen siitä, miksei Nippastiinan synttäreille ole tullut kutsua, eikä Bergolan rippileirin jälkeen olekaan juhlia.

Noihinhan menee tunteja päivässä. Kyllä miehet on sikoja.

Eikä mene. Miehet voi ihan hyvin tehdä nämä, ei ne mitään ydinfysiikkaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Lukukausien loput on metatyön kulta-aikaa. Tanssiesitys ja futisturnaus samaan aikaan eri kaupungeissa. Kumpaan mennään, vai molempiin? Millä kuljetaan, jos lähdetään kauemmas? Harmittaako toista lasta, jos ei tulla katsomaan? Pitäisikö kysyä kimppakyytiä (keneltä? Mistä yhteystiedot? Ollaanko koskaan itse tarjottu kyytiä? Pitääkö antaa bensarahaa? Onko käteistä? Mistä löytyy pankkiautomaatti, johon pääsen helposti? Entä jos kellään ei ole vapaita autopaikkoja?). Tarvittiinko eväät? Joukkue kerää rahaa kakkutukun kekseillä, voidaanko nyt ottaa myyntiin? Paljonko, kelle niitä myydään? Milloin pitää viimeistään olla valmiina? Ai niin lapsen hammaslääkärin ilta-aika! Se onkin kenraaliharjoituksen kanssa samaan aikaan. Perutaan? Kuka peruu tai siirtää? Meneekö taas monta kuukautta eteenpäin? Pitäisikö valmentajalta kysyä pärjääkö joukkue ilman yhtä tanssijaa kenraalissa? Ai soolo-osuus, yritetään järjestää. Vanhempia on pyydetty kantamaan juhlatilan pöydät ja tuolit paikoilleen esityksen jälkeen. Jäädäänkö, tai jääkö jompikumpi? Ehditäänkö hakea jalkapalloilija kimppakyydin jättöpaikasta? Kehdataanko kysyä voisivatko ajaa tanssisalin kautta? Kumpi kysyy? Entä jos ei onnistu? Voisiko lasten harrastukset lopettaa? Pitäisikö heidän itsensä kanssa keskustella asiasta?

Nämä ovat tietysti ihan normaaleja juttuja, jotka pääsääntöisesti järjestyvät helposti, ja joista seuraa upeita kokemuksia. Vielä helpompaa on kuitenkin sillä, joka ei näitä joudu miettimään.

Ei ristus sentään mitä säätämistä. Onneksi ei lapsia (mukaan lukien mies). Miten saatkin arjesta noin vaikeaa ja miten joku kyydin kysyminen voi olla mitään työtä, saati metatyötä? Onko ajattelukin metatyötä? Muistatko hengittää, jos se ei ole to do -listalla?

Kuorit hedelmät/juurekset tiskipöydälle ja unohdat ne kuoret lähmääntymään siihen, mistä seuraa itkua kun on niin sotkuista. Sen sijaan että kuorisi ne suoraan biojätteeseen tai lautaselle ja kaataisi sen suoraan roskikseen.

Tai jos reissun jälkeen matkalaukku/reppu on purkamatta/puolipurettuna useamman viikon keskellä eteisen lattiaa ja sisältö "ryömii itseksiään" siihen ympärille, niin siitäkin valitetaan.

Eikä sitä sanomalehteä voi vahingossakaan laittaa lehtikoriin, eikä harrastuksiin liittyviä papereitakaan vaan ruokapöytä on juuri hyvä paikka niille, kuten paperilaskuillekin (kun ei laiskuuttaan viitsi opetella tilaamaan e-laskuja).

Toki ne julmetun kidan omaavat sakset pitää olla kangaskasoineen keskellä olkarin lattiaa, vähintään kolme viikkoa.

Ja luotetaan siihen että äijällä palaa pinna joka sitten järkkää paikat. Ei järkkää enää.

Vierailija kirjoitti:

Siivouksen suunnittelu. Milloin pestään ikkunat? Milloin järjestetään kaapit? Milloin seinien pesu? Petivaatteiden tuuletus? Saunan pesu jne....

Miksi niitä pitäisi jatkuvasti suunnitella. Suunnittelee sitten vaikka kun on siivouksen aika, esimerkiksi meillä jos nähdään että ikkunat ovat likaisia niin katsotaan milloin olisi vapaa viikonloppu. Tai ostetaan ikkunanpesijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukukausien loput on metatyön kulta-aikaa. Tanssiesitys ja futisturnaus samaan aikaan eri kaupungeissa. Kumpaan mennään, vai molempiin? Millä kuljetaan, jos lähdetään kauemmas? Harmittaako toista lasta, jos ei tulla katsomaan? Pitäisikö kysyä kimppakyytiä (keneltä? Mistä yhteystiedot? Ollaanko koskaan itse tarjottu kyytiä? Pitääkö antaa bensarahaa? Onko käteistä? Mistä löytyy pankkiautomaatti, johon pääsen helposti? Entä jos kellään ei ole vapaita autopaikkoja?). Tarvittiinko eväät? Joukkue kerää rahaa kakkutukun kekseillä, voidaanko nyt ottaa myyntiin? Paljonko, kelle niitä myydään? Milloin pitää viimeistään olla valmiina? Ai niin lapsen hammaslääkärin ilta-aika! Se onkin kenraaliharjoituksen kanssa samaan aikaan. Perutaan? Kuka peruu tai siirtää? Meneekö taas monta kuukautta eteenpäin? Pitäisikö valmentajalta kysyä pärjääkö joukkue ilman yhtä tanssijaa kenraalissa? Ai soolo-osuus, yritetään järjestää. Vanhempia on pyydetty kantamaan juhlatilan pöydät ja tuolit paikoilleen esityksen jälkeen. Jäädäänkö, tai jääkö jompikumpi? Ehditäänkö hakea jalkapalloilija kimppakyydin jättöpaikasta? Kehdataanko kysyä voisivatko ajaa tanssisalin kautta? Kumpi kysyy? Entä jos ei onnistu? Voisiko lasten harrastukset lopettaa? Pitäisikö heidän itsensä kanssa keskustella asiasta?

Nämä ovat tietysti ihan normaaleja juttuja, jotka pääsääntöisesti järjestyvät helposti, ja joista seuraa upeita kokemuksia. Vielä helpompaa on kuitenkin sillä, joka ei näitä joudu miettimään.

Ei ristus sentään mitä säätämistä. Onneksi ei lapsia (mukaan lukien mies). Miten saatkin arjesta noin vaikeaa ja miten joku kyydin kysyminen voi olla mitään työtä, saati metatyötä? Onko ajattelukin metatyötä? Muistatko hengittää, jos se ei ole to do -listalla?

Tämä metatyöasiahan nousee lähinnä mietintään silloin kun huomaa elävänsä parisuhteessa, jossa tekee paitsi kaikki kotityöt, tai ainakin suurimman osan ja sen lisäksi muistaa, miettii, suunnittelee, ennakoi kaikki perheen asia, sillä aikaa kun toinen ottaa rennosti päivästä toiseen vailla huolen häivää.

Eihän näitä miettisi sen kummemmin, jos kumpikin tasapuolisesti huolehtisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivouksen suunnittelu. Milloin pestään ikkunat? Milloin järjestetään kaapit? Milloin seinien pesu? Petivaatteiden tuuletus? Saunan pesu jne....

Miksi niitä pitäisi jatkuvasti suunnitella. Suunnittelee sitten vaikka kun on siivouksen aika, esimerkiksi meillä jos nähdään että ikkunat ovat likaisia niin katsotaan milloin olisi vapaa viikonloppu. Tai ostetaan ikkunanpesijä.

Mutta entä jos toinen ei ota koskaan ota puheeksi ikkunanpesuasiaa, tai edes ajattele sitä? Olettaa vaan että ne itsestään puhdistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpito (molempien) sukulaisiin, sisältäen omien sekä sukulaisten lasten muistamiset merkkipäivinä, joulutervehdykset, kynttilät haudoille, yhteisen kesämökin loma-aikojen aikatauluttaminen sisarusten perheiden kanssa. Erilaisten juhlien suunnitteleminen ja järjestäminen, tai myös sen päättäminen, vietetäänkö juhlia lainkaan. Myös miehen sukulaisille selitysten antaminen siitä, miksei Nippastiinan synttäreille ole tullut kutsua, eikä Bergolan rippileirin jälkeen olekaan juhlia.

Noihinhan menee tunteja päivässä. Kyllä miehet on sikoja.

No joo, vaikka sitten niin. Voidaan aina vedota siihen, että eihän nuo ole kuin pikkujuttuja. Joku ne kuitenkin tekee, tai sitten ei tee. Jos se nainen jättää tällaiset hoitamatta, nainen kyllä on huono äiti. Nähdäänhän se ihan siinä, että jos isä vie lapsen neuvolaan, kysellään heti missä äiti onna miksei äiti ole mukana. Jos ne joulukortit jätetään lähettämättä, kukaan ei kyllä mieti, että mites reijolla on päässy näin lipsumaan, vaan sirkun jaksamisesta puhutaan selän takana. Ja kyllä, puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä. Olen helvetin huono tällaisten asioiden hoitamisessa, ja niinpä meillä on vuosien varrella jäänyt niin omien kuin kavereiden synttäreitä viettämättä ynnä muuta. Lapset eivät myöskään harrasta mitään, vaikka luultavasti olisivat jossain vaiheessa halunneet johonkin (ovat jo teinejä, ja varmasti menettäneet toivonsa). Ja ne ovat nimenomaan naiset, jotka ovat osoitelleet minua, kun joku asia on taas kerran jäänyt väliin. Anoppi, oma äiti, miehen sisko jne. Eipä ole kukaan ikinä kysynyt mieheltäni mihin jotkut synttärijuhlat unohtuivat. Oletus on, että minun ne pitäisi saada hoidettua. No en saa! Olen tosiaan sika, huono äiti ja varmaan lapset lastensuojelua vailla. Nekään eivät tosin kysyisi isältä, että onko lasten harrastusasiat käyneet mielessä, vaan minun ”jaksamisesta” siinä olisi kyse.

Jaksan muuten vallan hyvin, en ole mitenkään avuton. Tuollaiset asiat eivät vaan ole minulle tärkeitä eikä mieluisia. Silti ymmärrän sen sosiaalisen paineen ympärilläni, jonka mukaan juuri minun pitäisi osata soitella miehen siskolle ja pohtia anopin 70-vuotislahjaa tai yhteisen joulunvieton vastuunjakoa. Ja kun en soita, he kyllä soittavat. Minulle, ei miehelleni.