Lue keskustelun säännöt.
Perheen metatyöt mitä niitä on?
17.11.2019 |
Esimerkkejä ”metatöistä” mitä
voi olla lapsiperheessä?
Kommentit (1039)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kotioloissa metatyö on suunnittelua, aikatauluttamista ja delegointia eli vastaamista siitä, että asiat tapahtuvat oikeassa järjestyksessä, oikealla tavalla ja ovat valmiita oikeaan aikaan. Työelämässä tätä tekee yleensä projektipäällikkö tai muu esimies. Asioiden toteuttaminen eli varsinainen kotityö tai lasten hoito ei ole metatyötä vaan suorittavaa työtä.
Jos työpaikka on perheen kokoinen, noin 4 henkilöä ei taida projektipäällikköä paljon tarvita, työt sujuvat varsin pienellä johtamispanostuksella. Lähimpänä varmaan tuollaiset pienet maatilat joissa useampi sukupolvi hommissa. Harvemmin niissä menee hirveästi aikaa siihen metapohtimiseen, eiköhän aika käytetä varsinaiseen tekemiseen. Ja eihän se tunnu täälläkään kenellekään ongelma olevan, suunnittelua joka ei ole vaikeaa eikä vie paljoa aikaa, niinhän täällä useampi vakuuttaa. Ihmettelen vain miksi noita suunnittelutöitä täytyy niin tiukasti vain listata, mikä se motiivi tuohon on? Aika monissa perheissä tuota ei tarvitse erikseen pohtia tai listata
No otetaan vaikka yksi konkreettinen esimerkki. Lapsi saa kutsun kaverisynttäreille.
Metatöitä:
- varmistetaan, että synttärit sopivat perheen aikatauluun
- tarkistetaan, onko lapsella sopivankokoiset juhlavaatteet
- suunnitellaan lahja
- sovitetaan perheen muuhun aikatauluun lahjan ja mahdollisten vaatteiden hankkiminen
- delegoidaan synttäreistä aiheutuvat tehtävät (synttärikutsuun vastaaminen, lahjan hankkiminen, juhlavaatteiden hankkiminen, lapen vieminen synttäreille sekä lapsen noutaminen synttäreiltä)Ei metatöitä:
- synttärikutsuun vastaaminen
- lahjan ostaminen
- juhlavaatteiden ostaminen
- lapsen vieminen ja noutaminen synttärijuhlistaSinänsä helpolta kuullostava homma, mutta jos molemmat vanhemmat käyvät töissä, on harrastuksia sekä itsellä että lapsilla eikä esim ole kahta autoa käytettävissä, toinen vanhemmista ei voi tarvita autoa samana päivänä kun lasta on kuskattava synttäreille vaan auton on oltava sillä, joka kuskaa. Juhlavaatteiden ostoksille on mentävä yhdessä lapsen kanssa, jotta vaatteet voidaan sovittaa. Pitää siis katsoa, milloin ja kummalle vanhemmalle tämä voidaan delegoida. Vai käykö niin, että pitää pyytää esimerkiksi isovanhempia avuksi.
Tällaisia pikkuasioita, joita pitää ennakoida, joita pitää suunnitella ja joihin pitää valmistautua on lapsiperheissä vaikka kuinka paljon. Ongelma ei olekaan jokin yksi asia kuten lapsen saama synttärikutsu vaan se, että näitä pieniä asioita tuppaa lapsiperheissä olemaan jatkuvasti. On vahempainiltaa ja vasua, on lapsen harrastuksen huoltojoukoissa toimimista, lapsen sosiaalisista suhteista huolehtimista (yökyläilyt kavereiden kesken) , kasvavalla lapsella pitää olla koko ajan riittävästi sopivankokoisia ja kunkin sään mukaisia vaatteita, pitää olla sopivat liikuntavarusteet jne. Neuvolassa pitää käydä säännöllisin väliajoin, samoin hammaslääkärissa. Kampaajalla tai parturissa. Lääkärissa uusimassa reseptit, jos lapsella on jokin krooninen sairaus kuten astma. Siitepölylle allergisten lasten vanhemmat joutuvat huolehtimaan, että lapsella on voimassaoleva resepti sekä apteekista haetut allergialääkkeet jo ennenkuin muutamaa viikkoa aikaisemmin kuin siitepölykausi alkaa.
Monissa perheissä tämä sujuu ihan ilman ongelmia. Meillä minä suunnittelen, aikataulutan ja delegoin (teen sitä työksenikin) ja mies sitten toteuttaa.
Mä teen vaan tän osuuden:
-synttärikutsuun vastaaminen
- lahjan ostaminen
- juhlavaatteiden ostaminen
- lapsen vieminen ja noutaminen synttärijuhlista
En ole ajatellut, että tuon pitäisi olla noin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatöillä lai tarkoitetaan lähinnä sitä ajatustyötä, mitä tehdään konkreettisten asioiden lisäksi. Siis kaikkea sitä suunnittelua, järjestelyä, ongelmien ratkomista, aikataulutusta, asioiden muistamista, tarpeiden tunnistamista ym. Ei se ole mitään jota voi tehdä tiettynä aikana, vaikka tunnin päivässä, se on läsnä ihan koko ajan.
Kyllä sitä on lapsiperheessä paljon ja sen on meillä ainakin lähinnä minun päässäni. Se on näkymätöntä, joten ehkä vaikea tunnistaa, jos ei itse sitä juuri tee.
Jo sitä alkaa luetella, niin pystyy kertomaan vain pieniä esimerkkejä, mitä se tarkoittaa. Siksi en edes yritä. Mielelläni antaisin kokonaisvastuun kaikesta miehelleni. Mielelläni tekosin vain niitä kotitöitä, kauppareissuja, harrastuksiin viemisiä ym. ja pieniä avustavia tehtäviä. Joku huolehtisi sitten kokonaisuudesta.
Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.
Keskustelua seurattuani alan ajatella, että metatyön rasittavuus voi olla myös persoonallisuuteen ja henkisiin ominaisuuksiin liittyvää. Yksiä kaikenlainen ajatustyö rasittaa paljon, toisille se on luontevaa ja jatkuvaa.
Olen keskustellut asiasta lasteni äidin kanssa joskus ja hän kertoo, että hänellä normaalisti pää on "tyhjä", mitään ei ole mielessä. Kaikki ajattelu on aktiivista ja jollain lailla pinnistelyä aiheuttavaa toimintaa. Asioita pitää erikseen ryhtyä miettimään ja keskittyä siihen. Se on ilmeisesti kuluttavaa.
Itse taas olen ihan eri planeetalta. Mulla pää on koko ajan täynnä ajatuksia. Se on sellaista moneen suuntaan poukkoilevaa kohinaa, josta putkahtelee aika randomeja juttuja tietoisuuteen kuin faksi Jäätteenmäelle. Pysyn tietoisena eri kotitöistä ja muista askareista jokseenkin automaattisesti. Kunhan tarkistan, mm. koska mikäkin lapsi pitää hakea ja viedä ja mitä tarvitaan, niin kaikki asettuu uomiinsa ihan itsekseen. Ilman vaivalloista miettimistä ja suunnittelua. Elämä on vain flow'ta, sarja tapahtumia, jossa itse surffailee kyydissä. Pyykinpesut, kaupassakäynnit, läksyt, ruokalistat, ostoslistat, kertahankinnat, ateriat, harrastukset, kaikki se tottakai pitää päivät kiireisinä ja pitkinä, mutta kun on työkaluna kalenteri ja muistilistat, niin asialla ei tarvitse päätä vaivata lainkaan. Toki näitä asioita tulee mietittyä muun ohessa, mutta se ei haittaa mitään, koska joka tapauksessa joka sekunti pään lävistää liuta erilaisia ajatuksia ihan itsekseen, vaivatta. Niihin voi tarttua ohimennen silloin kun jokin on relevantti.
En ole ikinä aiemmin ymmärtänyt, että ajattelu voisi rasittaa ketään, koska elämä on mulle pelkkää katkeamatonta ajattelua. Mutta ilmeisesti toisille se on ponnistus, kuluttavaa aktiviteettia. Tällöin olisi varmaankin parempi jakaa kotityöt ainakin suunnitteluvastuun eli metatöiden osalta enimmäkseen sille, jolta se luonnostaan ja rasituksetta käy. Tällainen perustavanlaatuinen ero voi olla myös syy siihen, miksi ylipäänsä metatöiden rasittavuuuteen suhtaudutaan niin eri tavoin ja toisiaan ymmärtämättä, kuten keskustelussakin näkyy. Toiset vähättelevät toisten mielestä, ja toiset liioittelevat toisten mielestä. Ehkä asiat todella koetaan niin eri tavoin.
Kyllä olen myös sitä mieltä, että voi olla myös persoonallisuuskysymys. Mielelläni antaisin metatyöt toiselle puoliskolle. Itselleni ne eivät oikein tunnu sopivan. Kotona olisin mieluummin se, joka vain tekee asioita pyynnöstä. Mutta miksi sitten yleensä on niin, että koko metatyökokonaisuus valuu yksin naisille? Ovatko miehet sitten jotenkin tyhjäpäisempiä tai laiskoja ajattelussa?
Naiset ottavat sen "vallan". Koska aluksi se on valtaa, saa määrätä kuinka vauvaa hoidetaan, mitkä vaatteet vauvalle laitetaan, kuinka siivotaan, millainen on kodin värimaailma jne. Tuon monien naisten halun kontrolloida arkea on nähnyt hauskasti seuraamalla ensi treffit alttarilla sarjaa. Naisilla hirveä halu kontrolloida kaikkea, yhtään ei voi päästää irti edes oliivien tai fetajuuston merkistä.
Käsi sydämelle, miten tuo "valta" on teille luistanut? Montako kertaa tuli kommentoitua ja korjattua miehen tapaa tehdä asioita. Miksi se miehen tapa oli kehnompi? Siitäkö miehen passiivisuus alkoi?
Ei ota.
Meillä mies nalkuttaa kaikesta. Tulee selän taakse kommentoimaan kaikkea.
Piti enemmän perhevapaita kuin minä.
Eikä silti hoida metatöitä eikä kotitöitä.
No ota hyvä nainen ero ennen kuin lisää katkeroidut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatöillä lai tarkoitetaan lähinnä sitä ajatustyötä, mitä tehdään konkreettisten asioiden lisäksi. Siis kaikkea sitä suunnittelua, järjestelyä, ongelmien ratkomista, aikataulutusta, asioiden muistamista, tarpeiden tunnistamista ym. Ei se ole mitään jota voi tehdä tiettynä aikana, vaikka tunnin päivässä, se on läsnä ihan koko ajan.
Kyllä sitä on lapsiperheessä paljon ja sen on meillä ainakin lähinnä minun päässäni. Se on näkymätöntä, joten ehkä vaikea tunnistaa, jos ei itse sitä juuri tee.
Jo sitä alkaa luetella, niin pystyy kertomaan vain pieniä esimerkkejä, mitä se tarkoittaa. Siksi en edes yritä. Mielelläni antaisin kokonaisvastuun kaikesta miehelleni. Mielelläni tekosin vain niitä kotitöitä, kauppareissuja, harrastuksiin viemisiä ym. ja pieniä avustavia tehtäviä. Joku huolehtisi sitten kokonaisuudesta.
Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.
Keskustelua seurattuani alan ajatella, että metatyön rasittavuus voi olla myös persoonallisuuteen ja henkisiin ominaisuuksiin liittyvää. Yksiä kaikenlainen ajatustyö rasittaa paljon, toisille se on luontevaa ja jatkuvaa.
Olen keskustellut asiasta lasteni äidin kanssa joskus ja hän kertoo, että hänellä normaalisti pää on "tyhjä", mitään ei ole mielessä. Kaikki ajattelu on aktiivista ja jollain lailla pinnistelyä aiheuttavaa toimintaa. Asioita pitää erikseen ryhtyä miettimään ja keskittyä siihen. Se on ilmeisesti kuluttavaa.
Itse taas olen ihan eri planeetalta. Mulla pää on koko ajan täynnä ajatuksia. Se on sellaista moneen suuntaan poukkoilevaa kohinaa, josta putkahtelee aika randomeja juttuja tietoisuuteen kuin faksi Jäätteenmäelle. Pysyn tietoisena eri kotitöistä ja muista askareista jokseenkin automaattisesti. Kunhan tarkistan, mm. koska mikäkin lapsi pitää hakea ja viedä ja mitä tarvitaan, niin kaikki asettuu uomiinsa ihan itsekseen. Ilman vaivalloista miettimistä ja suunnittelua. Elämä on vain flow'ta, sarja tapahtumia, jossa itse surffailee kyydissä. Pyykinpesut, kaupassakäynnit, läksyt, ruokalistat, ostoslistat, kertahankinnat, ateriat, harrastukset, kaikki se tottakai pitää päivät kiireisinä ja pitkinä, mutta kun on työkaluna kalenteri ja muistilistat, niin asialla ei tarvitse päätä vaivata lainkaan. Toki näitä asioita tulee mietittyä muun ohessa, mutta se ei haittaa mitään, koska joka tapauksessa joka sekunti pään lävistää liuta erilaisia ajatuksia ihan itsekseen, vaivatta. Niihin voi tarttua ohimennen silloin kun jokin on relevantti.
En ole ikinä aiemmin ymmärtänyt, että ajattelu voisi rasittaa ketään, koska elämä on mulle pelkkää katkeamatonta ajattelua. Mutta ilmeisesti toisille se on ponnistus, kuluttavaa aktiviteettia. Tällöin olisi varmaankin parempi jakaa kotityöt ainakin suunnitteluvastuun eli metatöiden osalta enimmäkseen sille, jolta se luonnostaan ja rasituksetta käy. Tällainen perustavanlaatuinen ero voi olla myös syy siihen, miksi ylipäänsä metatöiden rasittavuuuteen suhtaudutaan niin eri tavoin ja toisiaan ymmärtämättä, kuten keskustelussakin näkyy. Toiset vähättelevät toisten mielestä, ja toiset liioittelevat toisten mielestä. Ehkä asiat todella koetaan niin eri tavoin.
Kyllä olen myös sitä mieltä, että voi olla myös persoonallisuuskysymys. Mielelläni antaisin metatyöt toiselle puoliskolle. Itselleni ne eivät oikein tunnu sopivan. Kotona olisin mieluummin se, joka vain tekee asioita pyynnöstä. Mutta miksi sitten yleensä on niin, että koko metatyökokonaisuus valuu yksin naisille? Ovatko miehet sitten jotenkin tyhjäpäisempiä tai laiskoja ajattelussa?
Naiset ottavat sen "vallan". Koska aluksi se on valtaa, saa määrätä kuinka vauvaa hoidetaan, mitkä vaatteet vauvalle laitetaan, kuinka siivotaan, millainen on kodin värimaailma jne. Tuon monien naisten halun kontrolloida arkea on nähnyt hauskasti seuraamalla ensi treffit alttarilla sarjaa. Naisilla hirveä halu kontrolloida kaikkea, yhtään ei voi päästää irti edes oliivien tai fetajuuston merkistä.
Käsi sydämelle, miten tuo "valta" on teille luistanut? Montako kertaa tuli kommentoitua ja korjattua miehen tapaa tehdä asioita. Miksi se miehen tapa oli kehnompi? Siitäkö miehen passiivisuus alkoi?
Esikoisen syntyessä minulla ei ollut hajuakaan siitä, miten vauvaa hoidetaan. Synnytyssairaalassa hoitamisen opettaminen aloitettiin ja sitä oppia saavat myös isät, jos kiinnostaa. Neuvoa, lippua ja lappua tuli neuvolasta, ihan samalla tavalla mies voi lukea ne. Koska minulla ei ollut osaamista omasta takaa, tein kaiken kuten minua neuvottiin ja ohjeistin myös miestä toimimaan samoin. Vastasyntynyt on niin pieni ja hauras, että sellaista ei voi käsitellä miten tahansa.
Sillä on merkitystä, miten vaippa laitetaan että se ei paina vauvaa ja pitää sisällään sen, mitä sinne tulee. Siinä pääsee itku, kun kolmannen kerran vuorokauden sisään vaihtaa vauvan sängyn petivaatteet, kun huonosti laitettu vaippa päästää ripulikakat ohi. Joku vauvalle annettava d-vitamiini voi tuntua turhalta, mutta ei sitäkään turhaan syötetä. Lapsen hoitaminen on kuin talon rakentamista. Jos alun eli perustukset tekee huonosti, myöhemmin tulee vikoja ja ne on vaikea korjata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kotioloissa metatyö on suunnittelua, aikatauluttamista ja delegointia eli vastaamista siitä, että asiat tapahtuvat oikeassa järjestyksessä, oikealla tavalla ja ovat valmiita oikeaan aikaan. Työelämässä tätä tekee yleensä projektipäällikkö tai muu esimies. Asioiden toteuttaminen eli varsinainen kotityö tai lasten hoito ei ole metatyötä vaan suorittavaa työtä.
Jos työpaikka on perheen kokoinen, noin 4 henkilöä ei taida projektipäällikköä paljon tarvita, työt sujuvat varsin pienellä johtamispanostuksella. Lähimpänä varmaan tuollaiset pienet maatilat joissa useampi sukupolvi hommissa. Harvemmin niissä menee hirveästi aikaa siihen metapohtimiseen, eiköhän aika käytetä varsinaiseen tekemiseen. Ja eihän se tunnu täälläkään kenellekään ongelma olevan, suunnittelua joka ei ole vaikeaa eikä vie paljoa aikaa, niinhän täällä useampi vakuuttaa. Ihmettelen vain miksi noita suunnittelutöitä täytyy niin tiukasti vain listata, mikä se motiivi tuohon on? Aika monissa perheissä tuota ei tarvitse erikseen pohtia tai listata
No otetaan vaikka yksi konkreettinen esimerkki. Lapsi saa kutsun kaverisynttäreille.
Metatöitä:
- varmistetaan, että synttärit sopivat perheen aikatauluun
- tarkistetaan, onko lapsella sopivankokoiset juhlavaatteet
- suunnitellaan lahja
- sovitetaan perheen muuhun aikatauluun lahjan ja mahdollisten vaatteiden hankkiminen
- delegoidaan synttäreistä aiheutuvat tehtävät (synttärikutsuun vastaaminen, lahjan hankkiminen, juhlavaatteiden hankkiminen, lapen vieminen synttäreille sekä lapsen noutaminen synttäreiltä)Ei metatöitä:
- synttärikutsuun vastaaminen
- lahjan ostaminen
- juhlavaatteiden ostaminen
- lapsen vieminen ja noutaminen synttärijuhlistaSinänsä helpolta kuullostava homma, mutta jos molemmat vanhemmat käyvät töissä, on harrastuksia sekä itsellä että lapsilla eikä esim ole kahta autoa käytettävissä, toinen vanhemmista ei voi tarvita autoa samana päivänä kun lasta on kuskattava synttäreille vaan auton on oltava sillä, joka kuskaa. Juhlavaatteiden ostoksille on mentävä yhdessä lapsen kanssa, jotta vaatteet voidaan sovittaa. Pitää siis katsoa, milloin ja kummalle vanhemmalle tämä voidaan delegoida. Vai käykö niin, että pitää pyytää esimerkiksi isovanhempia avuksi.
Tällaisia pikkuasioita, joita pitää ennakoida, joita pitää suunnitella ja joihin pitää valmistautua on lapsiperheissä vaikka kuinka paljon. Ongelma ei olekaan jokin yksi asia kuten lapsen saama synttärikutsu vaan se, että näitä pieniä asioita tuppaa lapsiperheissä olemaan jatkuvasti. On vahempainiltaa ja vasua, on lapsen harrastuksen huoltojoukoissa toimimista, lapsen sosiaalisista suhteista huolehtimista (yökyläilyt kavereiden kesken) , kasvavalla lapsella pitää olla koko ajan riittävästi sopivankokoisia ja kunkin sään mukaisia vaatteita, pitää olla sopivat liikuntavarusteet jne. Neuvolassa pitää käydä säännöllisin väliajoin, samoin hammaslääkärissa. Kampaajalla tai parturissa. Lääkärissa uusimassa reseptit, jos lapsella on jokin krooninen sairaus kuten astma. Siitepölylle allergisten lasten vanhemmat joutuvat huolehtimaan, että lapsella on voimassaoleva resepti sekä apteekista haetut allergialääkkeet jo ennenkuin muutamaa viikkoa aikaisemmin kuin siitepölykausi alkaa.
Monissa perheissä tämä sujuu ihan ilman ongelmia. Meillä minä suunnittelen, aikataulutan ja delegoin (teen sitä työksenikin) ja mies sitten toteuttaa.
Mä teen vaan tän osuuden:
-synttärikutsuun vastaaminen
- lahjan ostaminen
- juhlavaatteiden ostaminen
- lapsen vieminen ja noutaminen synttärijuhlistaEn ole ajatellut, että tuon pitäisi olla noin vaikeaa.
Et edes kerro puolisolle? Lähdet vaan?
Et lapsellekaan? Eikö hän saa olla mukana ostamassa lahjaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatöillä lai tarkoitetaan lähinnä sitä ajatustyötä, mitä tehdään konkreettisten asioiden lisäksi. Siis kaikkea sitä suunnittelua, järjestelyä, ongelmien ratkomista, aikataulutusta, asioiden muistamista, tarpeiden tunnistamista ym. Ei se ole mitään jota voi tehdä tiettynä aikana, vaikka tunnin päivässä, se on läsnä ihan koko ajan.
Kyllä sitä on lapsiperheessä paljon ja sen on meillä ainakin lähinnä minun päässäni. Se on näkymätöntä, joten ehkä vaikea tunnistaa, jos ei itse sitä juuri tee.
Jo sitä alkaa luetella, niin pystyy kertomaan vain pieniä esimerkkejä, mitä se tarkoittaa. Siksi en edes yritä. Mielelläni antaisin kokonaisvastuun kaikesta miehelleni. Mielelläni tekosin vain niitä kotitöitä, kauppareissuja, harrastuksiin viemisiä ym. ja pieniä avustavia tehtäviä. Joku huolehtisi sitten kokonaisuudesta.
Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.
Keskustelua seurattuani alan ajatella, että metatyön rasittavuus voi olla myös persoonallisuuteen ja henkisiin ominaisuuksiin liittyvää. Yksiä kaikenlainen ajatustyö rasittaa paljon, toisille se on luontevaa ja jatkuvaa.
Olen keskustellut asiasta lasteni äidin kanssa joskus ja hän kertoo, että hänellä normaalisti pää on "tyhjä", mitään ei ole mielessä. Kaikki ajattelu on aktiivista ja jollain lailla pinnistelyä aiheuttavaa toimintaa. Asioita pitää erikseen ryhtyä miettimään ja keskittyä siihen. Se on ilmeisesti kuluttavaa.
Itse taas olen ihan eri planeetalta. Mulla pää on koko ajan täynnä ajatuksia. Se on sellaista moneen suuntaan poukkoilevaa kohinaa, josta putkahtelee aika randomeja juttuja tietoisuuteen kuin faksi Jäätteenmäelle. Pysyn tietoisena eri kotitöistä ja muista askareista jokseenkin automaattisesti. Kunhan tarkistan, mm. koska mikäkin lapsi pitää hakea ja viedä ja mitä tarvitaan, niin kaikki asettuu uomiinsa ihan itsekseen. Ilman vaivalloista miettimistä ja suunnittelua. Elämä on vain flow'ta, sarja tapahtumia, jossa itse surffailee kyydissä. Pyykinpesut, kaupassakäynnit, läksyt, ruokalistat, ostoslistat, kertahankinnat, ateriat, harrastukset, kaikki se tottakai pitää päivät kiireisinä ja pitkinä, mutta kun on työkaluna kalenteri ja muistilistat, niin asialla ei tarvitse päätä vaivata lainkaan. Toki näitä asioita tulee mietittyä muun ohessa, mutta se ei haittaa mitään, koska joka tapauksessa joka sekunti pään lävistää liuta erilaisia ajatuksia ihan itsekseen, vaivatta. Niihin voi tarttua ohimennen silloin kun jokin on relevantti.
En ole ikinä aiemmin ymmärtänyt, että ajattelu voisi rasittaa ketään, koska elämä on mulle pelkkää katkeamatonta ajattelua. Mutta ilmeisesti toisille se on ponnistus, kuluttavaa aktiviteettia. Tällöin olisi varmaankin parempi jakaa kotityöt ainakin suunnitteluvastuun eli metatöiden osalta enimmäkseen sille, jolta se luonnostaan ja rasituksetta käy. Tällainen perustavanlaatuinen ero voi olla myös syy siihen, miksi ylipäänsä metatöiden rasittavuuuteen suhtaudutaan niin eri tavoin ja toisiaan ymmärtämättä, kuten keskustelussakin näkyy. Toiset vähättelevät toisten mielestä, ja toiset liioittelevat toisten mielestä. Ehkä asiat todella koetaan niin eri tavoin.
Kyllä olen myös sitä mieltä, että voi olla myös persoonallisuuskysymys. Mielelläni antaisin metatyöt toiselle puoliskolle. Itselleni ne eivät oikein tunnu sopivan. Kotona olisin mieluummin se, joka vain tekee asioita pyynnöstä. Mutta miksi sitten yleensä on niin, että koko metatyökokonaisuus valuu yksin naisille? Ovatko miehet sitten jotenkin tyhjäpäisempiä tai laiskoja ajattelussa?
Naiset ottavat sen "vallan". Koska aluksi se on valtaa, saa määrätä kuinka vauvaa hoidetaan, mitkä vaatteet vauvalle laitetaan, kuinka siivotaan, millainen on kodin värimaailma jne. Tuon monien naisten halun kontrolloida arkea on nähnyt hauskasti seuraamalla ensi treffit alttarilla sarjaa. Naisilla hirveä halu kontrolloida kaikkea, yhtään ei voi päästää irti edes oliivien tai fetajuuston merkistä.
Käsi sydämelle, miten tuo "valta" on teille luistanut? Montako kertaa tuli kommentoitua ja korjattua miehen tapaa tehdä asioita. Miksi se miehen tapa oli kehnompi? Siitäkö miehen passiivisuus alkoi?
Ei ota.
Meillä mies nalkuttaa kaikesta. Tulee selän taakse kommentoimaan kaikkea.
Piti enemmän perhevapaita kuin minä.
Eikä silti hoida metatöitä eikä kotitöitä.
No ota hyvä nainen ero ennen kuin lisää katkeroidut.
Älä nyt katkeroidu vaikka kumosin naurettavat väitteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opena huomaan kyllä perheet, joissa metatyötä ei tee kukaan. Kaikki kamat puuttuu, läksyt tekemättä, viesteihin ei vastata, mitään papereita ei täytetä saati palauteta, taksvärkkirahoja ei tuoda koskaan, fillarilla ajellaan jäisillä teillä, koululääkäriajat skipataan, kokeisiin ei lueta ja edes hitto vie yhteishakua ei saada tehtyä ajallaan. Kännykällä saa roikkua yöt läpeensä ( ihmettelen kyllä että miten ihmeessä se kännykkä onkin aina ladattu ja mukana ) ja kouluun ei tulla ekalle tunnille kun ei kukaan herättänyt. Koulun retket, juhlat, vanhempainillat ym. jäävät aina huomaamatta, esim. juhlavaatteita tai vesipulloa ei ole koskaan.
Ja ihan työssäkäyviä keskiluokkaisia ydinperheitä, ei mitään päihde tms. ongelmia. ( paitsi ehkä lapsella, kun vanhemmat ei vaan ehdi pätkääkään katsoa perään )
'
Ja tuon open tiedot taitaa tulla n 20 vuoden takaa, eiköhän viimeiset vuodet ole mennyt ihan kotona Helsingin homekouluja vastaan taistellessa ja metatyöstä riidellessä palstalla.
Sinä viittaat nyt minuun. Tunnistan kyllä sinut. Solvasit minua omassa ketjussani juuri tällä tavoun kuin nyt meuhkaat täällä.
En ole tuo henkilö jolle nyt riehut.
T äiti ja ope
Mikhän on tämä oma ketjusi? Minäkin tunnistan sinut pitkältä ajalta. Ajatuksesi saavat kyllä noskakarvat pystyyn ja säälin perhettäsi.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kotioloissa metatyö on suunnittelua, aikatauluttamista ja delegointia eli vastaamista siitä, että asiat tapahtuvat oikeassa järjestyksessä, oikealla tavalla ja ovat valmiita oikeaan aikaan. Työelämässä tätä tekee yleensä projektipäällikkö tai muu esimies. Asioiden toteuttaminen eli varsinainen kotityö tai lasten hoito ei ole metatyötä vaan suorittavaa työtä.
Jos työpaikka on perheen kokoinen, noin 4 henkilöä ei taida projektipäällikköä paljon tarvita, työt sujuvat varsin pienellä johtamispanostuksella. Lähimpänä varmaan tuollaiset pienet maatilat joissa useampi sukupolvi hommissa. Harvemmin niissä menee hirveästi aikaa siihen metapohtimiseen, eiköhän aika käytetä varsinaiseen tekemiseen. Ja eihän se tunnu täälläkään kenellekään ongelma olevan, suunnittelua joka ei ole vaikeaa eikä vie paljoa aikaa, niinhän täällä useampi vakuuttaa. Ihmettelen vain miksi noita suunnittelutöitä täytyy niin tiukasti vain listata, mikä se motiivi tuohon on? Aika monissa perheissä tuota ei tarvitse erikseen pohtia tai listata
No otetaan vaikka yksi konkreettinen esimerkki. Lapsi saa kutsun kaverisynttäreille.
Metatöitä:
- varmistetaan, että synttärit sopivat perheen aikatauluun
- tarkistetaan, onko lapsella sopivankokoiset juhlavaatteet
- suunnitellaan lahja
- sovitetaan perheen muuhun aikatauluun lahjan ja mahdollisten vaatteiden hankkiminen
- delegoidaan synttäreistä aiheutuvat tehtävät (synttärikutsuun vastaaminen, lahjan hankkiminen, juhlavaatteiden hankkiminen, lapen vieminen synttäreille sekä lapsen noutaminen synttäreiltä)Ei metatöitä:
- synttärikutsuun vastaaminen
- lahjan ostaminen
- juhlavaatteiden ostaminen
- lapsen vieminen ja noutaminen synttärijuhlistaSinänsä helpolta kuullostava homma, mutta jos molemmat vanhemmat käyvät töissä, on harrastuksia sekä itsellä että lapsilla eikä esim ole kahta autoa käytettävissä, toinen vanhemmista ei voi tarvita autoa samana päivänä kun lasta on kuskattava synttäreille vaan auton on oltava sillä, joka kuskaa. Juhlavaatteiden ostoksille on mentävä yhdessä lapsen kanssa, jotta vaatteet voidaan sovittaa. Pitää siis katsoa, milloin ja kummalle vanhemmalle tämä voidaan delegoida. Vai käykö niin, että pitää pyytää esimerkiksi isovanhempia avuksi.
Tällaisia pikkuasioita, joita pitää ennakoida, joita pitää suunnitella ja joihin pitää valmistautua on lapsiperheissä vaikka kuinka paljon. Ongelma ei olekaan jokin yksi asia kuten lapsen saama synttärikutsu vaan se, että näitä pieniä asioita tuppaa lapsiperheissä olemaan jatkuvasti. On vahempainiltaa ja vasua, on lapsen harrastuksen huoltojoukoissa toimimista, lapsen sosiaalisista suhteista huolehtimista (yökyläilyt kavereiden kesken) , kasvavalla lapsella pitää olla koko ajan riittävästi sopivankokoisia ja kunkin sään mukaisia vaatteita, pitää olla sopivat liikuntavarusteet jne. Neuvolassa pitää käydä säännöllisin väliajoin, samoin hammaslääkärissa. Kampaajalla tai parturissa. Lääkärissa uusimassa reseptit, jos lapsella on jokin krooninen sairaus kuten astma. Siitepölylle allergisten lasten vanhemmat joutuvat huolehtimaan, että lapsella on voimassaoleva resepti sekä apteekista haetut allergialääkkeet jo ennenkuin muutamaa viikkoa aikaisemmin kuin siitepölykausi alkaa.
Monissa perheissä tämä sujuu ihan ilman ongelmia. Meillä minä suunnittelen, aikataulutan ja delegoin (teen sitä työksenikin) ja mies sitten toteuttaa.
Mä teen vaan tän osuuden:
-synttärikutsuun vastaaminen
- lahjan ostaminen
- juhlavaatteiden ostaminen
- lapsen vieminen ja noutaminen synttärijuhlistaEn ole ajatellut, että tuon pitäisi olla noin vaikeaa.
Et edes kerro puolisolle? Lähdet vaan?
Et lapsellekaan? Eikö hän saa olla mukana ostamassa lahjaa?
Eiköhän puoliso tiedä että kutsukortti tulee, kun hän hakee lapsen tarhasta.
Minä vastaan kutsuun ja lahjan hakee kuka kerkeää. Lapsen vie jompi kumpi tai vaikka yhdessä.
Mikä tässä on vaikeaa ja vaatii loputonta suunnittelua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kotioloissa metatyö on suunnittelua, aikatauluttamista ja delegointia eli vastaamista siitä, että asiat tapahtuvat oikeassa järjestyksessä, oikealla tavalla ja ovat valmiita oikeaan aikaan. Työelämässä tätä tekee yleensä projektipäällikkö tai muu esimies. Asioiden toteuttaminen eli varsinainen kotityö tai lasten hoito ei ole metatyötä vaan suorittavaa työtä.
Jos työpaikka on perheen kokoinen, noin 4 henkilöä ei taida projektipäällikköä paljon tarvita, työt sujuvat varsin pienellä johtamispanostuksella. Lähimpänä varmaan tuollaiset pienet maatilat joissa useampi sukupolvi hommissa. Harvemmin niissä menee hirveästi aikaa siihen metapohtimiseen, eiköhän aika käytetä varsinaiseen tekemiseen. Ja eihän se tunnu täälläkään kenellekään ongelma olevan, suunnittelua joka ei ole vaikeaa eikä vie paljoa aikaa, niinhän täällä useampi vakuuttaa. Ihmettelen vain miksi noita suunnittelutöitä täytyy niin tiukasti vain listata, mikä se motiivi tuohon on? Aika monissa perheissä tuota ei tarvitse erikseen pohtia tai listata
No otetaan vaikka yksi konkreettinen esimerkki. Lapsi saa kutsun kaverisynttäreille.
Metatöitä:
- varmistetaan, että synttärit sopivat perheen aikatauluun
- tarkistetaan, onko lapsella sopivankokoiset juhlavaatteet
- suunnitellaan lahja
- sovitetaan perheen muuhun aikatauluun lahjan ja mahdollisten vaatteiden hankkiminen
- delegoidaan synttäreistä aiheutuvat tehtävät (synttärikutsuun vastaaminen, lahjan hankkiminen, juhlavaatteiden hankkiminen, lapen vieminen synttäreille sekä lapsen noutaminen synttäreiltä)Ei metatöitä:
- synttärikutsuun vastaaminen
- lahjan ostaminen
- juhlavaatteiden ostaminen
- lapsen vieminen ja noutaminen synttärijuhlistaSinänsä helpolta kuullostava homma, mutta jos molemmat vanhemmat käyvät töissä, on harrastuksia sekä itsellä että lapsilla eikä esim ole kahta autoa käytettävissä, toinen vanhemmista ei voi tarvita autoa samana päivänä kun lasta on kuskattava synttäreille vaan auton on oltava sillä, joka kuskaa. Juhlavaatteiden ostoksille on mentävä yhdessä lapsen kanssa, jotta vaatteet voidaan sovittaa. Pitää siis katsoa, milloin ja kummalle vanhemmalle tämä voidaan delegoida. Vai käykö niin, että pitää pyytää esimerkiksi isovanhempia avuksi.
Tällaisia pikkuasioita, joita pitää ennakoida, joita pitää suunnitella ja joihin pitää valmistautua on lapsiperheissä vaikka kuinka paljon. Ongelma ei olekaan jokin yksi asia kuten lapsen saama synttärikutsu vaan se, että näitä pieniä asioita tuppaa lapsiperheissä olemaan jatkuvasti. On vahempainiltaa ja vasua, on lapsen harrastuksen huoltojoukoissa toimimista, lapsen sosiaalisista suhteista huolehtimista (yökyläilyt kavereiden kesken) , kasvavalla lapsella pitää olla koko ajan riittävästi sopivankokoisia ja kunkin sään mukaisia vaatteita, pitää olla sopivat liikuntavarusteet jne. Neuvolassa pitää käydä säännöllisin väliajoin, samoin hammaslääkärissa. Kampaajalla tai parturissa. Lääkärissa uusimassa reseptit, jos lapsella on jokin krooninen sairaus kuten astma. Siitepölylle allergisten lasten vanhemmat joutuvat huolehtimaan, että lapsella on voimassaoleva resepti sekä apteekista haetut allergialääkkeet jo ennenkuin muutamaa viikkoa aikaisemmin kuin siitepölykausi alkaa.
Monissa perheissä tämä sujuu ihan ilman ongelmia. Meillä minä suunnittelen, aikataulutan ja delegoin (teen sitä työksenikin) ja mies sitten toteuttaa.
Mä teen vaan tän osuuden:
-synttärikutsuun vastaaminen
- lahjan ostaminen
- juhlavaatteiden ostaminen
- lapsen vieminen ja noutaminen synttärijuhlistaEn ole ajatellut, että tuon pitäisi olla noin vaikeaa.
Et edes kerro puolisolle? Lähdet vaan?
Et lapsellekaan? Eikö hän saa olla mukana ostamassa lahjaa?
Eiköhän puoliso tiedä että kutsukortti tulee, kun hän hakee lapsen tarhasta.
Minä vastaan kutsuun ja lahjan hakee kuka kerkeää. Lapsen vie jompi kumpi tai vaikka yhdessä.Mikä tässä on vaikeaa ja vaatii loputonta suunnittelua?
Entäs jos ei näe? Tai joku muu hakee?
Et tarkista sius ollenkaan että onko tieto kulkenut?
Käyttäydyt kuin asuisit yksin.
Lahjan osto on lapselle tosi tärkeää...
Ja sinä vaan viet tai sitten kaappaat puolison tai tuönnät lapsen hänelle? Mutta asiasta ei puhuta eikä sitä synttäriä sovitellaan mitenkäön perheen muuhun elämään?
Jos jotain on kesken kun kaappaat sen puolisosi matkaan niin se sitten jää sinnw levälleen? Ja muut lapsetkin sitten vaan dumpataan siksi ajaksi? Ja sen juhlan ajan kökötät jossain eikä kukaan tiedä missä etkä tee mitään tai ainakin se on salaista.
Just. Kuulostaapa kätevältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että vallan noskakarvat.😂.
Voi miten nerokas kommentti. Kuvastaa luonteenlaatua hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kotioloissa metatyö on suunnittelua, aikatauluttamista ja delegointia eli vastaamista siitä, että asiat tapahtuvat oikeassa järjestyksessä, oikealla tavalla ja ovat valmiita oikeaan aikaan. Työelämässä tätä tekee yleensä projektipäällikkö tai muu esimies. Asioiden toteuttaminen eli varsinainen kotityö tai lasten hoito ei ole metatyötä vaan suorittavaa työtä.
Jos työpaikka on perheen kokoinen, noin 4 henkilöä ei taida projektipäällikköä paljon tarvita, työt sujuvat varsin pienellä johtamispanostuksella. Lähimpänä varmaan tuollaiset pienet maatilat joissa useampi sukupolvi hommissa. Harvemmin niissä menee hirveästi aikaa siihen metapohtimiseen, eiköhän aika käytetä varsinaiseen tekemiseen. Ja eihän se tunnu täälläkään kenellekään ongelma olevan, suunnittelua joka ei ole vaikeaa eikä vie paljoa aikaa, niinhän täällä useampi vakuuttaa. Ihmettelen vain miksi noita suunnittelutöitä täytyy niin tiukasti vain listata, mikä se motiivi tuohon on? Aika monissa perheissä tuota ei tarvitse erikseen pohtia tai listata
No otetaan vaikka yksi konkreettinen esimerkki. Lapsi saa kutsun kaverisynttäreille.
Metatöitä:
- varmistetaan, että synttärit sopivat perheen aikatauluun
- tarkistetaan, onko lapsella sopivankokoiset juhlavaatteet
- suunnitellaan lahja
- sovitetaan perheen muuhun aikatauluun lahjan ja mahdollisten vaatteiden hankkiminen
- delegoidaan synttäreistä aiheutuvat tehtävät (synttärikutsuun vastaaminen, lahjan hankkiminen, juhlavaatteiden hankkiminen, lapen vieminen synttäreille sekä lapsen noutaminen synttäreiltä)Ei metatöitä:
- synttärikutsuun vastaaminen
- lahjan ostaminen
- juhlavaatteiden ostaminen
- lapsen vieminen ja noutaminen synttärijuhlistaSinänsä helpolta kuullostava homma, mutta jos molemmat vanhemmat käyvät töissä, on harrastuksia sekä itsellä että lapsilla eikä esim ole kahta autoa käytettävissä, toinen vanhemmista ei voi tarvita autoa samana päivänä kun lasta on kuskattava synttäreille vaan auton on oltava sillä, joka kuskaa. Juhlavaatteiden ostoksille on mentävä yhdessä lapsen kanssa, jotta vaatteet voidaan sovittaa. Pitää siis katsoa, milloin ja kummalle vanhemmalle tämä voidaan delegoida. Vai käykö niin, että pitää pyytää esimerkiksi isovanhempia avuksi.
Tällaisia pikkuasioita, joita pitää ennakoida, joita pitää suunnitella ja joihin pitää valmistautua on lapsiperheissä vaikka kuinka paljon. Ongelma ei olekaan jokin yksi asia kuten lapsen saama synttärikutsu vaan se, että näitä pieniä asioita tuppaa lapsiperheissä olemaan jatkuvasti. On vahempainiltaa ja vasua, on lapsen harrastuksen huoltojoukoissa toimimista, lapsen sosiaalisista suhteista huolehtimista (yökyläilyt kavereiden kesken) , kasvavalla lapsella pitää olla koko ajan riittävästi sopivankokoisia ja kunkin sään mukaisia vaatteita, pitää olla sopivat liikuntavarusteet jne. Neuvolassa pitää käydä säännöllisin väliajoin, samoin hammaslääkärissa. Kampaajalla tai parturissa. Lääkärissa uusimassa reseptit, jos lapsella on jokin krooninen sairaus kuten astma. Siitepölylle allergisten lasten vanhemmat joutuvat huolehtimaan, että lapsella on voimassaoleva resepti sekä apteekista haetut allergialääkkeet jo ennenkuin muutamaa viikkoa aikaisemmin kuin siitepölykausi alkaa.
Monissa perheissä tämä sujuu ihan ilman ongelmia. Meillä minä suunnittelen, aikataulutan ja delegoin (teen sitä työksenikin) ja mies sitten toteuttaa.
Mä teen vaan tän osuuden:
-synttärikutsuun vastaaminen
- lahjan ostaminen
- juhlavaatteiden ostaminen
- lapsen vieminen ja noutaminen synttärijuhlistaEn ole ajatellut, että tuon pitäisi olla noin vaikeaa.
Et edes kerro puolisolle? Lähdet vaan?
Et lapsellekaan? Eikö hän saa olla mukana ostamassa lahjaa?
Eiköhän puoliso tiedä että kutsukortti tulee, kun hän hakee lapsen tarhasta.
Minä vastaan kutsuun ja lahjan hakee kuka kerkeää. Lapsen vie jompi kumpi tai vaikka yhdessä.Mikä tässä on vaikeaa ja vaatii loputonta suunnittelua?
Nuo lapset joiden vanhemmat eivät ”harrasta metatyötä” erottaa kyllä. Ne tuodaan joko reilusti etuajassa tai myöhässä, tai ne tulee omia aikojaan itse, kun kumpikaan vanhemmista ei vaivautunut. Niillä on likaiset arkivaatteet ja kiljuva nälkä, mutta ei lahjaa synttärisankarille. Ei sillä, saa tulla sellaisena kuin on, mutta kyllähän niistä näkee, että niitä hävettää, kun kaikki muut ovat juhla- tai teemavaatteissa ja lahjan kanssa. Sääli lasta, jonka vanhempia ei vain kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kotioloissa metatyö on suunnittelua, aikatauluttamista ja delegointia eli vastaamista siitä, että asiat tapahtuvat oikeassa järjestyksessä, oikealla tavalla ja ovat valmiita oikeaan aikaan. Työelämässä tätä tekee yleensä projektipäällikkö tai muu esimies. Asioiden toteuttaminen eli varsinainen kotityö tai lasten hoito ei ole metatyötä vaan suorittavaa työtä.
Jos työpaikka on perheen kokoinen, noin 4 henkilöä ei taida projektipäällikköä paljon tarvita, työt sujuvat varsin pienellä johtamispanostuksella. Lähimpänä varmaan tuollaiset pienet maatilat joissa useampi sukupolvi hommissa. Harvemmin niissä menee hirveästi aikaa siihen metapohtimiseen, eiköhän aika käytetä varsinaiseen tekemiseen. Ja eihän se tunnu täälläkään kenellekään ongelma olevan, suunnittelua joka ei ole vaikeaa eikä vie paljoa aikaa, niinhän täällä useampi vakuuttaa. Ihmettelen vain miksi noita suunnittelutöitä täytyy niin tiukasti vain listata, mikä se motiivi tuohon on? Aika monissa perheissä tuota ei tarvitse erikseen pohtia tai listata
No otetaan vaikka yksi konkreettinen esimerkki. Lapsi saa kutsun kaverisynttäreille.
Metatöitä:
- varmistetaan, että synttärit sopivat perheen aikatauluun
- tarkistetaan, onko lapsella sopivankokoiset juhlavaatteet
- suunnitellaan lahja
- sovitetaan perheen muuhun aikatauluun lahjan ja mahdollisten vaatteiden hankkiminen
- delegoidaan synttäreistä aiheutuvat tehtävät (synttärikutsuun vastaaminen, lahjan hankkiminen, juhlavaatteiden hankkiminen, lapen vieminen synttäreille sekä lapsen noutaminen synttäreiltä)Ei metatöitä:
- synttärikutsuun vastaaminen
- lahjan ostaminen
- juhlavaatteiden ostaminen
- lapsen vieminen ja noutaminen synttärijuhlistaSinänsä helpolta kuullostava homma, mutta jos molemmat vanhemmat käyvät töissä, on harrastuksia sekä itsellä että lapsilla eikä esim ole kahta autoa käytettävissä, toinen vanhemmista ei voi tarvita autoa samana päivänä kun lasta on kuskattava synttäreille vaan auton on oltava sillä, joka kuskaa. Juhlavaatteiden ostoksille on mentävä yhdessä lapsen kanssa, jotta vaatteet voidaan sovittaa. Pitää siis katsoa, milloin ja kummalle vanhemmalle tämä voidaan delegoida. Vai käykö niin, että pitää pyytää esimerkiksi isovanhempia avuksi.
Tällaisia pikkuasioita, joita pitää ennakoida, joita pitää suunnitella ja joihin pitää valmistautua on lapsiperheissä vaikka kuinka paljon. Ongelma ei olekaan jokin yksi asia kuten lapsen saama synttärikutsu vaan se, että näitä pieniä asioita tuppaa lapsiperheissä olemaan jatkuvasti. On vahempainiltaa ja vasua, on lapsen harrastuksen huoltojoukoissa toimimista, lapsen sosiaalisista suhteista huolehtimista (yökyläilyt kavereiden kesken) , kasvavalla lapsella pitää olla koko ajan riittävästi sopivankokoisia ja kunkin sään mukaisia vaatteita, pitää olla sopivat liikuntavarusteet jne. Neuvolassa pitää käydä säännöllisin väliajoin, samoin hammaslääkärissa. Kampaajalla tai parturissa. Lääkärissa uusimassa reseptit, jos lapsella on jokin krooninen sairaus kuten astma. Siitepölylle allergisten lasten vanhemmat joutuvat huolehtimaan, että lapsella on voimassaoleva resepti sekä apteekista haetut allergialääkkeet jo ennenkuin muutamaa viikkoa aikaisemmin kuin siitepölykausi alkaa.
Monissa perheissä tämä sujuu ihan ilman ongelmia. Meillä minä suunnittelen, aikataulutan ja delegoin (teen sitä työksenikin) ja mies sitten toteuttaa.
Mä teen vaan tän osuuden:
-synttärikutsuun vastaaminen
- lahjan ostaminen
- juhlavaatteiden ostaminen
- lapsen vieminen ja noutaminen synttärijuhlistaEn ole ajatellut, että tuon pitäisi olla noin vaikeaa.
Et edes kerro puolisolle? Lähdet vaan?
Et lapsellekaan? Eikö hän saa olla mukana ostamassa lahjaa?
Eiköhän puoliso tiedä että kutsukortti tulee, kun hän hakee lapsen tarhasta.
Minä vastaan kutsuun ja lahjan hakee kuka kerkeää. Lapsen vie jompi kumpi tai vaikka yhdessä.Mikä tässä on vaikeaa ja vaatii loputonta suunnittelua?
Nuo lapset joiden vanhemmat eivät ”harrasta metatyötä” erottaa kyllä. Ne tuodaan joko reilusti etuajassa tai myöhässä, tai ne tulee omia aikojaan itse, kun kumpikaan vanhemmista ei vaivautunut. Niillä on likaiset arkivaatteet ja kiljuva nälkä, mutta ei lahjaa synttärisankarille. Ei sillä, saa tulla sellaisena kuin on, mutta kyllähän niistä näkee, että niitä hävettää, kun kaikki muut ovat juhla- tai teemavaatteissa ja lahjan kanssa. Sääli lasta, jonka vanhempia ei vain kiinnosta.
Samaiset lapset jäävät notkumaan juhlan jälkeen koko illaksi koska kukaan ei heitä nouda. Pimeällä ei hirviä laittaa lasta yksin menemään, joten eräänkin kerran olen joutunut jättämään lastenjuhlan jälkeen tulleet sukulaiset kahvipöytään ja lähtenyt viemään lapsiraiskaa kotiin.
Meille tuli naapurin isosiskon juhlakengät jalassa. Oli ainakin 10 numeroa liian isot. Lahjan oli käynyt yksin ostamassa, kuusivuotias Itiksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kotioloissa metatyö on suunnittelua, aikatauluttamista ja delegointia eli vastaamista siitä, että asiat tapahtuvat oikeassa järjestyksessä, oikealla tavalla ja ovat valmiita oikeaan aikaan. Työelämässä tätä tekee yleensä projektipäällikkö tai muu esimies. Asioiden toteuttaminen eli varsinainen kotityö tai lasten hoito ei ole metatyötä vaan suorittavaa työtä.
Jos työpaikka on perheen kokoinen, noin 4 henkilöä ei taida projektipäällikköä paljon tarvita, työt sujuvat varsin pienellä johtamispanostuksella. Lähimpänä varmaan tuollaiset pienet maatilat joissa useampi sukupolvi hommissa. Harvemmin niissä menee hirveästi aikaa siihen metapohtimiseen, eiköhän aika käytetä varsinaiseen tekemiseen. Ja eihän se tunnu täälläkään kenellekään ongelma olevan, suunnittelua joka ei ole vaikeaa eikä vie paljoa aikaa, niinhän täällä useampi vakuuttaa. Ihmettelen vain miksi noita suunnittelutöitä täytyy niin tiukasti vain listata, mikä se motiivi tuohon on? Aika monissa perheissä tuota ei tarvitse erikseen pohtia tai listata
No otetaan vaikka yksi konkreettinen esimerkki. Lapsi saa kutsun kaverisynttäreille.
Metatöitä:
- varmistetaan, että synttärit sopivat perheen aikatauluun
- tarkistetaan, onko lapsella sopivankokoiset juhlavaatteet
- suunnitellaan lahja
- sovitetaan perheen muuhun aikatauluun lahjan ja mahdollisten vaatteiden hankkiminen
- delegoidaan synttäreistä aiheutuvat tehtävät (synttärikutsuun vastaaminen, lahjan hankkiminen, juhlavaatteiden hankkiminen, lapen vieminen synttäreille sekä lapsen noutaminen synttäreiltä)Ei metatöitä:
- synttärikutsuun vastaaminen
- lahjan ostaminen
- juhlavaatteiden ostaminen
- lapsen vieminen ja noutaminen synttärijuhlistaSinänsä helpolta kuullostava homma, mutta jos molemmat vanhemmat käyvät töissä, on harrastuksia sekä itsellä että lapsilla eikä esim ole kahta autoa käytettävissä, toinen vanhemmista ei voi tarvita autoa samana päivänä kun lasta on kuskattava synttäreille vaan auton on oltava sillä, joka kuskaa. Juhlavaatteiden ostoksille on mentävä yhdessä lapsen kanssa, jotta vaatteet voidaan sovittaa. Pitää siis katsoa, milloin ja kummalle vanhemmalle tämä voidaan delegoida. Vai käykö niin, että pitää pyytää esimerkiksi isovanhempia avuksi.
Tällaisia pikkuasioita, joita pitää ennakoida, joita pitää suunnitella ja joihin pitää valmistautua on lapsiperheissä vaikka kuinka paljon. Ongelma ei olekaan jokin yksi asia kuten lapsen saama synttärikutsu vaan se, että näitä pieniä asioita tuppaa lapsiperheissä olemaan jatkuvasti. On vahempainiltaa ja vasua, on lapsen harrastuksen huoltojoukoissa toimimista, lapsen sosiaalisista suhteista huolehtimista (yökyläilyt kavereiden kesken) , kasvavalla lapsella pitää olla koko ajan riittävästi sopivankokoisia ja kunkin sään mukaisia vaatteita, pitää olla sopivat liikuntavarusteet jne. Neuvolassa pitää käydä säännöllisin väliajoin, samoin hammaslääkärissa. Kampaajalla tai parturissa. Lääkärissa uusimassa reseptit, jos lapsella on jokin krooninen sairaus kuten astma. Siitepölylle allergisten lasten vanhemmat joutuvat huolehtimaan, että lapsella on voimassaoleva resepti sekä apteekista haetut allergialääkkeet jo ennenkuin muutamaa viikkoa aikaisemmin kuin siitepölykausi alkaa.
Monissa perheissä tämä sujuu ihan ilman ongelmia. Meillä minä suunnittelen, aikataulutan ja delegoin (teen sitä työksenikin) ja mies sitten toteuttaa.
Mä teen vaan tän osuuden:
-synttärikutsuun vastaaminen
- lahjan ostaminen
- juhlavaatteiden ostaminen
- lapsen vieminen ja noutaminen synttärijuhlistaEn ole ajatellut, että tuon pitäisi olla noin vaikeaa.
Meillä tuon osuuden tekee mies. Ei se olekaan vaikeaa, kun joku on ensin tarkistanut, pitääkö tytölle ostaa kengät, sukkahousut, juhlamekko vai kenties ne kaikki, selvittänyt, mistä synttärisankari tykkää ja sen perusteella päättänyt, mitä kaverille ostetaan lahjaksi, huolehtinut siitä, että kuskilla on sinä päivänä auto käytettävissään sekä ylipäätään ensin varmistanut, ettei kyseiselle ajankohdalle ole jotain muita suunnitelmia eli mitä siihen synttärikutsuun edes vastataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden esiteinin perheessä on viime aikoina ollut tällaisia metatöitä:
- Wilman jatkuvaa kysymystä ja viesteihin reagointia, koulusta uimaan ja uikkarit hukassa - ostetaan uudet, lapsi valittu koulun säbäturnaukseen, pitää tehdä eväitä, muistuttaa poikkeavasta koulun alkuajasta ja antaa rahaa kanttiiniin, leirikoulua varainkeruut: keksimyyntiä työpaikalla ja sukulaisille, kakkujen leipominen joulumyyjäisiin, myytävien toimittaminen oppilaiden pitämään kioskiin
- rippikoululeirivaihtoehtojen valinta
- eläinlääkärin varaaminen ja lemmikkien käyttäminen siellä
- autohuollon varaaminen ja ko päivän liikkumisen suunnittelu
- naamiaisasut hankkiminen lapsen Halloween juhliin
- kaveriyökyläilyn ja sen tarjottavien suunnittelu ja toteutus
- joulukorttien tekeminen
- kouluvalokuvien tilaus
- perheneuvolan tilaisuuksissa raivaaminen
- talon remonttien suunnittelu ja Tarjouspyynnöt
- lasten harrastuskuskausten kimppakyytien säätäminen monta kertaa viikossa
- tulevan joulun miettiminen, missä vietetään ja millä kokoonpanolla
- joululahjojen keksiminen ja hankinta
- lapsen parturin varaaminen ja kuiskaus sinne
- auttaminen näkyvissä, esteissä ja kuulustelut kokeisiinMetatyön helpottaminen:
- luovu lemmikistä. Ei ell-aikoja ja vähemmän siivoamista.
- älä lähetä joulukortteja
- älä tilaa koulukuvia
- halloweeniä ei ole pakko viettää, kuten ei kekriäkään tai sadonkorjuujuhlaa
- joulu vietetään kotona syömällä tilausruokaa
- jokaiselle vain yksi joululahja, lahjakortti
- laita facebookkiin ilmoitus, jossa haluat tilata parturin kotiin
- jos harrastuksia on jokaiselle viikonpäivälle, vähennä lapsen harrastuksia. Yksi harrastus riittää.
- kaveriyökyläilyssä riittää ihan normaali kotiruoka. Vai tekikö teidän lapsuudessa kaverin vanhemmat jotain erityisiä illallisia?
- perheenjäsenistä ei luovuta ennen kuin aika jättää niistä luonnollisista syistä
- kortteja on kiva saada ja koulukuvat ovat tärkeitä lapsille
- halloween juhlat ovat mukavaa perheaikaa ja tärkeä perinne perheessämme
- todennäköisesti joulu vietetäänkin kotona syömällä kaupan ja vieraiden tuomia ruokia, huomioidaan kuitenkin ensin, ettei kukaan sukulainen jää yksin jouluksi ja siksi kartoitetaan tilanne
- lapset ovat vielä sen ikäisiä, että ilahtuvat isosta pakettimäärästä, aikuisia ei lahjota
- en ole facebookissa, eikä ole varaa maksaa parturin kotikäynnistä
- yhden lapsen harrastuksessa on treenit 3 kertaa viikossa ja pelit päälle, liikuntaharrastukset ovat hyväksi lapsille, niitä ei lopeteta
- vanhemmat lapset haluavat kokata itse yökyläillessään ja sitä varten pitää hankkia sopivat ainekset (yksi kavereista on erityisruokavalioinen)
Sitten on vähän turhaa valittaa metatyöstä, jos sitä haalii itselleen kaksin käsin.
Jos on PAKKO lähettää joulukortteja, jotka on PAKKO askarrella itse ja keksiä niihin joulurunot itse. Jos on PAKKO puolen vuoden välein pestä seinät. Jos lapsen on PAKKO harrastaa joka ikinen ilta. Jos ei kykene laittamaan ilmoitusta kaupan seinään parturista, joka muuten on halvempi kuin yrityksessä tehtävä leikkuu.
Jos lasten on PAKKO saada vähintään 50 pakettia lahjoja per nenä. Ei ihme, ettei ole parturiin varaa.
Ja sitten kun opettaja kirjoittaa jotakin wilmaan, niin on heti kuppi nurin.
Voisin minäkin hammasharjalla hinkata kaakeleita kaiket illat, jos minusta tuntuisi siltä, että mun on pakko tehdä niin. Mutta ymmärrän, ettei ole pakko.
Minäkin voisin hommata kissan, koiran ja pari pupua ja käyttää sitten kaiken vapaa-aikani niiden hoitamiseen ja voivotella, kun ei ole varaa ell-kuluihin. Tai sitten voin ajatella järkevästi, etten haali niin paljon hommaa itselleni.
En hommaa purkukunnossa olevaa kartanoa kunnostettavaksi, enkä käy klo 4 aamyöllä lenkillä, enkä töistä mene suoraan apteekkiin vapaaehtoistyönä jakamaan injektioneuloja narkomaaneille.
Koska ei jaksa haalia itselleen niin paljon asioita, ei riitä energiat. Se ei tuo elämääni onnellisuutta, että olen jatkuvasti väsynyt ja menossa.
Nuo ylläolevat on sinun valintojasi, joista kaikista voi luopua.
Itselläni oli kaksi kania, joista toinen kuoli. Toisen kanin annoin pois, koska en halunnut hommata enää lisää kaneja enkä halunnut, että toinen jää yksin. Valintoja voi tehdä myös eläinten hyvinvointi edellä, eikä niin, että mitä itse haluaa tai mitkä säännöt on itselleen luonut.
Jos juhlat on hoplopissa tms me yleensä tarkistamme sopiiko että meistä jompikumpi jää sinne myös toisen lapsemme kanssa. Tietysti siis ns itsekseen.
Ei viitsi ajella eestaas jos matkaa on 40 kilsaa suuntaansa.
Tai sitten yhdistämme ne juhlat esim rautakauppaan tai jos joku tuttu tai sukulainen asuu lähellä, käymme kahvilla.
Koskaan enme vain kaahaa sinne ja sitten heiluttele käsiä kahta tuntia. Tai suhaile edestakaisin yhtensä 160 kilsaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kotioloissa metatyö on suunnittelua, aikatauluttamista ja delegointia eli vastaamista siitä, että asiat tapahtuvat oikeassa järjestyksessä, oikealla tavalla ja ovat valmiita oikeaan aikaan. Työelämässä tätä tekee yleensä projektipäällikkö tai muu esimies. Asioiden toteuttaminen eli varsinainen kotityö tai lasten hoito ei ole metatyötä vaan suorittavaa työtä.
Jos työpaikka on perheen kokoinen, noin 4 henkilöä ei taida projektipäällikköä paljon tarvita, työt sujuvat varsin pienellä johtamispanostuksella. Lähimpänä varmaan tuollaiset pienet maatilat joissa useampi sukupolvi hommissa. Harvemmin niissä menee hirveästi aikaa siihen metapohtimiseen, eiköhän aika käytetä varsinaiseen tekemiseen. Ja eihän se tunnu täälläkään kenellekään ongelma olevan, suunnittelua joka ei ole vaikeaa eikä vie paljoa aikaa, niinhän täällä useampi vakuuttaa. Ihmettelen vain miksi noita suunnittelutöitä täytyy niin tiukasti vain listata, mikä se motiivi tuohon on? Aika monissa perheissä tuota ei tarvitse erikseen pohtia tai listata
No otetaan vaikka yksi konkreettinen esimerkki. Lapsi saa kutsun kaverisynttäreille.
Metatöitä:
- varmistetaan, että synttärit sopivat perheen aikatauluun
- tarkistetaan, onko lapsella sopivankokoiset juhlavaatteet
- suunnitellaan lahja
- sovitetaan perheen muuhun aikatauluun lahjan ja mahdollisten vaatteiden hankkiminen
- delegoidaan synttäreistä aiheutuvat tehtävät (synttärikutsuun vastaaminen, lahjan hankkiminen, juhlavaatteiden hankkiminen, lapen vieminen synttäreille sekä lapsen noutaminen synttäreiltä)Ei metatöitä:
- synttärikutsuun vastaaminen
- lahjan ostaminen
- juhlavaatteiden ostaminen
- lapsen vieminen ja noutaminen synttärijuhlistaSinänsä helpolta kuullostava homma, mutta jos molemmat vanhemmat käyvät töissä, on harrastuksia sekä itsellä että lapsilla eikä esim ole kahta autoa käytettävissä, toinen vanhemmista ei voi tarvita autoa samana päivänä kun lasta on kuskattava synttäreille vaan auton on oltava sillä, joka kuskaa. Juhlavaatteiden ostoksille on mentävä yhdessä lapsen kanssa, jotta vaatteet voidaan sovittaa. Pitää siis katsoa, milloin ja kummalle vanhemmalle tämä voidaan delegoida. Vai käykö niin, että pitää pyytää esimerkiksi isovanhempia avuksi.
Tällaisia pikkuasioita, joita pitää ennakoida, joita pitää suunnitella ja joihin pitää valmistautua on lapsiperheissä vaikka kuinka paljon. Ongelma ei olekaan jokin yksi asia kuten lapsen saama synttärikutsu vaan se, että näitä pieniä asioita tuppaa lapsiperheissä olemaan jatkuvasti. On vahempainiltaa ja vasua, on lapsen harrastuksen huoltojoukoissa toimimista, lapsen sosiaalisista suhteista huolehtimista (yökyläilyt kavereiden kesken) , kasvavalla lapsella pitää olla koko ajan riittävästi sopivankokoisia ja kunkin sään mukaisia vaatteita, pitää olla sopivat liikuntavarusteet jne. Neuvolassa pitää käydä säännöllisin väliajoin, samoin hammaslääkärissa. Kampaajalla tai parturissa. Lääkärissa uusimassa reseptit, jos lapsella on jokin krooninen sairaus kuten astma. Siitepölylle allergisten lasten vanhemmat joutuvat huolehtimaan, että lapsella on voimassaoleva resepti sekä apteekista haetut allergialääkkeet jo ennenkuin muutamaa viikkoa aikaisemmin kuin siitepölykausi alkaa.
Monissa perheissä tämä sujuu ihan ilman ongelmia. Meillä minä suunnittelen, aikataulutan ja delegoin (teen sitä työksenikin) ja mies sitten toteuttaa.
Mä teen vaan tän osuuden:
-synttärikutsuun vastaaminen
- lahjan ostaminen
- juhlavaatteiden ostaminen
- lapsen vieminen ja noutaminen synttärijuhlistaEn ole ajatellut, että tuon pitäisi olla noin vaikeaa.
Et edes kerro puolisolle? Lähdet vaan?
Et lapsellekaan? Eikö hän saa olla mukana ostamassa lahjaa?
Eiköhän puoliso tiedä että kutsukortti tulee, kun hän hakee lapsen tarhasta.
Minä vastaan kutsuun ja lahjan hakee kuka kerkeää. Lapsen vie jompi kumpi tai vaikka yhdessä.Mikä tässä on vaikeaa ja vaatii loputonta suunnittelua?
Nuo lapset joiden vanhemmat eivät ”harrasta metatyötä” erottaa kyllä. Ne tuodaan joko reilusti etuajassa tai myöhässä, tai ne tulee omia aikojaan itse, kun kumpikaan vanhemmista ei vaivautunut. Niillä on likaiset arkivaatteet ja kiljuva nälkä, mutta ei lahjaa synttärisankarille. Ei sillä, saa tulla sellaisena kuin on, mutta kyllähän niistä näkee, että niitä hävettää, kun kaikki muut ovat juhla- tai teemavaatteissa ja lahjan kanssa. Sääli lasta, jonka vanhempia ei vain kiinnosta.
Itse asiassa me vähän metaa harrastavat kykenemme huolehtimaan ajoista - ihan kuten työelämässäkin. Eikä lapsilla ole koskaan ollut nälkä juhliin mennessään, eikä likaiset tai vääränkokoiset vaatteet. Lapsista huolehtiminenhan ei ole sitä metatyötä, vaan työtä, se kaiken suunnitteleminen taas niinkuin joku mies tuossa aiemmin sanoi menee ihan luonnostaan kaiken muun ohessa - samalla lailla kuin tähän tyhmään ketjuun vastailu käy tauosta, tosin kehnosta sellaisesta, oikeiden kirjoitustöiden keskellä.
En kiistä sitä, etteikö metatyötä olisi.
Mutta se, että työtä ei ala karsimaan, jos sitä on liikaa, vaan mieluummin uupuu sen alle, ei vaan toimi.
Esim. pojalla on jalkapalloharkat. Viet pojan sinne. Yhdistä siihen jotain: voit ottaa koiran mukaan ja käyttää sen puolen tunnin lenkillä. Voit käydä kaupassa. Voit istua lopuksi 20min autossa ja tarkistaa wilmaviestit.
Delegoi hommia muille. Vessan siivous on kiertävä vuoro. Ulkoista: kauppakassipalvelu, teknologian hyväksikäyttö, palkattu työvoima.
Lapset osaa tehä läppärillä ja älypuhelimella vaikka mitä. Pyykinpesukone ja astianpesukone on niihin verrattuna ihan palikkatekniikkaa.
Jos miehet kykenevät hoitamaan lapsia yksinhuoltajinakin, niin pystyvät oppimaan hommat ihan parisuhteessakin.
Miettikää, jos kuolisitte ja mies jäisi yksin hoitamaan lapset. Jäisikö kaverisynttärit pois? Jäisikö lapset ilman vaatteita? Jäisikö wilmaviestit lukematta? Jäisikö lapset ilman ruokaa? Olisiko koti kaatopaikka? Eikö joulua enää vietettäisi? Eikö lapset pääsisi enää lomalla mihinkään?
Lapset kasvavat aikuisiksi, vaikka heillä ei olisi ainuttakaan harrastusta.
Liikkua voi ilman urheiluseuraakin tai salikorttia.
Serkkuni asuvat maalla. Heillä ei ole ollut ainuttakaan harrastusta, jonne vanhempien olisi pitänyt lähteä kuskaamaan. Kaikki kolme käyneet yliopiston: yksi hammaslääkäri, yksi opettaja, yksi pelinkehittäjä. Ovatko he nyt jääneet paitsi jostain?
Meillä ei kodkaan ole ollut kuin kaksi harrastuskertaa viikossa per lapsi.
Kyllä he olisi jääneet paljosta paitsi ilman noita.
Ujo lapsi on saanut rohkeutt taideharrastuksista.
Vilkas lapsi tyyneyttä ja hallintaa taekwondosta.
Monipuolista liikuntaa eri liikuntaharrastuksista.
No suunnittelua se sekin on, että ostetaanko uutena vai käytettynä, kuka käy ostamassa ja milloin ja mihin mennessä ne uuden toppavaatteet pitää nyt olla.
Kyllä mulla sinkkunakin on "metatyötä". Tuossa just totesin, että tarvitsen esimerkiksi uudet tyynyt sänkyyn ja autottomana joudun miettimään, että milloin ehdin kauppaan ja millä kuskaan ne kotiin. Viimeksi, kun uusin patjat, mietin, että mistä saan auton lainaan ja milloin vai maksanko kotiinkuljetuksesta.
Ei nuo isoja juttuja ole, mutta vaatii kuitenkin järjestelyjä ja ymmärrän kyllä, jos kahden aikuisen perheessä turhauttaa, että kaikki järjestely kaatuu yhden ihmisen niskaan. Kun esimerkiksi itsellä on vielä työhommat päälle ja voin kiireisimpinä aikoina joustaa vaikka siivouksesta, perheelliset ei voi joustaa lasten asioiden hoitamisesta.