Perheen metatyöt mitä niitä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 50-vuotias nainen ja äiti. Olen sitä mieltä, että monet naiset ihan itse tekevevät elämästään vaikeata. He vievät mieheltä ja lapsilta kaiken tilan ja o7keuden ajatella. Vaatimustaso on kohtuuton ja siksi kukaan muu ei osaa tätä vaikeaa projektia houtaa. Muut ei vaan osaa! Niinpä pitää huolehtia ihan kaikesta ja sitten uupua.

Itsellänikin on taipumusta tietää parhaiten. Onneksi elämä on opettanut ja työnjako tuli selkeäksi. Avain on vastuu. Jokaisella on oikeus kantaa vvastuu JA päättää tekemisen tapa. Ladten koulut ym eivät ole täydellisyysprojekteja kuten ei muukaan elämä ole. Annoin lapsille vastuun koulusta jo varhain. En vaadi täydellisyyttä. Miehelle omat vastuut asioista, joita en sitten mikromangeeraa. Esimerkkinä lasten harrastukset.

Avain on laskeutua sieltä täydellisyydestä!

Tässä voi olla joitain totuuden siemeniä, mutta kuten moni jo sanoikin, on lasten koulu muuttunut huomattavasti enemmän vanhempia osallistavaksi, ja koulun puutteelliset resurssit aiheuttavat sen, ettei lapsella (edes normaalilla lapsella) ole valmiuksia opetella kaikkea itse, kun ei ole edes pahimmassa tapauksessa kirjoja. Lapsi opiskelee esimerkiksi uskontoa ja historiaa jostain ihme sanalistoista netissä. Luuletteko, että lapsi ymmärtää ne ilman, että vanhempi selittää mitä siinä tarkoitetaan? No ei, voin kertoa.

Lapset ovat lisäksi erilaisia, ja tuen tarpeessa oleva lapsi ei todellakaan saa kaikkea tarvitsemaansa tukea koulusta, suurin osa tuesta tulee vanhemmilta. Tai toisilta tulee, toisilta ei, tulevaisuudessa tulemme näkemään tämän seuraukset eriarvoisuuden kasvamisena. Itse en vaadi esikoiseltani (jolla oppimisvaikeudet ja ADHD) täydellisyyttä, vaan merkittävällä vanhempien panostuksella koulunkäyntiin hän saavuttaa 7-8 arvosanoja alakoulussa. Ilman meitä se olisi todennäköisesti 5-6. Lasta itseään arvosanat eivät kiinnosta, mutta en pidä oikeana sälyttää vastuuta asiasta alakouluikäiselle, myöhemmin asia voi harmittaa voimakkaastikin, jos peruskoulu suoritetaan aivan penkin alle. Toinen lapsemme saa 9-10 arvosanoja ilman yrittämistä, tässäkään asiassa minä en ole se, joka näitä täydellisyyksiä olisi vaatimassa.

Harrastusasioissa voi riippua myös vähän harrastuksesta, en tiedä mitä mieheni sanoisi, jos lähettäisin hänet etsimään glitteriä tyttöjen esiintymismeikkiin. Kyllä hän sen varmaan tekisi, mutta voi olla että joku toinen harrastus on isälle luontevampi osallistua. Näytökset tulee katsomaan toki, ja osallistuu kuljetuksiin.

Tuo on aivan totta, mitä joku sanoi tuosta että lapset sitten äidille kiukuttelevat. Näin se vaan menee. 😉

Itse yli 50 v naisena ja äitinä allekirjoitan tuon toisen samanikäisen naisen ajatukset. Seurasin vieressä useampia perheitä miten niissä nuo perheen työt (ja niiden ajatteleminen jota silloin ei metatyöksi osattu nimetä) jakautuivat. Alussa useat miehet olivat hyvin kiinnostuneita vauvasta. Osassa perheistä mies siirrettiin syrjään äidin ja vauvan symbioosista, äidit omivat lapsia, kehittivät ne ainoat oikeat tavat hoitaa lasta, ja pidemmän päälle myös siivota kotia ym. Noissa perheissä lasten ja isien välit tuntuvat hieman etäisemmiltä, naisista on tullut niitä kiukun vastaanottajia jne. Erotessa, mitä kuitenkin paljon on tapahtunut vuosien varrella nuo alussa etäiset isät ovat jääneet varsin etäisiksi lapsilleen, ainakaan miesten puheiden mukaan vastoin omaa tahtoaan, ja osalla nuo välit ovat palanneet läheisiksi lasten aikuistuttua. Omassa perheessäni, ja muutamassa muussa tuntemassani miehet osallistuivat vauvan hoitoon heti alusta, meilläkin miehellä niitä omia juttuja joihin en koskaan puuttunut.  Mies kehitti omat tapansa olla lasten kanssa, puki vaatteet väillä väärin päinkin mutta en puuttunut, ei tuosta mitään vahinkoa kenellekään tullut. Mies oppi ihan oma-aloitteisesti huolehtimaan myös lasten asioista ja kodista kun oli lasten kanssa kotona minun ollessa töissä. Minä hyväksyin hänen erilaisen tavan hoitaa lapsia, siivota jne. Sama noissa muutamassa muussa tutussa perheessä, joissa yhteistä oli naisten halu käyttää aivojaan muuhunkin kuin kotiin ja lapsiin, se kunnianhimo purettiin muuhun kuin täydellisen siistiin kotiin ja sävy sävyyn puettuihin lapsiin.

Omat lapset ovat jo opiskelemassa yliopistoissa ja kokemukseni koulusta vanhentunutta, mutta en silti ihan ymmärrä tuota hirveää valitusta koulun käynnin raskaudesta vanhemmille. Saarikosket tulivat vastikään takaisin USAsta ja ainakin noita blogeja seuranneena suomalainen koulu tuntuu vieläkin työllistävän suhteellisen vähän vanhempia ja lasten elämä paljon vapaammalta kuin amerikkalaisessa järjestelmässä. Tunnen ikäiseni alakoulun opettajan ja olen puhunut aiheesta hänen kanssaan eikä hänkään ole vanhempien velvotteiden hirveästi kasvaneen. Ehkä vanhemmat ottavat asiat vakavammin?

Yleensäkin ketjussa osa naisista näyttää ottavan kaikki metahaasteet aika vakavasti, ne tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat, paljon ja vähän työllistävät jutut menevät viesteissä suloisesti sekaisin. Jos asiat ovat ihmisen päässä yhtä sekaisin tulee arjesta varmasti hyvin haastavaa, koko ajan olo, että jotain tekemättä ja pelko, että jotain jää tekemättä. Joku tuolla typerästi heitteli ettei johtajana olevat miehet itse hoida kuin vähän asioita, Johtaja ei hoida kaikki asioita, mutta johtajan yksi tärkeä ominaisuus on erottaa olennainen vähemmän olennaisesta ja keskittyä niihin tärkeisiin asioihin. Tuo saattaisi auttaa joitakin palstalla arkensa kanssa tuskailevia. Kaikki ei ole arjen ja perheen kannalta yhtä tärkeää, ne monot voi napata nopeasti lähiprismasta ilman vakavaa hintojen vertailua kun taas erityislapsen tarvitseman tuen pohtiminen kannattaa tehdä kunnolla. Mannerheimin lastensuojeluliitto kampanjoi 90-luvulla tarpeeksi hyvän vanhemmuuden puolesta, ehkä tässä metailussakin voisi muistaa tuon, miettii noita perheen asioita tarpeeksi, että arki sujuu mutta ei  liikaa ettei ala stressaamaan ja se kiva perheen yhteinen aika menee kireäksi ja hauskuus katoaa elämästä.

Eli sulla ei ole mitään tietoa mistään. On paljon ylemmyyttä ja toisen käden tietoa.

Mun lapset on on käyneet amerikkalaista koulua, minulla on opettajan tutkinto, olen yli 50 ja TIEDÄN oikean tilanteen. Koulun vaatimukset kotia kohtaan ovat lisääntyneet valtavasti viimeisten 5-10 vuoden aikana.

Sinä olet vain vanha, et ole ope, et tiedä oikeasti mitään. Mutta itsekehun hinku ja muiden halveksunnan tarve on suunnaton

Sinähän tässä nyt suhtaudut halveksuen toiseen, ei tuo edellinen kirjoittaja. 

Hän on juoruillut pahantahtoisesti ja sitten syöksee halveksuntaa ja ylemmyyttä sivutolkulla aggressiivisesti ja ylimielisesti.

On kyllä ”rennolle” ihmiselle todella kummallisen ristiriitaista käytöstä. Pikemminkin syntyy vaikutelma happamasta vaihdevuotisesta jonka ainoa meriitti elämässä on se että sai kasvatettua yhden huolimattoman pojan.

Se on varmaankin sitten tulevaisuudessa just taas sellainen isä joka hukkaa lapsensa harrastuskuskausmatkalla koska on äitinsä tapaan ”rento”.

Nyt osu arkaan paikkaan!

Edeltävä on niin asian ytimessä kuin voi olla. Ja viesti on neutraalilla tavalla k7rjoitettu. Ajateltavaa täydell7sille äudeille!

Näyttää kyllä, ettei sa auta. Kun on niin pakko toimia aina kaiken ylläpitävänä täydellisyytenä.

ohis

Tuota pahansuopaa oksennusta nyt ei vaan jaksa lukea kukaan. Kannattaisi kirjoittaa asiaa ja rennosti niin joku ehkä jaksaisi kahlata ekan kappaleen.

Ohis

No olettepas te nyt keksineet hienon sanan kotitöille. Ihan turha esittää mitään. Pthui!

Mikä on täyd7ll äude?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 50-vuotias nainen ja äiti. Olen sitä mieltä, että monet naiset ihan itse tekevevät elämästään vaikeata. He vievät mieheltä ja lapsilta kaiken tilan ja o7keuden ajatella. Vaatimustaso on kohtuuton ja siksi kukaan muu ei osaa tätä vaikeaa projektia houtaa. Muut ei vaan osaa! Niinpä pitää huolehtia ihan kaikesta ja sitten uupua.

Itsellänikin on taipumusta tietää parhaiten. Onneksi elämä on opettanut ja työnjako tuli selkeäksi. Avain on vastuu. Jokaisella on oikeus kantaa vvastuu JA päättää tekemisen tapa. Ladten koulut ym eivät ole täydellisyysprojekteja kuten ei muukaan elämä ole. Annoin lapsille vastuun koulusta jo varhain. En vaadi täydellisyyttä. Miehelle omat vastuut asioista, joita en sitten mikromangeeraa. Esimerkkinä lasten harrastukset.

Avain on laskeutua sieltä täydellisyydestä!

Uusi ops vaatii vanhempia osallistumaan ja se osallistaa. Läksyjä ja projekteja, teematapahtumia jne riittää.

Sama on jo päiväkodissa. Osallistetaan niin helvetisti. Ennen sinun aikanasi päivähoito palveli perheitä, nyt vanhemmat, varsinkin äiti, palvelee päivähoitoa.

Miten ops voi vaatia tai velvoittaa oppivelvollisuutensa suorittanutta yhtään mihinkään? Edelleen on vähän itsestä kiinni kuinka paljon osallistuu. Lapsen kanssa tekemisen pitäisi olla sellaista että lapsi on päävastuussa ja vanhempi tukee tarvittaessa, ei niin että tehdään kaikki valmiiksi. Koulun tehtävä kun on muun muassa valmistaa lasta elämää varte ja suoriutumaan itsenäisesti

Mä olen tänä aamuna noukkinut miehen sukat sängyn vierestä pyykkikoriin, tehnyt aamiaista, noukkinut astiat altaaseen ja tiskannut. Miehen ei tarvinnut kuin nousta sängystä, keittää kahvia, käydä suihkussa ja syödä aamiaista.

Joskus vuosia sitten meillä oli kotitöiden jakautumisesta ihan järkyttäviä riitoja. Haittasi ihan todella paljon, että vuodessa miehellä on satoja, ehkä tuhansia tunteja enemmän käytettävänään itsensä kehittämiseen, rentouteen tai ihan mihin vaan muuhun kuin johonkin sukkien noukkimiseen.

Nyt olen kuitenkin hyväksynyt että tästä ei paremmaksi muutu ja vaihtoehto on joko sopeutua tai erota. Olen päättänyt sopeutua. Mies kuitenkin siivoaa aina *pyydettäessä* ja osallistuu ruoan laittoon, tosin minun ostamista ja suunnittelemista aineksista ja ehkä puolet ajasta useimmiten, mutta tiedän että joissain perheissä tuokin on epätasaisempaa ja olen suorastaan onnekas.

Ainoa mitä keksin että voi tehdä on se että yrittää että omat lapset kasvavat omat jälkensä siivoaviksi, tasapuolisiksi tyypeiksi, jotka eivät passuuta muita ja ovat toimeliaita ja oma-aloitteisia. Jos on lapsesta asti kasvanut johonkin Suomen 80-luvun miehen malliin on hyväntahtoisenkin miehen (kuten omani) helppo kulkea silmälaput silmillä tämän asian suhteen. Riitojen jälkeen oli hetkellinen skarppaus, mutta aina kuitenkin liukui sitten takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 50-vuotias nainen ja äiti. Olen sitä mieltä, että monet naiset ihan itse tekevevät elämästään vaikeata. He vievät mieheltä ja lapsilta kaiken tilan ja o7keuden ajatella. Vaatimustaso on kohtuuton ja siksi kukaan muu ei osaa tätä vaikeaa projektia houtaa. Muut ei vaan osaa! Niinpä pitää huolehtia ihan kaikesta ja sitten uupua.

Itsellänikin on taipumusta tietää parhaiten. Onneksi elämä on opettanut ja työnjako tuli selkeäksi. Avain on vastuu. Jokaisella on oikeus kantaa vvastuu JA päättää tekemisen tapa. Ladten koulut ym eivät ole täydellisyysprojekteja kuten ei muukaan elämä ole. Annoin lapsille vastuun koulusta jo varhain. En vaadi täydellisyyttä. Miehelle omat vastuut asioista, joita en sitten mikromangeeraa. Esimerkkinä lasten harrastukset.

Avain on laskeutua sieltä täydellisyydestä!

Uusi ops vaatii vanhempia osallistumaan ja se osallistaa. Läksyjä ja projekteja, teematapahtumia jne riittää.

Sama on jo päiväkodissa. Osallistetaan niin helvetisti. Ennen sinun aikanasi päivähoito palveli perheitä, nyt vanhemmat, varsinkin äiti, palvelee päivähoitoa.

Miten ops voi vaatia tai velvoittaa oppivelvollisuutensa suorittanutta yhtään mihinkään? Edelleen on vähän itsestä kiinni kuinka paljon osallistuu. Lapsen kanssa tekemisen pitäisi olla sellaista että lapsi on päävastuussa ja vanhempi tukee tarvittaessa, ei niin että tehdään kaikki valmiiksi. Koulun tehtävä kun on muun muassa valmistaa lasta elämää varte ja suoriutumaan itsenäisesti

Voi jeesus. Niinkö tossa lukee? Pässikin käsittää että puhutaan koululaisista ja heidän vanhemmistaan. Ei Wilhojoosepista 43 vee ja hänen äitylistään.

Ja mihin tuo muu latteus sitten liittyy? Ei mihinkään.

Noloa. Rentous tarkoittaa ilmeisesti samaa kuin aivokuollut.

Metatyöuupumuksen voi oikeastaan tiivistää yhteen juurisyyhyn: heikko itsetunto.

Metatöillä lai tarkoitetaan lähinnä sitä ajatustyötä, mitä tehdään konkreettisten asioiden lisäksi. Siis kaikkea sitä suunnittelua, järjestelyä, ongelmien ratkomista, aikataulutusta, asioiden muistamista, tarpeiden tunnistamista ym. Ei se ole mitään jota voi tehdä tiettynä aikana, vaikka tunnin päivässä, se on läsnä ihan koko ajan.

Kyllä sitä on lapsiperheessä paljon ja sen on meillä ainakin lähinnä minun päässäni. Se on näkymätöntä, joten ehkä vaikea tunnistaa, jos ei itse sitä juuri tee.

Jo sitä alkaa luetella, niin pystyy kertomaan vain pieniä esimerkkejä, mitä se tarkoittaa. Siksi en edes yritä. Mielelläni antaisin kokonaisvastuun kaikesta miehelleni. Mielelläni tekosin vain niitä kotitöitä, kauppareissuja, harrastuksiin viemisiä ym. ja pieniä avustavia tehtäviä. Joku huolehtisi sitten kokonaisuudesta.

Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Metatöillä lai tarkoitetaan lähinnä sitä ajatustyötä, mitä tehdään konkreettisten asioiden lisäksi. Siis kaikkea sitä suunnittelua, järjestelyä, ongelmien ratkomista, aikataulutusta, asioiden muistamista, tarpeiden tunnistamista ym. Ei se ole mitään jota voi tehdä tiettynä aikana, vaikka tunnin päivässä, se on läsnä ihan koko ajan.

Kyllä sitä on lapsiperheessä paljon ja sen on meillä ainakin lähinnä minun päässäni. Se on näkymätöntä, joten ehkä vaikea tunnistaa, jos ei itse sitä juuri tee.

Jo sitä alkaa luetella, niin pystyy kertomaan vain pieniä esimerkkejä, mitä se tarkoittaa. Siksi en edes yritä. Mielelläni antaisin kokonaisvastuun kaikesta miehelleni. Mielelläni tekosin vain niitä kotitöitä, kauppareissuja, harrastuksiin viemisiä ym. ja pieniä avustavia tehtäviä. Joku huolehtisi sitten kokonaisuudesta.

Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.

Keskustelua seurattuani alan ajatella, että metatyön rasittavuus voi olla myös persoonallisuuteen ja henkisiin ominaisuuksiin liittyvää. Yksiä kaikenlainen ajatustyö rasittaa paljon, toisille se on luontevaa ja jatkuvaa.

Olen keskustellut asiasta lasteni äidin kanssa joskus ja hän kertoo, että hänellä normaalisti pää on "tyhjä", mitään ei ole mielessä. Kaikki ajattelu on aktiivista ja jollain lailla pinnistelyä aiheuttavaa toimintaa. Asioita pitää erikseen ryhtyä miettimään ja keskittyä siihen. Se on ilmeisesti kuluttavaa.

Itse taas olen ihan eri planeetalta. Mulla pää on koko ajan täynnä ajatuksia. Se on sellaista moneen suuntaan poukkoilevaa kohinaa, josta putkahtelee aika randomeja juttuja tietoisuuteen kuin faksi Jäätteenmäelle. Pysyn tietoisena eri kotitöistä ja muista askareista jokseenkin automaattisesti. Kunhan tarkistan, mm. koska mikäkin lapsi pitää hakea ja viedä ja mitä tarvitaan, niin kaikki asettuu uomiinsa ihan itsekseen. Ilman vaivalloista miettimistä ja suunnittelua. Elämä on vain flow'ta, sarja tapahtumia, jossa itse surffailee kyydissä. Pyykinpesut, kaupassakäynnit, läksyt, ruokalistat, ostoslistat, kertahankinnat, ateriat, harrastukset, kaikki se tottakai pitää päivät kiireisinä ja pitkinä, mutta kun on työkaluna kalenteri ja muistilistat, niin asialla ei tarvitse päätä vaivata lainkaan. Toki näitä asioita tulee mietittyä muun ohessa, mutta se ei haittaa mitään, koska joka tapauksessa joka sekunti pään lävistää liuta erilaisia ajatuksia ihan itsekseen, vaivatta. Niihin voi tarttua ohimennen silloin kun jokin on relevantti.

En ole ikinä aiemmin ymmärtänyt, että ajattelu voisi rasittaa ketään, koska elämä on mulle pelkkää katkeamatonta ajattelua. Mutta ilmeisesti toisille se on ponnistus, kuluttavaa aktiviteettia. Tällöin olisi varmaankin parempi jakaa kotityöt ainakin suunnitteluvastuun eli metatöiden osalta enimmäkseen sille, jolta se luonnostaan ja rasituksetta käy. Tällainen perustavanlaatuinen ero voi olla myös syy siihen, miksi ylipäänsä metatöiden rasittavuuuteen suhtaudutaan niin eri tavoin ja toisiaan ymmärtämättä, kuten keskustelussakin näkyy. Toiset vähättelevät toisten mielestä, ja toiset liioittelevat toisten mielestä. Ehkä asiat todella koetaan niin eri tavoin. 

Ja lisää ylemmyydentuntoista paasausta jättilakanoiden muodossa. 

Vierailija kirjoitti:

Ja lisää ylemmyydentuntoista paasausta jättilakanoiden muodossa. 

Ilmeisesti ainoa hyväksytty tapa keskustella on tällä kahden lauseen solvaaminen. Kummallista, eikö täällä ole ihan sisälukutaitoisia opettajia keskustelemassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatöillä lai tarkoitetaan lähinnä sitä ajatustyötä, mitä tehdään konkreettisten asioiden lisäksi. Siis kaikkea sitä suunnittelua, järjestelyä, ongelmien ratkomista, aikataulutusta, asioiden muistamista, tarpeiden tunnistamista ym. Ei se ole mitään jota voi tehdä tiettynä aikana, vaikka tunnin päivässä, se on läsnä ihan koko ajan.

Kyllä sitä on lapsiperheessä paljon ja sen on meillä ainakin lähinnä minun päässäni. Se on näkymätöntä, joten ehkä vaikea tunnistaa, jos ei itse sitä juuri tee.

Jo sitä alkaa luetella, niin pystyy kertomaan vain pieniä esimerkkejä, mitä se tarkoittaa. Siksi en edes yritä. Mielelläni antaisin kokonaisvastuun kaikesta miehelleni. Mielelläni tekosin vain niitä kotitöitä, kauppareissuja, harrastuksiin viemisiä ym. ja pieniä avustavia tehtäviä. Joku huolehtisi sitten kokonaisuudesta.

Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.

Keskustelua seurattuani alan ajatella, että metatyön rasittavuus voi olla myös persoonallisuuteen ja henkisiin ominaisuuksiin liittyvää. Yksiä kaikenlainen ajatustyö rasittaa paljon, toisille se on luontevaa ja jatkuvaa.

Olen keskustellut asiasta lasteni äidin kanssa joskus ja hän kertoo, että hänellä normaalisti pää on "tyhjä", mitään ei ole mielessä. Kaikki ajattelu on aktiivista ja jollain lailla pinnistelyä aiheuttavaa toimintaa. Asioita pitää erikseen ryhtyä miettimään ja keskittyä siihen. Se on ilmeisesti kuluttavaa.

Itse taas olen ihan eri planeetalta. Mulla pää on koko ajan täynnä ajatuksia. Se on sellaista moneen suuntaan poukkoilevaa kohinaa, josta putkahtelee aika randomeja juttuja tietoisuuteen kuin faksi Jäätteenmäelle. Pysyn tietoisena eri kotitöistä ja muista askareista jokseenkin automaattisesti. Kunhan tarkistan, mm. koska mikäkin lapsi pitää hakea ja viedä ja mitä tarvitaan, niin kaikki asettuu uomiinsa ihan itsekseen. Ilman vaivalloista miettimistä ja suunnittelua. Elämä on vain flow'ta, sarja tapahtumia, jossa itse surffailee kyydissä. Pyykinpesut, kaupassakäynnit, läksyt, ruokalistat, ostoslistat, kertahankinnat, ateriat, harrastukset, kaikki se tottakai pitää päivät kiireisinä ja pitkinä, mutta kun on työkaluna kalenteri ja muistilistat, niin asialla ei tarvitse päätä vaivata lainkaan. Toki näitä asioita tulee mietittyä muun ohessa, mutta se ei haittaa mitään, koska joka tapauksessa joka sekunti pään lävistää liuta erilaisia ajatuksia ihan itsekseen, vaivatta. Niihin voi tarttua ohimennen silloin kun jokin on relevantti.

En ole ikinä aiemmin ymmärtänyt, että ajattelu voisi rasittaa ketään, koska elämä on mulle pelkkää katkeamatonta ajattelua. Mutta ilmeisesti toisille se on ponnistus, kuluttavaa aktiviteettia. Tällöin olisi varmaankin parempi jakaa kotityöt ainakin suunnitteluvastuun eli metatöiden osalta enimmäkseen sille, jolta se luonnostaan ja rasituksetta käy. Tällainen perustavanlaatuinen ero voi olla myös syy siihen, miksi ylipäänsä metatöiden rasittavuuuteen suhtaudutaan niin eri tavoin ja toisiaan ymmärtämättä, kuten keskustelussakin näkyy. Toiset vähättelevät toisten mielestä, ja toiset liioittelevat toisten mielestä. Ehkä asiat todella koetaan niin eri tavoin. 

Täällähän ei ole väitetty, että ne metatyöt olisi vaikeita, raskaita tai ylivoimaisia. Täällä on vain väitetty, että niitä on ja että ne täytyy hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatöillä lai tarkoitetaan lähinnä sitä ajatustyötä, mitä tehdään konkreettisten asioiden lisäksi. Siis kaikkea sitä suunnittelua, järjestelyä, ongelmien ratkomista, aikataulutusta, asioiden muistamista, tarpeiden tunnistamista ym. Ei se ole mitään jota voi tehdä tiettynä aikana, vaikka tunnin päivässä, se on läsnä ihan koko ajan.

Kyllä sitä on lapsiperheessä paljon ja sen on meillä ainakin lähinnä minun päässäni. Se on näkymätöntä, joten ehkä vaikea tunnistaa, jos ei itse sitä juuri tee.

Jo sitä alkaa luetella, niin pystyy kertomaan vain pieniä esimerkkejä, mitä se tarkoittaa. Siksi en edes yritä. Mielelläni antaisin kokonaisvastuun kaikesta miehelleni. Mielelläni tekosin vain niitä kotitöitä, kauppareissuja, harrastuksiin viemisiä ym. ja pieniä avustavia tehtäviä. Joku huolehtisi sitten kokonaisuudesta.

Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.

Keskustelua seurattuani alan ajatella, että metatyön rasittavuus voi olla myös persoonallisuuteen ja henkisiin ominaisuuksiin liittyvää. Yksiä kaikenlainen ajatustyö rasittaa paljon, toisille se on luontevaa ja jatkuvaa.

Olen keskustellut asiasta lasteni äidin kanssa joskus ja hän kertoo, että hänellä normaalisti pää on "tyhjä", mitään ei ole mielessä. Kaikki ajattelu on aktiivista ja jollain lailla pinnistelyä aiheuttavaa toimintaa. Asioita pitää erikseen ryhtyä miettimään ja keskittyä siihen. Se on ilmeisesti kuluttavaa.

Itse taas olen ihan eri planeetalta. Mulla pää on koko ajan täynnä ajatuksia. Se on sellaista moneen suuntaan poukkoilevaa kohinaa, josta putkahtelee aika randomeja juttuja tietoisuuteen kuin faksi Jäätteenmäelle. Pysyn tietoisena eri kotitöistä ja muista askareista jokseenkin automaattisesti. Kunhan tarkistan, mm. koska mikäkin lapsi pitää hakea ja viedä ja mitä tarvitaan, niin kaikki asettuu uomiinsa ihan itsekseen. Ilman vaivalloista miettimistä ja suunnittelua. Elämä on vain flow'ta, sarja tapahtumia, jossa itse surffailee kyydissä. Pyykinpesut, kaupassakäynnit, läksyt, ruokalistat, ostoslistat, kertahankinnat, ateriat, harrastukset, kaikki se tottakai pitää päivät kiireisinä ja pitkinä, mutta kun on työkaluna kalenteri ja muistilistat, niin asialla ei tarvitse päätä vaivata lainkaan. Toki näitä asioita tulee mietittyä muun ohessa, mutta se ei haittaa mitään, koska joka tapauksessa joka sekunti pään lävistää liuta erilaisia ajatuksia ihan itsekseen, vaivatta. Niihin voi tarttua ohimennen silloin kun jokin on relevantti.

En ole ikinä aiemmin ymmärtänyt, että ajattelu voisi rasittaa ketään, koska elämä on mulle pelkkää katkeamatonta ajattelua. Mutta ilmeisesti toisille se on ponnistus, kuluttavaa aktiviteettia. Tällöin olisi varmaankin parempi jakaa kotityöt ainakin suunnitteluvastuun eli metatöiden osalta enimmäkseen sille, jolta se luonnostaan ja rasituksetta käy. Tällainen perustavanlaatuinen ero voi olla myös syy siihen, miksi ylipäänsä metatöiden rasittavuuuteen suhtaudutaan niin eri tavoin ja toisiaan ymmärtämättä, kuten keskustelussakin näkyy. Toiset vähättelevät toisten mielestä, ja toiset liioittelevat toisten mielestä. Ehkä asiat todella koetaan niin eri tavoin. 

Jokaisen pitää kuitenkin loppupeleissä pystyttävä huolehtimaan itsestään. Jos tätä ei pysty tekemään, ei kannata alkaa parisuhteeseen eikä varsinkaan tehdä lapsia. Pitää tuntea ITSENSÄ minkälaiset voimavarat on elämässä.

Minua metatöistä stressaa ylivoimaisesti eniten kaikki terveydenhuollon muistamiset.

Milloin on lapsilla oikeus hammastarkastuksiin ja kenen tekemiin? Ja aina se soittelurumba, että saan ne oikealle hammaslääkäriasemalle.

Ja sitten on erilaiset rokotukset. Vahvistukset kolmen vuoden välein, säännöt muuttui ja onkin viiden vuoden välein, eikun sittenkin kolmen vuoden välein. Ja jokainen meistä saanut ne eri aikaan.

Nyt pitäisi taas metsästää influenssarokotukset. Ja juuri kuulin että rokotteet onkin jo loppu eli pitää kytätä milloin niitä taas tulee.

Vierailija kirjoitti:

...

Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.

No naiset ihan itse ottavat tämän roolin. Ja monesti jopa alkavat ohjeistamaan miestä kaikista asioista, joten on helpompi vain antaa naisen sitten tehdä nämä asiat itse. 

Lisäksi valta osa täälläkin luetelluista asioista ovat keksimällä keksittyjä. Siis paljon ihan yksikertaisia asioita, mistä naiset saa kehiteltyä maailman isoimman homman. Vaikka se verhojen vaihtamisen suunnittelu. Ei ihmekään, jos alkaa olla polla täynnä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...

Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.

No naiset ihan itse ottavat tämän roolin. Ja monesti jopa alkavat ohjeistamaan miestä kaikista asioista, joten on helpompi vain antaa naisen sitten tehdä nämä asiat itse. 

Lisäksi valta osa täälläkin luetelluista asioista ovat keksimällä keksittyjä. Siis paljon ihan yksikertaisia asioita, mistä naiset saa kehiteltyä maailman isoimman homman. Vaikka se verhojen vaihtamisen suunnittelu. Ei ihmekään, jos alkaa olla polla täynnä. 

Sehän siinä on, että aina pitää ohjeistaa, kun ei mies itse tajua. Eipä ole mies kertaakaan tullut kysymään miten, milloin ja kenen toimesta joku homma hoidetaan. Odottaa, että minä kysyn tai ohjeistan.

Esim. eilen klo 22 meillä molemmilla pimpahti puhelin Wilma-viestin merkiksi. Luimme viestin kännyköiltämme. Asia koski seuraavan päivän arviointikeskusteluajan siirtämistä. Mies laittoi kännykkänsä pois ja jatkoi tyynen rauhallisesti telkan katselua. Minä sitten kysyin, että no mitä vastataan. Sovimme asiasta ja laitoin vastaksemme opelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...

Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.

No naiset ihan itse ottavat tämän roolin. Ja monesti jopa alkavat ohjeistamaan miestä kaikista asioista, joten on helpompi vain antaa naisen sitten tehdä nämä asiat itse. 

Lisäksi valta osa täälläkin luetelluista asioista ovat keksimällä keksittyjä. Siis paljon ihan yksikertaisia asioita, mistä naiset saa kehiteltyä maailman isoimman homman. Vaikka se verhojen vaihtamisen suunnittelu. Ei ihmekään, jos alkaa olla polla täynnä. 

Kausiverhoista jauhaa täällä vain ja ainoastaan häiriintynyt naisvihaaja, vakituinen palstahäirikkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...

Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.

No naiset ihan itse ottavat tämän roolin. Ja monesti jopa alkavat ohjeistamaan miestä kaikista asioista, joten on helpompi vain antaa naisen sitten tehdä nämä asiat itse. 

Lisäksi valta osa täälläkin luetelluista asioista ovat keksimällä keksittyjä. Siis paljon ihan yksikertaisia asioita, mistä naiset saa kehiteltyä maailman isoimman homman. Vaikka se verhojen vaihtamisen suunnittelu. Ei ihmekään, jos alkaa olla polla täynnä. 

Sehän siinä on, että aina pitää ohjeistaa, kun ei mies itse tajua. Eipä ole mies kertaakaan tullut kysymään miten, milloin ja kenen toimesta joku homma hoidetaan. Odottaa, että minä kysyn tai ohjeistan.

Esim. eilen klo 22 meillä molemmilla pimpahti puhelin Wilma-viestin merkiksi. Luimme viestin kännyköiltämme. Asia koski seuraavan päivän arviointikeskusteluajan siirtämistä. Mies laittoi kännykkänsä pois ja jatkoi tyynen rauhallisesti telkan katselua. Minä sitten kysyin, että no mitä vastataan. Sovimme asiasta ja laitoin vastaksemme opelle.

Sinä olet alusta asti ottanut sen roolin ja se pysyy sulla aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...

Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.

No naiset ihan itse ottavat tämän roolin. Ja monesti jopa alkavat ohjeistamaan miestä kaikista asioista, joten on helpompi vain antaa naisen sitten tehdä nämä asiat itse. 

Lisäksi valta osa täälläkin luetelluista asioista ovat keksimällä keksittyjä. Siis paljon ihan yksikertaisia asioita, mistä naiset saa kehiteltyä maailman isoimman homman. Vaikka se verhojen vaihtamisen suunnittelu. Ei ihmekään, jos alkaa olla polla täynnä. 

Sehän siinä on, että aina pitää ohjeistaa, kun ei mies itse tajua. Eipä ole mies kertaakaan tullut kysymään miten, milloin ja kenen toimesta joku homma hoidetaan. Odottaa, että minä kysyn tai ohjeistan.

Esim. eilen klo 22 meillä molemmilla pimpahti puhelin Wilma-viestin merkiksi. Luimme viestin kännyköiltämme. Asia koski seuraavan päivän arviointikeskusteluajan siirtämistä. Mies laittoi kännykkänsä pois ja jatkoi tyynen rauhallisesti telkan katselua. Minä sitten kysyin, että no mitä vastataan. Sovimme asiasta ja laitoin vastaksemme opelle.

Sinä olet alusta asti ottanut sen roolin ja se pysyy sulla aina.

Näin. Meillä mies otti alusta asti suuremman vastuun koulusta ja Wilmasta vaikka yhdessä lapsia autetaankin ja keskusteluihin menee se kumpi kerkeää. Miehet kykenevät siihen ihan hyvin eikä mies toisaalta hermostu yhtään jos jää joku viime tipan viesti huomioimatta, kohauttaa olkapäitä niin kuin teen minä ja tekee lapsetkin. Yleensä ne viime tipan viestit ovat jotain luistelun peruuntumisia pakkasen vuoksi tms. jotka voi arvata jo etukäteen viestiä lukematta. Eikä meillä kummallakaan pimahda kännykät wilmasta, työjuttujakin ihan tarpeeksi seurattavaksi ja siksi wilmaa seurataan säännöllisen epäsäännöllisesti muttei yötä myöten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...

Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.

No naiset ihan itse ottavat tämän roolin. Ja monesti jopa alkavat ohjeistamaan miestä kaikista asioista, joten on helpompi vain antaa naisen sitten tehdä nämä asiat itse. 

Lisäksi valta osa täälläkin luetelluista asioista ovat keksimällä keksittyjä. Siis paljon ihan yksikertaisia asioita, mistä naiset saa kehiteltyä maailman isoimman homman. Vaikka se verhojen vaihtamisen suunnittelu. Ei ihmekään, jos alkaa olla polla täynnä. 

Sehän siinä on, että aina pitää ohjeistaa, kun ei mies itse tajua. Eipä ole mies kertaakaan tullut kysymään miten, milloin ja kenen toimesta joku homma hoidetaan. Odottaa, että minä kysyn tai ohjeistan.

Esim. eilen klo 22 meillä molemmilla pimpahti puhelin Wilma-viestin merkiksi. Luimme viestin kännyköiltämme. Asia koski seuraavan päivän arviointikeskusteluajan siirtämistä. Mies laittoi kännykkänsä pois ja jatkoi tyynen rauhallisesti telkan katselua. Minä sitten kysyin, että no mitä vastataan. Sovimme asiasta ja laitoin vastaksemme opelle.

Sinä olet alusta asti ottanut sen roolin ja se pysyy sulla aina.

Näin. Meillä mies otti alusta asti suuremman vastuun koulusta ja Wilmasta vaikka yhdessä lapsia autetaankin ja keskusteluihin menee se kumpi kerkeää. Miehet kykenevät siihen ihan hyvin eikä mies toisaalta hermostu yhtään jos jää joku viime tipan viesti huomioimatta, kohauttaa olkapäitä niin kuin teen minä ja tekee lapsetkin. Yleensä ne viime tipan viestit ovat jotain luistelun peruuntumisia pakkasen vuoksi tms. jotka voi arvata jo etukäteen viestiä lukematta. Eikä meillä kummallakaan pimahda kännykät wilmasta, työjuttujakin ihan tarpeeksi seurattavaksi ja siksi wilmaa seurataan säännöllisen epäsäännöllisesti muttei yötä myöten.

No meillä ne viime hetken viestit voi olla esim sellaisia, että ”menkääkin ihan vieraaseen kaupunginosaan miekkailemaan aamulla heti ekan tunnin liikassa”. Ei anneta osoitetta ja lapsi ei ole eläissään siellä päinkään käynyt.

Ja jos ei huomaa tätä niin se mukula on ihan väärässä paikassa aamulla kello 8.

Tai sitten se viime hetken viesti voi olla että ekaa tuntia ei ole ollenkaan. Ja sitten lapsi on siellä koululla melkein kaksi tuntia liian aikaisin.

Tai paras oli se kun aamulla 7.20 tuli viesti että ottakaa sittenkin luistimet. Kaikki luokan oppilaat vaan oli jo lähteneet kotoa siinä vaiheessa.

Tai aamulla tulee viesti että tuokaa sieniveitsi.

Pakko ne on kuitenkin aina katsoa.