Lue keskustelun säännöt.
Perheen metatyöt mitä niitä on?
17.11.2019 |
Esimerkkejä ”metatöistä” mitä
voi olla lapsiperheessä?
Kommentit (1039)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...
Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.
No naiset ihan itse ottavat tämän roolin. Ja monesti jopa alkavat ohjeistamaan miestä kaikista asioista, joten on helpompi vain antaa naisen sitten tehdä nämä asiat itse.
Lisäksi valta osa täälläkin luetelluista asioista ovat keksimällä keksittyjä. Siis paljon ihan yksikertaisia asioita, mistä naiset saa kehiteltyä maailman isoimman homman. Vaikka se verhojen vaihtamisen suunnittelu. Ei ihmekään, jos alkaa olla polla täynnä.
Sehän siinä on, että aina pitää ohjeistaa, kun ei mies itse tajua. Eipä ole mies kertaakaan tullut kysymään miten, milloin ja kenen toimesta joku homma hoidetaan. Odottaa, että minä kysyn tai ohjeistan.
Esim. eilen klo 22 meillä molemmilla pimpahti puhelin Wilma-viestin merkiksi. Luimme viestin kännyköiltämme. Asia koski seuraavan päivän arviointikeskusteluajan siirtämistä. Mies laittoi kännykkänsä pois ja jatkoi tyynen rauhallisesti telkan katselua. Minä sitten kysyin, että no mitä vastataan. Sovimme asiasta ja laitoin vastaksemme opelle.
Sinä olet alusta asti ottanut sen roolin ja se pysyy sulla aina.
Näin. Meillä mies otti alusta asti suuremman vastuun koulusta ja Wilmasta vaikka yhdessä lapsia autetaankin ja keskusteluihin menee se kumpi kerkeää. Miehet kykenevät siihen ihan hyvin eikä mies toisaalta hermostu yhtään jos jää joku viime tipan viesti huomioimatta, kohauttaa olkapäitä niin kuin teen minä ja tekee lapsetkin. Yleensä ne viime tipan viestit ovat jotain luistelun peruuntumisia pakkasen vuoksi tms. jotka voi arvata jo etukäteen viestiä lukematta. Eikä meillä kummallakaan pimahda kännykät wilmasta, työjuttujakin ihan tarpeeksi seurattavaksi ja siksi wilmaa seurataan säännöllisen epäsäännöllisesti muttei yötä myöten.
No meillä ne viime hetken viestit voi olla esim sellaisia, että ”menkääkin ihan vieraaseen kaupunginosaan miekkailemaan aamulla heti ekan tunnin liikassa”. Ei anneta osoitetta ja lapsi ei ole eläissään siellä päinkään käynyt.
Ja jos ei huomaa tätä niin se mukula on ihan väärässä paikassa aamulla kello 8.
Tai sitten se viime hetken viesti voi olla että ekaa tuntia ei ole ollenkaan. Ja sitten lapsi on siellä koululla melkein kaksi tuntia liian aikaisin.
Tai paras oli se kun aamulla 7.20 tuli viesti että ottakaa sittenkin luistimet. Kaikki luokan oppilaat vaan oli jo lähteneet kotoa siinä vaiheessa.
Tai aamulla tulee viesti että tuokaa sieniveitsi.
Pakko ne on kuitenkin aina katsoa.
Pöh. Se EI OLE maailmanloppu, jos ei ole katsonut wilmaa koko aikaa, eikä ole esim. luistimia mukana. Tai se, että lapsi meneekin väärään paikkaan. Lapset ja opettajat selviävät aivan varmasti. Sinunlaisestasi vanhemmasta en ole varma selviätkö.
Lukiko että on maailmanloppu. Ei lukenut. Vaan luki että viime hetken viestit on aina kuitenkin pakko tarkistaa. Koska koskaan ei tiedä mitä siellä on.
Eikä edes otsikoista näe sitä sisältöä. Se kun saattaa olla muotoa ”viime hetken tietoa” tai ”huomio, kotiväki”.
Ja on se sille lapselle aika hemmetin epämiellyttävää lähteä etsimäön sitä miekkailupaikkaa omin nokkineen tai kökkiä siellä koulun lähellä kaksi tuntia. Koulun sisätiloissa kun ei saa olla, eikä lähellä ole esim kirjastoa tai oikein mitään muutakaan paikkaa.
Tuolla sisälukutaidolla sulla on kyllä varmasti elämä aika hankalaa. Kun ei ymmärrä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...
Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.
No naiset ihan itse ottavat tämän roolin. Ja monesti jopa alkavat ohjeistamaan miestä kaikista asioista, joten on helpompi vain antaa naisen sitten tehdä nämä asiat itse.
Lisäksi valta osa täälläkin luetelluista asioista ovat keksimällä keksittyjä. Siis paljon ihan yksikertaisia asioita, mistä naiset saa kehiteltyä maailman isoimman homman. Vaikka se verhojen vaihtamisen suunnittelu. Ei ihmekään, jos alkaa olla polla täynnä.
Törmäsin itse tähän yksinkertaisista asioista vaikeita-ongelmaan naisena kun lapset olivat yksityisessä päiväkodissa. Olin vähän aikaa mukana vanhempainyhdistyksessä, jossa lähes kaikki vanhemmat olivat naisia, melko monet kotiäitejä. Asiat mitä käsiteltiin eivät olleet järisyttävän suuria ja monimutkaisia, mutta niiden käsittelyssä meni tuhottomasti aikaa, oli paljon erilaisia mielipiteitä ja huomattavan paljon tunteita (ja vähän faktoja joihin mielipiteet olisivat pohjautuneet). Kun töissä joutuu istumaan paljon kokouksissa ja laittamaan paljon asioita eteenpäin nopeasti huomasin, että kaikkien kannalta oli parempi, että siirryin yhdistyksestä rivivanhemmaksi, minä tuskastuin ja vilkuilin kelloa kun muut nauttivat pitkistä kokouksista. Hoidin osuuttani osallistumalla päiväkodin talkoisiin, piha-aidan maalaus oli paljon antoisampaa ja tuloksellisempaa kuin nuo pitkät kokoukset. Tuossa opin, että samat asiat voivat todellakin olla toisille hyvin hankalasti hahmotettavia ja paljon pohdintaa aiheuttavia vaikka itsestä ratkaisuun voisi päästä nopeasti kahta vaihtoehtoa vertaamalla ja tekemällä sitten demokraattisen päätöksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...
Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.
No naiset ihan itse ottavat tämän roolin. Ja monesti jopa alkavat ohjeistamaan miestä kaikista asioista, joten on helpompi vain antaa naisen sitten tehdä nämä asiat itse.
Lisäksi valta osa täälläkin luetelluista asioista ovat keksimällä keksittyjä. Siis paljon ihan yksikertaisia asioita, mistä naiset saa kehiteltyä maailman isoimman homman. Vaikka se verhojen vaihtamisen suunnittelu. Ei ihmekään, jos alkaa olla polla täynnä.
Sehän siinä on, että aina pitää ohjeistaa, kun ei mies itse tajua. Eipä ole mies kertaakaan tullut kysymään miten, milloin ja kenen toimesta joku homma hoidetaan. Odottaa, että minä kysyn tai ohjeistan.
Esim. eilen klo 22 meillä molemmilla pimpahti puhelin Wilma-viestin merkiksi. Luimme viestin kännyköiltämme. Asia koski seuraavan päivän arviointikeskusteluajan siirtämistä. Mies laittoi kännykkänsä pois ja jatkoi tyynen rauhallisesti telkan katselua. Minä sitten kysyin, että no mitä vastataan. Sovimme asiasta ja laitoin vastaksemme opelle.
Sinä olet alusta asti ottanut sen roolin ja se pysyy sulla aina.
Näin. Meillä mies otti alusta asti suuremman vastuun koulusta ja Wilmasta vaikka yhdessä lapsia autetaankin ja keskusteluihin menee se kumpi kerkeää. Miehet kykenevät siihen ihan hyvin eikä mies toisaalta hermostu yhtään jos jää joku viime tipan viesti huomioimatta, kohauttaa olkapäitä niin kuin teen minä ja tekee lapsetkin. Yleensä ne viime tipan viestit ovat jotain luistelun peruuntumisia pakkasen vuoksi tms. jotka voi arvata jo etukäteen viestiä lukematta. Eikä meillä kummallakaan pimahda kännykät wilmasta, työjuttujakin ihan tarpeeksi seurattavaksi ja siksi wilmaa seurataan säännöllisen epäsäännöllisesti muttei yötä myöten.
No meillä ne viime hetken viestit voi olla esim sellaisia, että ”menkääkin ihan vieraaseen kaupunginosaan miekkailemaan aamulla heti ekan tunnin liikassa”. Ei anneta osoitetta ja lapsi ei ole eläissään siellä päinkään käynyt.
Ja jos ei huomaa tätä niin se mukula on ihan väärässä paikassa aamulla kello 8.
Tai sitten se viime hetken viesti voi olla että ekaa tuntia ei ole ollenkaan. Ja sitten lapsi on siellä koululla melkein kaksi tuntia liian aikaisin.
Tai paras oli se kun aamulla 7.20 tuli viesti että ottakaa sittenkin luistimet. Kaikki luokan oppilaat vaan oli jo lähteneet kotoa siinä vaiheessa.
Tai aamulla tulee viesti että tuokaa sieniveitsi.
Pakko ne on kuitenkin aina katsoa.
Pöh. Se EI OLE maailmanloppu, jos ei ole katsonut wilmaa koko aikaa, eikä ole esim. luistimia mukana. Tai se, että lapsi meneekin väärään paikkaan. Lapset ja opettajat selviävät aivan varmasti. Sinunlaisestasi vanhemmasta en ole varma selviätkö.
Lukiko että on maailmanloppu. Ei lukenut. Vaan luki että viime hetken viestit on aina kuitenkin pakko tarkistaa. Koska koskaan ei tiedä mitä siellä on.
Eikä edes otsikoista näe sitä sisältöä. Se kun saattaa olla muotoa ”viime hetken tietoa” tai ”huomio, kotiväki”.
Ja on se sille lapselle aika hemmetin epämiellyttävää lähteä etsimäön sitä miekkailupaikkaa omin nokkineen tai kökkiä siellä koulun lähellä kaksi tuntia. Koulun sisätiloissa kun ei saa olla, eikä lähellä ole esim kirjastoa tai oikein mitään muutakaan paikkaa.
Tuolla sisälukutaidolla sulla on kyllä varmasti elämä aika hankalaa. Kun ei ymmärrä mitään.
Kuitenkin olen pystynyt kasvattamaan tyttären jo lähes täysi-ikäiseksi. Ja wilmaakin on tullut seurattua tässä jo aika monta vuotta. En silti ole koskaan ollut noin hysteerinen kuin sinä. No, kukin tavallaan.
Jalkalistojen vahaaminen ja kiillotus vaatii ylenmäärin suunnittelua ja aikataulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...
Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.
No naiset ihan itse ottavat tämän roolin. Ja monesti jopa alkavat ohjeistamaan miestä kaikista asioista, joten on helpompi vain antaa naisen sitten tehdä nämä asiat itse.
Lisäksi valta osa täälläkin luetelluista asioista ovat keksimällä keksittyjä. Siis paljon ihan yksikertaisia asioita, mistä naiset saa kehiteltyä maailman isoimman homman. Vaikka se verhojen vaihtamisen suunnittelu. Ei ihmekään, jos alkaa olla polla täynnä.
Sehän siinä on, että aina pitää ohjeistaa, kun ei mies itse tajua. Eipä ole mies kertaakaan tullut kysymään miten, milloin ja kenen toimesta joku homma hoidetaan. Odottaa, että minä kysyn tai ohjeistan.
Esim. eilen klo 22 meillä molemmilla pimpahti puhelin Wilma-viestin merkiksi. Luimme viestin kännyköiltämme. Asia koski seuraavan päivän arviointikeskusteluajan siirtämistä. Mies laittoi kännykkänsä pois ja jatkoi tyynen rauhallisesti telkan katselua. Minä sitten kysyin, että no mitä vastataan. Sovimme asiasta ja laitoin vastaksemme opelle.
Sinä olet alusta asti ottanut sen roolin ja se pysyy sulla aina.
Näin. Meillä mies otti alusta asti suuremman vastuun koulusta ja Wilmasta vaikka yhdessä lapsia autetaankin ja keskusteluihin menee se kumpi kerkeää. Miehet kykenevät siihen ihan hyvin eikä mies toisaalta hermostu yhtään jos jää joku viime tipan viesti huomioimatta, kohauttaa olkapäitä niin kuin teen minä ja tekee lapsetkin. Yleensä ne viime tipan viestit ovat jotain luistelun peruuntumisia pakkasen vuoksi tms. jotka voi arvata jo etukäteen viestiä lukematta. Eikä meillä kummallakaan pimahda kännykät wilmasta, työjuttujakin ihan tarpeeksi seurattavaksi ja siksi wilmaa seurataan säännöllisen epäsäännöllisesti muttei yötä myöten.
No meillä ne viime hetken viestit voi olla esim sellaisia, että ”menkääkin ihan vieraaseen kaupunginosaan miekkailemaan aamulla heti ekan tunnin liikassa”. Ei anneta osoitetta ja lapsi ei ole eläissään siellä päinkään käynyt.
Ja jos ei huomaa tätä niin se mukula on ihan väärässä paikassa aamulla kello 8.
Tai sitten se viime hetken viesti voi olla että ekaa tuntia ei ole ollenkaan. Ja sitten lapsi on siellä koululla melkein kaksi tuntia liian aikaisin.
Tai paras oli se kun aamulla 7.20 tuli viesti että ottakaa sittenkin luistimet. Kaikki luokan oppilaat vaan oli jo lähteneet kotoa siinä vaiheessa.
Tai aamulla tulee viesti että tuokaa sieniveitsi.
Pakko ne on kuitenkin aina katsoa.
Pöh. Se EI OLE maailmanloppu, jos ei ole katsonut wilmaa koko aikaa, eikä ole esim. luistimia mukana. Tai se, että lapsi meneekin väärään paikkaan. Lapset ja opettajat selviävät aivan varmasti. Sinunlaisestasi vanhemmasta en ole varma selviätkö.
Lukiko että on maailmanloppu. Ei lukenut. Vaan luki että viime hetken viestit on aina kuitenkin pakko tarkistaa. Koska koskaan ei tiedä mitä siellä on.
Eikä edes otsikoista näe sitä sisältöä. Se kun saattaa olla muotoa ”viime hetken tietoa” tai ”huomio, kotiväki”.
Ja on se sille lapselle aika hemmetin epämiellyttävää lähteä etsimäön sitä miekkailupaikkaa omin nokkineen tai kökkiä siellä koulun lähellä kaksi tuntia. Koulun sisätiloissa kun ei saa olla, eikä lähellä ole esim kirjastoa tai oikein mitään muutakaan paikkaa.
Tuolla sisälukutaidolla sulla on kyllä varmasti elämä aika hankalaa. Kun ei ymmärrä mitään.
Kuitenkin olen pystynyt kasvattamaan tyttären jo lähes täysi-ikäiseksi. Ja wilmaakin on tullut seurattua tässä jo aika monta vuotta. En silti ole koskaan ollut noin hysteerinen kuin sinä. No, kukin tavallaan.
Niin. Vai oletko vain pitänyt just ja just hengissä. Ehkä, oletkohan edes tarkostanut viime aikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...
Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.
No naiset ihan itse ottavat tämän roolin. Ja monesti jopa alkavat ohjeistamaan miestä kaikista asioista, joten on helpompi vain antaa naisen sitten tehdä nämä asiat itse.
Lisäksi valta osa täälläkin luetelluista asioista ovat keksimällä keksittyjä. Siis paljon ihan yksikertaisia asioita, mistä naiset saa kehiteltyä maailman isoimman homman. Vaikka se verhojen vaihtamisen suunnittelu. Ei ihmekään, jos alkaa olla polla täynnä.
Sehän siinä on, että aina pitää ohjeistaa, kun ei mies itse tajua. Eipä ole mies kertaakaan tullut kysymään miten, milloin ja kenen toimesta joku homma hoidetaan. Odottaa, että minä kysyn tai ohjeistan.
Esim. eilen klo 22 meillä molemmilla pimpahti puhelin Wilma-viestin merkiksi. Luimme viestin kännyköiltämme. Asia koski seuraavan päivän arviointikeskusteluajan siirtämistä. Mies laittoi kännykkänsä pois ja jatkoi tyynen rauhallisesti telkan katselua. Minä sitten kysyin, että no mitä vastataan. Sovimme asiasta ja laitoin vastaksemme opelle.
Sinä olet alusta asti ottanut sen roolin ja se pysyy sulla aina.
Näin. Meillä mies otti alusta asti suuremman vastuun koulusta ja Wilmasta vaikka yhdessä lapsia autetaankin ja keskusteluihin menee se kumpi kerkeää. Miehet kykenevät siihen ihan hyvin eikä mies toisaalta hermostu yhtään jos jää joku viime tipan viesti huomioimatta, kohauttaa olkapäitä niin kuin teen minä ja tekee lapsetkin. Yleensä ne viime tipan viestit ovat jotain luistelun peruuntumisia pakkasen vuoksi tms. jotka voi arvata jo etukäteen viestiä lukematta. Eikä meillä kummallakaan pimahda kännykät wilmasta, työjuttujakin ihan tarpeeksi seurattavaksi ja siksi wilmaa seurataan säännöllisen epäsäännöllisesti muttei yötä myöten.
No meillä ne viime hetken viestit voi olla esim sellaisia, että ”menkääkin ihan vieraaseen kaupunginosaan miekkailemaan aamulla heti ekan tunnin liikassa”. Ei anneta osoitetta ja lapsi ei ole eläissään siellä päinkään käynyt.
Ja jos ei huomaa tätä niin se mukula on ihan väärässä paikassa aamulla kello 8.
Tai sitten se viime hetken viesti voi olla että ekaa tuntia ei ole ollenkaan. Ja sitten lapsi on siellä koululla melkein kaksi tuntia liian aikaisin.
Tai paras oli se kun aamulla 7.20 tuli viesti että ottakaa sittenkin luistimet. Kaikki luokan oppilaat vaan oli jo lähteneet kotoa siinä vaiheessa.
Tai aamulla tulee viesti että tuokaa sieniveitsi.
Pakko ne on kuitenkin aina katsoa.
Pöh. Se EI OLE maailmanloppu, jos ei ole katsonut wilmaa koko aikaa, eikä ole esim. luistimia mukana. Tai se, että lapsi meneekin väärään paikkaan. Lapset ja opettajat selviävät aivan varmasti. Sinunlaisestasi vanhemmasta en ole varma selviätkö.
Lukiko että on maailmanloppu. Ei lukenut. Vaan luki että viime hetken viestit on aina kuitenkin pakko tarkistaa. Koska koskaan ei tiedä mitä siellä on.
Eikä edes otsikoista näe sitä sisältöä. Se kun saattaa olla muotoa ”viime hetken tietoa” tai ”huomio, kotiväki”.
Ja on se sille lapselle aika hemmetin epämiellyttävää lähteä etsimäön sitä miekkailupaikkaa omin nokkineen tai kökkiä siellä koulun lähellä kaksi tuntia. Koulun sisätiloissa kun ei saa olla, eikä lähellä ole esim kirjastoa tai oikein mitään muutakaan paikkaa.
Tuolla sisälukutaidolla sulla on kyllä varmasti elämä aika hankalaa. Kun ei ymmärrä mitään.
Kuitenkin olen pystynyt kasvattamaan tyttären jo lähes täysi-ikäiseksi. Ja wilmaakin on tullut seurattua tässä jo aika monta vuotta. En silti ole koskaan ollut noin hysteerinen kuin sinä. No, kukin tavallaan.
Niin. Vai oletko vain pitänyt just ja just hengissä. Ehkä, oletkohan edes tarkostanut viime aikoina.
Juuri niin rakas metatyömammaseni, juuri niin:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yli 50-vuotias nainen ja äiti. Olen sitä mieltä, että monet naiset ihan itse tekevevät elämästään vaikeata. He vievät mieheltä ja lapsilta kaiken tilan ja o7keuden ajatella. Vaatimustaso on kohtuuton ja siksi kukaan muu ei osaa tätä vaikeaa projektia houtaa. Muut ei vaan osaa! Niinpä pitää huolehtia ihan kaikesta ja sitten uupua.
Itsellänikin on taipumusta tietää parhaiten. Onneksi elämä on opettanut ja työnjako tuli selkeäksi. Avain on vastuu. Jokaisella on oikeus kantaa vvastuu JA päättää tekemisen tapa. Ladten koulut ym eivät ole täydellisyysprojekteja kuten ei muukaan elämä ole. Annoin lapsille vastuun koulusta jo varhain. En vaadi täydellisyyttä. Miehelle omat vastuut asioista, joita en sitten mikromangeeraa. Esimerkkinä lasten harrastukset.
Avain on laskeutua sieltä täydellisyydestä!
Uusi ops vaatii vanhempia osallistumaan ja se osallistaa. Läksyjä ja projekteja, teematapahtumia jne riittää.
Sama on jo päiväkodissa. Osallistetaan niin helvetisti. Ennen sinun aikanasi päivähoito palveli perheitä, nyt vanhemmat, varsinkin äiti, palvelee päivähoitoa.
Älä nyt viitsi. Olen ollut päiväkodin hallituksessa, siellä pihatalkoussa ja kierrätysilloissa ym. Lapsen harrastusten myyjäisissä, keräyksissä ja puffeteissa. Sama koulun keräyksissä ym.
Lapseni ovat edelleen koulussa.
Sen saa ihan itse valita kuinka calmiiksi heille sen koulun pureskelee ja mikä taso tässä täydellisyydessä riittää. Itse laskin tason kauan sitten eikä se huolimaton poika tai hänen pärjäämisensä siitä kärsinyt. Päinvastoin.
Jokainen ihan itse päättää miten elää elämänsä. Jos haluaa, että vain MINÄ osaan ja pärjään tässä vaikeassa kamppailussa, se on täysin oma valinta.
Nimenomaan noin. Ennenkaikkea kyse on asennoitumisesta. Täydellisyydentavoittelu ja liiallinen pyrkimys hallita kaikkea johtaa pahaan kierteeseen. Ei sallita lipsumista itselle eikä muille täydellisyydestä, muihin ei luoteta, ei uskalleta vastuuttaa perheenjäseniä; ei puolisoa osavanhemmuuteen eikä lapsia omia asioitaan koskien. Se passivoi muita ja sitä kautta yhä enemmän vastuuta ja päätöksenteon hiljaista tietoa kasautuu yhdelle henkilölle. Ei ehkä edes enää puhuta asioista muuten kuin ilmoittamalla valmiit lopputulokset käskymuotoisina; mikä tavara kenenkin mukaan on otettava milloinkin ja mitä syödään ja kuka menee mihinkin. Tällainen komentava ja päsmäröivä johtamistapa toimii jossain armeijassa, jossa todlela on selvä vastuuhierarkia, mutta ei niinkään perheessä - jos sitä ei tosissaan halua. Joka tapauksessa se johtaa samaan; muista tulee aivottomia alaisia ja yhden on huolehdittava kaikkien asioista. Tietenkin se rasittaa.
Tosiasiassa tuollainen tilanne ahdistaa kaikkia. Se puoliso ei koskaan saa vaikuttaa asioihin eikä ymmärrä niitä "monimutkaisia kokonaisuuksia" joiden pohjalta yksipuoliset päätökset on tehty. Lapset eivät opi todellista vastuuta vaan lähinnä olemaan nöyriä käskyläisiä tai silmänpalvojia. Yksi ympäriinsä muita pomotteleva äkäinen ja uupunut mastermind on kaikille rasittava ja pelottavakin, eikä hän ole se lämmin ja rakastava äiti, isä tai puoliso, jollaisena muut hänet haluaisivat. Puoliso haluaisi kenties osallistua ja hänellä olisi omia mielipiteitä, mutta niihin suhtaudutaan halveksuen ja torjuen.
Koska äiti on äiti ja kantaa täydellisen äidin velvoitetta, hänen on hallittava kaikki ja kaiken on oltava täydellisen tismalleen oikein. Kurahousujen unohtamisestahan tulee jo lasu ainakin, jos ei suorastaan huostaanotto ja äitiyhteisössä elinikäinen p*skan äidin stigma. Niinpä ei voi lapselle tai isälle vastuuttaa sitä. Sukupuolet saa kääntää, mutta tämä lienee yleisempi näin päin. Jokainen pikku yksityiskohta on koko ajan oltava hallinnassa. Ei välttävästi, ei riittävästi, vaan täydellisesti. Sukset ja monot eivät voi olla mitä vaan, vaan on oltava parhaat ja lisäksi edullisimmasta paikasta hankitut. Pyyhekumien kymmentuhatpäisestä tarjonnastakin pitää valita pojan harrastusimagoon ja tytön paitojen sävyyn sopivat, lempiteemoillaan varustetut, ei liian tuoksuvat, kaveripiirissä hyväksynnän tuottavat hyvälaatuiset (vertailutestien kahlaus amerikkalaisilta pyyhekumiharrastajien netisivuilta). Ei mikään valkoinen lähimarketin kantikas Staedler-jööti kelpaa, hyi! Ja siinäpä työsarkaa sitä on, kun alkaa ebaysta selata pyyhekumitarjontaa ja tilailla Visa vinkuen täydellisiä kumeja maailmalta. Joka lukukauden alussa sama kumitanhu!
Vaan kyllä ilman kurahousuja ja superpyyhekumia lapsesta silti voi kasvaa tasapainoinen aikuinen ja vieläpä vaikka kympin todistuksella. Olisi parempi, jos kaikkien mielenterveyskin säilyisi. Armollisuutta ja jakamista se vaatii, ei muuta.
Heh, näytettiinpä kirjoittavan pitkästi ihan yhtä aikaa. Amen, sanon kirjoituksellesi. Jokainen saa valita tavan olla vanhempi ihan itse, mutta välillä harmittaa tämä palstan vakiokirjoittajat, jotka tekevät äitiydestä, perheestä ja metatyöstä niin ylivoimaisen raskaan, ahdistavan ja ilottoman paketin.
Luetunymmärtäminen ei ole rouvilla kovin hyvin hanskassa, vaikka tekstiä tulee kuin turkin hihasta. Miljoona kertaa jo sanottu, että harva pitää niitä metatöitä ylivoimaisen raskaina. Edelleenkin pointti on se, että niitä on olemassa. Ja jos ne kasaantuvat vain toiselle vanhemmista, ei sekään tapa, mutta v*tuttaa kyllä.
Mutta eipä tässä, jatkakaa toki toistenne ohi huutamista.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kotioloissa metatyö on suunnittelua, aikatauluttamista ja delegointia eli vastaamista siitä, että asiat tapahtuvat oikeassa järjestyksessä, oikealla tavalla ja ovat valmiita oikeaan aikaan. Työelämässä tätä tekee yleensä projektipäällikkö tai muu esimies. Asioiden toteuttaminen eli varsinainen kotityö tai lasten hoito ei ole metatyötä vaan suorittavaa työtä.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kotioloissa metatyö on suunnittelua, aikatauluttamista ja delegointia eli vastaamista siitä, että asiat tapahtuvat oikeassa järjestyksessä, oikealla tavalla ja ovat valmiita oikeaan aikaan. Työelämässä tätä tekee yleensä projektipäällikkö tai muu esimies. Asioiden toteuttaminen eli varsinainen kotityö tai lasten hoito ei ole metatyötä vaan suorittavaa työtä.
Ja?
Eihän tää ole kellekään muulle ollut epäselvää kuin tuolle palstahäirikölle joka täällä riehuu naisvihansa koko vimmalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kotioloissa metatyö on suunnittelua, aikatauluttamista ja delegointia eli vastaamista siitä, että asiat tapahtuvat oikeassa järjestyksessä, oikealla tavalla ja ovat valmiita oikeaan aikaan. Työelämässä tätä tekee yleensä projektipäällikkö tai muu esimies. Asioiden toteuttaminen eli varsinainen kotityö tai lasten hoito ei ole metatyötä vaan suorittavaa työtä.
Jos työpaikka on perheen kokoinen, noin 4 henkilöä ei taida projektipäällikköä paljon tarvita, työt sujuvat varsin pienellä johtamispanostuksella. Lähimpänä varmaan tuollaiset pienet maatilat joissa useampi sukupolvi hommissa. Harvemmin niissä menee hirveästi aikaa siihen metapohtimiseen, eiköhän aika käytetä varsinaiseen tekemiseen. Ja eihän se tunnu täälläkään kenellekään ongelma olevan, suunnittelua joka ei ole vaikeaa eikä vie paljoa aikaa, niinhän täällä useampi vakuuttaa. Ihmettelen vain miksi noita suunnittelutöitä täytyy niin tiukasti vain listata, mikä se motiivi tuohon on? Aika monissa perheissä tuota ei tarvitse erikseen pohtia tai listata
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...
Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.
No naiset ihan itse ottavat tämän roolin. Ja monesti jopa alkavat ohjeistamaan miestä kaikista asioista, joten on helpompi vain antaa naisen sitten tehdä nämä asiat itse.
Lisäksi valta osa täälläkin luetelluista asioista ovat keksimällä keksittyjä. Siis paljon ihan yksikertaisia asioita, mistä naiset saa kehiteltyä maailman isoimman homman. Vaikka se verhojen vaihtamisen suunnittelu. Ei ihmekään, jos alkaa olla polla täynnä.
Sehän siinä on, että aina pitää ohjeistaa, kun ei mies itse tajua. Eipä ole mies kertaakaan tullut kysymään miten, milloin ja kenen toimesta joku homma hoidetaan. Odottaa, että minä kysyn tai ohjeistan.
Esim. eilen klo 22 meillä molemmilla pimpahti puhelin Wilma-viestin merkiksi. Luimme viestin kännyköiltämme. Asia koski seuraavan päivän arviointikeskusteluajan siirtämistä. Mies laittoi kännykkänsä pois ja jatkoi tyynen rauhallisesti telkan katselua. Minä sitten kysyin, että no mitä vastataan. Sovimme asiasta ja laitoin vastaksemme opelle.
Sinä olet alusta asti ottanut sen roolin ja se pysyy sulla aina.
Näin. Meillä mies otti alusta asti suuremman vastuun koulusta ja Wilmasta vaikka yhdessä lapsia autetaankin ja keskusteluihin menee se kumpi kerkeää. Miehet kykenevät siihen ihan hyvin eikä mies toisaalta hermostu yhtään jos jää joku viime tipan viesti huomioimatta, kohauttaa olkapäitä niin kuin teen minä ja tekee lapsetkin. Yleensä ne viime tipan viestit ovat jotain luistelun peruuntumisia pakkasen vuoksi tms. jotka voi arvata jo etukäteen viestiä lukematta. Eikä meillä kummallakaan pimahda kännykät wilmasta, työjuttujakin ihan tarpeeksi seurattavaksi ja siksi wilmaa seurataan säännöllisen epäsäännöllisesti muttei yötä myöten.
Nyt ymmärrän, miten jotkut kokevat Wilman seuraamisen niin hankalana, jos ei ole laittanut ilmoituksia päälle. Ei tarvitse turhaan seurata, vaan viestit tulevat suoraan kännykkään. Tuon illalla tulleen viestin lukeminen oli meille itsellemme hyödyllistä. Ope sanoi, että tapaaminen piti perua/siirtää. Jos emme olisi viestiä lukeneet, olisimme molemmat kaahanneet kesken työpäivän turhaan koululle ja menettäneet näin työaikaa.
Lapsemme ope sanoi, että hän oli seurannut, että jonkun Wilma-viestin oli lukenut lähes kaikki perheet puolen tunnin sisällä lähettämisestä. Se on helppoa nykyään.
T. 812
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatöillä lai tarkoitetaan lähinnä sitä ajatustyötä, mitä tehdään konkreettisten asioiden lisäksi. Siis kaikkea sitä suunnittelua, järjestelyä, ongelmien ratkomista, aikataulutusta, asioiden muistamista, tarpeiden tunnistamista ym. Ei se ole mitään jota voi tehdä tiettynä aikana, vaikka tunnin päivässä, se on läsnä ihan koko ajan.
Kyllä sitä on lapsiperheessä paljon ja sen on meillä ainakin lähinnä minun päässäni. Se on näkymätöntä, joten ehkä vaikea tunnistaa, jos ei itse sitä juuri tee.
Jo sitä alkaa luetella, niin pystyy kertomaan vain pieniä esimerkkejä, mitä se tarkoittaa. Siksi en edes yritä. Mielelläni antaisin kokonaisvastuun kaikesta miehelleni. Mielelläni tekosin vain niitä kotitöitä, kauppareissuja, harrastuksiin viemisiä ym. ja pieniä avustavia tehtäviä. Joku huolehtisi sitten kokonaisuudesta.
Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.
Keskustelua seurattuani alan ajatella, että metatyön rasittavuus voi olla myös persoonallisuuteen ja henkisiin ominaisuuksiin liittyvää. Yksiä kaikenlainen ajatustyö rasittaa paljon, toisille se on luontevaa ja jatkuvaa.
Olen keskustellut asiasta lasteni äidin kanssa joskus ja hän kertoo, että hänellä normaalisti pää on "tyhjä", mitään ei ole mielessä. Kaikki ajattelu on aktiivista ja jollain lailla pinnistelyä aiheuttavaa toimintaa. Asioita pitää erikseen ryhtyä miettimään ja keskittyä siihen. Se on ilmeisesti kuluttavaa.
Itse taas olen ihan eri planeetalta. Mulla pää on koko ajan täynnä ajatuksia. Se on sellaista moneen suuntaan poukkoilevaa kohinaa, josta putkahtelee aika randomeja juttuja tietoisuuteen kuin faksi Jäätteenmäelle. Pysyn tietoisena eri kotitöistä ja muista askareista jokseenkin automaattisesti. Kunhan tarkistan, mm. koska mikäkin lapsi pitää hakea ja viedä ja mitä tarvitaan, niin kaikki asettuu uomiinsa ihan itsekseen. Ilman vaivalloista miettimistä ja suunnittelua. Elämä on vain flow'ta, sarja tapahtumia, jossa itse surffailee kyydissä. Pyykinpesut, kaupassakäynnit, läksyt, ruokalistat, ostoslistat, kertahankinnat, ateriat, harrastukset, kaikki se tottakai pitää päivät kiireisinä ja pitkinä, mutta kun on työkaluna kalenteri ja muistilistat, niin asialla ei tarvitse päätä vaivata lainkaan. Toki näitä asioita tulee mietittyä muun ohessa, mutta se ei haittaa mitään, koska joka tapauksessa joka sekunti pään lävistää liuta erilaisia ajatuksia ihan itsekseen, vaivatta. Niihin voi tarttua ohimennen silloin kun jokin on relevantti.
En ole ikinä aiemmin ymmärtänyt, että ajattelu voisi rasittaa ketään, koska elämä on mulle pelkkää katkeamatonta ajattelua. Mutta ilmeisesti toisille se on ponnistus, kuluttavaa aktiviteettia. Tällöin olisi varmaankin parempi jakaa kotityöt ainakin suunnitteluvastuun eli metatöiden osalta enimmäkseen sille, jolta se luonnostaan ja rasituksetta käy. Tällainen perustavanlaatuinen ero voi olla myös syy siihen, miksi ylipäänsä metatöiden rasittavuuuteen suhtaudutaan niin eri tavoin ja toisiaan ymmärtämättä, kuten keskustelussakin näkyy. Toiset vähättelevät toisten mielestä, ja toiset liioittelevat toisten mielestä. Ehkä asiat todella koetaan niin eri tavoin.
Kyllä olen myös sitä mieltä, että voi olla myös persoonallisuuskysymys. Mielelläni antaisin metatyöt toiselle puoliskolle. Itselleni ne eivät oikein tunnu sopivan. Kotona olisin mieluummin se, joka vain tekee asioita pyynnöstä. Mutta miksi sitten yleensä on niin, että koko metatyökokonaisuus valuu yksin naisille? Ovatko miehet sitten jotenkin tyhjäpäisempiä tai laiskoja ajattelussa?
Miten paljon teille tulee niitä wilma-viestejä?
Mulle tulee lähinnä koe tulossa tai läksyt tekemättä.
Miten niihin pitää reagoida muuten kuin jaa, lapsella on koe tulossa?
Meillä on kyllä käytössä Helmi, mutta tuskin eri sovellus siihen viestien määrään vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...
Ja yleensä edelleen naiset tekevät metatyöt + suurimman osan kotitöistä + käyvät kodin ulkopuolella töissä. Ei ihme, että väsyttää.
No naiset ihan itse ottavat tämän roolin. Ja monesti jopa alkavat ohjeistamaan miestä kaikista asioista, joten on helpompi vain antaa naisen sitten tehdä nämä asiat itse.
Lisäksi valta osa täälläkin luetelluista asioista ovat keksimällä keksittyjä. Siis paljon ihan yksikertaisia asioita, mistä naiset saa kehiteltyä maailman isoimman homman. Vaikka se verhojen vaihtamisen suunnittelu. Ei ihmekään, jos alkaa olla polla täynnä.
Sehän siinä on, että aina pitää ohjeistaa, kun ei mies itse tajua. Eipä ole mies kertaakaan tullut kysymään miten, milloin ja kenen toimesta joku homma hoidetaan. Odottaa, että minä kysyn tai ohjeistan.
Esim. eilen klo 22 meillä molemmilla pimpahti puhelin Wilma-viestin merkiksi. Luimme viestin kännyköiltämme. Asia koski seuraavan päivän arviointikeskusteluajan siirtämistä. Mies laittoi kännykkänsä pois ja jatkoi tyynen rauhallisesti telkan katselua. Minä sitten kysyin, että no mitä vastataan. Sovimme asiasta ja laitoin vastaksemme opelle.
Sinä olet alusta asti ottanut sen roolin ja se pysyy sulla aina.
Näin. Meillä mies otti alusta asti suuremman vastuun koulusta ja Wilmasta vaikka yhdessä lapsia autetaankin ja keskusteluihin menee se kumpi kerkeää. Miehet kykenevät siihen ihan hyvin eikä mies toisaalta hermostu yhtään jos jää joku viime tipan viesti huomioimatta, kohauttaa olkapäitä niin kuin teen minä ja tekee lapsetkin. Yleensä ne viime tipan viestit ovat jotain luistelun peruuntumisia pakkasen vuoksi tms. jotka voi arvata jo etukäteen viestiä lukematta. Eikä meillä kummallakaan pimahda kännykät wilmasta, työjuttujakin ihan tarpeeksi seurattavaksi ja siksi wilmaa seurataan säännöllisen epäsäännöllisesti muttei yötä myöten.
Nyt ymmärrän, miten jotkut kokevat Wilman seuraamisen niin hankalana, jos ei ole laittanut ilmoituksia päälle. Ei tarvitse turhaan seurata, vaan viestit tulevat suoraan kännykkään. Tuon illalla tulleen viestin lukeminen oli meille itsellemme hyödyllistä. Ope sanoi, että tapaaminen piti perua/siirtää. Jos emme olisi viestiä lukeneet, olisimme molemmat kaahanneet kesken työpäivän turhaan koululle ja menettäneet näin työaikaa.
Lapsemme ope sanoi, että hän oli seurannut, että jonkun Wilma-viestin oli lukenut lähes kaikki perheet puolen tunnin sisällä lähettämisestä. Se on helppoa nykyään.
T. 812
Niin on, mutta samoin on viestien lukeminen aamukahvilla ennen töihin lähtöä, kuten itse teen - tai iltaruuan aikoihin vilkaisen viesti-ilmoitukset. Niitä ilmoituksia kyllä tulee meilläkin mutta äänettömänä. En halua tietokoneen enkä kännykän kilkuttavan huomautuksia kuin ihan niistä tärkeimmistä viesteistä, miehen, lasten ja lähisuvun lähettämistä, muut katson silloin kun haluan. Jatkuva kilkatus ja keskittymisen katkeaminen juuri hajottaa ja hermostuttaa niin kotona kuin töissä. Eikä Wilma ole koskaan meitä tosiaankaan rasittanut, seuraamme sitä omalla tavallamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni metatöistä irvivä mies suhtautuisi, jos nainen ottaisi rennosti ja jättäisi vaikka pillerireseptin uusimatta? Tai söisi pillereitä aina kun muistaisi eikä olisi moksiskaan vaikka joku joskus unohtuisi?
Aivan helvetin typerä "argumentti"
Miten niin? Voihan mies muistuttaa vaimoaan joka päivä samaan aikaan "muistitko ottaa pillerin, kulta". Pikkujuttu, miten tuo voisi miestä rasittaa?
Et näe eroa siinä syntyykö perheeseen uusi vahinkolapsi vai unohtuuko lapselta luistimet koulusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kotioloissa metatyö on suunnittelua, aikatauluttamista ja delegointia eli vastaamista siitä, että asiat tapahtuvat oikeassa järjestyksessä, oikealla tavalla ja ovat valmiita oikeaan aikaan. Työelämässä tätä tekee yleensä projektipäällikkö tai muu esimies. Asioiden toteuttaminen eli varsinainen kotityö tai lasten hoito ei ole metatyötä vaan suorittavaa työtä.
Ihmettelen vain miksi noita suunnittelutöitä täytyy niin tiukasti vain listata, mikä se motiivi tuohon on? Aika monissa perheissä tuota ei tarvitse erikseen pohtia tai listata
OTSIKKO: Perheen metatyöt mitä niitä on?
AVAUSVIESTI: Esimerkkejä ”metatöistä” mitä voi olla lapsiperheessä?
Tällaiseen ketjuun tulit kommentoimaan. Mutta ihmettele sinä vaan. Minä puolestani ihmettelen sisälukutaitoasi. Ihmetellään nyt sitten tovi yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon teille tulee niitä wilma-viestejä?
Mulle tulee lähinnä koe tulossa tai läksyt tekemättä.
Miten niihin pitää reagoida muuten kuin jaa, lapsella on koe tulossa?Meillä on kyllä käytössä Helmi, mutta tuskin eri sovellus siihen viestien määrään vaikuttaa.
Wilmassa rasittavinta on se että opet muuttelee koepäiviä ja koealueita. Eli niitä saa tarkastaa koko ajan.
Rasittavia ovat viestit joiden otsikko ei vastaa sisältöä. Ärsuttävin oli syysterveisiä jonka tokassa vikassa kappaleessa kerrottiin että ens ma sitten bilsan koe.
Ja sitten on nää erilaiset eiku-juuku-eikusittenkin eli loputtomat peruutukset, täsmennykset, muutokset ja muutoksen muutokset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni metatöistä irvivä mies suhtautuisi, jos nainen ottaisi rennosti ja jättäisi vaikka pillerireseptin uusimatta? Tai söisi pillereitä aina kun muistaisi eikä olisi moksiskaan vaikka joku joskus unohtuisi?
Aivan helvetin typerä "argumentti"
Miten niin? Voihan mies muistuttaa vaimoaan joka päivä samaan aikaan "muistitko ottaa pillerin, kulta". Pikkujuttu, miten tuo voisi miestä rasittaa?
Et näe eroa siinä syntyykö perheeseen uusi vahinkolapsi vai unohtuuko lapselta luistimet koulusta?
Päivittäinen metatyö käy rankaksi, jos miehen pitää se tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kotioloissa metatyö on suunnittelua, aikatauluttamista ja delegointia eli vastaamista siitä, että asiat tapahtuvat oikeassa järjestyksessä, oikealla tavalla ja ovat valmiita oikeaan aikaan. Työelämässä tätä tekee yleensä projektipäällikkö tai muu esimies. Asioiden toteuttaminen eli varsinainen kotityö tai lasten hoito ei ole metatyötä vaan suorittavaa työtä.
Ja?
Eihän tää ole kellekään muulle ollut epäselvää kuin tuolle palstahäirikölle joka täällä riehuu naisvihansa koko vimmalla.
No aloitukseenhan mä just vastasinkin.
Pöh. Se EI OLE maailmanloppu, jos ei ole katsonut wilmaa koko aikaa, eikä ole esim. luistimia mukana. Tai se, että lapsi meneekin väärään paikkaan. Lapset ja opettajat selviävät aivan varmasti. Sinunlaisestasi vanhemmasta en ole varma selviätkö.