Lue keskustelun säännöt.
Miehen vapaudenkaipuu ja asumuseropuheet
17.11.2019 |
Ollaan 30+ pariskunta, meillä on yksi 5 -vuotias lapsi. Molemmat ollaan työelämässä. Yhdessä ollaan oltu 7 vuotta, naimisissa noin puolet siitä. Suhde on hyvä, rakkautta ja seksiä on ja viihdytään yhdessä. Puhutaan tunteista ja kaikki on ihan hyvin, annetaan myös tarpeeksi tilaa toisillemme ja riidat pystytään selvittämään. Vaikka mieskin myöntää että kaikki on meidän välillä hyvin ja että rakastaa minua, on sillä ollut jo pitkään outo päähänpinttymä siitä kuinka tahtoo oman asunnon. Tuo nousee viikottain esille, välillä ihan muuten vaan ja eilen pienen riidan jälkeen. Hän ei itse sitä muulla selitä kuin että on kaipuu olla itsenäinen (ihankun sitä ei voisi parisuhteessa olla). Minua loukkaa tuo, koska hän olis valmis oman itsekkään vapaudenkaipuunsa vuoksi rikkomaan perheen, vaikka vissiin ajatuksena on että me oltaisiin edelleen pari mut lapsi olis viikko-viikko. Itse en kyllä siihen suostu, koska hyvä on näinkin eikä mitään syytä ole sille, että lasta riepoteltaisiin kahdessa kodissa kun tämäkin koti on tasapainoinen eikä mitään suurta draamaa ole.
Mikä tuota vaivaa? 30 kriisi? Itsekeskeisyys? Joku muu kriisi? Joku outo vaihe? Help!
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla niin, että miehesi ehkä rakastaa sinua, mutta jonkinlaista kriisiä pukkaa ja on alkanut miettiä haluaako viettää loppuelämää kanssasi sittenkään.
Ehkäpä on tosiaan liian raukka jättämään perhettään ja haluaa ottaa selvää olisiko parempaa tarjolla.
Ehkä asunnon hankinnan tarkoitus on mahdollisesti pettäminen?
Onko mitään merkkejä, että pettää?Ei merkkejä pettämisestä. Ja kun tuon käsitys vapaa-ajan vietosta pyörii lähinnä miehen oman luovan harrastuksen parissa, on ihan vapaaehtoisesti paljon kotona tekemässä noita juttujaan. En toki tiedä mitä se tekee kun itse en oo kotona, mutta epäilen suuresti että tuota mitä aina ennenkin. Ei ole mikään menijä ollut ikinä, ei käytä ollenkaan alkoholia, inhoaa väenpaljouksia eikä oo mitään laajaa kaverpiiriä. Tiedän kaikki lähimmät kaverit tietääkseni naamalta. On jopa aika kömpelö sosiaalisesti. Kaverit vähän samaa maata, semmosia taidenörttejä.
Onko tämä ap?
-kotona viihtyvä taidenörtti on introvertti, jolle ihmisten kanssa oleminen on kuluttavaa. Rakkaidenkin ihmisten. Hän ei käy kaverien kanssa kaljalla, koska se on hänelle kuluttavaa eikä palauttavaa. Perhe-elämä vie voimia, parisuhde vie voimia. Niitä palautetaan olemalla omassa rauhassa ja puuhaamalla omia.
-millainen nepsy, onko asperger? ,koska periytyvää, mies voi olla myös. Lisää kuormitusta.
Miksi ette hommaisi hänelle työhuonetta kodin ulkopuolelta?
Jos on taidenörtti, saisi inspiraation tai deadlinen iskiessä tehdä yöhön asti töitä ja nukahtaa sitten työhuoneen sohvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdeterapia voisi olla ihan hyvä vaihtoehto, jotta oppisit ehkä ymmärtämään, mistä tässä on miehesi kannalta oikeasti kyse. Selvää on, että miehesi kaipaa jotain muuta kuin teidän nykyistä elämäänne. Sun mielestäsi on kuitenkin vain kaksi vaihtoehtoa: jatketaan kuten ennenkin tai erotaan kokonaan. Miehen siis pitää valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta toinen. Jos mieskin epäilee kyseessä olevan vain tilapäinen vaihe, hän saattaa valita yhdessä jatkamisen. Syyt, miksi hän olisi halunnut asua erillään, ei kuitenkaan ole kadonnut minnekään. Sä elät sen jälkeen vain päivä kerrallaan odottaen, mitä tapahtuu. Meneekö miehen ongelmat ohi vai ilmoittaako hän eropäätöksestään. Päänsä sisällähän hän kuitenkin tätä asiaa kuitenkin pohtii, vaikka teillä näennäisesti menisi hyvin (kuten näennäisesti menee nytkin).
En tunne sinua, mutta mulle olisi henkisesti hirveän raskasta asua toisen kanssa tietäen, että koko ajan eletään tässä asiassa jyrkänteen reunalla ja toinen voi ilmoittaa eropäätöksestään hetkellä millä hyvänsä. Sellaisessa tilanteessa en oikein uskaltaisi edes suunnitella mitään kovin pitkälle tulevaisuuteen. Erillään asumiselle voisi kuitenkin laittaa jonkun takarajan (vaikka vuosi) , minkä jälkeen on päätettävä, jatketaanko yhdessä vai erotaanko lopullisesti.
Olen niin samaa mieltä.
Parisuhdeterapia.
Ap ei selvästi yhtään tiedä mitä miehensä edes haluaa ja miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen asunto teillä on nyt? Itseä alkaa samantien ahdistamaan jos joudun asumaan paikassa missä minulla ei ole omaa tilaa ollenkaan vaan joudun naisen sairaalanvalkoiseen ikea-helvettiin 24/7 vangiksi. Nykyään oma iso "harrastehuone" ja autotalli lisäksi niin ei ahdista ollenkaan.
Vähän kuin isin ja äitin kanssa teininä kotona? ”Oma huone!”
Miesvauvat.
AV-mami ei tunnetusti harrasta kuin telkun katsomista ja syömistä joten oman harrastetilan vaatimus voi tuntua oudolta. Tämä nyt ei välttämättä apn tapaukseen liity, mutta onhan se surkeaa että monet ihmiset joutuvat asumaan asunnoissa missä eivät saa/pysty tekemään niitä juttuja mitä tekisivät jos asuisivat yksin.
Harrastaahan ei voi mitään muuta kuin sellaista joka vaatii kotona olevan huoneen...kiva ympäristöllekin (sori OT)
Eli jos haluaa harrastaa kuvataiteita, niin on kuitenkin harrastettava vaan joukkuepelejä, ettei vaan tarvitse harrastehuonetta?
Mitäs ympäristötietoisuutesi sanoo siihen, että bändiharrastajat vuokraavat oman treenitilan soitteluilleen? Että turhaa kulutusta ja hyvin voisivat vaan vaikka lenkkeillä, vai?
Anna miehen mennä, erohan tuossa on tulossa. Mutta, älä anna miehen erota myös lapsesta! Eli vuoroviikkosyteemistä mustaa valkoisella, sekä lapsen että itsesi takia. Yksinhuoltajuus on rankkaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla niin, että miehesi ehkä rakastaa sinua, mutta jonkinlaista kriisiä pukkaa ja on alkanut miettiä haluaako viettää loppuelämää kanssasi sittenkään.
Ehkäpä on tosiaan liian raukka jättämään perhettään ja haluaa ottaa selvää olisiko parempaa tarjolla.
Ehkä asunnon hankinnan tarkoitus on mahdollisesti pettäminen?
Onko mitään merkkejä, että pettää?Ei merkkejä pettämisestä. Ja kun tuon käsitys vapaa-ajan vietosta pyörii lähinnä miehen oman luovan harrastuksen parissa, on ihan vapaaehtoisesti paljon kotona tekemässä noita juttujaan. En toki tiedä mitä se tekee kun itse en oo kotona, mutta epäilen suuresti että tuota mitä aina ennenkin. Ei ole mikään menijä ollut ikinä, ei käytä ollenkaan alkoholia, inhoaa väenpaljouksia eikä oo mitään laajaa kaverpiiriä. Tiedän kaikki lähimmät kaverit tietääkseni naamalta. On jopa aika kömpelö sosiaalisesti. Kaverit vähän samaa maata, semmosia taidenörttejä.
Onko tämä ap?
-kotona viihtyvä taidenörtti on introvertti, jolle ihmisten kanssa oleminen on kuluttavaa. Rakkaidenkin ihmisten. Hän ei käy kaverien kanssa kaljalla, koska se on hänelle kuluttavaa eikä palauttavaa. Perhe-elämä vie voimia, parisuhde vie voimia. Niitä palautetaan olemalla omassa rauhassa ja puuhaamalla omia.
-millainen nepsy, onko asperger? ,koska periytyvää, mies voi olla myös. Lisää kuormitusta.Miksi ette hommaisi hänelle työhuonetta kodin ulkopuolelta?
Jos on taidenörtti, saisi inspiraation tai deadlinen iskiessä tehdä yöhön asti töitä ja nukahtaa sitten työhuoneen sohvalle.
Tuossa työhuoneessa on oikeesti ideaa. Lapsi on ADHD Ja aistiyliherkkä, miehellä itsellään add ja on as -piirteitä. Tiiän et munkin on hirveen vaikee ymmärtää näin ”neurotyypillisenä” tuota ihmistä jonka aivot menee vaan niin eri ratoja kun omat aivot. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edellinen siis ap. Kun ei halua erota, haluaa vaan asua erillään.
Siis ei halua nyt sanoa, että tämä oli tässä. Hitaasti katkoo ”köysiä” teidän väliltä. Mikä voisi olla pahempaa?
Todennäköisesti miehellä on jo toinen nainen, ainakin joku laastari. En ole tainnut törmätä ihmisiin, jotka avoimesti ja rehellisesti kertovat heti kun vieras alkaa kiinnostaa, ennenkuin mitään on oikeasti tapahtunut. Rehellisyys pettämis jne jutuissa ei taida olla kovin yleistä? Silloin ei olisi myöskään pettämistä, kun päättäisi nykyisen suhteen ennen uutta. Usein vain alkaa sössötys erilleen kasvamisesta, oman tilan tarpeesta, hengitysilmasta....
Anna miehen muuttaa pois. Ei tuollaisessa kannata roikkua.
Vastenmielinen mies haluaa hylätä vaimon ja oman lapsensa. Tympeä yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla niin, että miehesi ehkä rakastaa sinua, mutta jonkinlaista kriisiä pukkaa ja on alkanut miettiä haluaako viettää loppuelämää kanssasi sittenkään.
Ehkäpä on tosiaan liian raukka jättämään perhettään ja haluaa ottaa selvää olisiko parempaa tarjolla.
Ehkä asunnon hankinnan tarkoitus on mahdollisesti pettäminen?
Onko mitään merkkejä, että pettää?Ei merkkejä pettämisestä. Ja kun tuon käsitys vapaa-ajan vietosta pyörii lähinnä miehen oman luovan harrastuksen parissa, on ihan vapaaehtoisesti paljon kotona tekemässä noita juttujaan. En toki tiedä mitä se tekee kun itse en oo kotona, mutta epäilen suuresti että tuota mitä aina ennenkin. Ei ole mikään menijä ollut ikinä, ei käytä ollenkaan alkoholia, inhoaa väenpaljouksia eikä oo mitään laajaa kaverpiiriä. Tiedän kaikki lähimmät kaverit tietääkseni naamalta. On jopa aika kömpelö sosiaalisesti. Kaverit vähän samaa maata, semmosia taidenörttejä.
Onko tämä ap?
-kotona viihtyvä taidenörtti on introvertti, jolle ihmisten kanssa oleminen on kuluttavaa. Rakkaidenkin ihmisten. Hän ei käy kaverien kanssa kaljalla, koska se on hänelle kuluttavaa eikä palauttavaa. Perhe-elämä vie voimia, parisuhde vie voimia. Niitä palautetaan olemalla omassa rauhassa ja puuhaamalla omia.
-millainen nepsy, onko asperger? ,koska periytyvää, mies voi olla myös. Lisää kuormitusta.Miksi ette hommaisi hänelle työhuonetta kodin ulkopuolelta?
Jos on taidenörtti, saisi inspiraation tai deadlinen iskiessä tehdä yöhön asti töitä ja nukahtaa sitten työhuoneen sohvalle.Tuossa työhuoneessa on oikeesti ideaa. Lapsi on ADHD Ja aistiyliherkkä, miehellä itsellään add ja on as -piirteitä. Tiiän et munkin on hirveen vaikee ymmärtää näin ”neurotyypillisenä” tuota ihmistä jonka aivot menee vaan niin eri ratoja kun omat aivot. -ap
Sä voit oikeesti nyt olla asian ytimessä.
Työhuoneita saa edullisemmin kuin asuntoja, sehän voi olla vaikka joku tyhjä pieni liiketila tai kerhohuone, tai toiminnan lopettaneella tehtaalla konttorikoppi kun ne odottavat purkua. Niissä on kuitenkin vessa ja minikeittiö, eli tarvittaessa voi tehdä työputken ja nukkua sohvalla. Mitäpä sanoo jos ehdotat tuota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai toinen voi yksin päättää muuttaa muualle.
Sinä sitten päätät miten siihen suhtaudut.
Minulle se tarkoittaisi eroa. En anna kohdella itseäni huonosti.
Nämä ovat aina taysin omalla vastuulla.
Samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Jos sinulle tuollainen semi-etäsuhde ei ole ok, sanot sen miehelle. Hän voi muuttaa, mutta suhde loppuu. Ihmettelen kovasti, miten terapeutti voi kannustaa miestä tekemään tuollaisen yksipuolisen ratkaisun ja kuvitella, että suhteen toinen osapuoli hyväksyy sen tuosta vain.
Minusta tuon voi rinnastaa erolla uhkailuun (vaikka ei ole ihan niin paha). Ihmisen täytyy seistä omien ratkaisujensa takana ja sitoutua niihin. Jos ollaan yhdessä, niin ollaan, ja jos erotaan, niin sitten erotaan. Miettimisaika tietenkin on hyvä, esim. puoli vuotta, johon mennessä päätös tehdään.
Minusta pariterapia olisi teille hyvä, olipa suhteen lopputulos mikä hyvänsä.Olen tästä samaa mieltä! Pariterapiaan ollaankin jo laitettu verkot vesille. Minusta tuo tuntuu erolla uhkailulta, etenkin kun ristiriitatilanteissa tuon päästää ulos.
Aiemmalle kirjoittajalle, joka kyseenalaisti suhteessa olevan rakkauden niin uskon kyllä että rakkautta on. Mies kertoo päivittäin että rakastaa, halaa ja pussaa. Tämä on joku hänen sisäinen juttu eikä kysyttäessä näe edes ristiriitaa siinä, että voi rakastaa ja haluta olla yhdessä mutta silti haaveilla omillaan asumisesta. Huoh. Joskus tuntuu että tuossa ihmisessä on kaksi eri persoonaa. -ap
Miehesi käytöstä lainkaan hyväksymättä teidän tilanteessanne minun on tultava tänne heilauttamaan kättä, että "Hei, tässä yksi, joka rakastaa mutta haluaa asua omillaan." En valitettavasti ole vielä löytänyt ketään miestä jolle tämä sopii. Joko ajatuksena on taivutella minut muuttamaan saman katon alle enemmin tai myöhemmin, tai miehet ajattelevat, että kyseessä on vaan kevyt seksisuhde, johon en suostu. Se on lojaali parisuhde/avioliitto omilla asunnoilla tai ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki aina johdu mistään toisesta naisesta, tampiot itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai toinen voi yksin päättää muuttaa muualle.
Sinä sitten päätät miten siihen suhtaudut.
Minulle se tarkoittaisi eroa. En anna kohdella itseäni huonosti.
Nämä ovat aina taysin omalla vastuulla.
Samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Jos sinulle tuollainen semi-etäsuhde ei ole ok, sanot sen miehelle. Hän voi muuttaa, mutta suhde loppuu. Ihmettelen kovasti, miten terapeutti voi kannustaa miestä tekemään tuollaisen yksipuolisen ratkaisun ja kuvitella, että suhteen toinen osapuoli hyväksyy sen tuosta vain.
Minusta tuon voi rinnastaa erolla uhkailuun (vaikka ei ole ihan niin paha). Ihmisen täytyy seistä omien ratkaisujensa takana ja sitoutua niihin. Jos ollaan yhdessä, niin ollaan, ja jos erotaan, niin sitten erotaan. Miettimisaika tietenkin on hyvä, esim. puoli vuotta, johon mennessä päätös tehdään.
Minusta pariterapia olisi teille hyvä, olipa suhteen lopputulos mikä hyvänsä.Olen tästä samaa mieltä! Pariterapiaan ollaankin jo laitettu verkot vesille. Minusta tuo tuntuu erolla uhkailulta, etenkin kun ristiriitatilanteissa tuon päästää ulos.
Aiemmalle kirjoittajalle, joka kyseenalaisti suhteessa olevan rakkauden niin uskon kyllä että rakkautta on. Mies kertoo päivittäin että rakastaa, halaa ja pussaa. Tämä on joku hänen sisäinen juttu eikä kysyttäessä näe edes ristiriitaa siinä, että voi rakastaa ja haluta olla yhdessä mutta silti haaveilla omillaan asumisesta. Huoh. Joskus tuntuu että tuossa ihmisessä on kaksi eri persoonaa. -ap
Miehesi käytöstä lainkaan hyväksymättä teidän tilanteessanne minun on tultava tänne heilauttamaan kättä, että "Hei, tässä yksi, joka rakastaa mutta haluaa asua omillaan." En valitettavasti ole vielä löytänyt ketään miestä jolle tämä sopii. Joko ajatuksena on taivutella minut muuttamaan saman katon alle enemmin tai myöhemmin, tai miehet ajattelevat, että kyseessä on vaan kevyt seksisuhde, johon en suostu. Se on lojaali parisuhde/avioliitto omilla asunnoilla tai ei mitään.
Minä löysin miehen, jolle tämä sopi. Ihan mahtavaa. Nyt tulee kuusi vuotta täyteen, ja ollaan edelleen umpirakastuneita, ja sitoutuneita parisuhteeseen. Ja kahdessa asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mulla on myös kaikkien omien raikulivuosien jälkeen vahva tarve johonkin pysyvään. Ja kun meillä on mukavaa yhdessä. Onhan se totta, että mies on yksinkertaisesti vaan kyllästynyt tähän tasaiseen arkeen, josta itse nautin. Ja minuun. Mutta onko pelkkä kyllästyminen syy rikkoa perhe, se voi kuitenkin olla joku vaihe. Tässä on niin paljon hyvää, enkä itse ainakaan oleta että näin pitkähkö suhde olis enää pelkkää ilotulitusta ja hattaraa. Se on kumppanuutta, ystävyyttä, yhteisiä tavoitteita, läheisyyttä. Kolmenkympin kriisi ja mitä näitä on. Oon ihan valmis etsiin ratkaisuja miten voitais molemmat olla onnellisia, mutta se ei sillä ainakaan mee että tuo muuttaa johonki kuppaseen Korson vuokrayksiöön leikkimään osa-aika -yh:ta ja toteuttamaan itseään. Kiitollinen olen teidän näkökulmista , kiva kun olette keskustelleet -ap
Vaikuttaa siltä, että elät nyt omaa unelmaasi ja olisit olettanut miehesikin elävän omaansa, jos hän ei olisi kertonut sulle asiasta. Jostain syystä et olisi halunnut hänen edes kertovan..miksi? Eikö ole kuitenkin parempi, että tiedät tilanteen? On paljon ihmisiä, joille ero tulee nk puskista, koska puoliso ei ole ilmaissut mitenkään asiasta etukäteen. Tai on ilmaissut, mutta toinen ei ole halunnut kuunnella tai ainakaan uskoa. Nyt ainakin tiedät, että miehesi mielestä kaikki ei ole niin ihanasti kuin sinun mielestäsi on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai toinen voi yksin päättää muuttaa muualle.
Sinä sitten päätät miten siihen suhtaudut.
Minulle se tarkoittaisi eroa. En anna kohdella itseäni huonosti.
Nämä ovat aina taysin omalla vastuulla.
Samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Jos sinulle tuollainen semi-etäsuhde ei ole ok, sanot sen miehelle. Hän voi muuttaa, mutta suhde loppuu. Ihmettelen kovasti, miten terapeutti voi kannustaa miestä tekemään tuollaisen yksipuolisen ratkaisun ja kuvitella, että suhteen toinen osapuoli hyväksyy sen tuosta vain.
Minusta tuon voi rinnastaa erolla uhkailuun (vaikka ei ole ihan niin paha). Ihmisen täytyy seistä omien ratkaisujensa takana ja sitoutua niihin. Jos ollaan yhdessä, niin ollaan, ja jos erotaan, niin sitten erotaan. Miettimisaika tietenkin on hyvä, esim. puoli vuotta, johon mennessä päätös tehdään.
Minusta pariterapia olisi teille hyvä, olipa suhteen lopputulos mikä hyvänsä.Olen tästä samaa mieltä! Pariterapiaan ollaankin jo laitettu verkot vesille. Minusta tuo tuntuu erolla uhkailulta, etenkin kun ristiriitatilanteissa tuon päästää ulos.
Aiemmalle kirjoittajalle, joka kyseenalaisti suhteessa olevan rakkauden niin uskon kyllä että rakkautta on. Mies kertoo päivittäin että rakastaa, halaa ja pussaa. Tämä on joku hänen sisäinen juttu eikä kysyttäessä näe edes ristiriitaa siinä, että voi rakastaa ja haluta olla yhdessä mutta silti haaveilla omillaan asumisesta. Huoh. Joskus tuntuu että tuossa ihmisessä on kaksi eri persoonaa. -ap
Miehesi käytöstä lainkaan hyväksymättä teidän tilanteessanne minun on tultava tänne heilauttamaan kättä, että "Hei, tässä yksi, joka rakastaa mutta haluaa asua omillaan." En valitettavasti ole vielä löytänyt ketään miestä jolle tämä sopii. Joko ajatuksena on taivutella minut muuttamaan saman katon alle enemmin tai myöhemmin, tai miehet ajattelevat, että kyseessä on vaan kevyt seksisuhde, johon en suostu. Se on lojaali parisuhde/avioliitto omilla asunnoilla tai ei mitään.
Minä löysin miehen, jolle tämä sopi. Ihan mahtavaa. Nyt tulee kuusi vuotta täyteen, ja ollaan edelleen umpirakastuneita, ja sitoutuneita parisuhteeseen. Ja kahdessa asunnossa.
Tosi ihana kuulla! En ole luopunut toivosta, mutta silti on aina ihanaa kuulla pareista, jotka ovat tähän järjestelyyn päätyneet ja se sopii molemmille :)
-131
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mulla on myös kaikkien omien raikulivuosien jälkeen vahva tarve johonkin pysyvään. Ja kun meillä on mukavaa yhdessä. Onhan se totta, että mies on yksinkertaisesti vaan kyllästynyt tähän tasaiseen arkeen, josta itse nautin. Ja minuun. Mutta onko pelkkä kyllästyminen syy rikkoa perhe, se voi kuitenkin olla joku vaihe. Tässä on niin paljon hyvää, enkä itse ainakaan oleta että näin pitkähkö suhde olis enää pelkkää ilotulitusta ja hattaraa. Se on kumppanuutta, ystävyyttä, yhteisiä tavoitteita, läheisyyttä. Kolmenkympin kriisi ja mitä näitä on. Oon ihan valmis etsiin ratkaisuja miten voitais molemmat olla onnellisia, mutta se ei sillä ainakaan mee että tuo muuttaa johonki kuppaseen Korson vuokrayksiöön leikkimään osa-aika -yh:ta ja toteuttamaan itseään. Kiitollinen olen teidän näkökulmista , kiva kun olette keskustelleet -ap
Vaikuttaa siltä, että elät nyt omaa unelmaasi ja olisit olettanut miehesikin elävän omaansa, jos hän ei olisi kertonut sulle asiasta. Jostain syystä et olisi halunnut hänen edes kertovan..miksi? Eikö ole kuitenkin parempi, että tiedät tilanteen? On paljon ihmisiä, joille ero tulee nk puskista, koska puoliso ei ole ilmaissut mitenkään asiasta etukäteen. Tai on ilmaissut, mutta toinen ei ole halunnut kuunnella tai ainakaan uskoa. Nyt ainakin tiedät, että miehesi mielestä kaikki ei ole niin ihanasti kuin sinun mielestäsi on.
Parisuhteissa on aina välitilinpäätöksiä, kun joku tavoite on saavutettu tai iäksi menetetty, Tai itse on muuttunut, on vaikka valmistunut tai tullut äidiksi tai jotain.
Ei voi mennä vanhoilla oletuksilla, eikä varsinkaan vain omia tavoitteita kohti.
Jostain syystä sitä aina sanotaan kriisiksi, mutta jokin välitilinpäätös olisi varmaan oikeampi.
Kriisi antaa ymmärtää, että jokin on pahasti vialla ja balanssi pitäisi palauttaa.
Kun se onkin parisuhteen normaali tila, että kommunikoidaan, mietitään yhdessä mitä kumpikin toivoo, mitä yhdessä toivotaan, mihin yhdessä ollaan seuraavaksi menossa.
On ihan normaalia elämässä miettia asioita, muuttua, oppia itsestään asioita.
Ja paras olisi että uskaltaa puhua näistä myös puolisolle.
Jos puoliso heti lyö erokortin pöytään pienestäkin muutoksesta, ei enää uskalla puhua mistään. Ja tunteet ja kaikki patoutuu, ehkä jäsentymättä, tuskaisesti, eikä jossain vaiheessa ole enää apua ja paluuta sieltä, eikä siitä osata ratkaista enää kuin pakenemalla ja erolla.
Vierailija kirjoitti:
Mies pettää tai hänellä on pahat mt-ongelmat. Jotenkin tuo pettäminen kuullostaisi todennäköisemmältä... Yleensä ihminen, joka on jo löytänyt uuden rakkauden valehtelee, että "haluan olla yksin", mutta jo viikon sisällä ollaan sen uuden kanssa yhdessä. Ei pysty sanomaan suoraan.
Eräs bloggari on malliesimerkki tästä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai toinen voi yksin päättää muuttaa muualle.
Sinä sitten päätät miten siihen suhtaudut.
Minulle se tarkoittaisi eroa. En anna kohdella itseäni huonosti.
Nämä ovat aina taysin omalla vastuulla.
Samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Jos sinulle tuollainen semi-etäsuhde ei ole ok, sanot sen miehelle. Hän voi muuttaa, mutta suhde loppuu. Ihmettelen kovasti, miten terapeutti voi kannustaa miestä tekemään tuollaisen yksipuolisen ratkaisun ja kuvitella, että suhteen toinen osapuoli hyväksyy sen tuosta vain.
Minusta tuon voi rinnastaa erolla uhkailuun (vaikka ei ole ihan niin paha). Ihmisen täytyy seistä omien ratkaisujensa takana ja sitoutua niihin. Jos ollaan yhdessä, niin ollaan, ja jos erotaan, niin sitten erotaan. Miettimisaika tietenkin on hyvä, esim. puoli vuotta, johon mennessä päätös tehdään.
Minusta pariterapia olisi teille hyvä, olipa suhteen lopputulos mikä hyvänsä.Olen tästä samaa mieltä! Pariterapiaan ollaankin jo laitettu verkot vesille. Minusta tuo tuntuu erolla uhkailulta, etenkin kun ristiriitatilanteissa tuon päästää ulos.
Aiemmalle kirjoittajalle, joka kyseenalaisti suhteessa olevan rakkauden niin uskon kyllä että rakkautta on. Mies kertoo päivittäin että rakastaa, halaa ja pussaa. Tämä on joku hänen sisäinen juttu eikä kysyttäessä näe edes ristiriitaa siinä, että voi rakastaa ja haluta olla yhdessä mutta silti haaveilla omillaan asumisesta. Huoh. Joskus tuntuu että tuossa ihmisessä on kaksi eri persoonaa. -ap
Miehesi käytöstä lainkaan hyväksymättä teidän tilanteessanne minun on tultava tänne heilauttamaan kättä, että "Hei, tässä yksi, joka rakastaa mutta haluaa asua omillaan." En valitettavasti ole vielä löytänyt ketään miestä jolle tämä sopii. Joko ajatuksena on taivutella minut muuttamaan saman katon alle enemmin tai myöhemmin, tai miehet ajattelevat, että kyseessä on vaan kevyt seksisuhde, johon en suostu. Se on lojaali parisuhde/avioliitto omilla asunnoilla tai ei mitään.
Minä löysin miehen, jolle tämä sopi. Ihan mahtavaa. Nyt tulee kuusi vuotta täyteen, ja ollaan edelleen umpirakastuneita, ja sitoutuneita parisuhteeseen. Ja kahdessa asunnossa.
Tosi ihana kuulla! En ole luopunut toivosta, mutta silti on aina ihanaa kuulla pareista, jotka ovat tähän järjestelyyn päätyneet ja se sopii molemmille :)
-131
Kiitos!
Sehän ei ole oletus, joten meidän on pitänyt itse miettiä mikä on meille hyvä. Monta kriisiäkin on käyty, ennen kuin tämä mukava elo löytyi.
Aluksi meistä tuntui, että pitäisi muuttaa yhteen, jos rakastaa toisiaan. Kuitenkin aina kun oltiin oltu viikkokin yhdessä, molemmat oli uupuneita, ja tarvittiin päivä tai parikin ihan omissa puuhissa omassa kodissa.
Meillä oli pelkoja, juuri kuten tässäkin ketjussa on ollut, että vain yhdessä asuminen on oikea merkki sitoutumisesta ja rakkaudesta, ja jos ei halua muuttaa yhteen, ei rakasta eikä sitoudu riittivästi.
Mutta luottamus on kasvanut keskustelemalla, ja osoittamalla rakkautta ja kaipausta ja sitoutumista kaikilla muilla tavoin. Viestittelemme joka päivä, välillä paljon, jonain päivänä aamulla hs sitten vasta illalla jos on kiireempi.
Yhdessä nukkuminen oli katkonaisempaa, joten pitkät keskytyksettömät unetkin tarvitsi välillä.
Sukulaiset on koko ajan kyselleet, koska muutamme yhteen. Nyt ovat jo tottuneet, mutta tuleehan siitä sosiaalista painetta.
Paljon tässä on pitänyt keskustella yhdessä, mutta kun on luottamus kohdillaan, keskustelukin onnistuu.
Eli me olemme sitoutuneessa ja rakastavassa yksiavioisessa parisuhteessa, meillä vain on yhteensä kaksi asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies pettää tai hänellä on pahat mt-ongelmat. Jotenkin tuo pettäminen kuullostaisi todennäköisemmältä... Yleensä ihminen, joka on jo löytänyt uuden rakkauden valehtelee, että "haluan olla yksin", mutta jo viikon sisällä ollaan sen uuden kanssa yhdessä. Ei pysty sanomaan suoraan.
Eräs bloggari on malliesimerkki tästä..
Ihan samaa mietin. "Minä muutan. Miehen kanssa remontoimme yhdessä, olemme vielä me.
... Ja parin viikon päästä paljastuu että ex-mies on vihoissaan, kun rouva onkin alkanut viettää enemmän aikaa erään miehen kanssa.
Tämä kuvio on vanhempi kuin taivas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai toinen voi yksin päättää muuttaa muualle.
Sinä sitten päätät miten siihen suhtaudut.
Minulle se tarkoittaisi eroa. En anna kohdella itseäni huonosti.
Nämä ovat aina taysin omalla vastuulla.
Samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Jos sinulle tuollainen semi-etäsuhde ei ole ok, sanot sen miehelle. Hän voi muuttaa, mutta suhde loppuu. Ihmettelen kovasti, miten terapeutti voi kannustaa miestä tekemään tuollaisen yksipuolisen ratkaisun ja kuvitella, että suhteen toinen osapuoli hyväksyy sen tuosta vain.
Minusta tuon voi rinnastaa erolla uhkailuun (vaikka ei ole ihan niin paha). Ihmisen täytyy seistä omien ratkaisujensa takana ja sitoutua niihin. Jos ollaan yhdessä, niin ollaan, ja jos erotaan, niin sitten erotaan. Miettimisaika tietenkin on hyvä, esim. puoli vuotta, johon mennessä päätös tehdään.
Minusta pariterapia olisi teille hyvä, olipa suhteen lopputulos mikä hyvänsä.Olen tästä samaa mieltä! Pariterapiaan ollaankin jo laitettu verkot vesille. Minusta tuo tuntuu erolla uhkailulta, etenkin kun ristiriitatilanteissa tuon päästää ulos.
Aiemmalle kirjoittajalle, joka kyseenalaisti suhteessa olevan rakkauden niin uskon kyllä että rakkautta on. Mies kertoo päivittäin että rakastaa, halaa ja pussaa. Tämä on joku hänen sisäinen juttu eikä kysyttäessä näe edes ristiriitaa siinä, että voi rakastaa ja haluta olla yhdessä mutta silti haaveilla omillaan asumisesta. Huoh. Joskus tuntuu että tuossa ihmisessä on kaksi eri persoonaa. -ap
Miehesi käytöstä lainkaan hyväksymättä teidän tilanteessanne minun on tultava tänne heilauttamaan kättä, että "Hei, tässä yksi, joka rakastaa mutta haluaa asua omillaan." En valitettavasti ole vielä löytänyt ketään miestä jolle tämä sopii. Joko ajatuksena on taivutella minut muuttamaan saman katon alle enemmin tai myöhemmin, tai miehet ajattelevat, että kyseessä on vaan kevyt seksisuhde, johon en suostu. Se on lojaali parisuhde/avioliitto omilla asunnoilla tai ei mitään.
Minä löysin miehen, jolle tämä sopi. Ihan mahtavaa. Nyt tulee kuusi vuotta täyteen, ja ollaan edelleen umpirakastuneita, ja sitoutuneita parisuhteeseen. Ja kahdessa asunnossa.
Tosi ihana kuulla! En ole luopunut toivosta, mutta silti on aina ihanaa kuulla pareista, jotka ovat tähän järjestelyyn päätyneet ja se sopii molemmille :)
-131Kiitos!
Sehän ei ole oletus, joten meidän on pitänyt itse miettiä mikä on meille hyvä. Monta kriisiäkin on käyty, ennen kuin tämä mukava elo löytyi.Aluksi meistä tuntui, että pitäisi muuttaa yhteen, jos rakastaa toisiaan. Kuitenkin aina kun oltiin oltu viikkokin yhdessä, molemmat oli uupuneita, ja tarvittiin päivä tai parikin ihan omissa puuhissa omassa kodissa.
Meillä oli pelkoja, juuri kuten tässäkin ketjussa on ollut, että vain yhdessä asuminen on oikea merkki sitoutumisesta ja rakkaudesta, ja jos ei halua muuttaa yhteen, ei rakasta eikä sitoudu riittivästi.
Mutta luottamus on kasvanut keskustelemalla, ja osoittamalla rakkautta ja kaipausta ja sitoutumista kaikilla muilla tavoin. Viestittelemme joka päivä, välillä paljon, jonain päivänä aamulla hs sitten vasta illalla jos on kiireempi.Yhdessä nukkuminen oli katkonaisempaa, joten pitkät keskytyksettömät unetkin tarvitsi välillä.
Sukulaiset on koko ajan kyselleet, koska muutamme yhteen. Nyt ovat jo tottuneet, mutta tuleehan siitä sosiaalista painetta.Paljon tässä on pitänyt keskustella yhdessä, mutta kun on luottamus kohdillaan, keskustelukin onnistuu.
Eli me olemme sitoutuneessa ja rakastavassa yksiavioisessa parisuhteessa, meillä vain on yhteensä kaksi asuntoa.
Tästä kuviosta unohtuu se eroa haluamaton kokonaan. Se, joka haluaa asua saman katon alla ja kokee arkensa kevenevän, kun lapsesta ei tarvitse huolehtia yksin. Hänen olisi ehkä helpompi etsiä kumppanikseen läsnäolevampi puoliso, kuin kärsiä yksinäisyydestä JA hoitaa yhteinen lapsi velvollisuudentuntoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mulla on myös kaikkien omien raikulivuosien jälkeen vahva tarve johonkin pysyvään. Ja kun meillä on mukavaa yhdessä. Onhan se totta, että mies on yksinkertaisesti vaan kyllästynyt tähän tasaiseen arkeen, josta itse nautin. Ja minuun. Mutta onko pelkkä kyllästyminen syy rikkoa perhe, se voi kuitenkin olla joku vaihe. Tässä on niin paljon hyvää, enkä itse ainakaan oleta että näin pitkähkö suhde olis enää pelkkää ilotulitusta ja hattaraa. Se on kumppanuutta, ystävyyttä, yhteisiä tavoitteita, läheisyyttä. Kolmenkympin kriisi ja mitä näitä on. Oon ihan valmis etsiin ratkaisuja miten voitais molemmat olla onnellisia, mutta se ei sillä ainakaan mee että tuo muuttaa johonki kuppaseen Korson vuokrayksiöön leikkimään osa-aika -yh:ta ja toteuttamaan itseään. Kiitollinen olen teidän näkökulmista , kiva kun olette keskustelleet -ap
Vaikuttaa siltä, että elät nyt omaa unelmaasi ja olisit olettanut miehesikin elävän omaansa, jos hän ei olisi kertonut sulle asiasta. Jostain syystä et olisi halunnut hänen edes kertovan..miksi? Eikö ole kuitenkin parempi, että tiedät tilanteen? On paljon ihmisiä, joille ero tulee nk puskista, koska puoliso ei ole ilmaissut mitenkään asiasta etukäteen. Tai on ilmaissut, mutta toinen ei ole halunnut kuunnella tai ainakaan uskoa. Nyt ainakin tiedät, että miehesi mielestä kaikki ei ole niin ihanasti kuin sinun mielestäsi on.
Parisuhteissa on aina välitilinpäätöksiä, kun joku tavoite on saavutettu tai iäksi menetetty, Tai itse on muuttunut, on vaikka valmistunut tai tullut äidiksi tai jotain.
Ei voi mennä vanhoilla oletuksilla, eikä varsinkaan vain omia tavoitteita kohti.
Jostain syystä sitä aina sanotaan kriisiksi, mutta jokin välitilinpäätös olisi varmaan oikeampi.
Kriisi antaa ymmärtää, että jokin on pahasti vialla ja balanssi pitäisi palauttaa.
Kun se onkin parisuhteen normaali tila, että kommunikoidaan, mietitään yhdessä mitä kumpikin toivoo, mitä yhdessä toivotaan, mihin yhdessä ollaan seuraavaksi menossa.On ihan normaalia elämässä miettia asioita, muuttua, oppia itsestään asioita.
Ja paras olisi että uskaltaa puhua näistä myös puolisolle.
Jos puoliso heti lyö erokortin pöytään pienestäkin muutoksesta, ei enää uskalla puhua mistään. Ja tunteet ja kaikki patoutuu, ehkä jäsentymättä, tuskaisesti, eikä jossain vaiheessa ole enää apua ja paluuta sieltä, eikä siitä osata ratkaista enää kuin pakenemalla ja erolla.
Ap: n mies ei ole lyönyt erokorttia pöytään vaan haluaa edelleen olla ap: n kanssa, mutta eri osoitteissa. Heidän lapsensa on saanut alkunsa vain noin vuoden yhdessäolon jälkeen eli vaiheessa, kun suhteessa on vielä eletty ensihuuman aikaa. Heille olisi saattanut alunperinkin sopia paremmin erillään asuminen, mutta lapsi muutti tilanteen. Kun kyseessä on vielä erityislapsi, mies saattaa kokea olevansa ansassa. Ja tähän turhautumiseen mies toivoisi ratkaisua. Mies käy terapeutilla ja voi hyvinkin ajatella, että vaihe saattaa olla tilapäinen. Ap ei kuitenkaan halua kuullakaan miehen ehdotusta, koska se ei sovi hänen unelmaansa. Jäljelle jää vaihtoehdoksi vain jatkaminen kuten ennenkin tai kokonaan ero. Ymmärrän ihan hyvin aloittajaa, koska olen itsekin aika jokotai-ihminen. Kompromissit, jotka eivät ole mulle mieluisia, eivät ole vaihtoehto.
Parisuhdeterapia voisi olla ihan hyvä vaihtoehto, jotta oppisit ehkä ymmärtämään, mistä tässä on miehesi kannalta oikeasti kyse. Selvää on, että miehesi kaipaa jotain muuta kuin teidän nykyistä elämäänne. Sun mielestäsi on kuitenkin vain kaksi vaihtoehtoa: jatketaan kuten ennenkin tai erotaan kokonaan. Miehen siis pitää valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta toinen. Jos mieskin epäilee kyseessä olevan vain tilapäinen vaihe, hän saattaa valita yhdessä jatkamisen. Syyt, miksi hän olisi halunnut asua erillään, ei kuitenkaan ole kadonnut minnekään. Sä elät sen jälkeen vain päivä kerrallaan odottaen, mitä tapahtuu. Meneekö miehen ongelmat ohi vai ilmoittaako hän eropäätöksestään. Päänsä sisällähän hän kuitenkin tätä asiaa kuitenkin pohtii, vaikka teillä näennäisesti menisi hyvin (kuten näennäisesti menee nytkin).
En tunne sinua, mutta mulle olisi henkisesti hirveän raskasta asua toisen kanssa tietäen, että koko ajan eletään tässä asiassa jyrkänteen reunalla ja toinen voi ilmoittaa eropäätöksestään hetkellä millä hyvänsä. Sellaisessa tilanteessa en oikein uskaltaisi edes suunnitella mitään kovin pitkälle tulevaisuuteen. Erillään asumiselle voisi kuitenkin laittaa jonkun takarajan (vaikka vuosi) , minkä jälkeen on päätettävä, jatketaanko yhdessä vai erotaanko lopullisesti.