Miehen vapaudenkaipuu ja asumuseropuheet

Vierailija kirjoitti:

Minunkin ex-mies sanoi yllättäen, että haluaa hetken hengähtää yksin ja pidetään taukoa. Ei muka missään nimessä halunnut lopullista eroa ja kuulemma rakasti minua eniten eikä halunnut menettää, mutta halusi vaan sen taukonsa. No, ei siinä... Annoin sitten sen tauon ja parin päivän päästä tuli viesti, että tää oli tässä ja somen kautta tuli selväksi, että hänellä oli uusi nainen :) meillä ei ollut lapsia onneksi tuossa sopassa. Kyllähän se selvää oli, että selkäni takana oli touhunnut toisen naisen kanssa ties kuinka kauan, muttei saanut sitä sanotuksi, kun oli niin pelkuri.

Parikymppisenä olin ekaa kertaa tilanteessa, jossa halusin itse erota silloisesta poikaystävästäni.

Hävettää myöntää, mutta itsekin otin tuon tauko -kortin, koska olin niin hermostunut ja jännittynyt yritettyäni miettiä, miten saisi erottua mahdollisimman nätisti.

Ex oli onneksi viisaampi ja totesi heti, ettei taukoja voi etukäteen päättää, vaan se on ero. Tauko se on vasta, jos päätämmekin palata yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olen näitä asumuserojuttuja lukenut, niin kyseessä on usein arvostuksen puute ja ultimaatum ennen lopullista ero. Haluaako mies siis enemmän vapaa-aikaa perhe-elämästä? Millainen työnjako teillä on nyt?

Työnjako menee niin että minä teen 38,5h työviikkoa keskimäärin, mies 30h eli käytännössä miehellä on aina yksi arkivapaa viikonlopun lisäksi jolloin saa duunailla omia juttujaan. Molemmilla omia menoja, itsellä ehkä vähemmän aikaa niille. Molemmat tekee päivävuoroa, arkihommat ehkä jonkinverran enemmän mun kontolla mutta kyllä mieskin osallistuu. Mun työ on sosiaalialalla, joten oon itsekin vapailla hengähdyksen tarpeessa mutta kyllä nuo miehen tarpeet helposti menee mun tarpeiden yli ja oma mokahan se on. Tarvittaessa järjestellään toisillemme vapaa-aikaa, nytkin lähetään ensviikolla lapsen kans kaksin vklp reissuun niin tuo saa toteuttaa itseään. Oon myös mm tehnyt viikon reissun ulkomaille lapsen kanssa, että tuo saa sitä vapaa-aikaansa. Hänen suuri tarve vapaa-ajalle on kuitenkin aina pois minun ajasta. Nähdäkseni siis ei voi olla siitäkään kiinni, etteikö välillä sais hengähtää perhearjesta. Ja tätähän tää on. Ja on tuo mukula jo niin iso että helppoa sen kanssa jo on vaikka nepsy -lapsi onkin :) -ap

Ah, nepsy-lapsi.

Teidän lapsi ei ole tyypillinen, miksi parisuhdekaan pitäisi olla. Saat nyt ohjeita ei-nepsy-vanhemmilta. He eivät nyt ymmärrä, että nepsyperheiden eroprosentti on valtavasti korkeampi, ja kaikki keinot ovat tarpeen jaksamisen eteen.

Meillä on aikuinen nepsy. Ei koskaan käyty terapiassa, joten en tiedä ammattilaisen mielipidettä, mutta äitinä en olisi ikinä antanut anteeksi puolisolle, jos hän olisi jättänyt minut selviytymään yksin arjesta, ellei sitten kyse ole erosta.

Kiitos <3 Itsellä samansuuntaisia tunteita myös tuosta asiasta. Onhan tämä välillä oikeesti tuon lapsen kanssa raskasta, mutta olen hyväksynyt sen että mun lapsi on tommonen kun on ja meidän pitää vaan mukauttaa elämä sen mukaan. Nyt mukautan elämääni myös tuon aikuisen lapsen tarpeisiin, omat tarpeet jää aika pienelle huomiolle. Henkireikä välillä on se, että teen 1-2 muutaman päivän ulkomaanmatkaa vuodessa ihan yksin. Siinä on se mun oma aika aika pitkälle, ilman niitä olis varmaan kuuppa jo levinnyt. Miehellä yhtäläinen vapaus olisi tehdä vastaavaa, mutta eipä tuo tee. Se haluaa vaan oman kodin. -ap

Mutulla, vaikuttaa siltä, että mies on syystä tai toisesta ulkoistamassa itsensä ja irroittautumassa perheestä. Oman jaksamisesi takia neuvon lämpimästi olemaan suostumatta tähän välimallin viritykseen. Jos toisesta ei ole jakamaan perhearkea haastavan lapsen yhteisvastuullisena kasvattajana, menköön hän kokonaan - nepsylapsi työllistää kyllä kaksi aikuista, ja puolisoiden tehtävä on helpottaa toistensa taakkaa, ei lisätä sitä, kuten teillä taitaa nyt tapahtua.

Noin muuten, hyväksyntä on minulle ollut ymmärryksen alku (onko tämä vielä miehellä kesken?); kaikkia lapsia ei saa puristettua siihen muottiin, johon esimerkiksi peruskoulu aikanaan hanakasti ihmisiä survoi. Oma ongelmakenttänsä sekin, toivottavasti helpompi nykyään. Voimia pitkälle ja mutkaiselle tielle, itse sain lopullisen helpotuksen vasta sitten, kun näin nuoren omien siipien kantavan. Toisaalta, huoli tuntuu olevan seuraana "normilastenkin" vanhemmilla. -ed.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap ja kaikki kommentoijat uskotte terapeutin kannustavan miestä itsenäisyyteen? Mies on keksinyt tämän itse ja käyttää sanoja manipuloidakseen ap:tä. Kun "asiantuntija" sanoo jotain, on se helpompi hyväksyä.

Mies haluaa saada sekä sinkku- että perhe-elämän hyvät puolet ja välttää huonoja puolia. Saahan sitä haluta, mutta tällaista järjestelyä on mahdoton tehdä niin, että siinä ei satuttaisi muita samalla. Toisin kuin eroperheen vuoroviikkokuviossa, jossa sekä isä että äiti saavat lapsivapaata aikaa ja voivat näin tavata ystäviään, harrastaa sekä etsiä uutta kumppania, miehen ehdottamassa mallissa vain ap:n mies "hyötyy" järjestelystä.

Miksi ihmeessä tämä tarkoittaisi, ettei ap saisi aikaa tavata ystäviä ja harrastaa? Tuo asunto voi olla viereisessä talossa. Mies voi edelleen ottaa vastuun vuoroviikoin tai parina päivänä viikossa. On varmasti enemmän kuin suuri osa isistä avioarjessa. Molemmat voivat voittaa.

Millä tavalla ap voi tässä kuviossa voittaa? Hän haluaa parisuhteen, jossa puoliso on koko ajan läsnä perhearjessa. Suostumalla miehen ehdotukseen hän pilaa mahdollisuutensa löytää tällainen suhde. Järjestely ei millään tavalla paranna ap:n tilannetta, ainoastaan huonontaa sitä.

Uskon myös, että järjestely rikkoo ap:n lopulta. Koska ap asuisi koko ajan lapsen kanssa, olisi hän myös koko ajan päävastuussa arjen sujumisesta ja lapsen asioiden hoitamisesta. Stressiä olisi näin enemmän kuin sekä ydinperheessä että vuoroviikkoperheessä. Tarvitessaan omaa aikaa hän olisi täysin miehen mielivallan alla: suostuuko mies hoitamaan omaa lastaan juuri silloin vai ei. Ap:n viesteistä saa kuvan, että mies ajattelee omia tarpeitaan ennen muita, joten en löisi vetoa miehen joustavuuden puolesta ap:n tarvitessa tukea.

Mies tottuu vähitellen yksinoloon ja perhearki näyttäytyy entistä vaivalloisemmalta. Kun miehen pitäisi pakata tavarat ja muuttaa takaisin viikoksi kotiin, laiskuus ja uuden elämän myötä löytyneet houkutukset voittavat. Perhearki alkaakin häiritä uuden elämän rytmiä ja tottumuksia. Suhde lapseen etääntyy tämän tukeutuessa enemmän äitiin, joka on koko ajan läsnä, ja näin side "entiseen elämään" heikkenee.

Totta kai ap haluaa vaan ydinperheen jossa on molemmat vanhemmat läsnä. Jos me kaikki voitaisiin vain päättää, mitä me halutaan, kukaan meistä ei olisi eronnut.

Fakta on nyt niin, että nuo on eron enteitä joka tapauksessa. Puoliso ei esitä tuollaista vaihtoehtoa, jos ei hän ole jo niin kovilla syystä tai toisesta, että hän on harkinnut myös eron mahdollisuutta.

Miksi neuvo olisi vain erota, jos on olemassa vaihtoehtoja? Jos vielä rakastetaan ja halutaan yrittää. Ero pitäisi olla vasta kun rakkautta ei voi edes sytyttää uudelleen. Tuossahan on kaikki ainekset vielä, ja etsitään jopa keinoja.

Jos ap nyt alkaa heittää erokorttia ja kieltäytyy keskustelemasta, niin hän vain varmistaa että vaihtoehdoiksi ei jää kun ero. Hän ei varmista että lapsella säilyy kotona kaksi vanhempaa, se on nyt tässä vaiheessa itsepetosta. Mutta saahan sitä sitten palstoilla ihmetellä, miten ero tuli puskista, jos niin haluaa.

Mutta jos tuosta selvitään, ehkä lapsen kasvettua on vielä perhe.

Kai tähän on nyt jo hälytetty suku apuihin.

Se, että "kokeillaan kaikki keinot" ennen eroa, ei kuitenkaan edellytä toisen ryhtymistä kynnysmatoksi. Mihinkään sellaiseen, mikä tuntuu loukkaavalta (ap kertoo miehen ehdotuksen loukkaavan häntä) tai nöyryyttävältä, ei pidä oman mielenterveyden vuoksi suostua. Ap:n miehen ehdottama järjestely on vähän kuin vaikka avoin suhde tai asuminen työn vuoksi eri paikkakunnalla kuin perhe: joillekin nämä sopivat, toisille ei, ja jos on vahva tunne siitä, että järjestely ei sovi itselle, ei toisen mieliksi siihen pidä suostua. Mies voisi toteuttaa itsenäisyydentarvettaan huomattavasti kevyemmälläkin keinoilla. Hänhän voisi vaikka mennä hotelliin yöksi pari kertaa kuussa tai vaikka kerran viikossa. Tämä olisi kakkosasuntoon verrattuna edullisempaakin.

Ihan ilmiselvä tapaus, miehellä on jo toinen tai vöhintään on unelma toisesta. Hän ei uskalla erota suoraan ja heittäytyä tyhjän päälle, vaan varmistaa ennen eroamista, että on uusi nainen maksamassa elinkustannuksia ja tekemässä kotitöitä ja että siihen asti on oma sinkkumainen elintyyli ja samalla ap varalla.

Älä ihmeessä suostu tuohon ap.

Tämä on kyllä täydellinen esimerkki siitä langasta, jossa lapsettomat naiset kertoivat että voisivat hankkia lapsen, jos saisivat olla isiä.

Vierailija kirjoitti:

Voihan se mies vuokrata itselleen oman pikku luukun jos mielenterveytensä sitä vaatii ja olla siellä joka toisen viikon. Mutta miksi ihmeessä lapsen pitäisi olla siellä joka toinen viikko myös? Jos hän kaipaa omaa rauhaa syystä tai toisesta niin eikö olisi hyvä sitten olla siellä kaikessa rauhassa.

Koska järjestely puolitoistakertaistaa ap:n työmäärän lapsiperheen arjen pyörittämisessä nykyisestä, mikä todennäköisesti johtaa ap:n uupumiseen. Jos lapsi olisi välillä isällään, saisi myös ap levätä.

Olet ap itse tässä se itsekeskeinen. Parisuhteitakin voi olla monenlaisia. Sinun unelmasi siitä mitä "perhe" tarkoittaa ei ole se ainoa oikea. Miehelläsi on täysi oikeus kaivata vapautta, jos se TEKEE HÄNET ONNELLISEKSI. Sinä et paljoa näytä piittaavan siitä, mikä miehesi tekee onnelliseksi. Päästä hänet menemään, tukahduttamalla ei tule mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Olet ap itse tässä se itsekeskeinen. Parisuhteitakin voi olla monenlaisia. Sinun unelmasi siitä mitä "perhe" tarkoittaa ei ole se ainoa oikea. Miehelläsi on täysi oikeus kaivata vapautta, jos se TEKEE HÄNET ONNELLISEKSI. Sinä et paljoa näytä piittaavan siitä, mikä miehesi tekee onnelliseksi. Päästä hänet menemään, tukahduttamalla ei tule mitään hyvää.

Onko tämä kirjoitettu tosissaan? Miehen ehdotus ei ole kompromissi, joka hyödyttäisi molempia osapuolia, vaan ainoastaan toista. Toisen (ap:n) asemaa se selvästi heikentää. Tietenkään ap ei voi vaatia miestä jäämään, mutta myöskään mies ei voi vaatia ap:tä hyväksymään järjestely. Mies voi lähteä, mutta tehdessään tämän päätöksen hänen on hyväksyttävä se, mitä ap sen seurauksena päättää oman onnellisuutensa eteen tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Asutaan vielä pk -seudulla, niin kohtuuhintaisen kakkosasunnon löytyminen (etenkin jos haluaa läheltä) ei oo ihan helppo nakki. Autoa ei ole.

Siis oikeesti olisi jopa aika kiva jos voitais vaikka jakaa paritalo tai vaikka samassa rapussa asua, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Mies olis ehdottomasti sen kannalla että viikko-viikko lapsi molempien luona. Mites lapsen päivähoito? Alkava eskari? -ap

Tämä on täysin eroperheen kuviointi, ei mikää asutaan vaan erillään, mutta ollaan yhdessä. Milloin te muka olisitte yhdessä tolla kuviolla? Ja missä te olisitte yhdessä? Päivähoito, eskari, koulukaan harvoin on näissä ongelma. Ellei asunnot ole todella kaukana toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Voihan se mies vuokrata itselleen oman pikku luukun jos mielenterveytensä sitä vaatii ja olla siellä joka toisen viikon. Mutta miksi ihmeessä lapsen pitäisi olla siellä joka toinen viikko myös? Jos hän kaipaa omaa rauhaa syystä tai toisesta niin eikö olisi hyvä sitten olla siellä kaikessa rauhassa.

Tämä on hyvä. Jos lapsiarki on niin rankkaa, niin ottaa sitten vapaata siitä. Maksaa tietysti itse sen ylimääräisen asunnon.

Viikko-viikko sen sijaan antaa ymmärtää, että haluaa pohjustaa eroa mutta ei halua sitä sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ap itse tässä se itsekeskeinen. Parisuhteitakin voi olla monenlaisia. Sinun unelmasi siitä mitä "perhe" tarkoittaa ei ole se ainoa oikea. Miehelläsi on täysi oikeus kaivata vapautta, jos se TEKEE HÄNET ONNELLISEKSI. Sinä et paljoa näytä piittaavan siitä, mikä miehesi tekee onnelliseksi. Päästä hänet menemään, tukahduttamalla ei tule mitään hyvää.

Onko tämä kirjoitettu tosissaan? Miehen ehdotus ei ole kompromissi, joka hyödyttäisi molempia osapuolia, vaan ainoastaan toista. Toisen (ap:n) asemaa se selvästi heikentää. Tietenkään ap ei voi vaatia miestä jäämään, mutta myöskään mies ei voi vaatia ap:tä hyväksymään järjestely. Mies voi lähteä, mutta tehdessään tämän päätöksen hänen on hyväksyttävä se, mitä ap sen seurauksena päättää oman onnellisuutensa eteen tehdä.

Myös ap:n haluama malli hyödyttää vain toista ja toisen heikentää. Tässä ei ole voittajaa, mikäli kompromissia ei muka voi tehdä, on voi häviäjiä.

Millainen asunto teillä on nyt? Itseä alkaa samantien ahdistamaan jos joudun asumaan paikassa missä minulla ei ole omaa tilaa ollenkaan vaan joudun naisen sairaalanvalkoiseen ikea-helvettiin 24/7 vangiksi. Nykyään oma iso "harrastehuone" ja autotalli lisäksi niin ei ahdista ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olet ap itse tässä se itsekeskeinen. Parisuhteitakin voi olla monenlaisia. Sinun unelmasi siitä mitä "perhe" tarkoittaa ei ole se ainoa oikea. Miehelläsi on täysi oikeus kaivata vapautta, jos se TEKEE HÄNET ONNELLISEKSI. Sinä et paljoa näytä piittaavan siitä, mikä miehesi tekee onnelliseksi. Päästä hänet menemään, tukahduttamalla ei tule mitään hyvää.

Kyllä selkeä ero tässä tilanteessa olisi kaikkien kannalta hyväksi. Mies vaan ei ole saavutetuista eduistaan valmis täysin luopumaan vaan haluaa noukkia rusinat itselleen pullasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan se mies vuokrata itselleen oman pikku luukun jos mielenterveytensä sitä vaatii ja olla siellä joka toisen viikon. Mutta miksi ihmeessä lapsen pitäisi olla siellä joka toinen viikko myös? Jos hän kaipaa omaa rauhaa syystä tai toisesta niin eikö olisi hyvä sitten olla siellä kaikessa rauhassa.

Tämä on hyvä. Jos lapsiarki on niin rankkaa, niin ottaa sitten vapaata siitä. Maksaa tietysti itse sen ylimääräisen asunnon.

Viikko-viikko sen sijaan antaa ymmärtää, että haluaa pohjustaa eroa mutta ei halua sitä sanoa.

Miten järjestely huomioi ap:n hyvinvoinnin? Tilannehan olisi se, että joka toinen viikko työnjako vastaisi nykyistä, ja joka toinen viikko ap:n vastuulla olisi tuplamäärä kodin- ja lapsenhoitoon liittyviä asioita. Ei tarvita kummoista päättelykykyä järjestelyn riskien havaitsemiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse tein omalle miehelle nuin. Halusin oman asunnon ilman eroa. Kun asunto oli, ero tuli heti. Viikon yritin sinnitellä suhteessa kun muutimme erilleen, mutta sitten keräsin rohkeuteni ja sanoin etten halua enää olla yhdessä.

Itselleni tuli ekana mieleen juurikin tämä. Eli halutaan oma asunto, josta käsin sitten uskalletaan ottaa se ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ap itse tässä se itsekeskeinen. Parisuhteitakin voi olla monenlaisia. Sinun unelmasi siitä mitä "perhe" tarkoittaa ei ole se ainoa oikea. Miehelläsi on täysi oikeus kaivata vapautta, jos se TEKEE HÄNET ONNELLISEKSI. Sinä et paljoa näytä piittaavan siitä, mikä miehesi tekee onnelliseksi. Päästä hänet menemään, tukahduttamalla ei tule mitään hyvää.

Onko tämä kirjoitettu tosissaan? Miehen ehdotus ei ole kompromissi, joka hyödyttäisi molempia osapuolia, vaan ainoastaan toista. Toisen (ap:n) asemaa se selvästi heikentää. Tietenkään ap ei voi vaatia miestä jäämään, mutta myöskään mies ei voi vaatia ap:tä hyväksymään järjestely. Mies voi lähteä, mutta tehdessään tämän päätöksen hänen on hyväksyttävä se, mitä ap sen seurauksena päättää oman onnellisuutensa eteen tehdä.

Myös ap:n haluama malli hyödyttää vain toista ja toisen heikentää. Tässä ei ole voittajaa, mikäli kompromissia ei muka voi tehdä, on voi häviäjiä.

Niinhän se heikentääkin. Jos kompromissi ei ole mahdollinen, paras ratkaisu on ero. Tällöin ap:lla olisi mahdollisuus etsiä uutta kumppania, sellaista, joka jakaa samat toiveet perhe-elämään liittyen. Myös mies saisi kaipaamaansa vapautta mielin määrin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ap itse tässä se itsekeskeinen. Parisuhteitakin voi olla monenlaisia. Sinun unelmasi siitä mitä "perhe" tarkoittaa ei ole se ainoa oikea. Miehelläsi on täysi oikeus kaivata vapautta, jos se TEKEE HÄNET ONNELLISEKSI. Sinä et paljoa näytä piittaavan siitä, mikä miehesi tekee onnelliseksi. Päästä hänet menemään, tukahduttamalla ei tule mitään hyvää.

Onko tämä kirjoitettu tosissaan? Miehen ehdotus ei ole kompromissi, joka hyödyttäisi molempia osapuolia, vaan ainoastaan toista. Toisen (ap:n) asemaa se selvästi heikentää. Tietenkään ap ei voi vaatia miestä jäämään, mutta myöskään mies ei voi vaatia ap:tä hyväksymään järjestely. Mies voi lähteä, mutta tehdessään tämän päätöksen hänen on hyväksyttävä se, mitä ap sen seurauksena päättää oman onnellisuutensa eteen tehdä.

Myös ap:n haluama malli hyödyttää vain toista ja toisen heikentää. Tässä ei ole voittajaa, mikäli kompromissia ei muka voi tehdä, on voi häviäjiä.

Itse olen täysin valmis kompromisseihin eikä tuon ole tuossa pakko olla, senkun lähtee ja lähteehän se jos haluaa. Kuitenkin tämä miehen omat asunnot ja viikko-viikko -homma on ihan älytöntä, siitä hyötyisi vain mies. Kyllä mä tuon lapsen kanssa jaksaisin kaksinkin, mulla on hyvät tukiverkot. En sanoisi että olen itsekeskeinen tai sitten olen käsittänyt koko termin väärin. Minä olen ollut ja olen edelleen valmis joustamaan mutta tuo miehen ehdotus on huono enkä näe sillä tavoin tällä tulevaisuutta. -ap

Miksi ette voisi vain erota? Voihan sitä palata myöhemmin uudelleen yhteen, jos molemmat niin vielä haluavat? Tai voi seurustella exänsä kanssa, jos haluaa. Miehesi haluaisi siis nytkin viikko-viikko -systeemin, joten oikea ero ei lapsen kannalta poikkeaisi tuosta yhtään mitenkään. Mikä on miehen syy, miksi hän ei halua oikeasti erota? On mustasukkainen sinusta eikä halua, että löydät uuden miehen? 

Tavallaan ymmärrän miestäsikin, koska mä olen ollut suhteessa se, joka ei halua yhdessä asumista. En siis ole koskaan asunut lasteni isän kanssa yhdessä, mutta en nähnyt mitään tarvetta sillekään, että olisimme olleet naimisissa. 

Vierailija kirjoitti:

Millainen asunto teillä on nyt? Itseä alkaa samantien ahdistamaan jos joudun asumaan paikassa missä minulla ei ole omaa tilaa ollenkaan vaan joudun naisen sairaalanvalkoiseen ikea-helvettiin 24/7 vangiksi. Nykyään oma iso "harrastehuone" ja autotalli lisäksi niin ei ahdista ollenkaan. 

Vähän kuin isin ja äitin kanssa teininä kotona? ”Oma huone!”

Miesvauvat.

Vierailija kirjoitti:

Millainen asunto teillä on nyt? Itseä alkaa samantien ahdistamaan jos joudun asumaan paikassa missä minulla ei ole omaa tilaa ollenkaan vaan joudun naisen sairaalanvalkoiseen ikea-helvettiin 24/7 vangiksi. Nykyään oma iso "harrastehuone" ja autotalli lisäksi niin ei ahdista ollenkaan. 

Tilava kerrostalokolmio. Ei ole valkoinen Ikea -helvetti vaan yhdessä sisustettu, makkarit ja olkkari eri päissä asuntoa ja miehelle tilaa myös näprätä omia harrastusjuttujaan. Pääsee toista pakoon helposti :)