Lue keskustelun säännöt.
Miehen vapaudenkaipuu ja asumuseropuheet
17.11.2019 |
Ollaan 30+ pariskunta, meillä on yksi 5 -vuotias lapsi. Molemmat ollaan työelämässä. Yhdessä ollaan oltu 7 vuotta, naimisissa noin puolet siitä. Suhde on hyvä, rakkautta ja seksiä on ja viihdytään yhdessä. Puhutaan tunteista ja kaikki on ihan hyvin, annetaan myös tarpeeksi tilaa toisillemme ja riidat pystytään selvittämään. Vaikka mieskin myöntää että kaikki on meidän välillä hyvin ja että rakastaa minua, on sillä ollut jo pitkään outo päähänpinttymä siitä kuinka tahtoo oman asunnon. Tuo nousee viikottain esille, välillä ihan muuten vaan ja eilen pienen riidan jälkeen. Hän ei itse sitä muulla selitä kuin että on kaipuu olla itsenäinen (ihankun sitä ei voisi parisuhteessa olla). Minua loukkaa tuo, koska hän olis valmis oman itsekkään vapaudenkaipuunsa vuoksi rikkomaan perheen, vaikka vissiin ajatuksena on että me oltaisiin edelleen pari mut lapsi olis viikko-viikko. Itse en kyllä siihen suostu, koska hyvä on näinkin eikä mitään syytä ole sille, että lasta riepoteltaisiin kahdessa kodissa kun tämäkin koti on tasapainoinen eikä mitään suurta draamaa ole.
Mikä tuota vaivaa? 30 kriisi? Itsekeskeisyys? Joku muu kriisi? Joku outo vaihe? Help!
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen asunto teillä on nyt? Itseä alkaa samantien ahdistamaan jos joudun asumaan paikassa missä minulla ei ole omaa tilaa ollenkaan vaan joudun naisen sairaalanvalkoiseen ikea-helvettiin 24/7 vangiksi. Nykyään oma iso "harrastehuone" ja autotalli lisäksi niin ei ahdista ollenkaan.
Vähän kuin isin ja äitin kanssa teininä kotona? ”Oma huone!”
Miesvauvat.
Kyllä. Palataan asiaan sitten kun suurin osa naisista oikeasti antaa miesten päättää myös siitä sisustuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä mulla on myös kaikkien omien raikulivuosien jälkeen vahva tarve johonkin pysyvään. Ja kun meillä on mukavaa yhdessä. Onhan se totta, että mies on yksinkertaisesti vaan kyllästynyt tähän tasaiseen arkeen, josta itse nautin. Ja minuun. Mutta onko pelkkä kyllästyminen syy rikkoa perhe, se voi kuitenkin olla joku vaihe. Tässä on niin paljon hyvää, enkä itse ainakaan oleta että näin pitkähkö suhde olis enää pelkkää ilotulitusta ja hattaraa. Se on kumppanuutta, ystävyyttä, yhteisiä tavoitteita, läheisyyttä. Kolmenkympin kriisi ja mitä näitä on. Oon ihan valmis etsiin ratkaisuja miten voitais molemmat olla onnellisia, mutta se ei sillä ainakaan mee että tuo muuttaa johonki kuppaseen Korson vuokrayksiöön leikkimään osa-aika -yh:ta ja toteuttamaan itseään. Kiitollinen olen teidän näkökulmista , kiva kun olette keskustelleet -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ap itse tässä se itsekeskeinen. Parisuhteitakin voi olla monenlaisia. Sinun unelmasi siitä mitä "perhe" tarkoittaa ei ole se ainoa oikea. Miehelläsi on täysi oikeus kaivata vapautta, jos se TEKEE HÄNET ONNELLISEKSI. Sinä et paljoa näytä piittaavan siitä, mikä miehesi tekee onnelliseksi. Päästä hänet menemään, tukahduttamalla ei tule mitään hyvää.
Onko tämä kirjoitettu tosissaan? Miehen ehdotus ei ole kompromissi, joka hyödyttäisi molempia osapuolia, vaan ainoastaan toista. Toisen (ap:n) asemaa se selvästi heikentää. Tietenkään ap ei voi vaatia miestä jäämään, mutta myöskään mies ei voi vaatia ap:tä hyväksymään järjestely. Mies voi lähteä, mutta tehdessään tämän päätöksen hänen on hyväksyttävä se, mitä ap sen seurauksena päättää oman onnellisuutensa eteen tehdä.
Myös ap:n haluama malli hyödyttää vain toista ja toisen heikentää. Tässä ei ole voittajaa, mikäli kompromissia ei muka voi tehdä, on voi häviäjiä.
Mies on vapaasta halustaan suhteeseen ryhtynyt ja perheen perustanut. Sori vaan siitä seuraa vastuuta kummallekin osapuolelle. Mies yrittää luikerrella vastuustaan irti , joten kyseessä ei ole mikään kompromissi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mulla on myös kaikkien omien raikulivuosien jälkeen vahva tarve johonkin pysyvään. Ja kun meillä on mukavaa yhdessä. Onhan se totta, että mies on yksinkertaisesti vaan kyllästynyt tähän tasaiseen arkeen, josta itse nautin. Ja minuun. Mutta onko pelkkä kyllästyminen syy rikkoa perhe, se voi kuitenkin olla joku vaihe. Tässä on niin paljon hyvää, enkä itse ainakaan oleta että näin pitkähkö suhde olis enää pelkkää ilotulitusta ja hattaraa. Se on kumppanuutta, ystävyyttä, yhteisiä tavoitteita, läheisyyttä. Kolmenkympin kriisi ja mitä näitä on. Oon ihan valmis etsiin ratkaisuja miten voitais molemmat olla onnellisia, mutta se ei sillä ainakaan mee että tuo muuttaa johonki kuppaseen Korson vuokrayksiöön leikkimään osa-aika -yh:ta ja toteuttamaan itseään. Kiitollinen olen teidän näkökulmista , kiva kun olette keskustelleet -ap
Entä, jos mies ehdottaakin tätä ratkaisua juuri siksi, että epäilee sen olevan vain joku vaihe?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette voisi vain erota? Voihan sitä palata myöhemmin uudelleen yhteen, jos molemmat niin vielä haluavat? Tai voi seurustella exänsä kanssa, jos haluaa. Miehesi haluaisi siis nytkin viikko-viikko -systeemin, joten oikea ero ei lapsen kannalta poikkeaisi tuosta yhtään mitenkään. Mikä on miehen syy, miksi hän ei halua oikeasti erota? On mustasukkainen sinusta eikä halua, että löydät uuden miehen?
Tavallaan ymmärrän miestäsikin, koska mä olen ollut suhteessa se, joka ei halua yhdessä asumista. En siis ole koskaan asunut lasteni isän kanssa yhdessä, mutta en nähnyt mitään tarvetta sillekään, että olisimme olleet naimisissa.
Pistän panokseni elatusmaksuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen asunto teillä on nyt? Itseä alkaa samantien ahdistamaan jos joudun asumaan paikassa missä minulla ei ole omaa tilaa ollenkaan vaan joudun naisen sairaalanvalkoiseen ikea-helvettiin 24/7 vangiksi. Nykyään oma iso "harrastehuone" ja autotalli lisäksi niin ei ahdista ollenkaan.
Vähän kuin isin ja äitin kanssa teininä kotona? ”Oma huone!”
Miesvauvat.
AV-mami ei tunnetusti harrasta kuin telkun katsomista ja syömistä joten oman harrastetilan vaatimus voi tuntua oudolta. Tämä nyt ei välttämättä apn tapaukseen liity, mutta onhan se surkeaa että monet ihmiset joutuvat asumaan asunnoissa missä eivät saa/pysty tekemään niitä juttuja mitä tekisivät jos asuisivat yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen asunto teillä on nyt? Itseä alkaa samantien ahdistamaan jos joudun asumaan paikassa missä minulla ei ole omaa tilaa ollenkaan vaan joudun naisen sairaalanvalkoiseen ikea-helvettiin 24/7 vangiksi. Nykyään oma iso "harrastehuone" ja autotalli lisäksi niin ei ahdista ollenkaan.
Vähän kuin isin ja äitin kanssa teininä kotona? ”Oma huone!”
Miesvauvat.
AV-mami ei tunnetusti harrasta kuin telkun katsomista ja syömistä joten oman harrastetilan vaatimus voi tuntua oudolta. Tämä nyt ei välttämättä apn tapaukseen liity, mutta onhan se surkeaa että monet ihmiset joutuvat asumaan asunnoissa missä eivät saa/pysty tekemään niitä juttuja mitä tekisivät jos asuisivat yksin.
Olen nainen ja tarvitsen kyllä oman työhuoneen, missä on mun ompelukoneet, saumurit yms tavarat ja johon voin jättää hommat kesken ja jatkaa jonain toisena päivänä. En halua harrastaa olohuoneessa. Ymmärrän siis miestenkin tarpeen tilalle, jossa voivat puuhastella omia juttujaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen asunto teillä on nyt? Itseä alkaa samantien ahdistamaan jos joudun asumaan paikassa missä minulla ei ole omaa tilaa ollenkaan vaan joudun naisen sairaalanvalkoiseen ikea-helvettiin 24/7 vangiksi. Nykyään oma iso "harrastehuone" ja autotalli lisäksi niin ei ahdista ollenkaan.
Tilava kerrostalokolmio. Ei ole valkoinen Ikea -helvetti vaan yhdessä sisustettu, makkarit ja olkkari eri päissä asuntoa ja miehelle tilaa myös näprätä omia harrastusjuttujaan. Pääsee toista pakoon helposti :)
Kolmio kolmelle hengelle? En kestäisi päivääkään, jos on vielä erityislapsi.
Sillä on toinen. Identiteettikriisi. Hakekaa eroa ja harkinta-aika näyttää tuleeko mies vielä järkiinsä. Pistä ns. kova kovaa vastaan. Anna sen tehdä niinkun haluaa niin hän saa sitten ihan itse todettua, että puihin meni, ehkä meni perhekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi varaa hankkia miehelle kämppä, jos ei ole varaa siihen kesämökkiinkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen asunto teillä on nyt? Itseä alkaa samantien ahdistamaan jos joudun asumaan paikassa missä minulla ei ole omaa tilaa ollenkaan vaan joudun naisen sairaalanvalkoiseen ikea-helvettiin 24/7 vangiksi. Nykyään oma iso "harrastehuone" ja autotalli lisäksi niin ei ahdista ollenkaan.
Tilava kerrostalokolmio. Ei ole valkoinen Ikea -helvetti vaan yhdessä sisustettu, makkarit ja olkkari eri päissä asuntoa ja miehelle tilaa myös näprätä omia harrastusjuttujaan. Pääsee toista pakoon helposti :)
Kolmio kolmelle hengelle? En kestäisi päivääkään, jos on vielä erityislapsi.
No, me asutaan kolmen hengen perhe kaksiossa. Tilava kaksio kylläkin, mutta silti. Makuuhuone on lapsen huoneena, meidän vanhempien sänky olkkarissa.
Ei taida olla edes kovin harvinaista enää näin pk-seudun vuokrahinnoilla. Maksetaan tästäkin liki tonni kuukaudessa, kolmiot menee jo huomattavasti kalliimiksi. Ja joo, asuntolainan omaosuutta säästellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla niin, että miehesi ehkä rakastaa sinua, mutta jonkinlaista kriisiä pukkaa ja on alkanut miettiä haluaako viettää loppuelämää kanssasi sittenkään.
Ehkäpä on tosiaan liian raukka jättämään perhettään ja haluaa ottaa selvää olisiko parempaa tarjolla.
Ehkä asunnon hankinnan tarkoitus on mahdollisesti pettäminen?
Onko mitään merkkejä, että pettää?
Vierailija kirjoitti:
Sillä on toinen. Identiteettikriisi. Hakekaa eroa ja harkinta-aika näyttää tuleeko mies vielä järkiinsä. Pistä ns. kova kovaa vastaan. Anna sen tehdä niinkun haluaa niin hän saa sitten ihan itse todettua, että puihin meni, ehkä meni perhekin.
Meinasit, että jossakin tautipesäkkeessä munaansa uittanut saasta otetaan takaisin? Tiedoksi: ei oteta. Tuo jos jokin on alistamista. Olet hullu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen asunto teillä on nyt? Itseä alkaa samantien ahdistamaan jos joudun asumaan paikassa missä minulla ei ole omaa tilaa ollenkaan vaan joudun naisen sairaalanvalkoiseen ikea-helvettiin 24/7 vangiksi. Nykyään oma iso "harrastehuone" ja autotalli lisäksi niin ei ahdista ollenkaan.
Vähän kuin isin ja äitin kanssa teininä kotona? ”Oma huone!”
Miesvauvat.
Itse katselen asuntojen myynti-ilmoituksia haaveillen siitä, kun päästään ostamaan oma asunto. Että saisin oman harrastetilan, jossa olisi tilaa maalaustelineelle ja muille taidekamoilleni.
Mies taas voisi saada oman tilan musiikkijutuilleen.
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi varaa hankkia miehelle kämppä, jos ei ole varaa siihen kesämökkiinkään?
Ja miksi ihmeessä toisen vanhemman pitäisi saada elää omassa kämpässä helppoa sinkkuelämää toisen jäädessä yksin vastuuseen lapsiperhearjesta?
Tuohon miehen ehdotukseen on vain kaksi vaihtoehtoista selitystä.
A hänellä on toinen nainen ja haluaa pitää ap:n varalla, kunnes uusi kuvio on varma
B hän ei halua elää enää ap:n kanssa, vaikei olisi uuttakaan naista, ei vaan uskalla erota suoraan tai haluaa välttää sen, että erossa jouduttaisiin omaisuus puolittamaan ja maksamaan elatusmaksuja
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla niin, että miehesi ehkä rakastaa sinua, mutta jonkinlaista kriisiä pukkaa ja on alkanut miettiä haluaako viettää loppuelämää kanssasi sittenkään.
Ehkäpä on tosiaan liian raukka jättämään perhettään ja haluaa ottaa selvää olisiko parempaa tarjolla.
Ehkä asunnon hankinnan tarkoitus on mahdollisesti pettäminen?
Onko mitään merkkejä, että pettää?
Ei merkkejä pettämisestä. Ja kun tuon käsitys vapaa-ajan vietosta pyörii lähinnä miehen oman luovan harrastuksen parissa, on ihan vapaaehtoisesti paljon kotona tekemässä noita juttujaan. En toki tiedä mitä se tekee kun itse en oo kotona, mutta epäilen suuresti että tuota mitä aina ennenkin. Ei ole mikään menijä ollut ikinä, ei käytä ollenkaan alkoholia, inhoaa väenpaljouksia eikä oo mitään laajaa kaverpiiriä. Tiedän kaikki lähimmät kaverit tietääkseni naamalta. On jopa aika kömpelö sosiaalisesti. Kaverit vähän samaa maata, semmosia taidenörttejä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mulla on myös kaikkien omien raikulivuosien jälkeen vahva tarve johonkin pysyvään. Ja kun meillä on mukavaa yhdessä. Onhan se totta, että mies on yksinkertaisesti vaan kyllästynyt tähän tasaiseen arkeen, josta itse nautin. Ja minuun. Mutta onko pelkkä kyllästyminen syy rikkoa perhe, se voi kuitenkin olla joku vaihe. Tässä on niin paljon hyvää, enkä itse ainakaan oleta että näin pitkähkö suhde olis enää pelkkää ilotulitusta ja hattaraa. Se on kumppanuutta, ystävyyttä, yhteisiä tavoitteita, läheisyyttä. Kolmenkympin kriisi ja mitä näitä on. Oon ihan valmis etsiin ratkaisuja miten voitais molemmat olla onnellisia, mutta se ei sillä ainakaan mee että tuo muuttaa johonki kuppaseen Korson vuokrayksiöön leikkimään osa-aika -yh:ta ja toteuttamaan itseään. Kiitollinen olen teidän näkökulmista , kiva kun olette keskustelleet -ap
Tuo kuppainen korso-yksiö on teidän tulevaisuus joka tapauksessa, jos tuolle tilanteelle ei tehdä mitään ja eroatte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen asunto teillä on nyt? Itseä alkaa samantien ahdistamaan jos joudun asumaan paikassa missä minulla ei ole omaa tilaa ollenkaan vaan joudun naisen sairaalanvalkoiseen ikea-helvettiin 24/7 vangiksi. Nykyään oma iso "harrastehuone" ja autotalli lisäksi niin ei ahdista ollenkaan.
Vähän kuin isin ja äitin kanssa teininä kotona? ”Oma huone!”
Miesvauvat.
AV-mami ei tunnetusti harrasta kuin telkun katsomista ja syömistä joten oman harrastetilan vaatimus voi tuntua oudolta. Tämä nyt ei välttämättä apn tapaukseen liity, mutta onhan se surkeaa että monet ihmiset joutuvat asumaan asunnoissa missä eivät saa/pysty tekemään niitä juttuja mitä tekisivät jos asuisivat yksin.
Harrastaahan ei voi mitään muuta kuin sellaista joka vaatii kotona olevan huoneen...kiva ympäristöllekin (sori OT)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen asunto teillä on nyt? Itseä alkaa samantien ahdistamaan jos joudun asumaan paikassa missä minulla ei ole omaa tilaa ollenkaan vaan joudun naisen sairaalanvalkoiseen ikea-helvettiin 24/7 vangiksi. Nykyään oma iso "harrastehuone" ja autotalli lisäksi niin ei ahdista ollenkaan.
Vähän kuin isin ja äitin kanssa teininä kotona? ”Oma huone!”
Miesvauvat.
AV-mami ei tunnetusti harrasta kuin telkun katsomista ja syömistä joten oman harrastetilan vaatimus voi tuntua oudolta. Tämä nyt ei välttämättä apn tapaukseen liity, mutta onhan se surkeaa että monet ihmiset joutuvat asumaan asunnoissa missä eivät saa/pysty tekemään niitä juttuja mitä tekisivät jos asuisivat yksin.
Harrastaahan ei voi mitään muuta kuin sellaista joka vaatii kotona olevan huoneen...kiva ympäristöllekin (sori OT)
Vähintään ”miesluola poikien kanssa”. Sitten kerätään kevättalkoilla oluttölkkejä ja paistetaan pihassa makkaraa! Se se onki mukavaa!
Minulle paljastava on tuo viikko-viikko, ei niinkään asunto.
Haluaa erota, mutta ei halua maksaa elatusmaksuja. Mun eksä oli samanlainen. Ajatteli että vaatii viikko-viikkoa ettei tarvitse maksaa elatusmaksuja. En suostunut, ja käytännössä ei ole niitä sovittua kahta päiväänsäkään usein käyttänyt, eikä ottanut lomille.