Pekka Juntin kolumni (Yle): lapsettomat ovat isoja vauvoja

En jaksa edes lukea, satavarmasti katkeran ukon kynästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin lapsen, mutta en naista.

 

Lapsen kasvattaminen kysyy rahaa. Erossa saatat saada lapsen itsellesi. Olisin muutoin suositellut kohdunvuokrausta, mutta pääsin tässä vähän aika sitten seuraamaan yhden pariskunnan oikeustaistelua jossa vuokraaja olikin päättänyt pitää lapsen itsellään vaikka olivat kirjoittaneet ihan kirjallisen sopimuksen ettei lapsi jää hänelle. Tässä on myös se syy miksi tätä ollaan hiljalleen kieltämässä.

Amerikassa löytyy kuulemma takuu vuokraajia joilla on useita suosittelijoita. Nämä kuitenkin pyytävät helposti 30 000-100 000e/vuokraus plus siihen päälle vielä lääkärikäynnit, vitamiinit yms. raskauteen liittyvät kulut.

Mitenniin ollaan kieltämässä, sehän on jo laitonta Suomessa..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin lapsen, mutta en naista.

 

Lapsen kasvattaminen kysyy rahaa. Erossa saatat saada lapsen itsellesi. Olisin muutoin suositellut kohdunvuokrausta, mutta pääsin tässä vähän aika sitten seuraamaan yhden pariskunnan oikeustaistelua jossa vuokraaja olikin päättänyt pitää lapsen itsellään vaikka olivat kirjoittaneet ihan kirjallisen sopimuksen ettei lapsi jää hänelle. Tässä on myös se syy miksi tätä ollaan hiljalleen kieltämässä.

Amerikassa löytyy kuulemma takuu vuokraajia joilla on useita suosittelijoita. Nämä kuitenkin pyytävät helposti 30 000-100 000e/vuokraus plus siihen päälle vielä lääkärikäynnit, vitamiinit yms. raskauteen liittyvät kulut.

Mitenniin ollaan kieltämässä, sehän on jo laitonta Suomessa..?

Muissakin maissa. Intia ja Vietnam ovat jo kieltäneet vaikka pitkään siinä kestikin ennen kuin tekivät tämän.

"Suuren syntyvyyskeskustelun hälinässä luin artikkelin(siirryt toiseen palveluun), jossa vapaaehtoisen lapsettomuuden syyksi kerrottiin muun muassa se, että elämä oli jo valmiiksi rikasta ilman lastakin.

Pahoin pelkään, etteivät he tiedä, mistä puhuvat."

No ei tiedä Junttikaan, että miten rikasta elämä olisi jos toimisi vaikka omaishoitajana tai miten rikasta elämä olisi jos olisi jättänyt lapset tekemättä tai miten rikasta elämä olisi, jos omistaisi hevosen tai miten rikasta elämä olisi jos laittaisi takapihalleen pomppulinnan tai miten rikasta elämä olisi kääntyisi uskoon/lopettaisi uskomisen (kumpi sitten onkaan vallalla) tai miten rikasta elämä olisi jos olisi köyhempi tai miten rikasta elämä olisi, jos olisi rikkaampi tai miten rikasta elämä olisi jos kiinnostuisi postimerkkien keräilystä.

Eihän tuo väärässä ole, tottahan se on, ettei lapseton tiedä millaista elämä olisi (ihan konkreettisesti) jos pyörättäisi maailmaan uusia ihmisyksilöitä, joiden luonteenpiirteet, terveys yms. on tietenkin täysin arpapeliä.

Suurimmaksi osaksi kirjoittaja Juntti kuulosti ylimieliseltä

Vierailija kirjoitti:

"Suuren syntyvyyskeskustelun hälinässä luin artikkelin(siirryt toiseen palveluun), jossa vapaaehtoisen lapsettomuuden syyksi kerrottiin muun muassa se, että elämä oli jo valmiiksi rikasta ilman lastakin.

Pahoin pelkään, etteivät he tiedä, mistä puhuvat."

No ei tiedä Junttikaan, että miten rikasta elämä olisi jos toimisi vaikka omaishoitajana tai miten rikasta elämä olisi jos olisi jättänyt lapset tekemättä tai miten rikasta elämä olisi, jos omistaisi hevosen tai miten rikasta elämä olisi jos laittaisi takapihalleen pomppulinnan tai miten rikasta elämä olisi kääntyisi uskoon/lopettaisi uskomisen (kumpi sitten onkaan vallalla) tai miten rikasta elämä olisi jos olisi köyhempi tai miten rikasta elämä olisi, jos olisi rikkaampi tai miten rikasta elämä olisi jos kiinnostuisi postimerkkien keräilystä.

Eihän tuo väärässä ole, tottahan se on, ettei lapseton tiedä millaista elämä olisi (ihan konkreettisesti) jos pyörättäisi maailmaan uusia ihmisyksilöitä, joiden luonteenpiirteet, terveys yms. on tietenkin täysin arpapeliä.

Ja joku voi ajatella asian niin, että elämä on jo tarpeeksi RASKASTA ilman lastakin. 

Pekka Juntti ei todellakaan tunnu ymmärtävän, että ihmisillä on erilaisia lähtökohtia. Hän tuntuu luulevan, että kaikki ovat normaaleja, terveitä keskivertoihmisiä, jotka löytävät normaalin kumppanin noin vain ja saavat normaaleja, terveitä keskivertolapsia. Juntti ei ota huomioon sitä, että kaikki eivät löydä kumppania ikinä. Kaikki eivät pysty saamaan lapsia ja vaikka saisivatkin, lapset eivät ole välttämättä helppoja saati terveitä. Erityislapsen kanssa kohdatut haasteet ovat ihan eri luokkaa kuin oksennuksen siivoaminen yöllä. 

Juntti esittää adoption yhtenä vaihtoehtona, vieläpä erityisen helppona. Eihän se nyt käden käänteessä käy, ja monen halukkaiden kohdalla se ei toteudu ikinä. 

Otin jutun melkein loukkauksena. Se, että kirjoittaja on itse suuri mulkvisti ja itsekäs idiootti ei tarkoita että kaikki muutkin olisivat. Se, että hänen elämänsä olisi helppoa ja rentoa ja täysin kivutonta, vapaata vastuusta ja haasteista ilman lapsia, ei tarkoita että muiden elämä olisi. 

Todellisuudessahan lasten hankinta on ihan tasan yhtä itsekästä kuin niiden hankkimattomuuskin. Niin kuin pitääkin! Se, että kaikki kasvaisivat ihmisinä lasten saannin jälkeen on ihan täyttä potaskaa. Tottakai iso osa kasvaa ja maailma avartuu. Moni voi kokea muuttuvansa epäitsekkäämmäksi, mutta valtaosalla se epäitsekkyys ulottuu tasan niihin omiin lapsiin, ei piiruakaan pidemmälle. Ellei sitten ole ollut epäitsekäs jo ennen lapsia. Ihmiset kasvaa ja muuttuu koko elämänsä ajan. Lapset ovat luonteva jatkumo ja monelle keino avartaa maailmaansa, kokea kivoja ja kasvattavia asioita, mikä on hieno asia. Mutta aika monelle se ei ole sitä, ei lapselle tai vanhemmalle.

Eipä kirjoittajakaan ollut muuttunut lainkaan avarakatseisemmaksi, epäitsekkäämmäksi tai paremmaksi ihmiseksi saatuaan lapsia.

Juu erityisesti ne ovat Juntille vauvoja joita raiskailtiin pitkin poikin ja eivät halunneet enää koko asiaa, eikun vaan lisää sellaista juu. Noihan se syyllistäminen on aina ennekin mennyt.

Kommunistit voisivat vaikka tuntea pistoksen koska vallankumouksensa mahdollistui silläkin kun tsaarin viattomat lapset tappoivat.

On siinä syyllistäjät.

Vierailija kirjoitti:

"Suuren syntyvyyskeskustelun hälinässä luin artikkelin(siirryt toiseen palveluun), jossa vapaaehtoisen lapsettomuuden syyksi kerrottiin muun muassa se, että elämä oli jo valmiiksi rikasta ilman lastakin.

Pahoin pelkään, etteivät he tiedä, mistä puhuvat."

No ei tiedä Junttikaan, että miten rikasta elämä olisi jos toimisi vaikka omaishoitajana tai miten rikasta elämä olisi jos olisi jättänyt lapset tekemättä tai miten rikasta elämä olisi, jos omistaisi hevosen tai miten rikasta elämä olisi jos laittaisi takapihalleen pomppulinnan tai miten rikasta elämä olisi kääntyisi uskoon/lopettaisi uskomisen (kumpi sitten onkaan vallalla) tai miten rikasta elämä olisi jos olisi köyhempi tai miten rikasta elämä olisi, jos olisi rikkaampi tai miten rikasta elämä olisi jos kiinnostuisi postimerkkien keräilystä.

Eihän tuo väärässä ole, tottahan se on, ettei lapseton tiedä millaista elämä olisi (ihan konkreettisesti) jos pyörättäisi maailmaan uusia ihmisyksilöitä, joiden luonteenpiirteet, terveys yms. on tietenkin täysin arpapeliä.

Aivan. Ihan niin kuin ihminen jolla on kolme lasta ei tiedä millaista olisi jos olisi kolme sairasta lasta tai kuusi lasta. Tai kolme täysin erilaista lasta ja elämä lähtöisin aivan erilaisista lähtökohdista. Naurettava kolumni kerta kaikkiaan.

Moni lapseton on kokenut paljon vaikeampaa elämää kuin keskiverto vanhempi.

Muuten, kaikella kunnioituksella, en jaksa kuunnella miesten juttuja vanhemmuudesta, kun yhdeksän kertaa kymmenestä ne ei laita edes sen verran rikkaa ristiin että onnistuisivat tulemaan lapselle tärkeäksi.

Entäs ne jotka eivät löydä parisuhdetta vaikka haluaisivat ja jäävät siksi lapsettomiksi? Melko julmaa haukkua vauvoiksi, itsekkäiksi ja luusereiksi sellaisia ihmisiä. Vai pitäisikö esimerkiksi naisten olla varmuuden vuoksi haarat levällään jokaisen baarilöydön edessä ettei vaan tule kategorisoiduksi vauvaksi jne? Entäs miehet jotka ei löydä kumppania, pitäisikö heidän palata luolamiesaikaan ja kaapata kadulta sopivan ikäinen naaraspuolinen mukaansa?

Vaikka kuinka haluaisi, aina on ollut ihmisiä jotka joko omasta halustaan tai ilman omaa halua jäävät yksin ja siten melko varmasti lapsettomiksi.  

Vierailija kirjoitti:

Täysin samaa mieltä.

Asia erikseen ovat ne, jotka eivät saa lapsia vaikka kuinka haluaisivat.

Toisenlaisia vastoinkäymisiä ei voi olla vai?

Noin tehdään kansaa hulluksi kun ensin ilmoitetaan virallisesti että lasten tekeminen on

ilmastorikos ja

sitten tulee joku Juntti ja sanoo toisinpäin. Just. Hyvältä näyttää.

Vierailija kirjoitti:

"Välillä aamuyöstä oksennusta siivotessa väsyttää niin, että pelkää sydämensä pysähtyvän. Se on raakaa leikkiä, kun lapset kasvattavat vanhemmistaan aikuisia."

Joo, kyllä koirakin oksentaa ja  ripuloi niin, että unet jäävät välillä väliin. Olen siis aikuinen, koska olen valvonut siivoamassa oksennusta ja paskaa :)

Minä olen siivonnut huonovointisen poikaystävän oksennusta, olen siis selvästi aikuinen!

Vierailija kirjoitti:

Moni lapseton on kokenut paljon vaikeampaa elämää kuin keskiverto vanhempi.

Muuten, kaikella kunnioituksella, en jaksa kuunnella miesten juttuja vanhemmuudesta, kun yhdeksän kertaa kymmenestä ne ei laita edes sen verran rikkaa ristiin että onnistuisivat tulemaan lapselle tärkeäksi.

Juuri näin! Lyön vaikka pääni pantiksi, että Junttienkin taloudessa vaimo tekee isomman osan sekä lasten- että kodinhoidosta. Pekka-poika voi sitten keskittyä kolumnien kirjoitteluun ja oman henkisen kasvun mainostamiseen.

En ymmärrä tuota jatkuvaa vetoamista itsekkyyteen, mukavuudenhaluun ja laiskuuteen muka lapsettomuuden motiiveins.

Ketä kohtaan itsekäs? Tuo sana vaatii jonkinlaisen kohteen jotta sitä voi käyttää. Jos ei ole lapsia niin kuka tuon itsekkyyden kohde ja kärsijä on? Voin korkeintaan ymmärtää huolen syntyvyydestä.

Laiskuudestani ja mukavuudenhalustani ei myöskään kukaan kärsi, korkeintaan työnantajani. Olisin niitä lapsellisenakin. En tule jonkun rättiväsyneen äitylin sohvalle vaatimaan palvelua. Minäminää on varmaan puolin ja toisin, en sano muuta.

Ymmärrän lasten jalostavan vaikutuksen ja merkityksen ihmiselle. Mutta emmehän me lapsettomat sitä ole viemässä pois. Miksi ette vaan nauti siitä, mikä meissä riepoo?

Kaikkea sitä julkaistaankin.

Vierailija kirjoitti:

Yritin kerran AV:lla puhua vanhemmuuden mukanaan tuomista muutoksista. Että minusta on tullut parempi projektinhallitsija, osaan katsoa asioita useista näkökulmista, ymmärrän paremmin muita ihmisiä ja heidän erilaisuuttaan, olen empaattisempi. Täällä velat väittivät kivenkovaan, ettei kypsyminen voi olla vanhemmuuden ansiota vaan johtuu ainoastaan ikääntymisestä.

Seison edelleen sanojeni takana. Olen parempi ihminen lasten takia. En olisi osannut laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ilman heitä, en ainakaan tällä tavalla ja näin nuorena. Äitiys on ollut raskainta elämässäni, mutta samalla se on tehnyt minusta loistavan työntekijän, vaimon, ystävän ja ihmisen. Siedän paremmin sitä, että elämässä on epävarmuutta ja että joitakin ikäviä asioita vaan täytyy sietää. Ilman lapsia olisin todennäköisesti jäänyt ikuiseksi vauvaksi.

Voi kuule. Ei ne lapset takaa että kehityt ihmisenä. Tiedän monia lapsellisia/epäempaattisia/erilaisuutta ymmärtämättömiä ihmisiä joilla lapsia.

Yksioikoinen ja kapeakatseinen kirjoitus. Näkee, että kirjoittajalta puuttuu kyky tarkastella asioita laajemmin.

Voihan ihminen kasvaa koettelemustensa, sairauksiensa, toisten, vaikkapa läheisten vanhustensa huolehtimisen myötä, tai yhtä lailla riippuvuksista selviytymisen kautta.

Tämä kynäilijä näkee vain itsekkäästi maailman oman napansa kautta.

Nomen est omen.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tuota jatkuvaa vetoamista itsekkyyteen, mukavuudenhaluun ja laiskuuteen muka lapsettomuuden motiiveins.

Ketä kohtaan itsekäs? Tuo sana vaatii jonkinlaisen kohteen jotta sitä voi käyttää. Jos ei ole lapsia niin kuka tuon itsekkyyden kohde ja kärsijä on? Voin korkeintaan ymmärtää huolen syntyvyydestä.

Laiskuudestani ja mukavuudenhalustani ei myöskään kukaan kärsi, korkeintaan työnantajani. Olisin niitä lapsellisenakin. En tule jonkun rättiväsyneen äitylin sohvalle vaatimaan palvelua. Minäminää on varmaan puolin ja toisin, en sano muuta.

Ymmärrän lasten jalostavan vaikutuksen ja merkityksen ihmiselle. Mutta emmehän me lapsettomat sitä ole viemässä pois. Miksi ette vaan nauti siitä, mikä meissä riepoo?

Kaikkea sitä julkaistaankin.

En minäkään ymmärrä. En mielestäni ole itsekäs, jos en ole vakavasti masentuneena, ahdistuneisuushäiriöstä, nykyään jo suurimmaksi osaksi parantuneesta syömishäiriöstä sekä muusta traumaoireilusta kärsivänä ole hommannut lapsia. Kun jo ennestään on vakavia uniongelmia ja toisinaan on päiviä, kun oma mieli jumiutuu ihan täysin enkä saa mitään aikaiseksi. Ketä kohtaan olen itsekäs, kun en ole tähän tilanteeseen pykännyt lapsia? Ja mielestäni olen traumaattisen lapsuuden ja koulukiusaamisen myötä saanut jo ihan riittävästi vastoinkäymisiä ja koulimista siihen, että elämä ei ole helppoa ja kivaa. Juu ei ole, opin sen jo synnärillä ja tämä oppi on vahvistunut iän myötä enemmän kuin toivoisi.

Välistä toivoisi, että tuollaisia aivopieruja laukovat ihmiset pysähtyisivät edes hetkeksi miettimään, millaisia elämäntarinoita itse kullakin voi olla taustallaan. En ole ensimmäinen enkä viimeinen lapsi, joka on saanut kotoaan pelkästään vihaa, väkivaltaa lukuisissa eri muodoissa, pelkoa, kasvanut päideongelmien ja tunnekylmien, narsististen ja sadististen vanhempien kanssa. Se ei välttämättä näy ulospäin, sillä moni meistä on kasvattanut ympärilleen vahvan ja pärjäävän kuoren. Moni meistä näyttäytyy muille vahvana pärjääjänä ja sellaisena, jolla kaikki on hallussa. Se on vain illuusio ja elämän opettama pakollinen suojakuori.

Mielestäni olen tehnyt vastuullisen ja älykkään valinnan olla lisääntymättä sellaisena hetkenä, jolloin suurella todennäköisyydellä siirtäisin jälkeläisilleni eteenpäin omat traumani. Alan vasta nyt olla siinä pisteessä, että lapsien miettiminen voisi olla mahdollista. Ja vasta nyt sellaisen kumppanin kanssa, josta näillä näkymin olisi vastuun kantajaksi kanssani. Sitäkään en tiedä vielä varmaksi, kuten en omaa oloani pitkällä tähtäimellä. Joten en vielä ota riskiä.