Pekka Juntin kolumni (Yle): lapsettomat ovat isoja vauvoja
Osuu kyllä monessa kohdassa oikeaan!
https://yle.fi/uutiset/3-11043764
"Lapset ovat vaiva, kärsimys ja huoli. Silti yhä useammin minusta tuntuu, että tarvitsemme vastuksia. Ihminen on rakennettu niin, ettei mikään rikas ja tärkeä tule helpolla. Ilman tosikoitoksia jäämme vajaiksi. Jäämme isoiksi vauvoiksi. Jumimme nuoruuteen, siihen kulttuuriseen omituiseen välitilaan, joka keksittiin kai joskus 1950-luvulla, ja jonka keskiössä ovat minä ja minun rentoa elämääni tukevat tarpeeni."
Kommentit (711)
Oon niin kyllästyny tohon sanontaan että "lapset kasvattaa meistä aikuisia". Ei hitto, kyllä aikuisessa ihmisessä on silloin itsessään vikaa jos ei ole pystynyt itsenäisesti aikuistumaan, kasvamaan ja kypsymään jne. Kirjoittaja saa asian kuulostamaan siltä, että jos hänellä ei nyt olisi niitä omia mukuloita niin hän olisi vaan suurtakin suurempi luuseri vailla elämää ja päämäärää. Ilman iloa elämässä.
"Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa" :D
Kommenteista päätellen taisi osua ja lujaa näille isoille vauvoille.
Vierailija kirjoitti:
"Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa" :D
Kommenteista päätellen taisi osua ja lujaa näille isoille vauvoille.
Tässä tapauksessa ennemminkin "se koira älähtää johon kohdistetaan valheellisia syytöksiä ja johon attribuoidaan piirteitä jotka ovat olemassa vain katkeroituneen mieslapsen pääkopassa".
/244
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä veloja harmittaa, että joku sanoo asian niinkuin se on. Perhe, sellaisen haluaminen, vastuunkanto, muista huolehtiminen, ne nyt vaan ovat henkisesti kypsällä tasolla olevan ihmisen merkkejä (vaikken kiistä, toki lapsia hankkivat sellaisetkin, jotka eivät ole henkisesti aikuistuneet). Velat kilpaa kiljuvat inhoavansa lapsia ja kuoro nyökyttelee tyytyväisenä, mutta auta armias, jos joku toteaa tuollaisen olevan lapsellista ja oman minän ympärillä pyörimistä. Osui ja upposi.
Ihminen on onnellisimmillaan antaessaan muille. Erilaisissa tutkimuksissa esimerkiksi vapaaehtoistyötä tekevät korostuvat onnellisuustilastoissa. Perheestä huolehtiminen on pienemmässä mitaakaavassa juurikin yhteisöstä huolehtimista. Myös masennusta ja itsem*rhia on vähemmän yhteisöllisissä kulttuureissa kuin individualismia korostavissa.
Miksi velat eivät voi antaa muille? Onko vain omalle perheelle antaminen merkityksellistä? Hassua, että otit vapaaehtoistyön tähän esimerkiksi, monet lapsettomat tekevät vapaaehtoistyötä, siihen on aikaa paremmin ja se juuri voi antaa merkitystä elämälle. Linkkaamaasi tutkimukseen perustuen ei ihme, että ollaan ihan onnellisia ilman lapsiakin. Itse ainakin pystyn ulottamaan välittämisen oman välittömän lähipiirini ulkopuolelle, ajattelen esim. että lasten auttaminen on aina tärkeää, ei vain omien ja elän sen mukaan.
Käsittämätön, mutta odotettavan yksinkertainen ulostulo perheelliseltä, monilla ei riitä empatia edes sukulaislapsille oman yksikön ulkopuolella, saati ärsyttävän naapurin kakaroille. Ei se ole yleisesti hyödyttävää vapaaehtoistyötä, että huolehtii itse hankkimansa lapset. Aito, laajemmalle ulottuva empatia on niin eri asia, ettei voi samassa yhteydessä puhua.
Jos ei voi kehua omaa valintaansa haukkumatta muiden ratkaisuja niin kyllä silloin vaikutelma on ettei henkilö ole sittenkään oikein sinut valintansa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Itse en luultavasti voisi seurustella velan kanssa, ihan jo omiin kokemuksiini pohjaten.
Omassa kaveripiirissäkin velat on lapsellisimpia.
Siis hyviä ihmisiä ja tyyppejä kyllä, mutta keskivertoa itsekkäämpiä ja sellaisia, että pitää olla välillä vähän munankuorilla koska nämä velat loukkaantuvat äärimmäisen herkästi ja kokevat kaiken liittyvän heihin itseensä.
Tietyllä tavalla kehittymättömiä ihmisiä vaikka ovatkin jo kolmekymppisiä, mutta henkisesti jäänyt jotenkin vajaaksi kehitys ja teinimäinen itsekkyys päälle.Velat ei itse sitä joko näe tai myönnä, tai sitten se on niin kipeä asia että menee tunteisiin aina kun joku jossain mediassa vihjaa siihen suuntaan, mutta empiiristen havaintojeni mukaan se on keskimäärin juuri näin, eli velat ovat isoja vauvoja joita pitää vähän hyysätä eikä tiedä koskaan mistä pääsee seuraavaksi parku.
Tietenkään kaikki velat eivät ole tuollaisia, mutta kaikki tuntemani ihmiset jotka ovat tuollaisia, ovat veloja.:D
Lisään, ettei kenenkään tarvitse mielestäni hankkia lapsia, ei missään nimessä kaikki edes saisi hankkia lapsia koska liikakansoitus, mutta olen vaan huomannut näiden tiettyjen itsekkäiden ja lapsellisten piirteiden ja loukkaantumisherkkyyden toistuvan nimenomaan 30+ velanaisilla.N27
Minä taas olen havainnut päinvastoin. Aijai sitä tuulellakäyvyyden, loukkaantumisten ja draaman määrää naisvaltaisella alalla. Kahvihuoneessa tunnelma kuin kylmän sodan aikaan. En lähtisi tietenkään yleistämään tätä nimenomaan perheellisten ominaisuudeksi, aika monella nyt vaan on lapsia, joista puhutaan silloin kun ollaan paremmalla päällä.
Miksi ihmeessä Yle on aikanaan edes julkaissut noin typerän kolumnin? Huh huh, mitä kuraa.
Juntti ei ymmärrä, että asiat eivät sulje pois toisiaan. Sama hlö voi pitää haasteista ja jopa vaivasta ja olla lapseton. Kääntäen joku hlö voi olla vanhempi, mutta ei välitä haasteista eikä vaivasta.
Kai elämässä voi olla muitakin vastuksia kuin lapset?
Minäminä-ajattelua on se että puututaan muiden ihmisten yksityiselämään ja moralisoidaan toisia siitä että he käyttävät ehkäisyä.
Armeliasta että myöntää kuitenkin lapsettomat ihmisiksi. Aikuisia ei tietenkään olla, eikä miehiä eikä naisia. Tuliko mieleen että kärsimystä on saattanut elämässä olla joillain muilla alueilla, niin että on jalostuttu siten?