Pekka Juntin kolumni (Yle): lapsettomat ovat isoja vauvoja

Tein poliisille tutkintapyynnön. Onhan lapsettomat vähemmistö, ja kirjoitus omiaan lietsomaan vihaa.

Taitaa monella miehellä nykyään lapsettomuus johtua ihan siitä etteivät löydä sopivaa puolisoa. Itsellä ainakin näin, että sen takia varmasti jään lapsettomaksi. Pakkohan se on alkaa suunnittelemaan tulevaisuutta perheettömänä.

M37

Edelleen haluaisin Pekka Juntilta tietää olemmeko me tahattomasti lapsettomat hänen mielestään aikuisvauvoja, emmehän ole saaneet omien lasten "kasvattavaa kokemusta" mekään.

Typerä kirjoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.

Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.

Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.

Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).

Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.

Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.

Mutta jos ihmistä syytetään jostain, niin totta kai hän haluaa puolustautua. Ja yleensä ihminen suuttuu nimenomaan silloin, kun syytös on väärä ja tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Jos joku lokeroi sinut epäreilusti, se suututtaa. Tämä reaktio ei millään tavalla todista, että kirjoittaja olisi ollut oikeassa.

Ja kun tuossa kolumnissakin avoimesti pyritään syyllistämään lapsettomia, niin on sekin normaali reaktio, että lapsettomat kyseenalaistavat niiden vastuunkantokyvyn, joilla on lapsia. Tässäkin ketjussa on ollut monta kommenttia, joissa on syvällisesti keskusteltu aiheesta, mutta silti jotkut postaavat näitä "osui ja upposi"-juttuja.

Tämä on vähän sellainen tilanne, että sanoipa lapseton niin tai näin, aina hän sanoo väärinpäin. Joku on aina sitä mieltä, että osui ja upposi. Sekin on epäoikeudenmukainen syytös, koska on ihan sama miten asian ilmaiset, itsesi puolustaminen on vain merkki syyllisyydestä. Tällainen keskustelukulttuuri ei ole reilua.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä veloja harmittaa, että joku sanoo asian niinkuin se on. Perhe, sellaisen haluaminen, vastuunkanto, muista huolehtiminen, ne nyt vaan ovat henkisesti kypsällä tasolla olevan ihmisen merkkejä (vaikken kiistä, toki lapsia hankkivat sellaisetkin, jotka eivät ole henkisesti aikuistuneet). Velat kilpaa kiljuvat inhoavansa lapsia ja kuoro nyökyttelee tyytyväisenä, mutta auta armias, jos joku toteaa tuollaisen olevan lapsellista ja oman minän ympärillä pyörimistä. Osui ja upposi.

Ihminen on onnellisimmillaan antaessaan muille. Erilaisissa tutkimuksissa esimerkiksi vapaaehtoistyötä tekevät korostuvat onnellisuustilastoissa. Perheestä huolehtiminen on pienemmässä mitaakaavassa juurikin yhteisöstä huolehtimista. Myös masennusta ja itsem*rhia on vähemmän yhteisöllisissä kulttuureissa kuin individualismia korostavissa.

Olkaa onnellisia onnestanne, ja antakaa muiden valita toisin.

Eikä lapsettomuus ole aina valinta. Kumppanikin pitäisi olla, ja samanlaisesti ajatteleva vielä.

Eihän ihmisellä ole mitään velvollisuutta lisääntyä, melkeinpä asia on nykyään toisin päin, että pitäisikö jättää lisääntymättä, jos kokonaisnäkemystä omaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.

Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.

Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.

Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).

Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.

Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.

Tästä kommentista huokuu sinun kantasi asiaan, ja se että pidät sitä oikeana kantana. Olet sitä mieltä, että ihminen joka on kolumnin kanssa täysin eri mieltä ja sanoo sen ääneen, ei ole lukenut, ymmärtänyt ja pohdiskellut kolumnin sanomaa. 

Ei tuo kirjoitus niin monimutkainen ollut etteikö sitä normaali ihminen ymmärtäisi ihan ensilukemalla. Ja on ihan oikein että se herättää keskustelua, myös niissä jotka tosiaan ovat asiasta voimakkaasti eri mieltä.

/244

Keskustelu ja täysi sokea puolustusreaktio on ihan eri asia. Opetan työkseni dialogia, se pääsääntöisesti toki soveltuu keskusteluun, mutta voi dialogitaidoilla myös lukea ja mennä esitystavan taakse rakentamaan ymmärrystä, jos haluaa.

Journalismi on yksi ammatti, missä pätee omat lainalaisuutensa. Tekstin tuottamisessa on paljon piilomotiiveja, ja kun oppii niitä esimerkiksi dialogitaitojen kautta tunnistamaan, on paljon helpompi neutraalisti lukea provokatiivista tekstiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kirjoitus. Minua huvittaa Ja toisaalta ärsyttääkin kun joku lapseton kertoo miten hän TIETÄÄ kyllä millaista se olisi lasten kanssa. Hän TIETÄÄ mitä hän tuntisi tai ei tuntisi.. ei todellakaan tiedä, ennenkuin sen kokee.

No veit sanat suustani mutta toisinpäin. MINÄ tiedän että sinä olet minäminäaikuisvauva, joka ei tiedä todellisista syvistä tunteista mitään. SINUN elämäsi on helppoa, älä valita.

Ei tietenkään voi tietää tuntemuksiaan jos ei ole vanhempi mutta jospa hän on vaikka yrittänyt saada kanssasi keskustelua aiheesta, johon pitäisi ilmeisesti tuntea mielenkiintoa? Eiku, ei saisi tuntea mielenkiintoa? Miksi Juntti sitten kertoo millaista se on, jos ei yritä saada muita tietämään miltä vanhemmuus tuntuu?

Sitäpaitsi sinusta ei tee täydellistä kasvattajaa se että olet pullauttanut lapsia maailmaan. Että voin sanoa, etten ainakaan tekisi kuten muutama tuntemani vanhempi. 

Kylläpä sinä nyt tungit herneitä nenään oikein urakalla :D en minäkään voi sanoa että TIEDÄN millaista olisi omistaa koira ja TIEDÄN että tuntisin sitä kohtaan tietyllä tavalla. Ei minulla ole koiraa ikinä ollut, en siis voi tietää. Et sinäkään lapsettomana voi tietää miten oikeasti kokisit lapsiperhe elämän. Minä kyllä tiedän millaista on kun ei ole lapsia, olen elänyt sitäkin elämää katsos.

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää tässä lapsettomuuskeskustelussa se, että aina korostetaan jotenkin lasten tuomaa isoa elämänmuutosta ja lasten hoitamisen raskautta. Kyllä se varmasti sitäkin on, mutta päällimmäisenä ajatuksena tuoreena äitinä on lapsen tuoma ilo ja onnellisuus elämään. Ja se rakkaus mitä lasta kohtaan tuntee on jotain ihmeellistä. Silloin kun olin lapseton pelkäsin monia lapsiin liittyviä asioita ihan turhaan. Pelkäsin raskausajan tuomia terveyshaasteita, synnytystä ja yövalvomisia. Toistaiseksi kaikki on sujunut helpommin kuin osasin ennakkoon kuvitella. Kuvittelin myös vauva-ajan olevan jotain aivan hirveää, raskasta. Kun taas kaikki on sujunut helposti ja kotona oleminen on ollut ihanan rentoa ja mukavaa. Joten viestini teille lapsettomille on se, että älkää pelätkö vanhemmuutta! Lapset antavat enemmän kuin ottavat ja tuovat iloa ja onnellisuutta elämään. Lapsen myötä olen oppinut enemmän itsestäni ja tietty osa elämää olisi jäänyt kokematta, jos en olisi ikinä tullut äidiksi. Vanhemmuus on paras asia, mitä ihmiselle voi tapahtua.

Juuri tällainen näköalattomuus on monille lapsellisille ominaista. Ei tietenkään kaikille, luojan kiitos. 

Se, että joku asia on sinun elämässäsi parasta mitä voi tapahtua, ei tarkoita että se olisi sitä kaikille muille. Minäkin pidän monia asioita elämässäni hyvin tärkeinä, jopa sellaisina peruspilareina joita ilman elämäni olisi varmasti hurjan paljon synkempää. Mutta ei tulisi mieleenkään alkaa selittämään muille että näin sinunkin kohdallasi on, näin sen on oltava kun näin se on minun kohdallani.

/244

Vierailija kirjoitti:

Taitaa monella miehellä nykyään lapsettomuus johtua ihan siitä etteivät löydä sopivaa puolisoa. Itsellä ainakin näin, että sen takia varmasti jään lapsettomaksi. Pakkohan se on alkaa suunnittelemaan tulevaisuutta perheettömänä.

M37

No sama homma se minullakin on, että ei mies voi yksikseen lisääntyä. Onneksi se ei myöskään ole ollut koskaan mikään haave, eli hyvin pärjätään ilman lapsiakin. Näin 45-vuotiaana asia ei enää ole kovin ajankohtainenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.

Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.

Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.

Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).

Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.

Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.

Tästä kommentista huokuu sinun kantasi asiaan, ja se että pidät sitä oikeana kantana. Olet sitä mieltä, että ihminen joka on kolumnin kanssa täysin eri mieltä ja sanoo sen ääneen, ei ole lukenut, ymmärtänyt ja pohdiskellut kolumnin sanomaa. 

Ei tuo kirjoitus niin monimutkainen ollut etteikö sitä normaali ihminen ymmärtäisi ihan ensilukemalla. Ja on ihan oikein että se herättää keskustelua, myös niissä jotka tosiaan ovat asiasta voimakkaasti eri mieltä.

/244

Keskustelu ja täysi sokea puolustusreaktio on ihan eri asia. Opetan työkseni dialogia, se pääsääntöisesti toki soveltuu keskusteluun, mutta voi dialogitaidoilla myös lukea ja mennä esitystavan taakse rakentamaan ymmärrystä, jos haluaa.

Journalismi on yksi ammatti, missä pätee omat lainalaisuutensa. Tekstin tuottamisessa on paljon piilomotiiveja, ja kun oppii niitä esimerkiksi dialogitaitojen kautta tunnistamaan, on paljon helpompi neutraalisti lukea provokatiivista tekstiä.

Mutta miksi tarkoituksellisen provokatiivista mielipidekirjoitusta pitäisi lukea erityisen neutraalisti? Miksi kirjoittaja ei muotoillut tekstiään neutraalisti? 

En minä ainakaan olettaisi, että jos kirjottaisin nettiin tekstin jossa kerron kaikkien lapsellisten olevan itsekkäitä aikuisvauvoja jotka eivät tiedä elämästä mitään, etteikö se herättäisi puolustusreaktioita. Totta kai herättäisi, on selvää että kokonaisen ihmisryhmän leimaaminen toista huonommaksi herättää tunteita. Ja niin sen todellakin kuuluu tehdä.

Mikä olisi sinun mielestäsi oikea tapa reagoida tällaiseen jopa ihmisvihaa sisältävään tekstiin? Etenkin jos sitä pitää aivan täytenä huuhaana?

/244

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää tässä lapsettomuuskeskustelussa se, että aina korostetaan jotenkin lasten tuomaa isoa elämänmuutosta ja lasten hoitamisen raskautta. Kyllä se varmasti sitäkin on, mutta päällimmäisenä ajatuksena tuoreena äitinä on lapsen tuoma ilo ja onnellisuus elämään. Ja se rakkaus mitä lasta kohtaan tuntee on jotain ihmeellistä. Silloin kun olin lapseton pelkäsin monia lapsiin liittyviä asioita ihan turhaan. Pelkäsin raskausajan tuomia terveyshaasteita, synnytystä ja yövalvomisia. Toistaiseksi kaikki on sujunut helpommin kuin osasin ennakkoon kuvitella. Kuvittelin myös vauva-ajan olevan jotain aivan hirveää, raskasta. Kun taas kaikki on sujunut helposti ja kotona oleminen on ollut ihanan rentoa ja mukavaa. Joten viestini teille lapsettomille on se, että älkää pelätkö vanhemmuutta! Lapset antavat enemmän kuin ottavat ja tuovat iloa ja onnellisuutta elämään. Lapsen myötä olen oppinut enemmän itsestäni ja tietty osa elämää olisi jäänyt kokematta, jos en olisi ikinä tullut äidiksi. Vanhemmuus on paras asia, mitä ihmiselle voi tapahtua.

Tietenkään ei kannata jättää pelkästään pelkojen takia tekemättä, mutta ihan älytöntä ettet mukamas tajua että sinun subjektiivinen kokemus omasta vanheemuudestasi (ja myös siihen liittyvä halu OLLA vanhempi) ei ole yhtä kuin kaikkien kokemukset vanhemmuudesta. Mä oon yli 40v ja lähipiirissä useimmilla lapsia, osalla jo aikuisia, osalla pieniä, suurimmalla osalla teinejä ja koululaisia. KAIKILLA on omat haasteensa lasten kanssa, eikä ne kaikki ole sieltä helpoimmasta päästä, päinvastoin. Rakastavia, lapsia haluavia vanhempia kaikki. 

Suurin osa ihmisistä myös elää elämäänsä ennen lapsia, vai eikö kukaan vanhempi joudu kokemaan mitään ikävää tai haasteellista ennen lapsia? Ehkä isommat vastoinkäymiset, haasteet tai muut tapahtumat olisivat sinullekin opettaneet asioita itsestäsi. ja jossain toisessa tilanteessa olisit päätynyt erilaisiin ratkaisuihin. Vanhemmuus on monelle upea kokemus, monelle ikävämpi kokemus, mutta se ei ole AINOA kokemus elämässä, eikä suinkaan haluttu asia kaikille. Ehkä ne kasvavat lapsesi opettavat tämän vielä sinullekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kirjoitus. Minua huvittaa Ja toisaalta ärsyttääkin kun joku lapseton kertoo miten hän TIETÄÄ kyllä millaista se olisi lasten kanssa. Hän TIETÄÄ mitä hän tuntisi tai ei tuntisi.. ei todellakaan tiedä, ennenkuin sen kokee.

No veit sanat suustani mutta toisinpäin. MINÄ tiedän että sinä olet minäminäaikuisvauva, joka ei tiedä todellisista syvistä tunteista mitään. SINUN elämäsi on helppoa, älä valita.

Ei tietenkään voi tietää tuntemuksiaan jos ei ole vanhempi mutta jospa hän on vaikka yrittänyt saada kanssasi keskustelua aiheesta, johon pitäisi ilmeisesti tuntea mielenkiintoa? Eiku, ei saisi tuntea mielenkiintoa? Miksi Juntti sitten kertoo millaista se on, jos ei yritä saada muita tietämään miltä vanhemmuus tuntuu?

Sitäpaitsi sinusta ei tee täydellistä kasvattajaa se että olet pullauttanut lapsia maailmaan. Että voin sanoa, etten ainakaan tekisi kuten muutama tuntemani vanhempi. 

Kylläpä sinä nyt tungit herneitä nenään oikein urakalla :D en minäkään voi sanoa että TIEDÄN millaista olisi omistaa koira ja TIEDÄN että tuntisin sitä kohtaan tietyllä tavalla. Ei minulla ole koiraa ikinä ollut, en siis voi tietää. Et sinäkään lapsettomana voi tietää miten oikeasti kokisit lapsiperhe elämän. Minä kyllä tiedän millaista on kun ei ole lapsia, olen elänyt sitäkin elämää katsos.

On se jännä miten kaikki vanhemmat on aina eläneet tasapainoista vapaaehtoisesti lapsettoman elämää, joka on kaikin tavoin tyydyttävää ja sellaista elämää mitä haluaa elää, mutta sitten kuitenkin on lapsia hommattu. Onko elämänhallinta ja perhesuunnittelu sitten tosi vaikeeta ihmisille jotka lisääntyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.

Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.

Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.

Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).

Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.

Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.

Mutta jos ihmistä syytetään jostain, niin totta kai hän haluaa puolustautua. Ja yleensä ihminen suuttuu nimenomaan silloin, kun syytös on väärä ja tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Jos joku lokeroi sinut epäreilusti, se suututtaa. Tämä reaktio ei millään tavalla todista, että kirjoittaja olisi ollut oikeassa.

Ja kun tuossa kolumnissakin avoimesti pyritään syyllistämään lapsettomia, niin on sekin normaali reaktio, että lapsettomat kyseenalaistavat niiden vastuunkantokyvyn, joilla on lapsia. Tässäkin ketjussa on ollut monta kommenttia, joissa on syvällisesti keskusteltu aiheesta, mutta silti jotkut postaavat näitä "osui ja upposi"-juttuja.

Tämä on vähän sellainen tilanne, että sanoipa lapseton niin tai näin, aina hän sanoo väärinpäin. Joku on aina sitä mieltä, että osui ja upposi. Sekin on epäoikeudenmukainen syytös, koska on ihan sama miten asian ilmaiset, itsesi puolustaminen on vain merkki syyllisyydestä. Tällainen keskustelukulttuuri ei ole reilua.

Niin, joku on aina sitä mieltä, oli asia mikä tahansa ja mielipide mikä tahansa. 

Silti siinä on eroja, miten asiaa käsittelee. Voi yrittää ymmärtää, ja voi yrittää laajentaa omia näkemyksiään, vaikkei olekaan samaa mieltä. Samaa mieltä ei tarvitse olla, mutta kaikkia on hyvä yrittää ymmärtää jollain tasolla. Se on ehkä se iso ero siinä, miten reagoi.

Esimerkiksi itse ymmärrän miksi tämä kirjoittaja kirjoittaa näin. Minulla on lapsia ja koen jotain etäistä samaistumista tuohon ajatusmaailmaan. Ymmärrän kuitenkin myös, miksi jotakuta velaa harmittaa tuo yleistys - juurikin sen yleistyksen vuoksi, koska itse ei samaistu siihen, mitä kirjoittaja sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa monella miehellä nykyään lapsettomuus johtua ihan siitä etteivät löydä sopivaa puolisoa. Itsellä ainakin näin, että sen takia varmasti jään lapsettomaksi. Pakkohan se on alkaa suunnittelemaan tulevaisuutta perheettömänä.

M37

Myös naisissa on tälläkin hetkellä tällaisia jotka ovat sinkkuina tai onnettomissa suhteissa. Molempien kannattaisi uskaltautua tekemään omat siirtonsa eli erota/mennä hedelmöityshoitoihin tai muumimukeilijan luokse/laajentaa Tinder hakua laajemmalle alueelle, ehkä jopa ulkomaille.

Jokainen meistä on oman onnensa seppä. Emme voi odottaa muiden tekevän meitä onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.

Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.

Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.

Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).

Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.

Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.

Mutta jos ihmistä syytetään jostain, niin totta kai hän haluaa puolustautua. Ja yleensä ihminen suuttuu nimenomaan silloin, kun syytös on väärä ja tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Jos joku lokeroi sinut epäreilusti, se suututtaa. Tämä reaktio ei millään tavalla todista, että kirjoittaja olisi ollut oikeassa.

Ja kun tuossa kolumnissakin avoimesti pyritään syyllistämään lapsettomia, niin on sekin normaali reaktio, että lapsettomat kyseenalaistavat niiden vastuunkantokyvyn, joilla on lapsia. Tässäkin ketjussa on ollut monta kommenttia, joissa on syvällisesti keskusteltu aiheesta, mutta silti jotkut postaavat näitä "osui ja upposi"-juttuja.

Tämä on vähän sellainen tilanne, että sanoipa lapseton niin tai näin, aina hän sanoo väärinpäin. Joku on aina sitä mieltä, että osui ja upposi. Sekin on epäoikeudenmukainen syytös, koska on ihan sama miten asian ilmaiset, itsesi puolustaminen on vain merkki syyllisyydestä. Tällainen keskustelukulttuuri ei ole reilua.

Niin, joku on aina sitä mieltä, oli asia mikä tahansa ja mielipide mikä tahansa. 

Silti siinä on eroja, miten asiaa käsittelee. Voi yrittää ymmärtää, ja voi yrittää laajentaa omia näkemyksiään, vaikkei olekaan samaa mieltä. Samaa mieltä ei tarvitse olla, mutta kaikkia on hyvä yrittää ymmärtää jollain tasolla. Se on ehkä se iso ero siinä, miten reagoi.

Esimerkiksi itse ymmärrän miksi tämä kirjoittaja kirjoittaa näin. Minulla on lapsia ja koen jotain etäistä samaistumista tuohon ajatusmaailmaan. Ymmärrän kuitenkin myös, miksi jotakuta velaa harmittaa tuo yleistys - juurikin sen yleistyksen vuoksi, koska itse ei samaistu siihen, mitä kirjoittaja sanoo.

Siinähän se tuli. Sinun mielestäsi muiden reaktiot ovat vääriä ja ylimitoitettuja, koska olet kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Siksi sinun on vaikeaa hahmottaa, että myös ne eri mieltä olevat ovat ymmärtäneet tekstin ja reagoivat siihen ihan samalla tasolla kuin alkup. tekstin kirjoittajakin. Mielipidekirjoitukseen vastataan mielipiteillä. 

/244

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.

Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.

Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.

Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).

Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.

Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.

Tästä kommentista huokuu sinun kantasi asiaan, ja se että pidät sitä oikeana kantana. Olet sitä mieltä, että ihminen joka on kolumnin kanssa täysin eri mieltä ja sanoo sen ääneen, ei ole lukenut, ymmärtänyt ja pohdiskellut kolumnin sanomaa. 

Ei tuo kirjoitus niin monimutkainen ollut etteikö sitä normaali ihminen ymmärtäisi ihan ensilukemalla. Ja on ihan oikein että se herättää keskustelua, myös niissä jotka tosiaan ovat asiasta voimakkaasti eri mieltä.

/244

Keskustelu ja täysi sokea puolustusreaktio on ihan eri asia. Opetan työkseni dialogia, se pääsääntöisesti toki soveltuu keskusteluun, mutta voi dialogitaidoilla myös lukea ja mennä esitystavan taakse rakentamaan ymmärrystä, jos haluaa.

Journalismi on yksi ammatti, missä pätee omat lainalaisuutensa. Tekstin tuottamisessa on paljon piilomotiiveja, ja kun oppii niitä esimerkiksi dialogitaitojen kautta tunnistamaan, on paljon helpompi neutraalisti lukea provokatiivista tekstiä.

Mutta miksi tarkoituksellisen provokatiivista mielipidekirjoitusta pitäisi lukea erityisen neutraalisti? Miksi kirjoittaja ei muotoillut tekstiään neutraalisti? 

En minä ainakaan olettaisi, että jos kirjottaisin nettiin tekstin jossa kerron kaikkien lapsellisten olevan itsekkäitä aikuisvauvoja jotka eivät tiedä elämästä mitään, etteikö se herättäisi puolustusreaktioita. Totta kai herättäisi, on selvää että kokonaisen ihmisryhmän leimaaminen toista huonommaksi herättää tunteita. Ja niin sen todellakin kuuluu tehdä.

Mikä olisi sinun mielestäsi oikea tapa reagoida tällaiseen jopa ihmisvihaa sisältävään tekstiin? Etenkin jos sitä pitää aivan täytenä huuhaana?

/244

Ei minulla ole mitään oikeaa tapaa, koska mitään oikeaa tapaa ei ole. Itse vaan en pidä siitä tyylistä, että jos joku sanoo jotain kärjistäen, toinen vastaa siihen kärjistäen. Se ei johda mihinkään muuhun kuin juupas-eipäs-vänkäämiseen. Nythän me emme pääse ko kolumnistin kanssa täällä vauvalla rakentamaan syvällisempää ymmärrystä, mutta jos se mahdollisuus olisi, itse ainakin lähtisin lisäkysymysten kautta purkamaan hänen ajatteluaan, mikä toivottavasti saisi hänet perääntymään kovin kärkkäästä ilmaisusta, ja ehkä lopulta voisimme päätyä ymmärtämään hieman toistemme kantoja.

Silti jos tässä nyt olisi tavoitteena meidän vauvalaisten keskustella tästä asiasta ns rakentavasti, en varmasti ensimmäisenä huutaisi julki omaa pahaa mieltäni, vaan lähestyisin asiaa neutraalimmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää tässä lapsettomuuskeskustelussa se, että aina korostetaan jotenkin lasten tuomaa isoa elämänmuutosta ja lasten hoitamisen raskautta. Kyllä se varmasti sitäkin on, mutta päällimmäisenä ajatuksena tuoreena äitinä on lapsen tuoma ilo ja onnellisuus elämään. Ja se rakkaus mitä lasta kohtaan tuntee on jotain ihmeellistä. Silloin kun olin lapseton pelkäsin monia lapsiin liittyviä asioita ihan turhaan. Pelkäsin raskausajan tuomia terveyshaasteita, synnytystä ja yövalvomisia. Toistaiseksi kaikki on sujunut helpommin kuin osasin ennakkoon kuvitella. Kuvittelin myös vauva-ajan olevan jotain aivan hirveää, raskasta. Kun taas kaikki on sujunut helposti ja kotona oleminen on ollut ihanan rentoa ja mukavaa. Joten viestini teille lapsettomille on se, että älkää pelätkö vanhemmuutta! Lapset antavat enemmän kuin ottavat ja tuovat iloa ja onnellisuutta elämään. Lapsen myötä olen oppinut enemmän itsestäni ja tietty osa elämää olisi jäänyt kokematta, jos en olisi ikinä tullut äidiksi. Vanhemmuus on paras asia, mitä ihmiselle voi tapahtua.

Tietenkään ei kannata jättää pelkästään pelkojen takia tekemättä, mutta ihan älytöntä ettet mukamas tajua että sinun subjektiivinen kokemus omasta vanheemuudestasi (ja myös siihen liittyvä halu OLLA vanhempi) ei ole yhtä kuin kaikkien kokemukset vanhemmuudesta. Mä oon yli 40v ja lähipiirissä useimmilla lapsia, osalla jo aikuisia, osalla pieniä, suurimmalla osalla teinejä ja koululaisia. KAIKILLA on omat haasteensa lasten kanssa, eikä ne kaikki ole sieltä helpoimmasta päästä, päinvastoin. Rakastavia, lapsia haluavia vanhempia kaikki. 

Suurin osa ihmisistä myös elää elämäänsä ennen lapsia, vai eikö kukaan vanhempi joudu kokemaan mitään ikävää tai haasteellista ennen lapsia? Ehkä isommat vastoinkäymiset, haasteet tai muut tapahtumat olisivat sinullekin opettaneet asioita itsestäsi. ja jossain toisessa tilanteessa olisit päätynyt erilaisiin ratkaisuihin. Vanhemmuus on monelle upea kokemus, monelle ikävämpi kokemus, mutta se ei ole AINOA kokemus elämässä, eikä suinkaan haluttu asia kaikille. Ehkä ne kasvavat lapsesi opettavat tämän vielä sinullekin.

Kerroin asian omasta näkökulmastani ja omien kokemuksiini perustuen. Valitettavasti lapsettomaksi jäänyt ei ymmärrä mitä menettää elämässään, kun ei lapsia hanki. En tiennyt minäkään ennen kuin lapsen sain.  En sanonut, että lapsen saaminen olisi ainoa tapa tulla onnelliseksi ja ainoa oikea tapa elää. Jos minulle ei olisi lasta, onnellisuus tulisi muista asioista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on surullista, jos ihmiset jättävät lapset hankkimatta sen vuoksi, että pelkäävät sen tuomaa muutosta elämässään. Onhan se iso hyppy tuntemattomaan. Mutta useinmiten se on sen kokemisen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Tein poliisille tutkintapyynnön. Onhan lapsettomat vähemmistö, ja kirjoitus omiaan lietsomaan vihaa.

Kannattaisi ensin lukea se kolumni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.

Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.

Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.

Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).

Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.

Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.

Mutta jos ihmistä syytetään jostain, niin totta kai hän haluaa puolustautua. Ja yleensä ihminen suuttuu nimenomaan silloin, kun syytös on väärä ja tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Jos joku lokeroi sinut epäreilusti, se suututtaa. Tämä reaktio ei millään tavalla todista, että kirjoittaja olisi ollut oikeassa.

Ja kun tuossa kolumnissakin avoimesti pyritään syyllistämään lapsettomia, niin on sekin normaali reaktio, että lapsettomat kyseenalaistavat niiden vastuunkantokyvyn, joilla on lapsia. Tässäkin ketjussa on ollut monta kommenttia, joissa on syvällisesti keskusteltu aiheesta, mutta silti jotkut postaavat näitä "osui ja upposi"-juttuja.

Tämä on vähän sellainen tilanne, että sanoipa lapseton niin tai näin, aina hän sanoo väärinpäin. Joku on aina sitä mieltä, että osui ja upposi. Sekin on epäoikeudenmukainen syytös, koska on ihan sama miten asian ilmaiset, itsesi puolustaminen on vain merkki syyllisyydestä. Tällainen keskustelukulttuuri ei ole reilua.

Niin, joku on aina sitä mieltä, oli asia mikä tahansa ja mielipide mikä tahansa. 

Silti siinä on eroja, miten asiaa käsittelee. Voi yrittää ymmärtää, ja voi yrittää laajentaa omia näkemyksiään, vaikkei olekaan samaa mieltä. Samaa mieltä ei tarvitse olla, mutta kaikkia on hyvä yrittää ymmärtää jollain tasolla. Se on ehkä se iso ero siinä, miten reagoi.

Esimerkiksi itse ymmärrän miksi tämä kirjoittaja kirjoittaa näin. Minulla on lapsia ja koen jotain etäistä samaistumista tuohon ajatusmaailmaan. Ymmärrän kuitenkin myös, miksi jotakuta velaa harmittaa tuo yleistys - juurikin sen yleistyksen vuoksi, koska itse ei samaistu siihen, mitä kirjoittaja sanoo.

Siinähän se tuli. Sinun mielestäsi muiden reaktiot ovat vääriä ja ylimitoitettuja, koska olet kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Siksi sinun on vaikeaa hahmottaa, että myös ne eri mieltä olevat ovat ymmärtäneet tekstin ja reagoivat siihen ihan samalla tasolla kuin alkup. tekstin kirjoittajakin. Mielipidekirjoitukseen vastataan mielipiteillä. 

/244

En ole samaa mieltä, vaan sanon jollain tavalla tuntevani samaistumista. En ikinä kirjoittaisi noin, tai väittäisi noin, koska eiväthän asiat noin ole. Mutta samaistun unettomiin öihin, kontrollin puutteeseen jne ja sen myötä rennommaksi ihmiseksi kasvamiseen.

Vierailija kirjoitti:

En halua lapsia ja voin ihan suoraan myöntää olevani liian itsekäs ja mukavuudenhaluinen ryhtyäkseni vanhemmaksi.

Mun mielestä on kuitenkin ihan hiton hyvä, että tiedostan tämän, enkä tee niitä muksuja. Ja ei, mun päivä ei mene pilalle, vaikka olisinkin jonkun mielestä aikuisvauva.

N27

Tässä olen miettinyt - eikös paljon itsekkäämpää ole *tehdä* lapsia?

Keksin epäitsekkäitä syitä olla tekemättä lapsia, kuten huoli maailman tilasta, tai että on velvollisuus huolehtia jostain muista kuin lapsesta, tai että tiedostaa ettei olisi hyvä vanhempi. Keksiikö kuitenkaan kukaan yhtään epäitsekästä syytä tehdä lapsia? Pohjimmiltaan se halu tuottaa se vauva itselleen iloksi tai hyödyksi tai geenienjatkajaksi tms on väkisinkin itsekäs. Itsestä se lähtee, ei se suunnitteilla oleva vauva "halua" syntyä.

Ei siinä mitään vikaa ole, hyvä että lapsia tehdään, mutta turha esittää että se olisi vähemmän itsekästä kuin lapsettomuus!