Pekka Juntin kolumni (Yle): lapsettomat ovat isoja vauvoja

Vierailija kirjoitti:

Olipas siinä tekstiä. Minä-minä-minä-lapset-minä-minä-lapset-ja-vielä-kerran-minä!

Hyvin analysoitu : )

Aivan kuin lapsia tehneet eivät voisi yhtälailla olla niitä minäminä-ihmisiä, kuten tuo kirjoittajakin selvästi on.

Monihan haluaa lapsiakin pelkästään itsekkäistä syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kirjoitus. Minua huvittaa Ja toisaalta ärsyttääkin kun joku lapseton kertoo miten hän TIETÄÄ kyllä millaista se olisi lasten kanssa. Hän TIETÄÄ mitä hän tuntisi tai ei tuntisi.. ei todellakaan tiedä, ennenkuin sen kokee.

No veit sanat suustani mutta toisinpäin. MINÄ tiedän että sinä olet minäminäaikuisvauva, joka ei tiedä todellisista syvistä tunteista mitään. SINUN elämäsi on helppoa, älä valita.

Ei tietenkään voi tietää tuntemuksiaan jos ei ole vanhempi mutta jospa hän on vaikka yrittänyt saada kanssasi keskustelua aiheesta, johon pitäisi ilmeisesti tuntea mielenkiintoa? Eiku, ei saisi tuntea mielenkiintoa? Miksi Juntti sitten kertoo millaista se on, jos ei yritä saada muita tietämään miltä vanhemmuus tuntuu?

Sitäpaitsi sinusta ei tee täydellistä kasvattajaa se että olet pullauttanut lapsia maailmaan. Että voin sanoa, etten ainakaan tekisi kuten muutama tuntemani vanhempi. 

Kylläpä sinä nyt tungit herneitä nenään oikein urakalla :D en minäkään voi sanoa että TIEDÄN millaista olisi omistaa koira ja TIEDÄN että tuntisin sitä kohtaan tietyllä tavalla. Ei minulla ole koiraa ikinä ollut, en siis voi tietää. Et sinäkään lapsettomana voi tietää miten oikeasti kokisit lapsiperhe elämän. Minä kyllä tiedän millaista on kun ei ole lapsia, olen elänyt sitäkin elämää katsos.

En tietenkään tiedä. Mistä päättelet että haluan tietää / väitän tietäväni / asia kuuluu jo lisääntymisiän ylittäneenä millään lailla minulle? Miksi miettisin miten kokisin perhe-elämän? Pitäisikö kiinnostaa?

Siinä taas hitaammanpuoleiset levittäneet geenejään. Älä huoli, lipunmyyjiä tarvitaan aina!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen haluaisin Pekka Juntilta tietää olemmeko me tahattomasti lapsettomat hänen mielestään aikuisvauvoja, emmehän ole saaneet omien lasten "kasvattavaa kokemusta" mekään.

Typerä kirjoitus.

Jos olisit lukenut sen kolumnin, niin tietäisit ilman muuta, ettei hän puhunut tahattomasti lapsettomista.

Näin se juttu alkoi: "luin artikkelin(siirryt toiseen palveluun), jossa vapaaehtoisen lapsettomuuden syyksi kerrottiin muun muassa se, että elämä oli jo valmiiksi rikasta ilman lastakin.

Pahoin pelkään, etteivät he tiedä, mistä puhuvat."

Miksi tuo ihminen on määrittelemässä sitä mikä on ainoa sallittu elämän rikkauden laji?

Eihän hän ole määrittelemässä ainoaa sallittua, hyvänen aika! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että nautin lapsena olemisesta. Voisinkin tässä lähteä lenkille ja sitten pelata vähän tietokone-peliä ja syödä karkkia, sitten menen nukkumaan ja nukun pitkät keskeytymättömät yöunet ja herään klo 9 aamulla ja loikoilen sängyssä ennenkuin nousen kunnolla ylös (on vapaapäivä), sitten laitan vaikka elokuvan pyörimään ja syön samalla aamupalaa, sitten en olekkaan suunnitellut vielä mitään, pitää katsoa huomenna, että mikä sattuu huvittamaan, lähtiskö vaikka autolla jonnekkin kauemmas lenkille, kutsuisko kavereita pelaamaan lautapeliä tai vaikka shoppailis päivän.

Tässä aika hyvä kuvaus aikuisvauvan elämästä. Mikä on ihan oikeasti hälyyttävää niin aikuisvauvojen mielestä on tämä on tavoiteltava tila ja ilmeisesti kirjoituksen oli tarkoitus herättää jotain kateutta (perheellisissä?) lukijoissa. Tietysti on parempikin että tällaiset ei lisäänny.

Minusta tuo taas kuulosti mukavalta, vaikka ei varmaan ole koko tuon ihmisen elämänsisältö. Hän on ehkä tehnyt 60-tuntisen viikon. Mikä sitten on tavoiteltavaa, nousta aamuyöllä kello 4? Nousta siis siitä huolimatta että ei tarvitsisi? 

Se ihmisiä harmittava asia on juuri tuo ylemmyydentuntoisuus jonka juurisyistä en vieläkään ole päässyt selville. Aina saa kuulla, miten helpolla päästään. Kukaan muu ei tiedä toisen elämän helppoudesta, mutta kun SE EI OLE TEILTÄ POIS jos joku nukkuu yhdeksään. Olen useamman kerran kysynyt jotta mikä riepoo, mutta vastausta en ole saanut. Pitääkö heräilyä ja elokuvattomuutta ylistää, itseään alentaa, antaa vaikutelma että on vaikeaa ja ikävää? Vastatkaa nyt joku. 

Ja kun te puhutte aikuisvauvoista ja kun Juntti puhuu aikuisvauvoista ja merkityksestä versus merkityksettömyydestä, voi se loukata todella pahasti ihmistä joka on tahtonsa vastaisesti lapseton. 

Minäpä vastaan. En herää aamulla neljältä. Herään viikonloppuna noin 8:30 ja hiippailen alakertaan että perhe saa nukkua vielä. Katsomme sarjoja tai elokuvia joka ilta miehen kanssa, karkkia ei syödä mutta ihan mahdollista sekin olisi. Myös perheellinen ihminen voi järjestää asiansa niin että tuollaiset jutut onnistuvat jos kokee ne tärkeiksi.

Miksi joku lapseton sitten leuhkii tuollaisilla jutuilla en tiedä, kyllähän jokainen perheellinen on ollut ilman lapsiakin ja saanut nukkua ja syödä karkkia ja pelata niin paljon kuin sielu sietää. Enkä ymmärrä sitäkään että leuhkitaan sillä että on niin vastuuton ja mukavuudenhaluinen niinkuin monet tässä ketjussa. Ok, älä tee lapsia ja parempi ehkä niin, mutta ei se mikään kehumisen aihe kyllä ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.

Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.

Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.

Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).

Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.

Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.

Tästä kommentista huokuu sinun kantasi asiaan, ja se että pidät sitä oikeana kantana. Olet sitä mieltä, että ihminen joka on kolumnin kanssa täysin eri mieltä ja sanoo sen ääneen, ei ole lukenut, ymmärtänyt ja pohdiskellut kolumnin sanomaa. 

Ei tuo kirjoitus niin monimutkainen ollut etteikö sitä normaali ihminen ymmärtäisi ihan ensilukemalla. Ja on ihan oikein että se herättää keskustelua, myös niissä jotka tosiaan ovat asiasta voimakkaasti eri mieltä.

/244

Keskustelu ja täysi sokea puolustusreaktio on ihan eri asia. Opetan työkseni dialogia, se pääsääntöisesti toki soveltuu keskusteluun, mutta voi dialogitaidoilla myös lukea ja mennä esitystavan taakse rakentamaan ymmärrystä, jos haluaa.

Journalismi on yksi ammatti, missä pätee omat lainalaisuutensa. Tekstin tuottamisessa on paljon piilomotiiveja, ja kun oppii niitä esimerkiksi dialogitaitojen kautta tunnistamaan, on paljon helpompi neutraalisti lukea provokatiivista tekstiä.

Mutta miksi tarkoituksellisen provokatiivista mielipidekirjoitusta pitäisi lukea erityisen neutraalisti? Miksi kirjoittaja ei muotoillut tekstiään neutraalisti? 

En minä ainakaan olettaisi, että jos kirjottaisin nettiin tekstin jossa kerron kaikkien lapsellisten olevan itsekkäitä aikuisvauvoja jotka eivät tiedä elämästä mitään, etteikö se herättäisi puolustusreaktioita. Totta kai herättäisi, on selvää että kokonaisen ihmisryhmän leimaaminen toista huonommaksi herättää tunteita. Ja niin sen todellakin kuuluu tehdä.

Mikä olisi sinun mielestäsi oikea tapa reagoida tällaiseen jopa ihmisvihaa sisältävään tekstiin? Etenkin jos sitä pitää aivan täytenä huuhaana?

/244

Ei minulla ole mitään oikeaa tapaa, koska mitään oikeaa tapaa ei ole. Itse vaan en pidä siitä tyylistä, että jos joku sanoo jotain kärjistäen, toinen vastaa siihen kärjistäen. Se ei johda mihinkään muuhun kuin juupas-eipäs-vänkäämiseen. Nythän me emme pääse ko kolumnistin kanssa täällä vauvalla rakentamaan syvällisempää ymmärrystä, mutta jos se mahdollisuus olisi, itse ainakin lähtisin lisäkysymysten kautta purkamaan hänen ajatteluaan, mikä toivottavasti saisi hänet perääntymään kovin kärkkäästä ilmaisusta, ja ehkä lopulta voisimme päätyä ymmärtämään hieman toistemme kantoja.

Silti jos tässä nyt olisi tavoitteena meidän vauvalaisten keskustella tästä asiasta ns rakentavasti, en varmasti ensimmäisenä huutaisi julki omaa pahaa mieltäni, vaan lähestyisin asiaa neutraalimmin.

Tässä se ongelma piileekin. Vihamielisestä mielipidekirjoituksesta on yksinkertaisesti mahdoton rakentaa syvällistä ja pohdiskelevaa keskustelua. Jos minä sanon että sinä olet ihan tyhmä ja minä tiedän sen koska minä nyt vain tiedän, ei keskustelussa päästä puuta pidemmälle vaikka kuinka jauhettaisiin. En nyt tiedä saatko tästä ajatuksesta kiinni. 

Olisi aivan eri asia, jos kolumnin kirjoittaja perustelisi näkemystään edes jotenkin. Mieluiten tietysti tutkimustiedolla. Mutta kyse on 100% hänen omasta mielipiteestään, ei minkäänlaisesta faktatiedosta. Rakentava keskustelu siis tosiaan on sekä mahdotonta että oikeastaan jopa turhaa.

/244

Oletko lukenut sen kolumnin? Ei se minusta ainakaan ollut millään lailla vihamielinen, eikä estä keskustelemasta rakentavasti. Ihan yleismaailmallisia juttuja ja toisaalta omaa kokemusta siinä oli. Ja se oli kolumni, jonka tarkoituskin on lähestyä asiaa henkilökohtaisesta näkökulmasta. 

Luin, ikävä kyllä. Koin sen kyllä vihamielisenä, mutta se on subjektiivinen kokemukseni.

-"Pahoin pelkään, etteivät he (=lapsettomat) tiedä, mistä puhuvat." (Eli elämä ei voi olla rikasta ilman lasta).

-"Se on raakaa leikkiä, kun lapset kasvattavat vanhemmistaan aikuisia."

-"Ilman tosikoitoksia jäämme vajaiksi. Jäämme isoiksi vauvoiksi." (Eli ainut tosikoitos elämässä on se mikä hän sanoo sen olevan.)

-"Jumimme nuoruuteen, siihen kulttuuriseen omituiseen välitilaan, joka keksittiin kai joskus 1950-luvulla, ja jonka keskiössä ovat minä ja minun rentoa elämääni tukevat tarpeeni."

-"Jos ei Pohjoismaisiin turvaverkkoihin uskalla lasta pyöräyttää, vika ei ole Pohjoismaissa." Eli siis hanki, per.kele, lapsia vaikka sossun eläteiksi, kunhan hankit. Tai muuten olet vauva.

-"Sivuun jättäytyminen haiskahtaa itsekkyydeltä. Se on isojen vauvojen ajatuksen pintahaituvia. Se on minä minä minä."

-"Lapsi on tulevaisuuden kirkkain kuva. Lapsi on motivaatio, syy ja tarve. Rakkaus, kaikki, mikä lopulta on tärkeää. Jos päättelemme jotenkin toisin, olemme harhautuneet."

/244

Ymmärrän, että olet provosoitunut ja ärtynyt. Siitäkin huolimatta en näe noissa lainauksissa vihamielisyyttä. Kirosanatkin tulivat sinulta. Jutun lähtökohta olivat ne omasta halustaan lapsettomat, jotka mielestään elivät jo niin rikasta elämää, etteivät kaivanneet lapsia. 

En ole ärtynyt. En tiedä mistä sait sellaisen kuvan. Ihan niin herkässä mulla ei ole tunnereaktiot koskaan, että tuntemattoman ihmisen mielipide lapsettomista aiheuttaisi ärtymystä. Mielenkiintoa kylläkin.

Mutta tosiaan, jutun lähtökohtana olivat ne lapsettomat jotka kokivat elämänsä olevan rikasta ilman lapsiakin. Kolumnin ideana taas oli kertoa näille lapsettomille, että he ovat väärässä, koska he nyt vain ovat väärässä. Eivät he voi tietää, aikuisvauvoja kun ovat. Vihamielistä ja alentuvaa, ei siitä oikein pääse mihinkään.

/244

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.

Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin

Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.

Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).

Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.

Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.

Mikä se suuri rivien välissä piilevä oivallus sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että nautin lapsena olemisesta. Voisinkin tässä lähteä lenkille ja sitten pelata vähän tietokone-peliä ja syödä karkkia, sitten menen nukkumaan ja nukun pitkät keskeytymättömät yöunet ja herään klo 9 aamulla ja loikoilen sängyssä ennenkuin nousen kunnolla ylös (on vapaapäivä), sitten laitan vaikka elokuvan pyörimään ja syön samalla aamupalaa, sitten en olekkaan suunnitellut vielä mitään, pitää katsoa huomenna, että mikä sattuu huvittamaan, lähtiskö vaikka autolla jonnekkin kauemmas lenkille, kutsuisko kavereita pelaamaan lautapeliä tai vaikka shoppailis päivän.

Tässä aika hyvä kuvaus aikuisvauvan elämästä. Mikä on ihan oikeasti hälyyttävää niin aikuisvauvojen mielestä on tämä on tavoiteltava tila ja ilmeisesti kirjoituksen oli tarkoitus herättää jotain kateutta (perheellisissä?) lukijoissa. Tietysti on parempikin että tällaiset ei lisäänny.

Minusta tuo taas kuulosti mukavalta, vaikka ei varmaan ole koko tuon ihmisen elämänsisältö. Hän on ehkä tehnyt 60-tuntisen viikon. Mikä sitten on tavoiteltavaa, nousta aamuyöllä kello 4? Nousta siis siitä huolimatta että ei tarvitsisi? 

Se ihmisiä harmittava asia on juuri tuo ylemmyydentuntoisuus jonka juurisyistä en vieläkään ole päässyt selville. Aina saa kuulla, miten helpolla päästään. Kukaan muu ei tiedä toisen elämän helppoudesta, mutta kun SE EI OLE TEILTÄ POIS jos joku nukkuu yhdeksään. Olen useamman kerran kysynyt jotta mikä riepoo, mutta vastausta en ole saanut. Pitääkö heräilyä ja elokuvattomuutta ylistää, itseään alentaa, antaa vaikutelma että on vaikeaa ja ikävää? Vastatkaa nyt joku. 

Ja kun te puhutte aikuisvauvoista ja kun Juntti puhuu aikuisvauvoista ja merkityksestä versus merkityksettömyydestä, voi se loukata todella pahasti ihmistä joka on tahtonsa vastaisesti lapseton. 

Minäpä vastaan. En herää aamulla neljältä. Herään viikonloppuna noin 8:30 ja hiippailen alakertaan että perhe saa nukkua vielä. Katsomme sarjoja tai elokuvia joka ilta miehen kanssa, karkkia ei syödä mutta ihan mahdollista sekin olisi. Myös perheellinen ihminen voi järjestää asiansa niin että tuollaiset jutut onnistuvat jos kokee ne tärkeiksi.

Miksi joku lapseton sitten leuhkii tuollaisilla jutuilla en tiedä, kyllähän jokainen perheellinen on ollut ilman lapsiakin ja saanut nukkua ja syödä karkkia ja pelata niin paljon kuin sielu sietää. Enkä ymmärrä sitäkään että leuhkitaan sillä että on niin vastuuton ja mukavuudenhaluinen niinkuin monet tässä ketjussa. Ok, älä tee lapsia ja parempi ehkä niin, mutta ei se mikään kehumisen aihe kyllä ole. 

Siksi, kun aika usein lapselliset väittää, etteivät ehdi tehdä mitään.

Eli oikeasti lapsellisilla ja lapsettomilla ei ole siis mitään eroa, ihan samoja asioita ehtii tehdä, eikä lapset rajoita vanhempiensa elämää lainkaan. En tiedä miksi jotku vanhemmat sitten antaa täysin väärän kuvan lapsiperhe-elämän rankkuudesta, kuten tuo Junttikin, että lapset ovat hirveä rasite ja kärsimys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.

Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.

Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.

Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).

Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.

Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.

Tästä kommentista huokuu sinun kantasi asiaan, ja se että pidät sitä oikeana kantana. Olet sitä mieltä, että ihminen joka on kolumnin kanssa täysin eri mieltä ja sanoo sen ääneen, ei ole lukenut, ymmärtänyt ja pohdiskellut kolumnin sanomaa. 

Ei tuo kirjoitus niin monimutkainen ollut etteikö sitä normaali ihminen ymmärtäisi ihan ensilukemalla. Ja on ihan oikein että se herättää keskustelua, myös niissä jotka tosiaan ovat asiasta voimakkaasti eri mieltä.

/244

Keskustelu ja täysi sokea puolustusreaktio on ihan eri asia. Opetan työkseni dialogia, se pääsääntöisesti toki soveltuu keskusteluun, mutta voi dialogitaidoilla myös lukea ja mennä esitystavan taakse rakentamaan ymmärrystä, jos haluaa.

Journalismi on yksi ammatti, missä pätee omat lainalaisuutensa. Tekstin tuottamisessa on paljon piilomotiiveja, ja kun oppii niitä esimerkiksi dialogitaitojen kautta tunnistamaan, on paljon helpompi neutraalisti lukea provokatiivista tekstiä.

Mutta miksi tarkoituksellisen provokatiivista mielipidekirjoitusta pitäisi lukea erityisen neutraalisti? Miksi kirjoittaja ei muotoillut tekstiään neutraalisti? 

En minä ainakaan olettaisi, että jos kirjottaisin nettiin tekstin jossa kerron kaikkien lapsellisten olevan itsekkäitä aikuisvauvoja jotka eivät tiedä elämästä mitään, etteikö se herättäisi puolustusreaktioita. Totta kai herättäisi, on selvää että kokonaisen ihmisryhmän leimaaminen toista huonommaksi herättää tunteita. Ja niin sen todellakin kuuluu tehdä.

Mikä olisi sinun mielestäsi oikea tapa reagoida tällaiseen jopa ihmisvihaa sisältävään tekstiin? Etenkin jos sitä pitää aivan täytenä huuhaana?

/244

Mutta kun siinä kolumnissa ei kerrottu, että kaikki lapsettomat olisivat itsekkäitä aikuisvauvoja. Tietäisit, jos olisit lukenut sen.

Jos kolumnin logiikkaa seurataan niin syyllä miksi on lapseton ei ole väliä koska siinä jää  joka tapauksessa ne kolumnistin mielestä loistavat lapsien tuomat positiiviset jutut saamatta.

Sitäpaitsi yhtä lapsellinen sekin idea on että jos oma elämä pyörii itsekkäästi pelkästään omien lasten ympärilla niin kaikkien muidenkin elämän on pyörittävä niiden kirjoittajan lasten ja lasten edun ympärillä. Aina siis kuvitellaan että on saatava jotain erivapauksia tai lisäetuja pelkästään siksi että on lapsia. 

Ei tuo ole mitään kirjoittajan "logiikan seuraamista" vaan omaa harhautumistasi. Lähtökohta on siinä jutussa; kirjoittaja oli lukenut artikkelin, jossa "vapaaehtoisen lapsettomuuden syyksi kerrottiin muun muassa se, että elämä oli jo valmiiksi rikasta ilman lastakin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.

Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.

Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.

Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).

Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.

Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.

Tästä kommentista huokuu sinun kantasi asiaan, ja se että pidät sitä oikeana kantana. Olet sitä mieltä, että ihminen joka on kolumnin kanssa täysin eri mieltä ja sanoo sen ääneen, ei ole lukenut, ymmärtänyt ja pohdiskellut kolumnin sanomaa. 

Ei tuo kirjoitus niin monimutkainen ollut etteikö sitä normaali ihminen ymmärtäisi ihan ensilukemalla. Ja on ihan oikein että se herättää keskustelua, myös niissä jotka tosiaan ovat asiasta voimakkaasti eri mieltä.

/244

Keskustelu ja täysi sokea puolustusreaktio on ihan eri asia. Opetan työkseni dialogia, se pääsääntöisesti toki soveltuu keskusteluun, mutta voi dialogitaidoilla myös lukea ja mennä esitystavan taakse rakentamaan ymmärrystä, jos haluaa.

Journalismi on yksi ammatti, missä pätee omat lainalaisuutensa. Tekstin tuottamisessa on paljon piilomotiiveja, ja kun oppii niitä esimerkiksi dialogitaitojen kautta tunnistamaan, on paljon helpompi neutraalisti lukea provokatiivista tekstiä.

Mutta miksi tarkoituksellisen provokatiivista mielipidekirjoitusta pitäisi lukea erityisen neutraalisti? Miksi kirjoittaja ei muotoillut tekstiään neutraalisti? 

En minä ainakaan olettaisi, että jos kirjottaisin nettiin tekstin jossa kerron kaikkien lapsellisten olevan itsekkäitä aikuisvauvoja jotka eivät tiedä elämästä mitään, etteikö se herättäisi puolustusreaktioita. Totta kai herättäisi, on selvää että kokonaisen ihmisryhmän leimaaminen toista huonommaksi herättää tunteita. Ja niin sen todellakin kuuluu tehdä.

Mikä olisi sinun mielestäsi oikea tapa reagoida tällaiseen jopa ihmisvihaa sisältävään tekstiin? Etenkin jos sitä pitää aivan täytenä huuhaana?

/244

Ei minulla ole mitään oikeaa tapaa, koska mitään oikeaa tapaa ei ole. Itse vaan en pidä siitä tyylistä, että jos joku sanoo jotain kärjistäen, toinen vastaa siihen kärjistäen. Se ei johda mihinkään muuhun kuin juupas-eipäs-vänkäämiseen. Nythän me emme pääse ko kolumnistin kanssa täällä vauvalla rakentamaan syvällisempää ymmärrystä, mutta jos se mahdollisuus olisi, itse ainakin lähtisin lisäkysymysten kautta purkamaan hänen ajatteluaan, mikä toivottavasti saisi hänet perääntymään kovin kärkkäästä ilmaisusta, ja ehkä lopulta voisimme päätyä ymmärtämään hieman toistemme kantoja.

Silti jos tässä nyt olisi tavoitteena meidän vauvalaisten keskustella tästä asiasta ns rakentavasti, en varmasti ensimmäisenä huutaisi julki omaa pahaa mieltäni, vaan lähestyisin asiaa neutraalimmin.

Taitaa Juntti nyt olla puolustelemassa kehnoa kirjoitustaan. Ja tuonkin palkka maksetaan verovaroista. YLE olisi aika ajaa alas, sellaista puppua se tuottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että nautin lapsena olemisesta. Voisinkin tässä lähteä lenkille ja sitten pelata vähän tietokone-peliä ja syödä karkkia, sitten menen nukkumaan ja nukun pitkät keskeytymättömät yöunet ja herään klo 9 aamulla ja loikoilen sängyssä ennenkuin nousen kunnolla ylös (on vapaapäivä), sitten laitan vaikka elokuvan pyörimään ja syön samalla aamupalaa, sitten en olekkaan suunnitellut vielä mitään, pitää katsoa huomenna, että mikä sattuu huvittamaan, lähtiskö vaikka autolla jonnekkin kauemmas lenkille, kutsuisko kavereita pelaamaan lautapeliä tai vaikka shoppailis päivän.

Tässä aika hyvä kuvaus aikuisvauvan elämästä. Mikä on ihan oikeasti hälyyttävää niin aikuisvauvojen mielestä on tämä on tavoiteltava tila ja ilmeisesti kirjoituksen oli tarkoitus herättää jotain kateutta (perheellisissä?) lukijoissa. Tietysti on parempikin että tällaiset ei lisäänny.

Minusta tuo taas kuulosti mukavalta, vaikka ei varmaan ole koko tuon ihmisen elämänsisältö. Hän on ehkä tehnyt 60-tuntisen viikon. Mikä sitten on tavoiteltavaa, nousta aamuyöllä kello 4? Nousta siis siitä huolimatta että ei tarvitsisi? 

Se ihmisiä harmittava asia on juuri tuo ylemmyydentuntoisuus jonka juurisyistä en vieläkään ole päässyt selville. Aina saa kuulla, miten helpolla päästään. Kukaan muu ei tiedä toisen elämän helppoudesta, mutta kun SE EI OLE TEILTÄ POIS jos joku nukkuu yhdeksään. Olen useamman kerran kysynyt jotta mikä riepoo, mutta vastausta en ole saanut. Pitääkö heräilyä ja elokuvattomuutta ylistää, itseään alentaa, antaa vaikutelma että on vaikeaa ja ikävää? Vastatkaa nyt joku. 

Ja kun te puhutte aikuisvauvoista ja kun Juntti puhuu aikuisvauvoista ja merkityksestä versus merkityksettömyydestä, voi se loukata todella pahasti ihmistä joka on tahtonsa vastaisesti lapseton. 

Minäpä vastaan. En herää aamulla neljältä. Herään viikonloppuna noin 8:30 ja hiippailen alakertaan että perhe saa nukkua vielä. Katsomme sarjoja tai elokuvia joka ilta miehen kanssa, karkkia ei syödä mutta ihan mahdollista sekin olisi. Myös perheellinen ihminen voi järjestää asiansa niin että tuollaiset jutut onnistuvat jos kokee ne tärkeiksi.

Miksi joku lapseton sitten leuhkii tuollaisilla jutuilla en tiedä, kyllähän jokainen perheellinen on ollut ilman lapsiakin ja saanut nukkua ja syödä karkkia ja pelata niin paljon kuin sielu sietää. Enkä ymmärrä sitäkään että leuhkitaan sillä että on niin vastuuton ja mukavuudenhaluinen niinkuin monet tässä ketjussa. Ok, älä tee lapsia ja parempi ehkä niin, mutta ei se mikään kehumisen aihe kyllä ole. 

Siksi, kun aika usein lapselliset väittää, etteivät ehdi tehdä mitään.

Eli oikeasti lapsellisilla ja lapsettomilla ei ole siis mitään eroa, ihan samoja asioita ehtii tehdä, eikä lapset rajoita vanhempiensa elämää lainkaan. En tiedä miksi jotku vanhemmat sitten antaa täysin väärän kuvan lapsiperhe-elämän rankkuudesta, kuten tuo Junttikin, että lapset ovat hirveä rasite ja kärsimys.

Niinkö se pelkästään kirjoitti? Taisi siinä olla muutakin. Niinkuin elämässä muutenkin. Kerron nyt vielä selvennykseksi että kun lapset ovat ihan pieniä niin niitä pitää hoitaa aika paljon ja silloin ei välttämättä ole omaa aikaa. Luonnehtisin itsekin tuota aikaa tosi rankaksi lähinnä univelan takia. Sitten ne kasvavat ja aikaa tulee lisää. Nykyisin elämäni on todella lokoisaa kun kaikki osaavat käydä vessassa, pukea ja lukea. 

Lisääntyjät niitä itsekkäitä nimenomaan ovat.

Lapsia hankitaan siksi, että minäminäminä niin kovasti sellaista haluan ja suorastaan tarvitsen. Jokainen lisääntyjä toteuttaa puhtaasti itsekkäitä pyrkimyksiään, ei mitään muuta. Niitä omia torjuttuja negatiivisia piirteitä on vain niin kiva ulkoistaa muihin ihmisiin.

No hohoi :D

Joku lapsellinen kertoo, että lapsettoman elämän on liian helppoa. Sitten joku lapseton kertoo miten nauttii helposta elämästä. Sitten toiset lapselliset ryntää tuomitsemaan lapsettoman "lesottamisesta" ja ihmettelemään, että miksi pitää tuoda esiin tuollaista helppoutta, että kyllähän hekin pelaa ja leikkii ja herää milloin haluaa.

No tuota? Eli lapsettomien pitäisi ilmeisesti olla tässä keskustelussa vain hiljaa, eikä saisi varsinkaan missään nimessä tuoda esiin, että nauttii elämästään, kun heti joku joka on tehnyt lapsia loukkaantua vietävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää tässä lapsettomuuskeskustelussa se, että aina korostetaan jotenkin lasten tuomaa isoa elämänmuutosta ja lasten hoitamisen raskautta. Kyllä se varmasti sitäkin on, mutta päällimmäisenä ajatuksena tuoreena äitinä on lapsen tuoma ilo ja onnellisuus elämään. Ja se rakkaus mitä lasta kohtaan tuntee on jotain ihmeellistä. Silloin kun olin lapseton pelkäsin monia lapsiin liittyviä asioita ihan turhaan. Pelkäsin raskausajan tuomia terveyshaasteita, synnytystä ja yövalvomisia. Toistaiseksi kaikki on sujunut helpommin kuin osasin ennakkoon kuvitella. Kuvittelin myös vauva-ajan olevan jotain aivan hirveää, raskasta. Kun taas kaikki on sujunut helposti ja kotona oleminen on ollut ihanan rentoa ja mukavaa. Joten viestini teille lapsettomille on se, että älkää pelätkö vanhemmuutta! Lapset antavat enemmän kuin ottavat ja tuovat iloa ja onnellisuutta elämään. Lapsen myötä olen oppinut enemmän itsestäni ja tietty osa elämää olisi jäänyt kokematta, jos en olisi ikinä tullut äidiksi. Vanhemmuus on paras asia, mitä ihmiselle voi tapahtua.

Tietenkään ei kannata jättää pelkästään pelkojen takia tekemättä, mutta ihan älytöntä ettet mukamas tajua että sinun subjektiivinen kokemus omasta vanheemuudestasi (ja myös siihen liittyvä halu OLLA vanhempi) ei ole yhtä kuin kaikkien kokemukset vanhemmuudesta. Mä oon yli 40v ja lähipiirissä useimmilla lapsia, osalla jo aikuisia, osalla pieniä, suurimmalla osalla teinejä ja koululaisia. KAIKILLA on omat haasteensa lasten kanssa, eikä ne kaikki ole sieltä helpoimmasta päästä, päinvastoin. Rakastavia, lapsia haluavia vanhempia kaikki. 

Suurin osa ihmisistä myös elää elämäänsä ennen lapsia, vai eikö kukaan vanhempi joudu kokemaan mitään ikävää tai haasteellista ennen lapsia? Ehkä isommat vastoinkäymiset, haasteet tai muut tapahtumat olisivat sinullekin opettaneet asioita itsestäsi. ja jossain toisessa tilanteessa olisit päätynyt erilaisiin ratkaisuihin. Vanhemmuus on monelle upea kokemus, monelle ikävämpi kokemus, mutta se ei ole AINOA kokemus elämässä, eikä suinkaan haluttu asia kaikille. Ehkä ne kasvavat lapsesi opettavat tämän vielä sinullekin.

Kerroin asian omasta näkökulmastani ja omien kokemuksiini perustuen. Valitettavasti lapsettomaksi jäänyt ei ymmärrä mitä menettää elämässään, kun ei lapsia hanki. En tiennyt minäkään ennen kuin lapsen sain.  En sanonut, että lapsen saaminen olisi ainoa tapa tulla onnelliseksi ja ainoa oikea tapa elää. Jos minulle ei olisi lasta, onnellisuus tulisi muista asioista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on surullista, jos ihmiset jättävät lapset hankkimatta sen vuoksi, että pelkäävät sen tuomaa muutosta elämässään. Onhan se iso hyppy tuntemattomaan. Mutta useinmiten se on sen kokemisen arvoista.

Eihän se ole valitettavaa, jos sitä lasta ei ole halunnut. Joku on sitä mieltä, että toinen ei ymmärrä, mitä joku toinen menettää, kun ei harrasta jalkapalloa, matkusta Chileen, hyppää benjihyppyä jne., mutta sillä ei ole mitään väliä, jos niitä asioita ei halua kokea. Voi pyhä yksinkertaisuus.

Pointtinani oli se, että lapsen saaminen muuttaa ihmista usein sen verran paljon, että arvomaailma ja ajattelutapakin muuttuvat lapsen saamisen myötä. Sitäkään velat ei ymmärrä, kun eivät lapsia ole hankkineet. Ennen lapsien saamista matkustelin useamman kerran vuodessa. Nyt se ei kiinnosta enää juuri ollenkaan. En olisi uskonut, että näinkin voisi käydä, että koko ajatus/arvomaailma muuttuu.

Kysyn tuhannetta kertaa, vastatkaa jo! Miksi muiden lapsettomuus ärsyttää? Mikä ihmeen vimma teillä on saada muita ymmärtämään jotain mikä heitä ei kiinnosta ymmärtää? Miksi et voi marinoitua omassa valaistumisessasi?

Kyse ei ole roskaamisesta, kännissä ajamisesta, virheellisten faktojen korjaamisesta. Kyse on muiden elämäntavasta. t. ei-vela

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että nautin lapsena olemisesta. Voisinkin tässä lähteä lenkille ja sitten pelata vähän tietokone-peliä ja syödä karkkia, sitten menen nukkumaan ja nukun pitkät keskeytymättömät yöunet ja herään klo 9 aamulla ja loikoilen sängyssä ennenkuin nousen kunnolla ylös (on vapaapäivä), sitten laitan vaikka elokuvan pyörimään ja syön samalla aamupalaa, sitten en olekkaan suunnitellut vielä mitään, pitää katsoa huomenna, että mikä sattuu huvittamaan, lähtiskö vaikka autolla jonnekkin kauemmas lenkille, kutsuisko kavereita pelaamaan lautapeliä tai vaikka shoppailis päivän.

Tässä aika hyvä kuvaus aikuisvauvan elämästä. Mikä on ihan oikeasti hälyyttävää niin aikuisvauvojen mielestä on tämä on tavoiteltava tila ja ilmeisesti kirjoituksen oli tarkoitus herättää jotain kateutta (perheellisissä?) lukijoissa. Tietysti on parempikin että tällaiset ei lisäänny.

Minusta tuo taas kuulosti mukavalta, vaikka ei varmaan ole koko tuon ihmisen elämänsisältö. Hän on ehkä tehnyt 60-tuntisen viikon. Mikä sitten on tavoiteltavaa, nousta aamuyöllä kello 4? Nousta siis siitä huolimatta että ei tarvitsisi? 

Se ihmisiä harmittava asia on juuri tuo ylemmyydentuntoisuus jonka juurisyistä en vieläkään ole päässyt selville. Aina saa kuulla, miten helpolla päästään. Kukaan muu ei tiedä toisen elämän helppoudesta, mutta kun SE EI OLE TEILTÄ POIS jos joku nukkuu yhdeksään. Olen useamman kerran kysynyt jotta mikä riepoo, mutta vastausta en ole saanut. Pitääkö heräilyä ja elokuvattomuutta ylistää, itseään alentaa, antaa vaikutelma että on vaikeaa ja ikävää? Vastatkaa nyt joku. 

Ja kun te puhutte aikuisvauvoista ja kun Juntti puhuu aikuisvauvoista ja merkityksestä versus merkityksettömyydestä, voi se loukata todella pahasti ihmistä joka on tahtonsa vastaisesti lapseton. 

Minäpä vastaan. En herää aamulla neljältä. Herään viikonloppuna noin 8:30 ja hiippailen alakertaan että perhe saa nukkua vielä. Katsomme sarjoja tai elokuvia joka ilta miehen kanssa, karkkia ei syödä mutta ihan mahdollista sekin olisi. Myös perheellinen ihminen voi järjestää asiansa niin että tuollaiset jutut onnistuvat jos kokee ne tärkeiksi.

Miksi joku lapseton sitten leuhkii tuollaisilla jutuilla en tiedä, kyllähän jokainen perheellinen on ollut ilman lapsiakin ja saanut nukkua ja syödä karkkia ja pelata niin paljon kuin sielu sietää. Enkä ymmärrä sitäkään että leuhkitaan sillä että on niin vastuuton ja mukavuudenhaluinen niinkuin monet tässä ketjussa. Ok, älä tee lapsia ja parempi ehkä niin, mutta ei se mikään kehumisen aihe kyllä ole. 

Siksi, kun aika usein lapselliset väittää, etteivät ehdi tehdä mitään.

Eli oikeasti lapsellisilla ja lapsettomilla ei ole siis mitään eroa, ihan samoja asioita ehtii tehdä, eikä lapset rajoita vanhempiensa elämää lainkaan. En tiedä miksi jotku vanhemmat sitten antaa täysin väärän kuvan lapsiperhe-elämän rankkuudesta, kuten tuo Junttikin, että lapset ovat hirveä rasite ja kärsimys.

Niinkö se pelkästään kirjoitti? Taisi siinä olla muutakin. Niinkuin elämässä muutenkin. Kerron nyt vielä selvennykseksi että kun lapset ovat ihan pieniä niin niitä pitää hoitaa aika paljon ja silloin ei välttämättä ole omaa aikaa. Luonnehtisin itsekin tuota aikaa tosi rankaksi lähinnä univelan takia. Sitten ne kasvavat ja aikaa tulee lisää. Nykyisin elämäni on todella lokoisaa kun kaikki osaavat käydä vessassa, pukea ja lukea. 

Mikä se? Eikö tässä keskustelussa ole useampikin lapsellinen rynnännyt kertomaan, miten elää käytännössä ihan samaa elämää kuin sinkutkin? Ja siksi ryntäsivät, kun luulivat että joku lapseton yrittää muuta väittää, vaikka lapsetonhan vain kertoi omasta elämästään.

Niin, eli pienet lapset rajoittaa, ei ne lapset sieltä persuksista täysin itsenäisinä teineinä synny, on siis vaihe joka on todella rankka ja se vaihe on vielä sellainen, missä lapsi tarvitsee erityisen paljon  vanhemman tukea ja läheisyyttä, sen ainakin pitäisi olla kaukan lapsettoman elämästä, vaikka varmasti on niitäkin jotka sälyttää sen pienten lasten hoidon jonkun toisen hartioille.

Kuitenkin, rankkoja elämänvaiheita voi ihmisellä olla ilma lapsiakin. Mulla se elämänrakkuus oli kun olin itse lapsi, nyt kaipaan vain tasaista ja turvallista elämää ja sitä että voin keskittyä ihan itseeni vain (ja lemmikeihin), mielestäni olen kärsinyt jo ihan tarpeeksi, ilman että joku Juntti kirjoittaa jonkun provokirjoituksen luullen tietävän kaikkien lapsettomien elämänhistorian.

Järjenköyhää tapella jostain "kellä on ollut rankinta ja kuka on sen vuoksi kypsin ihminen", hohhoijjaa, eikö voisi vaan keskittyä niihin hyviin asioihin ja antaa jokaisen olla sellainen kuin on, ei se rankkuus ole mikään tavoiteltava asia elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.

Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.

Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.

Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).

Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.

Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.

Tästä kommentista huokuu sinun kantasi asiaan, ja se että pidät sitä oikeana kantana. Olet sitä mieltä, että ihminen joka on kolumnin kanssa täysin eri mieltä ja sanoo sen ääneen, ei ole lukenut, ymmärtänyt ja pohdiskellut kolumnin sanomaa. 

Ei tuo kirjoitus niin monimutkainen ollut etteikö sitä normaali ihminen ymmärtäisi ihan ensilukemalla. Ja on ihan oikein että se herättää keskustelua, myös niissä jotka tosiaan ovat asiasta voimakkaasti eri mieltä.

/244

Keskustelu ja täysi sokea puolustusreaktio on ihan eri asia. Opetan työkseni dialogia, se pääsääntöisesti toki soveltuu keskusteluun, mutta voi dialogitaidoilla myös lukea ja mennä esitystavan taakse rakentamaan ymmärrystä, jos haluaa.

Journalismi on yksi ammatti, missä pätee omat lainalaisuutensa. Tekstin tuottamisessa on paljon piilomotiiveja, ja kun oppii niitä esimerkiksi dialogitaitojen kautta tunnistamaan, on paljon helpompi neutraalisti lukea provokatiivista tekstiä.

Mutta miksi tarkoituksellisen provokatiivista mielipidekirjoitusta pitäisi lukea erityisen neutraalisti? Miksi kirjoittaja ei muotoillut tekstiään neutraalisti? 

En minä ainakaan olettaisi, että jos kirjottaisin nettiin tekstin jossa kerron kaikkien lapsellisten olevan itsekkäitä aikuisvauvoja jotka eivät tiedä elämästä mitään, etteikö se herättäisi puolustusreaktioita. Totta kai herättäisi, on selvää että kokonaisen ihmisryhmän leimaaminen toista huonommaksi herättää tunteita. Ja niin sen todellakin kuuluu tehdä.

Mikä olisi sinun mielestäsi oikea tapa reagoida tällaiseen jopa ihmisvihaa sisältävään tekstiin? Etenkin jos sitä pitää aivan täytenä huuhaana?

/244

Ei minulla ole mitään oikeaa tapaa, koska mitään oikeaa tapaa ei ole. Itse vaan en pidä siitä tyylistä, että jos joku sanoo jotain kärjistäen, toinen vastaa siihen kärjistäen. Se ei johda mihinkään muuhun kuin juupas-eipäs-vänkäämiseen. Nythän me emme pääse ko kolumnistin kanssa täällä vauvalla rakentamaan syvällisempää ymmärrystä, mutta jos se mahdollisuus olisi, itse ainakin lähtisin lisäkysymysten kautta purkamaan hänen ajatteluaan, mikä toivottavasti saisi hänet perääntymään kovin kärkkäästä ilmaisusta, ja ehkä lopulta voisimme päätyä ymmärtämään hieman toistemme kantoja.

Silti jos tässä nyt olisi tavoitteena meidän vauvalaisten keskustella tästä asiasta ns rakentavasti, en varmasti ensimmäisenä huutaisi julki omaa pahaa mieltäni, vaan lähestyisin asiaa neutraalimmin.

Tässä se ongelma piileekin. Vihamielisestä mielipidekirjoituksesta on yksinkertaisesti mahdoton rakentaa syvällistä ja pohdiskelevaa keskustelua. Jos minä sanon että sinä olet ihan tyhmä ja minä tiedän sen koska minä nyt vain tiedän, ei keskustelussa päästä puuta pidemmälle vaikka kuinka jauhettaisiin. En nyt tiedä saatko tästä ajatuksesta kiinni. 

Olisi aivan eri asia, jos kolumnin kirjoittaja perustelisi näkemystään edes jotenkin. Mieluiten tietysti tutkimustiedolla. Mutta kyse on 100% hänen omasta mielipiteestään, ei minkäänlaisesta faktatiedosta. Rakentava keskustelu siis tosiaan on sekä mahdotonta että oikeastaan jopa turhaa.

/244

Oletko lukenut sen kolumnin? Ei se minusta ainakaan ollut millään lailla vihamielinen, eikä estä keskustelemasta rakentavasti. Ihan yleismaailmallisia juttuja ja toisaalta omaa kokemusta siinä oli. Ja se oli kolumni, jonka tarkoituskin on lähestyä asiaa henkilökohtaisesta näkökulmasta. 

Luin, ikävä kyllä. Koin sen kyllä vihamielisenä, mutta se on subjektiivinen kokemukseni.

-"Pahoin pelkään, etteivät he (=lapsettomat) tiedä, mistä puhuvat." (Eli elämä ei voi olla rikasta ilman lasta).

-"Se on raakaa leikkiä, kun lapset kasvattavat vanhemmistaan aikuisia."

-"Ilman tosikoitoksia jäämme vajaiksi. Jäämme isoiksi vauvoiksi." (Eli ainut tosikoitos elämässä on se mikä hän sanoo sen olevan.)

-"Jumimme nuoruuteen, siihen kulttuuriseen omituiseen välitilaan, joka keksittiin kai joskus 1950-luvulla, ja jonka keskiössä ovat minä ja minun rentoa elämääni tukevat tarpeeni."

-"Jos ei Pohjoismaisiin turvaverkkoihin uskalla lasta pyöräyttää, vika ei ole Pohjoismaissa." Eli siis hanki, per.kele, lapsia vaikka sossun eläteiksi, kunhan hankit. Tai muuten olet vauva.

-"Sivuun jättäytyminen haiskahtaa itsekkyydeltä. Se on isojen vauvojen ajatuksen pintahaituvia. Se on minä minä minä."

-"Lapsi on tulevaisuuden kirkkain kuva. Lapsi on motivaatio, syy ja tarve. Rakkaus, kaikki, mikä lopulta on tärkeää. Jos päättelemme jotenkin toisin, olemme harhautuneet."

/244

Ymmärrän, että olet provosoitunut ja ärtynyt. Siitäkin huolimatta en näe noissa lainauksissa vihamielisyyttä. Kirosanatkin tulivat sinulta. Jutun lähtökohta olivat ne omasta halustaan lapsettomat, jotka mielestään elivät jo niin rikasta elämää, etteivät kaivanneet lapsia. 

En ole ärtynyt. En tiedä mistä sait sellaisen kuvan. Ihan niin herkässä mulla ei ole tunnereaktiot koskaan, että tuntemattoman ihmisen mielipide lapsettomista aiheuttaisi ärtymystä. Mielenkiintoa kylläkin.

Mutta tosiaan, jutun lähtökohtana olivat ne lapsettomat jotka kokivat elämänsä olevan rikasta ilman lapsiakin. Kolumnin ideana taas oli kertoa näille lapsettomille, että he ovat väärässä, koska he nyt vain ovat väärässä. Eivät he voi tietää, aikuisvauvoja kun ovat. Vihamielistä ja alentuvaa, ei siitä oikein pääse mihinkään.

/244

Noinhan tuo kolumnisti ei kirjoittanut. En oikein ymmärrä, miksi toistelet sitä uudestaan ja uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että nautin lapsena olemisesta. Voisinkin tässä lähteä lenkille ja sitten pelata vähän tietokone-peliä ja syödä karkkia, sitten menen nukkumaan ja nukun pitkät keskeytymättömät yöunet ja herään klo 9 aamulla ja loikoilen sängyssä ennenkuin nousen kunnolla ylös (on vapaapäivä), sitten laitan vaikka elokuvan pyörimään ja syön samalla aamupalaa, sitten en olekkaan suunnitellut vielä mitään, pitää katsoa huomenna, että mikä sattuu huvittamaan, lähtiskö vaikka autolla jonnekkin kauemmas lenkille, kutsuisko kavereita pelaamaan lautapeliä tai vaikka shoppailis päivän.

Tässä aika hyvä kuvaus aikuisvauvan elämästä. Mikä on ihan oikeasti hälyyttävää niin aikuisvauvojen mielestä on tämä on tavoiteltava tila ja ilmeisesti kirjoituksen oli tarkoitus herättää jotain kateutta (perheellisissä?) lukijoissa. Tietysti on parempikin että tällaiset ei lisäänny.

Minusta tuo taas kuulosti mukavalta, vaikka ei varmaan ole koko tuon ihmisen elämänsisältö. Hän on ehkä tehnyt 60-tuntisen viikon. Mikä sitten on tavoiteltavaa, nousta aamuyöllä kello 4? Nousta siis siitä huolimatta että ei tarvitsisi? 

Se ihmisiä harmittava asia on juuri tuo ylemmyydentuntoisuus jonka juurisyistä en vieläkään ole päässyt selville. Aina saa kuulla, miten helpolla päästään. Kukaan muu ei tiedä toisen elämän helppoudesta, mutta kun SE EI OLE TEILTÄ POIS jos joku nukkuu yhdeksään. Olen useamman kerran kysynyt jotta mikä riepoo, mutta vastausta en ole saanut. Pitääkö heräilyä ja elokuvattomuutta ylistää, itseään alentaa, antaa vaikutelma että on vaikeaa ja ikävää? Vastatkaa nyt joku. 

Ja kun te puhutte aikuisvauvoista ja kun Juntti puhuu aikuisvauvoista ja merkityksestä versus merkityksettömyydestä, voi se loukata todella pahasti ihmistä joka on tahtonsa vastaisesti lapseton. 

Minäpä vastaan. En herää aamulla neljältä. Herään viikonloppuna noin 8:30 ja hiippailen alakertaan että perhe saa nukkua vielä. Katsomme sarjoja tai elokuvia joka ilta miehen kanssa, karkkia ei syödä mutta ihan mahdollista sekin olisi. Myös perheellinen ihminen voi järjestää asiansa niin että tuollaiset jutut onnistuvat jos kokee ne tärkeiksi.

Miksi joku lapseton sitten leuhkii tuollaisilla jutuilla en tiedä, kyllähän jokainen perheellinen on ollut ilman lapsiakin ja saanut nukkua ja syödä karkkia ja pelata niin paljon kuin sielu sietää. Enkä ymmärrä sitäkään että leuhkitaan sillä että on niin vastuuton ja mukavuudenhaluinen niinkuin monet tässä ketjussa. Ok, älä tee lapsia ja parempi ehkä niin, mutta ei se mikään kehumisen aihe kyllä ole. 

Vastuuton ja mukavuudenhaluinen KETÄ kohtaan? Mikä ihmeen vastuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että nautin lapsena olemisesta. Voisinkin tässä lähteä lenkille ja sitten pelata vähän tietokone-peliä ja syödä karkkia, sitten menen nukkumaan ja nukun pitkät keskeytymättömät yöunet ja herään klo 9 aamulla ja loikoilen sängyssä ennenkuin nousen kunnolla ylös (on vapaapäivä), sitten laitan vaikka elokuvan pyörimään ja syön samalla aamupalaa, sitten en olekkaan suunnitellut vielä mitään, pitää katsoa huomenna, että mikä sattuu huvittamaan, lähtiskö vaikka autolla jonnekkin kauemmas lenkille, kutsuisko kavereita pelaamaan lautapeliä tai vaikka shoppailis päivän.

Tässä aika hyvä kuvaus aikuisvauvan elämästä. Mikä on ihan oikeasti hälyyttävää niin aikuisvauvojen mielestä on tämä on tavoiteltava tila ja ilmeisesti kirjoituksen oli tarkoitus herättää jotain kateutta (perheellisissä?) lukijoissa. Tietysti on parempikin että tällaiset ei lisäänny.

Minusta tuo taas kuulosti mukavalta, vaikka ei varmaan ole koko tuon ihmisen elämänsisältö. Hän on ehkä tehnyt 60-tuntisen viikon. Mikä sitten on tavoiteltavaa, nousta aamuyöllä kello 4? Nousta siis siitä huolimatta että ei tarvitsisi? 

Se ihmisiä harmittava asia on juuri tuo ylemmyydentuntoisuus jonka juurisyistä en vieläkään ole päässyt selville. Aina saa kuulla, miten helpolla päästään. Kukaan muu ei tiedä toisen elämän helppoudesta, mutta kun SE EI OLE TEILTÄ POIS jos joku nukkuu yhdeksään. Olen useamman kerran kysynyt jotta mikä riepoo, mutta vastausta en ole saanut. Pitääkö heräilyä ja elokuvattomuutta ylistää, itseään alentaa, antaa vaikutelma että on vaikeaa ja ikävää? Vastatkaa nyt joku. 

Ja kun te puhutte aikuisvauvoista ja kun Juntti puhuu aikuisvauvoista ja merkityksestä versus merkityksettömyydestä, voi se loukata todella pahasti ihmistä joka on tahtonsa vastaisesti lapseton. 

Minäpä vastaan. En herää aamulla neljältä. Herään viikonloppuna noin 8:30 ja hiippailen alakertaan että perhe saa nukkua vielä. Katsomme sarjoja tai elokuvia joka ilta miehen kanssa, karkkia ei syödä mutta ihan mahdollista sekin olisi. Myös perheellinen ihminen voi järjestää asiansa niin että tuollaiset jutut onnistuvat jos kokee ne tärkeiksi.

Miksi joku lapseton sitten leuhkii tuollaisilla jutuilla en tiedä, kyllähän jokainen perheellinen on ollut ilman lapsiakin ja saanut nukkua ja syödä karkkia ja pelata niin paljon kuin sielu sietää. Enkä ymmärrä sitäkään että leuhkitaan sillä että on niin vastuuton ja mukavuudenhaluinen niinkuin monet tässä ketjussa. Ok, älä tee lapsia ja parempi ehkä niin, mutta ei se mikään kehumisen aihe kyllä ole. 

Siksi, kun aika usein lapselliset väittää, etteivät ehdi tehdä mitään.

Eli oikeasti lapsellisilla ja lapsettomilla ei ole siis mitään eroa, ihan samoja asioita ehtii tehdä, eikä lapset rajoita vanhempiensa elämää lainkaan. En tiedä miksi jotku vanhemmat sitten antaa täysin väärän kuvan lapsiperhe-elämän rankkuudesta, kuten tuo Junttikin, että lapset ovat hirveä rasite ja kärsimys.

Niinkö se pelkästään kirjoitti? Taisi siinä olla muutakin. Niinkuin elämässä muutenkin. Kerron nyt vielä selvennykseksi että kun lapset ovat ihan pieniä niin niitä pitää hoitaa aika paljon ja silloin ei välttämättä ole omaa aikaa. Luonnehtisin itsekin tuota aikaa tosi rankaksi lähinnä univelan takia. Sitten ne kasvavat ja aikaa tulee lisää. Nykyisin elämäni on todella lokoisaa kun kaikki osaavat käydä vessassa, pukea ja lukea. 

Entäs jos lapsi ei opikkaan käymään vessassa, pukemaan ja lukemaan? Sitähän ei etukäteen voi tietää, ihan arpapeliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää tässä lapsettomuuskeskustelussa se, että aina korostetaan jotenkin lasten tuomaa isoa elämänmuutosta ja lasten hoitamisen raskautta. Kyllä se varmasti sitäkin on, mutta päällimmäisenä ajatuksena tuoreena äitinä on lapsen tuoma ilo ja onnellisuus elämään. Ja se rakkaus mitä lasta kohtaan tuntee on jotain ihmeellistä. Silloin kun olin lapseton pelkäsin monia lapsiin liittyviä asioita ihan turhaan. Pelkäsin raskausajan tuomia terveyshaasteita, synnytystä ja yövalvomisia. Toistaiseksi kaikki on sujunut helpommin kuin osasin ennakkoon kuvitella. Kuvittelin myös vauva-ajan olevan jotain aivan hirveää, raskasta. Kun taas kaikki on sujunut helposti ja kotona oleminen on ollut ihanan rentoa ja mukavaa. Joten viestini teille lapsettomille on se, että älkää pelätkö vanhemmuutta! Lapset antavat enemmän kuin ottavat ja tuovat iloa ja onnellisuutta elämään. Lapsen myötä olen oppinut enemmän itsestäni ja tietty osa elämää olisi jäänyt kokematta, jos en olisi ikinä tullut äidiksi. Vanhemmuus on paras asia, mitä ihmiselle voi tapahtua.

Tietenkään ei kannata jättää pelkästään pelkojen takia tekemättä, mutta ihan älytöntä ettet mukamas tajua että sinun subjektiivinen kokemus omasta vanheemuudestasi (ja myös siihen liittyvä halu OLLA vanhempi) ei ole yhtä kuin kaikkien kokemukset vanhemmuudesta. Mä oon yli 40v ja lähipiirissä useimmilla lapsia, osalla jo aikuisia, osalla pieniä, suurimmalla osalla teinejä ja koululaisia. KAIKILLA on omat haasteensa lasten kanssa, eikä ne kaikki ole sieltä helpoimmasta päästä, päinvastoin. Rakastavia, lapsia haluavia vanhempia kaikki. 

Suurin osa ihmisistä myös elää elämäänsä ennen lapsia, vai eikö kukaan vanhempi joudu kokemaan mitään ikävää tai haasteellista ennen lapsia? Ehkä isommat vastoinkäymiset, haasteet tai muut tapahtumat olisivat sinullekin opettaneet asioita itsestäsi. ja jossain toisessa tilanteessa olisit päätynyt erilaisiin ratkaisuihin. Vanhemmuus on monelle upea kokemus, monelle ikävämpi kokemus, mutta se ei ole AINOA kokemus elämässä, eikä suinkaan haluttu asia kaikille. Ehkä ne kasvavat lapsesi opettavat tämän vielä sinullekin.

Kerroin asian omasta näkökulmastani ja omien kokemuksiini perustuen. Valitettavasti lapsettomaksi jäänyt ei ymmärrä mitä menettää elämässään, kun ei lapsia hanki. En tiennyt minäkään ennen kuin lapsen sain.  En sanonut, että lapsen saaminen olisi ainoa tapa tulla onnelliseksi ja ainoa oikea tapa elää. Jos minulle ei olisi lasta, onnellisuus tulisi muista asioista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on surullista, jos ihmiset jättävät lapset hankkimatta sen vuoksi, että pelkäävät sen tuomaa muutosta elämässään. Onhan se iso hyppy tuntemattomaan. Mutta useinmiten se on sen kokemisen arvoista.

Eihän se ole valitettavaa, jos sitä lasta ei ole halunnut. Joku on sitä mieltä, että toinen ei ymmärrä, mitä joku toinen menettää, kun ei harrasta jalkapalloa, matkusta Chileen, hyppää benjihyppyä jne., mutta sillä ei ole mitään väliä, jos niitä asioita ei halua kokea. Voi pyhä yksinkertaisuus.

Pointtinani oli se, että lapsen saaminen muuttaa ihmista usein sen verran paljon, että arvomaailma ja ajattelutapakin muuttuvat lapsen saamisen myötä.

Muutos on hyvin selvä. Lapsen saaneista tulee resursseista taistelevia itsekkäitä petoja. He hylkäävät muut ja keskittyvät omien resurssiensa maksimointiin. He olettavat, että maailman on tarjottava heidän lapsilleen kaikki hyvä ja että koska heillä on lapsia, heillä on myös enemmän oikeuksia kuin lapsettomilla.

Näin luonto hoitaa jälkikasvua eteenpäin. Vanhemmat itse nimittävät tätä rajattomaksi rakkaudeksi. Sivusta katsoen se on vain itsekkyyttä.

Mua jotenkin huvittaa, kun velat aina tietävät niin varmasti miten asiat ovat ja millaiseksi elämä muotoutuu, kun lapsi tulee elämään mukaan. Ja tietävät vielä senkin millaiseksi ihminen muuttuu lapsen saannin myötä. Itse koen, että olen muuttunut herkemmäksi ja empaattisemmaksi lapsen saamisen myötä. Ennen elin itseäni varten nyt lapseni on elämäni ykkösprioriteetti. En pidä sitä itsekkyytenä vaan koen olevani altruisti. Olen nyt herkempi ja empaattisempi muita ihmisiä ja erityisesti lapsia kohtaan. Oman lapsen myötä on syntynyt halu auttaa myös muita ihmisiä. Materialistiset asiat eivät ole enää elämässä tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

No hohoi :D

Joku lapsellinen kertoo, että lapsettoman elämän on liian helppoa. Sitten joku lapseton kertoo miten nauttii helposta elämästä. Sitten toiset lapselliset ryntää tuomitsemaan lapsettoman "lesottamisesta" ja ihmettelemään, että miksi pitää tuoda esiin tuollaista helppoutta, että kyllähän hekin pelaa ja leikkii ja herää milloin haluaa.

No tuota? Eli lapsettomien pitäisi ilmeisesti olla tässä keskustelussa vain hiljaa, eikä saisi varsinkaan missään nimessä tuoda esiin, että nauttii elämästään, kun heti joku joka on tehnyt lapsia loukkaantua vietävästi.

Minusta ei ole mitään kehumista siinä että herää myöhään ja syö karkkia ja pelaa, mutta jokainen tavallaan. Tämä kuitenkin vahvistaa melko lailla sitä Juntin lanseeraamaa termiä, niinkuin joku taisi kommentoidakin. Aikuisvauvan elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.

Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.

Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.

Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).

Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.

Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.

Tästä kommentista huokuu sinun kantasi asiaan, ja se että pidät sitä oikeana kantana. Olet sitä mieltä, että ihminen joka on kolumnin kanssa täysin eri mieltä ja sanoo sen ääneen, ei ole lukenut, ymmärtänyt ja pohdiskellut kolumnin sanomaa. 

Ei tuo kirjoitus niin monimutkainen ollut etteikö sitä normaali ihminen ymmärtäisi ihan ensilukemalla. Ja on ihan oikein että se herättää keskustelua, myös niissä jotka tosiaan ovat asiasta voimakkaasti eri mieltä.

/244

Keskustelu ja täysi sokea puolustusreaktio on ihan eri asia. Opetan työkseni dialogia, se pääsääntöisesti toki soveltuu keskusteluun, mutta voi dialogitaidoilla myös lukea ja mennä esitystavan taakse rakentamaan ymmärrystä, jos haluaa.

Journalismi on yksi ammatti, missä pätee omat lainalaisuutensa. Tekstin tuottamisessa on paljon piilomotiiveja, ja kun oppii niitä esimerkiksi dialogitaitojen kautta tunnistamaan, on paljon helpompi neutraalisti lukea provokatiivista tekstiä.

Mutta miksi tarkoituksellisen provokatiivista mielipidekirjoitusta pitäisi lukea erityisen neutraalisti? Miksi kirjoittaja ei muotoillut tekstiään neutraalisti? 

En minä ainakaan olettaisi, että jos kirjottaisin nettiin tekstin jossa kerron kaikkien lapsellisten olevan itsekkäitä aikuisvauvoja jotka eivät tiedä elämästä mitään, etteikö se herättäisi puolustusreaktioita. Totta kai herättäisi, on selvää että kokonaisen ihmisryhmän leimaaminen toista huonommaksi herättää tunteita. Ja niin sen todellakin kuuluu tehdä.

Mikä olisi sinun mielestäsi oikea tapa reagoida tällaiseen jopa ihmisvihaa sisältävään tekstiin? Etenkin jos sitä pitää aivan täytenä huuhaana?

/244

Ei minulla ole mitään oikeaa tapaa, koska mitään oikeaa tapaa ei ole. Itse vaan en pidä siitä tyylistä, että jos joku sanoo jotain kärjistäen, toinen vastaa siihen kärjistäen. Se ei johda mihinkään muuhun kuin juupas-eipäs-vänkäämiseen. Nythän me emme pääse ko kolumnistin kanssa täällä vauvalla rakentamaan syvällisempää ymmärrystä, mutta jos se mahdollisuus olisi, itse ainakin lähtisin lisäkysymysten kautta purkamaan hänen ajatteluaan, mikä toivottavasti saisi hänet perääntymään kovin kärkkäästä ilmaisusta, ja ehkä lopulta voisimme päätyä ymmärtämään hieman toistemme kantoja.

Silti jos tässä nyt olisi tavoitteena meidän vauvalaisten keskustella tästä asiasta ns rakentavasti, en varmasti ensimmäisenä huutaisi julki omaa pahaa mieltäni, vaan lähestyisin asiaa neutraalimmin.

Tässä se ongelma piileekin. Vihamielisestä mielipidekirjoituksesta on yksinkertaisesti mahdoton rakentaa syvällistä ja pohdiskelevaa keskustelua. Jos minä sanon että sinä olet ihan tyhmä ja minä tiedän sen koska minä nyt vain tiedän, ei keskustelussa päästä puuta pidemmälle vaikka kuinka jauhettaisiin. En nyt tiedä saatko tästä ajatuksesta kiinni. 

Olisi aivan eri asia, jos kolumnin kirjoittaja perustelisi näkemystään edes jotenkin. Mieluiten tietysti tutkimustiedolla. Mutta kyse on 100% hänen omasta mielipiteestään, ei minkäänlaisesta faktatiedosta. Rakentava keskustelu siis tosiaan on sekä mahdotonta että oikeastaan jopa turhaa.

/244

Oletko lukenut sen kolumnin? Ei se minusta ainakaan ollut millään lailla vihamielinen, eikä estä keskustelemasta rakentavasti. Ihan yleismaailmallisia juttuja ja toisaalta omaa kokemusta siinä oli. Ja se oli kolumni, jonka tarkoituskin on lähestyä asiaa henkilökohtaisesta näkökulmasta. 

Luin, ikävä kyllä. Koin sen kyllä vihamielisenä, mutta se on subjektiivinen kokemukseni.

-"Pahoin pelkään, etteivät he (=lapsettomat) tiedä, mistä puhuvat." (Eli elämä ei voi olla rikasta ilman lasta).

-"Se on raakaa leikkiä, kun lapset kasvattavat vanhemmistaan aikuisia."

-"Ilman tosikoitoksia jäämme vajaiksi. Jäämme isoiksi vauvoiksi." (Eli ainut tosikoitos elämässä on se mikä hän sanoo sen olevan.)

-"Jumimme nuoruuteen, siihen kulttuuriseen omituiseen välitilaan, joka keksittiin kai joskus 1950-luvulla, ja jonka keskiössä ovat minä ja minun rentoa elämääni tukevat tarpeeni."

-"Jos ei Pohjoismaisiin turvaverkkoihin uskalla lasta pyöräyttää, vika ei ole Pohjoismaissa." Eli siis hanki, per.kele, lapsia vaikka sossun eläteiksi, kunhan hankit. Tai muuten olet vauva.

-"Sivuun jättäytyminen haiskahtaa itsekkyydeltä. Se on isojen vauvojen ajatuksen pintahaituvia. Se on minä minä minä."

-"Lapsi on tulevaisuuden kirkkain kuva. Lapsi on motivaatio, syy ja tarve. Rakkaus, kaikki, mikä lopulta on tärkeää. Jos päättelemme jotenkin toisin, olemme harhautuneet."

/244

Ymmärrän, että olet provosoitunut ja ärtynyt. Siitäkin huolimatta en näe noissa lainauksissa vihamielisyyttä. Kirosanatkin tulivat sinulta. Jutun lähtökohta olivat ne omasta halustaan lapsettomat, jotka mielestään elivät jo niin rikasta elämää, etteivät kaivanneet lapsia. 

En ole ärtynyt. En tiedä mistä sait sellaisen kuvan. Ihan niin herkässä mulla ei ole tunnereaktiot koskaan, että tuntemattoman ihmisen mielipide lapsettomista aiheuttaisi ärtymystä. Mielenkiintoa kylläkin.

Mutta tosiaan, jutun lähtökohtana olivat ne lapsettomat jotka kokivat elämänsä olevan rikasta ilman lapsiakin. Kolumnin ideana taas oli kertoa näille lapsettomille, että he ovat väärässä, koska he nyt vain ovat väärässä. Eivät he voi tietää, aikuisvauvoja kun ovat. Vihamielistä ja alentuvaa, ei siitä oikein pääse mihinkään.

/244

Noinhan tuo kolumnisti ei kirjoittanut. En oikein ymmärrä, miksi toistelet sitä uudestaan ja uudestaan.

Noinhan hän juuri kirjoitti. Kannattaa lukea se kolumni. Jos et jaksa lukea kokonaan, voit vaikka selata läpi nuo aikaisemmin kommentoimani suorat lainaukset hänen tekstistään.

/244