Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pekka Juntin kolumni (Yle): lapsettomat ovat isoja vauvoja
11.11.2019 |
Osuu kyllä monessa kohdassa oikeaan!
https://yle.fi/uutiset/3-11043764
"Lapset ovat vaiva, kärsimys ja huoli. Silti yhä useammin minusta tuntuu, että tarvitsemme vastuksia. Ihminen on rakennettu niin, ettei mikään rikas ja tärkeä tule helpolla. Ilman tosikoitoksia jäämme vajaiksi. Jäämme isoiksi vauvoiksi. Jumimme nuoruuteen, siihen kulttuuriseen omituiseen välitilaan, joka keksittiin kai joskus 1950-luvulla, ja jonka keskiössä ovat minä ja minun rentoa elämääni tukevat tarpeeni."
Kommentit (711)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää tässä lapsettomuuskeskustelussa se, että aina korostetaan jotenkin lasten tuomaa isoa elämänmuutosta ja lasten hoitamisen raskautta. Kyllä se varmasti sitäkin on, mutta päällimmäisenä ajatuksena tuoreena äitinä on lapsen tuoma ilo ja onnellisuus elämään. Ja se rakkaus mitä lasta kohtaan tuntee on jotain ihmeellistä. Silloin kun olin lapseton pelkäsin monia lapsiin liittyviä asioita ihan turhaan. Pelkäsin raskausajan tuomia terveyshaasteita, synnytystä ja yövalvomisia. Toistaiseksi kaikki on sujunut helpommin kuin osasin ennakkoon kuvitella. Kuvittelin myös vauva-ajan olevan jotain aivan hirveää, raskasta. Kun taas kaikki on sujunut helposti ja kotona oleminen on ollut ihanan rentoa ja mukavaa. Joten viestini teille lapsettomille on se, että älkää pelätkö vanhemmuutta! Lapset antavat enemmän kuin ottavat ja tuovat iloa ja onnellisuutta elämään. Lapsen myötä olen oppinut enemmän itsestäni ja tietty osa elämää olisi jäänyt kokematta, jos en olisi ikinä tullut äidiksi. Vanhemmuus on paras asia, mitä ihmiselle voi tapahtua.
Tietenkään ei kannata jättää pelkästään pelkojen takia tekemättä, mutta ihan älytöntä ettet mukamas tajua että sinun subjektiivinen kokemus omasta vanheemuudestasi (ja myös siihen liittyvä halu OLLA vanhempi) ei ole yhtä kuin kaikkien kokemukset vanhemmuudesta. Mä oon yli 40v ja lähipiirissä useimmilla lapsia, osalla jo aikuisia, osalla pieniä, suurimmalla osalla teinejä ja koululaisia. KAIKILLA on omat haasteensa lasten kanssa, eikä ne kaikki ole sieltä helpoimmasta päästä, päinvastoin. Rakastavia, lapsia haluavia vanhempia kaikki.
Suurin osa ihmisistä myös elää elämäänsä ennen lapsia, vai eikö kukaan vanhempi joudu kokemaan mitään ikävää tai haasteellista ennen lapsia? Ehkä isommat vastoinkäymiset, haasteet tai muut tapahtumat olisivat sinullekin opettaneet asioita itsestäsi. ja jossain toisessa tilanteessa olisit päätynyt erilaisiin ratkaisuihin. Vanhemmuus on monelle upea kokemus, monelle ikävämpi kokemus, mutta se ei ole AINOA kokemus elämässä, eikä suinkaan haluttu asia kaikille. Ehkä ne kasvavat lapsesi opettavat tämän vielä sinullekin.
Useimmiten nuo isommat vastoinkäymiset ja haasteet tulevat ihmisen ollessa jo vanhempi, omien vanhempien ja isovanhempien sairauksien, hoivan ja kuolemien muodossa. Toki kaikki muutkin, asunnon/työn vaihdokset, erot, omat/lasten sairaudet, rempat jne. vaikuttavat. Varmaan valtaosalle se ensimmäinen iso elämänmuutos kuitenkin on vanhemmaksi tuleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää tässä lapsettomuuskeskustelussa se, että aina korostetaan jotenkin lasten tuomaa isoa elämänmuutosta ja lasten hoitamisen raskautta. Kyllä se varmasti sitäkin on, mutta päällimmäisenä ajatuksena tuoreena äitinä on lapsen tuoma ilo ja onnellisuus elämään. Ja se rakkaus mitä lasta kohtaan tuntee on jotain ihmeellistä. Silloin kun olin lapseton pelkäsin monia lapsiin liittyviä asioita ihan turhaan. Pelkäsin raskausajan tuomia terveyshaasteita, synnytystä ja yövalvomisia. Toistaiseksi kaikki on sujunut helpommin kuin osasin ennakkoon kuvitella. Kuvittelin myös vauva-ajan olevan jotain aivan hirveää, raskasta. Kun taas kaikki on sujunut helposti ja kotona oleminen on ollut ihanan rentoa ja mukavaa. Joten viestini teille lapsettomille on se, että älkää pelätkö vanhemmuutta! Lapset antavat enemmän kuin ottavat ja tuovat iloa ja onnellisuutta elämään. Lapsen myötä olen oppinut enemmän itsestäni ja tietty osa elämää olisi jäänyt kokematta, jos en olisi ikinä tullut äidiksi. Vanhemmuus on paras asia, mitä ihmiselle voi tapahtua.
Tietenkään ei kannata jättää pelkästään pelkojen takia tekemättä, mutta ihan älytöntä ettet mukamas tajua että sinun subjektiivinen kokemus omasta vanheemuudestasi (ja myös siihen liittyvä halu OLLA vanhempi) ei ole yhtä kuin kaikkien kokemukset vanhemmuudesta. Mä oon yli 40v ja lähipiirissä useimmilla lapsia, osalla jo aikuisia, osalla pieniä, suurimmalla osalla teinejä ja koululaisia. KAIKILLA on omat haasteensa lasten kanssa, eikä ne kaikki ole sieltä helpoimmasta päästä, päinvastoin. Rakastavia, lapsia haluavia vanhempia kaikki.
Suurin osa ihmisistä myös elää elämäänsä ennen lapsia, vai eikö kukaan vanhempi joudu kokemaan mitään ikävää tai haasteellista ennen lapsia? Ehkä isommat vastoinkäymiset, haasteet tai muut tapahtumat olisivat sinullekin opettaneet asioita itsestäsi. ja jossain toisessa tilanteessa olisit päätynyt erilaisiin ratkaisuihin. Vanhemmuus on monelle upea kokemus, monelle ikävämpi kokemus, mutta se ei ole AINOA kokemus elämässä, eikä suinkaan haluttu asia kaikille. Ehkä ne kasvavat lapsesi opettavat tämän vielä sinullekin.
Kerroin asian omasta näkökulmastani ja omien kokemuksiini perustuen. Valitettavasti lapsettomaksi jäänyt ei ymmärrä mitä menettää elämässään, kun ei lapsia hanki. En tiennyt minäkään ennen kuin lapsen sain. En sanonut, että lapsen saaminen olisi ainoa tapa tulla onnelliseksi ja ainoa oikea tapa elää. Jos minulle ei olisi lasta, onnellisuus tulisi muista asioista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on surullista, jos ihmiset jättävät lapset hankkimatta sen vuoksi, että pelkäävät sen tuomaa muutosta elämässään. Onhan se iso hyppy tuntemattomaan. Mutta useinmiten se on sen kokemisen arvoista.
Varmasti on. Jos siis on alunperinkin halunnut lapsia. Voi olla että joku jättää lapset tekemättä pelkojen takia, mutta luulen että useimmilla se pelko kumpuaa nimenomaan siitä, ettei halua lasta. Ei tunne tarvetta kasvattaa ketään, ei halua kokea koulumaailman hirveyksiä ja sairasteluja sairastelujen jälkeen, vanhemmuuden taakkaa ja jatkuvaa huolta, ei halua olla kiinni kenessäkään niin paljon kuin vanhempi lapsessaan. Osalla se on pelkoa, osalla vain sitä, ettei halua sitä elämäänsä. Ei se ole sitä ettei uskalla hypätä, vaan ettei halua. Ja se on ihan tasan yhtä arvokasta elämää sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.
Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.
Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.
Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).
Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.
Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.
Tästä kommentista huokuu sinun kantasi asiaan, ja se että pidät sitä oikeana kantana. Olet sitä mieltä, että ihminen joka on kolumnin kanssa täysin eri mieltä ja sanoo sen ääneen, ei ole lukenut, ymmärtänyt ja pohdiskellut kolumnin sanomaa.
Ei tuo kirjoitus niin monimutkainen ollut etteikö sitä normaali ihminen ymmärtäisi ihan ensilukemalla. Ja on ihan oikein että se herättää keskustelua, myös niissä jotka tosiaan ovat asiasta voimakkaasti eri mieltä.
/244
Keskustelu ja täysi sokea puolustusreaktio on ihan eri asia. Opetan työkseni dialogia, se pääsääntöisesti toki soveltuu keskusteluun, mutta voi dialogitaidoilla myös lukea ja mennä esitystavan taakse rakentamaan ymmärrystä, jos haluaa.
Journalismi on yksi ammatti, missä pätee omat lainalaisuutensa. Tekstin tuottamisessa on paljon piilomotiiveja, ja kun oppii niitä esimerkiksi dialogitaitojen kautta tunnistamaan, on paljon helpompi neutraalisti lukea provokatiivista tekstiä.
Mutta miksi tarkoituksellisen provokatiivista mielipidekirjoitusta pitäisi lukea erityisen neutraalisti? Miksi kirjoittaja ei muotoillut tekstiään neutraalisti?
En minä ainakaan olettaisi, että jos kirjottaisin nettiin tekstin jossa kerron kaikkien lapsellisten olevan itsekkäitä aikuisvauvoja jotka eivät tiedä elämästä mitään, etteikö se herättäisi puolustusreaktioita. Totta kai herättäisi, on selvää että kokonaisen ihmisryhmän leimaaminen toista huonommaksi herättää tunteita. Ja niin sen todellakin kuuluu tehdä.
Mikä olisi sinun mielestäsi oikea tapa reagoida tällaiseen jopa ihmisvihaa sisältävään tekstiin? Etenkin jos sitä pitää aivan täytenä huuhaana?
/244
Ei minulla ole mitään oikeaa tapaa, koska mitään oikeaa tapaa ei ole. Itse vaan en pidä siitä tyylistä, että jos joku sanoo jotain kärjistäen, toinen vastaa siihen kärjistäen. Se ei johda mihinkään muuhun kuin juupas-eipäs-vänkäämiseen. Nythän me emme pääse ko kolumnistin kanssa täällä vauvalla rakentamaan syvällisempää ymmärrystä, mutta jos se mahdollisuus olisi, itse ainakin lähtisin lisäkysymysten kautta purkamaan hänen ajatteluaan, mikä toivottavasti saisi hänet perääntymään kovin kärkkäästä ilmaisusta, ja ehkä lopulta voisimme päätyä ymmärtämään hieman toistemme kantoja.
Silti jos tässä nyt olisi tavoitteena meidän vauvalaisten keskustella tästä asiasta ns rakentavasti, en varmasti ensimmäisenä huutaisi julki omaa pahaa mieltäni, vaan lähestyisin asiaa neutraalimmin.
Tässä se ongelma piileekin. Vihamielisestä mielipidekirjoituksesta on yksinkertaisesti mahdoton rakentaa syvällistä ja pohdiskelevaa keskustelua. Jos minä sanon että sinä olet ihan tyhmä ja minä tiedän sen koska minä nyt vain tiedän, ei keskustelussa päästä puuta pidemmälle vaikka kuinka jauhettaisiin. En nyt tiedä saatko tästä ajatuksesta kiinni.
Olisi aivan eri asia, jos kolumnin kirjoittaja perustelisi näkemystään edes jotenkin. Mieluiten tietysti tutkimustiedolla. Mutta kyse on 100% hänen omasta mielipiteestään, ei minkäänlaisesta faktatiedosta. Rakentava keskustelu siis tosiaan on sekä mahdotonta että oikeastaan jopa turhaa.
/244
Oletko lukenut sen kolumnin? Ei se minusta ainakaan ollut millään lailla vihamielinen, eikä estä keskustelemasta rakentavasti. Ihan yleismaailmallisia juttuja ja toisaalta omaa kokemusta siinä oli. Ja se oli kolumni, jonka tarkoituskin on lähestyä asiaa henkilökohtaisesta näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Edelleen haluaisin Pekka Juntilta tietää olemmeko me tahattomasti lapsettomat hänen mielestään aikuisvauvoja, emmehän ole saaneet omien lasten "kasvattavaa kokemusta" mekään.
Typerä kirjoitus.
Jos olisit lukenut sen kolumnin, niin tietäisit ilman muuta, ettei hän puhunut tahattomasti lapsettomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää tässä lapsettomuuskeskustelussa se, että aina korostetaan jotenkin lasten tuomaa isoa elämänmuutosta ja lasten hoitamisen raskautta. Kyllä se varmasti sitäkin on, mutta päällimmäisenä ajatuksena tuoreena äitinä on lapsen tuoma ilo ja onnellisuus elämään. Ja se rakkaus mitä lasta kohtaan tuntee on jotain ihmeellistä. Silloin kun olin lapseton pelkäsin monia lapsiin liittyviä asioita ihan turhaan. Pelkäsin raskausajan tuomia terveyshaasteita, synnytystä ja yövalvomisia. Toistaiseksi kaikki on sujunut helpommin kuin osasin ennakkoon kuvitella. Kuvittelin myös vauva-ajan olevan jotain aivan hirveää, raskasta. Kun taas kaikki on sujunut helposti ja kotona oleminen on ollut ihanan rentoa ja mukavaa. Joten viestini teille lapsettomille on se, että älkää pelätkö vanhemmuutta! Lapset antavat enemmän kuin ottavat ja tuovat iloa ja onnellisuutta elämään. Lapsen myötä olen oppinut enemmän itsestäni ja tietty osa elämää olisi jäänyt kokematta, jos en olisi ikinä tullut äidiksi. Vanhemmuus on paras asia, mitä ihmiselle voi tapahtua.
Tietenkään ei kannata jättää pelkästään pelkojen takia tekemättä, mutta ihan älytöntä ettet mukamas tajua että sinun subjektiivinen kokemus omasta vanheemuudestasi (ja myös siihen liittyvä halu OLLA vanhempi) ei ole yhtä kuin kaikkien kokemukset vanhemmuudesta. Mä oon yli 40v ja lähipiirissä useimmilla lapsia, osalla jo aikuisia, osalla pieniä, suurimmalla osalla teinejä ja koululaisia. KAIKILLA on omat haasteensa lasten kanssa, eikä ne kaikki ole sieltä helpoimmasta päästä, päinvastoin. Rakastavia, lapsia haluavia vanhempia kaikki.
Suurin osa ihmisistä myös elää elämäänsä ennen lapsia, vai eikö kukaan vanhempi joudu kokemaan mitään ikävää tai haasteellista ennen lapsia? Ehkä isommat vastoinkäymiset, haasteet tai muut tapahtumat olisivat sinullekin opettaneet asioita itsestäsi. ja jossain toisessa tilanteessa olisit päätynyt erilaisiin ratkaisuihin. Vanhemmuus on monelle upea kokemus, monelle ikävämpi kokemus, mutta se ei ole AINOA kokemus elämässä, eikä suinkaan haluttu asia kaikille. Ehkä ne kasvavat lapsesi opettavat tämän vielä sinullekin.
Kerroin asian omasta näkökulmastani ja omien kokemuksiini perustuen. Valitettavasti lapsettomaksi jäänyt ei ymmärrä mitä menettää elämässään, kun ei lapsia hanki. En tiennyt minäkään ennen kuin lapsen sain. En sanonut, että lapsen saaminen olisi ainoa tapa tulla onnelliseksi ja ainoa oikea tapa elää. Jos minulle ei olisi lasta, onnellisuus tulisi muista asioista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on surullista, jos ihmiset jättävät lapset hankkimatta sen vuoksi, että pelkäävät sen tuomaa muutosta elämässään. Onhan se iso hyppy tuntemattomaan. Mutta useinmiten se on sen kokemisen arvoista.
Eihän se ole valitettavaa, jos sitä lasta ei ole halunnut. Joku on sitä mieltä, että toinen ei ymmärrä, mitä joku toinen menettää, kun ei harrasta jalkapalloa, matkusta Chileen, hyppää benjihyppyä jne., mutta sillä ei ole mitään väliä, jos niitä asioita ei halua kokea. Voi pyhä yksinkertaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.
Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.
Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.
Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).
Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.
Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.
Tästä kommentista huokuu sinun kantasi asiaan, ja se että pidät sitä oikeana kantana. Olet sitä mieltä, että ihminen joka on kolumnin kanssa täysin eri mieltä ja sanoo sen ääneen, ei ole lukenut, ymmärtänyt ja pohdiskellut kolumnin sanomaa.
Ei tuo kirjoitus niin monimutkainen ollut etteikö sitä normaali ihminen ymmärtäisi ihan ensilukemalla. Ja on ihan oikein että se herättää keskustelua, myös niissä jotka tosiaan ovat asiasta voimakkaasti eri mieltä.
/244
Keskustelu ja täysi sokea puolustusreaktio on ihan eri asia. Opetan työkseni dialogia, se pääsääntöisesti toki soveltuu keskusteluun, mutta voi dialogitaidoilla myös lukea ja mennä esitystavan taakse rakentamaan ymmärrystä, jos haluaa.
Journalismi on yksi ammatti, missä pätee omat lainalaisuutensa. Tekstin tuottamisessa on paljon piilomotiiveja, ja kun oppii niitä esimerkiksi dialogitaitojen kautta tunnistamaan, on paljon helpompi neutraalisti lukea provokatiivista tekstiä.
Mutta miksi tarkoituksellisen provokatiivista mielipidekirjoitusta pitäisi lukea erityisen neutraalisti? Miksi kirjoittaja ei muotoillut tekstiään neutraalisti?
En minä ainakaan olettaisi, että jos kirjottaisin nettiin tekstin jossa kerron kaikkien lapsellisten olevan itsekkäitä aikuisvauvoja jotka eivät tiedä elämästä mitään, etteikö se herättäisi puolustusreaktioita. Totta kai herättäisi, on selvää että kokonaisen ihmisryhmän leimaaminen toista huonommaksi herättää tunteita. Ja niin sen todellakin kuuluu tehdä.
Mikä olisi sinun mielestäsi oikea tapa reagoida tällaiseen jopa ihmisvihaa sisältävään tekstiin? Etenkin jos sitä pitää aivan täytenä huuhaana?
/244
Mutta kun siinä kolumnissa ei kerrottu, että kaikki lapsettomat olisivat itsekkäitä aikuisvauvoja. Tietäisit, jos olisit lukenut sen.
Aika moni kommentoi lukematta kolumnia jo valmiiksi raivona. Vie keskustelua sivuraiteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsia, mutta alkaa jo yököttämään tämä jatkuva lapsettomien syyllistäminen. Suomi ei ole mikään helkkarin Puola, jossa naisella on vain yksi tehtävä ja jossa ylipäätään ihmisen täytyy elää valtiolle ja toteuttaa valtion toiveita.
Meillä on monta tehtävää, mutta ikävä kyllä lapsia ei synny, jos naiset eivät niitä halua synnyttää. Eikä kysymys ole vain valtiosta, vaan kansakunnasta, meistä suomalaisista. Meillä on vissi paikka ja paljon tehtävää tämän maapallon hyväksi. Ja meidän yhteiskunta on rakennettu sellaiseksi, että koska meillä ei muuta rikkautta ole kuin oma osaamisemme, tarvitaan aina uusia työtä tekeviä sukupolvia, jotka pitävät huolta siitä, että hyvinvointia riittää jaettavaksi.
Jännä juttu, kun nämä synnytystalkoopainostukset kohdistuvat aina lähinnä naisiin. Kukaan ei puhu siitä, millaisia edesvastuuttomia, itsekeskeisiä aikuisvauvoja nykymiehet ovat. Pojat syrjäytyvät jo peruskoulussa oman laiskuutensa takia, mutta tiedotusvälineissä sekin väännetään naisten viaksi. Jos poikia ja miehiä kannustettaisiin enemmän aktiivisuuteen ja vastuunottoon, joku saattaisi jopa haluta pariutua heidän kanssaan ja lapsiakin syntyisi enemmän.
Mikä muka tekee suomalaisesta naisesta sen arvoisen? Ehkä tuo on tapa kertoa että ette ole pariutumisen arvoisia itse.
Miksikäs te sitten länkytätte tällä palstalla aamusta iltaan yksinäisyyttänne ja puutettanne?
Jaa että miehet syrjäytyvät tahallaan siksi, koska suomalaiset naiset eivät ole pariutumisen arvoisia? Mitvit?
Laitas linkkiä niihin ketjuihin joissa miehet ulvovat yksinäisyytään. Näen lähinnä miesvihaketjuja joissa joku selittää miehen pilanneen milloin mitäkin. Mitä ihmeellisempi tarina, sen enemmän verenhimoisia naisia ulvomassa raivoaan.
Ja tuollaisen kanssa pitäisi vielä pariutua? Ei kiitos.
No lue vähån palstaa niin sieltåhån se löytyy kun naiset on niin koppavia ja nirsoja eikä älyä antaa kaikille tasapuolisesti ja hyi kaikille antaneita ja vielä yh kaloriinoja! Missi sen olla pltää mutta kun naiset on niin koppavia ja vaativia niin ei kiltti mies löydå naista....
Miehet niin itse sahaavat sen oman oksansa.Kaiken pitää myöskin tulla ilmaiseksi. Mikään ei saa maksaa mitään onhan kyseessä palstaileva kuningas.
Te itse ulisette tuota tarinaanne ja nyt uskotte siihen jo itse.
Nuokin viestinne päätyvät naisten alitajuntaan miesten ulinanan ja niihin viitataa seuraavan kerran.
Säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.
Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.
Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.
Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).
Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.
Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.
Tästä kommentista huokuu sinun kantasi asiaan, ja se että pidät sitä oikeana kantana. Olet sitä mieltä, että ihminen joka on kolumnin kanssa täysin eri mieltä ja sanoo sen ääneen, ei ole lukenut, ymmärtänyt ja pohdiskellut kolumnin sanomaa.
Ei tuo kirjoitus niin monimutkainen ollut etteikö sitä normaali ihminen ymmärtäisi ihan ensilukemalla. Ja on ihan oikein että se herättää keskustelua, myös niissä jotka tosiaan ovat asiasta voimakkaasti eri mieltä.
/244
Keskustelu ja täysi sokea puolustusreaktio on ihan eri asia. Opetan työkseni dialogia, se pääsääntöisesti toki soveltuu keskusteluun, mutta voi dialogitaidoilla myös lukea ja mennä esitystavan taakse rakentamaan ymmärrystä, jos haluaa.
Journalismi on yksi ammatti, missä pätee omat lainalaisuutensa. Tekstin tuottamisessa on paljon piilomotiiveja, ja kun oppii niitä esimerkiksi dialogitaitojen kautta tunnistamaan, on paljon helpompi neutraalisti lukea provokatiivista tekstiä.
Mutta miksi tarkoituksellisen provokatiivista mielipidekirjoitusta pitäisi lukea erityisen neutraalisti? Miksi kirjoittaja ei muotoillut tekstiään neutraalisti?
En minä ainakaan olettaisi, että jos kirjottaisin nettiin tekstin jossa kerron kaikkien lapsellisten olevan itsekkäitä aikuisvauvoja jotka eivät tiedä elämästä mitään, etteikö se herättäisi puolustusreaktioita. Totta kai herättäisi, on selvää että kokonaisen ihmisryhmän leimaaminen toista huonommaksi herättää tunteita. Ja niin sen todellakin kuuluu tehdä.
Mikä olisi sinun mielestäsi oikea tapa reagoida tällaiseen jopa ihmisvihaa sisältävään tekstiin? Etenkin jos sitä pitää aivan täytenä huuhaana?
/244
Ei minulla ole mitään oikeaa tapaa, koska mitään oikeaa tapaa ei ole. Itse vaan en pidä siitä tyylistä, että jos joku sanoo jotain kärjistäen, toinen vastaa siihen kärjistäen. Se ei johda mihinkään muuhun kuin juupas-eipäs-vänkäämiseen. Nythän me emme pääse ko kolumnistin kanssa täällä vauvalla rakentamaan syvällisempää ymmärrystä, mutta jos se mahdollisuus olisi, itse ainakin lähtisin lisäkysymysten kautta purkamaan hänen ajatteluaan, mikä toivottavasti saisi hänet perääntymään kovin kärkkäästä ilmaisusta, ja ehkä lopulta voisimme päätyä ymmärtämään hieman toistemme kantoja.
Silti jos tässä nyt olisi tavoitteena meidän vauvalaisten keskustella tästä asiasta ns rakentavasti, en varmasti ensimmäisenä huutaisi julki omaa pahaa mieltäni, vaan lähestyisin asiaa neutraalimmin.
Tässä se ongelma piileekin. Vihamielisestä mielipidekirjoituksesta on yksinkertaisesti mahdoton rakentaa syvällistä ja pohdiskelevaa keskustelua. Jos minä sanon että sinä olet ihan tyhmä ja minä tiedän sen koska minä nyt vain tiedän, ei keskustelussa päästä puuta pidemmälle vaikka kuinka jauhettaisiin. En nyt tiedä saatko tästä ajatuksesta kiinni.
Olisi aivan eri asia, jos kolumnin kirjoittaja perustelisi näkemystään edes jotenkin. Mieluiten tietysti tutkimustiedolla. Mutta kyse on 100% hänen omasta mielipiteestään, ei minkäänlaisesta faktatiedosta. Rakentava keskustelu siis tosiaan on sekä mahdotonta että oikeastaan jopa turhaa.
/244
Oletko lukenut sen kolumnin? Ei se minusta ainakaan ollut millään lailla vihamielinen, eikä estä keskustelemasta rakentavasti. Ihan yleismaailmallisia juttuja ja toisaalta omaa kokemusta siinä oli. Ja se oli kolumni, jonka tarkoituskin on lähestyä asiaa henkilökohtaisesta näkökulmasta.
Luin, ikävä kyllä. Koin sen kyllä vihamielisenä, mutta se on subjektiivinen kokemukseni.
-"Pahoin pelkään, etteivät he (=lapsettomat) tiedä, mistä puhuvat." (Eli elämä ei voi olla rikasta ilman lasta).
-"Se on raakaa leikkiä, kun lapset kasvattavat vanhemmistaan aikuisia."
-"Ilman tosikoitoksia jäämme vajaiksi. Jäämme isoiksi vauvoiksi." (Eli ainut tosikoitos elämässä on se mikä hän sanoo sen olevan.)
-"Jumimme nuoruuteen, siihen kulttuuriseen omituiseen välitilaan, joka keksittiin kai joskus 1950-luvulla, ja jonka keskiössä ovat minä ja minun rentoa elämääni tukevat tarpeeni."
-"Jos ei Pohjoismaisiin turvaverkkoihin uskalla lasta pyöräyttää, vika ei ole Pohjoismaissa." Eli siis hanki, per.kele, lapsia vaikka sossun eläteiksi, kunhan hankit. Tai muuten olet vauva.
-"Sivuun jättäytyminen haiskahtaa itsekkyydeltä. Se on isojen vauvojen ajatuksen pintahaituvia. Se on minä minä minä."
-"Lapsi on tulevaisuuden kirkkain kuva. Lapsi on motivaatio, syy ja tarve. Rakkaus, kaikki, mikä lopulta on tärkeää. Jos päättelemme jotenkin toisin, olemme harhautuneet."
/244
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole tarpeeksi tasokas niille kumppaniehdokkaille joita haluan, enkä ole itse kiinnostunut niistä jotka voisin saada. Tämän takia joudun siis olla yksin, enkä lapsia voi hankkia. Harmi että hyvät geenit menevät hukkaan.
M33
Käske naisten muuttua. Niinhän nekin tekee...
Minkä takia? Ehkei hänkään halua väen väkisellä yrittää viritellä suhdetta missä ei näillä näkymin koskaan tule olemaan mitään kemiaa. Tiettyjen tyyppien soisi pysyvän nukkejen parissa ihan jo tuon ajattelutavan takia.
Pitää paikkansa, samaan kategoriaan lasken sinkkunaiset jotka haluavat miesten muuttuvan koska eivät löydä riittävän hyvää. Puudildot ovat heille oikea pari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli joku kirjoittaa että hänen mielestään ne jotka eivät halua lapsia, ovat aikuisia vauvoja. Todella rakentavaa ja aikuismaisen viisasta kirjoittelua. ;)
Yleensä töissä jos lapsi tulee sanomaan, että joku haukkui vauvaksi, kysyn, että no oletko? Lapsi vastaa että en, sitten sanon, että no kannattaako tuosta sitten välittää? Onhan se ihan selvä juttu, että haukkuja on väärässä, koska sinä et ole vauva.
- lastenhoitaja.
Eli vastuu pois haukkujalta ja kiusaamisen kokeneelle saarna. Onneksi mulla ei ole lapsia, joita voisit hoitaa.
No enpä hoksannut tällaisessa aiheessa sanoa, että tottakai sanon sille haukkujallekkin ettei saa haukkua. Ajatukseni nyt lähinnä oli se, että aika erikoista että aikuinen mies haukkuu samalla tavalla kuin lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen haluaisin Pekka Juntilta tietää olemmeko me tahattomasti lapsettomat hänen mielestään aikuisvauvoja, emmehän ole saaneet omien lasten "kasvattavaa kokemusta" mekään.
Typerä kirjoitus.Jos olisit lukenut sen kolumnin, niin tietäisit ilman muuta, ettei hän puhunut tahattomasti lapsettomista.
Näin se juttu alkoi: "luin artikkelin(siirryt toiseen palveluun), jossa vapaaehtoisen lapsettomuuden syyksi kerrottiin muun muassa se, että elämä oli jo valmiiksi rikasta ilman lastakin.
Pahoin pelkään, etteivät he tiedä, mistä puhuvat."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää tässä lapsettomuuskeskustelussa se, että aina korostetaan jotenkin lasten tuomaa isoa elämänmuutosta ja lasten hoitamisen raskautta. Kyllä se varmasti sitäkin on, mutta päällimmäisenä ajatuksena tuoreena äitinä on lapsen tuoma ilo ja onnellisuus elämään. Ja se rakkaus mitä lasta kohtaan tuntee on jotain ihmeellistä. Silloin kun olin lapseton pelkäsin monia lapsiin liittyviä asioita ihan turhaan. Pelkäsin raskausajan tuomia terveyshaasteita, synnytystä ja yövalvomisia. Toistaiseksi kaikki on sujunut helpommin kuin osasin ennakkoon kuvitella. Kuvittelin myös vauva-ajan olevan jotain aivan hirveää, raskasta. Kun taas kaikki on sujunut helposti ja kotona oleminen on ollut ihanan rentoa ja mukavaa. Joten viestini teille lapsettomille on se, että älkää pelätkö vanhemmuutta! Lapset antavat enemmän kuin ottavat ja tuovat iloa ja onnellisuutta elämään. Lapsen myötä olen oppinut enemmän itsestäni ja tietty osa elämää olisi jäänyt kokematta, jos en olisi ikinä tullut äidiksi. Vanhemmuus on paras asia, mitä ihmiselle voi tapahtua.
Tietenkään ei kannata jättää pelkästään pelkojen takia tekemättä, mutta ihan älytöntä ettet mukamas tajua että sinun subjektiivinen kokemus omasta vanheemuudestasi (ja myös siihen liittyvä halu OLLA vanhempi) ei ole yhtä kuin kaikkien kokemukset vanhemmuudesta. Mä oon yli 40v ja lähipiirissä useimmilla lapsia, osalla jo aikuisia, osalla pieniä, suurimmalla osalla teinejä ja koululaisia. KAIKILLA on omat haasteensa lasten kanssa, eikä ne kaikki ole sieltä helpoimmasta päästä, päinvastoin. Rakastavia, lapsia haluavia vanhempia kaikki.
Suurin osa ihmisistä myös elää elämäänsä ennen lapsia, vai eikö kukaan vanhempi joudu kokemaan mitään ikävää tai haasteellista ennen lapsia? Ehkä isommat vastoinkäymiset, haasteet tai muut tapahtumat olisivat sinullekin opettaneet asioita itsestäsi. ja jossain toisessa tilanteessa olisit päätynyt erilaisiin ratkaisuihin. Vanhemmuus on monelle upea kokemus, monelle ikävämpi kokemus, mutta se ei ole AINOA kokemus elämässä, eikä suinkaan haluttu asia kaikille. Ehkä ne kasvavat lapsesi opettavat tämän vielä sinullekin.
Kerroin asian omasta näkökulmastani ja omien kokemuksiini perustuen. Valitettavasti lapsettomaksi jäänyt ei ymmärrä mitä menettää elämässään, kun ei lapsia hanki. En tiennyt minäkään ennen kuin lapsen sain. En sanonut, että lapsen saaminen olisi ainoa tapa tulla onnelliseksi ja ainoa oikea tapa elää. Jos minulle ei olisi lasta, onnellisuus tulisi muista asioista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on surullista, jos ihmiset jättävät lapset hankkimatta sen vuoksi, että pelkäävät sen tuomaa muutosta elämässään. Onhan se iso hyppy tuntemattomaan. Mutta useinmiten se on sen kokemisen arvoista.
Eihän se ole valitettavaa, jos sitä lasta ei ole halunnut. Joku on sitä mieltä, että toinen ei ymmärrä, mitä joku toinen menettää, kun ei harrasta jalkapalloa, matkusta Chileen, hyppää benjihyppyä jne., mutta sillä ei ole mitään väliä, jos niitä asioita ei halua kokea. Voi pyhä yksinkertaisuus.
Pointtinani oli se, että lapsen saaminen muuttaa ihmista usein sen verran paljon, että arvomaailma ja ajattelutapakin muuttuvat lapsen saamisen myötä. Sitäkään velat ei ymmärrä, kun eivät lapsia ole hankkineet. Ennen lapsien saamista matkustelin useamman kerran vuodessa. Nyt se ei kiinnosta enää juuri ollenkaan. En olisi uskonut, että näinkin voisi käydä, että koko ajatus/arvomaailma muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sano, että ihminen on vain iso vauva ilman lapsia. Esim. hoitotyöntekijät ottavat paljon vastuuta muista ihmisistä ja taatusti siinä empatiakyky kasvaa. Mutta jos tekee esim. jotain siistiä työtä ilman vastuuta muista ihmisistä ja vapaa-ajalla vaikka vain pelaa, niin enpä tiedä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.
Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.
Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.
Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).
Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.
Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.
Tästä kommentista huokuu sinun kantasi asiaan, ja se että pidät sitä oikeana kantana. Olet sitä mieltä, että ihminen joka on kolumnin kanssa täysin eri mieltä ja sanoo sen ääneen, ei ole lukenut, ymmärtänyt ja pohdiskellut kolumnin sanomaa.
Ei tuo kirjoitus niin monimutkainen ollut etteikö sitä normaali ihminen ymmärtäisi ihan ensilukemalla. Ja on ihan oikein että se herättää keskustelua, myös niissä jotka tosiaan ovat asiasta voimakkaasti eri mieltä.
/244
Keskustelu ja täysi sokea puolustusreaktio on ihan eri asia. Opetan työkseni dialogia, se pääsääntöisesti toki soveltuu keskusteluun, mutta voi dialogitaidoilla myös lukea ja mennä esitystavan taakse rakentamaan ymmärrystä, jos haluaa.
Journalismi on yksi ammatti, missä pätee omat lainalaisuutensa. Tekstin tuottamisessa on paljon piilomotiiveja, ja kun oppii niitä esimerkiksi dialogitaitojen kautta tunnistamaan, on paljon helpompi neutraalisti lukea provokatiivista tekstiä.
Mutta miksi tarkoituksellisen provokatiivista mielipidekirjoitusta pitäisi lukea erityisen neutraalisti? Miksi kirjoittaja ei muotoillut tekstiään neutraalisti?
En minä ainakaan olettaisi, että jos kirjottaisin nettiin tekstin jossa kerron kaikkien lapsellisten olevan itsekkäitä aikuisvauvoja jotka eivät tiedä elämästä mitään, etteikö se herättäisi puolustusreaktioita. Totta kai herättäisi, on selvää että kokonaisen ihmisryhmän leimaaminen toista huonommaksi herättää tunteita. Ja niin sen todellakin kuuluu tehdä.
Mikä olisi sinun mielestäsi oikea tapa reagoida tällaiseen jopa ihmisvihaa sisältävään tekstiin? Etenkin jos sitä pitää aivan täytenä huuhaana?
/244
Mutta kun siinä kolumnissa ei kerrottu, että kaikki lapsettomat olisivat itsekkäitä aikuisvauvoja. Tietäisit, jos olisit lukenut sen.
Jos kolumnin logiikkaa seurataan niin syyllä miksi on lapseton ei ole väliä koska siinä jää joka tapauksessa ne kolumnistin mielestä loistavat lapsien tuomat positiiviset jutut saamatta.
Sitäpaitsi yhtä lapsellinen sekin idea on että jos oma elämä pyörii itsekkäästi pelkästään omien lasten ympärilla niin kaikkien muidenkin elämän on pyörittävä niiden kirjoittajan lasten ja lasten edun ympärillä. Aina siis kuvitellaan että on saatava jotain erivapauksia tai lisäetuja pelkästään siksi että on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole tarpeeksi tasokas niille kumppaniehdokkaille joita haluan, enkä ole itse kiinnostunut niistä jotka voisin saada. Tämän takia joudun siis olla yksin, enkä lapsia voi hankkia. Harmi että hyvät geenit menevät hukkaan.
M33
Käske naisten muuttua. Niinhän nekin tekee...
Minkä takia? Ehkei hänkään halua väen väkisellä yrittää viritellä suhdetta missä ei näillä näkymin koskaan tule olemaan mitään kemiaa. Tiettyjen tyyppien soisi pysyvän nukkejen parissa ihan jo tuon ajattelutavan takia.
Pitää paikkansa, samaan kategoriaan lasken sinkkunaiset jotka haluavat miesten muuttuvan koska eivät löydä riittävän hyvää. Puudildot ovat heille oikea pari.
Tai sitten hekin ottavat mallia miehistä ja siirtyvät etsimään miestä idän sijaan tuosta lännen suunnalta ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen haluaisin Pekka Juntilta tietää olemmeko me tahattomasti lapsettomat hänen mielestään aikuisvauvoja, emmehän ole saaneet omien lasten "kasvattavaa kokemusta" mekään.
Typerä kirjoitus.Jos olisit lukenut sen kolumnin, niin tietäisit ilman muuta, ettei hän puhunut tahattomasti lapsettomista.
Näin se juttu alkoi: "luin artikkelin(siirryt toiseen palveluun), jossa vapaaehtoisen lapsettomuuden syyksi kerrottiin muun muassa se, että elämä oli jo valmiiksi rikasta ilman lastakin.
Pahoin pelkään, etteivät he tiedä, mistä puhuvat."
Miksi tuo ihminen on määrittelemässä sitä mikä on ainoa sallittu elämän rikkauden laji?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää tässä lapsettomuuskeskustelussa se, että aina korostetaan jotenkin lasten tuomaa isoa elämänmuutosta ja lasten hoitamisen raskautta. Kyllä se varmasti sitäkin on, mutta päällimmäisenä ajatuksena tuoreena äitinä on lapsen tuoma ilo ja onnellisuus elämään. Ja se rakkaus mitä lasta kohtaan tuntee on jotain ihmeellistä. Silloin kun olin lapseton pelkäsin monia lapsiin liittyviä asioita ihan turhaan. Pelkäsin raskausajan tuomia terveyshaasteita, synnytystä ja yövalvomisia. Toistaiseksi kaikki on sujunut helpommin kuin osasin ennakkoon kuvitella. Kuvittelin myös vauva-ajan olevan jotain aivan hirveää, raskasta. Kun taas kaikki on sujunut helposti ja kotona oleminen on ollut ihanan rentoa ja mukavaa. Joten viestini teille lapsettomille on se, että älkää pelätkö vanhemmuutta! Lapset antavat enemmän kuin ottavat ja tuovat iloa ja onnellisuutta elämään. Lapsen myötä olen oppinut enemmän itsestäni ja tietty osa elämää olisi jäänyt kokematta, jos en olisi ikinä tullut äidiksi. Vanhemmuus on paras asia, mitä ihmiselle voi tapahtua.
Tietenkään ei kannata jättää pelkästään pelkojen takia tekemättä, mutta ihan älytöntä ettet mukamas tajua että sinun subjektiivinen kokemus omasta vanheemuudestasi (ja myös siihen liittyvä halu OLLA vanhempi) ei ole yhtä kuin kaikkien kokemukset vanhemmuudesta. Mä oon yli 40v ja lähipiirissä useimmilla lapsia, osalla jo aikuisia, osalla pieniä, suurimmalla osalla teinejä ja koululaisia. KAIKILLA on omat haasteensa lasten kanssa, eikä ne kaikki ole sieltä helpoimmasta päästä, päinvastoin. Rakastavia, lapsia haluavia vanhempia kaikki.
Suurin osa ihmisistä myös elää elämäänsä ennen lapsia, vai eikö kukaan vanhempi joudu kokemaan mitään ikävää tai haasteellista ennen lapsia? Ehkä isommat vastoinkäymiset, haasteet tai muut tapahtumat olisivat sinullekin opettaneet asioita itsestäsi. ja jossain toisessa tilanteessa olisit päätynyt erilaisiin ratkaisuihin. Vanhemmuus on monelle upea kokemus, monelle ikävämpi kokemus, mutta se ei ole AINOA kokemus elämässä, eikä suinkaan haluttu asia kaikille. Ehkä ne kasvavat lapsesi opettavat tämän vielä sinullekin.
Kerroin asian omasta näkökulmastani ja omien kokemuksiini perustuen. Valitettavasti lapsettomaksi jäänyt ei ymmärrä mitä menettää elämässään, kun ei lapsia hanki. En tiennyt minäkään ennen kuin lapsen sain. En sanonut, että lapsen saaminen olisi ainoa tapa tulla onnelliseksi ja ainoa oikea tapa elää. Jos minulle ei olisi lasta, onnellisuus tulisi muista asioista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on surullista, jos ihmiset jättävät lapset hankkimatta sen vuoksi, että pelkäävät sen tuomaa muutosta elämässään. Onhan se iso hyppy tuntemattomaan. Mutta useinmiten se on sen kokemisen arvoista.
Eihän se ole valitettavaa, jos sitä lasta ei ole halunnut. Joku on sitä mieltä, että toinen ei ymmärrä, mitä joku toinen menettää, kun ei harrasta jalkapalloa, matkusta Chileen, hyppää benjihyppyä jne., mutta sillä ei ole mitään väliä, jos niitä asioita ei halua kokea. Voi pyhä yksinkertaisuus.
Pointtinani oli se, että lapsen saaminen muuttaa ihmista usein sen verran paljon, että arvomaailma ja ajattelutapakin muuttuvat lapsen saamisen myötä.
Muutos on hyvin selvä. Lapsen saaneista tulee resursseista taistelevia itsekkäitä petoja. He hylkäävät muut ja keskittyvät omien resurssiensa maksimointiin. He olettavat, että maailman on tarjottava heidän lapsilleen kaikki hyvä ja että koska heillä on lapsia, heillä on myös enemmän oikeuksia kuin lapsettomilla.
Näin luonto hoitaa jälkikasvua eteenpäin. Vanhemmat itse nimittävät tätä rajattomaksi rakkaudeksi. Sivusta katsoen se on vain itsekkyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.
Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.
Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.
Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).
Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.
Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.
Tästä kommentista huokuu sinun kantasi asiaan, ja se että pidät sitä oikeana kantana. Olet sitä mieltä, että ihminen joka on kolumnin kanssa täysin eri mieltä ja sanoo sen ääneen, ei ole lukenut, ymmärtänyt ja pohdiskellut kolumnin sanomaa.
Ei tuo kirjoitus niin monimutkainen ollut etteikö sitä normaali ihminen ymmärtäisi ihan ensilukemalla. Ja on ihan oikein että se herättää keskustelua, myös niissä jotka tosiaan ovat asiasta voimakkaasti eri mieltä.
/244
Keskustelu ja täysi sokea puolustusreaktio on ihan eri asia. Opetan työkseni dialogia, se pääsääntöisesti toki soveltuu keskusteluun, mutta voi dialogitaidoilla myös lukea ja mennä esitystavan taakse rakentamaan ymmärrystä, jos haluaa.
Journalismi on yksi ammatti, missä pätee omat lainalaisuutensa. Tekstin tuottamisessa on paljon piilomotiiveja, ja kun oppii niitä esimerkiksi dialogitaitojen kautta tunnistamaan, on paljon helpompi neutraalisti lukea provokatiivista tekstiä.
Mutta miksi tarkoituksellisen provokatiivista mielipidekirjoitusta pitäisi lukea erityisen neutraalisti? Miksi kirjoittaja ei muotoillut tekstiään neutraalisti?
En minä ainakaan olettaisi, että jos kirjottaisin nettiin tekstin jossa kerron kaikkien lapsellisten olevan itsekkäitä aikuisvauvoja jotka eivät tiedä elämästä mitään, etteikö se herättäisi puolustusreaktioita. Totta kai herättäisi, on selvää että kokonaisen ihmisryhmän leimaaminen toista huonommaksi herättää tunteita. Ja niin sen todellakin kuuluu tehdä.
Mikä olisi sinun mielestäsi oikea tapa reagoida tällaiseen jopa ihmisvihaa sisältävään tekstiin? Etenkin jos sitä pitää aivan täytenä huuhaana?
/244
Ei minulla ole mitään oikeaa tapaa, koska mitään oikeaa tapaa ei ole. Itse vaan en pidä siitä tyylistä, että jos joku sanoo jotain kärjistäen, toinen vastaa siihen kärjistäen. Se ei johda mihinkään muuhun kuin juupas-eipäs-vänkäämiseen. Nythän me emme pääse ko kolumnistin kanssa täällä vauvalla rakentamaan syvällisempää ymmärrystä, mutta jos se mahdollisuus olisi, itse ainakin lähtisin lisäkysymysten kautta purkamaan hänen ajatteluaan, mikä toivottavasti saisi hänet perääntymään kovin kärkkäästä ilmaisusta, ja ehkä lopulta voisimme päätyä ymmärtämään hieman toistemme kantoja.
Silti jos tässä nyt olisi tavoitteena meidän vauvalaisten keskustella tästä asiasta ns rakentavasti, en varmasti ensimmäisenä huutaisi julki omaa pahaa mieltäni, vaan lähestyisin asiaa neutraalimmin.
Tässä se ongelma piileekin. Vihamielisestä mielipidekirjoituksesta on yksinkertaisesti mahdoton rakentaa syvällistä ja pohdiskelevaa keskustelua. Jos minä sanon että sinä olet ihan tyhmä ja minä tiedän sen koska minä nyt vain tiedän, ei keskustelussa päästä puuta pidemmälle vaikka kuinka jauhettaisiin. En nyt tiedä saatko tästä ajatuksesta kiinni.
Olisi aivan eri asia, jos kolumnin kirjoittaja perustelisi näkemystään edes jotenkin. Mieluiten tietysti tutkimustiedolla. Mutta kyse on 100% hänen omasta mielipiteestään, ei minkäänlaisesta faktatiedosta. Rakentava keskustelu siis tosiaan on sekä mahdotonta että oikeastaan jopa turhaa.
/244
Oletko lukenut sen kolumnin? Ei se minusta ainakaan ollut millään lailla vihamielinen, eikä estä keskustelemasta rakentavasti. Ihan yleismaailmallisia juttuja ja toisaalta omaa kokemusta siinä oli. Ja se oli kolumni, jonka tarkoituskin on lähestyä asiaa henkilökohtaisesta näkökulmasta.
Luin, ikävä kyllä. Koin sen kyllä vihamielisenä, mutta se on subjektiivinen kokemukseni.
-"Pahoin pelkään, etteivät he (=lapsettomat) tiedä, mistä puhuvat." (Eli elämä ei voi olla rikasta ilman lasta).
-"Se on raakaa leikkiä, kun lapset kasvattavat vanhemmistaan aikuisia."
-"Ilman tosikoitoksia jäämme vajaiksi. Jäämme isoiksi vauvoiksi." (Eli ainut tosikoitos elämässä on se mikä hän sanoo sen olevan.)
-"Jumimme nuoruuteen, siihen kulttuuriseen omituiseen välitilaan, joka keksittiin kai joskus 1950-luvulla, ja jonka keskiössä ovat minä ja minun rentoa elämääni tukevat tarpeeni."
-"Jos ei Pohjoismaisiin turvaverkkoihin uskalla lasta pyöräyttää, vika ei ole Pohjoismaissa." Eli siis hanki, per.kele, lapsia vaikka sossun eläteiksi, kunhan hankit. Tai muuten olet vauva.
-"Sivuun jättäytyminen haiskahtaa itsekkyydeltä. Se on isojen vauvojen ajatuksen pintahaituvia. Se on minä minä minä."
-"Lapsi on tulevaisuuden kirkkain kuva. Lapsi on motivaatio, syy ja tarve. Rakkaus, kaikki, mikä lopulta on tärkeää. Jos päättelemme jotenkin toisin, olemme harhautuneet."/244
Ymmärrän, että olet provosoitunut ja ärtynyt. Siitäkin huolimatta en näe noissa lainauksissa vihamielisyyttä. Kirosanatkin tulivat sinulta. Jutun lähtökohta olivat ne omasta halustaan lapsettomat, jotka mielestään elivät jo niin rikasta elämää, etteivät kaivanneet lapsia.
Alue: Aihe vapaa
Tässä se ongelma piileekin. Vihamielisestä mielipidekirjoituksesta on yksinkertaisesti mahdoton rakentaa syvällistä ja pohdiskelevaa keskustelua. Jos minä sanon että sinä olet ihan tyhmä ja minä tiedän sen koska minä nyt vain tiedän, ei keskustelussa päästä puuta pidemmälle vaikka kuinka jauhettaisiin. En nyt tiedä saatko tästä ajatuksesta kiinni.
Olisi aivan eri asia, jos kolumnin kirjoittaja perustelisi näkemystään edes jotenkin. Mieluiten tietysti tutkimustiedolla. Mutta kyse on 100% hänen omasta mielipiteestään, ei minkäänlaisesta faktatiedosta. Rakentava keskustelu siis tosiaan on sekä mahdotonta että oikeastaan jopa turhaa.
/244