Pekka Juntin kolumni (Yle): lapsettomat ovat isoja vauvoja

Vierailija kirjoitti:

Yritin kerran AV:lla puhua vanhemmuuden mukanaan tuomista muutoksista. Että minusta on tullut parempi projektinhallitsija, osaan katsoa asioita useista näkökulmista, ymmärrän paremmin muita ihmisiä ja heidän erilaisuuttaan, olen empaattisempi. Täällä velat väittivät kivenkovaan, ettei kypsyminen voi olla vanhemmuuden ansiota vaan johtuu ainoastaan ikääntymisestä.

Seison edelleen sanojeni takana. Olen parempi ihminen lasten takia. En olisi osannut laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ilman heitä, en ainakaan tällä tavalla ja näin nuorena. Äitiys on ollut raskainta elämässäni, mutta samalla se on tehnyt minusta loistavan työntekijän, vaimon, ystävän ja ihmisen. Siedän paremmin sitä, että elämässä on epävarmuutta ja että joitakin ikäviä asioita vaan täytyy sietää. Ilman lapsia olisin todennäköisesti jäänyt ikuiseksi vauvaksi.

Kuka vela on väittänyt ettei kypsyminen voi johtua lapsista?! Ihan ihme väite. Minä velana näen että useat kypsyvät nimenomaan lapsia kasvattaessa (tai velan käsityksen mukaan lapsi kasvattaa enemmän aikuista kuin toisinpäin). MUTTA se ei tarkoita että

- Kaikki lapsia saaneet aikuistuisivat. On vastuuttomia vanhempia. On itsekkäitä vanhempia.

- Eikä se tarkoita, ettei ilman lapsia voisi kasvaa!! Itselläni raskaat läheisten sairaskokemukset ovat jo alle 20 v kasvattaneet hyvin paljon.

- Jos sinä olisit kakara ilman lapsia se ei tarkoita että kaikki olisivat!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksia kirjoitti:

Tämä oli ihan mielenkiintoinen näkökulma, vaikka en olekaan kirjoittajan kanssa kaikesta samaa mieltä.

Tässä näkökulmassa ei huomioitu mm. sitä, että eihän lapseton ihminen tietenkään läheskään aina elä materialistista tai pintaliitoista itsekeskeistä elämää. Kyllähän myös lapseton ihminen voi käyttää vapaa-aikaansa monellakin tavalla maailmanparantamiseen. Näissä lapsellisuus/lapsettomuus -aiheisissa kannanotoissa välillä häiritsee vertailu ja vastakkainasettelu. Se miten yritetään saada jompikumpi vaihtoehto näyttämään jotenkin huonommalta. Itse ajattelen, että meillä jokaisella täällä on joku kutsumus ja elämäntehtävä, jollain se on lapsenkasvattaminen ja perhe-elämä, jollain toisella vaikka omistautuminen jollekin tärkeälle työlle. Fiksuja kasvattajia tarvitaan siinä missä fiksuja ja tiedostavia aikuisia ylipäätäänkin. En myöskään ajattele, että ihmisestä tulisi ”aikuinen” vasta lapsen saatuaan. 

Itse olen lapseton nainen eikä minulla ole koskaan ollut tarvetta arvottaa lapsettomuutta ja lapsellisuutta keskenään. Minulle itsetutkiskelu ja itsensä henkinen kehittäminen on aina ollut tärkeää ja tavoitteeni on tehdä maailmasta edes hitusen parempi paikka, vaikken pyrikään kasvattamaan tänne lasta, joka joskus tulevaisuudessa ehkä parantaisi tätä maailmaa. Muille ihmisille voi olla läsnä ja tukena muutenkin kuin oman lapsen kautta. 

Varmaan joillakin ensimmäisen lapsen saaminen toimii eräänlaisena pakkoherättäjänä, jos on lasta ennen kokenut tekemisensä jollain tapaa merkityksettömiksi tai pikkumaisiksi. Lapseton ei varmastikaan voi tietää täysin mitä vanhemmuus on, mutta ajattelen, että henkistä kasvua voi tapahtua isosti monenlaisten muidenkin asioiden kautta, kuin vanhemmuuden. Elämä heittää eteen muitakin haasteita joka tapauksessa. 

Olen samaa mieltä.

Tuon kolumnin kaltaiset ulostulot perustuvat usein siihen ajatukseen, että kaikki velat ovat veloja siksi, että haluavat juhlia ja elää itsekeskeistä, hedonistista elämää. Usein unohdetaan, että kaikki velat eivät ole sellaisia, eivätkä kaikki sellaiset ole veloja. Jotkut tekevät lapsia, ja jättävät ne sitten oman onnensa nojaan kasvamaan onnettomiksi ja moniongelmaisiksi aikuisiksi samalla, kun itse hummailevat menemään ja laiminlyövät kasvatuksen. Jotkut lapsettomat puolestaan tekevät elämäntyönsä esimerkiksi hoitotyön parissa. Nämäkin ovat kuitenkin yksiulotteisia ääripäitä ja yleistyksiä, joiden väliin mahtuu erilaisia valintoja ja kohtaloita. Kertoo suhteellisuudentajun puutteesta, että lokeroi kaikki lapsettomat (ja siinä sivussa myös perheelliset) ankarasti yhteen luokkaan. 

Haluaisin myös huomauttaa, että on meitäkin veloja, jotka ovat alun perin halunneet lapsia, mutta päätyneet huolellisen punninnan perusteella päätökseen olla niitä hankkimatta. Itse halusin nuorempana perustaa perheen, mutta sairastuminen vakavasti pakotti harkitsemaan asiaa uudelleen. Katson, etten kykenisi huolehtimaan lapsesta ja tarjoamaan tälle tervettä ja vakaata kasvuympäristöä. Vapaaehtoinen lapsettomuus ei automaattisesti kieli halusta pakoilla vastuuta: väittäisin, että esimerkiksi omassa tapauksessani se on pikemminkin juuri ennakoivan vastuun ottamista omasta lisääntymiskyvystäni.

Minusta tuossa kolumnissa ei sinänsä leimattu veloja juhlijoiksi jne.

Vaan puhutaan siitä, että niin kauan kuin ei ole aidosti vastuussa muusta kuin itsestään, jää elämästä väkisinkin monia ulottuvuuksia pois. Vaikka kuinka olisi muuten vastuullinen.

Työskentelen lastensuojelun asumisyksikössä, jossa huolehdin muiden pykkäämistä jälkikasvuista. Traumatisoituneista, moniongelmaisista, väkivaltaisista, masentuneista ja erittäin ahdistuneista lapsista. Monen kohdalla miettii, että voi kun vanhemmat olisivat olleet vastuullisia ja tajuta olla lisääntymättä. Lapsilla kasa lääkkeitä jo nuoresta lähtien. Koulu ei onnistu ja sosiaaliset taidot olemattomat, vihaa ja katkeruutta täynnä. Kannan vastuuni huolehtimalla niistä, joiden vanhemmista ei ollut vanhemmiksi. Tähän työhön ei juurikaan ole tunkua sen raskauden takia, joten parempi olisi, jos hylättyjä ja rikottuja lapsia syntyisi vähemmän.

Tismalleen samaa mieltä. Todellakaan kenenkään, joka ei tunne olevansa vanhemmuuden vastuuseen, ei pitäisi lisääntyä. Meillä on ihan liikaa moniongelmaisia lapsia ja nuoria, joiden vanhemmat ovat jääneet sinne aikuisvauvan asteelle. Jos tuntuu siltä, että mieluummin makaa illat sohvalla tai bilettää tai pelaa tai mitä nyt vaan, kuin on lasten kanssa, hoitaa ja kasvattaa näitä, niin on oikeasti paljon parempi jättää ne lapset hankkimatta. Vanhemmuus ei ole mikä tahansa juttu elämässä, vaan koko loppuelämään vaikuttava päätös, vastuun ottaminen toisesta, aluksi hyvin avuttomasta ihmisestä. Pitää luopua monesta asiasta ja olla valmis venymään välillä ihan äärimmilleen. Toki se on kasvattavaa, kunhan sen vain jaksaa. Moni ei jaksa. Lapset ovat erittäin palkitsevia ja niille, jotka niitä haluavat, elämän suurin ja upein asia. Mutta ellei halua lapsia, he ovatkin lähinnä taakka. 

Tuttavapiirissä on yksi äiti, joka ei missään nimessä halunnut lasta, mutta vahingon kautta sen kuitenkin sai, aborttiakaan kun ei halunnut. Suoraan voi sanoa, että tämä äiti on todellakin aikuisvauva, käyttäytyy suunnilleen samalla tavalla kuin lapsensa. Onneksi tällä lapsella on aikuinen isä sentään. Ja niillä tutuilla, joilla ei omasta halustaan ole lapsia, niin voi kyllä ihan rehellisesti sanoa, että onneksi ei ole. Luojan kiitos, nykyään voi valita haluaako lapsia vai ei. En näe mitään pahaa siinä, että kaikki eivät halua lisääntyä, ennemminkin siinä, että monet lisääntyvät, vaikka eivät kykene pitämään huolta lapsistaan. Tietysti meillä on tulevaisuudessa iso ongelma, kun väestöpyramidi on väärinpäin. Jotenkin se on ratkaistava, jostain on saatava rahaa vanhustenhoitoon ja myös käsiä sinne hoitotyöhön, kun niistä on jo nyt pulaa. Pitäisikö perheiden arvostusta nostaa? Pidentää lasten kotihoitomahdollisuutta? Tehdä kodinhoitopalveluiden saaminen helpoksi ja hyvin edulliseksi työssäkäyville vanhemmille? Niitä, jotka haluavat lisääntyä pitäisi tukea kaikin mahdollisin tavoin. Mutta ongelmana on se, että jos kovin paljon rahallisesti palkitaan lastenteosta, niin niitä hankkivatkin juuri ne, joiden ei ehkä pitäisi. Pähkinä purtavaksi!

Harvinaisen asiallinen kirjoitus. Ja tuohon loppuosaan erityinen huomio. Pienenevät ikäluokat ovat ongelma, suuri ongelma. Nykyisiä palveluja ei millään pystytä pitämään yllä enää tulevaisuudessa, kun ei ole riittävästi veronmaksajia. Ja nyt on jo ongelmia saada työvoimaa esim. vanhusten kotihoitoon. Jos nyt on tiukkaa, niin entä 30 tai 50 vuoden päästä? Miten tukea lastenhankintaa oikealla tavalla? On kuitenkin monia pariskuntia, jotka haluaisivat suurenkin perheen, jos olisi taloudellisesti mahdollista. Vanhemmuus pitää nostaa esiin kunnioitettavana asiana (kuitenkaan alentamatta lapsettomia). Pitäisikö lapsensa kunnialla hoitaneille vanhemmille antaa jonkinlainen stipendi, jolla voisivat kustantaa vanhuusiän palvelujaan? Kaikki pitää tietysti hoitaa, myös lapsettomat. Ja tietysti hoitoalan palkkoja pitäisi nostaa ja työoloja parantaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kirjoitus. Minua huvittaa Ja toisaalta ärsyttääkin kun joku lapseton kertoo miten hän TIETÄÄ kyllä millaista se olisi lasten kanssa. Hän TIETÄÄ mitä hän tuntisi tai ei tuntisi.. ei todellakaan tiedä, ennenkuin sen kokee.

Minä olen onneton aikuinen ja jättänyt siksi lapset tekemättä. Lisäksi olen köyhä ja mielenterveysongelmainen.

Minulla olisi ollut mahdollisuus tehdä lapsia, mutta en halunnut, koska en tahdo jatkaa tätä kehää eteenpäin.

Enkä oikein ymmärrä, miten lapsia tekevät voivat etukäteen tietää, että heidän lapsistaan tulee onnellisia. Miten he pystyvät kantamaan vastuun? Ajattelevatko he, ettei se ole heidän asiansa? Jos lapsesta tulee onneton, niin se on sitten vain voi voi. Niinkö? 

Öh oletko useinkin tavannut normaalin vanhemman joka sanoo ”voi voi” eikä yritä auttaa lastaan jos hänellä on joku asia huonosti? Vai mitä ihmettä selität??

On hyvin paljon vanhempia, jotka eivät pysty tarjoamaan lapsilleen tasapainoisia kasvuolosuhteita. Huono-osaisuus periytyy erittäin voimakkaasti.

Lisäksi kukaan ei etukäteen tiedä, mitä lapsi aikuisiässä kokee. Hän voi vaikka neliraajahalvautua tai ajautua syrjäytyneeksi. Jo nykymaailmassa keskivertoa heikkolahjaisemman on erittäin vaikeaa saada työtä. Se voi olla vaikeaa ihan vain viisikymppisellekin pelkän iän vuoksi.

Kun samaan aikaan hyvinvointiyhteiskuntaa ajetaan alas, niin millaiseen maailmaan lapsia tehdään? Miten lapsia tekevät uskaltavat luottaa siihen, että kyllä elämä kantaa, koska tosiasioiden valossa luottamus ei ole perusteltua kaikkien kohdalla.

En halua lapsia, koska tiedostan varsin hyvin ettei omat voimavarat riittäisi siihen, enkä halua sysätä kaikkea vastuuta kumppanille - eihän se olisi reilua.

Vierailija kirjoitti:

Voi että nautin lapsena olemisesta. Voisinkin tässä lähteä lenkille ja sitten pelata vähän tietokone-peliä ja syödä karkkia, sitten menen nukkumaan ja nukun pitkät keskeytymättömät yöunet ja herään klo 9 aamulla ja loikoilen sängyssä ennenkuin nousen kunnolla ylös (on vapaapäivä), sitten laitan vaikka elokuvan pyörimään ja syön samalla aamupalaa, sitten en olekkaan suunnitellut vielä mitään, pitää katsoa huomenna, että mikä sattuu huvittamaan, lähtiskö vaikka autolla jonnekkin kauemmas lenkille, kutsuisko kavereita pelaamaan lautapeliä tai vaikka shoppailis päivän.

Kuka nauttii mistäkin. Itsestäni tuo kuulostaisi pitemmän päälle aika tylsältä ja sisällöttömältä elämältä. Aika ajoin toki mukavia ajanviettotapoja kontrastina lapsiperhe- ja työarjelle.

Itse en luultavasti voisi seurustella velan kanssa, ihan jo omiin kokemuksiini pohjaten.

Omassa kaveripiirissäkin velat on lapsellisimpia.

Siis hyviä ihmisiä ja tyyppejä kyllä, mutta keskivertoa itsekkäämpiä ja sellaisia, että pitää olla välillä vähän munankuorilla koska nämä velat loukkaantuvat äärimmäisen herkästi ja kokevat kaiken liittyvän heihin itseensä.

Tietyllä tavalla kehittymättömiä ihmisiä vaikka ovatkin jo kolmekymppisiä, mutta henkisesti jäänyt jotenkin vajaaksi kehitys ja teinimäinen itsekkyys päälle.

Velat ei itse sitä joko näe tai myönnä, tai sitten se on niin kipeä asia että menee tunteisiin aina kun joku jossain mediassa vihjaa siihen suuntaan, mutta empiiristen havaintojeni mukaan se on keskimäärin juuri näin, eli velat ovat isoja vauvoja joita pitää vähän hyysätä eikä tiedä koskaan mistä pääsee seuraavaksi parku.

Tietenkään kaikki velat eivät ole tuollaisia, mutta kaikki tuntemani ihmiset jotka ovat tuollaisia, ovat veloja.:D

Lisään, ettei kenenkään tarvitse mielestäni hankkia lapsia, ei missään nimessä kaikki edes saisi hankkia lapsia koska liikakansoitus, mutta olen vaan huomannut näiden tiettyjen itsekkäiden ja lapsellisten piirteiden ja loukkaantumisherkkyyden toistuvan nimenomaan 30+ velanaisilla.

N27

Minä taas uskallan väittää, että ihmisenä kasvamisesta ei ole mitään hajuakaan ennen kuin on menettänyt läheisen. Ja jos oikein kilpailemaan lähdetään, niin nuoren tai lapsen kuoleman tapauksessa kasvetaan vielä kaikista eniten. 

Oikeasti, ihan älyvapaata keskustelua. Ihmisenä kasvamista tapahtuisi iän myötä aivan varmasti joka tapauksessa niillä, jotka niin kokevat tapahtuneen ja osa porukasta ei kasva koskaan sen enempää oli lapseton tai seitsemäntoista lasta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kirjoitus. Minua huvittaa Ja toisaalta ärsyttääkin kun joku lapseton kertoo miten hän TIETÄÄ kyllä millaista se olisi lasten kanssa. Hän TIETÄÄ mitä hän tuntisi tai ei tuntisi.. ei todellakaan tiedä, ennenkuin sen kokee.

No veit sanat suustani mutta toisinpäin. MINÄ tiedän että sinä olet minäminäaikuisvauva, joka ei tiedä todellisista syvistä tunteista mitään. SINUN elämäsi on helppoa, älä valita.

Ei tietenkään voi tietää tuntemuksiaan jos ei ole vanhempi mutta jospa hän on vaikka yrittänyt saada kanssasi keskustelua aiheesta, johon pitäisi ilmeisesti tuntea mielenkiintoa? Eiku, ei saisi tuntea mielenkiintoa? Miksi Juntti sitten kertoo millaista se on, jos ei yritä saada muita tietämään miltä vanhemmuus tuntuu?

Sitäpaitsi sinusta ei tee täydellistä kasvattajaa se että olet pullauttanut lapsia maailmaan. Että voin sanoa, etten ainakaan tekisi kuten muutama tuntemani vanhempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.

Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.

Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.

Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).

Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.

Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.

Vierailija kirjoitti:

-- mutta olen vaan huomannut näiden tiettyjen itsekkäiden ja lapsellisten piirteiden ja loukkaantumisherkkyyden toistuvan nimenomaan 30+ velanaisilla.

N27

Anteeksi, mutta oletko ikinä lukenut tätä palstaa, jossa aikuiset perheenäidit osoittavat noita piirteitä ja luultavasti aivan eri sfääreissä vieläpä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-- mutta olen vaan huomannut näiden tiettyjen itsekkäiden ja lapsellisten piirteiden ja loukkaantumisherkkyyden toistuvan nimenomaan 30+ velanaisilla.

N27

Anteeksi, mutta oletko ikinä lukenut tätä palstaa, jossa aikuiset perheenäidit osoittavat noita piirteitä ja luultavasti aivan eri sfääreissä vieläpä? 

Siis näitä herkkähipiäisiä löytyy kyllä molemmista ryhmistä. Siitä kai ollaan samaa mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-- mutta olen vaan huomannut näiden tiettyjen itsekkäiden ja lapsellisten piirteiden ja loukkaantumisherkkyyden toistuvan nimenomaan 30+ velanaisilla.

N27

Anteeksi, mutta oletko ikinä lukenut tätä palstaa, jossa aikuiset perheenäidit osoittavat noita piirteitä ja luultavasti aivan eri sfääreissä vieläpä? 

En ole juurikaan lukenut tätä palstaa, eli kommenttini pohjasi ”elävään elämään”

N27

Taas tuossakin jutussa on mainittu tuo fraasi "vauva tuo rahan tullessaan". Taaskin jäi itselle epäselväksi mistä se raha tulee? Ainaksan sillä kelan 100e lapsilisällä ei kyllä lapsia kasvatella mun mielestä.

M37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.

Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.

Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.

Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).

Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.

Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.

Tästä kommentista huokuu sinun kantasi asiaan, ja se että pidät sitä oikeana kantana. Olet sitä mieltä, että ihminen joka on kolumnin kanssa täysin eri mieltä ja sanoo sen ääneen, ei ole lukenut, ymmärtänyt ja pohdiskellut kolumnin sanomaa. 

Ei tuo kirjoitus niin monimutkainen ollut etteikö sitä normaali ihminen ymmärtäisi ihan ensilukemalla. Ja on ihan oikein että se herättää keskustelua, myös niissä jotka tosiaan ovat asiasta voimakkaasti eri mieltä.

/244

Sanoin tämän jo aiemmassa ketjussa, mutta toistan nyt sitten itseäni.

Vauvan kanssa valvominen on varmasti rankkaa. Mutta vauvasta saa myös iloa ja vauva kasvaa nopeasti, ja pian nukkuukin jo yönsä ja äitikin saa nukkua kunnolla.

Kipujen kanssa valvominen on kurjaa ja hedelmätöntä. Jotkut kiputilat eivät parane ikinä, eivätkä vaimene riittävästi särkylääkkeillä. On helpompia ja vaikeampia päiviä. Koskaan ei voi tietää, saako yöllä nukutuksi. Kivusta ei saa elämälle sisältöä eikä iloa, eikä välttämättä ystävillä riitä ymmärrystä että olen oikeasti kipeä ja koskee joka paikkaan. Varsinkaan jos kivulle ei löydetä mitään diagnoosia, mikä selittäisi asian ja mitä voisi sitten hoitaakin. Ja kun ei ole diagnoosia, on pakko mennä aamulla töihin kello 8 vaikka nukahti kunnolla vasta kello 4.

Vaatii empatiakykyä ymmärtää, että myös muilla voi olla vaikeaa, ja on ehkä vaikeampaa kuin itsellä. Monelta lasten vanhemmalta tuntuu tällainen empatia puuttuvan. Toivottavasti heiltä riittää kuitenkin empatiaa lapsiaan kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse en luultavasti voisi seurustella velan kanssa, ihan jo omiin kokemuksiini pohjaten.

Omassa kaveripiirissäkin velat on lapsellisimpia.

Siis hyviä ihmisiä ja tyyppejä kyllä, mutta keskivertoa itsekkäämpiä ja sellaisia, että pitää olla välillä vähän munankuorilla koska nämä velat loukkaantuvat äärimmäisen herkästi ja kokevat kaiken liittyvän heihin itseensä.

Tietyllä tavalla kehittymättömiä ihmisiä vaikka ovatkin jo kolmekymppisiä, mutta henkisesti jäänyt jotenkin vajaaksi kehitys ja teinimäinen itsekkyys päälle.

Velat ei itse sitä joko näe tai myönnä, tai sitten se on niin kipeä asia että menee tunteisiin aina kun joku jossain mediassa vihjaa siihen suuntaan, mutta empiiristen havaintojeni mukaan se on keskimäärin juuri näin, eli velat ovat isoja vauvoja joita pitää vähän hyysätä eikä tiedä koskaan mistä pääsee seuraavaksi parku.

Tietenkään kaikki velat eivät ole tuollaisia, mutta kaikki tuntemani ihmiset jotka ovat tuollaisia, ovat veloja.:D

Lisään, ettei kenenkään tarvitse mielestäni hankkia lapsia, ei missään nimessä kaikki edes saisi hankkia lapsia koska liikakansoitus, mutta olen vaan huomannut näiden tiettyjen itsekkäiden ja lapsellisten piirteiden ja loukkaantumisherkkyyden toistuvan nimenomaan 30+ velanaisilla.

N27

Tai sitten he ovatkin keskivertoa älykkäämpiä ja vastuullisempua, etkä vain huomaa sitä... jostain kumman syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.

Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.

Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.

Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).

Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.

Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.

Amen, ei lisättävää.

Minua on huvittanut tämän keskustelun aikana, kuinka tosissaan ihmiset ottavat tuollaisen töysin tahallisen provokatiivisen yleistyksen. Se kertoo juuri siitä, että sanoma osuu ja oma puutteellisuus ehkä tässä asiassa on itselle kipeä asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua ja upota kommenteista päätellen.

Nämä osui ja upposi -kommentit ovat niin tylsiä.

Miten lapsettoman sitten pitäisi vastata, ettei olisi mielestäsi osunut ja uponnut? Pitäisikö sanoa että oi suuri guru, olet ihan oikeassa ja olemme täysin sellaisia kuin tämä stereotypiasi väittää? Vaikka se ei olekaan totta. Koska muuten osui ja upposi, jos puolustaa itseään.

Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mikään kirjoitus ei koskaan voi saada 100 % kannatusta, ei varsinkaan tämmöinen kärjistävä, ehkä tahallaan loukkaavaksi tarkoitettu artikkeli. Sehän on sitä keskustelua, että ollaan eri mieltä.

Höps. Kolumnistit kirjoittavat aina kärjistäen, se kannattaa ihan ensiksi tiedostaa. Osansa saa vuorollaan mikä mikin ryhmä. Tarkoitus tuskin on loukata, vaan provosoida keskustelua (mikä onnistui, taas kerran).

Mutta se miten reagoi, kertoo aika paljon ihmisestä. Iskeekö välitön puolustusreaktio ja takaisin syyttely. Vai osaako poimia sieltä sen asian, ja tarkastella itseään sen valossa (siis jos nyt jotenkin haluaa itseään peilata kolumniin, jollei halua niin ei sitä loukkaannukaan). Sellainen ihminen osaa poimia sen sanoman sieltä kärjistysten takaa ja todeta, että ehkä kirjoittajalla on joku pointti, josta itse voi sitten rauhallisen varmasti olla joko samaa tai eri mieltä, tai osittain samaa mieltä.

Siksi minusta tuo osui ja upposi on tarkoitettu sellaisille, jotka välittömästi ryntäävät vain puolustamaan omaa kantaansa mitenkään tuomatta esiin, että on lukenut, ymmärtänyt ja jotenkin pohdiskellut, mitä se kolumnisti oikeasti yritti sanoa.

Jos provosoi, ei pidä valittaa että provosoidutaan. 

Asiallista keskustelua haluava ihminen ei arvostele ja katsele nenänvarttaan pitkin niitä joiden kanssa haluaa asiallista keskustelua. Piste. En kyllä hirveästi havainnut tuossa kolumnissa mitään kaipuuta dialogiin.

Vierailija kirjoitti:

Taas tuossakin jutussa on mainittu tuo fraasi "vauva tuo rahan tullessaan". Taaskin jäi itselle epäselväksi mistä se raha tulee? Ainaksan sillä kelan 100e lapsilisällä ei kyllä lapsia kasvatella mun mielestä.

M37

Vanha sanonta jo ajalta ennen lapsilisää. Kirjoittajan isoäiti oli käyttänyt ilmaisua.

Mua ihmetyttää tässä lapsettomuuskeskustelussa se, että aina korostetaan jotenkin lasten tuomaa isoa elämänmuutosta ja lasten hoitamisen raskautta. Kyllä se varmasti sitäkin on, mutta päällimmäisenä ajatuksena tuoreena äitinä on lapsen tuoma ilo ja onnellisuus elämään. Ja se rakkaus mitä lasta kohtaan tuntee on jotain ihmeellistä. Silloin kun olin lapseton pelkäsin monia lapsiin liittyviä asioita ihan turhaan. Pelkäsin raskausajan tuomia terveyshaasteita, synnytystä ja yövalvomisia. Toistaiseksi kaikki on sujunut helpommin kuin osasin ennakkoon kuvitella. Kuvittelin myös vauva-ajan olevan jotain aivan hirveää, raskasta. Kun taas kaikki on sujunut helposti ja kotona oleminen on ollut ihanan rentoa ja mukavaa. Joten viestini teille lapsettomille on se, että älkää pelätkö vanhemmuutta! Lapset antavat enemmän kuin ottavat ja tuovat iloa ja onnellisuutta elämään. Lapsen myötä olen oppinut enemmän itsestäni ja tietty osa elämää olisi jäänyt kokematta, jos en olisi ikinä tullut äidiksi. Vanhemmuus on paras asia, mitä ihmiselle voi tapahtua.