Keinoja: miten jaksaa kun ei siedä miehensä lapsia?

Mitä tapahtuu silloin kun miehestänne tulee isovanhempi? Lastenlapset ei saa tulla kylään 🤔

On sitten taas näinkin typerällä aloituksella saatu aikaan 8 sivua tekstiä. Itsestäänselvää, lusikat jakoon vaan. Jos mies on normaali niin sinä tulet tärkeysjärjestyksessä aina lasten jälkeen, ja heille on haitallista olla noin vihamielisen ihmisen lähellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistat, että ne on vaan lapsia, jotka ovat täysin syyttömiä tilanteeseen. Ja että suurin syy siihen, miksi he inhottavat on se, että he muistuttavat olemassaolollaan miehen eksästä.

T: Uusperheen äiti

Kai sillä miehelläsi on muitakin suhteita ollut kuin vain exänsä. Vihaatko heitäkin, koska ovat pan eksineet miehesi kanssa ennen sinua? Logiikka hoi!

Ihan eri asia. Niistä naisista ei ole jäljellä kuin muistot kun taas siitä yhdestä on se pentu jota joutuu aina välillä omassa kodissaan sietämään. Aina vain harvemmin enää onneksi nykyään.

Luuleeko joku ihan oikeasti lapsensa olevan lämpimästi tervetullut toisen naisen kotiin? Että tämä pitää sitä perheenjäsenenä? Elukatkin usein pistävät päiviltä ylimääräiset ja vialliset

Et ole. Ihan samalla tavalla evoluutiobiologia tutkii sinunkin tekemisiäsi, kuin muidenkin eläinten. Sori siitä. Eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tiesin alunperinkin että en ole lapsi-ihminen, en siedä melua ja muutenkin, oma aika on tärkeää. Siitä huolimatta löin hynttyyt yhteen miehen kanssa jolla lapset. Kun lapset oli pienempiä ja viikko-viikko, kaikki meno osaltani hyvin, oikein yllätyinkin miten hyvin sopeuduin lapsiperhe-elämään ja lapset ovat kivoja, ja tuntuivat myös tykästyvän minuun.

Mutta nyt kun vanhin jo kulkee omalla mopolla ja ovat muutenkin jo isompia, ei viikko-viikko ole enää kiveen hakattu ja lapset tulee ja menee miten sattuu, enenevissä määrin ovat meillä. Ja yllättäin nyt on itselläni raskainta, kun ei ole enää sitä varmaa rauhallista viikkoa, jolloin sai rauhassa latautua tulevaan lapsiviikkoon. Miehelle en halua asiasta valittaa, koska ajattelen jos tilanne olisi toisinpäin, lapset olisi minun lapsia, ja uusi

Se, että sinulla on vakavia tunne-elämän häiriöitä, ei ole niiden lasten vika. Ja kyllä, se on niiden lasten koti. Sinä olet aikuinen ja selviät maailmassa. Ne lapset eivät. Jokainen normaali ihminen, lapsetonkin ja jopa lapset itse, ymmärtävät sen, että keskenkasvuinen ihminen tarvitsee aikuisen hoivaa ja suojelua. Sinulla tämä suojeluvaisto on kehittymätön ja olen pahoillani kaikkien sinua lähellä elävien ihmisten puolesta. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu silloin kun miehestänne tulee isovanhempi? Lastenlapset ei saa tulla kylään 🤔

Saahan nyt toki. Sovitusti. Paitsi silloin, kun äitipuoli teeskentelee olevansa kipeä nenäsuihkeen avulla. Mikä on siis koko ajan. 

No eikä ole jos osoite ei edes ole siellä. En minäkään tuota hyväksyisi että milloin tahansa saatetaan omin luvin paukata ovesta sisään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu silloin kun miehestänne tulee isovanhempi? Lastenlapset ei saa tulla kylään 🤔

 

Saahan nyt toki. Sovitusti. Paitsi silloin, kun äitipuoli teeskentelee olevansa kipeä nenäsuihkeen avulla. Mikä on siis koko ajan. 

*isän vaimo 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni naisystävällä oli sama ongelma. Hän ratkaisi sen juomalla ja oikein kovasti joikin.

Paha vaan oli, että kännipäissään sitten tapasi pamauttaa kaikki kaunansa ulos. Saatiin kuulla, kuinka ollaan tultu pilaamaan heidän suhteensa jne. 

Lapset huomaavat sen, ettet siedä heitä. Vaikka siis mitä tekisit. Lapset ovat tarkkoja. Ja niin, muistavat vielä 30 vuoden päästä sen, ettei heidän olemassaolonsa olisi ollut toivottua.

 

Mä yritän kaikkeni ettei mun miehen lapset koskaan huomaisi, etten jaksa heitä. Mulla kyse ei ole inhosta mikä johtuisi heistä. Kyse on pettymyksestä mieheen. Mies lupasi että tehdään yhteisiä lapsia ja avioliiton jälkeen asia muuttui. Joko siis eroan ja heitän kaiken pois tai heitän lapsihaaveen pois. Sen jälkeen kun olen

 

Älä nyt herranen aika tuhlaa elämääsi ja heitä hukkaan haaveitasi miehen takia! Katkeroidut vuosi vuodelta enemmän ja lopulta vihaat sekä miestä että miehen lapsia. Ihan oikeasti, ero on vaihtoehto etenkin sellaisessa tilanteessa, kun itse haluat tulla äidiksi ja mies ei halua enää lapsia. Ja jos on vieläpä harhauttanut sinua alunperin lupaamalla, tai antamalla ymmärtää, että tekisitte yhteisen lapsen. Lapsihaave on aivan liian iso juttu luovuttavaksi yhden miehen takia. Jos siis todella haluat äidiksi, niin on täysin ok sanoa miehelle, että suhde ei voi jatkua, koska haluat lapsen. Se ei ole kiristämistä eikä pakottamista, vaan se on omien tarpeidesi kuulemista.

Minä tein alusta alkaen miehelleni hyvin selväksi, että suhde ei voi kanssani jatkua ilman yhteistä lasta. En koe missään nimessä pakottaneeni miestäni jälleen isäksi, sillä hänellä oli mahdollisuus myös lopettaa suhde ja antaa minun etsiä mies, joka haluaa lapsia. Lapseni on minulle maailman tärkein ja rakkain asia, rakastan häntä enemmän kuin mitään. En ikinä mistään hinnasta olisi valmis luopumaan tästä, ennemmin annan henkeni. Sinä elät vain kerran ja oma lapsi on oikeasti siunaus (ei kaikille, mutta niille jotka haluavat lapsen). Älä tuhlaa haaveitasi ja heitä niitä romukoppaan yhden miehen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistat, että ne on vaan lapsia, jotka ovat täysin syyttömiä tilanteeseen. Ja että suurin syy siihen, miksi he inhottavat on se, että he muistuttavat olemassaolollaan miehen eksästä.

T: Uusperheen äiti

Kai sillä miehelläsi on muitakin suhteita ollut kuin vain exänsä. Vihaatko heitäkin, koska ovat pan eksineet miehesi kanssa ennen sinua? Logiikka hoi!

Ihan eri asia. Niistä naisista ei ole jäljellä kuin muistot kun taas siitä yhdestä on se pentu jota joutuu aina välillä omassa kodissaan sietämään. Aina vain harvemmin enää onneksi nykyään.

Luuleeko joku ihan oikeasti lapsensa olevan lämpimästi tervetullut toisen naisen kotiin? Että tämä pitää sitä perheenjäsenenä? Elukatkin usein pistävät päiviltä ylimääräiset ja vialliset

Näin sinä voit ajatella ja näin moni muukin nykyihminen luulee olevansa biologian ulkopuolella. Kuitenkin ainoa keino miten otteen biologiastaan voi saada, on ymmärtää miten se vaikuttaa nykyihmisenkin päivittäiseen elämään vaikka sitä kuinka yrittäisi häivyttää. Eläimiä olemme kaikki tyynni, se mikä erottaa meidät monesta muusta lajista on se, että kuten sanottu, me pystymme hillitsemään vaistonvaraista käytöstämme melko hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu silloin kun miehestänne tulee isovanhempi? Lastenlapset ei saa tulla kylään 🤔

"Vähän" eri asia tulla kylään kuin asua saman katon alla puolet ajasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tiesin alunperinkin että en ole lapsi-ihminen, en siedä melua ja muutenkin, oma aika on tärkeää. Siitä huolimatta löin hynttyyt yhteen miehen kanssa jolla lapset. Kun lapset oli pienempiä ja viikko-viikko, kaikki meno osaltani hyvin, oikein yllätyinkin miten hyvin sopeuduin lapsiperhe-elämään ja lapset ovat kivoja, ja tuntuivat myös tykästyvän minuun.

Mutta nyt kun vanhin jo kulkee omalla mopolla ja ovat muutenkin jo isompia, ei viikko-viikko ole enää kiveen hakattu ja lapset tulee ja menee miten sattuu, enenevissä määrin ovat meillä. Ja yllättäin nyt on itselläni raskainta, kun ei ole enää sitä varmaa rauhallista viikkoa, jolloin sai rauhassa latautua tulevaan lapsiviikkoon. Miehelle en halua asiasta valittaa, koska ajattelen jos tilanne olisi toisinpäin, lapset olisi minun lapsia, ja uusi

Olen itse uusperheen biologinen vanhempi ja meillä kyllä tulee ihan käytännön syistä noudattaa viikko-viikkoa. Oman kiireisen arjen suunnittelu menee aika hankalaksi jos lapsiviikolla et voi koskaan tietää ovatko lapset lopulta sinun vai toisen vanhemman luona, miten esimerkiksi arvioit ruuan määrän etukäteen? Toisaalta mistä taiot lisää ruokaa kun kaikki neljä lastasi ovatkin yhtäkkiä luonasi kun saavut töistä kotiin ja jääkaapissa on eilisen jämiä yhdelle?

Miten voit sopia mitään menoja jos et pysty lainkaan ennakoimaan milloin vastuuvuorosi on? Miten voit pitää kotonasi vaikka illanistujaiset jos yhtäkkiä lapsilauma voi pamahtaa ovesta kotiinsa? 

Huh, onneksi minä en ole ilkeä äitipuoli.Se paheksutuin rooli saduissa(kin)

Surunvalitteluni kaikille tähän rooliin" sortuneille".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa enemmän vastuuta lapsista, vaikka se ei mitenkään sinun velvollisuus olekaan. Ihan itsesi takia kannattaa silti ottaa selkeästi paikka lasten elämässä. Se on juuri se tietynlainen sivustaseuraajan rooliin jättäytyminen, joka aiheuttaa ärtymystä ja inhoa. Tee lasten kanssa erikseen asioita, juttele, ole kiinnostunut heistä ja heidän kuulumisistaan/ ajatuksistaan. Yksi lapsi kerralla, ilman miestäsi. Näin tutustutte kunnolla. Vähiteleen alat tuntea heidät ihan eri tavalla. Ihmisinä, eikä pelkästään miehesi ei-toivottuina jatkeina. Lapset tulevat aina kuulumaan elämääsi, joten kannattaa todella panostaa aidon hyvän suhteen luomiseen. Se vahvistaa myös sinun ja miehesi välistä parisuhdetta, kun mies huomaa, että sinun ja lasten suhde vähitellen muuttuu luontevammaksi ja aidommaksi. Kyllä mies aistii sen, jos et voi sietää hänen lapsia

Eivät huomaakkaan jos sen osaa peittää. Ihan hävettää mitä temppuja itsekin olen tehnyt joista kukaan ei tiedä! Esimerkiksi jokainen joka on nenäsumutteiden suurkuluttaja tietänee miten tukkoon nenä menee kun käytön lopettaa yhtäkkiä. Tätä tuli tehtyä monesti kun lasten olisi pitänyt tulla mutta olin "kipeä". Tämä toimi ehkä vähän liiankin hyvin sillä mies alkoi epäillä onkohan meillä jotain sisäilmaongelmaa.... korona aikaan olin myös usein "altistunut" ja lasten ollessa meillä mulla alkoi usein "migreeni" jolloin pystyin vetäytymään yläkertaan ja mies lähti lasten kanssa pois tai piti ne hiljaa.

Miksi et voi vain vetäytyä omiin puuhiisi silloin kun lapset ovat teillä? Kun itse lapsena olin isälläni, niin isän vaimo teki ruoat, mutta muuten oli omissa puuhissaan.

Isää kuitenkin olin tullut tapaamaan, niin ei edes yritetty ruveta järjestämään mitään "perhehetkiä". Tämä oli kaikkiaan toimivaa, juteltiin toki isän vaimon kanssa niitä näitä välillä, mutta häntä ei laitettu minua viihdyttämään tai hoitamaan. 

Kaikista paras järjestely on juuri tämä. Lapsi on vanhemman vastuu ja velvollisuus eikä uutta puolisoa pidä yrittää änkeä väkisin johonkin rooliin. Eikä toki lastakaan! Ei kukaan ulkopuolinen voi alkaa sanelemaan että tämä tässä on nyt sun äiti/isäpuoli ja tää lapsi tässä on nyt lapsipuoli tai vielä typerämpi ilmaus eli bonuslapsi! 

Minäkään en ole äitipuoli vaan isän vaimo. Kun lapsi tulee meille he touhuavat keskenään ja minä osallistun jos haluan. Aika harvoin tehdään mitään yhdessä ja lapsi käy mielellään meillä. Ajattelen tämän kuvion niin että olen mieheni kanssa naimisissa mutta mikään perhe hänen lapsensa kanssa emme ole. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikista paras järjestely on juuri tämä. Lapsi on vanhemman vastuu ja velvollisuus eikä uutta puolisoa pidä yrittää änkeä väkisin johonkin rooliin. Eikä toki lastakaan! Ei kukaan ulkopuolinen voi alkaa sanelemaan että tämä tässä on nyt sun äiti/isäpuoli ja tää lapsi tässä on nyt lapsipuoli tai vielä typerämpi ilmaus eli bonuslapsi! 

Minäkään en ole äitipuoli vaan isän vaimo. Kun lapsi tulee meille he touhuavat keskenään ja minä osallistun jos haluan. Aika harvoin tehdään mitään yhdessä ja lapsi käy mielellään meillä. Ajattelen tämän kuvion niin että olen mieheni kanssa naimisissa mutta mikään perhe hänen lapsensa kanssa emme ole. 

 

Meillä on tosi hyvät välit lasten kanssa, ihan haluamalla haluavat viettää kanssani aikaa ja toisinpäin. Silti olen ihan vaan iskän tyttöystävä. Ei ole lapsille eikä itselleni luontevaa puhua minusta äitipuolena.

Mikä ihme siinä on että lapsettomat änkeävät kimppaan miesten kanssa joilla jo on lapsia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tiesin alunperinkin että en ole lapsi-ihminen, en siedä melua ja muutenkin, oma aika on tärkeää. Siitä huolimatta löin hynttyyt yhteen miehen kanssa jolla lapset. Kun lapset oli pienempiä ja viikko-viikko, kaikki meno osaltani hyvin, oikein yllätyinkin miten hyvin sopeuduin lapsiperhe-elämään ja lapset ovat kivoja, ja tuntuivat myös tykästyvän minuun.

Mutta nyt kun vanhin jo kulkee omalla mopolla ja ovat muutenkin jo isompia, ei viikko-viikko ole enää kiveen hakattu ja lapset tulee ja menee miten sattuu, enenevissä määrin ovat meillä. Ja yllättäin nyt on itselläni raskainta, kun ei ole enää sitä varmaa rauhallista viikkoa, jolloin sai rauhassa latautua tulevaan lapsiviikkoon. Miehelle en halua asiasta valittaa, koska ajattelen jos tilanne o

Olen itse uusperheen biologinen vanhempi ja meillä kyllä tulee ihan käytännön syistä noudattaa viikko-viikkoa. Oman kiireisen arjen suunnittelu menee aika hankalaksi jos lapsiviikolla et voi koskaan tietää ovatko lapset lopulta sinun vai toisen vanhemman luona, miten esimerkiksi arvioit ruuan määrän etukäteen? Toisaalta mistä taiot lisää ruokaa kun kaikki neljä lastasi ovatkin yhtäkkiä luonasi kun saavut töistä kotiin ja jääkaapissa on eilisen jämiä yhdelle?

Miten voit sopia mitään menoja jos et pysty lainkaan ennakoimaan milloin vastuuvuorosi on? Miten voit pitää kotonasi vaikka illanistujaiset jos yhtäkkiä lapsilauma voi pamahtaa ovesta kotiinsa? 

Ei ole uusperhettä kummassakaan kodissa, mutta samaa mieltä olen. Jos lapsi on isällään, niin saatan tehdä pidemmän työpäivän, miettiä jotain tekemistä poissa kotoa yms. Olisi melkoista, jos ei mitään uskaltaisi tehdä tai suunnitella, kun olisi oltava aina valmiudessa jos tuleekin äkkinäinen vaihto.

Sairaustapaukset sitten erikseen, niissä ollut itsestäänselvää, ettei lapsi mene isälleen jos ex ilmoittanut lepäävänsä korkeassa kuumeessa, ja samoin ex hakenut lapsen luokseen jos itse olen ollut tosi kipeänä. Mutta eipä näitäkään usein käy.

Sanoisin, että meillä toimii kuviot hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on että lapsettomat änkeävät kimppaan miesten kanssa joilla jo on lapsia? 

Samoja ongelmia tulee kohtaamaan oli itsellään lapsia tai ei. Ei ole lapsettomien ongelma.

Ratkaiseva tekijä näissä tilanteissa varmasti onkin yhteiset säännöt joita jokainen noudattaa. Eihän siitä mitään tule jos mitään ei pystytä sopimaan. Lapset sinkoilevat sinne tänne ja vanhemmat ovat valmiustilassa kokoajan kun yhtään ei voi tietää mitä tapahtuu ja missä kukakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensiksi, miksi piti muuttaa yhteen? :(   

 

Juuri tällaiset kommentit ovat todella hyödyllisiä ja äärimmäisen viisaita ja auttavat ap:n tilanteessa! Hyvä, jatka samaan malliin! Olet korvaamaton!

Tuohan oli täysin asiallinen kysymys. Ei ole varmasti kukaan aseella uhkaamalla pakottanut ap:ta ja miesystävää muuttamaam yhteen.

Itse asiassa juuri meinasin kysyä samaa, onko jo tullut vastaus ap:lta? En jaksa käydä koko ketjua läpi