Lue keskustelun säännöt.
Keinoja: miten jaksaa kun ei siedä miehensä lapsia?
31.10.2019 |
Miten te muut uusperheissä saatte pidettyä itsenne koossa kun kumppanin lapset herättää inhoa ja raivoa?
Tietenkin käyttäydyn lapsia kohtaan aina ystävällisesti ja huomautan kun siihen aihetta on. Kohtelen normaalisti. En näytä ikäviä tunteita heille. Pääasiassa tietenkin mies kasvattaa heitä.
Voin vaan itse kauhean huonosti tässä tilanteessa. Miten saisi omat tunteensa hallintaan ja voisi paremmin? Ero ei ole vaihtoehto.
Ja joo tiedän jo etukäteen että olen ihmishirviö jne bullshit. Sitä en nyt tullut kysymään vaan millaisia keinoja teillä kohtalotovereilla on?
Kommentit (250)
Miks edes hyväksyt miehen, jolla o omia lapsia ennestään ? Mun äidin vieres asuu sellainen pariskunta, kummallakin o,omia ja myös yhteisiä lapsia muiden kanssa. Että saa hävetä sellaisia ihmisiä !!! Kyllä mun mielestä ainakin omat vanhemmat on oltava tasan yhdessä, ainakin niin kauan, kun kaikki lapset on isoja ja muuttaneet pois kotoa. Ja uuden kummappanin kans ei saa tehdä enempää lapsia !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistat, että ne on vaan lapsia, jotka ovat täysin syyttömiä tilanteeseen. Ja että suurin syy siihen, miksi he inhottavat on se, että he muistuttavat olemassaolollaan miehen eksästä.
T: Uusperheen äitiEi se aina tuosta johdu. Meillä on miehen exän kanssa oikein hyvät välit, vietetään aikaa yhdessä ihan ystävinä, käydään lenkillä ja kahvitellaan sun muuta. Eli muistuttaa kyllä olemassaolostaan monilla tavoilla, jotka eivät inhota.
Silti heidän lapsensa rehellisesti sanottuna ärsyttävät ja inhottavat. Eivät toki ihan jatkuvasti, mutta kyllä minulla on ollut omat vaikeuteni sopeutua tilanteeseen, jossa periaatteessa vieraita lapsia asuu minun kotonani. Näin karkeasti ilmaistuna.
Ja tähän löytyy ihan evoluutiobiologinen selitys. Naisten on keskimäärin vaikeampi sopeutua puolison lapsiin kuin miehen. Tämä johtuu siitä, että nainen tietää että
Minä olen kovasti yrittänyt pohtia mistä inhoni miehen lasta kohtaan oikein tulee. Ihan ok käytöksinen ja hiljainen ei siis mikään rasittava riehuja. Olen tullut myös tuohon tulokseen että se on jotenkin ihmiseen sisäänrakennettua ettei muiden jälkeläiset ole mieleisiä omassa kodissa varsinkaan. Ei siis auta muu kuin yrittää kestää ja pysyä jatkossakin poissa kun tulee käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän draamassa lapset ovat jo isoja, joten heitä ei ole exän naisystävän tarvinnut mitenkään hoitaa. Ko nainen kun tuli exän elämään, niin parissa kuukaudessa sai aikaiseksi sen, ettei yksikään kolmesta lapsesta halua enää käydä isän luona niin, että nainen on paikalla. Nainen halusi selkeästi "omia" exän, talon, tontin, koko elämän ja tämän hoiti erittäin nopeasti ja tehokkaasti. siivoamalla lapset pois. Suurin idiootti on tietty exä kun antoi/antaa kaiken tapahtua, kuulemma alkuhuumassa tärkeintä oli vain he kaksi, muista ei niin mitään väliä. No joo, alkuhuumasta nyt kolmisen vuotta, naimisiin on menty, lapset saavat käydä isällään harvoin ja silloinkin lyhyesti, koska vaimo "ei tykkää" ja tuntee olonsa epämukavaksi kun joku lapsista on siellä.
Tällä mennään, alkaa vahvasti näyttää siltä, että isukki toki voi osallistua häihin, ristiäisiin, jouluihin jne, mutta va
Itse yrittäisin saada lapsen huomaamaan, että hänellä on elämässään paljon sellaisia ihmisiä, jotka välittävät hänestä. En haluaisi, että hänen maailmansa kaatuu, koska isä ei välitä. Surkeaahan se on, mutta jos se on tosiasia, niin kandee kiinnittää huomio positiivisiin asioihin ja lopettaa surkuttelu.
Vierailija kirjoitti:
Huh, miten tukala uusperhe-kuvio onkaan. En suosittele kenellekään. Meillä oli oikein raskasta. Miehen lapsi oli avoimen vihamielinen minua kohtaan (varmaan äitinsä yllytyksestä..). Sittemmin kuvio on rauennut, kun lapsi aikuistui ja käy täällä harvakseltaan. Kyllä kai me monet uusperheessä eläneet/elävät olemme parhaamme tehneet, mutta tunteilleen ei mitään voi ja pinnan alla kuplii.
Miksi epäilet äitinsä yllyttäneen avoimeen vihamielisyyteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän draamassa lapset ovat jo isoja, joten heitä ei ole exän naisystävän tarvinnut mitenkään hoitaa. Ko nainen kun tuli exän elämään, niin parissa kuukaudessa sai aikaiseksi sen, ettei yksikään kolmesta lapsesta halua enää käydä isän luona niin, että nainen on paikalla. Nainen halusi selkeästi "omia" exän, talon, tontin, koko elämän ja tämän hoiti erittäin nopeasti ja tehokkaasti. siivoamalla lapset pois. Suurin idiootti on tietty exä kun antoi/antaa kaiken tapahtua, kuulemma alkuhuumassa tärkeintä oli vain he kaksi, muista ei niin mitään väliä. No joo, alkuhuumasta nyt kolmisen vuotta, naimisiin on menty, lapset saavat käydä isällään harvoin ja silloinkin lyhyesti, koska vaimo "ei tykkää" ja tuntee olonsa epämukavaksi kun joku lapsista on siellä.
Tällä mennään, alkaa vahvasti näyttää siltä, että isukki toki voi osalli
Kiinnostaisi tietää miten tuo nainen on tuossa onnistunut! Voisin yrittää soveltaa omaankin tilanteeseen.
Jos täällä on joku jonka lapsi ei itse halua mennä isänsä luo mikä siihen on syynä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua, miksi oikein kerjätään ongelmia menemällä uusperhekuvioon.
Niin, etenkin kun ydinperheissä ei koskaan ole mitään ongelmia, vaan on pelkkää auvoista yhdessä oloa ja kaikki rakastavat toisiaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa enemmän vastuuta lapsista, vaikka se ei mitenkään sinun velvollisuus olekaan. Ihan itsesi takia kannattaa silti ottaa selkeästi paikka lasten elämässä. Se on juuri se tietynlainen sivustaseuraajan rooliin jättäytyminen, joka aiheuttaa ärtymystä ja inhoa. Tee lasten kanssa erikseen asioita, juttele, ole kiinnostunut heistä ja heidän kuulumisistaan/ ajatuksistaan. Yksi lapsi kerralla, ilman miestäsi. Näin tutustutte kunnolla. Vähiteleen alat tuntea heidät ihan eri tavalla. Ihmisinä, eikä pelkästään miehesi ei-toivottuina jatkeina. Lapset tulevat aina kuulumaan elämääsi, joten kannattaa todella panostaa aidon hyvän suhteen luomiseen. Se vahvistaa myös sinun ja miehesi välistä parisuhdetta, kun mies huomaa, että sinun ja lasten suhde vähitellen muuttuu luontevammaksi ja aidommaksi. Kyllä mies aistii sen, jos et voi sietää hänen lapsiaan, ja niin aistivat tietysti myös lapset. Ajan mit
No menitkö näytille rippijuhliin? Oliko exän naama kuin ois sitruunan niellyt? Oliko kade teidän onnesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka itse en ole koskaan ollut samassa tilanteessa niin kaverini on ollut. 4 vuotias oli täysin arvaamaton,rajaton,saanut kaiken mitä halunnut, löi,potki,kiljui ja huusi jos ei saanut mitä halusi,löi kaveriani usein. Äitinsä ei pitänyt mitään rajoja eikä liioin tehnyt ruokaakaan, aika pitkälti valmisruokaa plus kävivät usein ulkona syömässä. Eli täysin siis tämä nainen oman äitinsä siivellä joka antoi rahaa jatkuvasti. 3 lasta ja kaikki eri miehille tehtyjä. Kaverini oli täysin uupunut ja hermoheikko, erosivat aika pitkälti siitä syystä että Kaverini joutui kirjaimellisesti "kasvattamaan" ja huolehtimaan tästä 4 vuotiaasta kauhukakarasta.
Olet siis varmasti kuullut sen toisen puolen version asioiden laidasta ennen kuin tänne kirjoitit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistat, että ne on vaan lapsia, jotka ovat täysin syyttömiä tilanteeseen. Ja että suurin syy siihen, miksi he inhottavat on se, että he muistuttavat olemassaolollaan miehen eksästä.
T: Uusperheen äitiKai sillä miehelläsi on muitakin suhteita ollut kuin vain exänsä. Vihaatko heitäkin, koska ovat pan eksineet miehesi kanssa ennen sinua? Logiikka hoi!
Ihan eri asia. Niistä naisista ei ole jäljellä kuin muistot kun taas siitä yhdestä on se pentu jota joutuu aina välillä omassa kodissaan sietämään. Aina vain harvemmin enää onneksi nykyään.
Luuleeko joku ihan oikeasti lapsensa olevan lämpimästi tervetullut toisen naisen kotiin? Että tämä pitää sitä perheenjäsenenä? Elukatkin usein pistävät päiviltä ylimääräiset ja vialliset joten ihan luonnotonta se on myös ihmiselle.
En minä ainakaan sinua sivistyneeksi ihmiseksi kutsuisi. Vertaa itseäsi eläimiin, jos haluat. Itse olen vähän ylemmällä evoluution oksalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälläisessä tilanteessa pitäisi olla erilliset asunnot, kunnes lapset on täysi-ikäisiä. Onko vuoroviikkosyteemi vai vain viikonloppuja? Jos vain viikonlopuuja niin sitten otat omaa aikaa silloin ja lähdet vaikka omille vanhemmille tai kaverille yöksi tms.
Vierailija kirjoitti:
Tälläisessä tilanteessa pitäisi olla erilliset asunnot, kunnes lapset on täysi-ikäisiä. Onko vuoroviikkosyteemi vai vain viikonloppuja? Jos vain viikonlopuuja niin sitten otat omaa aikaa silloin ja lähdet vaikka omille vanhemmille tai kaverille yöksi tms.
Varmasti sopii joillekin tollanen järjestely parhaiten. Mutta on tässä ketjussa jonkun verran niitäkin, jotka ovat saaneet uusperheen toimimaan. Ehkä heitä pitäisi kuulla enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistat, että ne on vaan lapsia, jotka ovat täysin syyttömiä tilanteeseen. Ja että suurin syy siihen, miksi he inhottavat on se, että he muistuttavat olemassaolollaan miehen eksästä.
T: Uusperheen äitiKai sillä miehelläsi on muitakin suhteita ollut kuin vain exänsä. Vihaatko heitäkin, koska ovat pan eksineet miehesi kanssa ennen sinua? Logiikka hoi!
Ihan eri asia. Niistä naisista ei ole jäljellä kuin muistot kun taas siitä yhdestä on se pentu jota joutuu aina välillä omassa kodissaan sietämään. Aina vain harvemmin enää onneksi nykyään.
Luuleeko joku ihan oikeasti lapsensa olevan lämpimästi tervetullut toisen naisen kotiin? Että tämä pitää sitä perheenjäsenenä? Elukatkin usein pistävät päiviltä ylimääräiset ja vialliset
Ylennä itsesi ihan niin korkealle kuin haluat mutta tosiasia on että elukoita ollaan me ihmisetkin. On luonnonlakeja ja biologian sanelemia seikkoja joille emme voi mitään. Ihminen on itsekäs ja kaikki oma tulee aina ennen muita.
Voihan sitä yrittää olla jalompi ja parempi ihminen mutta sellaiset jäävät niiden jalkoihin jotka ajavat omaa etuaan.
Vierailija kirjoitti:
Neuvoja ei ole antaa mutta mä en myöskään siedä mieheni lasta.on todella lapsellinen,paapovan äidin takia on psykologienkin mielestä selvästi ikäistään kehittymättömämpi,ei ymmärrä rahan/tavaroiden arvoa,ruuaksi kelpaa vain herkut/pikaruoka/einekset,huono koulussa eikä äitinsä vaadi edes läksyjen tekoa,ei ymmärrä kelloa tai sovittuja aikoja,ei mitään käsitystä normaaleista asioista (esim.vinkuu itselleen isosiskoa mikä nyt on mahdotonta toteuttaa) jne.
Ja ikää tällä herrantertulla on 12v.
Onneksi on meillä vain päivisin,ei halua olla yötä kun ei saa nukkua meidän kanssa samassa sängyssä.nukkuu siis edelleen äitinsä vieressä.Reissuilla/mökillä kauhea vääntö ja vikinä kun joutuu nukkumaan omassa sängyssä.
Tämä lapsihan on jollain tapaa kehitysvammainen! Ei ole tavallisesta lapsesta kyse.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua, miksi oikein kerjätään ongelmia menemällä uusperhekuvioon.
Niin, etenkin kun ydinperheissä ei koskaan ole mitään ongelmia, vaan on pelkkää auvoista yhdessä oloa ja kaikki rakastavat toisiaan!
Onneksi on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin ydinperhe ja uusperhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tiesin alunperinkin että en ole lapsi-ihminen, en siedä melua ja muutenkin, oma aika on tärkeää. Siitä huolimatta löin hynttyyt yhteen miehen kanssa jolla lapset. Kun lapset oli pienempiä ja viikko-viikko, kaikki meno osaltani hyvin, oikein yllätyinkin miten hyvin sopeuduin lapsiperhe-elämään ja lapset ovat kivoja, ja tuntuivat myös tykästyvän minuun.
Mutta nyt kun vanhin jo kulkee omalla mopolla ja ovat muutenkin jo isompia, ei viikko-viikko ole enää kiveen hakattu ja lapset tulee ja menee miten sattuu, enenevissä määrin ovat meillä. Ja yllättäin nyt on itselläni raskainta, kun ei ole enää sitä varmaa rauhallista viikkoa, jolloin sai rauhassa latautua tulevaan lapsiviikkoon. Miehelle en halua asiasta valittaa, koska ajattelen jos tilanne olisi toisinpäin, lapset olisi minun lapsia, ja uusi mies valittaisi minulle siitä, kun nuo sun lapset on aina täällä? Ei tuntuisi kivalta.
Koitan s
Mulla on joku masokistinen tendenssi, kun avaan aina nämä uusperheketjut, vaikka tiedän, että ne ahdistaa pitkän aikaa...
Kuvottavaa ajatella, että monet lapset Suomessa elävät arkea tuollaisten mul kkujen kanssa. Koti on jonkun kylmän jääkuningattaren hallinnoima ja omaa isää ei saa tavata, kuin "sovitusti". Voi hel vetti sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tiesin alunperinkin että en ole lapsi-ihminen, en siedä melua ja muutenkin, oma aika on tärkeää. Siitä huolimatta löin hynttyyt yhteen miehen kanssa jolla lapset. Kun lapset oli pienempiä ja viikko-viikko, kaikki meno osaltani hyvin, oikein yllätyinkin miten hyvin sopeuduin lapsiperhe-elämään ja lapset ovat kivoja, ja tuntuivat myös tykästyvän minuun.
Mutta nyt kun vanhin jo kulkee omalla mopolla ja ovat muutenkin jo isompia, ei viikko-viikko ole enää kiveen hakattu ja lapset tulee ja menee miten sattuu, enenevissä määrin ovat meillä. Ja yllättäin nyt on itselläni raskainta, kun ei ole enää sitä varmaa rauhallista viikkoa, jolloin sai rauhassa latautua tulevaan lapsiviikkoon. Miehelle en halua asiasta valittaa, koska ajattelen jos tilanne olisi toisinpäin, lapset olisi minun lapsia, ja uusi mie
Tän on pakko olla provo... tai sitten olet psykopaatti. Niitä on naisissakin, kannattaisi käydä tutkimuksissa.
Mä olen tullut siihen tulokseen että on viisainta valita vain joko parisuhde tai lapset. Perheleikit ei vain näytä toimivan ja niillä joilla luulee homman sujuvan on usein kulissien takana jotain ihan hirveää meneillään joka paljastuu vasta jonkun ylilyönnin seurauksena.
Eiväthän ihmiset enää monikaan edes halua lapsia vaan panostaa elämässään ihan muihin asioihin jolloin ovat onnellisia ja ne parisuhteetkin kukoistaa kun kaksi jo valmiiksi tyytyväistä ihmistä ovat onnellisia yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut aloitusta mutta jätä se sika.
Olisitpa lukenut. Aloituksen nimittäin kirjoitti se sika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tiesin alunperinkin että en ole lapsi-ihminen, en siedä melua ja muutenkin, oma aika on tärkeää. Siitä huolimatta löin hynttyyt yhteen miehen kanssa jolla lapset. Kun lapset oli pienempiä ja viikko-viikko, kaikki meno osaltani hyvin, oikein yllätyinkin miten hyvin sopeuduin lapsiperhe-elämään ja lapset ovat kivoja, ja tuntuivat myös tykästyvän minuun.
Mutta nyt kun vanhin jo kulkee omalla mopolla ja ovat muutenkin jo isompia, ei viikko-viikko ole enää kiveen hakattu ja lapset tulee ja menee miten sattuu, enenevissä määrin ovat meillä. Ja yllättäin nyt on itselläni raskainta, kun ei ole enää sitä varmaa rauhallista viikkoa, jolloin sai rauhassa latautua tulevaan lapsiviikkoon. Miehelle en halua asiasta valittaa, koska ajattelen jos tilanne olisi toisinpäin, lapset olisi minun lapsia, ja uusi mies valittaisi minulle siitä, kun nuo sun lapsetSe on sen "jääkuningattaren" koti eikä toisten koteihin mennä ilman lupaa. Ei meilläkään miehen lapsi käy ilman että asiasta sovittu etukäteen ja jos ei sovi niin ei tule. En voi sietää oven taakse ilmestyviä vieraita jotka eivät ole tuloaikeistaan sanoneet mitään.
Juu, kannattaa vierittää kaikki syy lapsen ongelmista lähin harteille. Ensinnäkin, se auttaa lasta kaikista parhaiten ja toisekseen hän on ainoa aikuinen, jolla on vastuu lapsen hyvinvoinnista. Sitä paitsi kaikkihan tietää, että ne puolisoiden exät ovat itsestään prkleestä.