Keinoja: miten jaksaa kun ei siedä miehensä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Kaikista paras järjestely on juuri tämä. Lapsi on vanhemman vastuu ja velvollisuus eikä uutta puolisoa pidä yrittää änkeä väkisin johonkin rooliin. Eikä toki lastakaan! Ei kukaan ulkopuolinen voi alkaa sanelemaan että tämä tässä on nyt sun äiti/isäpuoli ja tää lapsi tässä on nyt lapsipuoli tai vielä typerämpi ilmaus eli bonuslapsi! 

Minäkään en ole äitipuoli vaan isän vaimo. Kun lapsi tulee meille he touhuavat keskenään ja minä osallistun jos haluan. Aika harvoin tehdään mitään yhdessä ja lapsi käy mielellään meillä. Ajattelen tämän kuvion niin että olen mieheni kanssa naimisissa mutta mikään perhe hänen lapsensa kanssa emme ole. 

Eikö tästä tule ulkopuolinen olo? Siis että asutaan saman katon alla, mutta silti ollaan ikään kuin erilliset yksiköt.

Kysyn tätä mielenkiinnosta, olen itse siis lapseton nainen ja pitänyt aina pääni siitä, että lapsellisten miesten kanssa en ala parisuhteeseen. Luulin siis aina ennen, että tällaisessa kuviossa, jossa miehellä on lapsia, lapset kuuluvat automaattisesti samaan pakettiin ja he ovat sitten kiinteä osa elämääsi. Yllättävän monella näin ei kuitenkaan ole, vaan lapseton puoliso touhuilee lapsiviikoilla omiaan, eikä osallistu perhe-elämään oikein mitenkään. Itsestä tuntuisi oudolle toimia näin ja sulkea se osa pois, kun lapset kuitenkin määrittävät ihmistä ja ovat tärkeitä suhteen toiselle osapuolelle, mutta ilmeisesti tämä on ihan toimiva tapa.

Vierailija kirjoitti:

Kun rakastuimme mieheni kanssa ja hän jätti raskaana olevan vaimonsa ja taaperon, sovimme että mies hoitaa kaiken lapsiin liittyvän. Vaimo yritti viikko-viikko järjestelyä mutta onneksi mieheni pysyi lujana eikä suostunut siihen. Itse akateemisena velana kyllä teen miehelle ja lapsille selväksi jos lapset alkavat käydä hermoilleni, koska en minä halua lapsia. Ja mieskin katuu niiden hankkimista vaikka itse oli niitä enemmän halunnut aikanaan. Oma aika on minulle kuitenkin niin tärkeää että toisten lapset eivät sitä saa pilata. Ja sinulle annan neuvon: laita mies pitämään kiinni sovitusta ja lopettamaan tuollainen moporalli. Talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan. Sinä olet vela ja sinun ei tarvitse miettiä tilannetta jos kyseessä olisi sinun lapset. Ei koska sinulla ei ole eikä tule olemaan lapsia, joten sinulla on oikeus omaan rauhaan ja elämään, kuten minullakin.

Ne vieraathan just kulkee ajallaan.... *facepalm"*

Muutenkin niin härö viesti, että en oikein tiedä, onko kirjoittaja trolli, täys lavaroso vaan ihan vam.mainen. "Kun rakastuin mieheen, jolla raskaana oleva vaimo", voi herramunjee tuota valk.oroskaisuutta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista paras järjestely on juuri tämä. Lapsi on vanhemman vastuu ja velvollisuus eikä uutta puolisoa pidä yrittää änkeä väkisin johonkin rooliin. Eikä toki lastakaan! Ei kukaan ulkopuolinen voi alkaa sanelemaan että tämä tässä on nyt sun äiti/isäpuoli ja tää lapsi tässä on nyt lapsipuoli tai vielä typerämpi ilmaus eli bonuslapsi! 

Minäkään en ole äitipuoli vaan isän vaimo. Kun lapsi tulee meille he touhuavat keskenään ja minä osallistun jos haluan. Aika harvoin tehdään mitään yhdessä ja lapsi käy mielellään meillä. Ajattelen tämän kuvion niin että olen mieheni kanssa naimisissa mutta mikään perhe hänen lapsensa kanssa emme ole. 

Eikö tästä tule ulkopuolinen olo? Siis että asutaan saman katon alla, mutta silti ollaan ikään kuin erilliset yksiköt.

Kysyn tätä mielenkiinnosta, olen itse siis lapseton nainen ja pitänyt aina

Ei ole ulkopuolinen olo ollenkaan! En minäkään lapsellista miestä olisi halunnut mutta eipä tuolle jälkikäteen mitään voi.

Mun mielestä toimivin parisuhde on silloin kun molemmilla on omakin elämä ja sitten myös se yhteinen. Ei tämäkään varmasti kaikille sovi ja jotkut haluavat kaiken olevan yhteistä. On meilläkin yhteinen koti ja tekemiset mutta tehdään asioita myös erillään. Niin ja ihan kiittää pitää asiallisesta viestistäsi aika vihamielistä porukkaa täällä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista paras järjestely on juuri tämä. Lapsi on vanhemman vastuu ja velvollisuus eikä uutta puolisoa pidä yrittää änkeä väkisin johonkin rooliin. Eikä toki lastakaan! Ei kukaan ulkopuolinen voi alkaa sanelemaan että tämä tässä on nyt sun äiti/isäpuoli ja tää lapsi tässä on nyt lapsipuoli tai vielä typerämpi ilmaus eli bonuslapsi! 

Minäkään en ole äitipuoli vaan isän vaimo. Kun lapsi tulee meille he touhuavat keskenään ja minä osallistun jos haluan. Aika harvoin tehdään mitään yhdessä ja lapsi käy mielellään meillä. Ajattelen tämän kuvion niin että olen mieheni kanssa naimisissa mutta mikään perhe hänen lapsensa kanssa emme ole. 

Eikö tästä tule ulkopuolinen olo? Siis että asutaan saman katon alla, mutta silti ollaan ikään kuin erilliset yksiköt.

Kysyn tätä mielenkiinnosta, olen itse siis lapseton nainen ja pitänyt aina

Minäkin olen pitänyt kiinni siitä, että emme ole perhe ja että miehen lapset vaikuttavat omaan elämääni mahdollisimman vähän. Kuulostaa rajulta näin kirjoitettuna, mutta mitään äitipuolen roolia en ota, en usko että kukaan tässä kuviossa sitä toivoisi. Omien aikataulujeni ja ehtona mukaan voin osallistua yhteisiin juttuihin, mutta mitään vastuuta minulla ei ole ja tulen ja menen miten haluan. En koe itseäni mitenkään ulkopuoliseksi, en oikeastaan haluaisi kokea itseäni "sisäpuoliseksi" tässä yhteydessä. Hankalaa selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista paras järjestely on juuri tämä. Lapsi on vanhemman vastuu ja velvollisuus eikä uutta puolisoa pidä yrittää änkeä väkisin johonkin rooliin. Eikä toki lastakaan! Ei kukaan ulkopuolinen voi alkaa sanelemaan että tämä tässä on nyt sun äiti/isäpuoli ja tää lapsi tässä on nyt lapsipuoli tai vielä typerämpi ilmaus eli bonuslapsi! 

Minäkään en ole äitipuoli vaan isän vaimo. Kun lapsi tulee meille he touhuavat keskenään ja minä osallistun jos haluan. Aika harvoin tehdään mitään yhdessä ja lapsi käy mielellään meillä. Ajattelen tämän kuvion niin että olen mieheni kanssa naimisissa mutta mikään perhe hänen lapsensa kanssa emme ole. 

Eikö tästä tule ulkopuolinen olo? Siis että asutaan saman katon alla, mutta silti ollaan ikään kuin erilliset yksiköt.

Kysyn tätä mielenkiinnos

Ymmärrän ja olen samaa mieltä. Minäkään en omia menojani sovittele sen mukaan onko lapsi meillä vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on että lapsettomat änkeävät kimppaan miesten kanssa joilla jo on lapsia? 

Tätä minäkin ihmettelen. Maailmassa riittää tänä päivänä lapsettomiakin miehiä, mutta sitten valitaan väen väkisin joku kertaalleen perheellistynyt ja ollaan naama nurinpäin kun huomataan että ne lapset tosiaan onkin isälleen tärkeitä. Ei näillä järki päätä pakota. Mutta liittyiskö siihen että suurituloisilla miehillä on eniten lapsia, eli raha on ollut motiivi ja ovat ehkä ressukat olettaneet että lapsista pääsee jotenkin ajan kanssa eroon kun lyö tarpeeksi kiilaa väliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista paras järjestely on juuri tämä. Lapsi on vanhemman vastuu ja velvollisuus eikä uutta puolisoa pidä yrittää änkeä väkisin johonkin rooliin. Eikä toki lastakaan! Ei kukaan ulkopuolinen voi alkaa sanelemaan että tämä tässä on nyt sun äiti/isäpuoli ja tää lapsi tässä on nyt lapsipuoli tai vielä typerämpi ilmaus eli bonuslapsi! 

Minäkään en ole äitipuoli vaan isän vaimo. Kun lapsi tulee meille he touhuavat keskenään ja minä osallistun jos haluan. Aika harvoin tehdään mitään yhdessä ja lapsi käy mielellään meillä. Ajattelen tämän kuvion niin että olen mieheni kanssa naimisissa mutta mikään perhe hänen lapsensa kanssa emme ole. 

Eikö tästä tule ulkopuolinen olo? Siis että asutaan saman katon alla, mutta silti ollaan ikään kuin erilliset yksiköt.

Kysyn tätä mielenkiinnosta, olen itse siis lapseton nainen ja pitänyt aina pääni siitä, että lapsellisten miesten kanssa en ala parisuhteeseen. Luulin siis aina ennen, että tällaisessa kuviossa, jossa miehellä on lapsia, lapset kuuluvat automaattisesti samaan pakettiin ja he ovat sitten kiinteä osa elämääsi. Yllättävän monella näin ei kuitenkaan ole, vaan lapseton puoliso touhuilee lapsiviikoilla omiaan, eikä osallistu perhe-elämään oikein mitenkään. Itsestä tuntuisi oudolle toimia näin ja sulkea se osa pois, kun lapset kuitenkin määrittävät ihmistä ja ovat tärkeitä suhteen toiselle osapuolelle, mutta ilmeisesti tämä on ihan toimiva tapa.

Vastaan itse entisen uusperhe-lapsen näkökulmasta, että itse en ikinä osannut ajatella isän vaimoa "äitipuolena", eikä mitään sellaista puolin ja toisin vaadittu/odotettu.

Isän vaimo oli oikeastaan kuin sukulaistäti tms. Eli sellainen aikuinen, jonka kanssa oli välillä kiva jutella. 

Koskaan isällä käydessä ei hän ollut minusta vastuussa, vaan isä vei leikkipuistoon ja muuhun vastaaviin, sisällä pelattiin isän kanssa lautapelejä yms. Isän vaimo oli läsnä toisessa huoneessa omia juttuja tehdessään, mutten kokenut mitenkään oudoksi sitä, ettei ollut osallistumassa tekemisiin. 

Jos olisi yhtäkkiä alkanut ottaa minusta jotain hoitavastuuta tai alkanut kertoilla rakastavansa (kuten jostain syystä näissä ketjuissa odotetaan tekevän?), niin olisin ollut aikalailla :l -ilmeellä ihmetellen, että mikäs juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on että lapsettomat änkeävät kimppaan miesten kanssa joilla jo on lapsia? 

Tätä minäkin ihmettelen. Maailmassa riittää tänä päivänä lapsettomiakin miehiä, mutta sitten valitaan väen väkisin joku kertaalleen perheellistynyt ja ollaan naama nurinpäin kun huomataan että ne lapset tosiaan onkin isälleen tärkeitä. Ei näillä järki päätä pakota. Mutta liittyiskö siihen että suurituloisilla miehillä on eniten lapsia, eli raha on ollut motiivi ja ovat ehkä ressukat olettaneet että lapsista pääsee jotenkin ajan kanssa eroon kun lyö tarpeeksi kiilaa väliin. 

Eli sinulla on siis itselläsi aina joku taka-ajatus kun alat jonkun kanssa suhteeseen? Raha tai muu omaisuus? Mikä muu? Mielenkiintoista. Minulla ei tuollaisia ajatuksia ole ollut ikinä vaan ihan sen ihmisen itsensä takia olen halunnut hänen kanssaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista paras järjestely on juuri tämä. Lapsi on vanhemman vastuu ja velvollisuus eikä uutta puolisoa pidä yrittää änkeä väkisin johonkin rooliin. Eikä toki lastakaan! Ei kukaan ulkopuolinen voi alkaa sanelemaan että tämä tässä on nyt sun äiti/isäpuoli ja tää lapsi tässä on nyt lapsipuoli tai vielä typerämpi ilmaus eli bonuslapsi! 

Minäkään en ole äitipuoli vaan isän vaimo. Kun lapsi tulee meille he touhuavat keskenään ja minä osallistun jos haluan. Aika harvoin tehdään mitään yhdessä ja lapsi käy mielellään meillä. Ajattelen tämän kuvion niin että olen mieheni kanssa naimisissa mutta mikään perhe hänen lapsensa kanssa emme ole. 

Eikö tästä tule ulkopuolinen olo? Siis että asutaan saman katon alla, mutta silti ollaan ikään kuin erilliset yksiköt.

Kysyn tätä mielenkiinnos

Minäkin olen pitänyt kiinni siitä, että emme ole perhe ja että miehen lapset vaikuttavat omaan elämääni mahdollisimman vähän. Kuulostaa rajulta näin kirjoitettuna, mutta mitään äitipuolen roolia en ota, en usko että kukaan tässä kuviossa sitä toivoisi. Omien aikataulujeni ja ehtona mukaan voin osallistua yhteisiin juttuihin, mutta mitään vastuuta minulla ei ole ja tulen ja menen miten haluan. En koe itseäni mitenkään ulkopuoliseksi, en oikeastaan haluaisi kokea itseäni "sisäpuoliseksi" tässä yhteydessä. Hankalaa selittää.

Näin tosiaan meni pitkälti meilläkin kun olin lapsi. Ja teininä tilanne oli se, että toisinaan isän vaimolle oli luontevampaa puhua kuin isälle, että siinä taisi mennä paremmin kun ei alettu pakottaa kaikkia johonkin ydinperhe-muottiin. Niin siinä vuosien mittaan ne välit tulivat luontevammin.

Minun avopuoliso ei voi sietää minun tytärtä eikä hänen miestään ja tämän sukua. On niin kateellinen kun ovat  menestyneet elämässään. Itse kierii itsesäälissä. Juuri tässä mietin eroa, kuinka sen hänelle ilmoitan. Itsenäisyyspäivä olisi minusta sopiva päivä erota. Ystävänpäivänä jo asiaa mietin, olisimmeko voineet erota ystävinä? Pääsiäistä myös mieti, liittyyhän siihen kärsimys ja kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on että lapsettomat änkeävät kimppaan miesten kanssa joilla jo on lapsia? 

Tätä minäkin ihmettelen. Maailmassa riittää tänä päivänä lapsettomiakin miehiä, mutta sitten valitaan väen väkisin joku kertaalleen perheellistynyt ja ollaan naama nurinpäin kun huomataan että ne lapset tosiaan onkin isälleen tärkeitä. Ei näillä järki päätä pakota. Mutta liittyiskö siihen että suurituloisilla miehillä on eniten lapsia, eli raha on ollut motiivi ja ovat ehkä ressukat olettaneet että lapsista pääsee jotenkin ajan kanssa eroon kun lyö tarpeeksi kiilaa väliin. 

Yleensä koko totuus toisesta ihmisestä ja tässä tapauksessa tämän lapsista ja vaikkapa kasvatustyylistä todella paljastuu vasta kun yhteen on muutettu ja yhteiselämää jatkunut jonkin aikaa. Kaikissa tilanteissa ei ole bonusvanhempaa syyttäminen.

Usein uusperheen muodostuminen menee ihan hyvin, eikä tilanteesta aiheudu sen kummempaa draamaa joten ei lähtökohtaisesti ole puhtaasti idiootin teko muuttaa yhteen puolison ja tämän lasten kanssa kunhan tietyistä asioista on sovittu etukäteen.

Nettikirjoitteluissa, etenkin juuri tämän kaltaisessa ketjussa korostuu ne huonot kokemukset. Miksi kukaan esimerkiksi tähän ketjuun tulisi kertomaan miten hyvin kaikki on mennyt kun ap pyytää apua huonoon tilanteeseen? 

Itselläni ei ollut omia lapsia kun muutin miehen ja tämän lasten kanssa saman katon alle. Isompia ongelmia ei ole syntynyt, tullaan lasten kanssa erittäin hyvin toimeen eikä muutenkaan ole mitään valittamista. Voin kuitenkin kuvitella että tilanne olisi toinen jos esimerkiksi yhdessä sovituista säännöistä ei pidettäisi kiinni tai miehen tyyli kasvattaa poikkeaisi kovasti omista periaatteistani. Näitä ei voi oikeasti varmuudella tietää kokeilematta. Itsellenikin on tullut yllätyksiä, vaikka tunnettiin vuosikaudet ennen yhteenmuuttoa. Ei onneksi mitään isoja negatiivisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on että lapsettomat änkeävät kimppaan miesten kanssa joilla jo on lapsia? 

Tätä minäkin ihmettelen. Maailmassa riittää tänä päivänä lapsettomiakin miehiä, mutta sitten valitaan väen väkisin joku kertaalleen perheellistynyt ja ollaan naama nurinpäin kun huomataan että ne lapset tosiaan onkin isälleen tärkeitä. Ei näillä järki päätä pakota. Mutta liittyiskö siihen että suurituloisilla miehillä on eniten lapsia, eli raha on ollut motiivi ja ovat ehkä ressukat olettaneet että lapsista pääsee jotenkin ajan kanssa eroon kun lyö tarpeeksi kiilaa väliin. 

 

Eli sinulla on siis itselläsi aina joku taka-ajatus kun alat jonkun kanssa suhteeseen? Raha tai muu omaisuus? Mikä muu? Mielenkiintoista. Minulla ei tuollaisia ajatuksia ole ollut ikinä vaan ihan sen ihmi

Aikuinen ihminen kykenee suhteeseen ryhtyessään katsomaan tilannetta kokonaisuutena ja arvioimaan suhteen jatkumisen edellytyksiä useammalta kantilta kuin periaatteella "mutku mä haluun". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on että lapsettomat änkeävät kimppaan miesten kanssa joilla jo on lapsia? 

Tätä minäkin ihmettelen. Maailmassa riittää tänä päivänä lapsettomiakin miehiä, mutta sitten valitaan väen väkisin joku kertaalleen perheellistynyt ja ollaan naama nurinpäin kun huomataan että ne lapset tosiaan onkin isälleen tärkeitä. Ei näillä järki päätä pakota. Mutta liittyiskö siihen että suurituloisilla miehillä on eniten lapsia, eli raha on ollut motiivi ja ovat ehkä ressukat olettaneet että lapsista pääsee jotenkin ajan kanssa eroon kun lyö tarpeeksi kiilaa väliin. 

Mun suvussa on yksi juuri tällainen tapaus. Muija iski naimisissa olevan perheenisän, tuli ero ja uusperhekuviot. Yritti kovasti etäännyttää miestä lapsistaan, vaati että muuttavat kauemmas lasten äidistä ja lasten vakituisesta osoitteesta. Töitä ei joutunut tämän temppunsa jälkeen enää tekemään kun mies on elättänyt. Miehen nyt jo aikuiset lapset puhuvat akasta avoimen halveksivasti, minkäänlaisia välejä ei edes teeskennellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on että lapsettomat änkeävät kimppaan miesten kanssa joilla jo on lapsia? 

Tätä minäkin ihmettelen. Maailmassa riittää tänä päivänä lapsettomiakin miehiä, mutta sitten valitaan väen väkisin joku kertaalleen perheellistynyt ja ollaan naama nurinpäin kun huomataan että ne lapset tosiaan onkin isälleen tärkeitä. Ei näillä järki päätä pakota. Mutta liittyiskö siihen että suurituloisilla miehillä on eniten lapsia, eli raha on ollut motiivi ja ovat ehkä ressukat olettaneet että lapsista pääsee jotenkin ajan kanssa eroon kun lyö tarpeeksi kiilaa väliin. 

 

Eli sinulla on siis itselläsi aina joku taka-ajatus kun alat jonkun kanssa suhteeseen? Raha tai muu omaisuus? Mikä muu? Mielenkiintoista. Minulla ei tuol

Hyvä jos sinä olet täydellinen ja kykenet varmuudella ja tarkkuudella ennustamaan kaiken etukäteen. Me muut olemme ihmisiä ja virhearvioita sattuu jokaiselle joskus. Tilanne voi myös ajan kanssa muuttua siitä, mitä se on alun perin ollut kun suhteeseen on lähdetty.

Omia valintojasi, valitse toisin tai kärsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on että lapsettomat änkeävät kimppaan miesten kanssa joilla jo on lapsia? 

Tätä minäkin ihmettelen. Maailmassa riittää tänä päivänä lapsettomiakin miehiä, mutta sitten valitaan väen väkisin joku kertaalleen perheellistynyt ja ollaan naama nurinpäin kun huomataan että ne lapset tosiaan onkin isälleen tärkeitä. Ei näillä järki päätä pakota. Mutta liittyiskö siihen että suurituloisilla miehillä on eniten lapsia, eli raha on ollut motiivi ja ovat ehkä ressukat olettaneet että lapsista pääsee jotenkin ajan kanssa eroon kun lyö tarpeeksi kiilaa väliin. 

Mun suvussa on yksi juuri tällainen tapaus. Muija iski naimisissa olevan perheenisän, tuli ero ja uusperhekuviot. Yritti kovasti etäännyttää miestä lapsistaan, vaati että muuttavat kauemmas lasten äidistä ja lasten

Ja mies ei voinut tälle mitään? Ilman omaa tahtoa lähti tämän "muijan" mukaan ja katseli menoa vuosikausia vaikka olisi halunnut pois?

Mieheni lapset on "ihan kivoja", mutta pysyn poissa silloin kun ovat isällään. Minulla on onneksi oma asunto, missä vietän sinkkunaisen elämää silloin kun isällä on lapsiviikko. Lasten äiti yrittää myös kovasti tunkea mieheni elämään. Muutti kesällä "lasten takia" 200 km:n päästä lähemmäs, eikä ole siitä lähtien antanut meille rauhaa edes lapsettomina päivinä vaan tekee tikusta asiaa. Ehdottelee kaikenmaailman risteilyjä "perheenä" (mihin minä en tietenkään osallistuisi) ja yhteisiä Lintsi -päiviä. Kutsuu myös luokseen syömään (ei minua). Sen seurauksena lapset on alkaneet ärsyttää minua kun ne on äidille suora linkki isään.

En ole missään tekemisissä mihen lasten enkä lastenlasten kanssa. Ei konflikteja. En olisi mennyt yhteen miehen kanssa jolla on kotona asuvia lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on että lapsettomat änkeävät kimppaan miesten kanssa joilla jo on lapsia? 

Tätä minäkin ihmettelen. Maailmassa riittää tänä päivänä lapsettomiakin miehiä, mutta sitten valitaan väen väkisin joku kertaalleen perheellistynyt ja ollaan naama nurinpäin kun huomataan että ne lapset tosiaan onkin isälleen tärkeitä. Ei näillä järki päätä pakota. Mutta liittyiskö siihen että suurituloisilla miehillä on eniten lapsia, eli raha on ollut motiivi ja ovat ehkä ressukat olettaneet että lapsista pääsee jotenkin ajan kanssa eroon kun lyö tarpeeksi kiilaa väliin. 

Ei muuten riitä ellei ota huomattavasti nuorempaa miestä. Itse olen 40 + enkä edes tunne muita lapsettomia kuin peräkammarinpoikia. Lapsettomia normaaleja naisia on hupmattavasti enemmän. Hyviä miehiä on muutenkin vain joku 20 % ikäluokasta. 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni lapset on "ihan kivoja", mutta pysyn poissa silloin kun ovat isällään. Minulla on onneksi oma asunto, missä vietän sinkkunaisen elämää silloin kun isällä on lapsiviikko. Lasten äiti yrittää myös kovasti tunkea mieheni elämään. Muutti kesällä "lasten takia" 200 km:n päästä lähemmäs, eikä ole siitä lähtien antanut meille rauhaa edes lapsettomina päivinä vaan tekee tikusta asiaa. Ehdottelee kaikenmaailman risteilyjä "perheenä" (mihin minä en tietenkään osallistuisi) ja yhteisiä Lintsi -päiviä. Kutsuu myös luokseen syömään (ei minua). Sen seurauksena lapset on alkaneet ärsyttää minua kun ne on äidille suora linkki isään.

Ymmärrän. Toisaalta jos pystyt keskustelemaan miehen kanssa ja pystytte tekemään yhteisen rajanvedon jota mies noudattaa niin ongelma katoaa.

Meillä oli samantyyppinen tilanne. Mies otti asian itse esiin kanssani ja sovittiin, että noille yhteisille reissuille mennään aina koko pakettina tai ei lainkaan eli niin, että minä myös mukana. Eikä ollut mikään minun tyrannoima päätös vaan mies itse oli sitä mieltä, että jos ex haluaa olla hänen kanssaan kaverillisissa välissä muissa kuin lapsiin liittyvissä välttämättömissä asioissa tulee tämän tulla myös minun kanssani toimeen.

Muutaman kerran ollaan käyty porukalla syömässä, mutta tuo linjaus itsessään hiljensi exän menohaluja.