Keinoja: miten jaksaa kun ei siedä miehensä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi muuta kuin toivoa että moni viesti on vain kieli poskella kirjoitettua trollausta. Mun on ainakin, näin niin kuin tolkun ihmisenä, todella vaikea uskoa että yksikään aikuinen ihminen voisi olla noin julma lapsia kohtaan. Syyttömiä he siihen tilanteeseen ovat. 

 

Minä taas uskon että nämä viestit ovat ihmisten niitä ihan aitoja ajatuksia ja tuntemuksia mitä ei ääneen välttämättä kerrota. Aika harva aidosti välittää puolisonsa edellisen suhteen lapsista.

Tuossa yllä esimerkiksi kerrotaan kuinka juoniteltiin lapselta isä. Kyllä siinä on ajatukset aika lailla ääneen sanottu tai ainakin toteen laitettu. 

Minä kadehdin miehiä. He voivat ryhtyä viikonloppuisiksi. Saavat lapsiltaan parhaat palat. Rusinat pullasta. Ja päälle vielä naisen, jonka haluavat, eikä tämän tarvitse lapsista pitää, koska näiden kanssa ei tarvitse elää.

Kannattaa ottaa enemmän vastuuta lapsista, vaikka se ei mitenkään sinun velvollisuus olekaan. Ihan itsesi takia kannattaa silti ottaa selkeästi paikka lasten elämässä. Se on juuri se tietynlainen sivustaseuraajan rooliin jättäytyminen, joka aiheuttaa ärtymystä ja inhoa. Tee lasten kanssa erikseen asioita, juttele, ole kiinnostunut heistä ja heidän kuulumisistaan/ ajatuksistaan. Yksi lapsi kerralla, ilman miestäsi. Näin tutustutte kunnolla. Vähiteleen alat tuntea heidät ihan eri tavalla. Ihmisinä, eikä pelkästään miehesi ei-toivottuina jatkeina. Lapset tulevat aina kuulumaan elämääsi, joten kannattaa todella panostaa aidon hyvän suhteen luomiseen. Se vahvistaa myös sinun ja miehesi välistä parisuhdetta, kun mies huomaa, että sinun ja lasten suhde vähitellen muuttuu luontevammaksi ja aidommaksi. Kyllä mies aistii sen, jos et voi sietää hänen lapsiaan, ja niin aistivat tietysti myös lapset. Ajan mittaan suru siitä, että et hyväksy lapsia, voi katkeroittaa miehen ja jopa ajaa teidät eroon, jos annat tilanteen jatkua. Voi mennä aikaa, ennen kuin asiat alkavat sujua lasten kanssa, mutta vähitellen se onnistuu, jos niin päätät. Muista että sinä olet se aikuinen, ja ainoa vaihtoehto on edetä lasten tahtiin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa enemmän vastuuta lapsista, vaikka se ei mitenkään sinun velvollisuus olekaan. Ihan itsesi takia kannattaa silti ottaa selkeästi paikka lasten elämässä. Se on juuri se tietynlainen sivustaseuraajan rooliin jättäytyminen, joka aiheuttaa ärtymystä ja inhoa. Tee lasten kanssa erikseen asioita, juttele, ole kiinnostunut heistä ja heidän kuulumisistaan/ ajatuksistaan. Yksi lapsi kerralla, ilman miestäsi. Näin tutustutte kunnolla. Vähiteleen alat tuntea heidät ihan eri tavalla. Ihmisinä, eikä pelkästään miehesi ei-toivottuina jatkeina. Lapset tulevat aina kuulumaan elämääsi, joten kannattaa todella panostaa aidon hyvän suhteen luomiseen. Se vahvistaa myös sinun ja miehesi välistä parisuhdetta, kun mies huomaa, että sinun ja lasten suhde vähitellen muuttuu luontevammaksi ja aidommaksi. Kyllä mies aistii sen, jos et voi sietää hänen lapsiaan, ja niin aistivat tietysti myös lapset. Ajan mittaan suru siitä, että et hyväksy lapsia, voi katk

Ei mies tuollaisia aisti. Eikö lapsetkaan. Minä en siedä mieheni lapsia, vaikka ei lapsissa mitään vikaa ole. Kiljun ilosta, kun he eivät tule meille. En tee heidän eteensä mitään muuta kuin ruokaa, ja tapaan heidät ainoastaan ruokapöydässä. Ensimmäinen tapahtuma, johon olen osallistunut, on rippijuhlat. Mies kysyi, haluanko tulla mukaan. Koska hänestä olisi kiva näyttää lasten äidille, kuinka hyvin minä kohtelen lapsia. 

Mun on kauhean vaikea samaistua näihin kommentteihin. Minä rakastan mun miestä. Siis todella syvästi ja aidosti. Haluan että hänen on hyvä olla. Siihen sisältyy myös se että kohtelen hänen lastaan niin hyvin kuin voin. Sen mä myönnän että en tykkää lapsen äidistä mutta sekään ei johdu siitä että on mun miehen ex tai heidän yhteisen lapsen äiti, vaan siitä että sattuu vaan olemaan hemmetin rasittava tyyppi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa enemmän vastuuta lapsista, vaikka se ei mitenkään sinun velvollisuus olekaan. Ihan itsesi takia kannattaa silti ottaa selkeästi paikka lasten elämässä. Se on juuri se tietynlainen sivustaseuraajan rooliin jättäytyminen, joka aiheuttaa ärtymystä ja inhoa. Tee lasten kanssa erikseen asioita, juttele, ole kiinnostunut heistä ja heidän kuulumisistaan/ ajatuksistaan. Yksi lapsi kerralla, ilman miestäsi. Näin tutustutte kunnolla. Vähiteleen alat tuntea heidät ihan eri tavalla. Ihmisinä, eikä pelkästään miehesi ei-toivottuina jatkeina. Lapset tulevat aina kuulumaan elämääsi, joten kannattaa todella panostaa aidon hyvän suhteen luomiseen. Se vahvistaa myös sinun ja miehesi välistä parisuhdetta, kun mies huomaa, että sinun ja lasten suhde vähitellen muuttuu luontevammaksi ja aidommaksi. Kyllä mies aistii sen, jos et voi sietää hänen lapsiaan, ja niin aistivat tietysti myös lapset. Ajan mit

Eivät huomaakkaan jos sen osaa peittää. Ihan hävettää mitä temppuja itsekin olen tehnyt joista kukaan ei tiedä! Esimerkiksi jokainen joka on nenäsumutteiden suurkuluttaja tietänee miten tukkoon nenä menee kun käytön lopettaa yhtäkkiä. Tätä tuli tehtyä monesti kun lasten olisi pitänyt tulla mutta olin "kipeä". Tämä toimi ehkä vähän liiankin hyvin sillä mies alkoi epäillä onkohan meillä jotain sisäilmaongelmaa.... korona aikaan olin myös usein "altistunut" ja lasten ollessa meillä mulla alkoi usein "migreeni" jolloin pystyin vetäytymään yläkertaan ja mies lähti lasten kanssa pois tai piti ne hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi muuta kuin toivoa että moni viesti on vain kieli poskella kirjoitettua trollausta. Mun on ainakin, näin niin kuin tolkun ihmisenä, todella vaikea uskoa että yksikään aikuinen ihminen voisi olla noin julma lapsia kohtaan. Syyttömiä he siihen tilanteeseen ovat. 

 

Minä taas uskon että nämä viestit ovat ihmisten niitä ihan aitoja ajatuksia ja tuntemuksia mitä ei ääneen välttämättä kerrota. Aika harva aidosti välittää puolisonsa edellisen suhteen lapsista.

Tuossa yllä esimerkiksi kerrotaan kuinka juoniteltiin lapselta isä. Kyllä siinä on ajatukset aika lailla ääneen sanottu tai ainakin toteen laitettu. 

Ei siinä tarvinnut ääneen muuta kuin välillä vähän mukana voivotella että mikä harmi kun asiat menivät nyt näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi muuta kuin toivoa että moni viesti on vain kieli poskella kirjoitettua trollausta. Mun on ainakin, näin niin kuin tolkun ihmisenä, todella vaikea uskoa että yksikään aikuinen ihminen voisi olla noin julma lapsia kohtaan. Syyttömiä he siihen tilanteeseen ovat. 

 

Minä taas uskon että nämä viestit ovat ihmisten niitä ihan aitoja ajatuksia ja tuntemuksia mitä ei ääneen välttämättä kerrota. Aika harva aidosti välittää puolisonsa edellisen suhteen lapsista.

Tuossa yllä esimerkiksi kerrotaan kuinka juoniteltiin lapselta isä. Kyllä siinä on ajatukset aika lailla ääneen sanottu tai ainakin toteen laitettu. 

Ei siinä tarvinnut ääneen muuta kuin välillä vähän mukana voivotella että mikä harmi kun

Joka tapauksessa on juoniteltu pieneltä lapselta isä. Se on julmaa ja tässäkin tapauksessa hyvin tietoista käytöstä aikuiselta ihmiseltä, joka vieläpä ylpeilee sillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi muuta kuin toivoa että moni viesti on vain kieli poskella kirjoitettua trollausta. Mun on ainakin, näin niin kuin tolkun ihmisenä, todella vaikea uskoa että yksikään aikuinen ihminen voisi olla noin julma lapsia kohtaan. Syyttömiä he siihen tilanteeseen ovat. 

 

Minä taas uskon että nämä viestit ovat ihmisten niitä ihan aitoja ajatuksia ja tuntemuksia mitä ei ääneen välttämättä kerrota. Aika harva aidosti välittää puolisonsa edellisen suhteen lapsista.

Tuossa yllä esimerkiksi kerrotaan kuinka juoniteltiin lapselta isä. Kyllä siinä on ajatukset aika lailla ääneen sanottu tai ainakin toteen laitettu. 

Ei siinä tarvinnut ääneen muuta kuin välil

Julmaa tai ei mutta jos jotain elämässä haluaa se pitää ottaa. Ei asiat taivaalta tipahda!

Vaikka itse en ole koskaan ollut samassa tilanteessa niin kaverini on ollut. 4 vuotias oli täysin arvaamaton,rajaton,saanut kaiken mitä halunnut, löi,potki,kiljui ja huusi jos ei saanut mitä halusi,löi kaveriani usein. Äitinsä ei pitänyt mitään rajoja eikä liioin tehnyt ruokaakaan, aika pitkälti valmisruokaa plus kävivät usein ulkona syömässä. Eli täysin siis tämä nainen oman äitinsä siivellä joka antoi rahaa jatkuvasti. 3 lasta ja kaikki eri miehille tehtyjä. Kaverini oli täysin uupunut ja hermoheikko, erosivat aika pitkälti siitä syystä että Kaverini joutui kirjaimellisesti "kasvattamaan" ja huolehtimaan tästä 4 vuotiaasta kauhukakarasta.

Toivottavasti tiedän ihanien "äitipuolien" omat lapset laittaa aikuisena teihin välit poikki. Onko heillä oikeutta tuntea sisariaan vai määräkö martyyriäiti asiasta? 

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tiedän ihanien "äitipuolien" omat lapset laittaa aikuisena teihin välit poikki. Onko heillä oikeutta tuntea sisariaan vai määräkö martyyriäiti asiasta? 

En ole mikään äitipuoli sen tein miehellekin selväksi heti. Olen hänen vaimonsa enkä ajattele meidän olevan mikään perhe hänen lastensa kanssa. Heillä oli perhe mutta se hajosi eikä sitä voi korvata eikä korjata millään uusioperhe pelleilyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikka itse en ole koskaan ollut samassa tilanteessa niin kaverini on ollut. 4 vuotias oli täysin arvaamaton,rajaton,saanut kaiken mitä halunnut, löi,potki,kiljui ja huusi jos ei saanut mitä halusi,löi kaveriani usein. Äitinsä ei pitänyt mitään rajoja eikä liioin tehnyt ruokaakaan, aika pitkälti valmisruokaa plus kävivät usein ulkona syömässä. Eli täysin siis tämä nainen oman äitinsä siivellä joka antoi rahaa jatkuvasti. 3 lasta ja kaikki eri miehille tehtyjä. Kaverini oli täysin uupunut ja hermoheikko, erosivat aika pitkälti siitä syystä että Kaverini joutui kirjaimellisesti "kasvattamaan" ja huolehtimaan tästä 4 vuotiaasta kauhukakarasta.

Ihan hirveä tilanne! Ja tossu mies kun ei pistänyt hulttio pentuaan kuriin.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa on, sillä vihaan mieheni exää, ja hyvästä syystä. Olisin halunnut olla hyvä, eikä minulla ollut mitään lasta vastaan, kunnes äitinsä sotki asiat ja päädyimme mieheni kanssa lähes eroamaan kys. naisen tekojen vuoksi. Lapsiraukka taas näyttää valitettavasti aivan äitiltään.... Tiedä vallan hyvin että ei ole lapsen syy, mutta olen alkanut vieroksua häntä, vaikka en tahtoisi. Pysyttelen poissa tieltä.

Vaikea uskoa, että joku exä sotkee välinne. Kyllä teidän väleissä pitää olla jo jotain perustavanlaatuista olla vialla, että joku exä (!) pääsee väliin. Mutta hei, syyttäminen tuntuu paremmalta kuin syyllisyys.

Vierailija kirjoitti:

Muistat, että ne on vaan lapsia, jotka ovat täysin syyttömiä tilanteeseen. Ja että suurin syy siihen, miksi he inhottavat on se, että he muistuttavat olemassaolollaan miehen eksästä.

T: Uusperheen äiti

Kai sillä miehelläsi on muitakin suhteita ollut kuin vain exänsä. Vihaatko heitäkin, koska ovat pan eksineet miehesi kanssa ennen sinua? Logiikka hoi!

Sinnittelin joskus samanlaisessa suhteessa. Inho puolison lapsia kasvoi päivä päivältä isommaksi eikä ollut enää muuta vaihtoehtoa. En ole katunut päivääkään päätöstäni.

Vierailija kirjoitti:

En oikein usko että tuossa on löydettävissä mitään zeniä. Jos et tykkää niin et tykkää, eikä ne lapsetkaan todennäköisesti silloin tykkää sinusta, koska lapset on kuin koiria, jotka haistaa pelon ja haistavat sen lähes yliluonnollisesti mitä mieltä heistä ollaan. Se näkyy kaikista tiedostamattomista mikroilmeistä ettet tykkää, etkä pysty sitä kätkemään. Ja lapset on myös ovelia ja tietävät miten saa lyötyä kiilaa sinun ja isänsä väliin, jos sitä haluavat. Tiedän tuon itse, kun olen ollut se lapsi tuollaisessa kuviossa. Ei se ole kovin mukavaa kun kotiin muuttaa uusia ihmisiä. Mietippä omalle kohdalle, että et saisi vaikuttaa siihen että asuntoosi muuttaa yhtäkkiä joku jota et ole itse valinnut. Sen ihmisen kiusaaminen saattaa olla hauskinta mitä siinä tilanteessa keksii, kun koko homma ottaa päähän.

Saahan lapset sisaruksiakin, joten yhtäkkiä talossa on upouusi ihminen, joka ei muuten lähde pois. Eikä sitä saa kiusata, vaikka mieli tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistat, että ne on vaan lapsia, jotka ovat täysin syyttömiä tilanteeseen. Ja että suurin syy siihen, miksi he inhottavat on se, että he muistuttavat olemassaolollaan miehen eksästä.

T: Uusperheen äiti

Kai sillä miehelläsi on muitakin suhteita ollut kuin vain exänsä. Vihaatko heitäkin, koska ovat pan eksineet miehesi kanssa ennen sinua? Logiikka hoi!

Ihan eri asia. Niistä naisista ei ole jäljellä kuin muistot kun taas siitä yhdestä on se pentu jota joutuu aina välillä omassa kodissaan sietämään. Aina vain harvemmin enää onneksi nykyään.

Luuleeko joku ihan oikeasti lapsensa olevan lämpimästi tervetullut toisen naisen kotiin? Että tämä pitää sitä perheenjäsenenä? Elukatkin usein pistävät päiviltä ylimääräiset ja vialliset joten ihan luonnotonta se on myös ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö miehesi ettet siedä hänen lapsiaan?

Ellei tiedä, ja tunteesi tulevat hänen tietoonsa, niin oletko varma "ettei ero ole vaihtoehto", miehen mielestä?

Ja mitä pahaa ne lapset ovat sinulle tehneet, ettet siedä heitä?

Olisiko pitänyt käydä nämä tunteet ja ajatukset läpi ennenkuin löitte hynttyyt yhteen?

 

En ole ap, mutta mieheni kyllä tietää, etten siedä heitä. Hän tiesi sen jo heti alussa, ennenkuin olin edes tavannut lapsia. En siis yleisesti ottaen välitä kenestäkään lapsesta.

Eivät lapset ole tehneet mitään muuta pahaa kuin olevat olemassa. En jaksa sitä kitinää ja itkua, kun asiat eivät mene tahtonsa mukaan.

On tämä lasten kitinä miehellekin tullut yllätyksenä, koska hän ei oikeastaan kos

 

Juuri näin! Sitten etä varmaan luulee, että hänellä on oikein hyvä suhde lastensa kanssa, koska mitään ongelmia ei ole! 

Vierailija kirjoitti:

Muistat, että ne on vaan lapsia, jotka ovat täysin syyttömiä tilanteeseen. Ja että suurin syy siihen, miksi he inhottavat on se, että he muistuttavat olemassaolollaan miehen eksästä.

T: Uusperheen äiti

Ei se aina tuosta johdu. Meillä on miehen exän kanssa oikein hyvät välit, vietetään aikaa yhdessä ihan ystävinä, käydään lenkillä ja kahvitellaan sun muuta. Eli muistuttaa kyllä olemassaolostaan monilla tavoilla, jotka eivät inhota.

Silti heidän lapsensa rehellisesti sanottuna ärsyttävät ja inhottavat. Eivät toki ihan jatkuvasti, mutta kyllä minulla on ollut omat vaikeuteni sopeutua tilanteeseen, jossa periaatteessa vieraita lapsia asuu minun kotonani. Näin karkeasti ilmaistuna.

Ja tähän löytyy ihan evoluutiobiologinen selitys. Naisten on keskimäärin vaikeampi sopeutua puolison lapsiin kuin miehen. Tämä johtuu siitä, että nainen tietää että lapset eivät ole omia, koska niitä ei ole synnyttänyt, eli ne lähinnä vievät resursseja omilta nykyisiltä tai tulevilta jälkeläisiltä. Miehen taas kannattaa huolehtia kaikista lapsista, koska ei oikeastaan voi olla varma ketkä ovat omia. 

Aikuisena ihmisenä kuitenkin pystyy hillitsemään omat primitiivireaktionsa ja toimimaan turvallisena aikuisena myös tilanteessa, jossa se ei ole täysin luontaista. Jos ei pysty tai tilanne käy muuten liian raskaaksi hyötyihin nähden, tulee ymmärtää muuttaa erilleen.