Keinoja: miten jaksaa kun ei siedä miehensä lapsia?
Miten te muut uusperheissä saatte pidettyä itsenne koossa kun kumppanin lapset herättää inhoa ja raivoa?
Tietenkin käyttäydyn lapsia kohtaan aina ystävällisesti ja huomautan kun siihen aihetta on. Kohtelen normaalisti. En näytä ikäviä tunteita heille. Pääasiassa tietenkin mies kasvattaa heitä.
Voin vaan itse kauhean huonosti tässä tilanteessa. Miten saisi omat tunteensa hallintaan ja voisi paremmin? Ero ei ole vaihtoehto.
Ja joo tiedän jo etukäteen että olen ihmishirviö jne bullshit. Sitä en nyt tullut kysymään vaan millaisia keinoja teillä kohtalotovereilla on?
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni naisystävällä oli sama ongelma. Hän ratkaisi sen juomalla ja oikein kovasti joikin.
Paha vaan oli, että kännipäissään sitten tapasi pamauttaa kaikki kaunansa ulos. Saatiin kuulla, kuinka ollaan tultu pilaamaan heidän suhteensa jne.
Lapset huomaavat sen, ettet siedä heitä. Vaikka siis mitä tekisit. Lapset ovat tarkkoja. Ja niin, muistavat vielä 30 vuoden päästä sen, ettei heidän olemassaolonsa olisi ollut toivottua.
Mä yritän kaikkeni ettei mun miehen lapset koskaan huomaisi, etten jaksa heitä. Mulla kyse ei ole inhosta mikä johtuisi heistä. Kyse on pettymyksestä mieheen. Mies lupasi että tehdään yhteisiä lapsia ja avioliiton jälkeen asia muuttui. Joko siis eroan ja heitän kaiken pois tai heitän lapsihaaveen pois. Sen jälkeen kun olen yrittänyt sopeutua ajatukseen olla ilman omaa biologista lasta, mun äitivaihe on kytkeytynyt p
Sinua kohtaan on tehty tosi väärin. Oon pahoillaan sun puolesta. En tiedä miten voisin tilanteessasi enää luottaa puolisoon.
Ikivanhan ketju, mutta en vaan mitenkään ymmärrä näitä "ero ei ole vaihtoehto" -juttuja. Yritetäänkö sillä vältellä vastuuta omista paskoista valinnoista, kun muka jotenkin suljetaan se usein ainoa järkevä vaihtoehto kokonaan pois heti kättelyssä? No tukehtukaa paskaanne sitten, mutta on se edelleen ihan 100% oma valinta.
Tietty aiheuttavat koska eivät ole omaa verta ja ei ole hyysääjä luonne. Kysmys ehkä kuuluu miksi aloitit suhteen? Itsellä periaate että miehelläni ei saa olla aikaisempia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ikivanhan ketju, mutta en vaan mitenkään ymmärrä näitä "ero ei ole vaihtoehto" -juttuja. Yritetäänkö sillä vältellä vastuuta omista paskoista valinnoista, kun muka jotenkin suljetaan se usein ainoa järkevä vaihtoehto kokonaan pois heti kättelyssä? No tukehtukaa paskaanne sitten, mutta on se edelleen ihan 100% oma valinta.
Eihän se nyt käy päinsä että kovalla vaivalla rakennetut kulissit kaatuisivat kaikkien nähtäville? Herranen aika, mitähän ihmiset ajattelisivat että se somen Glamorous housewife elämäntyyli ei ollutkaan niin täydellistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikivanhan ketju, mutta en vaan mitenkään ymmärrä näitä "ero ei ole vaihtoehto" -juttuja. Yritetäänkö sillä vältellä vastuuta omista paskoista valinnoista, kun muka jotenkin suljetaan se usein ainoa järkevä vaihtoehto kokonaan pois heti kättelyssä? No tukehtukaa paskaanne sitten, mutta on se edelleen ihan 100% oma valinta.
Eihän se nyt käy päinsä että kovalla vaivalla rakennetut kulissit kaatuisivat kaikkien nähtäville? Herranen aika, mitähän ihmiset ajattelisivat että se somen Glamorous housewife elämäntyyli ei ollutkaan niin täydellistä?
Tää nauratti, on niin osuvaa.
Kyllä nyt pyhän falloksen palvojat peljästyy. Pick me girls kohahtavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikivanhan ketju, mutta en vaan mitenkään ymmärrä näitä "ero ei ole vaihtoehto" -juttuja. Yritetäänkö sillä vältellä vastuuta omista paskoista valinnoista, kun muka jotenkin suljetaan se usein ainoa järkevä vaihtoehto kokonaan pois heti kättelyssä? No tukehtukaa paskaanne sitten, mutta on se edelleen ihan 100% oma valinta.
Eihän se nyt käy päinsä että kovalla vaivalla rakennetut kulissit kaatuisivat kaikkien nähtäville? Herranen aika, mitähän ihmiset ajattelisivat että se somen Glamorous housewife elämäntyyli ei ollutkaan niin täydellistä?
Tää nauratti, on niin osuvaa.
Kyllä nyt pyhän falloksen palvojat peljästyy. Pick me girls kohahtavat.
Kyllä mä ainakin rrrrrrakastan! Ja mies aivan varmasti rrrrrakastaa mua! Mielelläni päivittäin palvelen ja ilolla miellytän! Koska rrrakkaus! Mieskin tekee joskus mulle jotain kivaa! T: pick me girls vastaava
Helppoa! Jätä ne kaikki siat. Jos et jätä niin kynnysmattoile ja siedä tuli mitä tuli. Vaikeaa ja tuskallista kilpamarttyrointia!
Vierailija kirjoitti:
Itse tiesin alunperinkin että en ole lapsi-ihminen, en siedä melua ja muutenkin, oma aika on tärkeää. Siitä huolimatta löin hynttyyt yhteen miehen kanssa jolla lapset. Kun lapset oli pienempiä ja viikko-viikko, kaikki meno osaltani hyvin, oikein yllätyinkin miten hyvin sopeuduin lapsiperhe-elämään ja lapset ovat kivoja, ja tuntuivat myös tykästyvän minuun.
Mutta nyt kun vanhin jo kulkee omalla mopolla ja ovat muutenkin jo isompia, ei viikko-viikko ole enää kiveen hakattu ja lapset tulee ja menee miten sattuu, enenevissä määrin ovat meillä. Ja yllättäin nyt on itselläni raskainta, kun ei ole enää sitä varmaa rauhallista viikkoa, jolloin sai rauhassa latautua tulevaan lapsiviikkoon. Miehelle en halua asiasta valittaa, koska ajattelen jos tilanne olisi toisinpäin, lapset olisi minun lapsia, ja uusi mies valittaisi minulle siitä, kun nuo sun lapset on aina täällä? Ei tuntuisi kivalta.
Koitan setviä eteenpäin ajatellen, että kohta ovat aikui
Tosi hienosti olet ajatellut ja selviytynyt.
Omien lasteni kohdalla kestin heidän murrosikänsä, koska muistin niin hyvin omat tunteeni ja kipuiluni (itsariajatuksia myöten) samassa iässä. Muistan edelleen sen hetken, kun tajusin, että edessäni ammottaa aikuisuus vastuineen, enkä halunnut sitä.
Koeta jaksaa ja järkkää itsellesi vapaata välillä. Kuten toteatkin, tämäkin hankalampi ajanjakso on ohimenevää. On hyvä merkki, kun murkut viihtyvät kodissanne.
Hyvin tehty.
Olen itse ratkaissut asian siten, etten koskaan hankkinut lapsia enkä enää koskaan muuta miehen kanssa yhteen. On myös kaikkein parasta, kun mies on myös lapseton. On toiminut erittäin hyvin.