Amk valintakoe ja epätoivo

Kuules, se just onkin pääsykokeiden tarkoitus eli seuloa suuresta porukasta se pieni eliitti, jolla on mahdollisuus selvitä amk-opinnoista.

Mitä iloa olisi päästä sinne, jos opinnoissa tie kuitenkin nousisi heti pystyyn?

Minäkään en päässyt amk:hon kirjoitti:

Kuules, se just onkin pääsykokeiden tarkoitus eli seuloa suuresta porukasta se pieni eliitti, jolla on mahdollisuus selvitä amk-opinnoista.

Mitä iloa olisi päästä sinne, jos opinnoissa tie kuitenkin nousisi heti pystyyn?

Pöh. Jos olet tätä ketjua yhtään lukenut, niin tiedät, että moni tämän syksyn hakija ON JO SUORITTANUT aiemmin AMK tai yliopistotutkinnon. Ei ole päässyt enää opiskelemaan, koska ensikertalaiskiintiö. Onhan se varmaan jollakulla toki niin, että jotkut eivät selviäisi, mutta suurin osa ei-sisällepäässeistä pystyy suoriutumaan ihan hyvin. Onneksi on kuitenkin polkuopinnot. Rahalla saa tutkinnon.

Ei ole mitään järkeä vinouttaa tasoa heikommaksi ottamalla pahnanpohjimmaisia jonon ohi. Viimeistään työelämässä se kostautuu kun meillä on käsissä sukupolvi, joka ei ole missään vaiheessa joutunut oikeasti itse vastuuseen ahkeruudestaan ja pärjäämisestään. Kaikki kyllä valmistuvat, se on selvää, koska korkeakoulut saavat siitä rahaa. Mutta vaatimustasoa joudutaan laskemaan, koska oppilasaines on heikompaa. Seula vuotaa opintoihin nyt väkeä, joka ei korkeakouluun oikeasti tasonsa puolesta kuuluisi.

Vierailija kirjoitti:

Joku kommentoi, että miksi ei alanvaihtaja lusäkouluttaudu ja muuntokouluttaudu. Anteeksi, mutta siihen tässä juuri pyritään. Maisterin tutkinnon päälle 2,5-3,5 vuoden amk-tutkinto on minulle lisäkoulutus. Se työllistää huomattavasti paremmin kuin sekalaiset kurssit opistoissa ja avoimen puolella.

Esimerkkinä oli, että miksi nuorten pitäisi tyytyä vessaa pesemään ja huonoon palkkaan lukion jälkeen. Ei kai tarvitsekaan. Etevät pääsevät opiskelemaan ja ihan yhtä lailla ne välivuodelle päätyvät voivat opistoissa ja avoimessa opiskella. Vai miksi saat tämän kuulostamaan siltä, että vain alanvaihtajalle tämä on vaihtoehto? Nuoren pitää saada töitä tekemättä kaikki? Moni voi asua kotonaan ja nuorten on myös helpompi muuttaa opiskelujen ja jopa työn perässä.

On yhteiskunnalle aika kallista ja kauhea virhe rajata koulutusmahdollisuudet näin, samalla nostaa eläkeikää ja sitten ihmetellään kun meillä korkeastikoulutetuista edellisetkin on työttömänä tai pesee vessaa. Moni on myös perheellinen ja pelissä on oman elämän lisäksi lasten elätys. Kukaan ei huvikseen varmasti siinä tilanteessa alaa vaihda!

Tässä ketjussa ei kukaan ollut eväämässä paikkoja nuorilta. Koe on jo helpotettu heitä ajatellen kun valmistautua ei tarvitse. Kyse oli ketjussa siitä, että on kohtuutonta rajata näin voimakkaasti muut opiskelupaikkaa tarvitsevat pois ja ottaa sisään heikommilla taidoilla porukkaa. Kiintiö voisi olla, mutta joku kohtuus siinä. Nuorissa on myös eteviä ja vähemmän eteviä, kaikilla ei ole potentiaalia suoriutua opinnoista. Eikä toki kaikilla akateemisia lahjoja tarvitsekaan olla. Mutta silloin paikka ei ole korkeakoulussa. Se ei siitä mihinkään muutu, vaikka miten curlingilla kannatellaan. Sen sijaan nyt menetetään valtava määrä potentiaalia kun suurella todennäköisyydellä nopeasti valmistuvilta, motivoituneilta, pääsykokeessa taitonsa osoittaneilta evätään pääsy opiskelemaan.

Vielä kerran kahvitunnin ratoksi, se AMK-pojan äiti vastaa. Tuo helpotus kai on sama aikuisille hakijoillekin, enemmänkin helpotusta kun mukana asioita joita varmasti tarvinnut työelämässä (etiikka SOTE-puolella, päätöksenteko, matematiikka maalaisjärjen tyylistä, luetn ymmärtäminen niin suomeksi kuin engalnniksi, minkä ymmärsin pojan kertomuksista), eli kokemuksesta hyötyä. Ja jos yliopistokoulutuksen jälkeen hakee AMK:oon, on todennäköisesti kirjoittanut hyvin, läpipääsy papereilla ei pitäisi olla niinkään mahdotonta.

Tunnen nuoren naisen, joka käy taaperoikäisen kanssa suorittamassa yliopistotutkintoa toisella puolella Suomea, suurimman osan kykenee tekemään etänä kotikaupungistaan. Ja tunnen useita aikuisia jotka suorittavat esim tradenomitutkintoja monimuototyylillä useamman sadan kilometrin päästä kotoa, niitä kontaktiviikonloppuja on todella vähän.

Eli onnistuu jos laittaa onnistumaan, meilläkin perhe oli eri puolilla Suomea lasten ollessa pieniä muutama vuosi töiden takia. Tuollainen nuorten syyllistäminen "liian kehnoa ainesta, eivät selviä tutkinnosta" on typerää - jos se tasoero olisi selkeä menisi nämä alanvaihtajat kirkkaasti läpi yliopiston hankalimmille aloille, eivät valittaisi AMK pääsykokeista. Ja mitä tulee motivaatioon ja kyvykkyyteen työelämässä, no, jos ei halua sotealalle niinkuin joku täällä ilmoitti, ja jos ei halua nähdä mahdollisuuksia muokata osaamistaan muuten kuin nielemällä seuraavan valmiiksikerätyn tutkintopaketin niin hieman ihmetyttää. Itse ihmisiä palkanneena olen tottunut hyvin monenlaisiin tutkintoihin samaa paikkaa haettaessa. Jos se haluttu tutkinto on vaikka tradenomi niin uskoisin minkä tahansa korkeakoulututkinnon jota vahvistettu voimakkaasti kaupallisen alan koulutuksella olevan ihan yhtä hyvä - se tärkein juttu kuitenkin on työkokemus, ja siinä joutuu jokainen aluksi rypistelemään ja osittain nöyrtymään: sitä hienoa paikkaa ei tuosta vain tarjottimella eteen tuoda, täytyy aloittaa alempaa, osoittaa kykyvyytensä, oma-aloitteisuutensa ja kyky toimia paineen alla - tiukat aikataulut ja stressi taitaa olla yleinen juttu joka paikassa työelämässä. Mutta jatkakaa, minä jatkan töitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään järkeä vinouttaa tasoa heikommaksi ottamalla pahnanpohjimmaisia jonon ohi. Viimeistään työelämässä se kostautuu kun meillä on käsissä sukupolvi, joka ei ole missään vaiheessa joutunut oikeasti itse vastuuseen ahkeruudestaan ja pärjäämisestään. Kaikki kyllä valmistuvat, se on selvää, koska korkeakoulut saavat siitä rahaa. Mutta vaatimustasoa joudutaan laskemaan, koska oppilasaines on heikompaa. Seula vuotaa opintoihin nyt väkeä, joka ei korkeakouluun oikeasti tasonsa puolesta kuuluisi.

Sama on käynyt jo peruskoulussa kun luokalle ei jätetä. Helpotetaan ja helpotetaan, kunhan jokainen saadaan tuupattu ulos todistus kädessä. Sama jatkuu toisella asteella. Ja nyt tämä malli otetaan korkeakoulutasolla käyttöön. Mitä lisäarvoa se tuo yhteiskunnalle, että saadaan kaikille väkisin curlattua joku nimellinen titteli jos kuitenkaan kyvyt ei oikeasti riitä toimimaan sillä tasolla?

Rehti peli olisi, että hakijat pääsykokeen mukaan jonoon. Parhaiten osanneet jonosta sisään ja loput joko kehittämään taitojaan tai suosiolla muihin töihin. Jonon jälkeen voisi olla vielä vaikka 20% kiintiö jonossa seuraavana oleville ensikertalaisilla. Näin kaikilla olisi reilu mahdollisuus omalla osaamisella ja kyvyillä edetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös luokanopettaja ja uraa olisi jäljelle kevyet 35 vuotta vähintään. Olin kevään sairaslomalla loppuunpalamisen vuoksi ja syksyn etsinyt töitä. En yksinkertaisesti pysty enää siinä metelissä ja jatkuvassa erityislasten, käsittämättömiä vaativien vanhempien, sairaalakouluun kuuluvien väkivaltaisten lasten ja säästötoimenpiteiden keskellä enää pysymään järjissäni. Edes kirjoihin ei ole rahaa, sijaisia ei palkata ja pahimmillaan juostaan pitkin luokkatiloja vastuulla kaksi riehuvaa luokkaa erityislapsineen. Mitään et saa tehdä tai sanoa kun muuten olet netissä, iltalehdessä, oikeudessa kun meidän Nico-Iivari niin pahoitti mielensä. Alanvaihto on ainoa keino selvitä enää työkuntoisena eläkeikään ja sitä minulle on suositeltu terapeutinkin toimesta.

Vaan vaihdapa tässä sitten alaa. Älyä, taitoa, motivaatiota, tunnollisuutta ahkeruutta palavaa halua uudelle alalle ja töihin, halua oppia jne. olisi vaikka kuinka, mutta kaikki tyssää kun ei ole jotain tiettyä tutkintoa tai koulutusta. Joka hommaan on nykyään oltava tutkintotodistus tai titteli ja aina on edellä joku, jolla ne on. Millä ikinä työllistyn edes hiukan hyödyntäen aiempaa koulutusta ja kokemustani kun en pääse koskaan tällä kiintiötouhulla opiskelemaan?! Perheellisenä en pysty lähtemään tuosta vaan syrjäseudulle opiskelemaan, vaikka sinne ehkä voisi hiukan helpommin päästä. Miehen työt on täällä ja en voi myöskään olla kahden pienen päiväkoti-ikäisen lapsen luota pois opiskemassa montaa vuotta.

Ottaa älyttömästi päähän olla työttömänä, onnistua pääsykokeissa kirkkaasti yli sisäänottopisteiden rajan ja jäädä silti taas puoleksi vuodeksi, vuodeksi jne. ilman opiskelupaikkaa, koska kymmenet (!) huonommin pärjänneet otetaan ohi.

Kannattaako tuollaisen ihmisen edes haaveilla kokonaisen tutkinnon tekemisestä? Muuntokoulutus, onko päiväkoti yhtä rasittava? Tai laske rimaa ja lähde lähihoitajaksi, moniin aloihin pääsee myös oppisopimuksen kautta.

Jos on epäonnistunut yhdessä urassa johon on yhteiskunta kustantanut koulutuksen pitäisikö silloin olla oikeus mennä ohi nuorista jotka hakevat vasta ensimmäistä koulutustaan? Voisi laskea sen ensimmäisen koulutuksensa hinnan ja mitettiä tuota. Ilman muuta nuorena tekee virhevalintoja, mutta miksi tehdä kokonainen uusi tutkinto, eikö voi hankkia jotain lisää entiseen ja muokata työnkuvaa? Opesta hallintopuolelle - avoimesta hallintotieteitä? Mahdollisuuksia on monenlaisia.

Ja sitten kannattaa pohtia miksi tuo ensimmäinen ura epäonnistui ja kuinka todennäköistä olisi onnistuminen uudessa. jos on stressiherkkä, kannattaisiko ensin käsitellä tuota terapiassa ennen alan vaihtoa, tunnen kirjastonhoitajiakin jotka ovat burn outin partaalla. Jos on sulkeutunut ja ahdistunut niin kuinka se uusi koulutus tuota vähentäisi? Helppo haukkua nuoria juuri lukiosta valmistuneita. Itse omia lukioaikaisia koulukavereita seuranneena, ei se koulumenestys ole ainoa juttu joka on määrittänyt ihmisten menestystä työelämässä. Hyvä itsetunto, rohkeus kokeilla uutta, luottaa omiin kykyihinsä, verkostoitumiskyvyt, monet muut tällaiset asiat ovat auttaneet toisia eteenpäin työelämässä - ja sitten on niitä jotka kyllä kiltisti lukevat mitä käsketään ja opettelevat asiat ulkoa muttei se ura urkene millään, tupla-triplatutkinnoista huolimatta. 

Käy itse kokeilemassa vaikka pari viikkoa peruskoulussa ja kerro sitten pitääkö ihmisen olla heikko, stressinsietokyvytön ja sulkeutunut jos ei halua olla siellä

😂 Moni kokee tulevansa hulluksi jo parin oman lapsen kanssa. Yritä kuvitella siihen päälle 25kpl kärsimätöntä 6-7v. nykymuksua mankumaan ja huutamaan viereen ja naapurin 25 samanikäistä lisäksi kun joku dumppasi nekin sun ovelle kysymättä sopiiko. Siellä menee adhd:t, aspergerit, käytöshäiriöiset ja suomea osaamattomat kaikki yhden vastuulla. Ai niin, älä vaan valita. Muuten vaikutat siltä ettet ole kykenevä enää mihinkään.

Toiseksi, kenen itse asiassa pitäisi sitä rimaa laskea jos ihan tarkkoja ollaan? Sen, joka pärjää hyvin pääsykokeissa ja osoittaa kykyjä? Vai sen, joka otetaan jonon ohi säälistä kun ei muuten pääsisi? Mielestäni lähihoitajaksi sopii paremmin ne, jotka eivät omin aivoin korkeakoulurajaa ylitä, vaan tarvitsevat 90% kiintiön päästäkseen sisään.

Tällainen näin ilkeästi lapsista ja nuorista puhuva ihminen ei sovi opettajaksi. Ne lapset tietävät, että halveksit heitä ja siitä syystä eivät sinun kanssasi toimi kuten parempien opettajien.

Toinen asia on tuo jankkaus jonon ohi säälistä otetuista nuorista.

Tämä ei pidä paikkaansa. Ne nuoret otetaan sisälle juuri niinkuin on ilmoitetuttu. Juuri siinä järjestyksessä kuin pitääkin.

Sinä et päätä minkään oppilaitoksen valintatapaa.

Todetaan nyt vaan, että sinä et tullut valituksi, koska et pärjännyt valintakokeessa tarpeeksi hyvin. Ne ei-ensikertaiset sinua paremmin pärjänneet ohittivat sinut. Onnea seuraavaan yritykseen! Tai sitten amiksen jatkuvaan hakuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään järkeä vinouttaa tasoa heikommaksi ottamalla pahnanpohjimmaisia jonon ohi. Viimeistään työelämässä se kostautuu kun meillä on käsissä sukupolvi, joka ei ole missään vaiheessa joutunut oikeasti itse vastuuseen ahkeruudestaan ja pärjäämisestään. Kaikki kyllä valmistuvat, se on selvää, koska korkeakoulut saavat siitä rahaa. Mutta vaatimustasoa joudutaan laskemaan, koska oppilasaines on heikompaa. Seula vuotaa opintoihin nyt väkeä, joka ei korkeakouluun oikeasti tasonsa puolesta kuuluisi.

Sama on käynyt jo peruskoulussa kun luokalle ei jätetä. Helpotetaan ja helpotetaan, kunhan jokainen saadaan tuupattu ulos todistus kädessä. Sama jatkuu toisella asteella. Ja nyt tämä malli otetaan korkeakoulutasolla käyttöön. Mitä lisäarvoa se tuo yhteiskunnalle, että saadaan kaikille väkisin curlattua joku nimellinen titteli jos kuitenkaan kyvyt ei oikeasti riitä toimimaan sillä tasolla?

Rehti peli olisi, että hakijat pääsykokeen mukaan jonoon. Parhaiten osanneet jonosta sisään ja loput joko kehittämään taitojaan tai suosiolla muihin töihin. Jonon jälkeen voisi olla vielä vaikka 20% kiintiö jonossa seuraavana oleville ensikertalaisilla. Näin kaikilla olisi reilu mahdollisuus omalla osaamisella ja kyvyillä edetä.

Tämä on tullut selväksi. Nykylapset ja -nuoret ovat kaikintavoin surkeita.

Minä ehdotan vielä reilumpaa tapaa.

Jokaiselle yhteiskunta maksaa vain yhden korkeakoulututkinnon. Seuraavat saa maksaa itse. Mielestäni 30t€ lukuvuosi olisi sopiva hinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös luokanopettaja ja uraa olisi jäljelle kevyet 35 vuotta vähintään. Olin kevään sairaslomalla loppuunpalamisen vuoksi ja syksyn etsinyt töitä. En yksinkertaisesti pysty enää siinä metelissä ja jatkuvassa erityislasten, käsittämättömiä vaativien vanhempien, sairaalakouluun kuuluvien väkivaltaisten lasten ja säästötoimenpiteiden keskellä enää pysymään järjissäni. Edes kirjoihin ei ole rahaa, sijaisia ei palkata ja pahimmillaan juostaan pitkin luokkatiloja vastuulla kaksi riehuvaa luokkaa erityislapsineen. Mitään et saa tehdä tai sanoa kun muuten olet netissä, iltalehdessä, oikeudessa kun meidän Nico-Iivari niin pahoitti mielensä. Alanvaihto on ainoa keino selvitä enää työkuntoisena eläkeikään ja sitä minulle on suositeltu terapeutinkin toimesta.

Vaan vaihdapa tässä sitten alaa. Älyä, taitoa, motivaatiota, tunnollisuutta ahkeruutta palavaa halua uudelle alalle ja töihin, halua oppia jne. olisi vaikka kuinka, mutta kaikki tyssää kun ei ole jotain tiettyä tutkintoa tai koulutusta. Joka hommaan on nykyään oltava tutkintotodistus tai titteli ja aina on edellä joku, jolla ne on. Millä ikinä työllistyn edes hiukan hyödyntäen aiempaa koulutusta ja kokemustani kun en pääse koskaan tällä kiintiötouhulla opiskelemaan?! Perheellisenä en pysty lähtemään tuosta vaan syrjäseudulle opiskelemaan, vaikka sinne ehkä voisi hiukan helpommin päästä. Miehen työt on täällä ja en voi myöskään olla kahden pienen päiväkoti-ikäisen lapsen luota pois opiskemassa montaa vuotta.

Ottaa älyttömästi päähän olla työttömänä, onnistua pääsykokeissa kirkkaasti yli sisäänottopisteiden rajan ja jäädä silti taas puoleksi vuodeksi, vuodeksi jne. ilman opiskelupaikkaa, koska kymmenet (!) huonommin pärjänneet otetaan ohi.

Kannattaako tuollaisen ihmisen edes haaveilla kokonaisen tutkinnon tekemisestä? Muuntokoulutus, onko päiväkoti yhtä rasittava? Tai laske rimaa ja lähde lähihoitajaksi, moniin aloihin pääsee myös oppisopimuksen kautta.

Jos on epäonnistunut yhdessä urassa johon on yhteiskunta kustantanut koulutuksen pitäisikö silloin olla oikeus mennä ohi nuorista jotka hakevat vasta ensimmäistä koulutustaan? Voisi laskea sen ensimmäisen koulutuksensa hinnan ja mitettiä tuota. Ilman muuta nuorena tekee virhevalintoja, mutta miksi tehdä kokonainen uusi tutkinto, eikö voi hankkia jotain lisää entiseen ja muokata työnkuvaa? Opesta hallintopuolelle - avoimesta hallintotieteitä? Mahdollisuuksia on monenlaisia.

Ja sitten kannattaa pohtia miksi tuo ensimmäinen ura epäonnistui ja kuinka todennäköistä olisi onnistuminen uudessa. jos on stressiherkkä, kannattaisiko ensin käsitellä tuota terapiassa ennen alan vaihtoa, tunnen kirjastonhoitajiakin jotka ovat burn outin partaalla. Jos on sulkeutunut ja ahdistunut niin kuinka se uusi koulutus tuota vähentäisi? Helppo haukkua nuoria juuri lukiosta valmistuneita. Itse omia lukioaikaisia koulukavereita seuranneena, ei se koulumenestys ole ainoa juttu joka on määrittänyt ihmisten menestystä työelämässä. Hyvä itsetunto, rohkeus kokeilla uutta, luottaa omiin kykyihinsä, verkostoitumiskyvyt, monet muut tällaiset asiat ovat auttaneet toisia eteenpäin työelämässä - ja sitten on niitä jotka kyllä kiltisti lukevat mitä käsketään ja opettelevat asiat ulkoa muttei se ura urkene millään, tupla-triplatutkinnoista huolimatta. 

Käy itse kokeilemassa vaikka pari viikkoa peruskoulussa ja kerro sitten pitääkö ihmisen olla heikko, stressinsietokyvytön ja sulkeutunut jos ei halua olla siellä

😂 Moni kokee tulevansa hulluksi jo parin oman lapsen kanssa. Yritä kuvitella siihen päälle 25kpl kärsimätöntä 6-7v. nykymuksua mankumaan ja huutamaan viereen ja naapurin 25 samanikäistä lisäksi kun joku dumppasi nekin sun ovelle kysymättä sopiiko. Siellä menee adhd:t, aspergerit, käytöshäiriöiset ja suomea osaamattomat kaikki yhden vastuulla. Ai niin, älä vaan valita. Muuten vaikutat siltä ettet ole kykenevä enää mihinkään.

Toiseksi, kenen itse asiassa pitäisi sitä rimaa laskea jos ihan tarkkoja ollaan? Sen, joka pärjää hyvin pääsykokeissa ja osoittaa kykyjä? Vai sen, joka otetaan jonon ohi säälistä kun ei muuten pääsisi? Mielestäni lähihoitajaksi sopii paremmin ne, jotka eivät omin aivoin korkeakoulurajaa ylitä, vaan tarvitsevat 90% kiintiön päästäkseen sisään.

Tällainen näin ilkeästi lapsista ja nuorista puhuva ihminen ei sovi opettajaksi. Ne lapset tietävät, että halveksit heitä ja siitä syystä eivät sinun kanssasi toimi kuten parempien opettajien.

Toinen asia on tuo jankkaus jonon ohi säälistä otetuista nuorista.

Tämä ei pidä paikkaansa. Ne nuoret otetaan sisälle juuri niinkuin on ilmoitetuttu. Juuri siinä järjestyksessä kuin pitääkin.

Sinä et päätä minkään oppilaitoksen valintatapaa.

Todetaan nyt vaan, että sinä et tullut valituksi, koska et pärjännyt valintakokeessa tarpeeksi hyvin. Ne ei-ensikertaiset sinua paremmin pärjänneet ohittivat sinut. Onnea seuraavaan yritykseen! Tai sitten amiksen jatkuvaan hakuun.

Tottakai nuoret otetaan sisään siinä järjestyksessä kun on ilmoitettu. Mutta sitä ilmoitettua valintatapaa tässä kyseenalaistetaankin kun on niin kohtuuton.

En sovikaan opettajaksi. Siitähän tässä juuri on kysymys. Pärjään töissä erinomaisesti, saan aina hyvää palautetta. Mutta en pysty sitä työtä tekemään tai ennen pitkää menetän työkykyni. En halua omalletunnolleni sitä, että pilaan tilanteeseen viattomien lasten loppuelämän olemalla pian liian uupunut, kyynistynyt ja välinpitämätön ope. Ala, joka 18-vuotiaana tuntui hyvältä idealta ei vain enää onnistu, en pysty siihen. Et selvästi itsekään haluaisi minua lastesi opettajaksi. Silti et halua, että voisin vaihtaa alaa?

Turha tätä alanvaihtajan ahdinkoa on koittaa selittää. Ei mene ymmärrykseen rautalangasta eikä edes rautakangesta vääntämällä.

Älkää kuitenkaan mollatko ketään ensi kerralla kun saatte mielestänne päiväkodissa, koulussa, terveydenhoidossa jne. huonoa palvelua. Moni on yrittänyt päästä pois kun tietää itsekin sopivansa paremmin muihin töihin. Töitä ei niin vain kuitenkaan vaihdeta ja ilman tutkintoa näillä aloilla vielä huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Turha tätä alanvaihtajan ahdinkoa on koittaa selittää. Ei mene ymmärrykseen rautalangasta eikä edes rautakangesta vääntämällä.

Älkää kuitenkaan mollatko ketään ensi kerralla kun saatte mielestänne päiväkodissa, koulussa, terveydenhoidossa jne. huonoa palvelua. Moni on yrittänyt päästä pois kun tietää itsekin sopivansa paremmin muihin töihin. Töitä ei niin vain kuitenkaan vaihdeta ja ilman tutkintoa näillä aloilla vielä huonommin.

Kerropa ope mille alalle sinä sopisit mutta  et pääse?

Vierailija kirjoitti:

Turha tätä alanvaihtajan ahdinkoa on koittaa selittää. Ei mene ymmärrykseen rautalangasta eikä edes rautakangesta vääntämällä.

Älkää kuitenkaan mollatko ketään ensi kerralla kun saatte mielestänne päiväkodissa, koulussa, terveydenhoidossa jne. huonoa palvelua. Moni on yrittänyt päästä pois kun tietää itsekin sopivansa paremmin muihin töihin. Töitä ei niin vain kuitenkaan vaihdeta ja ilman tutkintoa näillä aloilla vielä huonommin.

Ehkä pärjäät ensi kerralla tarpeeksi hyvin valintakokeessa.

Vierailija kirjoitti:

Turha tätä alanvaihtajan ahdinkoa on koittaa selittää. Ei mene ymmärrykseen rautalangasta eikä edes rautakangesta vääntämällä.

Älkää kuitenkaan mollatko ketään ensi kerralla kun saatte mielestänne päiväkodissa, koulussa, terveydenhoidossa jne. huonoa palvelua. Moni on yrittänyt päästä pois kun tietää itsekin sopivansa paremmin muihin töihin. Töitä ei niin vain kuitenkaan vaihdeta ja ilman tutkintoa näillä aloilla vielä huonommin.

Selvä juttu. Kun saan seuraavaksi huonoa palvelua, ajattelen vain, että se työntekijärukka ei päässyt alanvaihtajana ammattikorkeakouluun, kun tyhmät nuoret vei paikan ja etuili jonossa.

Mielestäni oli kyllä sekin epäreilua, että sain hakea 37-vuotiaana ensikertalaisena yhteishaussa siksi, että mulla sattui olemaan tutkinto ulkomailta, joka ei vaikuta ensikertalaisuuteen. Eivät kaikki ensikertalaiset ole nuoria ylioppilaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös luokanopettaja ja uraa olisi jäljelle kevyet 35 vuotta vähintään. Olin kevään sairaslomalla loppuunpalamisen vuoksi ja syksyn etsinyt töitä. En yksinkertaisesti pysty enää siinä metelissä ja jatkuvassa erityislasten, käsittämättömiä vaativien vanhempien, sairaalakouluun kuuluvien väkivaltaisten lasten ja säästötoimenpiteiden keskellä enää pysymään järjissäni. Edes kirjoihin ei ole rahaa, sijaisia ei palkata ja pahimmillaan juostaan pitkin luokkatiloja vastuulla kaksi riehuvaa luokkaa erityislapsineen. Mitään et saa tehdä tai sanoa kun muuten olet netissä, iltalehdessä, oikeudessa kun meidän Nico-Iivari niin pahoitti mielensä. Alanvaihto on ainoa keino selvitä enää työkuntoisena eläkeikään ja sitä minulle on suositeltu terapeutinkin toimesta.

Vaan vaihdapa tässä sitten alaa. Älyä, taitoa, motivaatiota, tunnollisuutta ahkeruutta palavaa halua uudelle alalle ja töihin, halua oppia jne. olisi vaikka kuinka, mutta kaikki tyssää kun ei ole jotain tiettyä tutkintoa tai koulutusta. Joka hommaan on nykyään oltava tutkintotodistus tai titteli ja aina on edellä joku, jolla ne on. Millä ikinä työllistyn edes hiukan hyödyntäen aiempaa koulutusta ja kokemustani kun en pääse koskaan tällä kiintiötouhulla opiskelemaan?! Perheellisenä en pysty lähtemään tuosta vaan syrjäseudulle opiskelemaan, vaikka sinne ehkä voisi hiukan helpommin päästä. Miehen työt on täällä ja en voi myöskään olla kahden pienen päiväkoti-ikäisen lapsen luota pois opiskemassa montaa vuotta.

Ottaa älyttömästi päähän olla työttömänä, onnistua pääsykokeissa kirkkaasti yli sisäänottopisteiden rajan ja jäädä silti taas puoleksi vuodeksi, vuodeksi jne. ilman opiskelupaikkaa, koska kymmenet (!) huonommin pärjänneet otetaan ohi.

Kannattaako tuollaisen ihmisen edes haaveilla kokonaisen tutkinnon tekemisestä? Muuntokoulutus, onko päiväkoti yhtä rasittava? Tai laske rimaa ja lähde lähihoitajaksi, moniin aloihin pääsee myös oppisopimuksen kautta.

Jos on epäonnistunut yhdessä urassa johon on yhteiskunta kustantanut koulutuksen pitäisikö silloin olla oikeus mennä ohi nuorista jotka hakevat vasta ensimmäistä koulutustaan? Voisi laskea sen ensimmäisen koulutuksensa hinnan ja mitettiä tuota. Ilman muuta nuorena tekee virhevalintoja, mutta miksi tehdä kokonainen uusi tutkinto, eikö voi hankkia jotain lisää entiseen ja muokata työnkuvaa? Opesta hallintopuolelle - avoimesta hallintotieteitä? Mahdollisuuksia on monenlaisia.

Ja sitten kannattaa pohtia miksi tuo ensimmäinen ura epäonnistui ja kuinka todennäköistä olisi onnistuminen uudessa. jos on stressiherkkä, kannattaisiko ensin käsitellä tuota terapiassa ennen alan vaihtoa, tunnen kirjastonhoitajiakin jotka ovat burn outin partaalla. Jos on sulkeutunut ja ahdistunut niin kuinka se uusi koulutus tuota vähentäisi? Helppo haukkua nuoria juuri lukiosta valmistuneita. Itse omia lukioaikaisia koulukavereita seuranneena, ei se koulumenestys ole ainoa juttu joka on määrittänyt ihmisten menestystä työelämässä. Hyvä itsetunto, rohkeus kokeilla uutta, luottaa omiin kykyihinsä, verkostoitumiskyvyt, monet muut tällaiset asiat ovat auttaneet toisia eteenpäin työelämässä - ja sitten on niitä jotka kyllä kiltisti lukevat mitä käsketään ja opettelevat asiat ulkoa muttei se ura urkene millään, tupla-triplatutkinnoista huolimatta. 

Käy itse kokeilemassa vaikka pari viikkoa peruskoulussa ja kerro sitten pitääkö ihmisen olla heikko, stressinsietokyvytön ja sulkeutunut jos ei halua olla siellä

😂 Moni kokee tulevansa hulluksi jo parin oman lapsen kanssa. Yritä kuvitella siihen päälle 25kpl kärsimätöntä 6-7v. nykymuksua mankumaan ja huutamaan viereen ja naapurin 25 samanikäistä lisäksi kun joku dumppasi nekin sun ovelle kysymättä sopiiko. Siellä menee adhd:t, aspergerit, käytöshäiriöiset ja suomea osaamattomat kaikki yhden vastuulla. Ai niin, älä vaan valita. Muuten vaikutat siltä ettet ole kykenevä enää mihinkään.

Toiseksi, kenen itse asiassa pitäisi sitä rimaa laskea jos ihan tarkkoja ollaan? Sen, joka pärjää hyvin pääsykokeissa ja osoittaa kykyjä? Vai sen, joka otetaan jonon ohi säälistä kun ei muuten pääsisi? Mielestäni lähihoitajaksi sopii paremmin ne, jotka eivät omin aivoin korkeakoulurajaa ylitä, vaan tarvitsevat 90% kiintiön päästäkseen sisään.

Tällainen näin ilkeästi lapsista ja nuorista puhuva ihminen ei sovi opettajaksi. Ne lapset tietävät, että halveksit heitä ja siitä syystä eivät sinun kanssasi toimi kuten parempien opettajien.

Toinen asia on tuo jankkaus jonon ohi säälistä otetuista nuorista.

Tämä ei pidä paikkaansa. Ne nuoret otetaan sisälle juuri niinkuin on ilmoitetuttu. Juuri siinä järjestyksessä kuin pitääkin.

Sinä et päätä minkään oppilaitoksen valintatapaa.

Todetaan nyt vaan, että sinä et tullut valituksi, koska et pärjännyt valintakokeessa tarpeeksi hyvin. Ne ei-ensikertaiset sinua paremmin pärjänneet ohittivat sinut. Onnea seuraavaan yritykseen! Tai sitten amiksen jatkuvaan hakuun.

Olisit vähän uskottavampi jos tarkistaisit edes faktat kuntoon ennen kuin tulet taas jakamaan tätä pätemistäsi:  ensikertalaisten ei tarvinnut pärjätä häntä paremmin ohittaakseen hänet jonossa, esim. yhtenä tässä ketjussa aiemmin tulleena esimerkkinä yli 60 pistettä vaadittiin samaan paikkaan ei-ensikertalaisella, johon ensikertalainen pääsi 30 säälipisteellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös luokanopettaja ja uraa olisi jäljelle kevyet 35 vuotta vähintään. Olin kevään sairaslomalla loppuunpalamisen vuoksi ja syksyn etsinyt töitä. En yksinkertaisesti pysty enää siinä metelissä ja jatkuvassa erityislasten, käsittämättömiä vaativien vanhempien, sairaalakouluun kuuluvien väkivaltaisten lasten ja säästötoimenpiteiden keskellä enää pysymään järjissäni. Edes kirjoihin ei ole rahaa, sijaisia ei palkata ja pahimmillaan juostaan pitkin luokkatiloja vastuulla kaksi riehuvaa luokkaa erityislapsineen. Mitään et saa tehdä tai sanoa kun muuten olet netissä, iltalehdessä, oikeudessa kun meidän Nico-Iivari niin pahoitti mielensä. Alanvaihto on ainoa keino selvitä enää työkuntoisena eläkeikään ja sitä minulle on suositeltu terapeutinkin toimesta.

Vaan vaihdapa tässä sitten alaa. Älyä, taitoa, motivaatiota, tunnollisuutta ahkeruutta palavaa halua uudelle alalle ja töihin, halua oppia jne. olisi vaikka kuinka, mutta kaikki tyssää kun ei ole jotain tiettyä tutkintoa tai koulutusta. Joka hommaan on nykyään oltava tutkintotodistus tai titteli ja aina on edellä joku, jolla ne on. Millä ikinä työllistyn edes hiukan hyödyntäen aiempaa koulutusta ja kokemustani kun en pääse koskaan tällä kiintiötouhulla opiskelemaan?! Perheellisenä en pysty lähtemään tuosta vaan syrjäseudulle opiskelemaan, vaikka sinne ehkä voisi hiukan helpommin päästä. Miehen työt on täällä ja en voi myöskään olla kahden pienen päiväkoti-ikäisen lapsen luota pois opiskemassa montaa vuotta.

Ottaa älyttömästi päähän olla työttömänä, onnistua pääsykokeissa kirkkaasti yli sisäänottopisteiden rajan ja jäädä silti taas puoleksi vuodeksi, vuodeksi jne. ilman opiskelupaikkaa, koska kymmenet (!) huonommin pärjänneet otetaan ohi.

Kannattaako tuollaisen ihmisen edes haaveilla kokonaisen tutkinnon tekemisestä? Muuntokoulutus, onko päiväkoti yhtä rasittava? Tai laske rimaa ja lähde lähihoitajaksi, moniin aloihin pääsee myös oppisopimuksen kautta.

Jos on epäonnistunut yhdessä urassa johon on yhteiskunta kustantanut koulutuksen pitäisikö silloin olla oikeus mennä ohi nuorista jotka hakevat vasta ensimmäistä koulutustaan? Voisi laskea sen ensimmäisen koulutuksensa hinnan ja mitettiä tuota. Ilman muuta nuorena tekee virhevalintoja, mutta miksi tehdä kokonainen uusi tutkinto, eikö voi hankkia jotain lisää entiseen ja muokata työnkuvaa? Opesta hallintopuolelle - avoimesta hallintotieteitä? Mahdollisuuksia on monenlaisia.

Ja sitten kannattaa pohtia miksi tuo ensimmäinen ura epäonnistui ja kuinka todennäköistä olisi onnistuminen uudessa. jos on stressiherkkä, kannattaisiko ensin käsitellä tuota terapiassa ennen alan vaihtoa, tunnen kirjastonhoitajiakin jotka ovat burn outin partaalla. Jos on sulkeutunut ja ahdistunut niin kuinka se uusi koulutus tuota vähentäisi? Helppo haukkua nuoria juuri lukiosta valmistuneita. Itse omia lukioaikaisia koulukavereita seuranneena, ei se koulumenestys ole ainoa juttu joka on määrittänyt ihmisten menestystä työelämässä. Hyvä itsetunto, rohkeus kokeilla uutta, luottaa omiin kykyihinsä, verkostoitumiskyvyt, monet muut tällaiset asiat ovat auttaneet toisia eteenpäin työelämässä - ja sitten on niitä jotka kyllä kiltisti lukevat mitä käsketään ja opettelevat asiat ulkoa muttei se ura urkene millään, tupla-triplatutkinnoista huolimatta. 

Käy itse kokeilemassa vaikka pari viikkoa peruskoulussa ja kerro sitten pitääkö ihmisen olla heikko, stressinsietokyvytön ja sulkeutunut jos ei halua olla siellä

😂 Moni kokee tulevansa hulluksi jo parin oman lapsen kanssa. Yritä kuvitella siihen päälle 25kpl kärsimätöntä 6-7v. nykymuksua mankumaan ja huutamaan viereen ja naapurin 25 samanikäistä lisäksi kun joku dumppasi nekin sun ovelle kysymättä sopiiko. Siellä menee adhd:t, aspergerit, käytöshäiriöiset ja suomea osaamattomat kaikki yhden vastuulla. Ai niin, älä vaan valita. Muuten vaikutat siltä ettet ole kykenevä enää mihinkään.

Toiseksi, kenen itse asiassa pitäisi sitä rimaa laskea jos ihan tarkkoja ollaan? Sen, joka pärjää hyvin pääsykokeissa ja osoittaa kykyjä? Vai sen, joka otetaan jonon ohi säälistä kun ei muuten pääsisi? Mielestäni lähihoitajaksi sopii paremmin ne, jotka eivät omin aivoin korkeakoulurajaa ylitä, vaan tarvitsevat 90% kiintiön päästäkseen sisään.

Jopa täällä palstalla vuodatetaan. Ja oletetaan keskustelijoita olevan vain muutaman. Itse vastasin tänään ip noihin ensikertalaisten oikeutta halveksivien kommentteihin, kaksi kertaa, kerran tuon viestin mihin nyt vastaat ja toisen kerran siihen, kun minun epäiltiin olevan katkera, ihmettelen tosin mistä? Luin ketjua aiemmin sykysllä kun jännäsin poikani AMK hakua ja sisään hän pääsi, ensikertalaisena, toinen poika myös ensikertalaisena lukemassa oikeustiedettä. Minun näkökulmani tulee siis näiden nuorten ja heidän kavereidensa kohtaloista - ja kokemuksista yliopisto-opetuksesta sekä omien entisten luokkakavereiden työurista.

Jos ajattelee alanvaihtajaa, niin usein voi jatkaa entistä työtänsä siihen sisäänpääsyyn asti, vaikka sitten työhönsä kyllästyneenä opettajana. Millaiset mahdollisuudet noilla nuorilla lukion suorittaneilla on?  Saa pestä 9 euron tuntipalkalla hotellihuoneiden wc:itä? Haluaisitteko vaihtaa paikkoja heidän kanssaan? Tehän olette jo saaneet yhden mahdollisuuden, koulutuksen joka teille ilmainen mutta yhteiskunnalle aika kallis. Yhteiskunnan kannalta olisi parempi jos ihmiset LISÄkouluttautuisivat, ja MUUNTOkouluttaisivat, eivät yhteen työhön kyllästyttyään haluaisi toista ilmaista koulutusta.

Jos haluaa sen uuden tutkinnon pitäisikö siitä olla valmis maksamaan jos alan vaihtoon ei ole mitään terveydellistä syytä? Esimerkiksi peruskoulun opettajat, yläkoulun puolella, omaavat osaamista, jota pitäisi helposti kyetä muokkaamaan muihinkin ammatteihin sopivaksi kuin peruskoulun opettajan postiin. Opettajia on myös paljon muissakin kuin peruskouluissa, alakoulun opettajakin hieman itseään kouluttamalla voi löytää töitä hyvin laajastikin (eiköhän meillä ole toimia presidentistä lähtien johon päästy opettajan pohjakoulutuksella). Ja nykysysteemillä sen koulutuksen voi saada hyvin helposti netistä - jos se älykkyys riittää kuten tuntuu riittävän, voi esimerkiksi harjoittaa itsestään huippukoodarin ihan netissä olevien yliopiston ilmaisten luentojen avulla (ainakin opetella ne alkeet ja jatkaa siitä avoimessa yliopistossa tai avoimessa AMKissa osittain lähiopetuksessa). Mahdollisuuksia on paljon. Jotenkin tuntuu, että täällä valittavat eniten nyt ne samat ihmiset jotka ylläpitävät "korkeasti koulutettuja mutta epäonnistuneet työelämässä" ketjua, ne nuoret ovat joko innoissaan aloittamassa opintojaan tammikuun tokalla viikolla, tai sitten ovat menneet takaisin pesemään niitä hotellien ja laivojen vessanpönttöjä ja keräävät sisua uuteen hakuun keväälle. Tsemppiä kaikille ja hieman suhteellisuudentajua ja myötätuntoa noita nuoria kohtaan .- ja luovempaa ajattelua oman koulutuksen ja osaamisen kehittämisestä - teille vanhemmille alanvaihtajille.

Sinähän se täällä vuodatat ja jaat noita omia kaikkitietäviä totuuksiasi, mutta keskustella ette osaa edes faktatiedoista. Tässä keskustelussa hakuun osallistuneet, niin ensikertalaiset kuin toiskertalaiset eri taustoilla, on käyneet keskustelua sulassa sovussa, kunnes koitte ulkopuolisina tarpeelliseksi tulla tänne purkamaan vihaanne ja katkeruuttanne jälkimmäisiä kohtaan. Mitä jos keskityt vaikka niihin erinomaisiin poikiisi välillä tai hankit vaikka jonkun oikean harrastuksen, jossa purkaa noita patoumia ;)

Ensimmäistä kertaa tulee kyllä vastaan tuon ikäinen ihminen noin kapealla ja itsekkäällä ajattelutavalla. Käytöstavoista puhumattakaan, oma juttunsa sitten se, ettei missään sanomassasi ole mitään tietopohjaa. Todella hyökkäävästi ja halveksuvasti puhut mm. lähihoitajan ammatista ja opettajasta, jotka molemmat on yhteiskunnalle korvaamattomia ammattiryhmiä. Ei ole yhteiskunnan tehtävä paapoa näitä aikuisia lapsia ja siloittaa jokaiselle valheellisesti haluamansa tie, vaikka vanhemmat itse pyyhkisivätkin vielä heidän berberinsä ja tukisivat sokeana jokaista päähänpistoa. Ei käy kateeksi niitä poikiasi siinä kohtaa jos syystä tai toisesta ovat alanvaihdon edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha tätä alanvaihtajan ahdinkoa on koittaa selittää. Ei mene ymmärrykseen rautalangasta eikä edes rautakangesta vääntämällä.

Älkää kuitenkaan mollatko ketään ensi kerralla kun saatte mielestänne päiväkodissa, koulussa, terveydenhoidossa jne. huonoa palvelua. Moni on yrittänyt päästä pois kun tietää itsekin sopivansa paremmin muihin töihin. Töitä ei niin vain kuitenkaan vaihdeta ja ilman tutkintoa näillä aloilla vielä huonommin.

Selvä juttu. Kun saan seuraavaksi huonoa palvelua, ajattelen vain, että se työntekijärukka ei päässyt alanvaihtajana ammattikorkeakouluun, kun tyhmät nuoret vei paikan ja etuili jonossa.

Ah, mikä ihana martyyri <3 Voi että olen onnellinen, ettei omassa elämässä ole tällaisia henkilöitä. Mielenkiintoista olisi tietää miten tällainen henkilö pärjäisi nykypäivän pääsykokeissa, sosiaalisista taidoista tulisi ainakin hylsy.

Vierailija kirjoitti:

Turha tätä alanvaihtajan ahdinkoa on koittaa selittää. Ei mene ymmärrykseen rautalangasta eikä edes rautakangesta vääntämällä.

Älkää kuitenkaan mollatko ketään ensi kerralla kun saatte mielestänne päiväkodissa, koulussa, terveydenhoidossa jne. huonoa palvelua. Moni on yrittänyt päästä pois kun tietää itsekin sopivansa paremmin muihin töihin. Töitä ei niin vain kuitenkaan vaihdeta ja ilman tutkintoa näillä aloilla vielä huonommin.

Mä toivon sulle täydestä sydämestä, että saat sen paikan jo seuraavassa haussa. Ymmärrystä löytyy niin tilanteeseen kuin siihenkin että tää on pelkkää pään hakkaamista seinään, älyllisemmän keskustelun saisi aikaan jopa niiden ekaluokkalaisten kanssa :) t:toinen joka on yrittänyt täällä puhua järkeä

Oon 1. Varasijalla ensihoitoon!!!! Voiko tästä vielä päästä, kun varasijoilta hyväksytään 17.12. saakka?

Vierailija kirjoitti:

Oon 1. Varasijalla ensihoitoon!!!! Voiko tästä vielä päästä, kun varasijoilta hyväksytään 17.12. saakka?

Jee, vihdoin takas tän keskustelun oikeeseen aiheeseen :) Niissä päivittyvissä tilastoissa näkyy ainakin se, kuinka moni on jo vastaanottanut paikan -siitä voi jotain päätellä? Tosin joissain kyllä oli vastaanottaneissa isompi luku, kuin paikkoja oli alun perin eli ei kai sitten ihan absoluuttinen totuus sekään :D Mihin kouluun hait?

Tänään on hyvä päivä! Laureaan ekalta varasijalta sisään. Olin jo saanut paikan muualta, mutta jäin jonottamaan tota. T: ei ensikertalainen, papereilla sisään ilman pääsykoetta