Lue keskustelun säännöt.
Miksi unettomuutta hoidetaan aina täysin samoin metodein vaikka ihmiset ovat yksilöitä?
30.10.2019 |
Esim. tämä ns. unihygienia: puhelimet ja tv pois päältä riittävän ajoissa, kirja käteen, syö kevyesti ennen nukkumaanmenoa, ota rauhoittava kylpy jos voit, pidä huolihetki...
Mulla esim. toimii jos juoksen raskaan lenkin juuri myöhään illalla paria tuntia ennen nukkumaanmenoa, samoin raskas illallinen. Joskus kofeiini päivän mittaan juotuna jopa toimii paremmin kuin sen välttely.
Nukahdan helposti tv auki tai puhelinta selaten, mutta lukeminen ei väsytä kun kirja on mielenkiintoisempi. Jostain syystä teen kuitenkin unenhuolto-oppien kannalta "väärin", vaikka lopputulos on haluttu.
Onko täällä muita joille toimivat päinvastaiset metodit? Surettaa ja ihmetyttää kun luen usein näistä jotka tekevät kaiken unikoulujen mukaan ja eivät silti nuku.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulle kävi joskus teininä vähän hassusti, kun hakeuduin pahan akuutin unettomuuden vuoksi lääkäriin. Kuulostin puhelimessa aikaa varatessani vissiin sen verran hysteeriseltä, että passittivat suoraan psykiatrille. Ja sitten vastaanotolla tuumasin, että kun täällä kerran ollaan, niin vuodatanpa koko synkän elämäntarinani saman tien. Sehän oli virhe se. Lähdin kotiin kolmen eri psyykenlääkereseptin kanssa, mm. masennukseen. Hupsista. Oli kyllä ihan vaan pelkästä univajeesta johtuen tunteet pinnassa, mutta jostakin syystä eivät hoksanneet tätä.
Jälkikäteen oon miettinyt, että varmasti ihan tällaiset perusvinkit unettomuuteen olisivat riittäneet, kun joku olisi niitä ymmärtänyt ehdottaa. Tai vaikka melatoniinia. Itse kun olin niin uusavuton tapaus, ettei mieleen juolahtanut silloin googlailla aiheesta. Nyt tiedän jo paremmin: säännöllinen unirytmi, ulkoilu/liikunta ja tunnin rauhoittumisaika hämärässä ennen nukkumaanmenoa varmistavat itselleni makoisat unet. :)
Vierailija kirjoitti:
No mulle kävi joskus teininä vähän hassusti, kun hakeuduin pahan akuutin unettomuuden vuoksi lääkäriin. Kuulostin puhelimessa aikaa varatessani vissiin sen verran hysteeriseltä, että passittivat suoraan psykiatrille. Ja sitten vastaanotolla tuumasin, että kun täällä kerran ollaan, niin vuodatanpa koko synkän elämäntarinani saman tien. Sehän oli virhe se. Lähdin kotiin kolmen eri psyykenlääkereseptin kanssa, mm. masennukseen. Hupsista. Oli kyllä ihan vaan pelkästä univajeesta johtuen tunteet pinnassa, mutta jostakin syystä eivät hoksanneet tätä.
Jälkikäteen oon miettinyt, että varmasti ihan tällaiset perusvinkit unettomuuteen olisivat riittäneet, kun joku olisi niitä ymmärtänyt ehdottaa. Tai vaikka melatoniinia. Itse kun olin niin uusavuton tapaus, ettei mieleen juolahtanut silloin googlailla aiheesta. Nyt tiedän jo paremmin: säännöllinen unirytmi, ulkoilu/liikunta ja tunnin rauhoittumisaika hämärässä ennen nukkumaanmenoa varmistavat itselleni makoisat unet. :)
Yksi tapa koettaa välttää näitä voisi olla vaikka ihan neutraali kysymys, mitä potilas on jo kokeillut. Ja hänen omaa arviotaan syistä.
Itse taas kokeilen aina sen sata itsehoitokeinoa, ja tuntuu nöyryyttävältä, kun aletaan suoraan neuvoa nettisivuja ja kirjoja, jotka osaan suunnilleen ulkoa. Jos ne auttaisivat, miksi ihmeessä kysyisin lääkäriltä apua. Reseptejä tai lähetteitä ei yksin voi kirjoitella.
Näytän kai ulospäin avuttomalta surkimukselta, joka ei mitään mistään ymmärrä ja joka on vain lääkkeiden perään. Joka voi johtua juuri tästä, että kokeilen viimeiseen asti itse, mikä uuvuttaa liiaksi. Johon puolestaan on johtanut mm. aiemmat huonot kokemukset.
Minut on nuorena lähetetty takaisin kotiin kokeilemaan lisää itsehoitokeinoja, vaikka olin jo (tuloksetta) niitä kokeillut. Pari unikirjaakin olin lukenut, totta kai ja ymmärsin oikein hyvin perusteet. En vain kyennyt nukahtamaan omin keinoin ajoissa ja nukkumaan riittävästi. Kesti alkujaan pitkään ennen kuin uskalsin pyytää apua.
Ja aloittajan kysymykseen, niin mun uni tykkää myös myöhäisestä liikunnasta. Fyysinen työ ennen nukkumaanmenoa toimii myös.
Yleensä syynä noille samoille metodeille on "käypä hoito" -suositukset; ne kun ovat näitä 'hyväksi todettuja' käytänteitä.
Tietääkö kukaan mitään hyvää keinoa, jolla nukahtaa uudelleen kun herää aamulla kahden-kolmen aikaan? Auttaako joku unilääke, vai onko sitten päivällä tokkurainen?
Illalla nukkumaan mennessä nukahdan melkein heti, mutta herään liian aikaisin ja olen siksi väsynyt koko päivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin taannoin vääntämään lääkärin kanssa juuri tuosta älylaitteiden käytöstä ennen nukkumaanmenoa. Selitin ja selitin, että luen tabletilta e-kirjaa, tabletissa on sinisen valon suodatin, olen säätänyt kirjan taustavärin kellertäväksi jne, käytännössä siis muuten sama kuin paperikirja, mutta kevyempi kannatella.
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö kukaan mitään hyvää keinoa, jolla nukahtaa uudelleen kun herää aamulla kahden-kolmen aikaan? Auttaako joku unilääke, vai onko sitten päivällä tokkurainen?
Illalla nukkumaan mennessä nukahdan melkein heti, mutta herään liian aikaisin ja olen siksi väsynyt koko päivän.
Pitkävaikutteinen melatoniini voisi ehkä auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulle kävi joskus teininä vähän hassusti, kun hakeuduin pahan akuutin unettomuuden vuoksi lääkäriin. Kuulostin puhelimessa aikaa varatessani vissiin sen verran hysteeriseltä, että passittivat suoraan psykiatrille. Ja sitten vastaanotolla tuumasin, että kun täällä kerran ollaan, niin vuodatanpa koko synkän elämäntarinani saman tien. Sehän oli virhe se. Lähdin kotiin kolmen eri psyykenlääkereseptin kanssa, mm. masennukseen. Hupsista. Oli kyllä ihan vaan pelkästä univajeesta johtuen tunteet pinnassa, mutta jostakin syystä eivät hoksanneet tätä.
Jälkikäteen oon miettinyt, että varmasti ihan tällaiset perusvinkit unettomuuteen olisivat riittäneet, kun joku olisi niitä ymmärtänyt ehdottaa. Tai vaikka melatoniinia. Itse kun olin niin uusavuton tapaus, ettei mieleen juolahtanut silloin googlailla aiheesta. Nyt tiedän jo paremmin: säännöllinen unirytmi, ulkoilu/liikunta ja tunnin rauhoittumisaika hämärässä ennen nukkumaanmenoa varmistavat itselleni makoisat unet. :)
Yksi tapa koettaa välttää näitä voisi olla vaikka ihan neutraali kysymys, mitä potilas on jo kokeillut. Ja hänen omaa arviotaan syistä.
Itse taas kokeilen aina sen sata itsehoitokeinoa, ja tuntuu nöyryyttävältä, kun aletaan suoraan neuvoa nettisivuja ja kirjoja, jotka osaan suunnilleen ulkoa. Jos ne auttaisivat, miksi ihmeessä kysyisin lääkäriltä apua. Reseptejä tai lähetteitä ei yksin voi kirjoitella.
Näytän kai ulospäin avuttomalta surkimukselta, joka ei mitään mistään ymmärrä ja joka on vain lääkkeiden perään. Joka voi johtua juuri tästä, että kokeilen viimeiseen asti itse, mikä uuvuttaa liiaksi. Johon puolestaan on johtanut mm. aiemmat huonot kokemukset.Minut on nuorena lähetetty takaisin kotiin kokeilemaan lisää itsehoitokeinoja, vaikka olin jo (tuloksetta) niitä kokeillut. Pari unikirjaakin olin lukenut, totta kai ja ymmärsin oikein hyvin perusteet. En vain kyennyt nukahtamaan omin keinoin ajoissa ja nukkumaan riittävästi. Kesti alkujaan pitkään ennen kuin uskalsin pyytää apua.
Ja aloittajan kysymykseen, niin mun uni tykkää myös myöhäisestä liikunnasta. Fyysinen työ ennen nukkumaanmenoa toimii myös.
Ok, no näemmä saattaa sitten kuitenkin vaihdella se, minkälaista ratkaisua potilaalle lähdetään ensimmäisenä tarjoamaan. Toki yksilöitä ne ammattilaisetkin ovat. Riippuu varmaankin myös potilaan tilanteen arvioidusta vakavuudesta - joskus voi olla tarpeen ilmaista asiansa hieman kärjistäen, jotta tulisi varmasti otetuksi vakavasti.
Itse aloin melkein jo nähdä kahtena ja pyörrytti, luulin suunnilleen kuolevani, jollen pian saisi jo unta. Siten en tainnut edes osata tarpeeksi selkeästi selittää ongelmaani, kun olin jo niin huonovointinen. Mutta ei siinä mitään, ihan mukavasti sain lisäpuhtia päiviini siitä masennuslääkkeestä.
Toinen on tuo kylpy tai suihku, kuuma vesi juuri piristää. Joidenkin kynttilöiden poltto tai huolihetken tms. eivät myöskään rauhoita stressiä, mutta tuo raskas liikunta joka tiristää stressin pois todella auttaa. Ap