Lue keskustelun säännöt.
Kihlasin mielenkiintoisen ihmisen, avioliitossa hänestä tuli mariseva arjenpyörittäjä
Kommentit (609)
Nyt menee kallista suunnitteluaikaa hukkaan kun täällä palstalla kinastelee. Siinäkin ajassa olisi voinut jo tehdä jotain suunniteltua niin ei sitten tänä iltana tule taas ahdistus kun pitää suunnitella huomisen suunnitelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän palstan lukeminen on rasittavaa, kun porukka käyttää niin typeriä sanoja. Arjen pyörittäjä, voi huoh. Meillämies ja pienetlapset ja arjen pyörittäjä. Uratykki ja mitä lie muuta naurettavaa p*skaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.
Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".
Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.
Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa.
Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin.
Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.
Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.
Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja?
Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.
Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.
Itse näen tiskikoneen täyttöasteen samalla kun laitan sinne astioita.
Siis etkö muka mittaa tiskikoneen tilavuutta mittanauhalla ja sitten lautasten sädettä ja täyttöasteen? Sen jälkeen et muka suunnittele paperille, että minkälaiselta lautaselta huomenna syödään, jotta tiedät onko tiskikone torstaina klo 18.45 täynnä vai ei??
Ihan hyvä vitsi mutta kyllä se oikeasti vaatii joskus suunnittelua ja ennakointia. Muistuu mm. mieleen sekin kerta kun ihmettelin miehelleni että eikö hän laittanut konetta päälle. Ei kuulemma kannattanut kun ei ollut vielä ihan täynnä. No muuten hyvä mutta kun siellä olivat jo likaisena kaikki isot ruokalautasemme ja se kattila jossa piti tehdä se iltaruoka. Joten se olisi pitänyt laittaa päälle jotta astioita olisi seuraavaan ruokailuun. Eli jos ainoa mittari koneen päälle laittamiseen on se että se on tupaten täynnä niin asiat eivät aina suju ihan optimaalisesti.
Sitten vähän enemmän astioita huusholliin, ettei olla yhden kattilan tai lautassetin varassa.
”Naiset vaatii älyttömyyksiä, kaikea pitää olla hirveät määrät, vaatimuslista on loputon!” Ja se on se mies, joka ei viitsi tiskata tai pyykätä ja siksi pitää kaikkea olla enemmän kuin huusholliin mahtuu.
Ei ole kovin käytännöllistä, että ei voi tiskata astioita koska niitä on niin vähän ettei saa edes koneellista täyteen. Tai kalsareita ei ole riittävästi, niin täytyy joka päivä pyörittää puolityhjää konetta.
Voihan mies pestä tiskit käsin, jos hän haluaa, että huushollissa on mahdollisimman vähän astioita.
Niin, tai sitten se nainen joka haluaa välttämättä kitkutella yhdellä kattilalla. Siitä vaan.
Miehillehän se astioiden ostaminen tuntuu olevan ongelma. Kauhea narina on tälläkin palstalla, jos nainen haluaa ostaa toisen kattilan sen ainokaisen kaveriksi. Sille on syynsä, että astioita pitää olla tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.
Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".
Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.
Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa.
Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin.
Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.
Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.
Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja?
Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.
Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.
Itse näen tiskikoneen täyttöasteen samalla kun laitan sinne astioita.
Siis etkö muka mittaa tiskikoneen tilavuutta mittanauhalla ja sitten lautasten sädettä ja täyttöasteen? Sen jälkeen et muka suunnittele paperille, että minkälaiselta lautaselta huomenna syödään, jotta tiedät onko tiskikone torstaina klo 18.45 täynnä vai ei??
Ihan hyvä vitsi mutta kyllä se oikeasti vaatii joskus suunnittelua ja ennakointia. Muistuu mm. mieleen sekin kerta kun ihmettelin miehelleni että eikö hän laittanut konetta päälle. Ei kuulemma kannattanut kun ei ollut vielä ihan täynnä. No muuten hyvä mutta kun siellä olivat jo likaisena kaikki isot ruokalautasemme ja se kattila jossa piti tehdä se iltaruoka. Joten se olisi pitänyt laittaa päälle jotta astioita olisi seuraavaan ruokailuun. Eli jos ainoa mittari koneen päälle laittamiseen on se että se on tupaten täynnä niin asiat eivät aina suju ihan optimaalisesti.
Sitten vähän enemmän astioita huusholliin, ettei olla yhden kattilan tai lautassetin varassa.
”Naiset vaatii älyttömyyksiä, kaikea pitää olla hirveät määrät, vaatimuslista on loputon!” Ja se on se mies, joka ei viitsi tiskata tai pyykätä ja siksi pitää kaikkea olla enemmän kuin huusholliin mahtuu.
Ei ole kovin käytännöllistä, että ei voi tiskata astioita koska niitä on niin vähän ettei saa edes koneellista täyteen. Tai kalsareita ei ole riittävästi, niin täytyy joka päivä pyörittää puolityhjää konetta.
Voihan mies pestä tiskit käsin, jos hän haluaa, että huushollissa on mahdollisimman vähän astioita.
Niin, tai sitten se nainen joka haluaa välttämättä kitkutella yhdellä kattilalla. Siitä vaan.
Meillä on kaapillinen kattiloita mutta vain yksi jossa kannattaa tehdä esim. kalakeittoa. Eeli se iso teräskattila. Niitä ei ole mielekästä hankkia kaapin täytöksi useita. Terv. Kokkaava mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.
Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla.
Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla.
Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.
Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun.
Puhut kuin mieheni. Siis se sama mies, jolta sitten oli otsasuoni revetä, kun hänen äitinsä kuusikymppisille ei ollutkaan hankittu lahjaa eikä ollut puhtaita, silitettyjä juhlavaatteita varattu miehelle kaappiin valmiiksi. Oppipahan olemaan. :)
Itse olet miehesi valinnut. Mutta niin vain on mukavaa käyttäytyä passiivis-aggressiivisesti ja haukkua miestä paskapalstalla. Ilmiselvästi et hallitse minkään laisia kommunikaation alkeitakaan, ja suurimman tyydytyksesi saat toisten ihmisten mollaamisesta ja kiusaamisesta. Hieno elämä, ei voi kuin hattua nostaa.
No mitä? Eihän sitä elämää ja eteen tulevia tilanteita tarvitse suunnitella! Ollaan vaan ja tsillaillaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.
Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".
Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.
Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa.
Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin.
Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.
Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.
Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja?
Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.
Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.
Itse näen tiskikoneen täyttöasteen samalla kun laitan sinne astioita.
Siis etkö muka mittaa tiskikoneen tilavuutta mittanauhalla ja sitten lautasten sädettä ja täyttöasteen? Sen jälkeen et muka suunnittele paperille, että minkälaiselta lautaselta huomenna syödään, jotta tiedät onko tiskikone torstaina klo 18.45 täynnä vai ei??
Ihan hyvä vitsi mutta kyllä se oikeasti vaatii joskus suunnittelua ja ennakointia. Muistuu mm. mieleen sekin kerta kun ihmettelin miehelleni että eikö hän laittanut konetta päälle. Ei kuulemma kannattanut kun ei ollut vielä ihan täynnä. No muuten hyvä mutta kun siellä olivat jo likaisena kaikki isot ruokalautasemme ja se kattila jossa piti tehdä se iltaruoka. Joten se olisi pitänyt laittaa päälle jotta astioita olisi seuraavaan ruokailuun. Eli jos ainoa mittari koneen päälle laittamiseen on se että se on tupaten täynnä niin asiat eivät aina suju ihan optimaalisesti.
Sitten vähän enemmän astioita huusholliin, ettei olla yhden kattilan tai lautassetin varassa.
”Naiset vaatii älyttömyyksiä, kaikea pitää olla hirveät määrät, vaatimuslista on loputon!” Ja se on se mies, joka ei viitsi tiskata tai pyykätä ja siksi pitää kaikkea olla enemmän kuin huusholliin mahtuu.
Ei ole kovin käytännöllistä, että ei voi tiskata astioita koska niitä on niin vähän ettei saa edes koneellista täyteen. Tai kalsareita ei ole riittävästi, niin täytyy joka päivä pyörittää puolityhjää konetta.
Voihan mies pestä tiskit käsin, jos hän haluaa, että huushollissa on mahdollisimman vähän astioita.
Niin, tai sitten se nainen joka haluaa välttämättä kitkutella yhdellä kattilalla. Siitä vaan.
Miehillehän se astioiden ostaminen tuntuu olevan ongelma. Kauhea narina on tälläkin palstalla, jos nainen haluaa ostaa toisen kattilan sen ainokaisen kaveriksi. Sille on syynsä, että astioita pitää olla tarpeeksi.
Sinullako ei ole mitään tuloja itselläsi, että ostat sen kattilan? -eri
Huhhuh, kylläpä jotkut osaavat tehdä tavallisesta elämästä vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutustumisvaihe ja seurustelu: kolme tuntia hässimistä per päivä, kaikki sujuu täydellisesti. Lihapiirakka + ketsuppi kelpaa. Voiveitsi tiskialtaassa ei kiinnosta ketään. Playstation ja KOFFin sixpack kelpaa sisustuksena. Voit käydä vapaasti kavereiden kanssa lätkämatsissa tai perjantaina irkkubaarissa. Elämä hymyilee.
Kihlat ja yhteenmuutto: joka toinen päivä bylsitään. Lihapiirakka ketsupilla menee silloin tällöin, mutta muuten aletaan tekemään vegevaihtoehtoja ja porkkanakeittoa. Limenvihreä sisustus alkaa ottaa valtaa. Pleikkari saa sentään olla vielä olohuoneen TV-tason alla. Lätkämatsissa saa käydä lauantaisin, jos ei ole muuta menoa. Baareissa käydään vain enää yhdessä.
Naimisiinmeno ja arki: fyysinen kanssakäyminen vähenee pikkuhiljaa ja vuoden-kahden päästä muijaa kiinnostaa ehkä kerran kuukaudessa saunan jälkeen. Lihapiirakkaa saat syödä enää vain silloin kun olet yksin kotona. Koko talo on kuin Ikean sisustuslehdestä ja Playstation pölyttyy työhuoneen nurkassa, koska ne johdotkin on niin rumat eivätkä sovi siihen limenvihreään ja valkoiseen sisustukseen. Siivota pitää joka päivä. Kavereita saa nähdä vain, jos ne ovat yhteisiä kavereita. Todennäköisesti jokainen lauantai menee jossain kaverikutsuilla, jossa kuunnellaan Anssi Kelaa. Et pelaa enää jalkapalloa kavereiden kanssa vaan vaimon valitseman kaverin kanssa sulkapalloa. Vaimo ihailee Instagramissa täydellisiä koteja ja nipottaa miehelle, että sinäkin voisit tehdä meidän kodista tuollaisen kuin Angelina Jolielilla on. Mies kuuntelee sitä huutoa ja mielessä vilkkuu se ihana aika kun NHL2005 ja Grand Theft Auto San Andreas tuli molemmat ulos.
Meillä meni näin:
Tutustumisvaihe, seurustelu ja kihlat
Seksi odottaa avioliittoon, hempeilyä ja hellyyttä paljon. Mies huomioi minua romanttisesti. Kumpikaan ei syönyt lihapiirakkaa ja ketsuppia. Miehellä siisti ja tyylikäs asunto ilman pleikkaria ja Koffin sisustusta. Mulla boheemi opiskelijakämppä. Molemmilla omat harrastukset ja kaverit.
Yhteenmuutto ja avioliitto
Hyvä, molempia tyydyttävä seksielämä. Yhteinen kodikas ja siisti asunto, joka on molempien näköinen. Mm. molempien harrastusvälineille huolehdittu tilaa jne. Molempia tyydyttävä jako kotitöissä (inhoamme eri kotitöitä, onnekasta kyllä). Kumpikin pääsee helpommalla kuin yksin asuessaan. Mies huomioi romanttisesti, vaikka hieman vähemmän. Tätä pidän luonnollisena vaiheena - alun into laantuu hieman ja kunhan ei liikaa laannu niin ok. Molemmilla omaa aikaa, omat harrastukset ja kaverit. "Treffit" ainakin kerran viikossa.
(Mulle sellanen stereotyyppinen poikamiessisustus ja teinimäinen elämäntyyli olisi kyllä ollut valtava turn-off. Tuskin olisimme naimisissa. Mutta jos olisimmekin, en voisi valittaa kun elämäntyyli olisi ollut koko ajan ennakolta näkyvissä. Kyllä elämäntyyli, sisustus jne. on oltava yhteinen kompromissi, kumpikaan ei voi sanella yksin.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.
Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla.
Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla.
Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.
Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun.
Puhut kuin mieheni. Siis se sama mies, jolta sitten oli otsasuoni revetä, kun hänen äitinsä kuusikymppisille ei ollutkaan hankittu lahjaa eikä ollut puhtaita, silitettyjä juhlavaatteita varattu miehelle kaappiin valmiiksi. Oppipahan olemaan. :)
Itse olet miehesi valinnut. Mutta niin vain on mukavaa käyttäytyä passiivis-aggressiivisesti ja haukkua miestä paskapalstalla. Ilmiselvästi et hallitse minkään laisia kommunikaation alkeitakaan, ja suurimman tyydytyksesi saat toisten ihmisten mollaamisesta ja kiusaamisesta. Hieno elämä, ei voi kuin hattua nostaa.
No mitä? Eihän sitä elämää ja eteen tulevia tilanteita tarvitse suunnitella! Ollaan vaan ja tsillaillaan!
Nipottaminen ja täysin turha vittuilu ovat kaksi eri asiaa. Onnea elämääsi, olet varmasti hieno ihminen ja mitä parhainta seuraa kaikille elämässäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.
Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".
Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.
Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa.
Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin.
Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.
Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.
Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja?
Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.
Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.
Itse näen tiskikoneen täyttöasteen samalla kun laitan sinne astioita.
Siis etkö muka mittaa tiskikoneen tilavuutta mittanauhalla ja sitten lautasten sädettä ja täyttöasteen? Sen jälkeen et muka suunnittele paperille, että minkälaiselta lautaselta huomenna syödään, jotta tiedät onko tiskikone torstaina klo 18.45 täynnä vai ei??
Ihan hyvä vitsi mutta kyllä se oikeasti vaatii joskus suunnittelua ja ennakointia. Muistuu mm. mieleen sekin kerta kun ihmettelin miehelleni että eikö hän laittanut konetta päälle. Ei kuulemma kannattanut kun ei ollut vielä ihan täynnä. No muuten hyvä mutta kun siellä olivat jo likaisena kaikki isot ruokalautasemme ja se kattila jossa piti tehdä se iltaruoka. Joten se olisi pitänyt laittaa päälle jotta astioita olisi seuraavaan ruokailuun. Eli jos ainoa mittari koneen päälle laittamiseen on se että se on tupaten täynnä niin asiat eivät aina suju ihan optimaalisesti.
Sitten vähän enemmän astioita huusholliin, ettei olla yhden kattilan tai lautassetin varassa.
”Naiset vaatii älyttömyyksiä, kaikea pitää olla hirveät määrät, vaatimuslista on loputon!” Ja se on se mies, joka ei viitsi tiskata tai pyykätä ja siksi pitää kaikkea olla enemmän kuin huusholliin mahtuu.
Ei ole kovin käytännöllistä, että ei voi tiskata astioita koska niitä on niin vähän ettei saa edes koneellista täyteen. Tai kalsareita ei ole riittävästi, niin täytyy joka päivä pyörittää puolityhjää konetta.
Voihan mies pestä tiskit käsin, jos hän haluaa, että huushollissa on mahdollisimman vähän astioita.
Niin, tai sitten se nainen joka haluaa välttämättä kitkutella yhdellä kattilalla. Siitä vaan.
Miehillehän se astioiden ostaminen tuntuu olevan ongelma. Kauhea narina on tälläkin palstalla, jos nainen haluaa ostaa toisen kattilan sen ainokaisen kaveriksi. Sille on syynsä, että astioita pitää olla tarpeeksi.
Sinullako ei ole mitään tuloja itselläsi, että ostat sen kattilan? -eri
Eihän tässä tapauksessa ole kyse ollenkaan siitä, kuka sen kattilan maksaa vaan siitä, että miehet eivät halua astioita. Vaikka nainen sen kattilan ostaisi ja maksaisi itse, mies märisee, kun kattiloita on liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.
Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla.
Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla.
Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.
Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun.
Missä luki että nuo kaikki pitää tehdä päivittäin? Pikkujuttuja joista osa tulee vastaan vain kerran vuodessa, osa viikottain, osa sitten päivittäin. Mutta kun niitä pikkujuttuja alkaa olla kymmeniä, kyllä niistä jo jonkinmoinen muistamisen ja hoitamisen vaiva kertyy. Tietäisit, jos joutuisit itse ne hoitamaan.
Ja ne "miesten työt" ei toki ole yhtään mitään, ne mille te palstamammat naureskelette "kerran vuodessahan noita vaan tehdään"?
Menes nyt mittailemaan niitä suksia. Olet väsynyt tapaus.
Ne ”miesten työt”, eli auton katsastusajan ja renkaiden vaihdon varaaminen, vakuutusten tarkistaminen, sähkösopimuksen kilpailutus? Kuule, ne ovat yksi osa tuosta yleensä naisille lankeavasta SUUNNITTELUTYÖSTÄ, jonka esim. minä hoidan muun ohessa suitsait. Sanoisin, että se on yksi varsin marginaalinen osa kokonaisuudesta.
Kyllähän se on ihan massiivista SUUNNITTELUA kun sanoo lapselleen , että sovita noita luistimia.
Jumalauta että olet naurettava pelle.
Tuota mieltä oli minunkin mies, kunnes otti eron. Nyt on lapset vuoroviikoin hänellä ja noin 1/2 vuotta erosta mies pyytää, että voitaisiin jatkaa ja veljeltään kuulin, että ei oikein jaksa tuota arjen pyörittämistä ja lasten asioiden "hoitamista", kun on niin vaativaa. Minulla tippui taakka puoleen. Viikon saan nauttia ja oma viikko menee helposti lasten kanssa kun on hyvin suunnitellut ja valmistellut. Mies ei jaksa lastenhoitokeikan jälkeen tehdä mitään 😂
Eikös ne isät syötäkään vain hampurilaisia ja pitsoja lapsilleen, ja kaikki muu onkin niin ja näin?
Miten se nyt oikein meneekään?
Ne isät syöttää, jotka ei oiken jaksa ja hallitse sitä arjen pyörittämistä ja sen vaatimaa suunnittelutyötä. Aika moni siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, kylläpä jotkut osaavat tehdä tavallisesta elämästä vaikeaa.
"Lasten kaverisynttärit, luistimet ja tomaattimurska!" "Olet varmaan lapseton?"
Ei näille voi kuin nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.
Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla.
Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla.
Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.
Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun.
Missä luki että nuo kaikki pitää tehdä päivittäin? Pikkujuttuja joista osa tulee vastaan vain kerran vuodessa, osa viikottain, osa sitten päivittäin. Mutta kun niitä pikkujuttuja alkaa olla kymmeniä, kyllä niistä jo jonkinmoinen muistamisen ja hoitamisen vaiva kertyy. Tietäisit, jos joutuisit itse ne hoitamaan.
Ja ne "miesten työt" ei toki ole yhtään mitään, ne mille te palstamammat naureskelette "kerran vuodessahan noita vaan tehdään"?
Menes nyt mittailemaan niitä suksia. Olet väsynyt tapaus.
Ne ”miesten työt”, eli auton katsastusajan ja renkaiden vaihdon varaaminen, vakuutusten tarkistaminen, sähkösopimuksen kilpailutus? Kuule, ne ovat yksi osa tuosta yleensä naisille lankeavasta SUUNNITTELUTYÖSTÄ, jonka esim. minä hoidan muun ohessa suitsait. Sanoisin, että se on yksi varsin marginaalinen osa kokonaisuudesta.
Kyllähän se on ihan massiivista SUUNNITTELUA kun sanoo lapselleen , että sovita noita luistimia.
Jumalauta että olet naurettava pelle.
Tuota mieltä oli minunkin mies, kunnes otti eron. Nyt on lapset vuoroviikoin hänellä ja noin 1/2 vuotta erosta mies pyytää, että voitaisiin jatkaa ja veljeltään kuulin, että ei oikein jaksa tuota arjen pyörittämistä ja lasten asioiden "hoitamista", kun on niin vaativaa. Minulla tippui taakka puoleen. Viikon saan nauttia ja oma viikko menee helposti lasten kanssa kun on hyvin suunnitellut ja valmistellut. Mies ei jaksa lastenhoitokeikan jälkeen tehdä mitään 😂
Eikös ne isät syötäkään vain hampurilaisia ja pitsoja lapsilleen, ja kaikki muu onkin niin ja näin?
Miten se nyt oikein meneekään?
Ne isät syöttää, jotka ei oiken jaksa ja hallitse sitä arjen pyörittämistä ja sen vaatimaa suunnittelutyötä. Aika moni siis.
Eli miten tämä nyt menee? Paskoja faijoja vai isäviikon jälkeen uupuneita? Ja ihan kaikki miehet, taas kerran? Kerro toki. Sinä tunnet kaikki suomalaiset miehet? Vai sen jännäbensalenkkari-eksäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.
Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".
Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.
Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa.
Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin.
Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.
Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.
Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja?
Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.
Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.
Itse näen tiskikoneen täyttöasteen samalla kun laitan sinne astioita.
Siis etkö muka mittaa tiskikoneen tilavuutta mittanauhalla ja sitten lautasten sädettä ja täyttöasteen? Sen jälkeen et muka suunnittele paperille, että minkälaiselta lautaselta huomenna syödään, jotta tiedät onko tiskikone torstaina klo 18.45 täynnä vai ei??
Ihan hyvä vitsi mutta kyllä se oikeasti vaatii joskus suunnittelua ja ennakointia. Muistuu mm. mieleen sekin kerta kun ihmettelin miehelleni että eikö hän laittanut konetta päälle. Ei kuulemma kannattanut kun ei ollut vielä ihan täynnä. No muuten hyvä mutta kun siellä olivat jo likaisena kaikki isot ruokalautasemme ja se kattila jossa piti tehdä se iltaruoka. Joten se olisi pitänyt laittaa päälle jotta astioita olisi seuraavaan ruokailuun. Eli jos ainoa mittari koneen päälle laittamiseen on se että se on tupaten täynnä niin asiat eivät aina suju ihan optimaalisesti.
Sitten vähän enemmän astioita huusholliin, ettei olla yhden kattilan tai lautassetin varassa.
”Naiset vaatii älyttömyyksiä, kaikea pitää olla hirveät määrät, vaatimuslista on loputon!” Ja se on se mies, joka ei viitsi tiskata tai pyykätä ja siksi pitää kaikkea olla enemmän kuin huusholliin mahtuu.
Ei ole kovin käytännöllistä, että ei voi tiskata astioita koska niitä on niin vähän ettei saa edes koneellista täyteen. Tai kalsareita ei ole riittävästi, niin täytyy joka päivä pyörittää puolityhjää konetta.
Voihan mies pestä tiskit käsin, jos hän haluaa, että huushollissa on mahdollisimman vähän astioita.
Niin, tai sitten se nainen joka haluaa välttämättä kitkutella yhdellä kattilalla. Siitä vaan.
Miehillehän se astioiden ostaminen tuntuu olevan ongelma. Kauhea narina on tälläkin palstalla, jos nainen haluaa ostaa toisen kattilan sen ainokaisen kaveriksi. Sille on syynsä, että astioita pitää olla tarpeeksi.
Sinullako ei ole mitään tuloja itselläsi, että ostat sen kattilan? -eri
Eihän tässä tapauksessa ole kyse ollenkaan siitä, kuka sen kattilan maksaa vaan siitä, että miehet eivät halua astioita. Vaikka nainen sen kattilan ostaisi ja maksaisi itse, mies märisee, kun kattiloita on liikaa.
En ole eläissäni kuullut, että kukaan olisi valittanut liioista kattiloista.
Vaihtoehdot ovat toki se yksi kattila ja 29 kattilaa? Nyt voisit mennä vaikka happihyppelylle, jookos kultapieni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.
Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla.
Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla.
Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.
Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun.
Puhut kuin mieheni. Siis se sama mies, jolta sitten oli otsasuoni revetä, kun hänen äitinsä kuusikymppisille ei ollutkaan hankittu lahjaa eikä ollut puhtaita, silitettyjä juhlavaatteita varattu miehelle kaappiin valmiiksi. Oppipahan olemaan. :)
Itse olet miehesi valinnut. Mutta niin vain on mukavaa käyttäytyä passiivis-aggressiivisesti ja haukkua miestä paskapalstalla. Ilmiselvästi et hallitse minkään laisia kommunikaation alkeitakaan, ja suurimman tyydytyksesi saat toisten ihmisten mollaamisesta ja kiusaamisesta. Hieno elämä, ei voi kuin hattua nostaa.
No mitä? Eihän sitä elämää ja eteen tulevia tilanteita tarvitse suunnitella! Ollaan vaan ja tsillaillaan!
Nipottaminen ja täysin turha vittuilu ovat kaksi eri asiaa. Onnea elämääsi, olet varmasti hieno ihminen ja mitä parhainta seuraa kaikille elämässäsi
Olen eri, mutta missä tuo ketä kommentoit on v*ttuillut? On vain miehen toiveesta jättänyt ennakoimatta ja suunnittelematta. Eikö se nyt sekään sitten ollut hyvä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.
Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".
Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.
Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa.
Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin.
Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.
Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.
Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja?
Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.
Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.
Itse näen tiskikoneen täyttöasteen samalla kun laitan sinne astioita.
Siis etkö muka mittaa tiskikoneen tilavuutta mittanauhalla ja sitten lautasten sädettä ja täyttöasteen? Sen jälkeen et muka suunnittele paperille, että minkälaiselta lautaselta huomenna syödään, jotta tiedät onko tiskikone torstaina klo 18.45 täynnä vai ei??
Ihan hyvä vitsi mutta kyllä se oikeasti vaatii joskus suunnittelua ja ennakointia. Muistuu mm. mieleen sekin kerta kun ihmettelin miehelleni että eikö hän laittanut konetta päälle. Ei kuulemma kannattanut kun ei ollut vielä ihan täynnä. No muuten hyvä mutta kun siellä olivat jo likaisena kaikki isot ruokalautasemme ja se kattila jossa piti tehdä se iltaruoka. Joten se olisi pitänyt laittaa päälle jotta astioita olisi seuraavaan ruokailuun. Eli jos ainoa mittari koneen päälle laittamiseen on se että se on tupaten täynnä niin asiat eivät aina suju ihan optimaalisesti.
Sitten vähän enemmän astioita huusholliin, ettei olla yhden kattilan tai lautassetin varassa.
”Naiset vaatii älyttömyyksiä, kaikea pitää olla hirveät määrät, vaatimuslista on loputon!” Ja se on se mies, joka ei viitsi tiskata tai pyykätä ja siksi pitää kaikkea olla enemmän kuin huusholliin mahtuu.
Ei ole kovin käytännöllistä, että ei voi tiskata astioita koska niitä on niin vähän ettei saa edes koneellista täyteen. Tai kalsareita ei ole riittävästi, niin täytyy joka päivä pyörittää puolityhjää konetta.
Voihan mies pestä tiskit käsin, jos hän haluaa, että huushollissa on mahdollisimman vähän astioita.
Niin, tai sitten se nainen joka haluaa välttämättä kitkutella yhdellä kattilalla. Siitä vaan.
Miehillehän se astioiden ostaminen tuntuu olevan ongelma. Kauhea narina on tälläkin palstalla, jos nainen haluaa ostaa toisen kattilan sen ainokaisen kaveriksi. Sille on syynsä, että astioita pitää olla tarpeeksi.
Sinullako ei ole mitään tuloja itselläsi, että ostat sen kattilan? -eri
Eihän tässä tapauksessa ole kyse ollenkaan siitä, kuka sen kattilan maksaa vaan siitä, että miehet eivät halua astioita. Vaikka nainen sen kattilan ostaisi ja maksaisi itse, mies märisee, kun kattiloita on liikaa.
En ole eläissäni kuullut, että kukaan olisi valittanut liioista kattiloista.
Vaihtoehdot ovat toki se yksi kattila ja 29 kattilaa? Nyt voisit mennä vaikka happihyppelylle, jookos kultapieni?
Älä nyt viitsi olla nenäkäs, lapsukainen. Palstan märisevät miehet ne astioista valittavat.
Miesvaltainen työpaikka, kaikilla yliopistokoulutus.
Työpaikan jääkaappiin piti laittaa lappu "Älä jätä jääkaappiin vanhentuneita eväitäsi, vaan laita ne roskiin. Äitisi ei ole töissä täällä."
Jääkaapista löytyi mm. muutaman kuukauden vanhoja maitopurkkeja *örp*
Vierailija kirjoitti:
Miesvaltainen työpaikka, kaikilla yliopistokoulutus.
Työpaikan jääkaappiin piti laittaa lappu "Älä jätä jääkaappiin vanhentuneita eväitäsi, vaan laita ne roskiin. Äitisi ei ole töissä täällä."
Jääkaapista löytyi mm. muutaman kuukauden vanhoja maitopurkkeja *örp*
Samaa naisvaltaisilla työpaikoilla, joten mitä sitten?
Pyöritä se arki yhdessä. Keskustele.
Ole se ilosilmäinen ja näytä mallia.
Puolisolla voi olla kotia tietty malli, joka nauruna hyppäsi päälle.
Tehkää omanlainen arki yhdessä. Käykää läpi lapsuus ja mallit ja mitä nyt haluatte ja torttuja sitä omaanne.
Kai se vähän aikaa vie opetella.