Lue keskustelun säännöt.
Kihlasin mielenkiintoisen ihmisen, avioliitossa hänestä tuli mariseva arjenpyörittäjä
Kommentit (609)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyllä. Ne ovat asioita jotka eivät tule valmiiksi koskaan vaan niitä tulee eteen jatkuvalla syötöllä kun elämä menee eteenpäin. Vaikka kuinka ostaisit ruoat huomiseksi niin syödä pitää myös sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Ja se tänään puhdas vaate on likainen jo huomenna ja pitää katsoa että pestäänkö se heti vai voiko odottaa.
En oikein ymmärrä että miten nämä asiat hoitusivat ilman että niitä ei suunnittelisi mitenkään etukäteen. Jos menet kauppaan katsomatta kotona ollenkaan mitä sieltä puuttuu niin et taatusti onnistu ostamaan kaupasta kaikkea tarpeellista.
Olet nyt ilmeisesti ymmärtänyt tämän suunnittelun vähän liian kirjaimellisesti. Ei se ole mitään erityistä vaan juuri sitä että katsoo koko ajan että kaikki hoituu jouhevasti ilman että mitään tärkeää unohtuu. Siitä kun tahtoo kyllä tulla heti noottia jos se työpaita ei olekaan aamulla puhtaana ja silitettynä tai kaapista puuttu voi tai maito kun ei muistettu ostaa.
Ruokatarpeita kannattaa ostaa vaikka viikoksi kerralla, ettei joka päivä tarvitse suunnitella ja miettiä mitä syötäisiin.
Ostat viikoksi sitätätota, mitä nyt sattuu eteen tulemaan - vaiko sittenkin SUUNNITTELET viikon ruokalistan etukäteen ja ostat sitten sen mukaan?
Normaalien peruselintarvikkeiden pitäminen kaapissa tai pakastimessa ei vaadi erillistä SUUNNITTELEMISTA. Ne vain ostetaan. Jos sinun pitää SUUNNITELLA sitä, että pidät kaapissasi tomaattimurskaa, niin en edes halua kuvitella millaista elämänhallintasi noin muuten on. -eri
Sinä tiedät aina intuitiivisesti, mitä kaikkea kaapeissasi on ja mitä pitää ostaa lisää, ja aina vielä muistat ostaakin sen kaiken mitä puuttuu? Ikinä ei tarvitse tarkistaa ja tehdä puutelistaa? Suunnittelemasi (sic!) ruoka syntyy suitsait just siitä mitä kaapeissa taianomaisesti on?
Olet kyllä etevä. Me tavan kuolevaiset joudumme kyllä edes vähän suunnittelemaan, että onnistuu.
Ennen viikko-ostoksille lähtöä tosiaan joutuu tarkistamaan keittiön kaapit. Se vaatii niinkin paljon vaivaa, että avaa oven, katsoo, joskus jopa puntaroi käsissä jonkin pakkauksen, sulkee oven, ja kirjoittaa ostoslistaan. Mä käytän tähän varmaan 5-10 minuuttia. Mutta ei se nyt ole mikään raskas taakka saati edellytä minkäänlaista suunnittelemista. Se on vain yksi sujuva rutiini arjessa. Niitähän on kaikilla päivät täynnään, mutta ei niistä tarvitse numeroa tehdä. Yhtä lailla voisit messuta siitä, että kaupassa käydäkseen pitää oikein SUUNNITELLA, mitkä kengät laittaa jalkaan, mihin parkkiruutuun ajaa, ottaako kärryt sisältä vai ulkoa, maksaako debiitillä vai crediitillä vai oikeinkö käteisellä, jolloin ptiää käydä piparipurkilla tai automaatilla, ja kälä kälä kälä Kyllä, arkisen päivän arkiset touhut voi pilkkoa miljardeihin erillisiin alitehtäviin ja nääntyä sitten tähän oman työnsä loputtomaan vatvomiseen, kun se on SUUNNITTELUA. Tai sitten ei suunnittele mitään, tekee vaan, ja on onnellinen. Sama lopputulos, ilman kiukkua.
Sivusta.
Naiset eivät tunnu keskittyvän siihen, mitä tehdään, vaan että *miten* se tehdään ja siksi pitää suunnitella niin helvetisti joka asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.
Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".
Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.
Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa.
Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin.
Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.
Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.
Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja?
Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.
Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.
Itse näen tiskikoneen täyttöasteen samalla kun laitan sinne astioita.
Siis etkö muka mittaa tiskikoneen tilavuutta mittanauhalla ja sitten lautasten sädettä ja täyttöasteen? Sen jälkeen et muka suunnittele paperille, että minkälaiselta lautaselta huomenna syödään, jotta tiedät onko tiskikone torstaina klo 18.45 täynnä vai ei??
Ihan hyvä vitsi mutta kyllä se oikeasti vaatii joskus suunnittelua ja ennakointia. Muistuu mm. mieleen sekin kerta kun ihmettelin miehelleni että eikö hän laittanut konetta päälle. Ei kuulemma kannattanut kun ei ollut vielä ihan täynnä. No muuten hyvä mutta kun siellä olivat jo likaisena kaikki isot ruokalautasemme ja se kattila jossa piti tehdä se iltaruoka. Joten se olisi pitänyt laittaa päälle jotta astioita olisi seuraavaan ruokailuun. Eli jos ainoa mittari koneen päälle laittamiseen on se että se on tupaten täynnä niin asiat eivät aina suju ihan optimaalisesti.
Sitten vähän enemmän astioita huusholliin, ettei olla yhden kattilan tai lautassetin varassa.
”Naiset vaatii älyttömyyksiä, kaikea pitää olla hirveät määrät, vaatimuslista on loputon!” Ja se on se mies, joka ei viitsi tiskata tai pyykätä ja siksi pitää kaikkea olla enemmän kuin huusholliin mahtuu.
Ei ole kovin käytännöllistä, että ei voi tiskata astioita koska niitä on niin vähän ettei saa edes koneellista täyteen. Tai kalsareita ei ole riittävästi, niin täytyy joka päivä pyörittää puolityhjää konetta.
Voihan mies pestä tiskit käsin, jos hän haluaa, että huushollissa on mahdollisimman vähän astioita.
Niin, tai sitten se nainen joka haluaa välttämättä kitkutella yhdellä kattilalla. Siitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyllä. Ne ovat asioita jotka eivät tule valmiiksi koskaan vaan niitä tulee eteen jatkuvalla syötöllä kun elämä menee eteenpäin. Vaikka kuinka ostaisit ruoat huomiseksi niin syödä pitää myös sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Ja se tänään puhdas vaate on likainen jo huomenna ja pitää katsoa että pestäänkö se heti vai voiko odottaa.
En oikein ymmärrä että miten nämä asiat hoitusivat ilman että niitä ei suunnittelisi mitenkään etukäteen. Jos menet kauppaan katsomatta kotona ollenkaan mitä sieltä puuttuu niin et taatusti onnistu ostamaan kaupasta kaikkea tarpeellista.
Olet nyt ilmeisesti ymmärtänyt tämän suunnittelun vähän liian kirjaimellisesti. Ei se ole mitään erityistä vaan juuri sitä että katsoo koko ajan että kaikki hoituu jouhevasti ilman että mitään tärkeää unohtuu. Siitä kun tahtoo kyllä tulla heti noottia jos se työpaita ei olekaan aamulla puhtaana ja silitettynä tai kaapista puuttu voi tai maito kun ei muistettu ostaa.
Ruokatarpeita kannattaa ostaa vaikka viikoksi kerralla, ettei joka päivä tarvitse suunnitella ja miettiä mitä syötäisiin.
Ostat viikoksi sitätätota, mitä nyt sattuu eteen tulemaan - vaiko sittenkin SUUNNITTELET viikon ruokalistan etukäteen ja ostat sitten sen mukaan?
Tuossa tapauksessa varmaan suunnittelenkin sen vartin verran viikossa, sinäkö olit se joka suunnitteli joka päivä ja ihmetteli miten tämä on niin rankkaa?
Vartissa viikon ruokalista, siihen tarvittavat ruoka-aineet kuluvine määrineen? Täytyy sanoa, että olet hirveän nopea. Tai sitten teillä ei syödä kovinkaan monipuolisesti.
Mäkkäri tai kebab.
Joo minäkin menin naimisiin sporttisen tekevän ja hyvin pukeutuvan miehen kanssa. Nyt minulla on kaljamahainen svermi sohvaperunat, joka ei jaksa edes sukkia viedä pyykkikoriin. Vaihdetaanko , ap, voin ottaa sen arjenpyörittäjän tilalle, ota sinä tämä sohvaperunat -teillä on varmaan paljon yhteistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.
Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla.
Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla.
Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.
Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun.
Puhut kuin mieheni. Siis se sama mies, jolta sitten oli otsasuoni revetä, kun hänen äitinsä kuusikymppisille ei ollutkaan hankittu lahjaa eikä ollut puhtaita, silitettyjä juhlavaatteita varattu miehelle kaappiin valmiiksi. Oppipahan olemaan. :)
Itse olet miehesi valinnut. Mutta niin vain on mukavaa käyttäytyä passiivis-aggressiivisesti ja haukkua miestä paskapalstalla. Ilmiselvästi et hallitse minkään laisia kommunikaation alkeitakaan, ja suurimman tyydytyksesi saat toisten ihmisten mollaamisesta ja kiusaamisesta. Hieno elämä, ei voi kuin hattua nostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.
Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla.
Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla.
Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.
Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun.
Missä luki että nuo kaikki pitää tehdä päivittäin? Pikkujuttuja joista osa tulee vastaan vain kerran vuodessa, osa viikottain, osa sitten päivittäin. Mutta kun niitä pikkujuttuja alkaa olla kymmeniä, kyllä niistä jo jonkinmoinen muistamisen ja hoitamisen vaiva kertyy. Tietäisit, jos joutuisit itse ne hoitamaan.
Ja ne "miesten työt" ei toki ole yhtään mitään, ne mille te palstamammat naureskelette "kerran vuodessahan noita vaan tehdään"?
Menes nyt mittailemaan niitä suksia. Olet väsynyt tapaus.
Ne ”miesten työt”, eli auton katsastusajan ja renkaiden vaihdon varaaminen, vakuutusten tarkistaminen, sähkösopimuksen kilpailutus? Kuule, ne ovat yksi osa tuosta yleensä naisille lankeavasta SUUNNITTELUTYÖSTÄ, jonka esim. minä hoidan muun ohessa suitsait. Sanoisin, että se on yksi varsin marginaalinen osa kokonaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Joo minäkin menin naimisiin sporttisen tekevän ja hyvin pukeutuvan miehen kanssa. Nyt minulla on kaljamahainen svermi sohvaperunat, joka ei jaksa edes sukkia viedä pyykkikoriin. Vaihdetaanko , ap, voin ottaa sen arjenpyörittäjän tilalle, ota sinä tämä sohvaperunat -teillä on varmaan paljon yhteistä
No eroa ihmeessä, kun olet itse niin timmi ja superseksikäs. Kyllä mallityyppisille naisille aina ottajia löytyy.
Mihin tarvitset sohvaperunaa, kun olet itse universumin miesten unelma ja täyttymys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyllä. Ne ovat asioita jotka eivät tule valmiiksi koskaan vaan niitä tulee eteen jatkuvalla syötöllä kun elämä menee eteenpäin. Vaikka kuinka ostaisit ruoat huomiseksi niin syödä pitää myös sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Ja se tänään puhdas vaate on likainen jo huomenna ja pitää katsoa että pestäänkö se heti vai voiko odottaa.
En oikein ymmärrä että miten nämä asiat hoitusivat ilman että niitä ei suunnittelisi mitenkään etukäteen. Jos menet kauppaan katsomatta kotona ollenkaan mitä sieltä puuttuu niin et taatusti onnistu ostamaan kaupasta kaikkea tarpeellista.
Olet nyt ilmeisesti ymmärtänyt tämän suunnittelun vähän liian kirjaimellisesti. Ei se ole mitään erityistä vaan juuri sitä että katsoo koko ajan että kaikki hoituu jouhevasti ilman että mitään tärkeää unohtuu. Siitä kun tahtoo kyllä tulla heti noottia jos se työpaita ei olekaan aamulla puhtaana ja silitettynä tai kaapista puuttu voi tai maito kun ei muistettu ostaa.
Ruokatarpeita kannattaa ostaa vaikka viikoksi kerralla, ettei joka päivä tarvitse suunnitella ja miettiä mitä syötäisiin.
Ostat viikoksi sitätätota, mitä nyt sattuu eteen tulemaan - vaiko sittenkin SUUNNITTELET viikon ruokalistan etukäteen ja ostat sitten sen mukaan?
Normaalien peruselintarvikkeiden pitäminen kaapissa tai pakastimessa ei vaadi erillistä SUUNNITTELEMISTA. Ne vain ostetaan. Jos sinun pitää SUUNNITELLA sitä, että pidät kaapissasi tomaattimurskaa, niin en edes halua kuvitella millaista elämänhallintasi noin muuten on. -eri
Sinä tiedät aina intuitiivisesti, mitä kaikkea kaapeissasi on ja mitä pitää ostaa lisää, ja aina vielä muistat ostaakin sen kaiken mitä puuttuu? Ikinä ei tarvitse tarkistaa ja tehdä puutelistaa? Suunnittelemasi (sic!) ruoka syntyy suitsait just siitä mitä kaapeissa taianomaisesti on?
Olet kyllä etevä. Me tavan kuolevaiset joudumme kyllä edes vähän suunnittelemaan, että onnistuu.
Ennen viikko-ostoksille lähtöä tosiaan joutuu tarkistamaan keittiön kaapit. Se vaatii niinkin paljon vaivaa, että avaa oven, katsoo, joskus jopa puntaroi käsissä jonkin pakkauksen, sulkee oven, ja kirjoittaa ostoslistaan. Mä käytän tähän varmaan 5-10 minuuttia. Mutta ei se nyt ole mikään raskas taakka saati edellytä minkäänlaista suunnittelemista. Se on vain yksi sujuva rutiini arjessa. Niitähän on kaikilla päivät täynnään, mutta ei niistä tarvitse numeroa tehdä. Yhtä lailla voisit messuta siitä, että kaupassa käydäkseen pitää oikein SUUNNITELLA, mitkä kengät laittaa jalkaan, mihin parkkiruutuun ajaa, ottaako kärryt sisältä vai ulkoa, maksaako debiitillä vai crediitillä vai oikeinkö käteisellä, jolloin ptiää käydä piparipurkilla tai automaatilla, ja kälä kälä kälä Kyllä, arkisen päivän arkiset touhut voi pilkkoa miljardeihin erillisiin alitehtäviin ja nääntyä sitten tähän oman työnsä loputtomaan vatvomiseen, kun se on SUUNNITTELUA. Tai sitten ei suunnittele mitään, tekee vaan, ja on onnellinen. Sama lopputulos, ilman kiukkua.
Sivusta.
Naiset eivät tunnu keskittyvän siihen, mitä tehdään, vaan että *miten* se tehdään ja siksi pitää suunnitella niin helvetisti joka asiaa.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kyllä huomaa, että sinä et ole perhearkea pyörittänyt eikä sinulta onnistuisi. Jatka vaan sitä aikamiespoika- elämää sibkkuyksiössäsi, sinusta ei ole niin haastavan tehtävän tekemiseen kuin perheenisän toimimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.
Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla.
Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla.
Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.
Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun.
Puhut kuin mieheni. Siis se sama mies, jolta sitten oli otsasuoni revetä, kun hänen äitinsä kuusikymppisille ei ollutkaan hankittu lahjaa eikä ollut puhtaita, silitettyjä juhlavaatteita varattu miehelle kaappiin valmiiksi. Oppipahan olemaan. :)
Itse olet miehesi valinnut. Mutta niin vain on mukavaa käyttäytyä passiivis-aggressiivisesti ja haukkua miestä paskapalstalla. Ilmiselvästi et hallitse minkään laisia kommunikaation alkeitakaan, ja suurimman tyydytyksesi saat toisten ihmisten mollaamisesta ja kiusaamisesta. Hieno elämä, ei voi kuin hattua nostaa.
No nyt on vaikfraasit ja projisointi huipussaan. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.
Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla.
Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla.
Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.
Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun.
Missä luki että nuo kaikki pitää tehdä päivittäin? Pikkujuttuja joista osa tulee vastaan vain kerran vuodessa, osa viikottain, osa sitten päivittäin. Mutta kun niitä pikkujuttuja alkaa olla kymmeniä, kyllä niistä jo jonkinmoinen muistamisen ja hoitamisen vaiva kertyy. Tietäisit, jos joutuisit itse ne hoitamaan.
Ja ne "miesten työt" ei toki ole yhtään mitään, ne mille te palstamammat naureskelette "kerran vuodessahan noita vaan tehdään"?
Menes nyt mittailemaan niitä suksia. Olet väsynyt tapaus.
Ne ”miesten työt”, eli auton katsastusajan ja renkaiden vaihdon varaaminen, vakuutusten tarkistaminen, sähkösopimuksen kilpailutus? Kuule, ne ovat yksi osa tuosta yleensä naisille lankeavasta SUUNNITTELUTYÖSTÄ, jonka esim. minä hoidan muun ohessa suitsait. Sanoisin, että se on yksi varsin marginaalinen osa kokonaisuudesta.
Kyllähän se on ihan massiivista SUUNNITTELUA kun sanoo lapselleen , että sovita noita luistimia.
Jumalauta että olet naurettava pelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo minäkin menin naimisiin sporttisen tekevän ja hyvin pukeutuvan miehen kanssa. Nyt minulla on kaljamahainen svermi sohvaperunat, joka ei jaksa edes sukkia viedä pyykkikoriin. Vaihdetaanko , ap, voin ottaa sen arjenpyörittäjän tilalle, ota sinä tämä sohvaperunat -teillä on varmaan paljon yhteistä
No eroa ihmeessä, kun olet itse niin timmi ja superseksikäs. Kyllä mallityyppisille naisille aina ottajia löytyy.
Mihin tarvitset sohvaperunaa, kun olet itse universumin miesten unelma ja täyttymys?
Niinpä muuten olenkin. Kiitos paljon, kun huomasin asian:). Ja kerta noin sanot niin voin erota hyvällä omalla tunnolla. Ihanaa, kiitos myös tästä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.
Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla.
Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla.
Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.
Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun.
Puhut kuin mieheni. Siis se sama mies, jolta sitten oli otsasuoni revetä, kun hänen äitinsä kuusikymppisille ei ollutkaan hankittu lahjaa eikä ollut puhtaita, silitettyjä juhlavaatteita varattu miehelle kaappiin valmiiksi. Oppipahan olemaan. :)
Itse olet miehesi valinnut. Mutta niin vain on mukavaa käyttäytyä passiivis-aggressiivisesti ja haukkua miestä paskapalstalla. Ilmiselvästi et hallitse minkään laisia kommunikaation alkeitakaan, ja suurimman tyydytyksesi saat toisten ihmisten mollaamisesta ja kiusaamisesta. Hieno elämä, ei voi kuin hattua nostaa.
No nyt on vaikfraasit ja projisointi huipussaan. 😂
Argumentoit hymiöillä? Siinähän se sinun asenteesi viimeistään oikein alleviivaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo minäkin menin naimisiin sporttisen tekevän ja hyvin pukeutuvan miehen kanssa. Nyt minulla on kaljamahainen svermi sohvaperunat, joka ei jaksa edes sukkia viedä pyykkikoriin. Vaihdetaanko , ap, voin ottaa sen arjenpyörittäjän tilalle, ota sinä tämä sohvaperunat -teillä on varmaan paljon yhteistä
No eroa ihmeessä, kun olet itse niin timmi ja superseksikäs. Kyllä mallityyppisille naisille aina ottajia löytyy.
Mihin tarvitset sohvaperunaa, kun olet itse universumin miesten unelma ja täyttymys?
Niinpä muuten olenkin. Kiitos paljon, kun huomasin asian:). Ja kerta noin sanot niin voin erota hyvällä omalla tunnolla. Ihanaa, kiitos myös tästä :)
Mitä vielä siis teet ketjussa? Siitä vain täyttämään avioerohakemusta ja voimaantumaan.
Onnea sinkkuelämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.
Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla.
Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla.
Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.
Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun.
Missä luki että nuo kaikki pitää tehdä päivittäin? Pikkujuttuja joista osa tulee vastaan vain kerran vuodessa, osa viikottain, osa sitten päivittäin. Mutta kun niitä pikkujuttuja alkaa olla kymmeniä, kyllä niistä jo jonkinmoinen muistamisen ja hoitamisen vaiva kertyy. Tietäisit, jos joutuisit itse ne hoitamaan.
Ja ne "miesten työt" ei toki ole yhtään mitään, ne mille te palstamammat naureskelette "kerran vuodessahan noita vaan tehdään"?
Menes nyt mittailemaan niitä suksia. Olet väsynyt tapaus.
Ne ”miesten työt”, eli auton katsastusajan ja renkaiden vaihdon varaaminen, vakuutusten tarkistaminen, sähkösopimuksen kilpailutus? Kuule, ne ovat yksi osa tuosta yleensä naisille lankeavasta SUUNNITTELUTYÖSTÄ, jonka esim. minä hoidan muun ohessa suitsait. Sanoisin, että se on yksi varsin marginaalinen osa kokonaisuudesta.
Kyllähän se on ihan massiivista SUUNNITTELUA kun sanoo lapselleen , että sovita noita luistimia.
Jumalauta että olet naurettava pelle.
Jumalauta sovita noita luistimia pelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.
Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla.
Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla.
Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.
Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun.
Missä luki että nuo kaikki pitää tehdä päivittäin? Pikkujuttuja joista osa tulee vastaan vain kerran vuodessa, osa viikottain, osa sitten päivittäin. Mutta kun niitä pikkujuttuja alkaa olla kymmeniä, kyllä niistä jo jonkinmoinen muistamisen ja hoitamisen vaiva kertyy. Tietäisit, jos joutuisit itse ne hoitamaan.
Ja ne "miesten työt" ei toki ole yhtään mitään, ne mille te palstamammat naureskelette "kerran vuodessahan noita vaan tehdään"?
Menes nyt mittailemaan niitä suksia. Olet väsynyt tapaus.
Ne ”miesten työt”, eli auton katsastusajan ja renkaiden vaihdon varaaminen, vakuutusten tarkistaminen, sähkösopimuksen kilpailutus? Kuule, ne ovat yksi osa tuosta yleensä naisille lankeavasta SUUNNITTELUTYÖSTÄ, jonka esim. minä hoidan muun ohessa suitsait. Sanoisin, että se on yksi varsin marginaalinen osa kokonaisuudesta.
Kyllähän se on ihan massiivista SUUNNITTELUA kun sanoo lapselleen , että sovita noita luistimia.
Jumalauta että olet naurettava pelle.
Tuota mieltä oli minunkin mies, kunnes otti eron. Nyt on lapset vuoroviikoin hänellä ja noin 1/2 vuotta erosta mies pyytää, että voitaisiin jatkaa ja veljeltään kuulin, että ei oikein jaksa tuota arjen pyörittämistä ja lasten asioiden "hoitamista", kun on niin vaativaa. Minulla tippui taakka puoleen. Viikon saan nauttia ja oma viikko menee helposti lasten kanssa kun on hyvin suunnitellut ja valmistellut. Mies ei jaksa lastenhoitokeikan jälkeen tehdä mitään 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo minäkin menin naimisiin sporttisen tekevän ja hyvin pukeutuvan miehen kanssa. Nyt minulla on kaljamahainen svermi sohvaperunat, joka ei jaksa edes sukkia viedä pyykkikoriin. Vaihdetaanko , ap, voin ottaa sen arjenpyörittäjän tilalle, ota sinä tämä sohvaperunat -teillä on varmaan paljon yhteistä
No eroa ihmeessä, kun olet itse niin timmi ja superseksikäs. Kyllä mallityyppisille naisille aina ottajia löytyy.
Mihin tarvitset sohvaperunaa, kun olet itse universumin miesten unelma ja täyttymys?
Niinpä muuten olenkin. Kiitos paljon, kun huomasin asian:). Ja kerta noin sanot niin voin erota hyvällä omalla tunnolla. Ihanaa, kiitos myös tästä :)
Mitä vielä siis teet ketjussa? Siitä vain täyttämään avioerohakemusta ja voimaantumaan.
Onnea sinkkuelämääsi.
Menikö tunteisiin? Taisi mennä. Kannattaa miettiä
-eri-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.
Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla.
Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla.
Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.
Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun.
Missä luki että nuo kaikki pitää tehdä päivittäin? Pikkujuttuja joista osa tulee vastaan vain kerran vuodessa, osa viikottain, osa sitten päivittäin. Mutta kun niitä pikkujuttuja alkaa olla kymmeniä, kyllä niistä jo jonkinmoinen muistamisen ja hoitamisen vaiva kertyy. Tietäisit, jos joutuisit itse ne hoitamaan.
Ja ne "miesten työt" ei toki ole yhtään mitään, ne mille te palstamammat naureskelette "kerran vuodessahan noita vaan tehdään"?
Menes nyt mittailemaan niitä suksia. Olet väsynyt tapaus.
Ne ”miesten työt”, eli auton katsastusajan ja renkaiden vaihdon varaaminen, vakuutusten tarkistaminen, sähkösopimuksen kilpailutus? Kuule, ne ovat yksi osa tuosta yleensä naisille lankeavasta SUUNNITTELUTYÖSTÄ, jonka esim. minä hoidan muun ohessa suitsait. Sanoisin, että se on yksi varsin marginaalinen osa kokonaisuudesta.
Kyllähän se on ihan massiivista SUUNNITTELUA kun sanoo lapselleen , että sovita noita luistimia.
Jumalauta että olet naurettava pelle.
Tuota mieltä oli minunkin mies, kunnes otti eron. Nyt on lapset vuoroviikoin hänellä ja noin 1/2 vuotta erosta mies pyytää, että voitaisiin jatkaa ja veljeltään kuulin, että ei oikein jaksa tuota arjen pyörittämistä ja lasten asioiden "hoitamista", kun on niin vaativaa. Minulla tippui taakka puoleen. Viikon saan nauttia ja oma viikko menee helposti lasten kanssa kun on hyvin suunnitellut ja valmistellut. Mies ei jaksa lastenhoitokeikan jälkeen tehdä mitään 😂
Eikös ne isät syötäkään vain hampurilaisia ja pitsoja lapsilleen, ja kaikki muu onkin niin ja näin?
Miten se nyt oikein meneekään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo minäkin menin naimisiin sporttisen tekevän ja hyvin pukeutuvan miehen kanssa. Nyt minulla on kaljamahainen svermi sohvaperunat, joka ei jaksa edes sukkia viedä pyykkikoriin. Vaihdetaanko , ap, voin ottaa sen arjenpyörittäjän tilalle, ota sinä tämä sohvaperunat -teillä on varmaan paljon yhteistä
No eroa ihmeessä, kun olet itse niin timmi ja superseksikäs. Kyllä mallityyppisille naisille aina ottajia löytyy.
Mihin tarvitset sohvaperunaa, kun olet itse universumin miesten unelma ja täyttymys?
Niinpä muuten olenkin. Kiitos paljon, kun huomasin asian:). Ja kerta noin sanot niin voin erota hyvällä omalla tunnolla. Ihanaa, kiitos myös tästä :)
Mitä vielä siis teet ketjussa? Siitä vain täyttämään avioerohakemusta ja voimaantumaan.
Onnea sinkkuelämääsi.
Menikö tunteisiin? Taisi mennä. Kannattaa miettiä
-eri-
Miettiä mitä? En elä kusipääegoistinalkuttajakäskyttäjäääräilijän kanssa
Vierailija kirjoitti:
Ehdotapa näille "relaa nyt vähän siinä kodinhoidossa, ei kaikkea tarvitse tehdä niin hyvin" miehille vaikka seuraavaa:
-ei niitä auton öljyjä tarvitse niin usein vaihtaa. Riittää kun lisää vähän silloin tällöin
-ei loppuun ajettuja auton jarrupaloja tarvitse vaihtaa, kuka siitä kirskuvan metallin äänestä välittää.
-kuka sitä autoa katsastaa jaksaa. Jos poliisi pysäyttää ja vie kilvet niin mietitään sitten mitä tehdään
Listaa voisi jatkaa pitkällekin mutta ehkä tajuatte pointin. Muiden hommia ja niiden tärkeyttä on helppo vähätellä mutta niitä jatkuvasti tekevä yleensä tietää parhaiten että miksi ne ovat tärkeitä ja miksi niitä ei voi hoitaa ihan vain vasemmalla kädellä.
- lämmitysöljyä voi tilata sitten, kun säiliö on tyhjä
- nurmikon voi leikata kerran vuodessa, syksyllä
- ei kannata hankkia varastoon polttimoita, sulakkeita tai hylsysarjaa. Ostaa sitten kun tulee tarvis.
- jalkaa saa lepuuttaa kytkimellä, auton vedättäminen vain säästää polttoainetta, mitä suotta sammuttamaan lisäpitkiä vastaantulevan autoilijan takia, lähtee se auto käyntiin talvella ilman lämmitystäkin jne
Jotkut asiat ovat pelkkä ikävä "ei sitä noin tehdä" -kutina, joskus ennakointi säästää ketutukselta (kylmä ja pimeä tupa jouluaattona olisi melkoinen katastrofi) ja joskus hutilointi vie enemmän rahaa kuin mitä suunnittelemattomuus säästää.
Kyllä miehilläkin on oma Särmä Mies -koodistonsa, mutta tunnollisuus on yksilöllinen persoonallisuuden piirre eivätkä kaikki asiat kiinnosta kaikkia samalla tavalla. Veljeni nipottaa ruuasta ja vahaa autoaan jatkuvasti, mutta elää kuin sikolätissä. Minulle ruoka on vain polttoainetta, mutta kitisen autoasioista ja siivoan ahkerasti.
Voihan mies pestä tiskit käsin, jos hän haluaa, että huushollissa on mahdollisimman vähän astioita.