Kihlasin mielenkiintoisen ihmisen, avioliitossa hänestä tuli mariseva arjenpyörittäjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, kylläpä jotkut osaavat tehdä tavallisesta elämästä vaikeaa.

"Lasten kaverisynttärit, luistimet ja tomaattimurska!" "Olet varmaan lapseton?"

Ei näille voi kuin nauraa. 

Juu kyllä. Ei tod. tiedä, että mistä puhuu. Ihan provoilu*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.

Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla. 

Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla. 

Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.

Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun. 

Missä luki että nuo kaikki pitää tehdä päivittäin? Pikkujuttuja joista osa tulee vastaan vain kerran vuodessa, osa viikottain, osa sitten päivittäin. Mutta kun niitä pikkujuttuja alkaa olla kymmeniä, kyllä niistä jo jonkinmoinen muistamisen ja hoitamisen vaiva kertyy. Tietäisit, jos joutuisit itse ne hoitamaan.

Ja ne "miesten työt" ei toki ole yhtään mitään, ne mille te palstamammat naureskelette "kerran vuodessahan noita vaan tehdään"? 

Menes nyt mittailemaan niitä suksia. Olet väsynyt tapaus. 

Ne ”miesten työt”, eli auton katsastusajan ja renkaiden vaihdon varaaminen, vakuutusten tarkistaminen, sähkösopimuksen kilpailutus? Kuule, ne ovat yksi osa tuosta yleensä naisille lankeavasta SUUNNITTELUTYÖSTÄ, jonka esim. minä hoidan muun ohessa suitsait. Sanoisin, että se on yksi varsin marginaalinen osa kokonaisuudesta.

Kyllähän se on ihan massiivista SUUNNITTELUA kun sanoo lapselleen , että sovita noita luistimia.

Jumalauta että olet naurettava pelle. 

Tuota mieltä oli minunkin mies, kunnes otti eron. Nyt on lapset vuoroviikoin hänellä ja noin 1/2 vuotta erosta mies pyytää, että voitaisiin jatkaa ja veljeltään kuulin, että ei oikein jaksa tuota arjen pyörittämistä ja lasten asioiden "hoitamista", kun on niin vaativaa. Minulla tippui taakka puoleen. Viikon saan nauttia ja oma viikko menee helposti lasten kanssa kun on hyvin suunnitellut ja valmistellut. Mies ei jaksa lastenhoitokeikan jälkeen tehdä mitään 😂

Eikös ne isät syötäkään vain hampurilaisia ja pitsoja lapsilleen, ja kaikki muu onkin niin ja näin?

Miten se nyt oikein meneekään? 

Ne isät syöttää, jotka ei oiken jaksa ja hallitse sitä arjen pyörittämistä ja sen vaatimaa suunnittelutyötä. Aika moni siis.

Eli miten tämä nyt menee? Paskoja faijoja vai isäviikon jälkeen uupuneita? Ja ihan kaikki miehet, taas kerran? Kerro toki. Sinä tunnet kaikki suomalaiset miehet? Vai sen jännäbensalenkkari-eksäsi?

"Aika moni" kääntyy päässäsi muotoon "ihan kaikki"? Joo en viitsi tuhlata aikaani lukutaidottoman huutajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Opitko jotakin?

Tuossa syy miksi avioliitto ei ole kannattava, ihminen muuttuu ja kasvaa toiset yhdessä toiset erilleen.

Itse pidän hulluna sinetöidä asia paperille, itse ainakin toivoisin että sekä minulla että hänellä on vapaus päättää jatkossakin haluaako olla tämän henkilön kanssa, ilman että siellä paperit sitovat.

Kaikella kunnioituksella.

Mun mielestä avioliitto on taas erittäin kätevä, juridisesti, leskeneläkkeet ja muut turvat. Ja tapa julistaa rakkauttaan. Helpostihan eron saa jos ei enää halua jatkaa yhdessä, kyllä sen saa jatkossakin päättää haluaako olla toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.

Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla. 

Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla. 

Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.

Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun. 

Puhut kuin mieheni. Siis se sama mies, jolta sitten oli otsasuoni revetä, kun hänen äitinsä kuusikymppisille ei ollutkaan hankittu lahjaa eikä ollut puhtaita, silitettyjä juhlavaatteita varattu miehelle kaappiin valmiiksi. Oppipahan olemaan. :)

Itse olet miehesi valinnut. Mutta niin vain on mukavaa käyttäytyä passiivis-aggressiivisesti ja haukkua miestä paskapalstalla. Ilmiselvästi et hallitse minkään laisia kommunikaation alkeitakaan, ja suurimman tyydytyksesi saat toisten ihmisten mollaamisesta ja kiusaamisesta. Hieno elämä, ei voi kuin hattua nostaa. 

No mitä? Eihän sitä elämää ja eteen tulevia tilanteita tarvitse suunnitella! Ollaan vaan ja tsillaillaan!

Nipottaminen ja täysin turha vittuilu ovat kaksi eri asiaa. Onnea elämääsi, olet varmasti hieno ihminen ja mitä parhainta seuraa kaikille elämässäsi

Olen eri, mutta missä tuo ketä kommentoit on v*ttuillut? On vain miehen toiveesta jättänyt ennakoimatta ja suunnittelematta. Eikö se nyt sekään sitten ollut hyvä?

Itse opin jo lapsuudenkodissani normaalin kommunikoinnin. Sääli että miehiä vihaava yh-äitisi ei tätä sinulle ole kyennyt opettamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.

Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla. 

Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla. 

Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.

Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun. 

Puhut kuin mieheni. Siis se sama mies, jolta sitten oli otsasuoni revetä, kun hänen äitinsä kuusikymppisille ei ollutkaan hankittu lahjaa eikä ollut puhtaita, silitettyjä juhlavaatteita varattu miehelle kaappiin valmiiksi. Oppipahan olemaan. :)

Itse olet miehesi valinnut. Mutta niin vain on mukavaa käyttäytyä passiivis-aggressiivisesti ja haukkua miestä paskapalstalla. Ilmiselvästi et hallitse minkään laisia kommunikaation alkeitakaan, ja suurimman tyydytyksesi saat toisten ihmisten mollaamisesta ja kiusaamisesta. Hieno elämä, ei voi kuin hattua nostaa. 

No mitä? Eihän sitä elämää ja eteen tulevia tilanteita tarvitse suunnitella! Ollaan vaan ja tsillaillaan!

Nipottaminen ja täysin turha vittuilu ovat kaksi eri asiaa. Onnea elämääsi, olet varmasti hieno ihminen ja mitä parhainta seuraa kaikille elämässäsi

Olen eri, mutta missä tuo ketä kommentoit on v*ttuillut? On vain miehen toiveesta jättänyt ennakoimatta ja suunnittelematta. Eikö se nyt sekään sitten ollut hyvä?

Itse opin jo lapsuudenkodissani normaalin kommunikoinnin. Sääli että miehiä vihaava yh-äitisi ei tätä sinulle ole kyennyt opettamaan. 

Sulla se aina tuo fraasiautomaatti raksahtaa käyntiin kun argumentit loppuvat. Ad hominem ja silleen sullekin vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.

Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla. 

Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla. 

Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.

Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun. 

Puhut kuin mieheni. Siis se sama mies, jolta sitten oli otsasuoni revetä, kun hänen äitinsä kuusikymppisille ei ollutkaan hankittu lahjaa eikä ollut puhtaita, silitettyjä juhlavaatteita varattu miehelle kaappiin valmiiksi. Oppipahan olemaan. :)

Itse olet miehesi valinnut. Mutta niin vain on mukavaa käyttäytyä passiivis-aggressiivisesti ja haukkua miestä paskapalstalla. Ilmiselvästi et hallitse minkään laisia kommunikaation alkeitakaan, ja suurimman tyydytyksesi saat toisten ihmisten mollaamisesta ja kiusaamisesta. Hieno elämä, ei voi kuin hattua nostaa. 

No mitä? Eihän sitä elämää ja eteen tulevia tilanteita tarvitse suunnitella! Ollaan vaan ja tsillaillaan!

Nipottaminen ja täysin turha vittuilu ovat kaksi eri asiaa. Onnea elämääsi, olet varmasti hieno ihminen ja mitä parhainta seuraa kaikille elämässäsi

Olen eri, mutta missä tuo ketä kommentoit on v*ttuillut? On vain miehen toiveesta jättänyt ennakoimatta ja suunnittelematta. Eikö se nyt sekään sitten ollut hyvä?

Itse opin jo lapsuudenkodissani normaalin kommunikoinnin.

JOO HUOMATTU ON! 😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Itse opin jo lapsuudenkodissani normaalin kommunikoinnin. Sääli että miehiä vihaava yh-äitisi ei tätä sinulle ole kyennyt opettamaan. 

Normaaliin kommunikointiin kuuluu asioista riidellessä mennä lapsellisesti henkilökohtaisuuksiin? Akateeminen professoriko tämän sinulle opetti, kun oli niin älyttömän viisas?

T. Eri, jolla on popparit tulilla

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni näin:

Tutustumisvaihe, seurustelu ja kihlat

Seksi odottaa avioliittoon, hempeilyä ja hellyyttä paljon. Mies huomioi minua romanttisesti. Kumpikaan ei syönyt lihapiirakkaa ja ketsuppia. Miehellä siisti ja tyylikäs asunto ilman pleikkaria ja Koffin sisustusta. Mulla boheemi opiskelijakämppä. Molemmilla omat harrastukset ja kaverit.

Yhteenmuutto ja avioliitto

Hyvä, molempia tyydyttävä seksielämä. Yhteinen kodikas ja siisti asunto, joka on molempien näköinen. Mm. molempien harrastusvälineille huolehdittu tilaa jne. Molempia tyydyttävä jako kotitöissä (inhoamme eri kotitöitä, onnekasta kyllä). Kumpikin pääsee helpommalla kuin yksin asuessaan. Mies huomioi romanttisesti, vaikka hieman vähemmän. Tätä pidän luonnollisena vaiheena - alun into laantuu hieman ja kunhan ei liikaa laannu niin ok. Molemmilla omaa aikaa, omat harrastukset ja kaverit. "Treffit" ainakin kerran viikossa.

(Mulle sellanen stereotyyppinen poikamiessisustus ja teinimäinen elämäntyyli olisi kyllä ollut valtava turn-off. Tuskin olisimme naimisissa. Mutta jos olisimmekin, en voisi valittaa kun elämäntyyli olisi ollut koko ajan ennakolta näkyvissä. Kyllä elämäntyyli, sisustus jne. on oltava yhteinen kompromissi, kumpikaan ei voi sanella yksin.)

Tämä kuulostaa kyllä molempien kannalta hyvältä elämältä.

Avioliittoon odottamisen suhteen myönnän olevani erittäin ennakkoluuloinen, mutta varmasti siinä on hyviäkin puolia. Esimerkiksi se, että tavallaan karsii jyvät akanoista. Jos jaksaa odottaa avioliittoon, on suhteessa luultavasti hyvinkin tosissaan, eikä mene vain omien halujen ja tunteiden vietävänä. Varmaan myös kyky vastustaa pettämistä tiukassa tilanteessa on keskivertoa korkeampi, jos tuollaiseen itsehillintään kykenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Ne ovat merkityksettömiä sinulla mutta se ei tarkoita etteivät ne olisi asioita jotka pitää hoitaa. Vai haluatko ihan oikeasti että lapsiesi pitää hävetä aina kun menevät synttäreille kun ei olekaan hankittu lahjaa tai se on joku kaapin perältä kaivettu Sisu-aski?

Vai luuletko että sinä olet itse joku selvännäkijä joka tietäisi automaattisesti ilman suunnittelua että minkälaisen lahjan 10-vuotias tyttö haluaa juuri tänä vuonna?

Tulihan se sieltä. Pitääkö ostaa myös onnittelukortti?

Kuinka monta tuntia suunnittelet näitä? Kuusi? Kaksitoista?

Kyllä elämästään saa vaikeaa tuolla uhriasenteella. Sen lahjan saa napattua sieltä Prismasta samalla kun tekee ruokaostokset. Mutta ei. Kyllä palstamamma tekee ajatustyötä kuukausia etukäteen ja uhriutuu sillä.

Lahjan ostaminen ei ole arjen pyörittämistä. Sinulle se ehkä sitten on. 

Herra on hyvä vain ja nappaa sitten. Mitä ajattelit napata ensi viikolla Nooralle 7v ja ensi kuussa Petterille 11v?  Tiedätkö todella mitä eri ikäiset lapset nykyään haluavat ja mikä on nyt muotia? Tai mitä heillä jo on tai mitä joku lapsesi kaveri on jo viemässä joten ei kannata viedä samaa? No et tiedä ja siksi pitää ottaa selvää johon menee aikaa ja vaivaa. Ja lopulta voi olla että sitä asiaa ei enää edes saa joten homma pitää aloitaa alusta.

Eikä kyse olisi siitä että yksi yksittäinen synttäri veisi kamalasti aikaa. Mutta kun ne ovat vain yksi asia kymmenien muiden samanlaisten joukossa jotka pitää muistaa ja hoitaa niin ne kyllä lisäävät kuormitusta aika paljon.

Jankutijank. Menepäs nyt tunneiksi suunnittelemaan sitä joululahjalistaa, äläkä tuhlaa aikaasi palstalla.

Kun sinun arkesi täyttää se lahjojen suunnittelu. 

Sinulla ei siis ollut aavistustakaan mitä sinä ostaisit. Sitähän minäkin. Älä siis arvostele asioista joista et mitään ymmärrä etkä edes halua ymmärtää.

Ja jos maltoit lukea viestini loppuun niin sanoin että lahjojen suunnittelu ei sinällään ole niin suuri asia mutta kun vastaavia on vaikka kuinka paljon niin YHDESSÄ ne kuormittavat kyllä aika paljon.

En tunne Petteriä, enkä Nooraa. Sinä varmaan tunnet.

Kannattaisiko nyt mennä suunnittelemaan niitä lahjoja, ettet kuormitu?

Sehän se pointti juuri onkin että en minäkään tunne. Ja siksi minun pitää aina ottaa selvää että millaisia he ovat ja mistä tykkäävät ja mitä haluavat juuri nyt. Onko tämä jotenkin liian vaikea asia tajuta?

Lapsesi varmaan tuntee Petterin ja Nooran. Mutta sinun pitää toki mikromanageroida tässäkin asiassa.

Okei. Kysyn lapseltani että mitä Noora haluaa. Lapsi sanoo että Noora haluaa ponin. Ai leluponin? Ei kun oikean? Okei... no mitä lelua Noora haluaa? Noora haluaa nukketalon. Paljonko se maksaa? Varmaan ainakin miljoonan! (Googlataan sitten nukkekoti. Se maksaa 175e).

Olisiko jotain halpaa mitä Noora haluaa? En mä tiedä...

Tämän jälkeen soitat Nooran äidille joka kertoo mitä Noora haluaa. Menet Prismaan. Se on sieltä loppu koska kaikki muutkin saman ikäiset haluavat saman. Ajat 20 km päähän toiseen Prismaan jossa sitä on vielä yksi kappale. Saat sen ja ajat kotiin.

Aikaa kuilui vain 2.5 tuntia.

Toistetaan kolmen viikon päästä kun Viivillä on synttärit.

Ei tälle sun esimerkillesi voi enää mitään muuta kuin hymähdellä myötähäpeää tuntien.

Jaksuja lahjojen kanssa. On se raskasta. 

Tervetuloa takaisin sitten kun sinulla on lapsia joiten elämässä olet ihan oikeasti mukana.

Sivusta kommentoin, että onhan tuo nyt täysin yliampuvaa sekoilua kaverisynttärilahjojen osalta. Siis sun mielenterveys tässä jo kyseenalaistuu.

Ehkä läheisen serkun tai kummilapsen kohdalla aletaan miettiä sellaista, mitä joku ehkä haluaa. Omalle lapselle toteutetaan oikeita toiveita. Jos ei ole lapsen kaverisynttärikutsussa erikseen toivottu jotain tiettyä, niin sitten ostetaan omaan budjettiin sopivaa sellaista ikäluokan ja sukupuolen mukaan yleisesti hyväksyttyä, mitä sattuu kaupassa ohimennen olemaan. Ei todellakaan jokaiselle kolmelle tusinalle luokka- ja harrastuskaverille ja perhetuttulapselle selvitetä lapsen sen hetkisiä haluja ja oikkuja ja metsästetä sitä unelmien synttärilahjaa. Ei hemmetti. Se on vanhempien asia, jos kenenkään. Kaverit tuo mitä sattuu. Karkkipussi tai vitosen-kympin seteli on oikein sopiva, jos on kiire ja hätä. Viimeistään kymmenvuotias ja sitä vanhempi lapsi saa ostaa jo itse kavereilleen lahjat. Osaa parhaiten. 

Ja mulla todellakin on lapsia ja hoidan näitä synttärilahjoja ja -kyydityksiä siinä missä toinenkin vanhempi. Prosessi on sellainen, että kutsun tultua synttäri merkataan kalenteriin, josta se siirtyy kauppalistalle. Näihin menee alle 20 sekuntia. Leluhyllyllä piipahtamiseen voi kulua jopa kaksi minuuttia, ainakin jos on oma lapsi mukana arpomassa sopivaa lahjaa. Kotona paketointiin kuluu max. viisi minuuttia. Erillistä suunnittelua ei tarvita. 

Olen aika monta kertaa yrittänyt selittää että kyse ei ole siitä paljonko yksi yksittäinen synttärilahja kuormittaa arjessa. Vaan siitä että kun vastaavia pikkuasioita kertyy kymmeniä erilaisia kaiken muun normaalin päälle jatkuvalla syötöllä niin se lisää sitä ihan turhaa kiirettä arkeen. Pitää koko ajan varmistaa että ei ole unohtanut mitään.  Jos on esim. kolme lasta niin erilaisia kouluun, harrastuksiin ja kavereihin liittyviä pikkuasioita on kyllä todella paljon ja ihan vain niiden kaikkien pitäminen järjestyksessä on jo jonkinlainen homma. Mutta hyvä jos muut eivät pidä näitä millään lailla raskaina. Ehkä minä olen ainoa.

Selitä mitä selität, mutta jos triviaaliin asiaan, kuten kaverisynttärilahjaan, käytät tuntikaupalla (satakertaisesti tarvittavaan nähden) aikaa ja suoritat siinä vielä gestapotason kuulustelut ohessa, niin oletettavasti niihin kymmeniin erilaisiin muihinkin pikkuasioihin tuhlaat yhtä järjettömästi aikaa ja vaivaa. No ei se silloin ihme olekaan, että kuormittaa. Mutta kai se oli ap:n pointti alkujaankin, että niiden asioiden EI OLE PAKKO kuormittaa ja stressata niin, että siitä tulee äksyilyn ja jopa riitelyn aihe, mikä TUHOAA parisuhdetta, vaan asioiden hoitamista ON MAHDOLLISTA järkeistää ja helpottaa, sekä myös korjata ASENNOITUMISTA. Eli siis vähentää pedanttiuden ja anaalisuuden astetta ja sallia itselleenkin hieman armoa silloin, kun on liikaa kaikkea eikä jaksaisi.  Puhumattakaan puolisosta, joka ei välttämättä edes ymmärrä mistä kenkä puristaa, kun sinä et osaa kommunikoida varsinaista ongelmaa. 

Voisit ehkä ymmärtää että tuo esimerkki "kuulustelusta" oli ironinen esimerkki siitä miten JOSKUS pienenkin asian hoitamisessa voi mennä aikaa. Ei siis mene AINA mutta voi mennä aina joskus. Ja kun niitä pieniä asioita on jatkuvasti niin kyllä niihin saa kokonaisuutena menemään viikkotasolla ihan merkittävästi aikaa ja vaivaa.

Se mitä minä en ole ymmärtänyt on se, että kun nämä asiat ovat kerran niin triviaaleja ja helppoja niin miksi ne silti aina kaatuvat naisten kontolle? Miksi te miehet ette vain suit sait hoida niitä työnne ohessa kun niiden kuormittavuus on kuulemma ihan vain asennekysymys? Minä en ole näihin hommiin niin rakastunut että en niitä luovuttaisi jollekin toiselle. Enkä todellakaan rakasta niitä niin että haluaisin käyttää niihin yhtään enempää aika kuin on ihan pakko.

Ja kommunikointia olen kyllä yrittänyt. Mutta jos miehen asenne ei ole se että tehdään nyt vähän rennommin vaan että "turhaa koko touhu", niin en tiedä että miten minun pitäisi kommunikoida asia? Ei sitten viedä lasta neuvolaan ja kohta ovat sossut ovella, niinkö? Tai ei osteta synttärilahjoja ja kohta lasta ei sitten kutsuta enää synttäreille kun hän on se outo joka ei tuo lahjoja?

Eroa ihmeessä miehestäsi, niin saat miettiä niitä synttärilahjoja ihan keskenäsi. Jumalauta mitä uhriutumista

Lullatavasti eroankin heti kun lapset ovat vähän isompia. Mutta ei se noita töitä minun niskastani poista. Ne on hoidettava edelleen ihan samalla tavalla eikä se ole mitään uhriutumista vaan aikuista vastuunottoa elämästä ja perheestä.

Eroa heti, ja mene terapiaan. Jätä lapset miehen hoidettavaksi joksikin ajaksi. Luultavasti kaikki voivat tuon muutoksen jälkeen paremmin, mies saa muodostettua läheiset suhteet lapsiin, lapset saavat rennomman lapsuuden ja sinä löydät hieman rentoutta elämääsi terapiassa. Nämä palstailusi ovat oikeasti niin neuroottisia, perheenne lapsia myöten ei voi hyvin tuollaisessa ahdistuneessa hengessä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt menee kallista suunnitteluaikaa hukkaan kun täällä palstalla kinastelee. Siinäkin ajassa olisi voinut jo tehdä jotain suunniteltua niin ei sitten tänä iltana tule taas ahdistus kun pitää suunnitella huomisen suunnitelmat.

Sinäkin tässä siis olet sitä mieltä että suunnittelu on aikaavievää ja ja raskasta lisätyötä. Kiva kun myönsit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Vierailija kirjoitti:

Naiset esittävät rentoa kunnes saavat miehen loukkuun. Sitten alkaa arjenpyöritys ja pihtailu.

M32

Miehet teeskentelevät huomaavaista ja tasa-arvoista kumppania, kunnes nainen on ansassa. Sitten paljastuu miehen laiska, pazka luonne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Pesukone ei tiettävästi oma-aloitteisesti kerää paskaisia kamppeita lattioilta, tuolin selustoilta tai erilaisista kasoista. Sen tekee se nainen. Kone ei myöskään kuivaa ja toimita puhtaita kaappiin.

Lasten on saatava ruoka silloin kun tulee nälkä. Jo se vaatii suunnittelua ja aikataulutusta. Toki homma jää huomaamatta tai näyttää helpolta, kun sitä ei ikinä itse tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.

Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla. 

Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla. 

Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.

Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun. 

Puhut kuin mieheni. Siis se sama mies, jolta sitten oli otsasuoni revetä, kun hänen äitinsä kuusikymppisille ei ollutkaan hankittu lahjaa eikä ollut puhtaita, silitettyjä juhlavaatteita varattu miehelle kaappiin valmiiksi. Oppipahan olemaan. :)

Itse olet miehesi valinnut. Mutta niin vain on mukavaa käyttäytyä passiivis-aggressiivisesti ja haukkua miestä paskapalstalla. Ilmiselvästi et hallitse minkään laisia kommunikaation alkeitakaan, ja suurimman tyydytyksesi saat toisten ihmisten mollaamisesta ja kiusaamisesta. Hieno elämä, ei voi kuin hattua nostaa. 

No mitä? Eihän sitä elämää ja eteen tulevia tilanteita tarvitse suunnitella! Ollaan vaan ja tsillaillaan!

Nipottaminen ja täysin turha vittuilu ovat kaksi eri asiaa. Onnea elämääsi, olet varmasti hieno ihminen ja mitä parhainta seuraa kaikille elämässäsi

Olen eri, mutta missä tuo ketä kommentoit on v*ttuillut? On vain miehen toiveesta jättänyt ennakoimatta ja suunnittelematta. Eikö se nyt sekään sitten ollut hyvä?

Itse opin jo lapsuudenkodissani normaalin kommunikoinnin. Sääli että miehiä vihaava yh-äitisi ei tätä sinulle ole kyennyt opettamaan. 

Sulla se aina tuo fraasiautomaatti raksahtaa käyntiin kun argumentit loppuvat. Ad hominem ja silleen sullekin vaan.

Kalahti ja älähti. Opitko miesvihasi äidiltäsi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Kerro ihmeessä, miten sulla on aikaa volista palstalla, kun kaikki on sun harteillasi? -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Milloin viimeksi sait lihapiirakkaa? Milloin pääsit poikien kanssa ulos ryyppäämään? Milloin pelasit viimeksi pleikkaa? Milloin hässit ja katsot lätkää?

Mistäs jotkut kommentoijat tietävät että ap:n puoliso on mies? Hän ei ole sitä missään vaiheessa paljastanut. Ja luulenpa että hän tekee sen tarkoituksella (on tämä aloitus sitten provo tai ei) ja on itse mies.

Outoa kuitenkin, että naiset ovat lynkkaamassa heti mieshenkilöä, vaikka minun mielestäni naisissa löytyy varmasti enemmän nirsoilijoita ruoan suhteen, joten todennäköisempää on, että ap:n puoliso on nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mitä löytyy kuiva-ainekaapista ja pakastimesta, mikä vaatii täydennystä, jotta jokaista tomaattimurskapurkkia ei tarvitse erikseen lähteä hakemaan kaupasta kesken ruuanlaiton; mitkä laskut erääntyvät milloinkin ja mitä pitää muistaa naputella verkkopankkiin; pitää tarkistaa vakuutusten tilanne, vaatiiko se muutoksia; löytyykö lapsille syksyksi ja talveksi sopivankokoisia, ehjiä vaatteita vai pitääkö hankkia uutta ennen kurakelejä ja paukkupakkasia; vieläkö edellistalviset sukset, luistimet, lasketteluvermeet yms. käyvät vai pitääkö hankkia uusia; milloin ja kenellä on seuraava neuvola/ vasukeskustelu/ vanhempainilta/ hammaslääkäri/ harrasteporukan suunnittelukokous; miten järjestellään lasten harrastekyydit ja kuka ne hoitaa; mitä ostetaan lahjaksi anopin kuusikymppisille, onko kaikille sopivat juhlavaatteet vai pitääkö hankkia uusia; millaista pyykkiä pitää pestä ja milloin että kaikille löytyy puhtaita sukkia, pikkareita, paitoja ja housuja silloin kun on tarvis... jatka itse listaa. Tuon lisäksi jonkun pitää myös hoitaa listatut asiat. Se et teillä ilmeisesti ole sinä, kun et edes tiedä että tuollaisia hommia pitää ennakoida.

Ei, en edelleenkään SUUNNITTELE elämääni vanne päätä kiristäen , vaan sitä eletään niin kuin normaalia elämää eletään. Katko sinä toki verisuonet päästäsi harrasteporukan suunnittelukokouksilla, ihan itse kehität oman ahdingosi eläessäsi elämääsi pelkästään suorittamalla. 

Aloituksen kanssa litaniallasi ei ole mitään tekemistä. Se on ihan itse pääsi sisällä kehittämää harhaa siitä mitä elämän pitäisi olla. 

Mitä karsisit tuosta yllä olevasta listasta? Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että niitä lapsia on jo olemassa eikä niitä voi palauttaa.

Jos sinä tarkistat päivittäin luistimet, sukset, pikkarit, sukat , laskettelutarvikkeet, vakuutukset ja et osaa pestä pyykkiä tarvittaessa, on se ihan sinun itsesi valitsema elämäntapa. Samoin kuin päivittäin eteen tulevat anopin 60-vuotisjuhlat. Jaksuja luistimien mittailuun. 

Sinulla on ymmärryksessä jotain isompaa häikkää tai sitten olet tosi huono provoilija, mutta kaivan nyt tuosta oksennuksestasi tämän ydinasian: minulla ei ole ongelmaa arjen asioissa koska osaan ennakoida ja suunnitella. Meillä se on tuo puoliso, jolta on aina puhtaat alkkarit ja sukat lopussa.