Lue keskustelun säännöt.
Kihlasin mielenkiintoisen ihmisen, avioliitossa hänestä tuli mariseva arjenpyörittäjä
Kommentit (609)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstamammat ajattelevat , että yhteiskunta pyörii lasten luistimien sovituksella ja harrastekerhon suunnittelukokouksilla, niin annetaan heidän toki elää siinä uskossa.
Samalla kun naiset näpertelevät tomaattimurskansa kanssa päivittäin, miehet pyörittävät yhteiskuntaa.
Jokainen kykyjensä mukaan. Annetaan mammojen tuntea itsensä voimaantuneiksi maitolitran ostamisen suunnittelusta. Tasapaino maailmassa säilyy, kuten jo tuhansia vuosia.
MOT. Pelkkää naisten tekemän kotityön vähättelyä jälleen ka itsensä jalustalle nostamista. Kummasti silti miehille kuitenkin kelpaa (pääasiassa naisen hoitamat) siisti asunto, puhtaat vaatteet, valmis ruoka, tiskatut tiskit (oli sitten kone tiskarina tai ei) hoidetut ja puetut muksut jne.
Toivottavasti sinua ei kukaan nainen katsele ja passaa kotona.
Yksikään mies ei ole koko maailmanhistorian aikana tehnyt kotona ikinä mitään.
Happy now?
Lähetän marttyyrimitalin postissa, jos laitat osoitteesi.
Voit pitää mitalisi, sillä minulla on harvinainen mies, joka tekeekin jotain kotona. Mutta meillä ei onneksi ole lapsia sotkemassa, mikä helpottaa kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstamammat ajattelevat , että yhteiskunta pyörii lasten luistimien sovituksella ja harrastekerhon suunnittelukokouksilla, niin annetaan heidän toki elää siinä uskossa.
Samalla kun naiset näpertelevät tomaattimurskansa kanssa päivittäin, miehet pyörittävät yhteiskuntaa.
Jokainen kykyjensä mukaan. Annetaan mammojen tuntea itsensä voimaantuneiksi maitolitran ostamisen suunnittelusta. Tasapaino maailmassa säilyy, kuten jo tuhansia vuosia.
Miehet luulevat pyörittävänsä yhteiskuntaa. Mutta sinä päivänä kun mies palaa tyhjään asuntoon jossa ei ole ruokaa, pestyjä pyykkejä tai pedattuja sänkyjä, he huomaavat että olivat väärässä. Se yhteiskunta ei ole joku abstraksti asia tai jossain "tuolla ulkona" vaan meille ihmisyksilöille se on juuri se oma arki ja mitä siinä tapahtuu.
Sitäpaitsi nykymaailmassa iso osa naisista sekä "näpertää tomaattimurskan kanssa" että tekevät yhteiskunnallisesti merkittävää palkkatyötä. Joku kotirouvayhteiskunta on jo aika kaukana takanapäin.
Eikö se kunnia siitä tomaattimurskan ostamisen suunnittelemisesta nyt sitten kelpaakaan?
Sitähän te haluatte.
Kuten jo sanoin, näprää sinä niitä luistimia päivittäin.
Anteeksi että kysyn, mutta oletko jotenkin älyllisesti vajaa? Miksi jankkaat päivittäisestä luistimen näpräämisestä? Kukaan muu kuin sinä ei kuvittele että ne vaatisivat päivittäistä tarkkailua. (Onneksi sentään itsekin huomasit, että sanoit tuon asian jo. Monta kertaa. Toisto ei silti tee siitä kenenkään muun ajatusta, vaan edelleen se on sinun omasi.)
Jopas on jankkaamista täynnä koko ketju. Tämä yksi suunnittelujankkaaja ei usko niin millään, että muistettavaa on oikeasti paljon. Jokainen yksittäinen asia on pikkujuttu ja vie sekunnin, mutta yritäpä pitää mielessä samaan aikaan sata pikkujuttua. Ei ole niin helppoa.
Listasin huvikseni ja esimerkiksi, mitä kaikkea yritän itse tänään pitää mielessä. Lonkalta heitetty lista näyttää tältä, varmasti jäi pois:
- Tilaa nuorimman valokuvat + tarkista mummien ja kummien kuvatoiveet (voi jättää myöhemmäs, mutta mitä pidemmälle siirtää, sitä pidempään joutuu pitämään tämän mielessä)
- Sovi kuljetuksista lapsen mökkivierailulle ja tarkista, tarvitaanko mukaan jotain erityistä. Etsi/hanki, jos tarvitsee.
- Kerää kirppismyyntiin lähtevät kamat, hinnoittele, varaa vaihtorahat ja huolehdi kuljetukset kirppikselle. Hae vaaterekki varastosta.
- Suunnittele ja valmista tarjottavat lapsen huomisille synttäreille (huom. erityisruokavaliot, mahdollinen kauppareissu)
- Huolehdi kierrätyksestä (lastaa auto, pyydä miestä ajamaan kierrätyskeskuksen kautta)
- Varaa pienemmän lapsen parturi ja anna isommalle rahaa kampaajaan
- Haravoi lehdet (ennen kuin naapuri huomauttaa, ehkä sunnuntai riittää)
- Älä pysähdy kotimatkalla missään – ajoissa kotiin avaamaan nuohoojalle ovi
- Laita kaveriperheelle viestiä ja sovi glögi-illasta, josta on puhuttu
- Sovi sunnuntaivierailun aikataulu ja tarvitaanko jotain
- Muista isän kyläily tänään, osta matkalta pullaa
Sosiaalista elämää voisi rajoittaa ja se vähentäisi muistettavien listaa, mutta ystävät ja perhe ovat tärkeitä, yhdessä on mukavaa ja haluan pitää suhteista huolta. Tämä on aika tyypillinen viikonloppu ja näistä kaikista on huolehdittava itse, jotta tulevat tehdyiksi. Miehelläni työn ulkopuolisia muistettavia asioita on samaan aikaan kaksi: pakkaa punttiskamat, muista pysähtyä siellä kierrätyskeskuksessa.
Mieheni tietää hyvin, ettei homma ole meillä vastuiden ja nimenomaan muistamisen osalta tasapainossa, mutta molemmat tiedämme, että hän ei millään pystyisi pitämään tätä kaikkea mielessään ja olisi erittäin stressaantunut, jos joutuisi yrittämään. Mies tekee asioita pyynnöstäni, huolehtii kuljetuksia, siivoaa ja laittaa ruokaa, jne, jne. Mutta olemme yhteisesti todenneet, että meillä tämä muistamisen, huolehtimisen, suunnittelun ja ennakoinnin kuorma nyt toistaiseksi ainakin on väistämättä minulla. Onneksi mies arvostaa, että hoidan näitä juttuja ja tajuaa, että ne kyllä kuormittavat minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstamammat ajattelevat , että yhteiskunta pyörii lasten luistimien sovituksella ja harrastekerhon suunnittelukokouksilla, niin annetaan heidän toki elää siinä uskossa.
Samalla kun naiset näpertelevät tomaattimurskansa kanssa päivittäin, miehet pyörittävät yhteiskuntaa.
Jokainen kykyjensä mukaan. Annetaan mammojen tuntea itsensä voimaantuneiksi maitolitran ostamisen suunnittelusta. Tasapaino maailmassa säilyy, kuten jo tuhansia vuosia.
MOT. Pelkkää naisten tekemän kotityön vähättelyä jälleen ka itsensä jalustalle nostamista. Kummasti silti miehille kuitenkin kelpaa (pääasiassa naisen hoitamat) siisti asunto, puhtaat vaatteet, valmis ruoka, tiskatut tiskit (oli sitten kone tiskarina tai ei) hoidetut ja puetut muksut jne.
Toivottavasti sinua ei kukaan nainen katsele ja passaa kotona.
Yksikään mies ei ole koko maailmanhistorian aikana tehnyt kotona ikinä mitään.
Happy now?
Lähetän marttyyrimitalin postissa, jos laitat osoitteesi.
Voit pitää mitalisi, sillä minulla on harvinainen mies, joka tekeekin jotain kotona. Mutta meillä ei onneksi ole lapsia sotkemassa, mikä helpottaa kummasti.
Sinulla on maailman ainoa mies, joka tekee jotain kotona, ja sinäkin olet itse täydellisyys?
Mutta silti raivoat otsasuonet pullottaen miesvihaketjussa? Ihan uskottavaa. Sinulla tuskin on mitään muuta kuin ex-mies, tai tuleva sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstamammat ajattelevat , että yhteiskunta pyörii lasten luistimien sovituksella ja harrastekerhon suunnittelukokouksilla, niin annetaan heidän toki elää siinä uskossa.
Samalla kun naiset näpertelevät tomaattimurskansa kanssa päivittäin, miehet pyörittävät yhteiskuntaa.
Jokainen kykyjensä mukaan. Annetaan mammojen tuntea itsensä voimaantuneiksi maitolitran ostamisen suunnittelusta. Tasapaino maailmassa säilyy, kuten jo tuhansia vuosia.
MOT. Pelkkää naisten tekemän kotityön vähättelyä jälleen ka itsensä jalustalle nostamista. Kummasti silti miehille kuitenkin kelpaa (pääasiassa naisen hoitamat) siisti asunto, puhtaat vaatteet, valmis ruoka, tiskatut tiskit (oli sitten kone tiskarina tai ei) hoidetut ja puetut muksut jne.
Toivottavasti sinua ei kukaan nainen katsele ja passaa kotona.
Yksikään mies ei ole koko maailmanhistorian aikana tehnyt kotona ikinä mitään.
Happy now?
Lähetän marttyyrimitalin postissa, jos laitat osoitteesi.
Voit pitää mitalisi, sillä minulla on harvinainen mies, joka tekeekin jotain kotona. Mutta meillä ei onneksi ole lapsia sotkemassa, mikä helpottaa kummasti.
Sinulla on maailman ainoa mies, joka tekee jotain kotona, ja sinäkin olet itse täydellisyys?
Mutta silti raivoat otsasuonet pullottaen miesvihaketjussa? Ihan uskottavaa. Sinulla tuskin on mitään muuta kuin ex-mies, tai tuleva sellainen.
Nauti nyt vaan siitä mitalistasi, jonka armollisesti sinulle jätin :D Et sinäkään ole sen parempi, jankkaat vaan itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jopas on jankkaamista täynnä koko ketju. Tämä yksi suunnittelujankkaaja ei usko niin millään, että muistettavaa on oikeasti paljon. Jokainen yksittäinen asia on pikkujuttu ja vie sekunnin, mutta yritäpä pitää mielessä samaan aikaan sata pikkujuttua. Ei ole niin helppoa.
Listasin huvikseni ja esimerkiksi, mitä kaikkea yritän itse tänään pitää mielessä. Lonkalta heitetty lista näyttää tältä, varmasti jäi pois:
- Tilaa nuorimman valokuvat + tarkista mummien ja kummien kuvatoiveet (voi jättää myöhemmäs, mutta mitä pidemmälle siirtää, sitä pidempään joutuu pitämään tämän mielessä)
- Sovi kuljetuksista lapsen mökkivierailulle ja tarkista, tarvitaanko mukaan jotain erityistä. Etsi/hanki, jos tarvitsee.
- Kerää kirppismyyntiin lähtevät kamat, hinnoittele, varaa vaihtorahat ja huolehdi kuljetukset kirppikselle. Hae vaaterekki varastosta.
- Suunnittele ja valmista tarjottavat lapsen huomisille synttäreille (huom. erityisruokavaliot, mahdollinen kauppareissu)
- Huolehdi kierrätyksestä (lastaa auto, pyydä miestä ajamaan kierrätyskeskuksen kautta)
- Varaa pienemmän lapsen parturi ja anna isommalle rahaa kampaajaan
- Haravoi lehdet (ennen kuin naapuri huomauttaa, ehkä sunnuntai riittää)
- Älä pysähdy kotimatkalla missään – ajoissa kotiin avaamaan nuohoojalle ovi
- Laita kaveriperheelle viestiä ja sovi glögi-illasta, josta on puhuttu
- Sovi sunnuntaivierailun aikataulu ja tarvitaanko jotain
- Muista isän kyläily tänään, osta matkalta pullaa
Sosiaalista elämää voisi rajoittaa ja se vähentäisi muistettavien listaa, mutta ystävät ja perhe ovat tärkeitä, yhdessä on mukavaa ja haluan pitää suhteista huolta. Tämä on aika tyypillinen viikonloppu ja näistä kaikista on huolehdittava itse, jotta tulevat tehdyiksi. Miehelläni työn ulkopuolisia muistettavia asioita on samaan aikaan kaksi: pakkaa punttiskamat, muista pysähtyä siellä kierrätyskeskuksessa.
Mieheni tietää hyvin, ettei homma ole meillä vastuiden ja nimenomaan muistamisen osalta tasapainossa, mutta molemmat tiedämme, että hän ei millään pystyisi pitämään tätä kaikkea mielessään ja olisi erittäin stressaantunut, jos joutuisi yrittämään. Mies tekee asioita pyynnöstäni, huolehtii kuljetuksia, siivoaa ja laittaa ruokaa, jne, jne. Mutta olemme yhteisesti todenneet, että meillä tämä muistamisen, huolehtimisen, suunnittelun ja ennakoinnin kuorma nyt toistaiseksi ainakin on väistämättä minulla. Onneksi mies arvostaa, että hoidan näitä juttuja ja tajuaa, että ne kyllä kuormittavat minua.
Sinä siis myönnät käskyttäväsi, määräileväsi, pomottelevasi, pompottelevasi ja alistavasi miestäsi?
Mites se henkinen väkivalta määriteltiinkään? Ihanaa että olet kotisi pirttihirmu. Miehesi on varmasti superonnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstamammat ajattelevat , että yhteiskunta pyörii lasten luistimien sovituksella ja harrastekerhon suunnittelukokouksilla, niin annetaan heidän toki elää siinä uskossa.
Samalla kun naiset näpertelevät tomaattimurskansa kanssa päivittäin, miehet pyörittävät yhteiskuntaa.
Jokainen kykyjensä mukaan. Annetaan mammojen tuntea itsensä voimaantuneiksi maitolitran ostamisen suunnittelusta. Tasapaino maailmassa säilyy, kuten jo tuhansia vuosia.
MOT. Pelkkää naisten tekemän kotityön vähättelyä jälleen ka itsensä jalustalle nostamista. Kummasti silti miehille kuitenkin kelpaa (pääasiassa naisen hoitamat) siisti asunto, puhtaat vaatteet, valmis ruoka, tiskatut tiskit (oli sitten kone tiskarina tai ei) hoidetut ja puetut muksut jne.
Toivottavasti sinua ei kukaan nainen katsele ja passaa kotona.
Yksikään mies ei ole koko maailmanhistorian aikana tehnyt kotona ikinä mitään.
Happy now?
Lähetän marttyyrimitalin postissa, jos laitat osoitteesi.
Voit pitää mitalisi, sillä minulla on harvinainen mies, joka tekeekin jotain kotona. Mutta meillä ei onneksi ole lapsia sotkemassa, mikä helpottaa kummasti.
Sinulla on maailman ainoa mies, joka tekee jotain kotona, ja sinäkin olet itse täydellisyys?
Mutta silti raivoat otsasuonet pullottaen miesvihaketjussa? Ihan uskottavaa. Sinulla tuskin on mitään muuta kuin ex-mies, tai tuleva sellainen.
”Käynpä kiinni viestin kirjoittajaan, kun minulla ei ole mitään sanottavaa itse asiaan.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on jankkaamista täynnä koko ketju. Tämä yksi suunnittelujankkaaja ei usko niin millään, että muistettavaa on oikeasti paljon. Jokainen yksittäinen asia on pikkujuttu ja vie sekunnin, mutta yritäpä pitää mielessä samaan aikaan sata pikkujuttua. Ei ole niin helppoa.
Listasin huvikseni ja esimerkiksi, mitä kaikkea yritän itse tänään pitää mielessä. Lonkalta heitetty lista näyttää tältä, varmasti jäi pois:
- Tilaa nuorimman valokuvat + tarkista mummien ja kummien kuvatoiveet (voi jättää myöhemmäs, mutta mitä pidemmälle siirtää, sitä pidempään joutuu pitämään tämän mielessä)
- Sovi kuljetuksista lapsen mökkivierailulle ja tarkista, tarvitaanko mukaan jotain erityistä. Etsi/hanki, jos tarvitsee.
- Kerää kirppismyyntiin lähtevät kamat, hinnoittele, varaa vaihtorahat ja huolehdi kuljetukset kirppikselle. Hae vaaterekki varastosta.
- Suunnittele ja valmista tarjottavat lapsen huomisille synttäreille (huom. erityisruokavaliot, mahdollinen kauppareissu)
- Huolehdi kierrätyksestä (lastaa auto, pyydä miestä ajamaan kierrätyskeskuksen kautta)
- Varaa pienemmän lapsen parturi ja anna isommalle rahaa kampaajaan
- Haravoi lehdet (ennen kuin naapuri huomauttaa, ehkä sunnuntai riittää)
- Älä pysähdy kotimatkalla missään – ajoissa kotiin avaamaan nuohoojalle ovi
- Laita kaveriperheelle viestiä ja sovi glögi-illasta, josta on puhuttu
- Sovi sunnuntaivierailun aikataulu ja tarvitaanko jotain
- Muista isän kyläily tänään, osta matkalta pullaa
Sosiaalista elämää voisi rajoittaa ja se vähentäisi muistettavien listaa, mutta ystävät ja perhe ovat tärkeitä, yhdessä on mukavaa ja haluan pitää suhteista huolta. Tämä on aika tyypillinen viikonloppu ja näistä kaikista on huolehdittava itse, jotta tulevat tehdyiksi. Miehelläni työn ulkopuolisia muistettavia asioita on samaan aikaan kaksi: pakkaa punttiskamat, muista pysähtyä siellä kierrätyskeskuksessa.
Mieheni tietää hyvin, ettei homma ole meillä vastuiden ja nimenomaan muistamisen osalta tasapainossa, mutta molemmat tiedämme, että hän ei millään pystyisi pitämään tätä kaikkea mielessään ja olisi erittäin stressaantunut, jos joutuisi yrittämään. Mies tekee asioita pyynnöstäni, huolehtii kuljetuksia, siivoaa ja laittaa ruokaa, jne, jne. Mutta olemme yhteisesti todenneet, että meillä tämä muistamisen, huolehtimisen, suunnittelun ja ennakoinnin kuorma nyt toistaiseksi ainakin on väistämättä minulla. Onneksi mies arvostaa, että hoidan näitä juttuja ja tajuaa, että ne kyllä kuormittavat minua.
Sinä siis myönnät käskyttäväsi, määräileväsi, pomottelevasi, pompottelevasi ja alistavasi miestäsi?
Mites se henkinen väkivalta määriteltiinkään? Ihanaa että olet kotisi pirttihirmu. Miehesi on varmasti superonnellinen.
Lukutaito hoi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstamammat ajattelevat , että yhteiskunta pyörii lasten luistimien sovituksella ja harrastekerhon suunnittelukokouksilla, niin annetaan heidän toki elää siinä uskossa.
Samalla kun naiset näpertelevät tomaattimurskansa kanssa päivittäin, miehet pyörittävät yhteiskuntaa.
Jokainen kykyjensä mukaan. Annetaan mammojen tuntea itsensä voimaantuneiksi maitolitran ostamisen suunnittelusta. Tasapaino maailmassa säilyy, kuten jo tuhansia vuosia.
Miehet luulevat pyörittävänsä yhteiskuntaa. Mutta sinä päivänä kun mies palaa tyhjään asuntoon jossa ei ole ruokaa, pestyjä pyykkejä tai pedattuja sänkyjä, he huomaavat että olivat väärässä. Se yhteiskunta ei ole joku abstraksti asia tai jossain "tuolla ulkona" vaan meille ihmisyksilöille se on juuri se oma arki ja mitä siinä tapahtuu.
Sitäpaitsi nykymaailmassa iso osa naisista sekä "näpertää tomaattimurskan kanssa" että tekevät yhteiskunnallisesti merkittävää palkkatyötä. Joku kotirouvayhteiskunta on jo aika kaukana takanapäin.
Eikö se kunnia siitä tomaattimurskan ostamisen suunnittelemisesta nyt sitten kelpaakaan?
Sitähän te haluatte.
Kuten jo sanoin, näprää sinä niitä luistimia päivittäin.
Anteeksi että kysyn, mutta oletko jotenkin älyllisesti vajaa? Miksi jankkaat päivittäisestä luistimen näpräämisestä? Kukaan muu kuin sinä ei kuvittele että ne vaatisivat päivittäistä tarkkailua. (Onneksi sentään itsekin huomasit, että sanoit tuon asian jo. Monta kertaa. Toisto ei silti tee siitä kenenkään muun ajatusta, vaan edelleen se on sinun omasi.)
Joko olet suunnitellut, kuinka monta tomaattimurskatölkkiä viikonlopuksi pitää ostaa?
Tai kuinka monesti lapsesi pitää sovittaa luistimia tänä viikonloppuna?
Entä miten on tiskikoneen täyttöasteen laita tällä hetkellä? Onko suunnitelmasi paperilla, excelissä vai printtausta vaille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.
Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään?
Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.
Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä
Esim.
-Mitä syödään huomenna ja mitä sen takia pitää kaupasta tuoda?
-Mitä vaatteita pitää juuri nyt pestä että kaikilla on huomenna puhdasta päälle?
-Milloin kaivetaan esiin seuraavan kauden vaatteet, mitä uutta pitää ostaa ja mitä vanhaa laittaa pois?
-Milloin on viimeksi vaihdettu lakanat/pyyhkeet ja onko niitä puhtaana vai pitääkö pestä
-Milloin lapsilla oli treenit/harjoitusleiri/leirikoulu tms. ja miten se pitää huomioida muun perheen aikatauluissa
-Lasten, puolison, anopin, sukulaisten, kavereiden jne. synttärit/häät/joululahjat/vuosipäivät. Pitääkö muistaa jotenkin?
Ja näitä sinun pitää suunnitella oikein loputtomiin asti?
Itselleni ihan normaalia elämää, joka ei vaadi mitään vatvomista. Ehkä sinunkin aikasi riittäisi paremmin ilman suunnittelemista jos viettäisit vähemmän aikaa palstalla ja toimisit.
Mutta kyllä se uhrinviitta on aina ainakin pestynä.
Kyse ei olopulta ole siitä suunnittelusta vaan vastuusta. Valitettavasti nainen on yleensä se joka perheessä on lopullisessa vastuussa siitä että arki rullaa eikä mitään puutu. Ja hän on se joka saa haukut jos kaikki ei toimikaan.
Kyse on siis kodin esimiestehtävästä. Aivan kuten töissäkin, esimiesvastuu painaa ja se vaatii ajatustyötä ettei mikään mene vikaan. Mutta lähinnä siitä saa kyllä haukkuja ja ihmettelyjä että "mitä tuokin muka tekee, ei ainakaan oikeita töitä".
Eipä ole ihme, että naiset eivät menesty työelämässä, kun aika menee näpertelyyn.
Mene sinäkin ihmeessä nyt taas suunnittelemaan sitä tiskikoneen täyttämistä. Ja suunnittele pitääkö imuroida kun on roskaa lattioilla. Suunnittele vielä sekin, käytkö suihkussa.
Olet nyt jotenkin maanisen jumiutunut tuohon "suunnitella" sanaan etkä kiuasallasikaan halua ymmärtää mistä on kyse. Onko sinulla joku kuudes aisti joka kertoo sinulle milloin astianpesukone on ihan täynnä tai milloin huomiseksi tarvitsemasi paita onkin pyykkikorissa likaisena? Tuskin.
Jonkun pitää siis muistaa katsoa kaikki eri arkeen liittyvät asiat läpi että ne ovat hoidossa ja jos eivät niin laittaa hoitumaan. Tai jos ei hoideta nyt niin miettiä että milloin kannattaisi hoitaa.
Jos teet asioita vain sitä mukaa kun ne vyöryvät vastaan niin olet koko ajan yhden askeleen myöhässä. Et sinä autosikaan kanssa odota että se menee rikki vaan huollat säännöllisesti etukäteen että se ei menisi rikki.
Tiskikone on täynnä, kun se on täynnä. Mikä on sellainen erityinen paita, jota tarvitaan nimenomaan juuri huomiseksi, ilman vaihtoehtoja?
Onko koneessanne lasinen luukku vai näetkö ulkoa aina milloin se on täynnä? Vai pitääkö kuitenkin seurata illan aikana että tuleeko täyteen vai voisiko laittaa vasta aamulla.
Ja se erityinen paita on se jonka puutteesta sinä mäkätät minulle aamulla kun se ei olekaan puhtaana vaikka olisit halunnut laittaa juuri sen päälle.
Itse näen tiskikoneen täyttöasteen samalla kun laitan sinne astioita.
Tuo suunnittelukammokaniini ei laita tiskikoneeseen astioita, vaan jättää ne ruokapöydälle tai tiskipöydälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nolottaa lukea näitä keskusteluja.
"Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista. Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä."
Tämähän on ihan totta, nämä eivät vaadi suunnittelua vaan tekemistä. - -
Kotityöt eivät ole projekti eikä niiden suunnittelutyö ole kovin raskasta ellei organisointi eli pohjatyöt ja rutiinit ole tehty huonosti. Meillä - - kotityöt on organisoitu hyvin ja jaettu tasan. Ei ongelmia.
Siis niin kuin mitä? Kotitytöt eivät vaadi suunnittelua, mutta niiden suunnitteluTYÖ ei käy kovin raskaaksi jos ne on organisoitu kunnolla, tehty pohjatöitä ja hommat on jaettu tasan.
Jaa-a. Että semmoista larppausta tällä kertaa.
Kun minulla ei ole raskasta niin kellään muullakaan ei voi olla.
Niin. Ja homma ei vaadi suunnittelua mutta toki vaatii suunnittelutyötä, pohjatöitä, organisointia ja työnjakoa. Ja olevinaan vastuussa jostain miljoonaprojekteista tämä tyyppi? Unissaan.
Kyllä minä työkseni olen vastuussa useammasta muutamien miljoonien eurojen arvoisista projekteista ja pidän työstäni, se ei ahdista. Joten kotityötkään eivät ahdista. Se pohjatyö kannattaa tehdä kerran ja kunnolla niin sitten ne arjen asiat eivät laahaa joka päivä riskeinä ja stressinä matkassa. Hyvä kommunikaatio ja viestintä on a & o. Lähtien puolisovalinnasta... kenen kanssa homma toimii ja mitä riskejä siinä mahdollisesti on, riskienhallinnasta on monta hyvää kirjaa :D
Se on niin vaikeaa kuin itse siitä teet ja minua nolottaa kuinka monet täällä ulkoistavat vastuunsa perheessä vallitsevasta tilanteesta jollekin muulle. Kuka muu muka? Jos homma ei toimi ja olet parhaasi yrittänyt niin joko hyväksyt asian tai sitten et hyväksy ja ratkaiset ongelman, tavalla tai toisella. Toista ihmistä on mahdoton muuttaa ja kyse on siitä, haluaako hän itse muuttua, muuttaa vaikka toimintatapojaan yhteisellä sopimuksella.
Palstan vatvomista ei jaksa määräänsä enempää sietää, ok vertaistuki ja omien pohdintojen sparrailu mutta joskus se ongelma on RATKAISTAVA jos haluaa elää hyvää elämää. Ei kannata ampua viestin tuojaa. Miksi velloa ongelmia ja siirtää vastuuta omasta elämästään muille kuin ongelmaratkaisu vaatii vain aloitekykyä ja rohkeutta tehdä päätöksiä. Kyse on omasta elämästä, joten olisin aika tarkka miten sen eläisin.
Älä räkytä vaan tee jotain.
Ehkä projektisi ovat vain liian pieniä? Itse työskentelen isojen rakennusprojektien parissa ja kymmenien miljoonien budjetti ei ole mitenkään vielä ihmeellinen. Ja silti työelämä tuntuu minsuta paljon helpommalta ja hallittavammalta kuin kotityöt. Kyse ei siis ole vain ja ainoastaan orgenisointikyvyistä vaan siitä että kotielämä on usein paljon yllätyksellisempää kuin työelämä. Työprojektien riskienhallinta tarjoaa yleensä ratkaisut lähes kaikkiin erilaisiin ongelmiin ja vastassa on järkeviä aikuisia ihmisiä. Asiat ovat asioita.
Kotona koko paletti voi keikahtaa saman tien kun heräät aamulla ja toteat lapsen olevan vesirokossa. Siinä sitten menee seuraavat viikot täysin uusiksi varsinkin jos perheessä on useampia lapsia jotka sairastuvat peräperää.
Projektit liittyvät alaani, joka ei ole kohta taas taantumasta kärsivä rakennusala, joten mittakaavassa ne eivät ole liian pieniä, ovat alaan mitoitettuja ja olen niistä kaikista vastuussa. Toki jos sinä olet vastuussa useammasta kymmenien miljoonien rakennusprojekteista niin onhan siinä yhdelle ihmiselle vastuuta.
Mutta arvokkaampi on omat lapset vaikka en heitä projekteihin vertaisi. Minä tiesin jo kun halusin lapsia, että he ovat kaikista tärkeimmät elämässäni niin stressi pysyy hallinnassa ja maailmani ei helposti keikahda. Vertaan jatkuvasti stressiä, onko vaikka vesirokko stressin arvoista verrattuna siihen että menettäisimme lapsemme - no ei ole. Joten ei stressiä eikä paletin keikkuminen haittaa. Se on vain hoidettava se tilanne, ratkaistava.
Kyselepä teidän työmaajohtajilta miten he ajattelevat stressin omalta kohdaltaan. Siisti sisätyö on vähän toista kun yrittää käsimerkein räntäsateessa tulkata virolaiselle raksamiehelle että jos tosiaan olet ammattimies niin tämän ei pitäisi tuottaa vaikeuksia. Työmaalla hoidetaan ongelmia mitä suunnittelussa ei ole huomioitu. Toinen stressiin vaikuttava asia on vastuu, oletko mukana projektissa vai vastuussa projektista.
Hassua etttä ymmärrät kyllä hyvin työmaaolosuhteiden aiheuttamaa stressiä mutta et kuitenkaan lainkaan kotiympäristön aiheuttamaa stressiä. Kummassakin kun on juuri niitä epävarmuuden ja yllätyksellisyyden elementtejä. Kotona sinulle lapsen vesirokko on vain "asia joka on hoidettava" mutta eikö ongelma työmaalla ole ihan samalla tavalla vain asia joka on hoidettava? Tai eikö kommunikointi uhmaikäisen lapsen kanssa ole aivan yhtä vaativa homma kuin kielipuolen virolaisen kanssa kommunikointi?
Olet nyt vain päättänyt että kotielämä ei vain yksinkertaisesti voi olla kenellekään stressaavaa joten mikään ei saa sinua muuttamaan kantaasi.
Tajusin hetki sitten kahvia hakiessani vastauksen kysymykseesi. Olen niin onnellinen perheestäni etten stressaa asioista, joista olen kiitollinen, joka päivä.
Ehkä ensin täytyy menettää jotain kallisarvoista, että osaa ja muistaa olla kiitollinen. Menetys ei tehnyt minusta pyhimystä mutta pystyn valita tunteet, joihin keskityn. Rakkaus, ilo, kiitollisuus, onnellisuus. Tänään valitsen ilon. Minun on vaikea suuttua miehelleni ja lapsilleni koska en vain unohda hetkeksikään, että rakastan. Se ei tee minusta marttyyriä. Sanon miten homma toimii tai ei toimi. Rakkaus on hyvä tapa saada ääni ja tulla kuulluksi, toimii molempiin suuntiin.
Noh, näin meillä. Helppoahan tämä minun ja meidän elämä on. Menetykset kuuluvat elämään mutta ei niin pahaa ettei siitä jotain hyvääkin seuraa - ja siitä olen kiitollinen, joka päivä.
Ok. Menetyksiä kun ei voi itse valita elämäänsä joten voit kai nyt tajuta että joku muu ei koe arkeaan kuten sinä joten voi kenties jopa stressaantua?
Toki voit stressata pyykeistä, tiskeistä, imuroinnista ja kaupassa käymisestä itsesi siihen pisteeseen, että verisuoni poksahtaa päästäsi. Oletko nyt tyytyväinen?
Olen. On aina yhtä hienoa kun joku loputtoman jankkauksen jälkeen ajautuu nurkkaan ja joutuu myöntämään että on ehkä katsonut asioita liikaa vain omasta näkökulmastaan. Huomaatko että sinullakin on elämässä vielä oppimista vaikka oletkin niin valtaisan onnellinen ja elämästä paljon oppinut?
Se on varmaan niin hienoa olla oikeassa - onnittelen sinua, olet täysin oikeassa siinä, että sinulla on täydet oikeudet stressata itsesi hengiltähengaillen kotitöistä. Minä oppimaton vain jankkasin sitä ettei se ole sen arvoista. Tyhmä minä - tuhkaa ja säkkiä. Kukahan imuroisi? Stressiä pukkaa.
Mihin se menetysten jalostama onnellisuus ja kaikkialle säteilevä rakkaus nyt oikein katosi? Tai ironiantajusi jota olisi tarvittu edellisen viestini lukemiseen ;)
Se on varattu perheelle ja läheisille, muille ihmisille on varattu ihan sitä peruslämpöä. Miksi oletetaan, että onnellinen ihminen olisi jotenkin tyhmä? Kyllähän jokaisella on luonteensa mukainen kärsivällisyys tyhmyyttä kohtaan. Kerroit harjoittavasi ironiaa, jota minun tulisi ymmärtää ja arvostaa. Öh, joo.
Tiedätkö sen vanhan jutun kun keskustellaan aidasta ja aidanseipäistä? Stressihän on kamalaa ja saa.. tavissa. Ja sitten on se pyykki, tiskaus, imurointi ja kaupassakäynti. Mitenköhän ne muut ihmiset ja oikeastaan ihmiskunta on selvinnyt näistä nykyajan haasteista. Se kaupassakäynti varsinkin. Mitenköhän Maria Curie? Jeanne d`Arc oli varmaan hitsin tyytyväinen, että hänet poltettiin, eipä tarvinnut tiskata enää.
Sivusta tähän väliin totean, että vaikutat kovin katkeralta ja ilkeältä ollaksesi niin onnellinen, kiitollinen ja rakastava kuin mitä mainostit tuolla aiemmin. Mutta ei se mitään, yritä jaksaa.
Jatkakaa.
Edelleen, onnellinen ihminen ei ole tyhmä ja jos et kärsi näpäytystä aivopieruistasi (sivustakaan..) niin sekö minut tekisi ilkeäksi ja katkeraksi? Se ei mee niin, se vaan ei mee enää nii, mene vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstamammat ajattelevat , että yhteiskunta pyörii lasten luistimien sovituksella ja harrastekerhon suunnittelukokouksilla, niin annetaan heidän toki elää siinä uskossa.
Samalla kun naiset näpertelevät tomaattimurskansa kanssa päivittäin, miehet pyörittävät yhteiskuntaa.
Jokainen kykyjensä mukaan. Annetaan mammojen tuntea itsensä voimaantuneiksi maitolitran ostamisen suunnittelusta. Tasapaino maailmassa säilyy, kuten jo tuhansia vuosia.
MOT. Pelkkää naisten tekemän kotityön vähättelyä jälleen ka itsensä jalustalle nostamista. Kummasti silti miehille kuitenkin kelpaa (pääasiassa naisen hoitamat) siisti asunto, puhtaat vaatteet, valmis ruoka, tiskatut tiskit (oli sitten kone tiskarina tai ei) hoidetut ja puetut muksut jne.
Toivottavasti sinua ei kukaan nainen katsele ja passaa kotona.
Yksikään mies ei ole koko maailmanhistorian aikana tehnyt kotona ikinä mitään.
Happy now?
Lähetän marttyyrimitalin postissa, jos laitat osoitteesi.
Voit pitää mitalisi, sillä minulla on harvinainen mies, joka tekeekin jotain kotona. Mutta meillä ei onneksi ole lapsia sotkemassa, mikä helpottaa kummasti.
Sinulla on maailman ainoa mies, joka tekee jotain kotona, ja sinäkin olet itse täydellisyys?
Mutta silti raivoat otsasuonet pullottaen miesvihaketjussa? Ihan uskottavaa. Sinulla tuskin on mitään muuta kuin ex-mies, tai tuleva sellainen.
”Käynpä kiinni viestin kirjoittajaan, kun minulla ei ole mitään sanottavaa itse asiaan.”
"Elämäni on täydellistä, mutta haukunpa kaikki miehet paskoiksi, koska minulla on mutu"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on jankkaamista täynnä koko ketju. Tämä yksi suunnittelujankkaaja ei usko niin millään, että muistettavaa on oikeasti paljon. Jokainen yksittäinen asia on pikkujuttu ja vie sekunnin, mutta yritäpä pitää mielessä samaan aikaan sata pikkujuttua. Ei ole niin helppoa.
Listasin huvikseni ja esimerkiksi, mitä kaikkea yritän itse tänään pitää mielessä. Lonkalta heitetty lista näyttää tältä, varmasti jäi pois:
- Tilaa nuorimman valokuvat + tarkista mummien ja kummien kuvatoiveet (voi jättää myöhemmäs, mutta mitä pidemmälle siirtää, sitä pidempään joutuu pitämään tämän mielessä)
- Sovi kuljetuksista lapsen mökkivierailulle ja tarkista, tarvitaanko mukaan jotain erityistä. Etsi/hanki, jos tarvitsee.
- Kerää kirppismyyntiin lähtevät kamat, hinnoittele, varaa vaihtorahat ja huolehdi kuljetukset kirppikselle. Hae vaaterekki varastosta.
- Suunnittele ja valmista tarjottavat lapsen huomisille synttäreille (huom. erityisruokavaliot, mahdollinen kauppareissu)
- Huolehdi kierrätyksestä (lastaa auto, pyydä miestä ajamaan kierrätyskeskuksen kautta)
- Varaa pienemmän lapsen parturi ja anna isommalle rahaa kampaajaan
- Haravoi lehdet (ennen kuin naapuri huomauttaa, ehkä sunnuntai riittää)
- Älä pysähdy kotimatkalla missään – ajoissa kotiin avaamaan nuohoojalle ovi
- Laita kaveriperheelle viestiä ja sovi glögi-illasta, josta on puhuttu
- Sovi sunnuntaivierailun aikataulu ja tarvitaanko jotain
- Muista isän kyläily tänään, osta matkalta pullaa
Sosiaalista elämää voisi rajoittaa ja se vähentäisi muistettavien listaa, mutta ystävät ja perhe ovat tärkeitä, yhdessä on mukavaa ja haluan pitää suhteista huolta. Tämä on aika tyypillinen viikonloppu ja näistä kaikista on huolehdittava itse, jotta tulevat tehdyiksi. Miehelläni työn ulkopuolisia muistettavia asioita on samaan aikaan kaksi: pakkaa punttiskamat, muista pysähtyä siellä kierrätyskeskuksessa.
Mieheni tietää hyvin, ettei homma ole meillä vastuiden ja nimenomaan muistamisen osalta tasapainossa, mutta molemmat tiedämme, että hän ei millään pystyisi pitämään tätä kaikkea mielessään ja olisi erittäin stressaantunut, jos joutuisi yrittämään. Mies tekee asioita pyynnöstäni, huolehtii kuljetuksia, siivoaa ja laittaa ruokaa, jne, jne. Mutta olemme yhteisesti todenneet, että meillä tämä muistamisen, huolehtimisen, suunnittelun ja ennakoinnin kuorma nyt toistaiseksi ainakin on väistämättä minulla. Onneksi mies arvostaa, että hoidan näitä juttuja ja tajuaa, että ne kyllä kuormittavat minua.
Sinä siis myönnät käskyttäväsi, määräileväsi, pomottelevasi, pompottelevasi ja alistavasi miestäsi?
Mites se henkinen väkivalta määriteltiinkään? Ihanaa että olet kotisi pirttihirmu. Miehesi on varmasti superonnellinen.
Pyytää voi pomottamatta ja ehdottaa voi alistamatta. Mieheni on erittäin tyytyväinen siihen, ettei hänen tarvitse muistaa näitä asioita ja myös hyvin valmis hoitamaan mitä milloinkin pyydän. Hän myös pyrkii siihen, että voisi tulevaisuudessa kantaa enemmän vastuuta myös muistamisesta. Minä olen valmis vaihtamaan rooleja tai muuttamaan työnjakoa heti, kun mies niin haluaa. En koe itseäni pirttihirmuksi eikä mieskään käsittääkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nolottaa lukea näitä keskusteluja.
"Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista. Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä."
Tämähän on ihan totta, nämä eivät vaadi suunnittelua vaan tekemistä. - -
Kotityöt eivät ole projekti eikä niiden suunnittelutyö ole kovin raskasta ellei organisointi eli pohjatyöt ja rutiinit ole tehty huonosti. Meillä - - kotityöt on organisoitu hyvin ja jaettu tasan. Ei ongelmia.
Siis niin kuin mitä? Kotitytöt eivät vaadi suunnittelua, mutta niiden suunnitteluTYÖ ei käy kovin raskaaksi jos ne on organisoitu kunnolla, tehty pohjatöitä ja hommat on jaettu tasan.
Jaa-a. Että semmoista larppausta tällä kertaa.
Kun minulla ei ole raskasta niin kellään muullakaan ei voi olla.
Niin. Ja homma ei vaadi suunnittelua mutta toki vaatii suunnittelutyötä, pohjatöitä, organisointia ja työnjakoa. Ja olevinaan vastuussa jostain miljoonaprojekteista tämä tyyppi? Unissaan.
Kyllä minä työkseni olen vastuussa useammasta muutamien miljoonien eurojen arvoisista projekteista ja pidän työstäni, se ei ahdista. Joten kotityötkään eivät ahdista. Se pohjatyö kannattaa tehdä kerran ja kunnolla niin sitten ne arjen asiat eivät laahaa joka päivä riskeinä ja stressinä matkassa. Hyvä kommunikaatio ja viestintä on a & o. Lähtien puolisovalinnasta... kenen kanssa homma toimii ja mitä riskejä siinä mahdollisesti on, riskienhallinnasta on monta hyvää kirjaa :D
Se on niin vaikeaa kuin itse siitä teet ja minua nolottaa kuinka monet täällä ulkoistavat vastuunsa perheessä vallitsevasta tilanteesta jollekin muulle. Kuka muu muka? Jos homma ei toimi ja olet parhaasi yrittänyt niin joko hyväksyt asian tai sitten et hyväksy ja ratkaiset ongelman, tavalla tai toisella. Toista ihmistä on mahdoton muuttaa ja kyse on siitä, haluaako hän itse muuttua, muuttaa vaikka toimintatapojaan yhteisellä sopimuksella.
Palstan vatvomista ei jaksa määräänsä enempää sietää, ok vertaistuki ja omien pohdintojen sparrailu mutta joskus se ongelma on RATKAISTAVA jos haluaa elää hyvää elämää. Ei kannata ampua viestin tuojaa. Miksi velloa ongelmia ja siirtää vastuuta omasta elämästään muille kuin ongelmaratkaisu vaatii vain aloitekykyä ja rohkeutta tehdä päätöksiä. Kyse on omasta elämästä, joten olisin aika tarkka miten sen eläisin.
Älä räkytä vaan tee jotain.
Ehkä projektisi ovat vain liian pieniä? Itse työskentelen isojen rakennusprojektien parissa ja kymmenien miljoonien budjetti ei ole mitenkään vielä ihmeellinen. Ja silti työelämä tuntuu minsuta paljon helpommalta ja hallittavammalta kuin kotityöt. Kyse ei siis ole vain ja ainoastaan orgenisointikyvyistä vaan siitä että kotielämä on usein paljon yllätyksellisempää kuin työelämä. Työprojektien riskienhallinta tarjoaa yleensä ratkaisut lähes kaikkiin erilaisiin ongelmiin ja vastassa on järkeviä aikuisia ihmisiä. Asiat ovat asioita.
Kotona koko paletti voi keikahtaa saman tien kun heräät aamulla ja toteat lapsen olevan vesirokossa. Siinä sitten menee seuraavat viikot täysin uusiksi varsinkin jos perheessä on useampia lapsia jotka sairastuvat peräperää.
Projektit liittyvät alaani, joka ei ole kohta taas taantumasta kärsivä rakennusala, joten mittakaavassa ne eivät ole liian pieniä, ovat alaan mitoitettuja ja olen niistä kaikista vastuussa. Toki jos sinä olet vastuussa useammasta kymmenien miljoonien rakennusprojekteista niin onhan siinä yhdelle ihmiselle vastuuta.
Mutta arvokkaampi on omat lapset vaikka en heitä projekteihin vertaisi. Minä tiesin jo kun halusin lapsia, että he ovat kaikista tärkeimmät elämässäni niin stressi pysyy hallinnassa ja maailmani ei helposti keikahda. Vertaan jatkuvasti stressiä, onko vaikka vesirokko stressin arvoista verrattuna siihen että menettäisimme lapsemme - no ei ole. Joten ei stressiä eikä paletin keikkuminen haittaa. Se on vain hoidettava se tilanne, ratkaistava.
Kyselepä teidän työmaajohtajilta miten he ajattelevat stressin omalta kohdaltaan. Siisti sisätyö on vähän toista kun yrittää käsimerkein räntäsateessa tulkata virolaiselle raksamiehelle että jos tosiaan olet ammattimies niin tämän ei pitäisi tuottaa vaikeuksia. Työmaalla hoidetaan ongelmia mitä suunnittelussa ei ole huomioitu. Toinen stressiin vaikuttava asia on vastuu, oletko mukana projektissa vai vastuussa projektista.
Hassua etttä ymmärrät kyllä hyvin työmaaolosuhteiden aiheuttamaa stressiä mutta et kuitenkaan lainkaan kotiympäristön aiheuttamaa stressiä. Kummassakin kun on juuri niitä epävarmuuden ja yllätyksellisyyden elementtejä. Kotona sinulle lapsen vesirokko on vain "asia joka on hoidettava" mutta eikö ongelma työmaalla ole ihan samalla tavalla vain asia joka on hoidettava? Tai eikö kommunikointi uhmaikäisen lapsen kanssa ole aivan yhtä vaativa homma kuin kielipuolen virolaisen kanssa kommunikointi?
Olet nyt vain päättänyt että kotielämä ei vain yksinkertaisesti voi olla kenellekään stressaavaa joten mikään ei saa sinua muuttamaan kantaasi.
Tajusin hetki sitten kahvia hakiessani vastauksen kysymykseesi. Olen niin onnellinen perheestäni etten stressaa asioista, joista olen kiitollinen, joka päivä.
Ehkä ensin täytyy menettää jotain kallisarvoista, että osaa ja muistaa olla kiitollinen. Menetys ei tehnyt minusta pyhimystä mutta pystyn valita tunteet, joihin keskityn. Rakkaus, ilo, kiitollisuus, onnellisuus. Tänään valitsen ilon. Minun on vaikea suuttua miehelleni ja lapsilleni koska en vain unohda hetkeksikään, että rakastan. Se ei tee minusta marttyyriä. Sanon miten homma toimii tai ei toimi. Rakkaus on hyvä tapa saada ääni ja tulla kuulluksi, toimii molempiin suuntiin.
Noh, näin meillä. Helppoahan tämä minun ja meidän elämä on. Menetykset kuuluvat elämään mutta ei niin pahaa ettei siitä jotain hyvääkin seuraa - ja siitä olen kiitollinen, joka päivä.
Ok. Menetyksiä kun ei voi itse valita elämäänsä joten voit kai nyt tajuta että joku muu ei koe arkeaan kuten sinä joten voi kenties jopa stressaantua?
Toki voit stressata pyykeistä, tiskeistä, imuroinnista ja kaupassa käymisestä itsesi siihen pisteeseen, että verisuoni poksahtaa päästäsi. Oletko nyt tyytyväinen?
Olen. On aina yhtä hienoa kun joku loputtoman jankkauksen jälkeen ajautuu nurkkaan ja joutuu myöntämään että on ehkä katsonut asioita liikaa vain omasta näkökulmastaan. Huomaatko että sinullakin on elämässä vielä oppimista vaikka oletkin niin valtaisan onnellinen ja elämästä paljon oppinut?
Se on varmaan niin hienoa olla oikeassa - onnittelen sinua, olet täysin oikeassa siinä, että sinulla on täydet oikeudet stressata itsesi hengiltähengaillen kotitöistä. Minä oppimaton vain jankkasin sitä ettei se ole sen arvoista. Tyhmä minä - tuhkaa ja säkkiä. Kukahan imuroisi? Stressiä pukkaa.
Mihin se menetysten jalostama onnellisuus ja kaikkialle säteilevä rakkaus nyt oikein katosi? Tai ironiantajusi jota olisi tarvittu edellisen viestini lukemiseen ;)
Se on varattu perheelle ja läheisille, muille ihmisille on varattu ihan sitä peruslämpöä. Miksi oletetaan, että onnellinen ihminen olisi jotenkin tyhmä? Kyllähän jokaisella on luonteensa mukainen kärsivällisyys tyhmyyttä kohtaan. Kerroit harjoittavasi ironiaa, jota minun tulisi ymmärtää ja arvostaa. Öh, joo.
Tiedätkö sen vanhan jutun kun keskustellaan aidasta ja aidanseipäistä? Stressihän on kamalaa ja saa.. tavissa. Ja sitten on se pyykki, tiskaus, imurointi ja kaupassakäynti. Mitenköhän ne muut ihmiset ja oikeastaan ihmiskunta on selvinnyt näistä nykyajan haasteista. Se kaupassakäynti varsinkin. Mitenköhän Maria Curie? Jeanne d`Arc oli varmaan hitsin tyytyväinen, että hänet poltettiin, eipä tarvinnut tiskata enää.
Osa selvinnyt paremmin ja osa huonommin. Aina riippuen siitä millaisia haasteita se elämä on itse kullekin antanut arkeen. En tiedä miksi pitäisi olla joku yksi ainoa oikea tapa jolla jokaisen pitäisi arkeen reagoida. Tai miksi sinä yrität väkisin ajaa koko ajan sellaista ajatusta jossa stressaatuminen arjesta tai arjen tunteminen ajoittain raskaana olisi jotenkin lähtökohtaisesti aina väärin.
Voit toki heittää sekään jonkun menneisyyden poikkeusyksilön mutta tiedät varmaan itsekin että heidän elämänsä ei ole kauhean relevanttia pohdittaessa nykyisen Suomen perheiden haasteita. Koko elämä ja sen vaatimukset ovat täysin erilaisia. Monilta osin helpompia mutta joilta osin myös suurempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstamammat ajattelevat , että yhteiskunta pyörii lasten luistimien sovituksella ja harrastekerhon suunnittelukokouksilla, niin annetaan heidän toki elää siinä uskossa.
Samalla kun naiset näpertelevät tomaattimurskansa kanssa päivittäin, miehet pyörittävät yhteiskuntaa.
Jokainen kykyjensä mukaan. Annetaan mammojen tuntea itsensä voimaantuneiksi maitolitran ostamisen suunnittelusta. Tasapaino maailmassa säilyy, kuten jo tuhansia vuosia.
MOT. Pelkkää naisten tekemän kotityön vähättelyä jälleen ka itsensä jalustalle nostamista. Kummasti silti miehille kuitenkin kelpaa (pääasiassa naisen hoitamat) siisti asunto, puhtaat vaatteet, valmis ruoka, tiskatut tiskit (oli sitten kone tiskarina tai ei) hoidetut ja puetut muksut jne.
Toivottavasti sinua ei kukaan nainen katsele ja passaa kotona.
Jaa, minä ainakin teen nuo kaikki ja paljon vielä lisää. Mutta en voivottele pitkin palstoja kunniaa vaatien.
T: M.45
Niin, mutta morkkaat naisia pitkin palstoja ja niputat kaikki naiset samaan muottiin. Tosiasia kuitenkin on, että suurin osa miehistä ei laita tikkua ristiin ollenkaan ja ne loput vasta sitten kun nainen sanoo asiasta ja käskee tekemään jotain.
No en ole ainakaan selvännäkijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstamammat ajattelevat , että yhteiskunta pyörii lasten luistimien sovituksella ja harrastekerhon suunnittelukokouksilla, niin annetaan heidän toki elää siinä uskossa.
Samalla kun naiset näpertelevät tomaattimurskansa kanssa päivittäin, miehet pyörittävät yhteiskuntaa.
Jokainen kykyjensä mukaan. Annetaan mammojen tuntea itsensä voimaantuneiksi maitolitran ostamisen suunnittelusta. Tasapaino maailmassa säilyy, kuten jo tuhansia vuosia.
Miehet luulevat pyörittävänsä yhteiskuntaa. Mutta sinä päivänä kun mies palaa tyhjään asuntoon jossa ei ole ruokaa, pestyjä pyykkejä tai pedattuja sänkyjä, he huomaavat että olivat väärässä. Se yhteiskunta ei ole joku abstraksti asia tai jossain "tuolla ulkona" vaan meille ihmisyksilöille se on juuri se oma arki ja mitä siinä tapahtuu.
Sitäpaitsi nykymaailmassa iso osa naisista sekä "näpertää tomaattimurskan kanssa" että tekevät yhteiskunnallisesti merkittävää palkkatyötä. Joku kotirouvayhteiskunta on jo aika kaukana takanapäin.
Ohiksena huomautettakoon, ettei Suomessa ole koskaan kotirouvakulttuuria ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstamammat ajattelevat , että yhteiskunta pyörii lasten luistimien sovituksella ja harrastekerhon suunnittelukokouksilla, niin annetaan heidän toki elää siinä uskossa.
Samalla kun naiset näpertelevät tomaattimurskansa kanssa päivittäin, miehet pyörittävät yhteiskuntaa.
Jokainen kykyjensä mukaan. Annetaan mammojen tuntea itsensä voimaantuneiksi maitolitran ostamisen suunnittelusta. Tasapaino maailmassa säilyy, kuten jo tuhansia vuosia.
MOT. Pelkkää naisten tekemän kotityön vähättelyä jälleen ka itsensä jalustalle nostamista. Kummasti silti miehille kuitenkin kelpaa (pääasiassa naisen hoitamat) siisti asunto, puhtaat vaatteet, valmis ruoka, tiskatut tiskit (oli sitten kone tiskarina tai ei) hoidetut ja puetut muksut jne.
Toivottavasti sinua ei kukaan nainen katsele ja passaa kotona.
Yksikään mies ei ole koko maailmanhistorian aikana tehnyt kotona ikinä mitään.
Happy now?
Lähetän marttyyrimitalin postissa, jos laitat osoitteesi.
Voit pitää mitalisi, sillä minulla on harvinainen mies, joka tekeekin jotain kotona. Mutta meillä ei onneksi ole lapsia sotkemassa, mikä helpottaa kummasti.
Sinulla on maailman ainoa mies, joka tekee jotain kotona, ja sinäkin olet itse täydellisyys?
Mutta silti raivoat otsasuonet pullottaen miesvihaketjussa? Ihan uskottavaa. Sinulla tuskin on mitään muuta kuin ex-mies, tai tuleva sellainen.
”Käynpä kiinni viestin kirjoittajaan, kun minulla ei ole mitään sanottavaa itse asiaan.”
"Elämäni on täydellistä, mutta haukunpa kaikki miehet paskoiksi, koska minulla on mutu"
Miten niin pelkkä mutu? Isäni ei tehnyt kotona juuri mitään muuta kuin sotkua ja olen kyllä nähnyt ja seurannut aika paljon elämää ja nähnyt ja kuullut ihan itse, kuinka miehiä ei kotityöt kiinnosta, tosin ruoka, puhtaat vaatteet, tiskit ja muksut kelpaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on jankkaamista täynnä koko ketju. Tämä yksi suunnittelujankkaaja ei usko niin millään, että muistettavaa on oikeasti paljon. Jokainen yksittäinen asia on pikkujuttu ja vie sekunnin, mutta yritäpä pitää mielessä samaan aikaan sata pikkujuttua. Ei ole niin helppoa.
Listasin huvikseni ja esimerkiksi, mitä kaikkea yritän itse tänään pitää mielessä. Lonkalta heitetty lista näyttää tältä, varmasti jäi pois:
- Tilaa nuorimman valokuvat + tarkista mummien ja kummien kuvatoiveet (voi jättää myöhemmäs, mutta mitä pidemmälle siirtää, sitä pidempään joutuu pitämään tämän mielessä)
- Sovi kuljetuksista lapsen mökkivierailulle ja tarkista, tarvitaanko mukaan jotain erityistä. Etsi/hanki, jos tarvitsee.
- Kerää kirppismyyntiin lähtevät kamat, hinnoittele, varaa vaihtorahat ja huolehdi kuljetukset kirppikselle. Hae vaaterekki varastosta.
- Suunnittele ja valmista tarjottavat lapsen huomisille synttäreille (huom. erityisruokavaliot, mahdollinen kauppareissu)
- Huolehdi kierrätyksestä (lastaa auto, pyydä miestä ajamaan kierrätyskeskuksen kautta)
- Varaa pienemmän lapsen parturi ja anna isommalle rahaa kampaajaan
- Haravoi lehdet (ennen kuin naapuri huomauttaa, ehkä sunnuntai riittää)
- Älä pysähdy kotimatkalla missään – ajoissa kotiin avaamaan nuohoojalle ovi
- Laita kaveriperheelle viestiä ja sovi glögi-illasta, josta on puhuttu
- Sovi sunnuntaivierailun aikataulu ja tarvitaanko jotain
- Muista isän kyläily tänään, osta matkalta pullaa
Sosiaalista elämää voisi rajoittaa ja se vähentäisi muistettavien listaa, mutta ystävät ja perhe ovat tärkeitä, yhdessä on mukavaa ja haluan pitää suhteista huolta. Tämä on aika tyypillinen viikonloppu ja näistä kaikista on huolehdittava itse, jotta tulevat tehdyiksi. Miehelläni työn ulkopuolisia muistettavia asioita on samaan aikaan kaksi: pakkaa punttiskamat, muista pysähtyä siellä kierrätyskeskuksessa.
Mieheni tietää hyvin, ettei homma ole meillä vastuiden ja nimenomaan muistamisen osalta tasapainossa, mutta molemmat tiedämme, että hän ei millään pystyisi pitämään tätä kaikkea mielessään ja olisi erittäin stressaantunut, jos joutuisi yrittämään. Mies tekee asioita pyynnöstäni, huolehtii kuljetuksia, siivoaa ja laittaa ruokaa, jne, jne. Mutta olemme yhteisesti todenneet, että meillä tämä muistamisen, huolehtimisen, suunnittelun ja ennakoinnin kuorma nyt toistaiseksi ainakin on väistämättä minulla. Onneksi mies arvostaa, että hoidan näitä juttuja ja tajuaa, että ne kyllä kuormittavat minua.
Sinä siis myönnät käskyttäväsi, määräileväsi, pomottelevasi, pompottelevasi ja alistavasi miestäsi?
Mites se henkinen väkivalta määriteltiinkään? Ihanaa että olet kotisi pirttihirmu. Miehesi on varmasti superonnellinen.
Pyytää voi pomottamatta ja ehdottaa voi alistamatta. Mieheni on erittäin tyytyväinen siihen, ettei hänen tarvitse muistaa näitä asioita ja myös hyvin valmis hoitamaan mitä milloinkin pyydän. Hän myös pyrkii siihen, että voisi tulevaisuudessa kantaa enemmän vastuuta myös muistamisesta. Minä olen valmis vaihtamaan rooleja tai muuttamaan työnjakoa heti, kun mies niin haluaa. En koe itseäni pirttihirmuksi eikä mieskään käsittääkseni.
"Käsittääkseni". Sinähän olet alistanut koko perheesi omien käsitystesi mukaiseen elämään.
Monestiko mietit maitolitran ostamista päivässä? SUUNNITTELET sitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstamammat ajattelevat , että yhteiskunta pyörii lasten luistimien sovituksella ja harrastekerhon suunnittelukokouksilla, niin annetaan heidän toki elää siinä uskossa.
Samalla kun naiset näpertelevät tomaattimurskansa kanssa päivittäin, miehet pyörittävät yhteiskuntaa.
Jokainen kykyjensä mukaan. Annetaan mammojen tuntea itsensä voimaantuneiksi maitolitran ostamisen suunnittelusta. Tasapaino maailmassa säilyy, kuten jo tuhansia vuosia.
Miehet luulevat pyörittävänsä yhteiskuntaa. Mutta sinä päivänä kun mies palaa tyhjään asuntoon jossa ei ole ruokaa, pestyjä pyykkejä tai pedattuja sänkyjä, he huomaavat että olivat väärässä. Se yhteiskunta ei ole joku abstraksti asia tai jossain "tuolla ulkona" vaan meille ihmisyksilöille se on juuri se oma arki ja mitä siinä tapahtuu.
Sitäpaitsi nykymaailmassa iso osa naisista sekä "näpertää tomaattimurskan kanssa" että tekevät yhteiskunnallisesti merkittävää palkkatyötä. Joku kotirouvayhteiskunta on jo aika kaukana takanapäin.
Eikö se kunnia siitä tomaattimurskan ostamisen suunnittelemisesta nyt sitten kelpaakaan?
Sitähän te haluatte.
Kuten jo sanoin, näprää sinä niitä luistimia päivittäin.
Anteeksi että kysyn, mutta oletko jotenkin älyllisesti vajaa? Miksi jankkaat päivittäisestä luistimen näpräämisestä? Kukaan muu kuin sinä ei kuvittele että ne vaatisivat päivittäistä tarkkailua. (Onneksi sentään itsekin huomasit, että sanoit tuon asian jo. Monta kertaa. Toisto ei silti tee siitä kenenkään muun ajatusta, vaan edelleen se on sinun omasi.)
Joko olet suunnitellut, kuinka monta tomaattimurskatölkkiä viikonlopuksi pitää ostaa?
Tai kuinka monesti lapsesi pitää sovittaa luistimia tänä viikonloppuna?
Entä miten on tiskikoneen täyttöasteen laita tällä hetkellä? Onko suunnitelmasi paperilla, excelissä vai printtausta vaille?
Minäpä vastaan, kun niin kauniisti kysyt:
Viikonlopuksi ei tarvitse ostaa yhtään tomaattimurskaa, koska juuri viikolla täydensin varastoa niin, että riittää ainakin kahdeksi viikoksi. Toki viikolla jouduin tarkistamaan tilanteen ja lisäämään tomaattimurskan puutelistaan - tämä on varmaan nyt sitä suunnittelua, tai ennakointia nyt ainakin.
Lapseni on 23-vuotias ja asuu jo omillaan, joten en ole todellakaan sovitellut hänelle luistimia. Meillä lapset kasvoivat normaalisti aikuisiksi ja osaavat nyt itse pitää huolta siitä, että heillä on sopivankokoiset varusteet.
Tiskikoneen täyttäminen, pyörittäminen ja tyhjentäminen on meillä miehen vastuulla. Kysyisin häneltä, mitä on sen varalle suunnitellut, mutta valitettavasti hän on nyt töissä. (Itse olen syyslomalla, jos siellä nyt kuumeisesti mietit, miksi ”makaan palstalla” miehen raataessa.)
Minä pystyn pitämään suurimman osan muistettavista asioista ihan ulkomuistissa nyt, kun ei enää tarvitse vastata kuin kahden aikuisen arjen sujuvuudesta. Toki kännykässä on ostoslista. Lasten ollessa pieniä minulla oli seinäkalenterin ja sähköisen muistilistan lisäksi tarralappuja siellä täällä, ja silti jotain aina jäi ennakoimatta tai unohtui kokonaan. Elämä oli silloin paljon hektisempää kuin nykyään.
Noin. Oletko nyt tyytyväinen? Saitko mieleisesi vastaukset vai vieläkö jokin askarruttaa? :)
Sivusta tähän väliin totean, että vaikutat kovin katkeralta ja ilkeältä ollaksesi niin onnellinen, kiitollinen ja rakastava kuin mitä mainostit tuolla aiemmin. Mutta ei se mitään, yritä jaksaa.
Jatkakaa.