Kihlasin mielenkiintoisen ihmisen, avioliitossa hänestä tuli mariseva arjenpyörittäjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri 

No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?

Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA. 

Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?

Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.

Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi. 

Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:

Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.

https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/

No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.

Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?

Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.

Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.

Niin, tuo on nimenomaan suunnittelua. Hienoa että teillä koko perhe osallistuu siihen. Toisaalta ei tuommoinen käytäntö ihan itsekseen ilmaannu, jonkun pitää sekin kauppalista siihen jääkaapin oveen laittaa ja opettaa lapset ja puoliso kirjoittamaan siihen puutteet. Sitten kun se on tehty, arki takuulla helpottuu. Syödäänkö teillä aina samoja ruokia kun niillekään ei tarvitse yhtään ajatusta uhrata (=suunnitella)? Jos arjen suunnittelee sujuvaksi, se oikeasti voi sujua suht helpolla. Nimenomaan suunnittelee ja ennakoi, koska muuten on aina myöhässä ja joutuu kiireellä hankkimaan lapselle ne uudet luistimet kun huomenna onkin luistelua ja entiset todetaan pieniksi tai lähtemään hätäpäissään kauppaan ostamaan seuraavan päivän synttäreille sitä lahjaa. Jos nämä asiat on ennakoinut, eli suunnitellut, voi ne luistimet ja lahjat hankkia vaivatta kauppareissun yhteydessä. Kyse onkin siitä, että jonkun pitää muistaa ostaa se lahja kauppareissulla ja sovittaa niitä luistimia ajoissa. Ei suunnittelu ole mikään massiivinen asia johon pitää käyttää kerrallaan monta tuntia. Se on juuri sitä että huomaa "ahaa, maito loppuu kohta, pitää ostaa ensi kauppareissulla lisää" ja myös laittaa sen siihen kauppalistaan. Tai vaikka töistä kotiin ajaessaan miettii mitähän sitä tänään syötäisiin. Tai ruokaa laittaessaan muistelee onko varastossa sopivia luistimia vai pitääkö ostaa uudet. Pieniä asioita, mutta jos ne kasaantuvat perheessä vain yhdelle niistä muodostuu helposti suuri kokonaisuus. Kuten sanottua, joiltain tämmöinen suunnittelu ja organisointi käy luonnostaan ja tuntuu kevyeltä, toisia se rasittaa enemmän kun ei olekaan niin luontaista.

Yleensä riittää kun lähtiessä avaa jääkaapin oven ja katsoo että jaaha, maitoa lisää. Näin kärjistettynä. Jos tuo on jonkun mielestä suunnittelemista, metätyötä tai mikä termi nyt on trendikäs ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta ponnistelulta, niin ei varmaan ole helppoa elämä sitten tällä yksilöllä.

Kuvasit juuri mieheni tavan kartoittaa, mitä kaupasta pitää tuoda. Yleensä tulee maitoa, leipää, juustoa, kunkkuviipaleita, ehkä jauhelihapaketti. Aina nämä, ei koskaan mitään muuta. Ei varmasti vaadikaan mitään suunnittelua, metatyötä eikä ponnistelua.

Näillähän sitä ruokkii perheen päivittäin monipuolisesti, eikö totta?

Hahaha tää kuulostaa niin tutulta :D oon ihan tyytyväinen meidän arjen työnjakoon, ja ottanut just tästä syystä kauppalistan ja ruokien suunnittelun vastuulleni. /sivusta

Vierailija kirjoitti:

Nolottaa lukea näitä keskusteluja.

"Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista. Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä."

Tämähän on ihan totta, nämä eivät vaadi suunnittelua vaan tekemistä. Jos tämä vaatii suunnittelua niin ihminen ei tee aivoillaan kovin kummoistakaan suunnittelutyötä. Minulle suunnittelu on oikeaa työtä ja vaatii aivoilta kierroksia ja aikaa. Kun teen kodin rutiinitöitä kuten tiski, pyykki ja imurointi niin se on hermolepoa. Aivot lepää rutiineissa ja saatan yhtäkkiä keksiä ratkaisun muutaman miljoonan euron projektiin.

Kotityöt eivät ole projekti eikä niiden suunnittelutyö ole kovin raskasta ellei organisointi eli pohjatyöt ja rutiinit ole tehty huonosti. Meillä kumpikin vanhempi, myös mieheni, tekevät työkseen vaativaa suunnittelutyötä, joten kotityöt on organisoitu hyvin ja jaettu tasan. Ei ongelmia.

Miljoonbaprojektien vetäjänä tiedät varmaan että niitä projektejakin on erilaisia. Osa on aika suoraviivaisia mutta joissain on paljon enemmän muuttujia ja osapuolia kuin toisissa. Nämä taas vaativat enemmän työtä ja suunnittelua.

Aivan samoin myös perheitä on erilaisia. Yhden lapsen perheessä jossa molemmilla normaali päivätyö eikä lapsella paljon harrastuksia, ei sitä suunnittelua tosiaankaan ole kauhean paljon. Kotityöt voi tehdä aika lailla samalla tavalla ja rutiinilla koko ajan.

Mutta jos otat vertailuksi vaikka kolmen lapsen perheen jossa vanhemmilla vuorotyöt ja lapsilla paljon harratuksia, on arjen sumplimen toimivaksi aivan eri suuruusluokan asia.  Ja siinä ei mikään yksi ainut rutiini toimikaan kun aikataulut saattavat olla erilaisia joka ikinen viikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nolottaa lukea näitä keskusteluja.

"Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista. Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä."

Tämähän on ihan totta, nämä eivät vaadi suunnittelua vaan tekemistä. - -

Kotityöt eivät ole projekti eikä niiden suunnittelutyö ole kovin raskasta ellei organisointi eli pohjatyöt ja rutiinit ole tehty huonosti. Meillä - - kotityöt on organisoitu hyvin ja jaettu tasan. Ei ongelmia.

Siis niin kuin mitä? Kotitytöt eivät vaadi suunnittelua, mutta niiden suunnitteluTYÖ ei käy kovin raskaaksi jos ne on organisoitu kunnolla, tehty pohjatöitä ja hommat on jaettu tasan.

Jaa-a. Että semmoista larppausta tällä kertaa.

Kun minulla ei ole raskasta niin kellään muullakaan ei voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nolottaa lukea näitä keskusteluja.

"Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista. Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä."

Tämähän on ihan totta, nämä eivät vaadi suunnittelua vaan tekemistä. - -

Kotityöt eivät ole projekti eikä niiden suunnittelutyö ole kovin raskasta ellei organisointi eli pohjatyöt ja rutiinit ole tehty huonosti. Meillä - - kotityöt on organisoitu hyvin ja jaettu tasan. Ei ongelmia.

Siis niin kuin mitä? Kotitytöt eivät vaadi suunnittelua, mutta niiden suunnitteluTYÖ ei käy kovin raskaaksi jos ne on organisoitu kunnolla, tehty pohjatöitä ja hommat on jaettu tasan.

Jaa-a. Että semmoista larppausta tällä kertaa.

Kun minulla ei ole raskasta niin kellään muullakaan ei voi olla.

Niin. Ja homma ei vaadi suunnittelua mutta toki vaatii suunnittelutyötä, pohjatöitä, organisointia ja työnjakoa. Ja olevinaan vastuussa jostain miljoonaprojekteista tämä tyyppi? Unissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri 

No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?

Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA. 

Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?

Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.

Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi. 

Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:

Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.

https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/

No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.

Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?

Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.

Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.

Niin, tuo on nimenomaan suunnittelua. Hienoa että teillä koko perhe osallistuu siihen. Toisaalta ei tuommoinen käytäntö ihan itsekseen ilmaannu, jonkun pitää sekin kauppalista siihen jääkaapin oveen laittaa ja opettaa lapset ja puoliso kirjoittamaan siihen puutteet. Sitten kun se on tehty, arki takuulla helpottuu. Syödäänkö teillä aina samoja ruokia kun niillekään ei tarvitse yhtään ajatusta uhrata (=suunnitella)? Jos arjen suunnittelee sujuvaksi, se oikeasti voi sujua suht helpolla. Nimenomaan suunnittelee ja ennakoi, koska muuten on aina myöhässä ja joutuu kiireellä hankkimaan lapselle ne uudet luistimet kun huomenna onkin luistelua ja entiset todetaan pieniksi tai lähtemään hätäpäissään kauppaan ostamaan seuraavan päivän synttäreille sitä lahjaa. Jos nämä asiat on ennakoinut, eli suunnitellut, voi ne luistimet ja lahjat hankkia vaivatta kauppareissun yhteydessä. Kyse onkin siitä, että jonkun pitää muistaa ostaa se lahja kauppareissulla ja sovittaa niitä luistimia ajoissa. Ei suunnittelu ole mikään massiivinen asia johon pitää käyttää kerrallaan monta tuntia. Se on juuri sitä että huomaa "ahaa, maito loppuu kohta, pitää ostaa ensi kauppareissulla lisää" ja myös laittaa sen siihen kauppalistaan. Tai vaikka töistä kotiin ajaessaan miettii mitähän sitä tänään syötäisiin. Tai ruokaa laittaessaan muistelee onko varastossa sopivia luistimia vai pitääkö ostaa uudet. Pieniä asioita, mutta jos ne kasaantuvat perheessä vain yhdelle niistä muodostuu helposti suuri kokonaisuus. Kuten sanottua, joiltain tämmöinen suunnittelu ja organisointi käy luonnostaan ja tuntuu kevyeltä, toisia se rasittaa enemmän kun ei olekaan niin luontaista.

Yleensä riittää kun lähtiessä avaa jääkaapin oven ja katsoo että jaaha, maitoa lisää. Näin kärjistettynä. Jos tuo on jonkun mielestä suunnittelemista, metätyötä tai mikä termi nyt on trendikäs ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta ponnistelulta, niin ei varmaan ole helppoa elämä sitten tällä yksilöllä.

Ymmärrät varmaan yksinkertaista matikkaa? Yksi on pieni luku mutta sata paljon isompi, eikö niin? Aivan samoin yksi jääkaappiin katsominen on pieni homma mutta jos vastaavia hommia kasaantuu päivään sata niin se on jo iso määrä ja voi jopa kuormittaa ihmistä. Oliko nyt vihdoin riittävän yksinkertaisesti selitetty?

Kerro nyt ne sata asiaa, jotka sun pitää hoitaa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri 

No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?

Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA. 

Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?

Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.

Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi. 

Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:

Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.

https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/

No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.

Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?

Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.

Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.

Niin, tuo on nimenomaan suunnittelua. Hienoa että teillä koko perhe osallistuu siihen. Toisaalta ei tuommoinen käytäntö ihan itsekseen ilmaannu, jonkun pitää sekin kauppalista siihen jääkaapin oveen laittaa ja opettaa lapset ja puoliso kirjoittamaan siihen puutteet. Sitten kun se on tehty, arki takuulla helpottuu. Syödäänkö teillä aina samoja ruokia kun niillekään ei tarvitse yhtään ajatusta uhrata (=suunnitella)? Jos arjen suunnittelee sujuvaksi, se oikeasti voi sujua suht helpolla. Nimenomaan suunnittelee ja ennakoi, koska muuten on aina myöhässä ja joutuu kiireellä hankkimaan lapselle ne uudet luistimet kun huomenna onkin luistelua ja entiset todetaan pieniksi tai lähtemään hätäpäissään kauppaan ostamaan seuraavan päivän synttäreille sitä lahjaa. Jos nämä asiat on ennakoinut, eli suunnitellut, voi ne luistimet ja lahjat hankkia vaivatta kauppareissun yhteydessä. Kyse onkin siitä, että jonkun pitää muistaa ostaa se lahja kauppareissulla ja sovittaa niitä luistimia ajoissa. Ei suunnittelu ole mikään massiivinen asia johon pitää käyttää kerrallaan monta tuntia. Se on juuri sitä että huomaa "ahaa, maito loppuu kohta, pitää ostaa ensi kauppareissulla lisää" ja myös laittaa sen siihen kauppalistaan. Tai vaikka töistä kotiin ajaessaan miettii mitähän sitä tänään syötäisiin. Tai ruokaa laittaessaan muistelee onko varastossa sopivia luistimia vai pitääkö ostaa uudet. Pieniä asioita, mutta jos ne kasaantuvat perheessä vain yhdelle niistä muodostuu helposti suuri kokonaisuus. Kuten sanottua, joiltain tämmöinen suunnittelu ja organisointi käy luonnostaan ja tuntuu kevyeltä, toisia se rasittaa enemmän kun ei olekaan niin luontaista.

Yleensä riittää kun lähtiessä avaa jääkaapin oven ja katsoo että jaaha, maitoa lisää. Näin kärjistettynä. Jos tuo on jonkun mielestä suunnittelemista, metätyötä tai mikä termi nyt on trendikäs ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta ponnistelulta, niin ei varmaan ole helppoa elämä sitten tällä yksilöllä.

Ymmärrät varmaan yksinkertaista matikkaa? Yksi on pieni luku mutta sata paljon isompi, eikö niin? Aivan samoin yksi jääkaappiin katsominen on pieni homma mutta jos vastaavia hommia kasaantuu päivään sata niin se on jo iso määrä ja voi jopa kuormittaa ihmistä. Oliko nyt vihdoin riittävän yksinkertaisesti selitetty?

Kerro nyt ne sata asiaa, jotka sun pitää hoitaa päivässä.

En nyt ala sataa luettelemaan koska kukaan ei niitä jaksaisi lukea. Mutta jo kaupassa käynnin organisointi vaatii ainakin seuraavat asiat:

1)katso tuoretuotteiden tilanne

2)katso kuivatuotteiden tilanne

3)katso pakasteiden tilanne

4)katso pesuaineiden, vessapaperin yms. tilanne

5)katso leipien tilanne

6)katso perheen aikataulut useita päiviä eteenpäin eli milloin ehditään seuraavan kerran kauppaan ja päätä moneksiko päiväksi ruokien pitää riittää

7)huomioi poikkeavat aikataulut, esim. jos joku lapsi tarvitsee erillisen välipalan kun ei ehdi syödä ennen treenejä. Tai jos tulee vieraita tms.

8)mieti miten paljon mitäkin pitää ostaa näiden seikkojen perusteella

9)laadi ostoslista näiden asioiden ja suunniteltujen ruokien mukaan

10)mieti missä välissä kaupassa käydään ja kuka käy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nolottaa lukea näitä keskusteluja.

"Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista. Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä."

Tämähän on ihan totta, nämä eivät vaadi suunnittelua vaan tekemistä. - -

Kotityöt eivät ole projekti eikä niiden suunnittelutyö ole kovin raskasta ellei organisointi eli pohjatyöt ja rutiinit ole tehty huonosti. Meillä - - kotityöt on organisoitu hyvin ja jaettu tasan. Ei ongelmia.

Siis niin kuin mitä? Kotitytöt eivät vaadi suunnittelua, mutta niiden suunnitteluTYÖ ei käy kovin raskaaksi jos ne on organisoitu kunnolla, tehty pohjatöitä ja hommat on jaettu tasan.

Jaa-a. Että semmoista larppausta tällä kertaa.

Kun minulla ei ole raskasta niin kellään muullakaan ei voi olla.

Niin. Ja homma ei vaadi suunnittelua mutta toki vaatii suunnittelutyötä, pohjatöitä, organisointia ja työnjakoa. Ja olevinaan vastuussa jostain miljoonaprojekteista tämä tyyppi? Unissaan.

Kyllä minä työkseni olen vastuussa useammasta muutamien miljoonien eurojen arvoisista projekteista ja pidän työstäni, se ei ahdista. Joten kotityötkään eivät ahdista. Se pohjatyö kannattaa tehdä kerran ja kunnolla niin sitten ne arjen asiat eivät laahaa joka päivä riskeinä ja stressinä matkassa. Hyvä kommunikaatio ja viestintä on a & o. Lähtien puolisovalinnasta... kenen kanssa homma toimii ja mitä riskejä siinä mahdollisesti on, riskienhallinnasta on monta hyvää kirjaa :D

Se on niin vaikeaa kuin itse siitä teet ja minua nolottaa kuinka monet täällä ulkoistavat vastuunsa perheessä vallitsevasta tilanteesta jollekin muulle. Kuka muu muka? Jos homma ei toimi ja olet parhaasi yrittänyt niin joko hyväksyt asian tai sitten et hyväksy ja ratkaiset ongelman, tavalla tai toisella. Toista ihmistä on mahdoton muuttaa ja kyse on siitä, haluaako hän itse muuttua, muuttaa vaikka toimintatapojaan yhteisellä sopimuksella.

Palstan vatvomista ei jaksa määräänsä enempää sietää, ok vertaistuki ja omien pohdintojen sparrailu mutta joskus se ongelma on RATKAISTAVA jos haluaa elää hyvää elämää. Ei kannata ampua viestin tuojaa. Miksi velloa ongelmia ja siirtää vastuuta omasta elämästään muille kuin ongelmaratkaisu vaatii vain aloitekykyä ja rohkeutta tehdä päätöksiä. Kyse on omasta elämästä, joten olisin aika tarkka miten sen eläisin.

Älä räkytä vaan tee jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nolottaa lukea näitä keskusteluja.

"Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista. Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä."

Tämähän on ihan totta, nämä eivät vaadi suunnittelua vaan tekemistä. - -

Kotityöt eivät ole projekti eikä niiden suunnittelutyö ole kovin raskasta ellei organisointi eli pohjatyöt ja rutiinit ole tehty huonosti. Meillä - - kotityöt on organisoitu hyvin ja jaettu tasan. Ei ongelmia.

Siis niin kuin mitä? Kotitytöt eivät vaadi suunnittelua, mutta niiden suunnitteluTYÖ ei käy kovin raskaaksi jos ne on organisoitu kunnolla, tehty pohjatöitä ja hommat on jaettu tasan.

Jaa-a. Että semmoista larppausta tällä kertaa.

Kun minulla ei ole raskasta niin kellään muullakaan ei voi olla.

Niin. Ja homma ei vaadi suunnittelua mutta toki vaatii suunnittelutyötä, pohjatöitä, organisointia ja työnjakoa. Ja olevinaan vastuussa jostain miljoonaprojekteista tämä tyyppi? Unissaan.

Kyllä minä työkseni olen vastuussa useammasta muutamien miljoonien eurojen arvoisista projekteista ja pidän työstäni, se ei ahdista. Joten kotityötkään eivät ahdista. Se pohjatyö kannattaa tehdä kerran ja kunnolla niin sitten ne arjen asiat eivät laahaa joka päivä riskeinä ja stressinä matkassa. Hyvä kommunikaatio ja viestintä on a & o. Lähtien puolisovalinnasta... kenen kanssa homma toimii ja mitä riskejä siinä mahdollisesti on, riskienhallinnasta on monta hyvää kirjaa :D

Se on niin vaikeaa kuin itse siitä teet ja minua nolottaa kuinka monet täällä ulkoistavat vastuunsa perheessä vallitsevasta tilanteesta jollekin muulle. Kuka muu muka? Jos homma ei toimi ja olet parhaasi yrittänyt niin joko hyväksyt asian tai sitten et hyväksy ja ratkaiset ongelman, tavalla tai toisella. Toista ihmistä on mahdoton muuttaa ja kyse on siitä, haluaako hän itse muuttua, muuttaa vaikka toimintatapojaan yhteisellä sopimuksella.

Palstan vatvomista ei jaksa määräänsä enempää sietää, ok vertaistuki ja omien pohdintojen sparrailu mutta joskus se ongelma on RATKAISTAVA jos haluaa elää hyvää elämää. Ei kannata ampua viestin tuojaa. Miksi velloa ongelmia ja siirtää vastuuta omasta elämästään muille kuin ongelmaratkaisu vaatii vain aloitekykyä ja rohkeutta tehdä päätöksiä. Kyse on omasta elämästä, joten olisin aika tarkka miten sen eläisin.

Älä räkytä vaan tee jotain.

Taas yksi näitä jotka kuvittelevat oman helpon elämänsä olevan vain ja ainoastaan omaa ansioitaan. Tästä on tehty aika monta psykologista tutkimustakin ja niissä on aina havaittu että elämässä menestyneet ihmiset pitävät muiden vaikeuksia itse aiheutettuina ja asioina jotka olisi voinut helposti välttää (kun olisi toiminut kuin itse toimi). Samalla hämärtyy se tosiseikka että itsellä ne lähtökohdat ovatkin olleet paljon helpommat eikä elämä vain ole tuonut eteen samanlaisia vaikeuksia kuin muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nolottaa lukea näitä keskusteluja.

"Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista. Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä."

Tämähän on ihan totta, nämä eivät vaadi suunnittelua vaan tekemistä. - -

Kotityöt eivät ole projekti eikä niiden suunnittelutyö ole kovin raskasta ellei organisointi eli pohjatyöt ja rutiinit ole tehty huonosti. Meillä - - kotityöt on organisoitu hyvin ja jaettu tasan. Ei ongelmia.

Siis niin kuin mitä? Kotitytöt eivät vaadi suunnittelua, mutta niiden suunnitteluTYÖ ei käy kovin raskaaksi jos ne on organisoitu kunnolla, tehty pohjatöitä ja hommat on jaettu tasan.

Jaa-a. Että semmoista larppausta tällä kertaa.

Kun minulla ei ole raskasta niin kellään muullakaan ei voi olla.

Niin. Ja homma ei vaadi suunnittelua mutta toki vaatii suunnittelutyötä, pohjatöitä, organisointia ja työnjakoa. Ja olevinaan vastuussa jostain miljoonaprojekteista tämä tyyppi? Unissaan.

Kyllä minä työkseni olen vastuussa useammasta muutamien miljoonien eurojen arvoisista projekteista ja pidän työstäni, se ei ahdista. Joten kotityötkään eivät ahdista. Se pohjatyö kannattaa tehdä kerran ja kunnolla niin sitten ne arjen asiat eivät laahaa joka päivä riskeinä ja stressinä matkassa. Hyvä kommunikaatio ja viestintä on a & o. Lähtien puolisovalinnasta... kenen kanssa homma toimii ja mitä riskejä siinä mahdollisesti on, riskienhallinnasta on monta hyvää kirjaa :D

Se on niin vaikeaa kuin itse siitä teet ja minua nolottaa kuinka monet täällä ulkoistavat vastuunsa perheessä vallitsevasta tilanteesta jollekin muulle. Kuka muu muka? Jos homma ei toimi ja olet parhaasi yrittänyt niin joko hyväksyt asian tai sitten et hyväksy ja ratkaiset ongelman, tavalla tai toisella. Toista ihmistä on mahdoton muuttaa ja kyse on siitä, haluaako hän itse muuttua, muuttaa vaikka toimintatapojaan yhteisellä sopimuksella.

Palstan vatvomista ei jaksa määräänsä enempää sietää, ok vertaistuki ja omien pohdintojen sparrailu mutta joskus se ongelma on RATKAISTAVA jos haluaa elää hyvää elämää. Ei kannata ampua viestin tuojaa. Miksi velloa ongelmia ja siirtää vastuuta omasta elämästään muille kuin ongelmaratkaisu vaatii vain aloitekykyä ja rohkeutta tehdä päätöksiä. Kyse on omasta elämästä, joten olisin aika tarkka miten sen eläisin.

Älä räkytä vaan tee jotain.

Ehkä projektisi ovat vain liian pieniä? Itse työskentelen isojen rakennusprojektien parissa ja kymmenien miljoonien budjetti ei ole mitenkään vielä ihmeellinen. Ja silti työelämä tuntuu minsuta paljon helpommalta ja hallittavammalta kuin kotityöt. Kyse ei siis ole vain ja ainoastaan orgenisointikyvyistä vaan siitä että kotielämä on usein paljon yllätyksellisempää kuin työelämä. Työprojektien riskienhallinta tarjoaa yleensä ratkaisut lähes kaikkiin erilaisiin ongelmiin ja vastassa on järkeviä aikuisia ihmisiä. Asiat ovat asioita.

Kotona koko paletti voi keikahtaa saman tien kun heräät aamulla ja toteat lapsen olevan vesirokossa. Siinä sitten menee seuraavat viikot täysin uusiksi varsinkin jos perheessä on useampia lapsia jotka sairastuvat peräperää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri 

No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?

Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA. 

Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?

Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.

Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi. 

Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:

Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.

https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/

No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.

Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?

Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.

Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.

Niin, tuo on nimenomaan suunnittelua. Hienoa että teillä koko perhe osallistuu siihen. Toisaalta ei tuommoinen käytäntö ihan itsekseen ilmaannu, jonkun pitää sekin kauppalista siihen jääkaapin oveen laittaa ja opettaa lapset ja puoliso kirjoittamaan siihen puutteet. Sitten kun se on tehty, arki takuulla helpottuu. Syödäänkö teillä aina samoja ruokia kun niillekään ei tarvitse yhtään ajatusta uhrata (=suunnitella)? Jos arjen suunnittelee sujuvaksi, se oikeasti voi sujua suht helpolla. Nimenomaan suunnittelee ja ennakoi, koska muuten on aina myöhässä ja joutuu kiireellä hankkimaan lapselle ne uudet luistimet kun huomenna onkin luistelua ja entiset todetaan pieniksi tai lähtemään hätäpäissään kauppaan ostamaan seuraavan päivän synttäreille sitä lahjaa. Jos nämä asiat on ennakoinut, eli suunnitellut, voi ne luistimet ja lahjat hankkia vaivatta kauppareissun yhteydessä. Kyse onkin siitä, että jonkun pitää muistaa ostaa se lahja kauppareissulla ja sovittaa niitä luistimia ajoissa. Ei suunnittelu ole mikään massiivinen asia johon pitää käyttää kerrallaan monta tuntia. Se on juuri sitä että huomaa "ahaa, maito loppuu kohta, pitää ostaa ensi kauppareissulla lisää" ja myös laittaa sen siihen kauppalistaan. Tai vaikka töistä kotiin ajaessaan miettii mitähän sitä tänään syötäisiin. Tai ruokaa laittaessaan muistelee onko varastossa sopivia luistimia vai pitääkö ostaa uudet. Pieniä asioita, mutta jos ne kasaantuvat perheessä vain yhdelle niistä muodostuu helposti suuri kokonaisuus. Kuten sanottua, joiltain tämmöinen suunnittelu ja organisointi käy luonnostaan ja tuntuu kevyeltä, toisia se rasittaa enemmän kun ei olekaan niin luontaista.

Yleensä riittää kun lähtiessä avaa jääkaapin oven ja katsoo että jaaha, maitoa lisää. Näin kärjistettynä. Jos tuo on jonkun mielestä suunnittelemista, metätyötä tai mikä termi nyt on trendikäs ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta ponnistelulta, niin ei varmaan ole helppoa elämä sitten tällä yksilöllä.

Ymmärrät varmaan yksinkertaista matikkaa? Yksi on pieni luku mutta sata paljon isompi, eikö niin? Aivan samoin yksi jääkaappiin katsominen on pieni homma mutta jos vastaavia hommia kasaantuu päivään sata niin se on jo iso määrä ja voi jopa kuormittaa ihmistä. Oliko nyt vihdoin riittävän yksinkertaisesti selitetty?

Kerro nyt ne sata asiaa, jotka sun pitää hoitaa päivässä.

En nyt ala sataa luettelemaan koska kukaan ei niitä jaksaisi lukea. Mutta jo kaupassa käynnin organisointi vaatii ainakin seuraavat asiat:

1)katso tuoretuotteiden tilanne

2)katso kuivatuotteiden tilanne

3)katso pakasteiden tilanne

4)katso pesuaineiden, vessapaperin yms. tilanne

5)katso leipien tilanne

6)katso perheen aikataulut useita päiviä eteenpäin eli milloin ehditään seuraavan kerran kauppaan ja päätä moneksiko päiväksi ruokien pitää riittää

7)huomioi poikkeavat aikataulut, esim. jos joku lapsi tarvitsee erillisen välipalan kun ei ehdi syödä ennen treenejä. Tai jos tulee vieraita tms.

8)mieti miten paljon mitäkin pitää ostaa näiden seikkojen perusteella

9)laadi ostoslista näiden asioiden ja suunniteltujen ruokien mukaan

10)mieti missä välissä kaupassa käydään ja kuka käy

Käytä älypuhelimen apsia, joka on vanhempien yhteinen. Voit tallentaa erilaisia listoja jo valmiiksi. Voit myös tilata kauppakassin kotiin. Käytä taulua, johon merkataan kaupassakäynnit ja kuka käy, lasten harkat ja vierailupäivät. Tämä tehdään kerran pari viikossa yhteisenä perheen hetkenä vaikka ruokailun jälkeen = kaikki osallistuu. Lapset merkkasvaat harkat ja välipalat itse.

Apsiin ylös heti kun joku on vähissä, otat vaikka toka vika vessapaperirullan. Pakkasessa pitää olla aina viikon verran ruokaa niin ei niin väliä vaikka leivän loppumisen. Säännöllinen rutiini eli perheen yhteinen suuunnittelu ja käytetään paria samaa kauppaa. Ei tarvitse olla juuri sen kaupan apsi, tulee tehtyä hintavertailua. Jää pois yhden ihmisen varassa tehty suunnittelu ja saadaan oikaistua monta turhaa kohtaa. Yksi päivä kauppahankintaan ja tarvittaessa täydennys jos jotain odottamatonta. Ruokalista suunnitellaan pari viikkoa kerrallaan - ne listat - ja listat talteen.

Tämä systeemi toimii käytännössä kun oli pakko saada jotain järkeä perheen sekoiluun. Osallista muut perheen jäsenet ja suunnittele tarpeeksi pitkällä jänteellä esim. kuukausi ja hyödynnä appseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nolottaa lukea näitä keskusteluja.

"Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista. Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä."

Tämähän on ihan totta, nämä eivät vaadi suunnittelua vaan tekemistä. - -

Kotityöt eivät ole projekti eikä niiden suunnittelutyö ole kovin raskasta ellei organisointi eli pohjatyöt ja rutiinit ole tehty huonosti. Meillä - - kotityöt on organisoitu hyvin ja jaettu tasan. Ei ongelmia.

Siis niin kuin mitä? Kotitytöt eivät vaadi suunnittelua, mutta niiden suunnitteluTYÖ ei käy kovin raskaaksi jos ne on organisoitu kunnolla, tehty pohjatöitä ja hommat on jaettu tasan.

Jaa-a. Että semmoista larppausta tällä kertaa.

Kun minulla ei ole raskasta niin kellään muullakaan ei voi olla.

Niin. Ja homma ei vaadi suunnittelua mutta toki vaatii suunnittelutyötä, pohjatöitä, organisointia ja työnjakoa. Ja olevinaan vastuussa jostain miljoonaprojekteista tämä tyyppi? Unissaan.

Kyllä minä työkseni olen vastuussa useammasta muutamien miljoonien eurojen arvoisista projekteista ja pidän työstäni, se ei ahdista. Joten kotityötkään eivät ahdista. Se pohjatyö kannattaa tehdä kerran ja kunnolla niin sitten ne arjen asiat eivät laahaa joka päivä riskeinä ja stressinä matkassa. Hyvä kommunikaatio ja viestintä on a & o. Lähtien puolisovalinnasta... kenen kanssa homma toimii ja mitä riskejä siinä mahdollisesti on, riskienhallinnasta on monta hyvää kirjaa :D

Se on niin vaikeaa kuin itse siitä teet ja minua nolottaa kuinka monet täällä ulkoistavat vastuunsa perheessä vallitsevasta tilanteesta jollekin muulle. Kuka muu muka? Jos homma ei toimi ja olet parhaasi yrittänyt niin joko hyväksyt asian tai sitten et hyväksy ja ratkaiset ongelman, tavalla tai toisella. Toista ihmistä on mahdoton muuttaa ja kyse on siitä, haluaako hän itse muuttua, muuttaa vaikka toimintatapojaan yhteisellä sopimuksella.

Palstan vatvomista ei jaksa määräänsä enempää sietää, ok vertaistuki ja omien pohdintojen sparrailu mutta joskus se ongelma on RATKAISTAVA jos haluaa elää hyvää elämää. Ei kannata ampua viestin tuojaa. Miksi velloa ongelmia ja siirtää vastuuta omasta elämästään muille kuin ongelmaratkaisu vaatii vain aloitekykyä ja rohkeutta tehdä päätöksiä. Kyse on omasta elämästä, joten olisin aika tarkka miten sen eläisin.

Älä räkytä vaan tee jotain.

Taas yksi näitä jotka kuvittelevat oman helpon elämänsä olevan vain ja ainoastaan omaa ansioitaan. Tästä on tehty aika monta psykologista tutkimustakin ja niissä on aina havaittu että elämässä menestyneet ihmiset pitävät muiden vaikeuksia itse aiheutettuina ja asioina jotka olisi voinut helposti välttää (kun olisi toiminut kuin itse toimi). Samalla hämärtyy se tosiseikka että itsellä ne lähtökohdat ovatkin olleet paljon helpommat eikä elämä vain ole tuonut eteen samanlaisia vaikeuksia kuin muille.

Ihan hienoa tukea toisia heidän vaikeuksissaan. Mutta elämä on oppimista, toiset oppii nopeammin ja toiset hitaammin. Minun helppo elämäni on ollut oppimista, päätöksiä, kehittämistä ja tekemistä. Mikä sinut saa ajattelemaan ettei menestyneillä ihmisillä ole ollut vaikeuksia ja että heidän elämänsä on ollut vain tavattoman helppoa.. :D olisiko joku tutkimus tästä aiheesta.

Se mistä nyt puhun: tiskaus, pyykit, imurointi kaupassa käynti niin no - onko se sinusta kovin vaikeata? Taas näitä länsimaisen ihmisen itselleen kehittämiä ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille miehelle kun tuli yllätyksenä miten paljon asioita kotona pitää hoitaakkaan. Itsellä raskaana alkuraskaudessa iski aivan hirveä väsymys ja jokainen kausi flunssa tarttui. Yksinkertaisesti minusta ei ollut pyörittämään arkea kuten normaalisti. Mies oli luullut, että meillä hoidetaan kotityöt tasavertaisesti. Mutta yllätys oli, että miten paljon pitää tehdä suunnittelutyötä, kuinka paljon ja usein kaupasta pitää tuoda tavaraa (yleensä käynyt ostamassa tyyliin maitoa ja leipää) tms.

Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? 

Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista.

Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä 

Mä kyllä ihmettelen kanssa, että mitä suunnittelutyötä oikein vaaditaan arjen pyörityksessä? Okei, ehkä ruuan kanssa, mutta kun tekee pariksi päiväksi niin välipäivät saa olla rauhassa.

Tiskikone tiskaa ja pyykkikone pesee pyykit, omat ja pienten lasten sotkut siivotaan kun niitä tulee.

Lasten synttärilahjat ostetaan kun kutsu tulee. Mitä suunnittelua siinä erikseen tarvitaan?

Milloin viimeksi huolehdit pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin? Milloin täytit ja tyhjensit tai huolsit tiski- tai pesukoneen? Milloin teit ruokaostokset ja suunnittelit ja valmistit viikon ruuat? Milloin siivosit, huolehdit lapset hoitoon ja pois, ruokit ja vaatetit?

Edelleen, mitä suunnittelua tuo vaatii? Sen kun tekee sitä mukaa kun tulee asia vastaan.

Oletko sinä niitä ihmisiä, kun lapset sanoo on nälkä, sinä lähdet kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita?

Normaaleissa talouksissa on jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi. En tiedä missä sinä elät, mutta jos sinulla on lapsia, niin tekisin sinusta lasun. -eri 

No mutta milloin, miten ja miksi ne jääkaappi, pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täyttyneet? Ei suinkaan vain joku ole suunnitellut ja ennakoinut, ja täyttänyt niitä etukäteen?

Sinä siis edelleenkin SUUNNITTELET sitä normaalia arkea? Että oikein SUUNNITTELET että jääkaapissa on maitopurkki? Mahtaa olla hankalaa elää noin vähällä järjellä varustettuna. Itselläni se maito tarttuu sieltä kaupasta mukaan ilman erityistä SUUNNITTELEMISTA. 

Ohhoh, onpa nyt suunnitelmat tapetilla. Määrittelepä lämpimiksesi, mitä sana SUUNNITELLA sinulle merkitsee?

Ei ainakaan sitä, että JATKUVASTI SUUNNITTELEN ostavani sen maitopurkin tai tomaattimurskan.

Minulla on silmät päässäni, ja tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia. Pärjäämisiä haastavassa elämässäsi. 

Et näköjään osannut määritellä, joten minäpä autan:

Suunnitella: kaavailla, hahmotella ennalta, valmistella, tehdä suunnitelmia; vrt. aikoa, ajatella, harkita, tuumia. Suunnitella tulevaisuutta. Suunnittelivat ulkomaanmatkaa. Tähän suunnittelin istuttaa pensaan. Vangit suunnittelivat karkaamista.

https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/

No niin, yritäpä uudelleen: Mitä tuo ”tiedän mitä kaapeissani on. En SUUNNITTELE sitä, että jääkaapissani on maitoa tai sinappia” on? Et ajattele, että ”kas, täytyypä ostaa maitoa”, vaan maito itsestään takertuu käteesi kaupassa ilman että sinun tarvitsee missään vaiheessa uhrata asialle ajatustakaan? No onhan kätevää kyllä, jos sulla noin automaattiohjauksella toimii.

Onpa agressiivinen vastaus. Miksi?

Siis sunnittelemmeko me - meillä on nimittäin käytössä kauppalista. Se, joka avaa viimeisen maitotölkin, kirjoittaa listaan ”maitoa”. Se, joka ottaa viimeiset leivät, tomaattimurskan, vessapaperirullan jne. kirjoittaa ne listaan. Se, joka menee seuraavaksi kauppaan, ostaa listalla olevat tavarat/ruoat.

Siis miten ihmeessä te voitte/haluatte tehdä tavallisesta elämästänne niin helvetin vaikeata? Huh, tämä ketju on todellinen ilmentymä ilmiöstä first world problems. Relax, me olemme täällä vain kerran, löysätkää pipoanne, ottakaa lasillinen viiniä, hengittäkää syvään, ajatelkaa kaikkea sitä, mitä teillä on ja kiittäkää elämää.

Niin, tuo on nimenomaan suunnittelua. Hienoa että teillä koko perhe osallistuu siihen. Toisaalta ei tuommoinen käytäntö ihan itsekseen ilmaannu, jonkun pitää sekin kauppalista siihen jääkaapin oveen laittaa ja opettaa lapset ja puoliso kirjoittamaan siihen puutteet. Sitten kun se on tehty, arki takuulla helpottuu. Syödäänkö teillä aina samoja ruokia kun niillekään ei tarvitse yhtään ajatusta uhrata (=suunnitella)? Jos arjen suunnittelee sujuvaksi, se oikeasti voi sujua suht helpolla. Nimenomaan suunnittelee ja ennakoi, koska muuten on aina myöhässä ja joutuu kiireellä hankkimaan lapselle ne uudet luistimet kun huomenna onkin luistelua ja entiset todetaan pieniksi tai lähtemään hätäpäissään kauppaan ostamaan seuraavan päivän synttäreille sitä lahjaa. Jos nämä asiat on ennakoinut, eli suunnitellut, voi ne luistimet ja lahjat hankkia vaivatta kauppareissun yhteydessä. Kyse onkin siitä, että jonkun pitää muistaa ostaa se lahja kauppareissulla ja sovittaa niitä luistimia ajoissa. Ei suunnittelu ole mikään massiivinen asia johon pitää käyttää kerrallaan monta tuntia. Se on juuri sitä että huomaa "ahaa, maito loppuu kohta, pitää ostaa ensi kauppareissulla lisää" ja myös laittaa sen siihen kauppalistaan. Tai vaikka töistä kotiin ajaessaan miettii mitähän sitä tänään syötäisiin. Tai ruokaa laittaessaan muistelee onko varastossa sopivia luistimia vai pitääkö ostaa uudet. Pieniä asioita, mutta jos ne kasaantuvat perheessä vain yhdelle niistä muodostuu helposti suuri kokonaisuus. Kuten sanottua, joiltain tämmöinen suunnittelu ja organisointi käy luonnostaan ja tuntuu kevyeltä, toisia se rasittaa enemmän kun ei olekaan niin luontaista.

Yleensä riittää kun lähtiessä avaa jääkaapin oven ja katsoo että jaaha, maitoa lisää. Näin kärjistettynä. Jos tuo on jonkun mielestä suunnittelemista, metätyötä tai mikä termi nyt on trendikäs ja se tuntuu aivan ylivoimaiselta ponnistelulta, niin ei varmaan ole helppoa elämä sitten tällä yksilöllä.

Ymmärrät varmaan yksinkertaista matikkaa? Yksi on pieni luku mutta sata paljon isompi, eikö niin? Aivan samoin yksi jääkaappiin katsominen on pieni homma mutta jos vastaavia hommia kasaantuu päivään sata niin se on jo iso määrä ja voi jopa kuormittaa ihmistä. Oliko nyt vihdoin riittävän yksinkertaisesti selitetty?

Kerro nyt ne sata asiaa, jotka sun pitää hoitaa päivässä.

En nyt ala sataa luettelemaan koska kukaan ei niitä jaksaisi lukea. Mutta jo kaupassa käynnin organisointi vaatii ainakin seuraavat asiat:

1)katso tuoretuotteiden tilanne

2)katso kuivatuotteiden tilanne

3)katso pakasteiden tilanne

4)katso pesuaineiden, vessapaperin yms. tilanne

5)katso leipien tilanne

6)katso perheen aikataulut useita päiviä eteenpäin eli milloin ehditään seuraavan kerran kauppaan ja päätä moneksiko päiväksi ruokien pitää riittää

7)huomioi poikkeavat aikataulut, esim. jos joku lapsi tarvitsee erillisen välipalan kun ei ehdi syödä ennen treenejä. Tai jos tulee vieraita tms.

8)mieti miten paljon mitäkin pitää ostaa näiden seikkojen perusteella

9)laadi ostoslista näiden asioiden ja suunniteltujen ruokien mukaan

10)mieti missä välissä kaupassa käydään ja kuka käy

Käytä älypuhelimen apsia, joka on vanhempien yhteinen. Voit tallentaa erilaisia listoja jo valmiiksi. Voit myös tilata kauppakassin kotiin. Käytä taulua, johon merkataan kaupassakäynnit ja kuka käy, lasten harkat ja vierailupäivät. Tämä tehdään kerran pari viikossa yhteisenä perheen hetkenä vaikka ruokailun jälkeen = kaikki osallistuu. Lapset merkkasvaat harkat ja välipalat itse.

Apsiin ylös heti kun joku on vähissä, otat vaikka toka vika vessapaperirullan. Pakkasessa pitää olla aina viikon verran ruokaa niin ei niin väliä vaikka leivän loppumisen. Säännöllinen rutiini eli perheen yhteinen suuunnittelu ja käytetään paria samaa kauppaa. Ei tarvitse olla juuri sen kaupan apsi, tulee tehtyä hintavertailua. Jää pois yhden ihmisen varassa tehty suunnittelu ja saadaan oikaistua monta turhaa kohtaa. Yksi päivä kauppahankintaan ja tarvittaessa täydennys jos jotain odottamatonta. Ruokalista suunnitellaan pari viikkoa kerrallaan - ne listat - ja listat talteen.

Tämä systeemi toimii käytännössä kun oli pakko saada jotain järkeä perheen sekoiluun. Osallista muut perheen jäsenet ja suunnittele tarpeeksi pitkällä jänteellä esim. kuukausi ja hyödynnä appseja.

Ei se tekemisen määrä vähene siitä että merkkaa asiat johonkin appiin pidemmän ajan kuluessa. Se vain jakaa sen työn pidemmälle ajalle.

Se kokonaisuus pitää kuitenkin lopulta hallita ja varmistaa että kaikki tarpeellinen on varmasti merkitty ylös. Pitää siis olla koko ajan se kokonaisnäkemys aikatauluista ja tarpeista.

Tai ainakaan en ole vielä löytänyt appia joka laatisi minulle valmiit kauppalistat ja kertoisi että minun kannattaa mennä kauppaan vietyäni Villen lätkätreeneihin mutta ennen kuin Veera pitää hakea ratsastuksesta kun siinä on 45 minuuttia aikaa ja Prisma siinä sopivasti matkalla. Tai että ne villen lätkävarusteet kannattaa pestä torstaina kun perjantaina on vain fysiikkatreenit joten ne ehtivät kuivua lauantaiksi jolloin on peli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nolottaa lukea näitä keskusteluja.

"Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista. Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä."

Tämähän on ihan totta, nämä eivät vaadi suunnittelua vaan tekemistä. - -

Kotityöt eivät ole projekti eikä niiden suunnittelutyö ole kovin raskasta ellei organisointi eli pohjatyöt ja rutiinit ole tehty huonosti. Meillä - - kotityöt on organisoitu hyvin ja jaettu tasan. Ei ongelmia.

Siis niin kuin mitä? Kotitytöt eivät vaadi suunnittelua, mutta niiden suunnitteluTYÖ ei käy kovin raskaaksi jos ne on organisoitu kunnolla, tehty pohjatöitä ja hommat on jaettu tasan.

Jaa-a. Että semmoista larppausta tällä kertaa.

Kun minulla ei ole raskasta niin kellään muullakaan ei voi olla.

Niin. Ja homma ei vaadi suunnittelua mutta toki vaatii suunnittelutyötä, pohjatöitä, organisointia ja työnjakoa. Ja olevinaan vastuussa jostain miljoonaprojekteista tämä tyyppi? Unissaan.

Kyllä minä työkseni olen vastuussa useammasta muutamien miljoonien eurojen arvoisista projekteista ja pidän työstäni, se ei ahdista. Joten kotityötkään eivät ahdista. Se pohjatyö kannattaa tehdä kerran ja kunnolla niin sitten ne arjen asiat eivät laahaa joka päivä riskeinä ja stressinä matkassa. Hyvä kommunikaatio ja viestintä on a & o. Lähtien puolisovalinnasta... kenen kanssa homma toimii ja mitä riskejä siinä mahdollisesti on, riskienhallinnasta on monta hyvää kirjaa :D

Se on niin vaikeaa kuin itse siitä teet ja minua nolottaa kuinka monet täällä ulkoistavat vastuunsa perheessä vallitsevasta tilanteesta jollekin muulle. Kuka muu muka? Jos homma ei toimi ja olet parhaasi yrittänyt niin joko hyväksyt asian tai sitten et hyväksy ja ratkaiset ongelman, tavalla tai toisella. Toista ihmistä on mahdoton muuttaa ja kyse on siitä, haluaako hän itse muuttua, muuttaa vaikka toimintatapojaan yhteisellä sopimuksella.

Palstan vatvomista ei jaksa määräänsä enempää sietää, ok vertaistuki ja omien pohdintojen sparrailu mutta joskus se ongelma on RATKAISTAVA jos haluaa elää hyvää elämää. Ei kannata ampua viestin tuojaa. Miksi velloa ongelmia ja siirtää vastuuta omasta elämästään muille kuin ongelmaratkaisu vaatii vain aloitekykyä ja rohkeutta tehdä päätöksiä. Kyse on omasta elämästä, joten olisin aika tarkka miten sen eläisin.

Älä räkytä vaan tee jotain.

Taas yksi näitä jotka kuvittelevat oman helpon elämänsä olevan vain ja ainoastaan omaa ansioitaan. Tästä on tehty aika monta psykologista tutkimustakin ja niissä on aina havaittu että elämässä menestyneet ihmiset pitävät muiden vaikeuksia itse aiheutettuina ja asioina jotka olisi voinut helposti välttää (kun olisi toiminut kuin itse toimi). Samalla hämärtyy se tosiseikka että itsellä ne lähtökohdat ovatkin olleet paljon helpommat eikä elämä vain ole tuonut eteen samanlaisia vaikeuksia kuin muille.

Ihan hienoa tukea toisia heidän vaikeuksissaan. Mutta elämä on oppimista, toiset oppii nopeammin ja toiset hitaammin. Minun helppo elämäni on ollut oppimista, päätöksiä, kehittämistä ja tekemistä. Mikä sinut saa ajattelemaan ettei menestyneillä ihmisillä ole ollut vaikeuksia ja että heidän elämänsä on ollut vain tavattoman helppoa.. :D olisiko joku tutkimus tästä aiheesta.

Se mistä nyt puhun: tiskaus, pyykit, imurointi kaupassa käynti niin no - onko se sinusta kovin vaikeata? Taas näitä länsimaisen ihmisen itselleen kehittämiä ongelmia.

'

En minä väittänyt että kaikkien menestyneiden elämä olisi ollut helppoa. Mutta fakta on että ihan tieteellisten tutkimusten mukaan on yleisempää menestyneiden ja rikkaiden keskuudessa ajatella oma menestys ja hyvä elämä omaksi ansioksi jossa tuurilla ja hyvillä lähtökohdilla ei ole ollut osuutta. Ja että he jälleen todennäköisemmin ajattelevat muiden vaikeudet itseaiheutetuiksi.

Sinun aikaisempi kommenttisi vain kuulosti hyvin paljon sen mukaiselta kun kerroit miten muiden vaikeudet johtuvat vain siitä että he eivät ole ymmärtäneet kehittää itseään. Vaikeudet siis ovat itseaiheutettuja eikä millään lailla ulkoa tulleita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nolottaa lukea näitä keskusteluja.

"Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista. Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä."

Tämähän on ihan totta, nämä eivät vaadi suunnittelua vaan tekemistä. - -

Kotityöt eivät ole projekti eikä niiden suunnittelutyö ole kovin raskasta ellei organisointi eli pohjatyöt ja rutiinit ole tehty huonosti. Meillä - - kotityöt on organisoitu hyvin ja jaettu tasan. Ei ongelmia.

Siis niin kuin mitä? Kotitytöt eivät vaadi suunnittelua, mutta niiden suunnitteluTYÖ ei käy kovin raskaaksi jos ne on organisoitu kunnolla, tehty pohjatöitä ja hommat on jaettu tasan.

Jaa-a. Että semmoista larppausta tällä kertaa.

Kun minulla ei ole raskasta niin kellään muullakaan ei voi olla.

Niin. Ja homma ei vaadi suunnittelua mutta toki vaatii suunnittelutyötä, pohjatöitä, organisointia ja työnjakoa. Ja olevinaan vastuussa jostain miljoonaprojekteista tämä tyyppi? Unissaan.

Kyllä minä työkseni olen vastuussa useammasta muutamien miljoonien eurojen arvoisista projekteista ja pidän työstäni, se ei ahdista. Joten kotityötkään eivät ahdista. Se pohjatyö kannattaa tehdä kerran ja kunnolla niin sitten ne arjen asiat eivät laahaa joka päivä riskeinä ja stressinä matkassa. Hyvä kommunikaatio ja viestintä on a & o. Lähtien puolisovalinnasta... kenen kanssa homma toimii ja mitä riskejä siinä mahdollisesti on, riskienhallinnasta on monta hyvää kirjaa :D

Se on niin vaikeaa kuin itse siitä teet ja minua nolottaa kuinka monet täällä ulkoistavat vastuunsa perheessä vallitsevasta tilanteesta jollekin muulle. Kuka muu muka? Jos homma ei toimi ja olet parhaasi yrittänyt niin joko hyväksyt asian tai sitten et hyväksy ja ratkaiset ongelman, tavalla tai toisella. Toista ihmistä on mahdoton muuttaa ja kyse on siitä, haluaako hän itse muuttua, muuttaa vaikka toimintatapojaan yhteisellä sopimuksella.

Palstan vatvomista ei jaksa määräänsä enempää sietää, ok vertaistuki ja omien pohdintojen sparrailu mutta joskus se ongelma on RATKAISTAVA jos haluaa elää hyvää elämää. Ei kannata ampua viestin tuojaa. Miksi velloa ongelmia ja siirtää vastuuta omasta elämästään muille kuin ongelmaratkaisu vaatii vain aloitekykyä ja rohkeutta tehdä päätöksiä. Kyse on omasta elämästä, joten olisin aika tarkka miten sen eläisin.

Älä räkytä vaan tee jotain.

Taas yksi näitä jotka kuvittelevat oman helpon elämänsä olevan vain ja ainoastaan omaa ansioitaan. Tästä on tehty aika monta psykologista tutkimustakin ja niissä on aina havaittu että elämässä menestyneet ihmiset pitävät muiden vaikeuksia itse aiheutettuina ja asioina jotka olisi voinut helposti välttää (kun olisi toiminut kuin itse toimi). Samalla hämärtyy se tosiseikka että itsellä ne lähtökohdat ovatkin olleet paljon helpommat eikä elämä vain ole tuonut eteen samanlaisia vaikeuksia kuin muille.

Ihan hienoa tukea toisia heidän vaikeuksissaan. Mutta elämä on oppimista, toiset oppii nopeammin ja toiset hitaammin. Minun helppo elämäni on ollut oppimista, päätöksiä, kehittämistä ja tekemistä. Mikä sinut saa ajattelemaan ettei menestyneillä ihmisillä ole ollut vaikeuksia ja että heidän elämänsä on ollut vain tavattoman helppoa.. :D olisiko joku tutkimus tästä aiheesta.

Se mistä nyt puhun: tiskaus, pyykit, imurointi kaupassa käynti niin no - onko se sinusta kovin vaikeata? Taas näitä länsimaisen ihmisen itselleen kehittämiä ongelmia.

Ei se ei ole vaikeaa. Mutta usein se on rasittavaa ja ärsyttävää koska sitä on niin paljon ja se pitää tunkea kaiken sen muun arjen hässäkän väliin. Levätä ja harrastaakin olisi joskus mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nolottaa lukea näitä keskusteluja.

"Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista. Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä."

Tämähän on ihan totta, nämä eivät vaadi suunnittelua vaan tekemistä. - -

Kotityöt eivät ole projekti eikä niiden suunnittelutyö ole kovin raskasta ellei organisointi eli pohjatyöt ja rutiinit ole tehty huonosti. Meillä - - kotityöt on organisoitu hyvin ja jaettu tasan. Ei ongelmia.

Siis niin kuin mitä? Kotitytöt eivät vaadi suunnittelua, mutta niiden suunnitteluTYÖ ei käy kovin raskaaksi jos ne on organisoitu kunnolla, tehty pohjatöitä ja hommat on jaettu tasan.

Jaa-a. Että semmoista larppausta tällä kertaa.

Kun minulla ei ole raskasta niin kellään muullakaan ei voi olla.

Niin. Ja homma ei vaadi suunnittelua mutta toki vaatii suunnittelutyötä, pohjatöitä, organisointia ja työnjakoa. Ja olevinaan vastuussa jostain miljoonaprojekteista tämä tyyppi? Unissaan.

Kyllä minä työkseni olen vastuussa useammasta muutamien miljoonien eurojen arvoisista projekteista ja pidän työstäni, se ei ahdista. Joten kotityötkään eivät ahdista. Se pohjatyö kannattaa tehdä kerran ja kunnolla niin sitten ne arjen asiat eivät laahaa joka päivä riskeinä ja stressinä matkassa. Hyvä kommunikaatio ja viestintä on a & o. Lähtien puolisovalinnasta... kenen kanssa homma toimii ja mitä riskejä siinä mahdollisesti on, riskienhallinnasta on monta hyvää kirjaa :D

Se on niin vaikeaa kuin itse siitä teet ja minua nolottaa kuinka monet täällä ulkoistavat vastuunsa perheessä vallitsevasta tilanteesta jollekin muulle. Kuka muu muka? Jos homma ei toimi ja olet parhaasi yrittänyt niin joko hyväksyt asian tai sitten et hyväksy ja ratkaiset ongelman, tavalla tai toisella. Toista ihmistä on mahdoton muuttaa ja kyse on siitä, haluaako hän itse muuttua, muuttaa vaikka toimintatapojaan yhteisellä sopimuksella.

Palstan vatvomista ei jaksa määräänsä enempää sietää, ok vertaistuki ja omien pohdintojen sparrailu mutta joskus se ongelma on RATKAISTAVA jos haluaa elää hyvää elämää. Ei kannata ampua viestin tuojaa. Miksi velloa ongelmia ja siirtää vastuuta omasta elämästään muille kuin ongelmaratkaisu vaatii vain aloitekykyä ja rohkeutta tehdä päätöksiä. Kyse on omasta elämästä, joten olisin aika tarkka miten sen eläisin.

Älä räkytä vaan tee jotain.

Ehkä projektisi ovat vain liian pieniä? Itse työskentelen isojen rakennusprojektien parissa ja kymmenien miljoonien budjetti ei ole mitenkään vielä ihmeellinen. Ja silti työelämä tuntuu minsuta paljon helpommalta ja hallittavammalta kuin kotityöt. Kyse ei siis ole vain ja ainoastaan orgenisointikyvyistä vaan siitä että kotielämä on usein paljon yllätyksellisempää kuin työelämä. Työprojektien riskienhallinta tarjoaa yleensä ratkaisut lähes kaikkiin erilaisiin ongelmiin ja vastassa on järkeviä aikuisia ihmisiä. Asiat ovat asioita.

Kotona koko paletti voi keikahtaa saman tien kun heräät aamulla ja toteat lapsen olevan vesirokossa. Siinä sitten menee seuraavat viikot täysin uusiksi varsinkin jos perheessä on useampia lapsia jotka sairastuvat peräperää.

Projektit liittyvät alaani, joka ei ole kohta taas taantumasta kärsivä rakennusala, joten mittakaavassa ne eivät ole liian pieniä, ovat alaan mitoitettuja ja olen niistä kaikista vastuussa. Toki jos sinä olet vastuussa useammasta kymmenien miljoonien rakennusprojekteista niin onhan siinä yhdelle ihmiselle vastuuta.

Mutta arvokkaampi on omat lapset vaikka en heitä projekteihin vertaisi. Minä tiesin jo kun halusin lapsia, että he ovat kaikista tärkeimmät elämässäni niin stressi pysyy hallinnassa ja maailmani ei helposti keikahda. Vertaan jatkuvasti stressiä, onko vaikka vesirokko stressin arvoista verrattuna siihen että menettäisimme lapsemme - no ei ole. Joten ei stressiä eikä paletin keikkuminen haittaa. Se on vain hoidettava se tilanne, ratkaistava.

Kyselepä teidän työmaajohtajilta miten he ajattelevat stressin omalta kohdaltaan. Siisti sisätyö on vähän toista kun yrittää käsimerkein räntäsateessa tulkata virolaiselle raksamiehelle että jos tosiaan olet ammattimies niin tämän ei pitäisi tuottaa vaikeuksia. Työmaalla hoidetaan ongelmia mitä suunnittelussa ei ole huomioitu. Toinen stressiin vaikuttava asia on vastuu, oletko mukana projektissa vai vastuussa projektista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nolottaa lukea näitä keskusteluja.

"Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista. Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä."

Tämähän on ihan totta, nämä eivät vaadi suunnittelua vaan tekemistä. - -

Kotityöt eivät ole projekti eikä niiden suunnittelutyö ole kovin raskasta ellei organisointi eli pohjatyöt ja rutiinit ole tehty huonosti. Meillä - - kotityöt on organisoitu hyvin ja jaettu tasan. Ei ongelmia.

Siis niin kuin mitä? Kotitytöt eivät vaadi suunnittelua, mutta niiden suunnitteluTYÖ ei käy kovin raskaaksi jos ne on organisoitu kunnolla, tehty pohjatöitä ja hommat on jaettu tasan.

Jaa-a. Että semmoista larppausta tällä kertaa.

Kun minulla ei ole raskasta niin kellään muullakaan ei voi olla.

Niin. Ja homma ei vaadi suunnittelua mutta toki vaatii suunnittelutyötä, pohjatöitä, organisointia ja työnjakoa. Ja olevinaan vastuussa jostain miljoonaprojekteista tämä tyyppi? Unissaan.

Kyllä minä työkseni olen vastuussa useammasta muutamien miljoonien eurojen arvoisista projekteista ja pidän työstäni, se ei ahdista. Joten kotityötkään eivät ahdista. Se pohjatyö kannattaa tehdä kerran ja kunnolla niin sitten ne arjen asiat eivät laahaa joka päivä riskeinä ja stressinä matkassa. Hyvä kommunikaatio ja viestintä on a & o. Lähtien puolisovalinnasta... kenen kanssa homma toimii ja mitä riskejä siinä mahdollisesti on, riskienhallinnasta on monta hyvää kirjaa :D

Se on niin vaikeaa kuin itse siitä teet ja minua nolottaa kuinka monet täällä ulkoistavat vastuunsa perheessä vallitsevasta tilanteesta jollekin muulle. Kuka muu muka? Jos homma ei toimi ja olet parhaasi yrittänyt niin joko hyväksyt asian tai sitten et hyväksy ja ratkaiset ongelman, tavalla tai toisella. Toista ihmistä on mahdoton muuttaa ja kyse on siitä, haluaako hän itse muuttua, muuttaa vaikka toimintatapojaan yhteisellä sopimuksella.

Palstan vatvomista ei jaksa määräänsä enempää sietää, ok vertaistuki ja omien pohdintojen sparrailu mutta joskus se ongelma on RATKAISTAVA jos haluaa elää hyvää elämää. Ei kannata ampua viestin tuojaa. Miksi velloa ongelmia ja siirtää vastuuta omasta elämästään muille kuin ongelmaratkaisu vaatii vain aloitekykyä ja rohkeutta tehdä päätöksiä. Kyse on omasta elämästä, joten olisin aika tarkka miten sen eläisin.

Älä räkytä vaan tee jotain.

Minä ratkaisin ongelmat kasvattamalla lapset isommiksi. Kun he olivat pienempiä, arki oli usein todella hektistä ja koskaan ei tuntunut siltä että olisi ehtinyt tehdä edes tarpeeksi vaan tiskejä ja pyykkejä kasaantui. Sitten nuo kasvoivat isoiksi teineiksi ja äkkiä ne samat siivoukset, kaupassa käynnit ja pyykit hoituivatkin ihan vain siinä sivussa kun ehti itse vielä harrastaa. Mutta siinähän ei ollut mitään tekemistä sillä että äkkiä ne lapset pystyivätkin huolehtimaan itsestään, ottamaan kaapista ruokaa jos oli nälkä ja liikkumaan itse harrastuksiinsa....

Joten voisivatko kaikki nämä "se on vain organisointikysymys"-ihmiset tajuta että eri elämäntilanteet ovat arjen pyörityksen suhteen ihan erilaisia?

En älynnytkään, että jääkaapin vilkaisusta voi tehdä tuollaisen listan. Minäkin teen tästä lähtien sellaisen voivotellakseni työmäärääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nolottaa lukea näitä keskusteluja.

"Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista. Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä."

Tämähän on ihan totta, nämä eivät vaadi suunnittelua vaan tekemistä. - -

Kotityöt eivät ole projekti eikä niiden suunnittelutyö ole kovin raskasta ellei organisointi eli pohjatyöt ja rutiinit ole tehty huonosti. Meillä - - kotityöt on organisoitu hyvin ja jaettu tasan. Ei ongelmia.

Siis niin kuin mitä? Kotitytöt eivät vaadi suunnittelua, mutta niiden suunnitteluTYÖ ei käy kovin raskaaksi jos ne on organisoitu kunnolla, tehty pohjatöitä ja hommat on jaettu tasan.

Jaa-a. Että semmoista larppausta tällä kertaa.

Kun minulla ei ole raskasta niin kellään muullakaan ei voi olla.

Niin. Ja homma ei vaadi suunnittelua mutta toki vaatii suunnittelutyötä, pohjatöitä, organisointia ja työnjakoa. Ja olevinaan vastuussa jostain miljoonaprojekteista tämä tyyppi? Unissaan.

Kyllä minä työkseni olen vastuussa useammasta muutamien miljoonien eurojen arvoisista projekteista ja pidän työstäni, se ei ahdista. Joten kotityötkään eivät ahdista. Se pohjatyö kannattaa tehdä kerran ja kunnolla niin sitten ne arjen asiat eivät laahaa joka päivä riskeinä ja stressinä matkassa. Hyvä kommunikaatio ja viestintä on a & o. Lähtien puolisovalinnasta... kenen kanssa homma toimii ja mitä riskejä siinä mahdollisesti on, riskienhallinnasta on monta hyvää kirjaa :D

Se on niin vaikeaa kuin itse siitä teet ja minua nolottaa kuinka monet täällä ulkoistavat vastuunsa perheessä vallitsevasta tilanteesta jollekin muulle. Kuka muu muka? Jos homma ei toimi ja olet parhaasi yrittänyt niin joko hyväksyt asian tai sitten et hyväksy ja ratkaiset ongelman, tavalla tai toisella. Toista ihmistä on mahdoton muuttaa ja kyse on siitä, haluaako hän itse muuttua, muuttaa vaikka toimintatapojaan yhteisellä sopimuksella.

Palstan vatvomista ei jaksa määräänsä enempää sietää, ok vertaistuki ja omien pohdintojen sparrailu mutta joskus se ongelma on RATKAISTAVA jos haluaa elää hyvää elämää. Ei kannata ampua viestin tuojaa. Miksi velloa ongelmia ja siirtää vastuuta omasta elämästään muille kuin ongelmaratkaisu vaatii vain aloitekykyä ja rohkeutta tehdä päätöksiä. Kyse on omasta elämästä, joten olisin aika tarkka miten sen eläisin.

Älä räkytä vaan tee jotain.

Ehkä projektisi ovat vain liian pieniä? Itse työskentelen isojen rakennusprojektien parissa ja kymmenien miljoonien budjetti ei ole mitenkään vielä ihmeellinen. Ja silti työelämä tuntuu minsuta paljon helpommalta ja hallittavammalta kuin kotityöt. Kyse ei siis ole vain ja ainoastaan orgenisointikyvyistä vaan siitä että kotielämä on usein paljon yllätyksellisempää kuin työelämä. Työprojektien riskienhallinta tarjoaa yleensä ratkaisut lähes kaikkiin erilaisiin ongelmiin ja vastassa on järkeviä aikuisia ihmisiä. Asiat ovat asioita.

Kotona koko paletti voi keikahtaa saman tien kun heräät aamulla ja toteat lapsen olevan vesirokossa. Siinä sitten menee seuraavat viikot täysin uusiksi varsinkin jos perheessä on useampia lapsia jotka sairastuvat peräperää.

Projektit liittyvät alaani, joka ei ole kohta taas taantumasta kärsivä rakennusala, joten mittakaavassa ne eivät ole liian pieniä, ovat alaan mitoitettuja ja olen niistä kaikista vastuussa. Toki jos sinä olet vastuussa useammasta kymmenien miljoonien rakennusprojekteista niin onhan siinä yhdelle ihmiselle vastuuta.

Mutta arvokkaampi on omat lapset vaikka en heitä projekteihin vertaisi. Minä tiesin jo kun halusin lapsia, että he ovat kaikista tärkeimmät elämässäni niin stressi pysyy hallinnassa ja maailmani ei helposti keikahda. Vertaan jatkuvasti stressiä, onko vaikka vesirokko stressin arvoista verrattuna siihen että menettäisimme lapsemme - no ei ole. Joten ei stressiä eikä paletin keikkuminen haittaa. Se on vain hoidettava se tilanne, ratkaistava.

Kyselepä teidän työmaajohtajilta miten he ajattelevat stressin omalta kohdaltaan. Siisti sisätyö on vähän toista kun yrittää käsimerkein räntäsateessa tulkata virolaiselle raksamiehelle että jos tosiaan olet ammattimies niin tämän ei pitäisi tuottaa vaikeuksia. Työmaalla hoidetaan ongelmia mitä suunnittelussa ei ole huomioitu. Toinen stressiin vaikuttava asia on vastuu, oletko mukana projektissa vai vastuussa projektista.

Hassua etttä ymmärrät kyllä hyvin työmaaolosuhteiden aiheuttamaa stressiä mutta et kuitenkaan lainkaan kotiympäristön aiheuttamaa stressiä. Kummassakin kun on juuri niitä epävarmuuden ja yllätyksellisyyden elementtejä. Kotona sinulle lapsen vesirokko on vain "asia joka on hoidettava" mutta eikö ongelma työmaalla ole ihan samalla tavalla vain asia joka on hoidettava?  Tai eikö kommunikointi uhmaikäisen lapsen kanssa ole aivan yhtä vaativa homma kuin kielipuolen virolaisen kanssa kommunikointi?

Olet nyt vain päättänyt että kotielämä ei vain yksinkertaisesti voi olla kenellekään stressaavaa joten mikään ei saa sinua muuttamaan kantaasi.

Vierailija kirjoitti:

En älynnytkään, että jääkaapin vilkaisusta voi tehdä tuollaisen listan. Minäkin teen tästä lähtien sellaisen voivotellakseni työmäärääni.

Pidetäänkö teillä vessapaperia tai pyykinpesuainetta jääkappissa kun huomaat niidenkin tarpeen vain jääkaappiin vilkaisemalla?

Aikamoista kotitöiden ja arjen ajatustyön väheksyntää täällä keskustelussa.

Taidatte miehet ottaa itsestäänselvyytenä naisten tekemät kotityöt ja vielä haukutte päälle, että nainen vaan marisee ja pyörittää arkea. No tietysti siksi, että suurin osa miehistä ei tee mitään eikä ymmärrä metatyötä pätkääkään. Kyllä naisetkin osaa olla liian neuroottisia kotitöiden suhteen, mutta aikojen saatossa naiset ne ovat suurimmaksi osaksi joutuneet tekemään, joten ei ihme, että naisia ottaa päähän miehet, jotka valittavat, mutta eivät silti laita tikkua ristiin.