Lue keskustelun säännöt.
Kihlasin mielenkiintoisen ihmisen, avioliitossa hänestä tuli mariseva arjenpyörittäjä
Kommentit (609)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset suurentelevat vaivojaan saadakseen taas jotain etuja lisää.
Persut ehdottelivat naisille verottomuutta. Siitä on hyvä jatkaa. Kenties ilmainen kotiapu, joka hoitaa nuo fundeeraukset? Miten nuo metatyöt on luonnistanut ennenvanhaan mm. mummovainaaltani, joka jäi leskeksi yhdeksän lapsen kanssa. Kantovesi, ulkovessa, pyykkilauta, lehmä, puulämmitys jne.
Silti hän oli täyspäinen ja onnellinen ihminen loppuun asti. Ei olisi nykynaisista tuohon.
En symppaa näitä valittajia yhtään!
Mummovainaasi ilmeisesti listi ukkisi, joka ei laittanut tikkuakaan ristiin. Ja mummosi olisi kannattanut laittaa jalkansa ristiin. Olihan se elämä helpompaa ilman ukkisi läsnäolon sietämätöntä ankeutta. Mummo ei ollut ukkisi mielestä yhtä mielenkiintoinen 9 lapsen jälkeen kuin silloin kihlausaikana.
Siinähän tulee mummolle monta ajatusta mieleen kun kirveellä rikkoo jäätä järvellä, että saisi kannettua juomavedet tupaan ja navettaan sekä pestyä pyykit. Ukki kompostoituu ulkovessassa ja sitä on tavallaan rakkaintaan lähellä, rakkauden kariketta karikoille vaan sitotellen.
Tyypillinen mamman meta.
Mummo hoiti syöpäsairasta miestään viimeiset kuukaudet. Unohdinkin tämän ja ohessa kuolleen lapsensa hautaamiset. Tuo lapsi oli se kymmenes. Joten metaile lisää.
Mitenhän tuollaisen voi unohtaa.. Ai niin! Jos ei välitä mummostaan paskankaan vertaa mutta ratsastaa elämäntarinslka kuin se olisi oma uroteko. Pysy aiheessa, mummosi siihen pystyi, ukkisi ei kuuna päivänä.
Minun tekstini on tosi, mutta sinun pelkkää solvaamista.
Ai niin, unohdin kertoa, että olen kokopäivätoiminen omaishoitaja. Vaimokkeeni sairastaa hitaasti rappeuttavaa neurologista sairausta.
Työtä riittää aamusta yöhön 24/7. Mutta onneksi pääsen joskus netin pariin. Tuulettamaan tuntojani.
Aikuisen ihmisen hoitaminen kokopäivä toimisesti on "hieman" raskasta, joskus.
Marttyyrikortti näytetty! Mitähän vaimosi ajattelee, kun solvaat nykynaisia? Korotan panoksia saattohoidolla, olen hoitanut saattohoitoon asti omat vanhempani ja oman lapseni. En valita. En usko, että ukkisi olisi pärjännyt 9 lapsen kanssa leskenä, uutta vaimoa olisi kiireesti katsellut.
Millainen ihminen pilkkaa syöpään kuollutta ihmistä? Hyi helvetti mitä torakoita tälläkin palstalla on.
Muista ostaa se maitolitra tänään. -eri
Voi kauheeta! Että silleen meni! Semmosta.
Laita lappu itelles, että pistä Keno vetämään ja rapsuta persettäs. Kaljat muistat varmaan ostaa muutenkin.
Naisen kivapuhetta. Tykkäätkö parjata sairaita sukulaisiakin? Vaiko miehiä vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset suurentelevat vaivojaan saadakseen taas jotain etuja lisää.
Persut ehdottelivat naisille verottomuutta. Siitä on hyvä jatkaa. Kenties ilmainen kotiapu, joka hoitaa nuo fundeeraukset? Miten nuo metatyöt on luonnistanut ennenvanhaan mm. mummovainaaltani, joka jäi leskeksi yhdeksän lapsen kanssa. Kantovesi, ulkovessa, pyykkilauta, lehmä, puulämmitys jne.
Silti hän oli täyspäinen ja onnellinen ihminen loppuun asti. Ei olisi nykynaisista tuohon.
En symppaa näitä valittajia yhtään!
Mummovainaasi ilmeisesti listi ukkisi, joka ei laittanut tikkuakaan ristiin. Ja mummosi olisi kannattanut laittaa jalkansa ristiin. Olihan se elämä helpompaa ilman ukkisi läsnäolon sietämätöntä ankeutta. Mummo ei ollut ukkisi mielestä yhtä mielenkiintoinen 9 lapsen jälkeen kuin silloin kihlausaikana.
Siinähän tulee mummolle monta ajatusta mieleen kun kirveellä rikkoo jäätä järvellä, että saisi kannettua juomavedet tupaan ja navettaan sekä pestyä pyykit. Ukki kompostoituu ulkovessassa ja sitä on tavallaan rakkaintaan lähellä, rakkauden kariketta karikoille vaan sitotellen.
Tyypillinen mamman meta.
Mummo hoiti syöpäsairasta miestään viimeiset kuukaudet. Unohdinkin tämän ja ohessa kuolleen lapsensa hautaamiset. Tuo lapsi oli se kymmenes. Joten metaile lisää.
Mitenhän tuollaisen voi unohtaa.. Ai niin! Jos ei välitä mummostaan paskankaan vertaa mutta ratsastaa elämäntarinslka kuin se olisi oma uroteko. Pysy aiheessa, mummosi siihen pystyi, ukkisi ei kuuna päivänä.
Minun tekstini on tosi, mutta sinun pelkkää solvaamista.
Ai niin, unohdin kertoa, että olen kokopäivätoiminen omaishoitaja. Vaimokkeeni sairastaa hitaasti rappeuttavaa neurologista sairausta.
Työtä riittää aamusta yöhön 24/7. Mutta onneksi pääsen joskus netin pariin. Tuulettamaan tuntojani.
Aikuisen ihmisen hoitaminen kokopäivä toimisesti on "hieman" raskasta, joskus.
Marttyyrikortti näytetty! Mitähän vaimosi ajattelee, kun solvaat nykynaisia? Korotan panoksia saattohoidolla, olen hoitanut saattohoitoon asti omat vanhempani ja oman lapseni. En valita. En usko, että ukkisi olisi pärjännyt 9 lapsen kanssa leskenä, uutta vaimoa olisi kiireesti katsellut.
Kuule, ihan sama mitä möykkäät. Ainakin oma vihasi tulee selkeästi esiin. Voit osoittaa missä minun naisvihani ilmenee?
Kuva kuvasta - missä on miesvihani jos sinulle parista asiasta huomautan?
Puhuinko miesvihasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset suurentelevat vaivojaan saadakseen taas jotain etuja lisää.
Persut ehdottelivat naisille verottomuutta. Siitä on hyvä jatkaa. Kenties ilmainen kotiapu, joka hoitaa nuo fundeeraukset? Miten nuo metatyöt on luonnistanut ennenvanhaan mm. mummovainaaltani, joka jäi leskeksi yhdeksän lapsen kanssa. Kantovesi, ulkovessa, pyykkilauta, lehmä, puulämmitys jne.
Silti hän oli täyspäinen ja onnellinen ihminen loppuun asti. Ei olisi nykynaisista tuohon.
En symppaa näitä valittajia yhtään!
Mummovainaasi ilmeisesti listi ukkisi, joka ei laittanut tikkuakaan ristiin. Ja mummosi olisi kannattanut laittaa jalkansa ristiin. Olihan se elämä helpompaa ilman ukkisi läsnäolon sietämätöntä ankeutta. Mummo ei ollut ukkisi mielestä yhtä mielenkiintoinen 9 lapsen jälkeen kuin silloin kihlausaikana.
Siinähän tulee mummolle monta ajatusta mieleen kun kirveellä rikkoo jäätä järvellä, että saisi kannettua juomavedet tupaan ja navettaan sekä pestyä pyykit. Ukki kompostoituu ulkovessassa ja sitä on tavallaan rakkaintaan lähellä, rakkauden kariketta karikoille vaan sitotellen.
Tyypillinen mamman meta.
Mummo hoiti syöpäsairasta miestään viimeiset kuukaudet. Unohdinkin tämän ja ohessa kuolleen lapsensa hautaamiset. Tuo lapsi oli se kymmenes. Joten metaile lisää.
Mitenhän tuollaisen voi unohtaa.. Ai niin! Jos ei välitä mummostaan paskankaan vertaa mutta ratsastaa elämäntarinslka kuin se olisi oma uroteko. Pysy aiheessa, mummosi siihen pystyi, ukkisi ei kuuna päivänä.
Minun tekstini on tosi, mutta sinun pelkkää solvaamista.
Ai niin, unohdin kertoa, että olen kokopäivätoiminen omaishoitaja. Vaimokkeeni sairastaa hitaasti rappeuttavaa neurologista sairausta.
Työtä riittää aamusta yöhön 24/7. Mutta onneksi pääsen joskus netin pariin. Tuulettamaan tuntojani.
Aikuisen ihmisen hoitaminen kokopäivä toimisesti on "hieman" raskasta, joskus.
Marttyyrikortti näytetty! Mitähän vaimosi ajattelee, kun solvaat nykynaisia? Korotan panoksia saattohoidolla, olen hoitanut saattohoitoon asti omat vanhempani ja oman lapseni. En valita. En usko, että ukkisi olisi pärjännyt 9 lapsen kanssa leskenä, uutta vaimoa olisi kiireesti katsellut.
Millainen ihminen pilkkaa syöpään kuollutta ihmistä? Hyi helvetti mitä torakoita tälläkin palstalla on.
Muista ostaa se maitolitra tänään. -eri
Voi kauheeta! Että silleen meni! Semmosta.
Laita lappu itelles, että pistä Keno vetämään ja rapsuta persettäs. Kaljat muistat varmaan ostaa muutenkin.
Hanki apua itsellesi. Ei mulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset suurentelevat vaivojaan saadakseen taas jotain etuja lisää.
Persut ehdottelivat naisille verottomuutta. Siitä on hyvä jatkaa. Kenties ilmainen kotiapu, joka hoitaa nuo fundeeraukset? Miten nuo metatyöt on luonnistanut ennenvanhaan mm. mummovainaaltani, joka jäi leskeksi yhdeksän lapsen kanssa. Kantovesi, ulkovessa, pyykkilauta, lehmä, puulämmitys jne.
Silti hän oli täyspäinen ja onnellinen ihminen loppuun asti. Ei olisi nykynaisista tuohon.
En symppaa näitä valittajia yhtään!
Mummovainaasi ilmeisesti listi ukkisi, joka ei laittanut tikkuakaan ristiin. Ja mummosi olisi kannattanut laittaa jalkansa ristiin. Olihan se elämä helpompaa ilman ukkisi läsnäolon sietämätöntä ankeutta. Mummo ei ollut ukkisi mielestä yhtä mielenkiintoinen 9 lapsen jälkeen kuin silloin kihlausaikana.
Siinähän tulee mummolle monta ajatusta mieleen kun kirveellä rikkoo jäätä järvellä, että saisi kannettua juomavedet tupaan ja navettaan sekä pestyä pyykit. Ukki kompostoituu ulkovessassa ja sitä on tavallaan rakkaintaan lähellä, rakkauden kariketta karikoille vaan sitotellen.
Tyypillinen mamman meta.
Mummo hoiti syöpäsairasta miestään viimeiset kuukaudet. Unohdinkin tämän ja ohessa kuolleen lapsensa hautaamiset. Tuo lapsi oli se kymmenes. Joten metaile lisää.
Mitenhän tuollaisen voi unohtaa.. Ai niin! Jos ei välitä mummostaan paskankaan vertaa mutta ratsastaa elämäntarinslka kuin se olisi oma uroteko. Pysy aiheessa, mummosi siihen pystyi, ukkisi ei kuuna päivänä.
Minun tekstini on tosi, mutta sinun pelkkää solvaamista.
Ai niin, unohdin kertoa, että olen kokopäivätoiminen omaishoitaja. Vaimokkeeni sairastaa hitaasti rappeuttavaa neurologista sairausta.
Työtä riittää aamusta yöhön 24/7. Mutta onneksi pääsen joskus netin pariin. Tuulettamaan tuntojani.
Aikuisen ihmisen hoitaminen kokopäivä toimisesti on "hieman" raskasta, joskus.
Marttyyrikortti näytetty! Mitähän vaimosi ajattelee, kun solvaat nykynaisia? Korotan panoksia saattohoidolla, olen hoitanut saattohoitoon asti omat vanhempani ja oman lapseni. En valita. En usko, että ukkisi olisi pärjännyt 9 lapsen kanssa leskenä, uutta vaimoa olisi kiireesti katsellut.
Kuule, ihan sama mitä möykkäät. Ainakin oma vihasi tulee selkeästi esiin. Voit osoittaa missä minun naisvihani ilmenee?
Kuva kuvasta - missä on miesvihani jos sinulle parista asiasta huomautan?
Puhuinko miesvihasta?
Tyypillisesti luetaan, niinkuin koetaan. Ei ihme, jos tuollaisen kanssa tulee kahnausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on jankkaamista täynnä koko ketju. Tämä yksi suunnittelujankkaaja ei usko niin millään, että muistettavaa on oikeasti paljon. Jokainen yksittäinen asia on pikkujuttu ja vie sekunnin, mutta yritäpä pitää mielessä samaan aikaan sata pikkujuttua. Ei ole niin helppoa.
Listasin huvikseni ja esimerkiksi, mitä kaikkea yritän itse tänään pitää mielessä. Lonkalta heitetty lista näyttää tältä, varmasti jäi pois:
- Tilaa nuorimman valokuvat + tarkista mummien ja kummien kuvatoiveet (voi jättää myöhemmäs, mutta mitä pidemmälle siirtää, sitä pidempään joutuu pitämään tämän mielessä)
- Sovi kuljetuksista lapsen mökkivierailulle ja tarkista, tarvitaanko mukaan jotain erityistä. Etsi/hanki, jos tarvitsee.
- Kerää kirppismyyntiin lähtevät kamat, hinnoittele, varaa vaihtorahat ja huolehdi kuljetukset kirppikselle. Hae vaaterekki varastosta.
- Suunnittele ja valmista tarjottavat lapsen huomisille synttäreille (huom. erityisruokavaliot, mahdollinen kauppareissu)
- Huolehdi kierrätyksestä (lastaa auto, pyydä miestä ajamaan kierrätyskeskuksen kautta)
- Varaa pienemmän lapsen parturi ja anna isommalle rahaa kampaajaan
- Haravoi lehdet (ennen kuin naapuri huomauttaa, ehkä sunnuntai riittää)
- Älä pysähdy kotimatkalla missään – ajoissa kotiin avaamaan nuohoojalle ovi
- Laita kaveriperheelle viestiä ja sovi glögi-illasta, josta on puhuttu
- Sovi sunnuntaivierailun aikataulu ja tarvitaanko jotain
- Muista isän kyläily tänään, osta matkalta pullaa
Sosiaalista elämää voisi rajoittaa ja se vähentäisi muistettavien listaa, mutta ystävät ja perhe ovat tärkeitä, yhdessä on mukavaa ja haluan pitää suhteista huolta. Tämä on aika tyypillinen viikonloppu ja näistä kaikista on huolehdittava itse, jotta tulevat tehdyiksi. Miehelläni työn ulkopuolisia muistettavia asioita on samaan aikaan kaksi: pakkaa punttiskamat, muista pysähtyä siellä kierrätyskeskuksessa.
Mieheni tietää hyvin, ettei homma ole meillä vastuiden ja nimenomaan muistamisen osalta tasapainossa, mutta molemmat tiedämme, että hän ei millään pystyisi pitämään tätä kaikkea mielessään ja olisi erittäin stressaantunut, jos joutuisi yrittämään. Mies tekee asioita pyynnöstäni, huolehtii kuljetuksia, siivoaa ja laittaa ruokaa, jne, jne. Mutta olemme yhteisesti todenneet, että meillä tämä muistamisen, huolehtimisen, suunnittelun ja ennakoinnin kuorma nyt toistaiseksi ainakin on väistämättä minulla. Onneksi mies arvostaa, että hoidan näitä juttuja ja tajuaa, että ne kyllä kuormittavat minua.
Sinä siis myönnät käskyttäväsi, määräileväsi, pomottelevasi, pompottelevasi ja alistavasi miestäsi?
Mites se henkinen väkivalta määriteltiinkään? Ihanaa että olet kotisi pirttihirmu. Miehesi on varmasti superonnellinen.
Pyytää voi pomottamatta ja ehdottaa voi alistamatta. Mieheni on erittäin tyytyväinen siihen, ettei hänen tarvitse muistaa näitä asioita ja myös hyvin valmis hoitamaan mitä milloinkin pyydän. Hän myös pyrkii siihen, että voisi tulevaisuudessa kantaa enemmän vastuuta myös muistamisesta. Minä olen valmis vaihtamaan rooleja tai muuttamaan työnjakoa heti, kun mies niin haluaa. En koe itseäni pirttihirmuksi eikä mieskään käsittääkseni.
"Käsittääkseni". Sinähän olet alistanut koko perheesi omien käsitystesi mukaiseen elämään.
Monestiko mietit maitolitran ostamista päivässä? SUUNNITTELET sitä?
Juu, en ole alistanut. Muistettavien juttujen listani nimenomaan perustuu hyvin pitkälti muiden perheenjäsenien tarpeisiin, joista minä huolehdin heidän puolestaan. Synttärit, parturikäynnit, mökkivierailu ja kirppismyynti ovat kaikki lasteni juttuja - minun puolestani voitaisiin jättää synttärit pitämättä, parturissa käymättä, mökillä vierailematta ja laittaa kirppiskamat maksutta kiertoon. Lapseni sen sijaan haluavat pitää synttärit, pitää ulkonäkönsä siistinä, päästä kaverin mökille ja saada taskurahaa kirppikseltä. Niinpä olen avuksi näissä tarpeissa ja huolehdin niistä osaltani - lapset eivät ole vielä sen ikäisiä, että pystyisivät kokonaan hoitamaan nämä itse. Myös kierrätykseen panostan siksi, että tiedostava ja fiksu lapseni niin toivoo (toki se on minustakin järkevää).
Sunnuntaivierailussa ja samoin kaveriperheen glögi-illassa on kyse mieheni ystävistä, isäni ihan itse kutsui itsensä kylään ja nuohoojalta tuli lappu, että on tulossa. Lehdet tippuivat puusta pyytämättäni ja tiedän, että naapuri toivoo meidän haravoivan ne mahdollisimman pian yhteiseltä ajotieltä (puu on meidän pihalla ja ajotien hoito meidän vastuulla). Ei siis nämäkään "minun käsitysteni mukaista elämää" tai millään tavalla minun sanelemiani, mutta mielelläni mahdollistan näitäkin.
Nuorimman valokuvat haluan ihan itse muistoksi. Tämän muistaminen on siis ihan vilpittömästi oma intressini ja toiveeni :D Samalla huolehdin sitten, että mummit ja kummit saavat myös kuvan ja vielä mieleisensä.
Maitolitroja en suunnittele. Tilaan ruoat kerran viikossa netistä ja verkossa minulla on valmis lista peruselintarvikkeista, täydennän sitä sitten aina tilauksen hetkellä sen mukaan, mitä ruokia aiotaan valmistaa viikon aikana.
Sinä oikein joudut ponnistelemaan sen eteen, että muut muistaa käydä parturissa? Tai ponnistelet muiden synttäreiden muistamisessa, vaikka ne ovat vuodesta toiseen samana päivänä?
Ja että oikein valokuvia mummoille? Jaksuja ponnisteluissasi. Onko kaikki printattuna jääkaapin oveen, vai miten ihmeessä muistat kaiken? Senkin että näet koska alaikäinen lapsesi tarvitsee parturia?
Kyllä siinä on muistamista kun katsoo hiusten kasvavan. Kuinka pitkä tukka on tällä hetkellä?
Hyvänen aika, olet yhä täällä! Mä kävin eilen ja tänä aamuna piipahtamassa tässä ketjussa, ja molemmilla kerroilla meuhkasit täällä suuna päänä, ja yhä vaan.
Nyt kyllä kohta alkaa säälittää: Eikö sulla poikapolo todellakaan ole muuta tekemistä kuin räyhätä mammapalstalla? Yhtään mitään muuta? Todellakaan? Mitään? Anything?
Niin varmaan piipahdit. Onko kaapeissasi tomaattimurskaa? Entä miten on harrastekerhon suunnittelukokoukset sujuneet? Entäs tiskikone, onko mies muistanut laittaa päälle, kun et itse saa sitä aikaan? Kävitkö jo ostamassa toisen kattilan?
Näköjään ei ole muuta elämässäsi. Otan osaa.
Luistimet taitaa olla nyt loppuunkäsitelty, mutta tomaattimurskasta riittää vielä juttua ilmeisesti parin päivän verran? Vähän tosin käyvät juttusi tylsiksi ja toisteisiksi, joten heitän sulle uuden syötin:
Minä ostan varastoon myös soijarouhetta. Sitä muuten pitääkin hankkia lisää, näytti olevan vähissä. Suunnittelen tässä hetken, minkä verran on tarpeen olla hätävarana, jotta saan siitä tomaattimurskan kanssa bolognesea kun on pakko saada jotain nopeasti tehtyä ja tuorevarastot ovat tyhjät. Niin, kuvitteles, joskus käy niin että suunnitelmat pettävät ja jauheliha onkin jäänyt ostamatta! Herranjestas.
Tässäpä, ole hyvä. Ilmeisesti nyt viitisenkymmentä viestiä soijarouheesta seuraavaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset suurentelevat vaivojaan saadakseen taas jotain etuja lisää.
Persut ehdottelivat naisille verottomuutta. Siitä on hyvä jatkaa. Kenties ilmainen kotiapu, joka hoitaa nuo fundeeraukset? Miten nuo metatyöt on luonnistanut ennenvanhaan mm. mummovainaaltani, joka jäi leskeksi yhdeksän lapsen kanssa. Kantovesi, ulkovessa, pyykkilauta, lehmä, puulämmitys jne.
Silti hän oli täyspäinen ja onnellinen ihminen loppuun asti. Ei olisi nykynaisista tuohon.
En symppaa näitä valittajia yhtään!
Mummovainaasi ilmeisesti listi ukkisi, joka ei laittanut tikkuakaan ristiin. Ja mummosi olisi kannattanut laittaa jalkansa ristiin. Olihan se elämä helpompaa ilman ukkisi läsnäolon sietämätöntä ankeutta. Mummo ei ollut ukkisi mielestä yhtä mielenkiintoinen 9 lapsen jälkeen kuin silloin kihlausaikana.
Siinähän tulee mummolle monta ajatusta mieleen kun kirveellä rikkoo jäätä järvellä, että saisi kannettua juomavedet tupaan ja navettaan sekä pestyä pyykit. Ukki kompostoituu ulkovessassa ja sitä on tavallaan rakkaintaan lähellä, rakkauden kariketta karikoille vaan sitotellen.
Tyypillinen mamman meta.
Mummo hoiti syöpäsairasta miestään viimeiset kuukaudet. Unohdinkin tämän ja ohessa kuolleen lapsensa hautaamiset. Tuo lapsi oli se kymmenes. Joten metaile lisää.
Mitenhän tuollaisen voi unohtaa.. Ai niin! Jos ei välitä mummostaan paskankaan vertaa mutta ratsastaa elämäntarinslka kuin se olisi oma uroteko. Pysy aiheessa, mummosi siihen pystyi, ukkisi ei kuuna päivänä.
Minun tekstini on tosi, mutta sinun pelkkää solvaamista.
Ai niin, unohdin kertoa, että olen kokopäivätoiminen omaishoitaja. Vaimokkeeni sairastaa hitaasti rappeuttavaa neurologista sairausta.
Työtä riittää aamusta yöhön 24/7. Mutta onneksi pääsen joskus netin pariin. Tuulettamaan tuntojani.
Aikuisen ihmisen hoitaminen kokopäivä toimisesti on "hieman" raskasta, joskus.
Marttyyrikortti näytetty! Mitähän vaimosi ajattelee, kun solvaat nykynaisia? Korotan panoksia saattohoidolla, olen hoitanut saattohoitoon asti omat vanhempani ja oman lapseni. En valita. En usko, että ukkisi olisi pärjännyt 9 lapsen kanssa leskenä, uutta vaimoa olisi kiireesti katsellut.
Millainen ihminen pilkkaa syöpään kuollutta ihmistä? Hyi helvetti mitä torakoita tälläkin palstalla on.
Muista ostaa se maitolitra tänään. -eri
Voi kauheeta! Että silleen meni! Semmosta.
Laita lappu itelles, että pistä Keno vetämään ja rapsuta persettäs. Kaljat muistat varmaan ostaa muutenkin.
Hanki apua itsellesi. Ei mulla muuta.
Look who’s talking 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset suurentelevat vaivojaan saadakseen taas jotain etuja lisää.
Persut ehdottelivat naisille verottomuutta. Siitä on hyvä jatkaa. Kenties ilmainen kotiapu, joka hoitaa nuo fundeeraukset? Miten nuo metatyöt on luonnistanut ennenvanhaan mm. mummovainaaltani, joka jäi leskeksi yhdeksän lapsen kanssa. Kantovesi, ulkovessa, pyykkilauta, lehmä, puulämmitys jne.
Silti hän oli täyspäinen ja onnellinen ihminen loppuun asti. Ei olisi nykynaisista tuohon.
En symppaa näitä valittajia yhtään!
Mummovainaasi ilmeisesti listi ukkisi, joka ei laittanut tikkuakaan ristiin. Ja mummosi olisi kannattanut laittaa jalkansa ristiin. Olihan se elämä helpompaa ilman ukkisi läsnäolon sietämätöntä ankeutta. Mummo ei ollut ukkisi mielestä yhtä mielenkiintoinen 9 lapsen jälkeen kuin silloin kihlausaikana.
Siinähän tulee mummolle monta ajatusta mieleen kun kirveellä rikkoo jäätä järvellä, että saisi kannettua juomavedet tupaan ja navettaan sekä pestyä pyykit. Ukki kompostoituu ulkovessassa ja sitä on tavallaan rakkaintaan lähellä, rakkauden kariketta karikoille vaan sitotellen.
Tyypillinen mamman meta.
Mummo hoiti syöpäsairasta miestään viimeiset kuukaudet. Unohdinkin tämän ja ohessa kuolleen lapsensa hautaamiset. Tuo lapsi oli se kymmenes. Joten metaile lisää.
Mitenhän tuollaisen voi unohtaa.. Ai niin! Jos ei välitä mummostaan paskankaan vertaa mutta ratsastaa elämäntarinslka kuin se olisi oma uroteko. Pysy aiheessa, mummosi siihen pystyi, ukkisi ei kuuna päivänä.
Minun tekstini on tosi, mutta sinun pelkkää solvaamista.
Ai niin, unohdin kertoa, että olen kokopäivätoiminen omaishoitaja. Vaimokkeeni sairastaa hitaasti rappeuttavaa neurologista sairausta.
Työtä riittää aamusta yöhön 24/7. Mutta onneksi pääsen joskus netin pariin. Tuulettamaan tuntojani.
16/7 siis olet palstalla räygäämässä ja lopun aikaa kiusaat sairasta vaimokettasi? Vaimokkesi lienee erittäin onnellinen tämän palstan olemassaolosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on jankkaamista täynnä koko ketju. Tämä yksi suunnittelujankkaaja ei usko niin millään, että muistettavaa on oikeasti paljon. Jokainen yksittäinen asia on pikkujuttu ja vie sekunnin, mutta yritäpä pitää mielessä samaan aikaan sata pikkujuttua. Ei ole niin helppoa.
Listasin huvikseni ja esimerkiksi, mitä kaikkea yritän itse tänään pitää mielessä. Lonkalta heitetty lista näyttää tältä, varmasti jäi pois:
- Tilaa nuorimman valokuvat + tarkista mummien ja kummien kuvatoiveet (voi jättää myöhemmäs, mutta mitä pidemmälle siirtää, sitä pidempään joutuu pitämään tämän mielessä)
- Sovi kuljetuksista lapsen mökkivierailulle ja tarkista, tarvitaanko mukaan jotain erityistä. Etsi/hanki, jos tarvitsee.
- Kerää kirppismyyntiin lähtevät kamat, hinnoittele, varaa vaihtorahat ja huolehdi kuljetukset kirppikselle. Hae vaaterekki varastosta.
- Suunnittele ja valmista tarjottavat lapsen huomisille synttäreille (huom. erityisruokavaliot, mahdollinen kauppareissu)
- Huolehdi kierrätyksestä (lastaa auto, pyydä miestä ajamaan kierrätyskeskuksen kautta)
- Varaa pienemmän lapsen parturi ja anna isommalle rahaa kampaajaan
- Haravoi lehdet (ennen kuin naapuri huomauttaa, ehkä sunnuntai riittää)
- Älä pysähdy kotimatkalla missään – ajoissa kotiin avaamaan nuohoojalle ovi
- Laita kaveriperheelle viestiä ja sovi glögi-illasta, josta on puhuttu
- Sovi sunnuntaivierailun aikataulu ja tarvitaanko jotain
- Muista isän kyläily tänään, osta matkalta pullaa
Sosiaalista elämää voisi rajoittaa ja se vähentäisi muistettavien listaa, mutta ystävät ja perhe ovat tärkeitä, yhdessä on mukavaa ja haluan pitää suhteista huolta. Tämä on aika tyypillinen viikonloppu ja näistä kaikista on huolehdittava itse, jotta tulevat tehdyiksi. Miehelläni työn ulkopuolisia muistettavia asioita on samaan aikaan kaksi: pakkaa punttiskamat, muista pysähtyä siellä kierrätyskeskuksessa.
Mieheni tietää hyvin, ettei homma ole meillä vastuiden ja nimenomaan muistamisen osalta tasapainossa, mutta molemmat tiedämme, että hän ei millään pystyisi pitämään tätä kaikkea mielessään ja olisi erittäin stressaantunut, jos joutuisi yrittämään. Mies tekee asioita pyynnöstäni, huolehtii kuljetuksia, siivoaa ja laittaa ruokaa, jne, jne. Mutta olemme yhteisesti todenneet, että meillä tämä muistamisen, huolehtimisen, suunnittelun ja ennakoinnin kuorma nyt toistaiseksi ainakin on väistämättä minulla. Onneksi mies arvostaa, että hoidan näitä juttuja ja tajuaa, että ne kyllä kuormittavat minua.
Sinä siis myönnät käskyttäväsi, määräileväsi, pomottelevasi, pompottelevasi ja alistavasi miestäsi?
Mites se henkinen väkivalta määriteltiinkään? Ihanaa että olet kotisi pirttihirmu. Miehesi on varmasti superonnellinen.
Pyytää voi pomottamatta ja ehdottaa voi alistamatta. Mieheni on erittäin tyytyväinen siihen, ettei hänen tarvitse muistaa näitä asioita ja myös hyvin valmis hoitamaan mitä milloinkin pyydän. Hän myös pyrkii siihen, että voisi tulevaisuudessa kantaa enemmän vastuuta myös muistamisesta. Minä olen valmis vaihtamaan rooleja tai muuttamaan työnjakoa heti, kun mies niin haluaa. En koe itseäni pirttihirmuksi eikä mieskään käsittääkseni.
"Käsittääkseni". Sinähän olet alistanut koko perheesi omien käsitystesi mukaiseen elämään.
Monestiko mietit maitolitran ostamista päivässä? SUUNNITTELET sitä?
Juu, en ole alistanut. Muistettavien juttujen listani nimenomaan perustuu hyvin pitkälti muiden perheenjäsenien tarpeisiin, joista minä huolehdin heidän puolestaan. Synttärit, parturikäynnit, mökkivierailu ja kirppismyynti ovat kaikki lasteni juttuja - minun puolestani voitaisiin jättää synttärit pitämättä, parturissa käymättä, mökillä vierailematta ja laittaa kirppiskamat maksutta kiertoon. Lapseni sen sijaan haluavat pitää synttärit, pitää ulkonäkönsä siistinä, päästä kaverin mökille ja saada taskurahaa kirppikseltä. Niinpä olen avuksi näissä tarpeissa ja huolehdin niistä osaltani - lapset eivät ole vielä sen ikäisiä, että pystyisivät kokonaan hoitamaan nämä itse. Myös kierrätykseen panostan siksi, että tiedostava ja fiksu lapseni niin toivoo (toki se on minustakin järkevää).
Sunnuntaivierailussa ja samoin kaveriperheen glögi-illassa on kyse mieheni ystävistä, isäni ihan itse kutsui itsensä kylään ja nuohoojalta tuli lappu, että on tulossa. Lehdet tippuivat puusta pyytämättäni ja tiedän, että naapuri toivoo meidän haravoivan ne mahdollisimman pian yhteiseltä ajotieltä (puu on meidän pihalla ja ajotien hoito meidän vastuulla). Ei siis nämäkään "minun käsitysteni mukaista elämää" tai millään tavalla minun sanelemiani, mutta mielelläni mahdollistan näitäkin.
Nuorimman valokuvat haluan ihan itse muistoksi. Tämän muistaminen on siis ihan vilpittömästi oma intressini ja toiveeni :D Samalla huolehdin sitten, että mummit ja kummit saavat myös kuvan ja vielä mieleisensä.
Maitolitroja en suunnittele. Tilaan ruoat kerran viikossa netistä ja verkossa minulla on valmis lista peruselintarvikkeista, täydennän sitä sitten aina tilauksen hetkellä sen mukaan, mitä ruokia aiotaan valmistaa viikon aikana.
Sinä oikein joudut ponnistelemaan sen eteen, että muut muistaa käydä parturissa? Tai ponnistelet muiden synttäreiden muistamisessa, vaikka ne ovat vuodesta toiseen samana päivänä?
Ja että oikein valokuvia mummoille? Jaksuja ponnisteluissasi. Onko kaikki printattuna jääkaapin oveen, vai miten ihmeessä muistat kaiken? Senkin että näet koska alaikäinen lapsesi tarvitsee parturia?
Kyllä siinä on muistamista kun katsoo hiusten kasvavan. Kuinka pitkä tukka on tällä hetkellä?
Hyvänen aika, olet yhä täällä! Mä kävin eilen ja tänä aamuna piipahtamassa tässä ketjussa, ja molemmilla kerroilla meuhkasit täällä suuna päänä, ja yhä vaan.
Nyt kyllä kohta alkaa säälittää: Eikö sulla poikapolo todellakaan ole muuta tekemistä kuin räyhätä mammapalstalla? Yhtään mitään muuta? Todellakaan? Mitään? Anything?
Niin varmaan piipahdit. Onko kaapeissasi tomaattimurskaa? Entä miten on harrastekerhon suunnittelukokoukset sujuneet? Entäs tiskikone, onko mies muistanut laittaa päälle, kun et itse saa sitä aikaan? Kävitkö jo ostamassa toisen kattilan?
Näköjään ei ole muuta elämässäsi. Otan osaa.
Luistimet taitaa olla nyt loppuunkäsitelty, mutta tomaattimurskasta riittää vielä juttua ilmeisesti parin päivän verran? Vähän tosin käyvät juttusi tylsiksi ja toisteisiksi, joten heitän sulle uuden syötin:
Minä ostan varastoon myös soijarouhetta. Sitä muuten pitääkin hankkia lisää, näytti olevan vähissä. Suunnittelen tässä hetken, minkä verran on tarpeen olla hätävarana, jotta saan siitä tomaattimurskan kanssa bolognesea kun on pakko saada jotain nopeasti tehtyä ja tuorevarastot ovat tyhjät. Niin, kuvitteles, joskus käy niin että suunnitelmat pettävät ja jauheliha onkin jäänyt ostamatta! Herranjestas.
Tässäpä, ole hyvä. Ilmeisesti nyt viitisenkymmentä viestiä soijarouheesta seuraavaksi?
Montako päivää menee soijarouheen ostamisen suunnittelemiseen?
Ja onko lapsilla nyt oikean mittaiset sukset? Joko on sovitettu tällä viikolla monta kertaa?
Entäpä tiskikone, onko täynnä, tyhjä vai pyörimässä? Ja missä sikamies on? Sohvalla tietenkin pelaamassa pleikkaa ja syömässä lihapiirakkaa? Miten on hammaslääkäreiden ja kaverisynttäreiden laita?
Montako tuntia tänään meni Nooran lahjan etsimiseen? Entä onko vakuutukset tarkistettu tänään?
Mitenkäs lapsen sukkikset ja anopin 60-vuotislahja? Entä miehen huomiseksi vaatima paita? Onko maitoa kaapissa?
Luoja, tuon jätkän elämänsisältö tosiaan on kuin onkin tällä palstalla! 🤪
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on jankkaamista täynnä koko ketju. Tämä yksi suunnittelujankkaaja ei usko niin millään, että muistettavaa on oikeasti paljon. Jokainen yksittäinen asia on pikkujuttu ja vie sekunnin, mutta yritäpä pitää mielessä samaan aikaan sata pikkujuttua. Ei ole niin helppoa.
Listasin huvikseni ja esimerkiksi, mitä kaikkea yritän itse tänään pitää mielessä. Lonkalta heitetty lista näyttää tältä, varmasti jäi pois:
- Tilaa nuorimman valokuvat + tarkista mummien ja kummien kuvatoiveet (voi jättää myöhemmäs, mutta mitä pidemmälle siirtää, sitä pidempään joutuu pitämään tämän mielessä)
- Sovi kuljetuksista lapsen mökkivierailulle ja tarkista, tarvitaanko mukaan jotain erityistä. Etsi/hanki, jos tarvitsee.
- Kerää kirppismyyntiin lähtevät kamat, hinnoittele, varaa vaihtorahat ja huolehdi kuljetukset kirppikselle. Hae vaaterekki varastosta.
- Suunnittele ja valmista tarjottavat lapsen huomisille synttäreille (huom. erityisruokavaliot, mahdollinen kauppareissu)
- Huolehdi kierrätyksestä (lastaa auto, pyydä miestä ajamaan kierrätyskeskuksen kautta)
- Varaa pienemmän lapsen parturi ja anna isommalle rahaa kampaajaan
- Haravoi lehdet (ennen kuin naapuri huomauttaa, ehkä sunnuntai riittää)
- Älä pysähdy kotimatkalla missään – ajoissa kotiin avaamaan nuohoojalle ovi
- Laita kaveriperheelle viestiä ja sovi glögi-illasta, josta on puhuttu
- Sovi sunnuntaivierailun aikataulu ja tarvitaanko jotain
- Muista isän kyläily tänään, osta matkalta pullaa
Sosiaalista elämää voisi rajoittaa ja se vähentäisi muistettavien listaa, mutta ystävät ja perhe ovat tärkeitä, yhdessä on mukavaa ja haluan pitää suhteista huolta. Tämä on aika tyypillinen viikonloppu ja näistä kaikista on huolehdittava itse, jotta tulevat tehdyiksi. Miehelläni työn ulkopuolisia muistettavia asioita on samaan aikaan kaksi: pakkaa punttiskamat, muista pysähtyä siellä kierrätyskeskuksessa.
Mieheni tietää hyvin, ettei homma ole meillä vastuiden ja nimenomaan muistamisen osalta tasapainossa, mutta molemmat tiedämme, että hän ei millään pystyisi pitämään tätä kaikkea mielessään ja olisi erittäin stressaantunut, jos joutuisi yrittämään. Mies tekee asioita pyynnöstäni, huolehtii kuljetuksia, siivoaa ja laittaa ruokaa, jne, jne. Mutta olemme yhteisesti todenneet, että meillä tämä muistamisen, huolehtimisen, suunnittelun ja ennakoinnin kuorma nyt toistaiseksi ainakin on väistämättä minulla. Onneksi mies arvostaa, että hoidan näitä juttuja ja tajuaa, että ne kyllä kuormittavat minua.
Sinä siis myönnät käskyttäväsi, määräileväsi, pomottelevasi, pompottelevasi ja alistavasi miestäsi?
Mites se henkinen väkivalta määriteltiinkään? Ihanaa että olet kotisi pirttihirmu. Miehesi on varmasti superonnellinen.
Pyytää voi pomottamatta ja ehdottaa voi alistamatta. Mieheni on erittäin tyytyväinen siihen, ettei hänen tarvitse muistaa näitä asioita ja myös hyvin valmis hoitamaan mitä milloinkin pyydän. Hän myös pyrkii siihen, että voisi tulevaisuudessa kantaa enemmän vastuuta myös muistamisesta. Minä olen valmis vaihtamaan rooleja tai muuttamaan työnjakoa heti, kun mies niin haluaa. En koe itseäni pirttihirmuksi eikä mieskään käsittääkseni.
"Käsittääkseni". Sinähän olet alistanut koko perheesi omien käsitystesi mukaiseen elämään.
Monestiko mietit maitolitran ostamista päivässä? SUUNNITTELET sitä?
Juu, en ole alistanut. Muistettavien juttujen listani nimenomaan perustuu hyvin pitkälti muiden perheenjäsenien tarpeisiin, joista minä huolehdin heidän puolestaan. Synttärit, parturikäynnit, mökkivierailu ja kirppismyynti ovat kaikki lasteni juttuja - minun puolestani voitaisiin jättää synttärit pitämättä, parturissa käymättä, mökillä vierailematta ja laittaa kirppiskamat maksutta kiertoon. Lapseni sen sijaan haluavat pitää synttärit, pitää ulkonäkönsä siistinä, päästä kaverin mökille ja saada taskurahaa kirppikseltä. Niinpä olen avuksi näissä tarpeissa ja huolehdin niistä osaltani - lapset eivät ole vielä sen ikäisiä, että pystyisivät kokonaan hoitamaan nämä itse. Myös kierrätykseen panostan siksi, että tiedostava ja fiksu lapseni niin toivoo (toki se on minustakin järkevää).
Sunnuntaivierailussa ja samoin kaveriperheen glögi-illassa on kyse mieheni ystävistä, isäni ihan itse kutsui itsensä kylään ja nuohoojalta tuli lappu, että on tulossa. Lehdet tippuivat puusta pyytämättäni ja tiedän, että naapuri toivoo meidän haravoivan ne mahdollisimman pian yhteiseltä ajotieltä (puu on meidän pihalla ja ajotien hoito meidän vastuulla). Ei siis nämäkään "minun käsitysteni mukaista elämää" tai millään tavalla minun sanelemiani, mutta mielelläni mahdollistan näitäkin.
Nuorimman valokuvat haluan ihan itse muistoksi. Tämän muistaminen on siis ihan vilpittömästi oma intressini ja toiveeni :D Samalla huolehdin sitten, että mummit ja kummit saavat myös kuvan ja vielä mieleisensä.
Maitolitroja en suunnittele. Tilaan ruoat kerran viikossa netistä ja verkossa minulla on valmis lista peruselintarvikkeista, täydennän sitä sitten aina tilauksen hetkellä sen mukaan, mitä ruokia aiotaan valmistaa viikon aikana.
Sinä oikein joudut ponnistelemaan sen eteen, että muut muistaa käydä parturissa? Tai ponnistelet muiden synttäreiden muistamisessa, vaikka ne ovat vuodesta toiseen samana päivänä?
Ja että oikein valokuvia mummoille? Jaksuja ponnisteluissasi. Onko kaikki printattuna jääkaapin oveen, vai miten ihmeessä muistat kaiken? Senkin että näet koska alaikäinen lapsesi tarvitsee parturia?
Kyllä siinä on muistamista kun katsoo hiusten kasvavan. Kuinka pitkä tukka on tällä hetkellä?
Hyvänen aika, olet yhä täällä! Mä kävin eilen ja tänä aamuna piipahtamassa tässä ketjussa, ja molemmilla kerroilla meuhkasit täällä suuna päänä, ja yhä vaan.
Nyt kyllä kohta alkaa säälittää: Eikö sulla poikapolo todellakaan ole muuta tekemistä kuin räyhätä mammapalstalla? Yhtään mitään muuta? Todellakaan? Mitään? Anything?
Niin varmaan piipahdit. Onko kaapeissasi tomaattimurskaa? Entä miten on harrastekerhon suunnittelukokoukset sujuneet? Entäs tiskikone, onko mies muistanut laittaa päälle, kun et itse saa sitä aikaan? Kävitkö jo ostamassa toisen kattilan?
Näköjään ei ole muuta elämässäsi. Otan osaa.
Luistimet taitaa olla nyt loppuunkäsitelty, mutta tomaattimurskasta riittää vielä juttua ilmeisesti parin päivän verran? Vähän tosin käyvät juttusi tylsiksi ja toisteisiksi, joten heitän sulle uuden syötin:
Minä ostan varastoon myös soijarouhetta. Sitä muuten pitääkin hankkia lisää, näytti olevan vähissä. Suunnittelen tässä hetken, minkä verran on tarpeen olla hätävarana, jotta saan siitä tomaattimurskan kanssa bolognesea kun on pakko saada jotain nopeasti tehtyä ja tuorevarastot ovat tyhjät. Niin, kuvitteles, joskus käy niin että suunnitelmat pettävät ja jauheliha onkin jäänyt ostamatta! Herranjestas.
Tässäpä, ole hyvä. Ilmeisesti nyt viitisenkymmentä viestiä soijarouheesta seuraavaksi?
Montako päivää menee soijarouheen ostamisen suunnittelemiseen?
Ja onko lapsilla nyt oikean mittaiset sukset? Joko on sovitettu tällä viikolla monta kertaa?
Entäpä tiskikone, onko täynnä, tyhjä vai pyörimässä? Ja missä sikamies on? Sohvalla tietenkin pelaamassa pleikkaa ja syömässä lihapiirakkaa? Miten on hammaslääkäreiden ja kaverisynttäreiden laita?
Montako tuntia tänään meni Nooran lahjan etsimiseen? Entä onko vakuutukset tarkistettu tänään?
Mitenkäs lapsen sukkikset ja anopin 60-vuotislahja? Entä miehen huomiseksi vaatima paita? Onko maitoa kaapissa?
” Suunnittelen tässä hetken”, kirjoitin. Onko hetki mielestäsi kovinkin monta päivää? Mitä arvelet? Entä jos olisin kirjoittanut ”tovin”, mieltäisitkö sen viikoksi? ”Jonkin aikaa” - onko se jo kaksi viikkoa? Entä ”tuokio”? Onko ajan ilmaisujen ymmärtäminen sinulle yleensäkin kovin haastavaa? Mikä muu on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on jankkaamista täynnä koko ketju. Tämä yksi suunnittelujankkaaja ei usko niin millään, että muistettavaa on oikeasti paljon. Jokainen yksittäinen asia on pikkujuttu ja vie sekunnin, mutta yritäpä pitää mielessä samaan aikaan sata pikkujuttua. Ei ole niin helppoa.
Listasin huvikseni ja esimerkiksi, mitä kaikkea yritän itse tänään pitää mielessä. Lonkalta heitetty lista näyttää tältä, varmasti jäi pois:
- Tilaa nuorimman valokuvat + tarkista mummien ja kummien kuvatoiveet (voi jättää myöhemmäs, mutta mitä pidemmälle siirtää, sitä pidempään joutuu pitämään tämän mielessä)
- Sovi kuljetuksista lapsen mökkivierailulle ja tarkista, tarvitaanko mukaan jotain erityistä. Etsi/hanki, jos tarvitsee.
- Kerää kirppismyyntiin lähtevät kamat, hinnoittele, varaa vaihtorahat ja huolehdi kuljetukset kirppikselle. Hae vaaterekki varastosta.
- Suunnittele ja valmista tarjottavat lapsen huomisille synttäreille (huom. erityisruokavaliot, mahdollinen kauppareissu)
- Huolehdi kierrätyksestä (lastaa auto, pyydä miestä ajamaan kierrätyskeskuksen kautta)
- Varaa pienemmän lapsen parturi ja anna isommalle rahaa kampaajaan
- Haravoi lehdet (ennen kuin naapuri huomauttaa, ehkä sunnuntai riittää)
- Älä pysähdy kotimatkalla missään – ajoissa kotiin avaamaan nuohoojalle ovi
- Laita kaveriperheelle viestiä ja sovi glögi-illasta, josta on puhuttu
- Sovi sunnuntaivierailun aikataulu ja tarvitaanko jotain
- Muista isän kyläily tänään, osta matkalta pullaa
Sosiaalista elämää voisi rajoittaa ja se vähentäisi muistettavien listaa, mutta ystävät ja perhe ovat tärkeitä, yhdessä on mukavaa ja haluan pitää suhteista huolta. Tämä on aika tyypillinen viikonloppu ja näistä kaikista on huolehdittava itse, jotta tulevat tehdyiksi. Miehelläni työn ulkopuolisia muistettavia asioita on samaan aikaan kaksi: pakkaa punttiskamat, muista pysähtyä siellä kierrätyskeskuksessa.
Mieheni tietää hyvin, ettei homma ole meillä vastuiden ja nimenomaan muistamisen osalta tasapainossa, mutta molemmat tiedämme, että hän ei millään pystyisi pitämään tätä kaikkea mielessään ja olisi erittäin stressaantunut, jos joutuisi yrittämään. Mies tekee asioita pyynnöstäni, huolehtii kuljetuksia, siivoaa ja laittaa ruokaa, jne, jne. Mutta olemme yhteisesti todenneet, että meillä tämä muistamisen, huolehtimisen, suunnittelun ja ennakoinnin kuorma nyt toistaiseksi ainakin on väistämättä minulla. Onneksi mies arvostaa, että hoidan näitä juttuja ja tajuaa, että ne kyllä kuormittavat minua.
Sinä siis myönnät käskyttäväsi, määräileväsi, pomottelevasi, pompottelevasi ja alistavasi miestäsi?
Mites se henkinen väkivalta määriteltiinkään? Ihanaa että olet kotisi pirttihirmu. Miehesi on varmasti superonnellinen.
Pyytää voi pomottamatta ja ehdottaa voi alistamatta. Mieheni on erittäin tyytyväinen siihen, ettei hänen tarvitse muistaa näitä asioita ja myös hyvin valmis hoitamaan mitä milloinkin pyydän. Hän myös pyrkii siihen, että voisi tulevaisuudessa kantaa enemmän vastuuta myös muistamisesta. Minä olen valmis vaihtamaan rooleja tai muuttamaan työnjakoa heti, kun mies niin haluaa. En koe itseäni pirttihirmuksi eikä mieskään käsittääkseni.
"Käsittääkseni". Sinähän olet alistanut koko perheesi omien käsitystesi mukaiseen elämään.
Monestiko mietit maitolitran ostamista päivässä? SUUNNITTELET sitä?
Juu, en ole alistanut. Muistettavien juttujen listani nimenomaan perustuu hyvin pitkälti muiden perheenjäsenien tarpeisiin, joista minä huolehdin heidän puolestaan. Synttärit, parturikäynnit, mökkivierailu ja kirppismyynti ovat kaikki lasteni juttuja - minun puolestani voitaisiin jättää synttärit pitämättä, parturissa käymättä, mökillä vierailematta ja laittaa kirppiskamat maksutta kiertoon. Lapseni sen sijaan haluavat pitää synttärit, pitää ulkonäkönsä siistinä, päästä kaverin mökille ja saada taskurahaa kirppikseltä. Niinpä olen avuksi näissä tarpeissa ja huolehdin niistä osaltani - lapset eivät ole vielä sen ikäisiä, että pystyisivät kokonaan hoitamaan nämä itse. Myös kierrätykseen panostan siksi, että tiedostava ja fiksu lapseni niin toivoo (toki se on minustakin järkevää).
Sunnuntaivierailussa ja samoin kaveriperheen glögi-illassa on kyse mieheni ystävistä, isäni ihan itse kutsui itsensä kylään ja nuohoojalta tuli lappu, että on tulossa. Lehdet tippuivat puusta pyytämättäni ja tiedän, että naapuri toivoo meidän haravoivan ne mahdollisimman pian yhteiseltä ajotieltä (puu on meidän pihalla ja ajotien hoito meidän vastuulla). Ei siis nämäkään "minun käsitysteni mukaista elämää" tai millään tavalla minun sanelemiani, mutta mielelläni mahdollistan näitäkin.
Nuorimman valokuvat haluan ihan itse muistoksi. Tämän muistaminen on siis ihan vilpittömästi oma intressini ja toiveeni :D Samalla huolehdin sitten, että mummit ja kummit saavat myös kuvan ja vielä mieleisensä.
Maitolitroja en suunnittele. Tilaan ruoat kerran viikossa netistä ja verkossa minulla on valmis lista peruselintarvikkeista, täydennän sitä sitten aina tilauksen hetkellä sen mukaan, mitä ruokia aiotaan valmistaa viikon aikana.
Sinä oikein joudut ponnistelemaan sen eteen, että muut muistaa käydä parturissa? Tai ponnistelet muiden synttäreiden muistamisessa, vaikka ne ovat vuodesta toiseen samana päivänä?
Ja että oikein valokuvia mummoille? Jaksuja ponnisteluissasi. Onko kaikki printattuna jääkaapin oveen, vai miten ihmeessä muistat kaiken? Senkin että näet koska alaikäinen lapsesi tarvitsee parturia?
Kyllä siinä on muistamista kun katsoo hiusten kasvavan. Kuinka pitkä tukka on tällä hetkellä?
Hyvänen aika, olet yhä täällä! Mä kävin eilen ja tänä aamuna piipahtamassa tässä ketjussa, ja molemmilla kerroilla meuhkasit täällä suuna päänä, ja yhä vaan.
Nyt kyllä kohta alkaa säälittää: Eikö sulla poikapolo todellakaan ole muuta tekemistä kuin räyhätä mammapalstalla? Yhtään mitään muuta? Todellakaan? Mitään? Anything?
Niin varmaan piipahdit. Onko kaapeissasi tomaattimurskaa? Entä miten on harrastekerhon suunnittelukokoukset sujuneet? Entäs tiskikone, onko mies muistanut laittaa päälle, kun et itse saa sitä aikaan? Kävitkö jo ostamassa toisen kattilan?
Näköjään ei ole muuta elämässäsi. Otan osaa.
Luistimet taitaa olla nyt loppuunkäsitelty, mutta tomaattimurskasta riittää vielä juttua ilmeisesti parin päivän verran? Vähän tosin käyvät juttusi tylsiksi ja toisteisiksi, joten heitän sulle uuden syötin:
Minä ostan varastoon myös soijarouhetta. Sitä muuten pitääkin hankkia lisää, näytti olevan vähissä. Suunnittelen tässä hetken, minkä verran on tarpeen olla hätävarana, jotta saan siitä tomaattimurskan kanssa bolognesea kun on pakko saada jotain nopeasti tehtyä ja tuorevarastot ovat tyhjät. Niin, kuvitteles, joskus käy niin että suunnitelmat pettävät ja jauheliha onkin jäänyt ostamatta! Herranjestas.
Tässäpä, ole hyvä. Ilmeisesti nyt viitisenkymmentä viestiä soijarouheesta seuraavaksi?
Montako päivää menee soijarouheen ostamisen suunnittelemiseen?
Ja onko lapsilla nyt oikean mittaiset sukset? Joko on sovitettu tällä viikolla monta kertaa?
Entäpä tiskikone, onko täynnä, tyhjä vai pyörimässä? Ja missä sikamies on? Sohvalla tietenkin pelaamassa pleikkaa ja syömässä lihapiirakkaa? Miten on hammaslääkäreiden ja kaverisynttäreiden laita?
Montako tuntia tänään meni Nooran lahjan etsimiseen? Entä onko vakuutukset tarkistettu tänään?
Mitenkäs lapsen sukkikset ja anopin 60-vuotislahja? Entä miehen huomiseksi vaatima paita? Onko maitoa kaapissa?
Olen eri, mutta saanko tulla mukaan leikkimään?
”Montako päivää menee soijarouheen ostamisen suunnittelemiseen?”
Ei mene kuin hetki tähän.
”Ja onko lapsilla nyt oikean mittaiset sukset? Joko on sovitettu tällä viikolla monta kertaa?”
Ei ole pieniä lapsia enää. Nuo osaa jo itse katsoa.
”Entäpä tiskikone, onko täynnä, tyhjä vai pyörimässä?”
Tuolla hyrisee.
”Ja missä sikamies on? Sohvalla tietenkin pelaamassa pleikkaa ja syömässä lihapiirakkaa?”
Ei mun mies syö lihapiirakkaa kunnin kasvissyöjä. Kaupassa se on nyt, ostamassa uunijuurestarpeita.
”Miten on hammaslääkäreiden ja kaverisynttäreiden laita?”
Yläkouluaiset osaa jos huolehtia noista itse.
”Montako tuntia tänään meni Nooran lahjan etsimiseen?”
Kuka on Noora?
”Entä onko vakuutukset tarkistettu tänään?”
Vuodenvaihteessa on sen aika.
”Mitenkäs lapsen sukkikset ja anopin 60-vuotislahja?”
Mitkä sukkikset?
Anoppi on jo kuollut. Haudalle vein kynttilän tuossa iltapäivällä.
”Entä miehen huomiseksi vaatima paita?”
Vapaapäivä huomenna, eiköhän se osaa itse ottaa kaapista sopivan teepaidan.
”Onko maitoa kaapissa?”
Ei ole, emme käytä. Kaurajuomaa mies varmaankin tuo kun näytti olevan vähissä.
Saanko kysyä, mitä sinä näillä tiedoilla teet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on jankkaamista täynnä koko ketju. Tämä yksi suunnittelujankkaaja ei usko niin millään, että muistettavaa on oikeasti paljon. Jokainen yksittäinen asia on pikkujuttu ja vie sekunnin, mutta yritäpä pitää mielessä samaan aikaan sata pikkujuttua. Ei ole niin helppoa.
Listasin huvikseni ja esimerkiksi, mitä kaikkea yritän itse tänään pitää mielessä. Lonkalta heitetty lista näyttää tältä, varmasti jäi pois:
- Tilaa nuorimman valokuvat + tarkista mummien ja kummien kuvatoiveet (voi jättää myöhemmäs, mutta mitä pidemmälle siirtää, sitä pidempään joutuu pitämään tämän mielessä)
- Sovi kuljetuksista lapsen mökkivierailulle ja tarkista, tarvitaanko mukaan jotain erityistä. Etsi/hanki, jos tarvitsee.
- Kerää kirppismyyntiin lähtevät kamat, hinnoittele, varaa vaihtorahat ja huolehdi kuljetukset kirppikselle. Hae vaaterekki varastosta.
- Suunnittele ja valmista tarjottavat lapsen huomisille synttäreille (huom. erityisruokavaliot, mahdollinen kauppareissu)
- Huolehdi kierrätyksestä (lastaa auto, pyydä miestä ajamaan kierrätyskeskuksen kautta)
- Varaa pienemmän lapsen parturi ja anna isommalle rahaa kampaajaan
- Haravoi lehdet (ennen kuin naapuri huomauttaa, ehkä sunnuntai riittää)
- Älä pysähdy kotimatkalla missään – ajoissa kotiin avaamaan nuohoojalle ovi
- Laita kaveriperheelle viestiä ja sovi glögi-illasta, josta on puhuttu
- Sovi sunnuntaivierailun aikataulu ja tarvitaanko jotain
- Muista isän kyläily tänään, osta matkalta pullaa
Sosiaalista elämää voisi rajoittaa ja se vähentäisi muistettavien listaa, mutta ystävät ja perhe ovat tärkeitä, yhdessä on mukavaa ja haluan pitää suhteista huolta. Tämä on aika tyypillinen viikonloppu ja näistä kaikista on huolehdittava itse, jotta tulevat tehdyiksi. Miehelläni työn ulkopuolisia muistettavia asioita on samaan aikaan kaksi: pakkaa punttiskamat, muista pysähtyä siellä kierrätyskeskuksessa.
Mieheni tietää hyvin, ettei homma ole meillä vastuiden ja nimenomaan muistamisen osalta tasapainossa, mutta molemmat tiedämme, että hän ei millään pystyisi pitämään tätä kaikkea mielessään ja olisi erittäin stressaantunut, jos joutuisi yrittämään. Mies tekee asioita pyynnöstäni, huolehtii kuljetuksia, siivoaa ja laittaa ruokaa, jne, jne. Mutta olemme yhteisesti todenneet, että meillä tämä muistamisen, huolehtimisen, suunnittelun ja ennakoinnin kuorma nyt toistaiseksi ainakin on väistämättä minulla. Onneksi mies arvostaa, että hoidan näitä juttuja ja tajuaa, että ne kyllä kuormittavat minua.
Sinä siis myönnät käskyttäväsi, määräileväsi, pomottelevasi, pompottelevasi ja alistavasi miestäsi?
Mites se henkinen väkivalta määriteltiinkään? Ihanaa että olet kotisi pirttihirmu. Miehesi on varmasti superonnellinen.
Pyytää voi pomottamatta ja ehdottaa voi alistamatta. Mieheni on erittäin tyytyväinen siihen, ettei hänen tarvitse muistaa näitä asioita ja myös hyvin valmis hoitamaan mitä milloinkin pyydän. Hän myös pyrkii siihen, että voisi tulevaisuudessa kantaa enemmän vastuuta myös muistamisesta. Minä olen valmis vaihtamaan rooleja tai muuttamaan työnjakoa heti, kun mies niin haluaa. En koe itseäni pirttihirmuksi eikä mieskään käsittääkseni.
"Käsittääkseni". Sinähän olet alistanut koko perheesi omien käsitystesi mukaiseen elämään.
Monestiko mietit maitolitran ostamista päivässä? SUUNNITTELET sitä?
Juu, en ole alistanut. Muistettavien juttujen listani nimenomaan perustuu hyvin pitkälti muiden perheenjäsenien tarpeisiin, joista minä huolehdin heidän puolestaan. Synttärit, parturikäynnit, mökkivierailu ja kirppismyynti ovat kaikki lasteni juttuja - minun puolestani voitaisiin jättää synttärit pitämättä, parturissa käymättä, mökillä vierailematta ja laittaa kirppiskamat maksutta kiertoon. Lapseni sen sijaan haluavat pitää synttärit, pitää ulkonäkönsä siistinä, päästä kaverin mökille ja saada taskurahaa kirppikseltä. Niinpä olen avuksi näissä tarpeissa ja huolehdin niistä osaltani - lapset eivät ole vielä sen ikäisiä, että pystyisivät kokonaan hoitamaan nämä itse. Myös kierrätykseen panostan siksi, että tiedostava ja fiksu lapseni niin toivoo (toki se on minustakin järkevää).
Sunnuntaivierailussa ja samoin kaveriperheen glögi-illassa on kyse mieheni ystävistä, isäni ihan itse kutsui itsensä kylään ja nuohoojalta tuli lappu, että on tulossa. Lehdet tippuivat puusta pyytämättäni ja tiedän, että naapuri toivoo meidän haravoivan ne mahdollisimman pian yhteiseltä ajotieltä (puu on meidän pihalla ja ajotien hoito meidän vastuulla). Ei siis nämäkään "minun käsitysteni mukaista elämää" tai millään tavalla minun sanelemiani, mutta mielelläni mahdollistan näitäkin.
Nuorimman valokuvat haluan ihan itse muistoksi. Tämän muistaminen on siis ihan vilpittömästi oma intressini ja toiveeni :D Samalla huolehdin sitten, että mummit ja kummit saavat myös kuvan ja vielä mieleisensä.
Maitolitroja en suunnittele. Tilaan ruoat kerran viikossa netistä ja verkossa minulla on valmis lista peruselintarvikkeista, täydennän sitä sitten aina tilauksen hetkellä sen mukaan, mitä ruokia aiotaan valmistaa viikon aikana.
Sinä oikein joudut ponnistelemaan sen eteen, että muut muistaa käydä parturissa? Tai ponnistelet muiden synttäreiden muistamisessa, vaikka ne ovat vuodesta toiseen samana päivänä?
Ja että oikein valokuvia mummoille? Jaksuja ponnisteluissasi. Onko kaikki printattuna jääkaapin oveen, vai miten ihmeessä muistat kaiken? Senkin että näet koska alaikäinen lapsesi tarvitsee parturia?
Kyllä siinä on muistamista kun katsoo hiusten kasvavan. Kuinka pitkä tukka on tällä hetkellä?
Hyvänen aika, olet yhä täällä! Mä kävin eilen ja tänä aamuna piipahtamassa tässä ketjussa, ja molemmilla kerroilla meuhkasit täällä suuna päänä, ja yhä vaan.
Nyt kyllä kohta alkaa säälittää: Eikö sulla poikapolo todellakaan ole muuta tekemistä kuin räyhätä mammapalstalla? Yhtään mitään muuta? Todellakaan? Mitään? Anything?
Niin varmaan piipahdit. Onko kaapeissasi tomaattimurskaa? Entä miten on harrastekerhon suunnittelukokoukset sujuneet? Entäs tiskikone, onko mies muistanut laittaa päälle, kun et itse saa sitä aikaan? Kävitkö jo ostamassa toisen kattilan?
Näköjään ei ole muuta elämässäsi. Otan osaa.
Luistimet taitaa olla nyt loppuunkäsitelty, mutta tomaattimurskasta riittää vielä juttua ilmeisesti parin päivän verran? Vähän tosin käyvät juttusi tylsiksi ja toisteisiksi, joten heitän sulle uuden syötin:
Minä ostan varastoon myös soijarouhetta. Sitä muuten pitääkin hankkia lisää, näytti olevan vähissä. Suunnittelen tässä hetken, minkä verran on tarpeen olla hätävarana, jotta saan siitä tomaattimurskan kanssa bolognesea kun on pakko saada jotain nopeasti tehtyä ja tuorevarastot ovat tyhjät. Niin, kuvitteles, joskus käy niin että suunnitelmat pettävät ja jauheliha onkin jäänyt ostamatta! Herranjestas.
Tässäpä, ole hyvä. Ilmeisesti nyt viitisenkymmentä viestiä soijarouheesta seuraavaksi?
Montako päivää menee soijarouheen ostamisen suunnittelemiseen?
Ja onko lapsilla nyt oikean mittaiset sukset? Joko on sovitettu tällä viikolla monta kertaa?
Entäpä tiskikone, onko täynnä, tyhjä vai pyörimässä? Ja missä sikamies on? Sohvalla tietenkin pelaamassa pleikkaa ja syömässä lihapiirakkaa? Miten on hammaslääkäreiden ja kaverisynttäreiden laita?
Montako tuntia tänään meni Nooran lahjan etsimiseen? Entä onko vakuutukset tarkistettu tänään?
Mitenkäs lapsen sukkikset ja anopin 60-vuotislahja? Entä miehen huomiseksi vaatima paita? Onko maitoa kaapissa?
Luoja, tuon jätkän elämänsisältö tosiaan on kuin onkin tällä palstalla! 🤪
Samoin kuin teille on kotitöiden luetteleminen palstalla. Miten on noiden hommien laita? Listaa nyt ihmeessä, kun se on teille naisille henki ja elämä? Olisit uskottavampi ilman hymiöitä ja muiden naisten tukea kalastelevia viestejäsi viljelemällä. Luuletko että se tomaattimurskapurkki tulee sinne kaappiisi palstamammojen tuella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on jankkaamista täynnä koko ketju. Tämä yksi suunnittelujankkaaja ei usko niin millään, että muistettavaa on oikeasti paljon. Jokainen yksittäinen asia on pikkujuttu ja vie sekunnin, mutta yritäpä pitää mielessä samaan aikaan sata pikkujuttua. Ei ole niin helppoa.
Listasin huvikseni ja esimerkiksi, mitä kaikkea yritän itse tänään pitää mielessä. Lonkalta heitetty lista näyttää tältä, varmasti jäi pois:
- Tilaa nuorimman valokuvat + tarkista mummien ja kummien kuvatoiveet (voi jättää myöhemmäs, mutta mitä pidemmälle siirtää, sitä pidempään joutuu pitämään tämän mielessä)
- Sovi kuljetuksista lapsen mökkivierailulle ja tarkista, tarvitaanko mukaan jotain erityistä. Etsi/hanki, jos tarvitsee.
- Kerää kirppismyyntiin lähtevät kamat, hinnoittele, varaa vaihtorahat ja huolehdi kuljetukset kirppikselle. Hae vaaterekki varastosta.
- Suunnittele ja valmista tarjottavat lapsen huomisille synttäreille (huom. erityisruokavaliot, mahdollinen kauppareissu)
- Huolehdi kierrätyksestä (lastaa auto, pyydä miestä ajamaan kierrätyskeskuksen kautta)
- Varaa pienemmän lapsen parturi ja anna isommalle rahaa kampaajaan
- Haravoi lehdet (ennen kuin naapuri huomauttaa, ehkä sunnuntai riittää)
- Älä pysähdy kotimatkalla missään – ajoissa kotiin avaamaan nuohoojalle ovi
- Laita kaveriperheelle viestiä ja sovi glögi-illasta, josta on puhuttu
- Sovi sunnuntaivierailun aikataulu ja tarvitaanko jotain
- Muista isän kyläily tänään, osta matkalta pullaa
Sosiaalista elämää voisi rajoittaa ja se vähentäisi muistettavien listaa, mutta ystävät ja perhe ovat tärkeitä, yhdessä on mukavaa ja haluan pitää suhteista huolta. Tämä on aika tyypillinen viikonloppu ja näistä kaikista on huolehdittava itse, jotta tulevat tehdyiksi. Miehelläni työn ulkopuolisia muistettavia asioita on samaan aikaan kaksi: pakkaa punttiskamat, muista pysähtyä siellä kierrätyskeskuksessa.
Mieheni tietää hyvin, ettei homma ole meillä vastuiden ja nimenomaan muistamisen osalta tasapainossa, mutta molemmat tiedämme, että hän ei millään pystyisi pitämään tätä kaikkea mielessään ja olisi erittäin stressaantunut, jos joutuisi yrittämään. Mies tekee asioita pyynnöstäni, huolehtii kuljetuksia, siivoaa ja laittaa ruokaa, jne, jne. Mutta olemme yhteisesti todenneet, että meillä tämä muistamisen, huolehtimisen, suunnittelun ja ennakoinnin kuorma nyt toistaiseksi ainakin on väistämättä minulla. Onneksi mies arvostaa, että hoidan näitä juttuja ja tajuaa, että ne kyllä kuormittavat minua.
Sinä siis myönnät käskyttäväsi, määräileväsi, pomottelevasi, pompottelevasi ja alistavasi miestäsi?
Mites se henkinen väkivalta määriteltiinkään? Ihanaa että olet kotisi pirttihirmu. Miehesi on varmasti superonnellinen.
Pyytää voi pomottamatta ja ehdottaa voi alistamatta. Mieheni on erittäin tyytyväinen siihen, ettei hänen tarvitse muistaa näitä asioita ja myös hyvin valmis hoitamaan mitä milloinkin pyydän. Hän myös pyrkii siihen, että voisi tulevaisuudessa kantaa enemmän vastuuta myös muistamisesta. Minä olen valmis vaihtamaan rooleja tai muuttamaan työnjakoa heti, kun mies niin haluaa. En koe itseäni pirttihirmuksi eikä mieskään käsittääkseni.
"Käsittääkseni". Sinähän olet alistanut koko perheesi omien käsitystesi mukaiseen elämään.
Monestiko mietit maitolitran ostamista päivässä? SUUNNITTELET sitä?
Juu, en ole alistanut. Muistettavien juttujen listani nimenomaan perustuu hyvin pitkälti muiden perheenjäsenien tarpeisiin, joista minä huolehdin heidän puolestaan. Synttärit, parturikäynnit, mökkivierailu ja kirppismyynti ovat kaikki lasteni juttuja - minun puolestani voitaisiin jättää synttärit pitämättä, parturissa käymättä, mökillä vierailematta ja laittaa kirppiskamat maksutta kiertoon. Lapseni sen sijaan haluavat pitää synttärit, pitää ulkonäkönsä siistinä, päästä kaverin mökille ja saada taskurahaa kirppikseltä. Niinpä olen avuksi näissä tarpeissa ja huolehdin niistä osaltani - lapset eivät ole vielä sen ikäisiä, että pystyisivät kokonaan hoitamaan nämä itse. Myös kierrätykseen panostan siksi, että tiedostava ja fiksu lapseni niin toivoo (toki se on minustakin järkevää).
Sunnuntaivierailussa ja samoin kaveriperheen glögi-illassa on kyse mieheni ystävistä, isäni ihan itse kutsui itsensä kylään ja nuohoojalta tuli lappu, että on tulossa. Lehdet tippuivat puusta pyytämättäni ja tiedän, että naapuri toivoo meidän haravoivan ne mahdollisimman pian yhteiseltä ajotieltä (puu on meidän pihalla ja ajotien hoito meidän vastuulla). Ei siis nämäkään "minun käsitysteni mukaista elämää" tai millään tavalla minun sanelemiani, mutta mielelläni mahdollistan näitäkin.
Nuorimman valokuvat haluan ihan itse muistoksi. Tämän muistaminen on siis ihan vilpittömästi oma intressini ja toiveeni :D Samalla huolehdin sitten, että mummit ja kummit saavat myös kuvan ja vielä mieleisensä.
Maitolitroja en suunnittele. Tilaan ruoat kerran viikossa netistä ja verkossa minulla on valmis lista peruselintarvikkeista, täydennän sitä sitten aina tilauksen hetkellä sen mukaan, mitä ruokia aiotaan valmistaa viikon aikana.
Sinä oikein joudut ponnistelemaan sen eteen, että muut muistaa käydä parturissa? Tai ponnistelet muiden synttäreiden muistamisessa, vaikka ne ovat vuodesta toiseen samana päivänä?
Ja että oikein valokuvia mummoille? Jaksuja ponnisteluissasi. Onko kaikki printattuna jääkaapin oveen, vai miten ihmeessä muistat kaiken? Senkin että näet koska alaikäinen lapsesi tarvitsee parturia?
Kyllä siinä on muistamista kun katsoo hiusten kasvavan. Kuinka pitkä tukka on tällä hetkellä?
Hyvänen aika, olet yhä täällä! Mä kävin eilen ja tänä aamuna piipahtamassa tässä ketjussa, ja molemmilla kerroilla meuhkasit täällä suuna päänä, ja yhä vaan.
Nyt kyllä kohta alkaa säälittää: Eikö sulla poikapolo todellakaan ole muuta tekemistä kuin räyhätä mammapalstalla? Yhtään mitään muuta? Todellakaan? Mitään? Anything?
Niin varmaan piipahdit. Onko kaapeissasi tomaattimurskaa? Entä miten on harrastekerhon suunnittelukokoukset sujuneet? Entäs tiskikone, onko mies muistanut laittaa päälle, kun et itse saa sitä aikaan? Kävitkö jo ostamassa toisen kattilan?
Näköjään ei ole muuta elämässäsi. Otan osaa.
Luistimet taitaa olla nyt loppuunkäsitelty, mutta tomaattimurskasta riittää vielä juttua ilmeisesti parin päivän verran? Vähän tosin käyvät juttusi tylsiksi ja toisteisiksi, joten heitän sulle uuden syötin:
Minä ostan varastoon myös soijarouhetta. Sitä muuten pitääkin hankkia lisää, näytti olevan vähissä. Suunnittelen tässä hetken, minkä verran on tarpeen olla hätävarana, jotta saan siitä tomaattimurskan kanssa bolognesea kun on pakko saada jotain nopeasti tehtyä ja tuorevarastot ovat tyhjät. Niin, kuvitteles, joskus käy niin että suunnitelmat pettävät ja jauheliha onkin jäänyt ostamatta! Herranjestas.
Tässäpä, ole hyvä. Ilmeisesti nyt viitisenkymmentä viestiä soijarouheesta seuraavaksi?
Montako päivää menee soijarouheen ostamisen suunnittelemiseen?
Ja onko lapsilla nyt oikean mittaiset sukset? Joko on sovitettu tällä viikolla monta kertaa?
Entäpä tiskikone, onko täynnä, tyhjä vai pyörimässä? Ja missä sikamies on? Sohvalla tietenkin pelaamassa pleikkaa ja syömässä lihapiirakkaa? Miten on hammaslääkäreiden ja kaverisynttäreiden laita?
Montako tuntia tänään meni Nooran lahjan etsimiseen? Entä onko vakuutukset tarkistettu tänään?
Mitenkäs lapsen sukkikset ja anopin 60-vuotislahja? Entä miehen huomiseksi vaatima paita? Onko maitoa kaapissa?
” Suunnittelen tässä hetken”, kirjoitin. Onko hetki mielestäsi kovinkin monta päivää? Mitä arvelet? Entä jos olisin kirjoittanut ”tovin”, mieltäisitkö sen viikoksi? ”Jonkin aikaa” - onko se jo kaksi viikkoa? Entä ”tuokio”? Onko ajan ilmaisujen ymmärtäminen sinulle yleensäkin kovin haastavaa? Mikä muu on?
Kysymyksiin yleensä vastataan, jos halutaan keskustelua.
Mutta eihän suominainen osaa edes keskustella, mistä olet mitä parhain esimerkki. Montako eksää löytyy?
Onnea mautojonnelle, jo 24 sivua kotitaloudensuunnitteluvinkkejä kasassa kärsivällisiltä mutseilta! Itte voi maata ja haista sängyllä ja tunkea käytetyt astiat, uunivuoat ja energiajuomapurkit pedin alle ja naureskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö kaikkien olla samaa mieltä? Kauheaa raadantaa ja silleen?
Kihlattusi näkökulmasta: ehdottomasti ei kannata jatkaa. Hän voi saada jonkun toisen kanssa tasa-arvoisen parisuhteen, jossa ehtii ja toteuttaa itseään ja pysyä mielenkiintoisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset suurentelevat vaivojaan saadakseen taas jotain etuja lisää.
Persut ehdottelivat naisille verottomuutta. Siitä on hyvä jatkaa. Kenties ilmainen kotiapu, joka hoitaa nuo fundeeraukset? Miten nuo metatyöt on luonnistanut ennenvanhaan mm. mummovainaaltani, joka jäi leskeksi yhdeksän lapsen kanssa. Kantovesi, ulkovessa, pyykkilauta, lehmä, puulämmitys jne.
Silti hän oli täyspäinen ja onnellinen ihminen loppuun asti. Ei olisi nykynaisista tuohon.
En symppaa näitä valittajia yhtään!
Mummovainaasi ilmeisesti listi ukkisi, joka ei laittanut tikkuakaan ristiin. Ja mummosi olisi kannattanut laittaa jalkansa ristiin. Olihan se elämä helpompaa ilman ukkisi läsnäolon sietämätöntä ankeutta. Mummo ei ollut ukkisi mielestä yhtä mielenkiintoinen 9 lapsen jälkeen kuin silloin kihlausaikana.
Siinähän tulee mummolle monta ajatusta mieleen kun kirveellä rikkoo jäätä järvellä, että saisi kannettua juomavedet tupaan ja navettaan sekä pestyä pyykit. Ukki kompostoituu ulkovessassa ja sitä on tavallaan rakkaintaan lähellä, rakkauden kariketta karikoille vaan sitotellen.
Tyypillinen mamman meta.
Mummo hoiti syöpäsairasta miestään viimeiset kuukaudet. Unohdinkin tämän ja ohessa kuolleen lapsensa hautaamiset. Tuo lapsi oli se kymmenes. Joten metaile lisää.
Mitenhän tuollaisen voi unohtaa.. Ai niin! Jos ei välitä mummostaan paskankaan vertaa mutta ratsastaa elämäntarinslka kuin se olisi oma uroteko. Pysy aiheessa, mummosi siihen pystyi, ukkisi ei kuuna päivänä.
Minun tekstini on tosi, mutta sinun pelkkää solvaamista.
Ai niin, unohdin kertoa, että olen kokopäivätoiminen omaishoitaja. Vaimokkeeni sairastaa hitaasti rappeuttavaa neurologista sairausta.
Työtä riittää aamusta yöhön 24/7. Mutta onneksi pääsen joskus netin pariin. Tuulettamaan tuntojani.
16/7 siis olet palstalla räygäämässä ja lopun aikaa kiusaat sairasta vaimokettasi? Vaimokkesi lienee erittäin onnellinen tämän palstan olemassaolosta.
Näinkö koet? Tosiasiassa saan tehtyä ainakin yhden hyvän työn elämässäni, nimittäin vaimoni hoitamisen kotona ilman pelkoa laitokseen joutumisesta ja sinne nääntymisestä. Saatko itse jotain vastaavaa aikaan?
Ps. Pyöräytin tuossa väliaikana maukkaan salaattiaterian, joten ainakin ravintopuoli on mallillaan...
Vierailija kirjoitti:
Kihlattusi näkökulmasta: ehdottomasti ei kannata jatkaa. Hän voi saada jonkun toisen kanssa tasa-arvoisen parisuhteen, jossa ehtii ja toteuttaa itseään ja pysyä mielenkiintoisena.
Kenelle tämä?
Vierailija kirjoitti:
Onnea mautojonnelle, jo 24 sivua kotitaloudensuunnitteluvinkkejä kasassa kärsivällisiltä mutseilta! Itte voi maata ja haista sängyllä ja tunkea käytetyt astiat, uunivuoat ja energiajuomapurkit pedin alle ja naureskella.
Naisten servaukset. Alle olemassaolevan mittataulukon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on jankkaamista täynnä koko ketju. Tämä yksi suunnittelujankkaaja ei usko niin millään, että muistettavaa on oikeasti paljon. Jokainen yksittäinen asia on pikkujuttu ja vie sekunnin, mutta yritäpä pitää mielessä samaan aikaan sata pikkujuttua. Ei ole niin helppoa.
Listasin huvikseni ja esimerkiksi, mitä kaikkea yritän itse tänään pitää mielessä. Lonkalta heitetty lista näyttää tältä, varmasti jäi pois:
- Tilaa nuorimman valokuvat + tarkista mummien ja kummien kuvatoiveet (voi jättää myöhemmäs, mutta mitä pidemmälle siirtää, sitä pidempään joutuu pitämään tämän mielessä)
- Sovi kuljetuksista lapsen mökkivierailulle ja tarkista, tarvitaanko mukaan jotain erityistä. Etsi/hanki, jos tarvitsee.
- Kerää kirppismyyntiin lähtevät kamat, hinnoittele, varaa vaihtorahat ja huolehdi kuljetukset kirppikselle. Hae vaaterekki varastosta.
- Suunnittele ja valmista tarjottavat lapsen huomisille synttäreille (huom. erityisruokavaliot, mahdollinen kauppareissu)
- Huolehdi kierrätyksestä (lastaa auto, pyydä miestä ajamaan kierrätyskeskuksen kautta)
- Varaa pienemmän lapsen parturi ja anna isommalle rahaa kampaajaan
- Haravoi lehdet (ennen kuin naapuri huomauttaa, ehkä sunnuntai riittää)
- Älä pysähdy kotimatkalla missään – ajoissa kotiin avaamaan nuohoojalle ovi
- Laita kaveriperheelle viestiä ja sovi glögi-illasta, josta on puhuttu
- Sovi sunnuntaivierailun aikataulu ja tarvitaanko jotain
- Muista isän kyläily tänään, osta matkalta pullaa
Sosiaalista elämää voisi rajoittaa ja se vähentäisi muistettavien listaa, mutta ystävät ja perhe ovat tärkeitä, yhdessä on mukavaa ja haluan pitää suhteista huolta. Tämä on aika tyypillinen viikonloppu ja näistä kaikista on huolehdittava itse, jotta tulevat tehdyiksi. Miehelläni työn ulkopuolisia muistettavia asioita on samaan aikaan kaksi: pakkaa punttiskamat, muista pysähtyä siellä kierrätyskeskuksessa.
Mieheni tietää hyvin, ettei homma ole meillä vastuiden ja nimenomaan muistamisen osalta tasapainossa, mutta molemmat tiedämme, että hän ei millään pystyisi pitämään tätä kaikkea mielessään ja olisi erittäin stressaantunut, jos joutuisi yrittämään. Mies tekee asioita pyynnöstäni, huolehtii kuljetuksia, siivoaa ja laittaa ruokaa, jne, jne. Mutta olemme yhteisesti todenneet, että meillä tämä muistamisen, huolehtimisen, suunnittelun ja ennakoinnin kuorma nyt toistaiseksi ainakin on väistämättä minulla. Onneksi mies arvostaa, että hoidan näitä juttuja ja tajuaa, että ne kyllä kuormittavat minua.
Sinä siis myönnät käskyttäväsi, määräileväsi, pomottelevasi, pompottelevasi ja alistavasi miestäsi?
Mites se henkinen väkivalta määriteltiinkään? Ihanaa että olet kotisi pirttihirmu. Miehesi on varmasti superonnellinen.
Pyytää voi pomottamatta ja ehdottaa voi alistamatta. Mieheni on erittäin tyytyväinen siihen, ettei hänen tarvitse muistaa näitä asioita ja myös hyvin valmis hoitamaan mitä milloinkin pyydän. Hän myös pyrkii siihen, että voisi tulevaisuudessa kantaa enemmän vastuuta myös muistamisesta. Minä olen valmis vaihtamaan rooleja tai muuttamaan työnjakoa heti, kun mies niin haluaa. En koe itseäni pirttihirmuksi eikä mieskään käsittääkseni.
"Käsittääkseni". Sinähän olet alistanut koko perheesi omien käsitystesi mukaiseen elämään.
Monestiko mietit maitolitran ostamista päivässä? SUUNNITTELET sitä?
Juu, en ole alistanut. Muistettavien juttujen listani nimenomaan perustuu hyvin pitkälti muiden perheenjäsenien tarpeisiin, joista minä huolehdin heidän puolestaan. Synttärit, parturikäynnit, mökkivierailu ja kirppismyynti ovat kaikki lasteni juttuja - minun puolestani voitaisiin jättää synttärit pitämättä, parturissa käymättä, mökillä vierailematta ja laittaa kirppiskamat maksutta kiertoon. Lapseni sen sijaan haluavat pitää synttärit, pitää ulkonäkönsä siistinä, päästä kaverin mökille ja saada taskurahaa kirppikseltä. Niinpä olen avuksi näissä tarpeissa ja huolehdin niistä osaltani - lapset eivät ole vielä sen ikäisiä, että pystyisivät kokonaan hoitamaan nämä itse. Myös kierrätykseen panostan siksi, että tiedostava ja fiksu lapseni niin toivoo (toki se on minustakin järkevää).
Sunnuntaivierailussa ja samoin kaveriperheen glögi-illassa on kyse mieheni ystävistä, isäni ihan itse kutsui itsensä kylään ja nuohoojalta tuli lappu, että on tulossa. Lehdet tippuivat puusta pyytämättäni ja tiedän, että naapuri toivoo meidän haravoivan ne mahdollisimman pian yhteiseltä ajotieltä (puu on meidän pihalla ja ajotien hoito meidän vastuulla). Ei siis nämäkään "minun käsitysteni mukaista elämää" tai millään tavalla minun sanelemiani, mutta mielelläni mahdollistan näitäkin.
Nuorimman valokuvat haluan ihan itse muistoksi. Tämän muistaminen on siis ihan vilpittömästi oma intressini ja toiveeni :D Samalla huolehdin sitten, että mummit ja kummit saavat myös kuvan ja vielä mieleisensä.
Maitolitroja en suunnittele. Tilaan ruoat kerran viikossa netistä ja verkossa minulla on valmis lista peruselintarvikkeista, täydennän sitä sitten aina tilauksen hetkellä sen mukaan, mitä ruokia aiotaan valmistaa viikon aikana.
Sinä oikein joudut ponnistelemaan sen eteen, että muut muistaa käydä parturissa? Tai ponnistelet muiden synttäreiden muistamisessa, vaikka ne ovat vuodesta toiseen samana päivänä?
Ja että oikein valokuvia mummoille? Jaksuja ponnisteluissasi. Onko kaikki printattuna jääkaapin oveen, vai miten ihmeessä muistat kaiken? Senkin että näet koska alaikäinen lapsesi tarvitsee parturia?
Kyllä siinä on muistamista kun katsoo hiusten kasvavan. Kuinka pitkä tukka on tällä hetkellä?
Hyvänen aika, olet yhä täällä! Mä kävin eilen ja tänä aamuna piipahtamassa tässä ketjussa, ja molemmilla kerroilla meuhkasit täällä suuna päänä, ja yhä vaan.
Nyt kyllä kohta alkaa säälittää: Eikö sulla poikapolo todellakaan ole muuta tekemistä kuin räyhätä mammapalstalla? Yhtään mitään muuta? Todellakaan? Mitään? Anything?
Niin varmaan piipahdit. Onko kaapeissasi tomaattimurskaa? Entä miten on harrastekerhon suunnittelukokoukset sujuneet? Entäs tiskikone, onko mies muistanut laittaa päälle, kun et itse saa sitä aikaan? Kävitkö jo ostamassa toisen kattilan?
Näköjään ei ole muuta elämässäsi. Otan osaa.
Luistimet taitaa olla nyt loppuunkäsitelty, mutta tomaattimurskasta riittää vielä juttua ilmeisesti parin päivän verran? Vähän tosin käyvät juttusi tylsiksi ja toisteisiksi, joten heitän sulle uuden syötin:
Minä ostan varastoon myös soijarouhetta. Sitä muuten pitääkin hankkia lisää, näytti olevan vähissä. Suunnittelen tässä hetken, minkä verran on tarpeen olla hätävarana, jotta saan siitä tomaattimurskan kanssa bolognesea kun on pakko saada jotain nopeasti tehtyä ja tuorevarastot ovat tyhjät. Niin, kuvitteles, joskus käy niin että suunnitelmat pettävät ja jauheliha onkin jäänyt ostamatta! Herranjestas.
Tässäpä, ole hyvä. Ilmeisesti nyt viitisenkymmentä viestiä soijarouheesta seuraavaksi?
Montako päivää menee soijarouheen ostamisen suunnittelemiseen?
Ja onko lapsilla nyt oikean mittaiset sukset? Joko on sovitettu tällä viikolla monta kertaa?
Entäpä tiskikone, onko täynnä, tyhjä vai pyörimässä? Ja missä sikamies on? Sohvalla tietenkin pelaamassa pleikkaa ja syömässä lihapiirakkaa? Miten on hammaslääkäreiden ja kaverisynttäreiden laita?
Montako tuntia tänään meni Nooran lahjan etsimiseen? Entä onko vakuutukset tarkistettu tänään?
Mitenkäs lapsen sukkikset ja anopin 60-vuotislahja? Entä miehen huomiseksi vaatima paita? Onko maitoa kaapissa?
Olen eri, mutta saanko tulla mukaan leikkimään?
”Montako päivää menee soijarouheen ostamisen suunnittelemiseen?”
Ei mene kuin hetki tähän.”Ja onko lapsilla nyt oikean mittaiset sukset? Joko on sovitettu tällä viikolla monta kertaa?”
Ei ole pieniä lapsia enää. Nuo osaa jo itse katsoa.”Entäpä tiskikone, onko täynnä, tyhjä vai pyörimässä?”
Tuolla hyrisee.”Ja missä sikamies on? Sohvalla tietenkin pelaamassa pleikkaa ja syömässä lihapiirakkaa?”
Ei mun mies syö lihapiirakkaa kunnin kasvissyöjä. Kaupassa se on nyt, ostamassa uunijuurestarpeita.”Miten on hammaslääkäreiden ja kaverisynttäreiden laita?”
Yläkouluaiset osaa jos huolehtia noista itse.”Montako tuntia tänään meni Nooran lahjan etsimiseen?”
Kuka on Noora?”Entä onko vakuutukset tarkistettu tänään?”
Vuodenvaihteessa on sen aika.”Mitenkäs lapsen sukkikset ja anopin 60-vuotislahja?”
Mitkä sukkikset?
Anoppi on jo kuollut. Haudalle vein kynttilän tuossa iltapäivällä.”Entä miehen huomiseksi vaatima paita?”
Vapaapäivä huomenna, eiköhän se osaa itse ottaa kaapista sopivan teepaidan.”Onko maitoa kaapissa?”
Ei ole, emme käytä. Kaurajuomaa mies varmaankin tuo kun näytti olevan vähissä.Saanko kysyä, mitä sinä näillä tiedoilla teet?
Eli naisten ongelmat ovat tekemällä tehtyjä ja keksittyjä. Kiitos vahvistuksestasi.
Miten niin? Ajatteletko, että lapset syntyvät omatoimisina yläkoululaisina? Minäkin kysyn, mitä sinä noilla kysymilläsi tiedoilla teet? Muuta kuin virheellisiä johtopäätöksiä typerällä eli-tekniikallasi?
Kuva kuvasta - missä on miesvihani jos sinulle parista asiasta huomautan?