Kihlasin mielenkiintoisen ihmisen, avioliitossa hänestä tuli mariseva arjenpyörittäjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nolottaa lukea näitä keskusteluja.

"Mitä helvetin suunnittelutyötä? `Taasko mennään lasten kaverisynttäreiden lahjoihin tai muuhun täysin merkityksettömään? Tiskikone menee päälle kun tarvitsee, pyykit pestään kun pitää, imuroidaan kun on roskaista. Jos nämä vaativat erillistä suunnittelemista naisilta, niin ei voi kuin ihmetellä."

Tämähän on ihan totta, nämä eivät vaadi suunnittelua vaan tekemistä. - -

Kotityöt eivät ole projekti eikä niiden suunnittelutyö ole kovin raskasta ellei organisointi eli pohjatyöt ja rutiinit ole tehty huonosti. Meillä - - kotityöt on organisoitu hyvin ja jaettu tasan. Ei ongelmia.

Siis niin kuin mitä? Kotitytöt eivät vaadi suunnittelua, mutta niiden suunnitteluTYÖ ei käy kovin raskaaksi jos ne on organisoitu kunnolla, tehty pohjatöitä ja hommat on jaettu tasan.

Jaa-a. Että semmoista larppausta tällä kertaa.

Kun minulla ei ole raskasta niin kellään muullakaan ei voi olla.

Niin. Ja homma ei vaadi suunnittelua mutta toki vaatii suunnittelutyötä, pohjatöitä, organisointia ja työnjakoa. Ja olevinaan vastuussa jostain miljoonaprojekteista tämä tyyppi? Unissaan.

Kyllä minä työkseni olen vastuussa useammasta muutamien miljoonien eurojen arvoisista projekteista ja pidän työstäni, se ei ahdista. Joten kotityötkään eivät ahdista. Se pohjatyö kannattaa tehdä kerran ja kunnolla niin sitten ne arjen asiat eivät laahaa joka päivä riskeinä ja stressinä matkassa. Hyvä kommunikaatio ja viestintä on a & o. Lähtien puolisovalinnasta... kenen kanssa homma toimii ja mitä riskejä siinä mahdollisesti on, riskienhallinnasta on monta hyvää kirjaa :D

Se on niin vaikeaa kuin itse siitä teet ja minua nolottaa kuinka monet täällä ulkoistavat vastuunsa perheessä vallitsevasta tilanteesta jollekin muulle. Kuka muu muka? Jos homma ei toimi ja olet parhaasi yrittänyt niin joko hyväksyt asian tai sitten et hyväksy ja ratkaiset ongelman, tavalla tai toisella. Toista ihmistä on mahdoton muuttaa ja kyse on siitä, haluaako hän itse muuttua, muuttaa vaikka toimintatapojaan yhteisellä sopimuksella.

Palstan vatvomista ei jaksa määräänsä enempää sietää, ok vertaistuki ja omien pohdintojen sparrailu mutta joskus se ongelma on RATKAISTAVA jos haluaa elää hyvää elämää. Ei kannata ampua viestin tuojaa. Miksi velloa ongelmia ja siirtää vastuuta omasta elämästään muille kuin ongelmaratkaisu vaatii vain aloitekykyä ja rohkeutta tehdä päätöksiä. Kyse on omasta elämästä, joten olisin aika tarkka miten sen eläisin.

Älä räkytä vaan tee jotain.

Ehkä projektisi ovat vain liian pieniä? Itse työskentelen isojen rakennusprojektien parissa ja kymmenien miljoonien budjetti ei ole mitenkään vielä ihmeellinen. Ja silti työelämä tuntuu minsuta paljon helpommalta ja hallittavammalta kuin kotityöt. Kyse ei siis ole vain ja ainoastaan orgenisointikyvyistä vaan siitä että kotielämä on usein paljon yllätyksellisempää kuin työelämä. Työprojektien riskienhallinta tarjoaa yleensä ratkaisut lähes kaikkiin erilaisiin ongelmiin ja vastassa on järkeviä aikuisia ihmisiä. Asiat ovat asioita.

Kotona koko paletti voi keikahtaa saman tien kun heräät aamulla ja toteat lapsen olevan vesirokossa. Siinä sitten menee seuraavat viikot täysin uusiksi varsinkin jos perheessä on useampia lapsia jotka sairastuvat peräperää.

Projektit liittyvät alaani, joka ei ole kohta taas taantumasta kärsivä rakennusala, joten mittakaavassa ne eivät ole liian pieniä, ovat alaan mitoitettuja ja olen niistä kaikista vastuussa. Toki jos sinä olet vastuussa useammasta kymmenien miljoonien rakennusprojekteista niin onhan siinä yhdelle ihmiselle vastuuta.

Mutta arvokkaampi on omat lapset vaikka en heitä projekteihin vertaisi. Minä tiesin jo kun halusin lapsia, että he ovat kaikista tärkeimmät elämässäni niin stressi pysyy hallinnassa ja maailmani ei helposti keikahda. Vertaan jatkuvasti stressiä, onko vaikka vesirokko stressin arvoista verrattuna siihen että menettäisimme lapsemme - no ei ole. Joten ei stressiä eikä paletin keikkuminen haittaa. Se on vain hoidettava se tilanne, ratkaistava.

Kyselepä teidän työmaajohtajilta miten he ajattelevat stressin omalta kohdaltaan. Siisti sisätyö on vähän toista kun yrittää käsimerkein räntäsateessa tulkata virolaiselle raksamiehelle että jos tosiaan olet ammattimies niin tämän ei pitäisi tuottaa vaikeuksia. Työmaalla hoidetaan ongelmia mitä suunnittelussa ei ole huomioitu. Toinen stressiin vaikuttava asia on vastuu, oletko mukana projektissa vai vastuussa projektista.

Hassua etttä ymmärrät kyllä hyvin työmaaolosuhteiden aiheuttamaa stressiä mutta et kuitenkaan lainkaan kotiympäristön aiheuttamaa stressiä. Kummassakin kun on juuri niitä epävarmuuden ja yllätyksellisyyden elementtejä. Kotona sinulle lapsen vesirokko on vain "asia joka on hoidettava" mutta eikö ongelma työmaalla ole ihan samalla tavalla vain asia joka on hoidettava?  Tai eikö kommunikointi uhmaikäisen lapsen kanssa ole aivan yhtä vaativa homma kuin kielipuolen virolaisen kanssa kommunikointi?

Olet nyt vain päättänyt että kotielämä ei vain yksinkertaisesti voi olla kenellekään stressaavaa joten mikään ei saa sinua muuttamaan kantaasi.

Tajusin hetki sitten kahvia hakiessani vastauksen kysymykseesi. Olen niin onnellinen perheestäni etten stressaa asioista, joista olen kiitollinen, joka päivä.

Ehkä ensin täytyy menettää jotain kallisarvoista, että osaa ja muistaa olla kiitollinen. Menetys ei tehnyt minusta pyhimystä mutta pystyn valita tunteet, joihin keskityn. Rakkaus, ilo, kiitollisuus, onnellisuus. Tänään valitsen ilon. Minun on vaikea suuttua miehelleni ja lapsilleni koska en vain unohda hetkeksikään, että rakastan. Se ei tee minusta marttyyriä. Sanon miten homma toimii tai ei toimi. Rakkaus on hyvä tapa saada ääni ja tulla kuulluksi, toimii molempiin suuntiin.

Noh, näin meillä. Helppoahan tämä minun ja meidän elämä on. Menetykset kuuluvat elämään mutta ei niin pahaa ettei siitä jotain hyvääkin seuraa - ja siitä olen kiitollinen, joka päivä.

Ok. Menetyksiä kun ei voi itse valita elämäänsä joten voit kai nyt tajuta että joku muu ei koe arkeaan kuten sinä joten voi kenties jopa stressaantua?

Toki voit stressata pyykeistä, tiskeistä, imuroinnista ja kaupassa käymisestä itsesi siihen pisteeseen, että verisuoni poksahtaa päästäsi. Oletko nyt tyytyväinen?

Olen. On aina yhtä hienoa kun joku loputtoman jankkauksen jälkeen ajautuu nurkkaan ja joutuu myöntämään että on ehkä katsonut asioita liikaa vain omasta näkökulmastaan. Huomaatko että sinullakin on elämässä vielä oppimista vaikka oletkin niin valtaisan onnellinen ja elämästä paljon oppinut?

Se on varmaan niin hienoa olla oikeassa - onnittelen sinua, olet täysin oikeassa siinä, että sinulla on täydet oikeudet stressata itsesi hengiltähengaillen kotitöistä. Minä oppimaton vain jankkasin sitä ettei se ole sen arvoista. Tyhmä minä - tuhkaa ja säkkiä. Kukahan imuroisi? Stressiä pukkaa.

Mihin se menetysten jalostama onnellisuus ja kaikkialle säteilevä rakkaus nyt oikein katosi? Tai ironiantajusi jota olisi tarvittu edellisen viestini lukemiseen ;)

Se on varattu perheelle ja läheisille, muille ihmisille on varattu ihan sitä peruslämpöä. Miksi oletetaan, että onnellinen ihminen olisi jotenkin tyhmä? Kyllähän jokaisella on luonteensa mukainen kärsivällisyys tyhmyyttä kohtaan. Kerroit harjoittavasi ironiaa, jota minun tulisi ymmärtää ja arvostaa. Öh, joo.

Tiedätkö sen vanhan jutun kun keskustellaan aidasta ja aidanseipäistä? Stressihän on kamalaa ja saa.. tavissa. Ja sitten on se pyykki, tiskaus, imurointi ja kaupassakäynti. Mitenköhän ne muut ihmiset ja oikeastaan ihmiskunta on selvinnyt näistä nykyajan haasteista. Se kaupassakäynti varsinkin. Mitenköhän Maria Curie? Jeanne d`Arc oli varmaan hitsin tyytyväinen, että hänet poltettiin, eipä tarvinnut tiskata enää.

Osa selvinnyt paremmin ja osa huonommin. Aina riippuen siitä millaisia haasteita se elämä on itse kullekin antanut arkeen. En tiedä miksi pitäisi olla joku yksi ainoa oikea tapa jolla jokaisen pitäisi arkeen reagoida. Tai miksi sinä yrität väkisin ajaa koko ajan sellaista ajatusta jossa stressaatuminen arjesta tai arjen tunteminen ajoittain raskaana olisi jotenkin lähtökohtaisesti aina väärin.

Voit toki heittää sekään jonkun menneisyyden poikkeusyksilön mutta tiedät varmaan itsekin että heidän elämänsä ei ole kauhean relevanttia pohdittaessa nykyisen Suomen perheiden haasteita. Koko elämä ja sen vaatimukset ovat täysin erilaisia. Monilta osin helpompia mutta joilta osin myös suurempia.

Se on niin vaikeaa kuin itse siitä tekee. Onko sinun vaikea hyväksyä sitä, että olet itse vastuussa valinnoistasi ja elämästäsi?

Minua ihmetyttää, kun on valinnut itselleen sen elämän mitä elää niin miten se muuttuisi valittamalla? Täytyy tehdä valintoja, päätöksiä, tekoja. Sinä valitset reagointitavaksesi stressin ja jäät siihen tilanteeseen. Ok, tee niin kuin haluat mutta eihän se pitemmän päälle kanna. Tiedäthän, että tunteet ovat kemiaa ja voit valita tuntemasi tunteen. Jos olet tehnyt parhaasi niin voit tyytyä siihen mitä tapahtuu.

Minulla on nyt elämäntilanne, jossa joudun huolehtimaan monen ihmisen asioista. Pöydällä on vihko, johon kirjoitan mitä-missä-milloin -listoja ja aikataulutan asioita. Viivaan yli hoidetut asiat ja kirjaan uusia, kun tulee mieleen. Yksikin uusi asia saattaa saada aikataulut persiilleen ja paletti pitää suunnitella uudelleen. Suunnittelusta huolimatta jotain unohtuu, kuten tämän päivän apteekkireissulla tuli todettua. Olin unohtanut uusia yhden itselleni elintärkeän lääkkeen ja se loppui eilen. Kiva viikonloppu tulossa.

Palstan yksinasuvat sinkut, joilla ei ole kuin oma prse huolehdittavana, eivät tiedä näistä asioista yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos palstamammat ajattelevat , että yhteiskunta pyörii lasten luistimien sovituksella ja harrastekerhon suunnittelukokouksilla, niin annetaan heidän toki elää siinä uskossa.

Samalla kun naiset näpertelevät tomaattimurskansa kanssa päivittäin, miehet pyörittävät yhteiskuntaa.

Jokainen kykyjensä mukaan. Annetaan mammojen tuntea itsensä voimaantuneiksi maitolitran ostamisen suunnittelusta. Tasapaino maailmassa säilyy, kuten jo tuhansia vuosia. 

MOT. Pelkkää naisten tekemän kotityön vähättelyä jälleen ka itsensä jalustalle nostamista. Kummasti silti miehille kuitenkin kelpaa (pääasiassa naisen hoitamat) siisti asunto, puhtaat vaatteet, valmis ruoka, tiskatut tiskit (oli sitten kone tiskarina tai ei) hoidetut ja puetut muksut jne.

Toivottavasti sinua ei kukaan nainen katsele ja passaa kotona.

Yksikään mies ei ole koko maailmanhistorian aikana tehnyt kotona ikinä mitään.

Happy now?

Lähetän marttyyrimitalin postissa, jos laitat osoitteesi. 

Voit pitää mitalisi, sillä minulla on harvinainen mies, joka tekeekin jotain kotona. Mutta meillä ei onneksi ole lapsia sotkemassa, mikä helpottaa kummasti.

Sinulla on maailman ainoa mies, joka tekee jotain kotona, ja sinäkin olet itse täydellisyys?

Mutta silti raivoat otsasuonet pullottaen miesvihaketjussa? Ihan uskottavaa. Sinulla tuskin on mitään muuta kuin ex-mies, tai tuleva sellainen. 

”Käynpä kiinni viestin kirjoittajaan, kun minulla ei ole mitään sanottavaa itse asiaan.”

"Elämäni on täydellistä, mutta haukunpa kaikki miehet paskoiksi, koska minulla on mutu"

Miten niin pelkkä mutu? Isäni ei tehnyt kotona juuri mitään muuta kuin sotkua ja olen kyllä nähnyt ja seurannut aika paljon elämää ja nähnyt ja kuullut ihan itse, kuinka miehiä ei kotityöt kiinnosta, tosin ruoka, puhtaat vaatteet, tiskit ja muksut kelpaavat.

Oma isäsi on ihan kaikki miehet, öliööööö. 

Ja tämänkin ketjun uhriutuminen on niin tyypillistä naisille, että voi jeesus. 

Onko sinulla edes miestä? Toivottavasti ei. 

Olipa laadukas ja rakentava kommentti. Lisäksi et osaa lukea, vaan luet viesteistä sen minkä haluat lukea, jotta luulet pääseväsi niskan päälle mölistessäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos palstamammat ajattelevat , että yhteiskunta pyörii lasten luistimien sovituksella ja harrastekerhon suunnittelukokouksilla, niin annetaan heidän toki elää siinä uskossa.

Samalla kun naiset näpertelevät tomaattimurskansa kanssa päivittäin, miehet pyörittävät yhteiskuntaa.

Jokainen kykyjensä mukaan. Annetaan mammojen tuntea itsensä voimaantuneiksi maitolitran ostamisen suunnittelusta. Tasapaino maailmassa säilyy, kuten jo tuhansia vuosia. 

MOT. Pelkkää naisten tekemän kotityön vähättelyä jälleen ka itsensä jalustalle nostamista. Kummasti silti miehille kuitenkin kelpaa (pääasiassa naisen hoitamat) siisti asunto, puhtaat vaatteet, valmis ruoka, tiskatut tiskit (oli sitten kone tiskarina tai ei) hoidetut ja puetut muksut jne.

Toivottavasti sinua ei kukaan nainen katsele ja passaa kotona.

Yksikään mies ei ole koko maailmanhistorian aikana tehnyt kotona ikinä mitään.

Happy now?

Lähetän marttyyrimitalin postissa, jos laitat osoitteesi. 

Voit pitää mitalisi, sillä minulla on harvinainen mies, joka tekeekin jotain kotona. Mutta meillä ei onneksi ole lapsia sotkemassa, mikä helpottaa kummasti.

Sinulla on maailman ainoa mies, joka tekee jotain kotona, ja sinäkin olet itse täydellisyys?

Mutta silti raivoat otsasuonet pullottaen miesvihaketjussa? Ihan uskottavaa. Sinulla tuskin on mitään muuta kuin ex-mies, tai tuleva sellainen. 

”Käynpä kiinni viestin kirjoittajaan, kun minulla ei ole mitään sanottavaa itse asiaan.”

"Elämäni on täydellistä, mutta haukunpa kaikki miehet paskoiksi, koska minulla on mutu"

Miten niin pelkkä mutu? Isäni ei tehnyt kotona juuri mitään muuta kuin sotkua ja olen kyllä nähnyt ja seurannut aika paljon elämää ja nähnyt ja kuullut ihan itse, kuinka miehiä ei kotityöt kiinnosta, tosin ruoka, puhtaat vaatteet, tiskit ja muksut kelpaavat.

Oma isäsi on ihan kaikki miehet, öliööööö. 

Ja tämänkin ketjun uhriutuminen on niin tyypillistä naisille, että voi jeesus. 

Onko sinulla edes miestä? Toivottavasti ei. 

Olipa laadukas ja rakentava kommentti. Lisäksi et osaa lukea, vaan luet viesteistä sen minkä haluat lukea, jotta luulet pääseväsi niskan päälle mölistessäsi.

Eikö se miehesi ja elämäsi ollut täydellistä? Silti haukut ihan kaikki miehet paskoiksi?

Kerro toki logiikkasi tässä asiassa.

Samoin minä voin tekstiesi perusteella leimata kaikki naiset miesvihaajiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos palstamammat ajattelevat , että yhteiskunta pyörii lasten luistimien sovituksella ja harrastekerhon suunnittelukokouksilla, niin annetaan heidän toki elää siinä uskossa.

Samalla kun naiset näpertelevät tomaattimurskansa kanssa päivittäin, miehet pyörittävät yhteiskuntaa.

Jokainen kykyjensä mukaan. Annetaan mammojen tuntea itsensä voimaantuneiksi maitolitran ostamisen suunnittelusta. Tasapaino maailmassa säilyy, kuten jo tuhansia vuosia. 

MOT. Pelkkää naisten tekemän kotityön vähättelyä jälleen ka itsensä jalustalle nostamista. Kummasti silti miehille kuitenkin kelpaa (pääasiassa naisen hoitamat) siisti asunto, puhtaat vaatteet, valmis ruoka, tiskatut tiskit (oli sitten kone tiskarina tai ei) hoidetut ja puetut muksut jne.

Toivottavasti sinua ei kukaan nainen katsele ja passaa kotona.

Yksikään mies ei ole koko maailmanhistorian aikana tehnyt kotona ikinä mitään.

Happy now?

Lähetän marttyyrimitalin postissa, jos laitat osoitteesi. 

Voit pitää mitalisi, sillä minulla on harvinainen mies, joka tekeekin jotain kotona. Mutta meillä ei onneksi ole lapsia sotkemassa, mikä helpottaa kummasti.

Sinulla on maailman ainoa mies, joka tekee jotain kotona, ja sinäkin olet itse täydellisyys?

Mutta silti raivoat otsasuonet pullottaen miesvihaketjussa? Ihan uskottavaa. Sinulla tuskin on mitään muuta kuin ex-mies, tai tuleva sellainen. 

”Käynpä kiinni viestin kirjoittajaan, kun minulla ei ole mitään sanottavaa itse asiaan.”

"Elämäni on täydellistä, mutta haukunpa kaikki miehet paskoiksi, koska minulla on mutu"

Miten niin pelkkä mutu? Isäni ei tehnyt kotona juuri mitään muuta kuin sotkua ja olen kyllä nähnyt ja seurannut aika paljon elämää ja nähnyt ja kuullut ihan itse, kuinka miehiä ei kotityöt kiinnosta, tosin ruoka, puhtaat vaatteet, tiskit ja muksut kelpaavat.

Oma isäsi on ihan kaikki miehet, öliööööö. 

Ja tämänkin ketjun uhriutuminen on niin tyypillistä naisille, että voi jeesus. 

Onko sinulla edes miestä? Toivottavasti ei. 

Olipa laadukas ja rakentava kommentti. Lisäksi et osaa lukea, vaan luet viesteistä sen minkä haluat lukea, jotta luulet pääseväsi niskan päälle mölistessäsi.

Eikö se miehesi ja elämäsi ollut täydellistä? Silti haukut ihan kaikki miehet paskoiksi?

Kerro toki logiikkasi tässä asiassa.

Samoin minä voin tekstiesi perusteella leimata kaikki naiset miesvihaajiksi. 

Älä nyt laita sanoja minun suuhuni. Mutta etpä toisaalta muuten osaisikaan keskustella, joten on ymmärrettävää, että luet viestejä miten haluat ja vielä laitat sanoja muiden suuhun, jotta pääsisit mukamas niskan päälle. Sitähän tässä haluat, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas on jankkaamista täynnä koko ketju. Tämä yksi suunnittelujankkaaja ei usko niin millään, että muistettavaa on oikeasti paljon. Jokainen yksittäinen asia on pikkujuttu ja vie sekunnin, mutta yritäpä pitää mielessä samaan aikaan sata pikkujuttua. Ei ole niin helppoa. 

Listasin huvikseni ja esimerkiksi, mitä kaikkea yritän itse tänään pitää mielessä. Lonkalta heitetty lista näyttää tältä, varmasti jäi pois:

-          Tilaa nuorimman valokuvat + tarkista mummien ja kummien kuvatoiveet (voi jättää myöhemmäs, mutta mitä pidemmälle siirtää, sitä pidempään joutuu pitämään tämän mielessä)

-          Sovi kuljetuksista lapsen mökkivierailulle ja tarkista, tarvitaanko mukaan jotain erityistä. Etsi/hanki, jos tarvitsee.

-          Kerää kirppismyyntiin lähtevät kamat, hinnoittele, varaa vaihtorahat ja huolehdi kuljetukset kirppikselle. Hae vaaterekki varastosta. 

-          Suunnittele ja valmista tarjottavat lapsen huomisille synttäreille (huom. erityisruokavaliot, mahdollinen kauppareissu)

-          Huolehdi kierrätyksestä (lastaa auto, pyydä miestä ajamaan kierrätyskeskuksen kautta)

-          Varaa pienemmän lapsen parturi ja anna isommalle rahaa kampaajaan

-          Haravoi lehdet (ennen kuin naapuri huomauttaa, ehkä sunnuntai riittää)

-          Älä pysähdy kotimatkalla missään – ajoissa kotiin avaamaan nuohoojalle ovi

-          Laita kaveriperheelle viestiä ja sovi glögi-illasta, josta on puhuttu

-          Sovi sunnuntaivierailun aikataulu ja tarvitaanko jotain

-          Muista isän kyläily tänään, osta matkalta pullaa

Sosiaalista elämää voisi rajoittaa ja se vähentäisi muistettavien listaa, mutta ystävät ja perhe ovat tärkeitä, yhdessä on mukavaa ja haluan pitää suhteista huolta. Tämä on aika tyypillinen viikonloppu ja näistä kaikista on huolehdittava itse, jotta tulevat tehdyiksi. Miehelläni työn ulkopuolisia muistettavia asioita on samaan aikaan kaksi: pakkaa punttiskamat, muista pysähtyä siellä kierrätyskeskuksessa.

Mieheni tietää hyvin, ettei homma ole meillä vastuiden ja nimenomaan muistamisen osalta tasapainossa, mutta molemmat tiedämme, että hän ei millään pystyisi pitämään tätä kaikkea mielessään ja olisi erittäin stressaantunut, jos joutuisi yrittämään. Mies tekee asioita pyynnöstäni, huolehtii kuljetuksia, siivoaa ja laittaa ruokaa, jne, jne. Mutta olemme yhteisesti todenneet, että meillä tämä muistamisen, huolehtimisen, suunnittelun ja ennakoinnin kuorma nyt toistaiseksi ainakin on väistämättä minulla. Onneksi mies arvostaa, että hoidan näitä juttuja ja tajuaa, että ne kyllä kuormittavat minua. 

Sinä siis myönnät käskyttäväsi, määräileväsi, pomottelevasi, pompottelevasi ja alistavasi miestäsi?

Mites se henkinen väkivalta määriteltiinkään? Ihanaa että olet kotisi pirttihirmu. Miehesi on varmasti superonnellinen. 

Pyytää voi pomottamatta ja ehdottaa voi alistamatta. Mieheni on erittäin tyytyväinen siihen, ettei hänen tarvitse muistaa näitä asioita ja myös hyvin valmis hoitamaan mitä milloinkin pyydän. Hän myös pyrkii siihen, että voisi tulevaisuudessa kantaa enemmän vastuuta myös muistamisesta. Minä olen valmis vaihtamaan rooleja tai muuttamaan työnjakoa heti, kun mies niin haluaa. En koe itseäni pirttihirmuksi eikä mieskään käsittääkseni.

"Käsittääkseni". Sinähän olet alistanut koko perheesi omien käsitystesi mukaiseen elämään.

Monestiko mietit maitolitran ostamista päivässä? SUUNNITTELET sitä?

Juu, en ole alistanut. Muistettavien juttujen listani nimenomaan perustuu hyvin pitkälti muiden perheenjäsenien tarpeisiin, joista minä huolehdin heidän puolestaan. Synttärit, parturikäynnit, mökkivierailu ja kirppismyynti ovat kaikki lasteni juttuja - minun puolestani voitaisiin jättää synttärit pitämättä, parturissa käymättä, mökillä vierailematta ja laittaa kirppiskamat maksutta kiertoon. Lapseni sen sijaan haluavat pitää synttärit, pitää ulkonäkönsä siistinä, päästä kaverin mökille ja saada taskurahaa kirppikseltä. Niinpä olen avuksi näissä tarpeissa ja huolehdin niistä osaltani - lapset eivät ole vielä sen ikäisiä, että pystyisivät kokonaan hoitamaan nämä itse. Myös kierrätykseen panostan siksi, että tiedostava ja fiksu lapseni niin toivoo (toki se on minustakin järkevää).

Sunnuntaivierailussa ja samoin kaveriperheen glögi-illassa on kyse mieheni ystävistä, isäni ihan itse kutsui itsensä kylään ja nuohoojalta tuli lappu, että on tulossa. Lehdet tippuivat puusta pyytämättäni ja tiedän, että naapuri toivoo meidän haravoivan ne mahdollisimman pian yhteiseltä ajotieltä (puu on meidän pihalla ja ajotien hoito meidän vastuulla). Ei siis nämäkään "minun käsitysteni mukaista elämää" tai millään tavalla minun sanelemiani, mutta mielelläni mahdollistan näitäkin.

Nuorimman valokuvat haluan ihan itse muistoksi. Tämän muistaminen on siis ihan vilpittömästi oma intressini ja toiveeni :D Samalla huolehdin sitten, että mummit ja kummit saavat myös kuvan ja vielä mieleisensä.

Maitolitroja en suunnittele. Tilaan ruoat kerran viikossa netistä ja verkossa minulla on valmis lista peruselintarvikkeista, täydennän sitä sitten aina tilauksen hetkellä sen mukaan, mitä ruokia aiotaan valmistaa viikon aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas on jankkaamista täynnä koko ketju. Tämä yksi suunnittelujankkaaja ei usko niin millään, että muistettavaa on oikeasti paljon. Jokainen yksittäinen asia on pikkujuttu ja vie sekunnin, mutta yritäpä pitää mielessä samaan aikaan sata pikkujuttua. Ei ole niin helppoa. 

Listasin huvikseni ja esimerkiksi, mitä kaikkea yritän itse tänään pitää mielessä. Lonkalta heitetty lista näyttää tältä, varmasti jäi pois:

-          Tilaa nuorimman valokuvat + tarkista mummien ja kummien kuvatoiveet (voi jättää myöhemmäs, mutta mitä pidemmälle siirtää, sitä pidempään joutuu pitämään tämän mielessä)

-          Sovi kuljetuksista lapsen mökkivierailulle ja tarkista, tarvitaanko mukaan jotain erityistä. Etsi/hanki, jos tarvitsee.

-          Kerää kirppismyyntiin lähtevät kamat, hinnoittele, varaa vaihtorahat ja huolehdi kuljetukset kirppikselle. Hae vaaterekki varastosta. 

-          Suunnittele ja valmista tarjottavat lapsen huomisille synttäreille (huom. erityisruokavaliot, mahdollinen kauppareissu)

-          Huolehdi kierrätyksestä (lastaa auto, pyydä miestä ajamaan kierrätyskeskuksen kautta)

-          Varaa pienemmän lapsen parturi ja anna isommalle rahaa kampaajaan

-          Haravoi lehdet (ennen kuin naapuri huomauttaa, ehkä sunnuntai riittää)

-          Älä pysähdy kotimatkalla missään – ajoissa kotiin avaamaan nuohoojalle ovi

-          Laita kaveriperheelle viestiä ja sovi glögi-illasta, josta on puhuttu

-          Sovi sunnuntaivierailun aikataulu ja tarvitaanko jotain

-          Muista isän kyläily tänään, osta matkalta pullaa

Sosiaalista elämää voisi rajoittaa ja se vähentäisi muistettavien listaa, mutta ystävät ja perhe ovat tärkeitä, yhdessä on mukavaa ja haluan pitää suhteista huolta. Tämä on aika tyypillinen viikonloppu ja näistä kaikista on huolehdittava itse, jotta tulevat tehdyiksi. Miehelläni työn ulkopuolisia muistettavia asioita on samaan aikaan kaksi: pakkaa punttiskamat, muista pysähtyä siellä kierrätyskeskuksessa.

Mieheni tietää hyvin, ettei homma ole meillä vastuiden ja nimenomaan muistamisen osalta tasapainossa, mutta molemmat tiedämme, että hän ei millään pystyisi pitämään tätä kaikkea mielessään ja olisi erittäin stressaantunut, jos joutuisi yrittämään. Mies tekee asioita pyynnöstäni, huolehtii kuljetuksia, siivoaa ja laittaa ruokaa, jne, jne. Mutta olemme yhteisesti todenneet, että meillä tämä muistamisen, huolehtimisen, suunnittelun ja ennakoinnin kuorma nyt toistaiseksi ainakin on väistämättä minulla. Onneksi mies arvostaa, että hoidan näitä juttuja ja tajuaa, että ne kyllä kuormittavat minua. 

Sinä siis myönnät käskyttäväsi, määräileväsi, pomottelevasi, pompottelevasi ja alistavasi miestäsi?

Mites se henkinen väkivalta määriteltiinkään? Ihanaa että olet kotisi pirttihirmu. Miehesi on varmasti superonnellinen. 

Pyytää voi pomottamatta ja ehdottaa voi alistamatta. Mieheni on erittäin tyytyväinen siihen, ettei hänen tarvitse muistaa näitä asioita ja myös hyvin valmis hoitamaan mitä milloinkin pyydän. Hän myös pyrkii siihen, että voisi tulevaisuudessa kantaa enemmän vastuuta myös muistamisesta. Minä olen valmis vaihtamaan rooleja tai muuttamaan työnjakoa heti, kun mies niin haluaa. En koe itseäni pirttihirmuksi eikä mieskään käsittääkseni.

"Käsittääkseni". Sinähän olet alistanut koko perheesi omien käsitystesi mukaiseen elämään.

Monestiko mietit maitolitran ostamista päivässä? SUUNNITTELET sitä?

Juu, en ole alistanut. Muistettavien juttujen listani nimenomaan perustuu hyvin pitkälti muiden perheenjäsenien tarpeisiin, joista minä huolehdin heidän puolestaan. Synttärit, parturikäynnit, mökkivierailu ja kirppismyynti ovat kaikki lasteni juttuja - minun puolestani voitaisiin jättää synttärit pitämättä, parturissa käymättä, mökillä vierailematta ja laittaa kirppiskamat maksutta kiertoon. Lapseni sen sijaan haluavat pitää synttärit, pitää ulkonäkönsä siistinä, päästä kaverin mökille ja saada taskurahaa kirppikseltä. Niinpä olen avuksi näissä tarpeissa ja huolehdin niistä osaltani - lapset eivät ole vielä sen ikäisiä, että pystyisivät kokonaan hoitamaan nämä itse. Myös kierrätykseen panostan siksi, että tiedostava ja fiksu lapseni niin toivoo (toki se on minustakin järkevää).

Sunnuntaivierailussa ja samoin kaveriperheen glögi-illassa on kyse mieheni ystävistä, isäni ihan itse kutsui itsensä kylään ja nuohoojalta tuli lappu, että on tulossa. Lehdet tippuivat puusta pyytämättäni ja tiedän, että naapuri toivoo meidän haravoivan ne mahdollisimman pian yhteiseltä ajotieltä (puu on meidän pihalla ja ajotien hoito meidän vastuulla). Ei siis nämäkään "minun käsitysteni mukaista elämää" tai millään tavalla minun sanelemiani, mutta mielelläni mahdollistan näitäkin.

Nuorimman valokuvat haluan ihan itse muistoksi. Tämän muistaminen on siis ihan vilpittömästi oma intressini ja toiveeni :D Samalla huolehdin sitten, että mummit ja kummit saavat myös kuvan ja vielä mieleisensä.

Maitolitroja en suunnittele. Tilaan ruoat kerran viikossa netistä ja verkossa minulla on valmis lista peruselintarvikkeista, täydennän sitä sitten aina tilauksen hetkellä sen mukaan, mitä ruokia aiotaan valmistaa viikon aikana.

Sinä oikein joudut ponnistelemaan sen eteen, että muut muistaa käydä parturissa? Tai ponnistelet muiden synttäreiden muistamisessa, vaikka ne ovat vuodesta toiseen samana päivänä? 

Ja että oikein valokuvia mummoille? Jaksuja ponnisteluissasi. Onko kaikki printattuna jääkaapin oveen, vai miten ihmeessä muistat kaiken? Senkin että näet koska alaikäinen lapsesi tarvitsee parturia?

Kyllä siinä on muistamista kun katsoo hiusten kasvavan. Kuinka pitkä tukka on tällä hetkellä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos palstamammat ajattelevat , että yhteiskunta pyörii lasten luistimien sovituksella ja harrastekerhon suunnittelukokouksilla, niin annetaan heidän toki elää siinä uskossa.

Samalla kun naiset näpertelevät tomaattimurskansa kanssa päivittäin, miehet pyörittävät yhteiskuntaa.

Jokainen kykyjensä mukaan. Annetaan mammojen tuntea itsensä voimaantuneiksi maitolitran ostamisen suunnittelusta. Tasapaino maailmassa säilyy, kuten jo tuhansia vuosia. 

MOT. Pelkkää naisten tekemän kotityön vähättelyä jälleen ka itsensä jalustalle nostamista. Kummasti silti miehille kuitenkin kelpaa (pääasiassa naisen hoitamat) siisti asunto, puhtaat vaatteet, valmis ruoka, tiskatut tiskit (oli sitten kone tiskarina tai ei) hoidetut ja puetut muksut jne.

Toivottavasti sinua ei kukaan nainen katsele ja passaa kotona.

Yksikään mies ei ole koko maailmanhistorian aikana tehnyt kotona ikinä mitään.

Happy now?

Lähetän marttyyrimitalin postissa, jos laitat osoitteesi. 

Voit pitää mitalisi, sillä minulla on harvinainen mies, joka tekeekin jotain kotona. Mutta meillä ei onneksi ole lapsia sotkemassa, mikä helpottaa kummasti.

Sinulla on maailman ainoa mies, joka tekee jotain kotona, ja sinäkin olet itse täydellisyys?

Mutta silti raivoat otsasuonet pullottaen miesvihaketjussa? Ihan uskottavaa. Sinulla tuskin on mitään muuta kuin ex-mies, tai tuleva sellainen. 

”Käynpä kiinni viestin kirjoittajaan, kun minulla ei ole mitään sanottavaa itse asiaan.”

"Elämäni on täydellistä, mutta haukunpa kaikki miehet paskoiksi, koska minulla on mutu"

Miten niin pelkkä mutu? Isäni ei tehnyt kotona juuri mitään muuta kuin sotkua ja olen kyllä nähnyt ja seurannut aika paljon elämää ja nähnyt ja kuullut ihan itse, kuinka miehiä ei kotityöt kiinnosta, tosin ruoka, puhtaat vaatteet, tiskit ja muksut kelpaavat.

Oma isäsi on ihan kaikki miehet, öliööööö. 

Ja tämänkin ketjun uhriutuminen on niin tyypillistä naisille, että voi jeesus. 

Onko sinulla edes miestä? Toivottavasti ei. 

Olipa laadukas ja rakentava kommentti. Lisäksi et osaa lukea, vaan luet viesteistä sen minkä haluat lukea, jotta luulet pääseväsi niskan päälle mölistessäsi.

Eikö se miehesi ja elämäsi ollut täydellistä? Silti haukut ihan kaikki miehet paskoiksi?

Kerro toki logiikkasi tässä asiassa.

Samoin minä voin tekstiesi perusteella leimata kaikki naiset miesvihaajiksi. 

Älä nyt laita sanoja minun suuhuni. Mutta etpä toisaalta muuten osaisikaan keskustella, joten on ymmärrettävää, että luet viestejä miten haluat ja vielä laitat sanoja muiden suuhun, jotta pääsisit mukamas niskan päälle. Sitähän tässä haluat, vai mitä?

Niin onko se miehesi nyt täydellinen vai ei? Koska kaikki miehethän ovat paskoja. Vastaa ihan suoraan kysymykseen jankkaamisen sijasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas on jankkaamista täynnä koko ketju. Tämä yksi suunnittelujankkaaja ei usko niin millään, että muistettavaa on oikeasti paljon. Jokainen yksittäinen asia on pikkujuttu ja vie sekunnin, mutta yritäpä pitää mielessä samaan aikaan sata pikkujuttua. Ei ole niin helppoa. 

Listasin huvikseni ja esimerkiksi, mitä kaikkea yritän itse tänään pitää mielessä. Lonkalta heitetty lista näyttää tältä, varmasti jäi pois:

-          Tilaa nuorimman valokuvat + tarkista mummien ja kummien kuvatoiveet (voi jättää myöhemmäs, mutta mitä pidemmälle siirtää, sitä pidempään joutuu pitämään tämän mielessä)

-          Sovi kuljetuksista lapsen mökkivierailulle ja tarkista, tarvitaanko mukaan jotain erityistä. Etsi/hanki, jos tarvitsee.

-          Kerää kirppismyyntiin lähtevät kamat, hinnoittele, varaa vaihtorahat ja huolehdi kuljetukset kirppikselle. Hae vaaterekki varastosta. 

-          Suunnittele ja valmista tarjottavat lapsen huomisille synttäreille (huom. erityisruokavaliot, mahdollinen kauppareissu)

-          Huolehdi kierrätyksestä (lastaa auto, pyydä miestä ajamaan kierrätyskeskuksen kautta)

-          Varaa pienemmän lapsen parturi ja anna isommalle rahaa kampaajaan

-          Haravoi lehdet (ennen kuin naapuri huomauttaa, ehkä sunnuntai riittää)

-          Älä pysähdy kotimatkalla missään – ajoissa kotiin avaamaan nuohoojalle ovi

-          Laita kaveriperheelle viestiä ja sovi glögi-illasta, josta on puhuttu

-          Sovi sunnuntaivierailun aikataulu ja tarvitaanko jotain

-          Muista isän kyläily tänään, osta matkalta pullaa

Sosiaalista elämää voisi rajoittaa ja se vähentäisi muistettavien listaa, mutta ystävät ja perhe ovat tärkeitä, yhdessä on mukavaa ja haluan pitää suhteista huolta. Tämä on aika tyypillinen viikonloppu ja näistä kaikista on huolehdittava itse, jotta tulevat tehdyiksi. Miehelläni työn ulkopuolisia muistettavia asioita on samaan aikaan kaksi: pakkaa punttiskamat, muista pysähtyä siellä kierrätyskeskuksessa.

Mieheni tietää hyvin, ettei homma ole meillä vastuiden ja nimenomaan muistamisen osalta tasapainossa, mutta molemmat tiedämme, että hän ei millään pystyisi pitämään tätä kaikkea mielessään ja olisi erittäin stressaantunut, jos joutuisi yrittämään. Mies tekee asioita pyynnöstäni, huolehtii kuljetuksia, siivoaa ja laittaa ruokaa, jne, jne. Mutta olemme yhteisesti todenneet, että meillä tämä muistamisen, huolehtimisen, suunnittelun ja ennakoinnin kuorma nyt toistaiseksi ainakin on väistämättä minulla. Onneksi mies arvostaa, että hoidan näitä juttuja ja tajuaa, että ne kyllä kuormittavat minua. 

Sinä siis myönnät käskyttäväsi, määräileväsi, pomottelevasi, pompottelevasi ja alistavasi miestäsi?

Mites se henkinen väkivalta määriteltiinkään? Ihanaa että olet kotisi pirttihirmu. Miehesi on varmasti superonnellinen. 

Pyytää voi pomottamatta ja ehdottaa voi alistamatta. Mieheni on erittäin tyytyväinen siihen, ettei hänen tarvitse muistaa näitä asioita ja myös hyvin valmis hoitamaan mitä milloinkin pyydän. Hän myös pyrkii siihen, että voisi tulevaisuudessa kantaa enemmän vastuuta myös muistamisesta. Minä olen valmis vaihtamaan rooleja tai muuttamaan työnjakoa heti, kun mies niin haluaa. En koe itseäni pirttihirmuksi eikä mieskään käsittääkseni.

"Käsittääkseni". Sinähän olet alistanut koko perheesi omien käsitystesi mukaiseen elämään.

Monestiko mietit maitolitran ostamista päivässä? SUUNNITTELET sitä?

Juu, en ole alistanut. Muistettavien juttujen listani nimenomaan perustuu hyvin pitkälti muiden perheenjäsenien tarpeisiin, joista minä huolehdin heidän puolestaan. Synttärit, parturikäynnit, mökkivierailu ja kirppismyynti ovat kaikki lasteni juttuja - minun puolestani voitaisiin jättää synttärit pitämättä, parturissa käymättä, mökillä vierailematta ja laittaa kirppiskamat maksutta kiertoon. Lapseni sen sijaan haluavat pitää synttärit, pitää ulkonäkönsä siistinä, päästä kaverin mökille ja saada taskurahaa kirppikseltä. Niinpä olen avuksi näissä tarpeissa ja huolehdin niistä osaltani - lapset eivät ole vielä sen ikäisiä, että pystyisivät kokonaan hoitamaan nämä itse. Myös kierrätykseen panostan siksi, että tiedostava ja fiksu lapseni niin toivoo (toki se on minustakin järkevää).

Sunnuntaivierailussa ja samoin kaveriperheen glögi-illassa on kyse mieheni ystävistä, isäni ihan itse kutsui itsensä kylään ja nuohoojalta tuli lappu, että on tulossa. Lehdet tippuivat puusta pyytämättäni ja tiedän, että naapuri toivoo meidän haravoivan ne mahdollisimman pian yhteiseltä ajotieltä (puu on meidän pihalla ja ajotien hoito meidän vastuulla). Ei siis nämäkään "minun käsitysteni mukaista elämää" tai millään tavalla minun sanelemiani, mutta mielelläni mahdollistan näitäkin.

Nuorimman valokuvat haluan ihan itse muistoksi. Tämän muistaminen on siis ihan vilpittömästi oma intressini ja toiveeni :D Samalla huolehdin sitten, että mummit ja kummit saavat myös kuvan ja vielä mieleisensä.

Maitolitroja en suunnittele. Tilaan ruoat kerran viikossa netistä ja verkossa minulla on valmis lista peruselintarvikkeista, täydennän sitä sitten aina tilauksen hetkellä sen mukaan, mitä ruokia aiotaan valmistaa viikon aikana.

Minusta sähköinen Kauppalista on hyvä mutta sitä voi ylläpitää se, joka tekee ruokaa, ehkä siis molemmat. Lapsethan keräävät kirppiskamansa itse ja hinnoittelevat, vasta kun kassit ovat valmiit niin varataan kirppispöytä. Kierrätykseen jokainen katsoo omansa ja yhdessä loput. Netissä voi varata parturin ja mies ja lapsi voivat yhdessä hoitaa kuontalonsa kuntoon.

Valokuvat valitset itse myös mummien puolesta, riittää kun on kuvat. Se, joka lähtee autolla niin haravoi mennessä tai tullessa, varaa vartin enemmän aikaa ja saa samalla happea. Pakkasessa kun on tavaraa ei tarvitse hakea vierasvaraa, voit tilata ne netistä etukäteen. Tai yhdistää synttärit ja vierailut - hankkii kerralla kaikki tarvittavat kun kauppaan menee. Mökille lapsi ei tarvitse mitään erityistä.

Minä oikaisisin monessa kohtaa ja en jätä noita asioita muistin varaan. Mielellään kahden vanhemman yhteinen sähköinen muistilista kännykkään ja kumpikin voi ruksia asioita - tai poistaa mielestään tarpeettoman tehtävän.

Vierailija kirjoitti:

Naiset suurentelevat vaivojaan saadakseen taas jotain etuja lisää.

Persut ehdottelivat naisille verottomuutta. Siitä on hyvä jatkaa. Kenties ilmainen kotiapu, joka hoitaa nuo fundeeraukset? Miten nuo metatyöt on luonnistanut ennenvanhaan mm. mummovainaaltani, joka jäi leskeksi yhdeksän lapsen kanssa. Kantovesi, ulkovessa, pyykkilauta, lehmä, puulämmitys jne.

Silti hän oli täyspäinen ja onnellinen ihminen loppuun asti. Ei olisi nykynaisista tuohon.

En symppaa näitä valittajia yhtään!

Mummovainaasi ilmeisesti listi ukkisi, joka ei laittanut tikkuakaan ristiin. Ja mummosi olisi kannattanut laittaa jalkansa ristiin. Olihan se elämä helpompaa ilman ukkisi läsnäolon sietämätöntä ankeutta. Mummo ei ollut ukkisi mielestä yhtä mielenkiintoinen 9 lapsen jälkeen kuin silloin kihlausaikana.

Siinähän tulee mummolle monta ajatusta mieleen kun kirveellä rikkoo jäätä järvellä, että saisi kannettua juomavedet tupaan ja navettaan sekä pestyä pyykit. Ukki kompostoituu ulkovessassa ja sitä on tavallaan rakkaintaan lähellä, rakkauden kariketta karikoille vaan sitotellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas on jankkaamista täynnä koko ketju. Tämä yksi suunnittelujankkaaja ei usko niin millään, että muistettavaa on oikeasti paljon. Jokainen yksittäinen asia on pikkujuttu ja vie sekunnin, mutta yritäpä pitää mielessä samaan aikaan sata pikkujuttua. Ei ole niin helppoa. 

Listasin huvikseni ja esimerkiksi, mitä kaikkea yritän itse tänään pitää mielessä. Lonkalta heitetty lista näyttää tältä, varmasti jäi pois:

-          Tilaa nuorimman valokuvat + tarkista mummien ja kummien kuvatoiveet (voi jättää myöhemmäs, mutta mitä pidemmälle siirtää, sitä pidempään joutuu pitämään tämän mielessä)

-          Sovi kuljetuksista lapsen mökkivierailulle ja tarkista, tarvitaanko mukaan jotain erityistä. Etsi/hanki, jos tarvitsee.

-          Kerää kirppismyyntiin lähtevät kamat, hinnoittele, varaa vaihtorahat ja huolehdi kuljetukset kirppikselle. Hae vaaterekki varastosta. 

-          Suunnittele ja valmista tarjottavat lapsen huomisille synttäreille (huom. erityisruokavaliot, mahdollinen kauppareissu)

-          Huolehdi kierrätyksestä (lastaa auto, pyydä miestä ajamaan kierrätyskeskuksen kautta)

-          Varaa pienemmän lapsen parturi ja anna isommalle rahaa kampaajaan

-          Haravoi lehdet (ennen kuin naapuri huomauttaa, ehkä sunnuntai riittää)

-          Älä pysähdy kotimatkalla missään – ajoissa kotiin avaamaan nuohoojalle ovi

-          Laita kaveriperheelle viestiä ja sovi glögi-illasta, josta on puhuttu

-          Sovi sunnuntaivierailun aikataulu ja tarvitaanko jotain

-          Muista isän kyläily tänään, osta matkalta pullaa

Sosiaalista elämää voisi rajoittaa ja se vähentäisi muistettavien listaa, mutta ystävät ja perhe ovat tärkeitä, yhdessä on mukavaa ja haluan pitää suhteista huolta. Tämä on aika tyypillinen viikonloppu ja näistä kaikista on huolehdittava itse, jotta tulevat tehdyiksi. Miehelläni työn ulkopuolisia muistettavia asioita on samaan aikaan kaksi: pakkaa punttiskamat, muista pysähtyä siellä kierrätyskeskuksessa.

Mieheni tietää hyvin, ettei homma ole meillä vastuiden ja nimenomaan muistamisen osalta tasapainossa, mutta molemmat tiedämme, että hän ei millään pystyisi pitämään tätä kaikkea mielessään ja olisi erittäin stressaantunut, jos joutuisi yrittämään. Mies tekee asioita pyynnöstäni, huolehtii kuljetuksia, siivoaa ja laittaa ruokaa, jne, jne. Mutta olemme yhteisesti todenneet, että meillä tämä muistamisen, huolehtimisen, suunnittelun ja ennakoinnin kuorma nyt toistaiseksi ainakin on väistämättä minulla. Onneksi mies arvostaa, että hoidan näitä juttuja ja tajuaa, että ne kyllä kuormittavat minua. 

Sinä siis myönnät käskyttäväsi, määräileväsi, pomottelevasi, pompottelevasi ja alistavasi miestäsi?

Mites se henkinen väkivalta määriteltiinkään? Ihanaa että olet kotisi pirttihirmu. Miehesi on varmasti superonnellinen. 

Pyytää voi pomottamatta ja ehdottaa voi alistamatta. Mieheni on erittäin tyytyväinen siihen, ettei hänen tarvitse muistaa näitä asioita ja myös hyvin valmis hoitamaan mitä milloinkin pyydän. Hän myös pyrkii siihen, että voisi tulevaisuudessa kantaa enemmän vastuuta myös muistamisesta. Minä olen valmis vaihtamaan rooleja tai muuttamaan työnjakoa heti, kun mies niin haluaa. En koe itseäni pirttihirmuksi eikä mieskään käsittääkseni.

"Käsittääkseni". Sinähän olet alistanut koko perheesi omien käsitystesi mukaiseen elämään.

Monestiko mietit maitolitran ostamista päivässä? SUUNNITTELET sitä?

Juu, en ole alistanut. Muistettavien juttujen listani nimenomaan perustuu hyvin pitkälti muiden perheenjäsenien tarpeisiin, joista minä huolehdin heidän puolestaan. Synttärit, parturikäynnit, mökkivierailu ja kirppismyynti ovat kaikki lasteni juttuja - minun puolestani voitaisiin jättää synttärit pitämättä, parturissa käymättä, mökillä vierailematta ja laittaa kirppiskamat maksutta kiertoon. Lapseni sen sijaan haluavat pitää synttärit, pitää ulkonäkönsä siistinä, päästä kaverin mökille ja saada taskurahaa kirppikseltä. Niinpä olen avuksi näissä tarpeissa ja huolehdin niistä osaltani - lapset eivät ole vielä sen ikäisiä, että pystyisivät kokonaan hoitamaan nämä itse. Myös kierrätykseen panostan siksi, että tiedostava ja fiksu lapseni niin toivoo (toki se on minustakin järkevää).

Sunnuntaivierailussa ja samoin kaveriperheen glögi-illassa on kyse mieheni ystävistä, isäni ihan itse kutsui itsensä kylään ja nuohoojalta tuli lappu, että on tulossa. Lehdet tippuivat puusta pyytämättäni ja tiedän, että naapuri toivoo meidän haravoivan ne mahdollisimman pian yhteiseltä ajotieltä (puu on meidän pihalla ja ajotien hoito meidän vastuulla). Ei siis nämäkään "minun käsitysteni mukaista elämää" tai millään tavalla minun sanelemiani, mutta mielelläni mahdollistan näitäkin.

Nuorimman valokuvat haluan ihan itse muistoksi. Tämän muistaminen on siis ihan vilpittömästi oma intressini ja toiveeni :D Samalla huolehdin sitten, että mummit ja kummit saavat myös kuvan ja vielä mieleisensä.

Maitolitroja en suunnittele. Tilaan ruoat kerran viikossa netistä ja verkossa minulla on valmis lista peruselintarvikkeista, täydennän sitä sitten aina tilauksen hetkellä sen mukaan, mitä ruokia aiotaan valmistaa viikon aikana.

Sinä oikein joudut ponnistelemaan sen eteen, että muut muistaa käydä parturissa? Tai ponnistelet muiden synttäreiden muistamisessa, vaikka ne ovat vuodesta toiseen samana päivänä? 

Ja että oikein valokuvia mummoille? Jaksuja ponnisteluissasi. Onko kaikki printattuna jääkaapin oveen, vai miten ihmeessä muistat kaiken? Senkin että näet koska alaikäinen lapsesi tarvitsee parturia?

Kyllä siinä on muistamista kun katsoo hiusten kasvavan. Kuinka pitkä tukka on tällä hetkellä? 

Hyvänen aika, olet yhä täällä! Mä kävin eilen ja tänä aamuna piipahtamassa tässä ketjussa, ja molemmilla kerroilla meuhkasit täällä suuna päänä, ja yhä vaan.

Nyt kyllä kohta alkaa säälittää: Eikö sulla poikapolo todellakaan ole muuta tekemistä kuin räyhätä mammapalstalla? Yhtään mitään muuta? Todellakaan? Mitään? Anything?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset suurentelevat vaivojaan saadakseen taas jotain etuja lisää.

Persut ehdottelivat naisille verottomuutta. Siitä on hyvä jatkaa. Kenties ilmainen kotiapu, joka hoitaa nuo fundeeraukset? Miten nuo metatyöt on luonnistanut ennenvanhaan mm. mummovainaaltani, joka jäi leskeksi yhdeksän lapsen kanssa. Kantovesi, ulkovessa, pyykkilauta, lehmä, puulämmitys jne.

Silti hän oli täyspäinen ja onnellinen ihminen loppuun asti. Ei olisi nykynaisista tuohon.

En symppaa näitä valittajia yhtään!

Mummovainaasi ilmeisesti listi ukkisi, joka ei laittanut tikkuakaan ristiin. Ja mummosi olisi kannattanut laittaa jalkansa ristiin. Olihan se elämä helpompaa ilman ukkisi läsnäolon sietämätöntä ankeutta. Mummo ei ollut ukkisi mielestä yhtä mielenkiintoinen 9 lapsen jälkeen kuin silloin kihlausaikana.

Siinähän tulee mummolle monta ajatusta mieleen kun kirveellä rikkoo jäätä järvellä, että saisi kannettua juomavedet tupaan ja navettaan sekä pestyä pyykit. Ukki kompostoituu ulkovessassa ja sitä on tavallaan rakkaintaan lähellä, rakkauden kariketta karikoille vaan sitotellen.

Tyypillinen mamman meta.

Mummo hoiti syöpäsairasta miestään viimeiset kuukaudet. Unohdinkin tämän ja ohessa kuolleen lapsensa hautaamiset.  Tuo lapsi oli se kymmenes. Joten metaile lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas on jankkaamista täynnä koko ketju. Tämä yksi suunnittelujankkaaja ei usko niin millään, että muistettavaa on oikeasti paljon. Jokainen yksittäinen asia on pikkujuttu ja vie sekunnin, mutta yritäpä pitää mielessä samaan aikaan sata pikkujuttua. Ei ole niin helppoa. 

Listasin huvikseni ja esimerkiksi, mitä kaikkea yritän itse tänään pitää mielessä. Lonkalta heitetty lista näyttää tältä, varmasti jäi pois:

-          Tilaa nuorimman valokuvat + tarkista mummien ja kummien kuvatoiveet (voi jättää myöhemmäs, mutta mitä pidemmälle siirtää, sitä pidempään joutuu pitämään tämän mielessä)

-          Sovi kuljetuksista lapsen mökkivierailulle ja tarkista, tarvitaanko mukaan jotain erityistä. Etsi/hanki, jos tarvitsee.

-          Kerää kirppismyyntiin lähtevät kamat, hinnoittele, varaa vaihtorahat ja huolehdi kuljetukset kirppikselle. Hae vaaterekki varastosta. 

-          Suunnittele ja valmista tarjottavat lapsen huomisille synttäreille (huom. erityisruokavaliot, mahdollinen kauppareissu)

-          Huolehdi kierrätyksestä (lastaa auto, pyydä miestä ajamaan kierrätyskeskuksen kautta)

-          Varaa pienemmän lapsen parturi ja anna isommalle rahaa kampaajaan

-          Haravoi lehdet (ennen kuin naapuri huomauttaa, ehkä sunnuntai riittää)

-          Älä pysähdy kotimatkalla missään – ajoissa kotiin avaamaan nuohoojalle ovi

-          Laita kaveriperheelle viestiä ja sovi glögi-illasta, josta on puhuttu

-          Sovi sunnuntaivierailun aikataulu ja tarvitaanko jotain

-          Muista isän kyläily tänään, osta matkalta pullaa

Sosiaalista elämää voisi rajoittaa ja se vähentäisi muistettavien listaa, mutta ystävät ja perhe ovat tärkeitä, yhdessä on mukavaa ja haluan pitää suhteista huolta. Tämä on aika tyypillinen viikonloppu ja näistä kaikista on huolehdittava itse, jotta tulevat tehdyiksi. Miehelläni työn ulkopuolisia muistettavia asioita on samaan aikaan kaksi: pakkaa punttiskamat, muista pysähtyä siellä kierrätyskeskuksessa.

Mieheni tietää hyvin, ettei homma ole meillä vastuiden ja nimenomaan muistamisen osalta tasapainossa, mutta molemmat tiedämme, että hän ei millään pystyisi pitämään tätä kaikkea mielessään ja olisi erittäin stressaantunut, jos joutuisi yrittämään. Mies tekee asioita pyynnöstäni, huolehtii kuljetuksia, siivoaa ja laittaa ruokaa, jne, jne. Mutta olemme yhteisesti todenneet, että meillä tämä muistamisen, huolehtimisen, suunnittelun ja ennakoinnin kuorma nyt toistaiseksi ainakin on väistämättä minulla. Onneksi mies arvostaa, että hoidan näitä juttuja ja tajuaa, että ne kyllä kuormittavat minua. 

Sinä siis myönnät käskyttäväsi, määräileväsi, pomottelevasi, pompottelevasi ja alistavasi miestäsi?

Mites se henkinen väkivalta määriteltiinkään? Ihanaa että olet kotisi pirttihirmu. Miehesi on varmasti superonnellinen. 

Pyytää voi pomottamatta ja ehdottaa voi alistamatta. Mieheni on erittäin tyytyväinen siihen, ettei hänen tarvitse muistaa näitä asioita ja myös hyvin valmis hoitamaan mitä milloinkin pyydän. Hän myös pyrkii siihen, että voisi tulevaisuudessa kantaa enemmän vastuuta myös muistamisesta. Minä olen valmis vaihtamaan rooleja tai muuttamaan työnjakoa heti, kun mies niin haluaa. En koe itseäni pirttihirmuksi eikä mieskään käsittääkseni.

"Käsittääkseni". Sinähän olet alistanut koko perheesi omien käsitystesi mukaiseen elämään.

Monestiko mietit maitolitran ostamista päivässä? SUUNNITTELET sitä?

Juu, en ole alistanut. Muistettavien juttujen listani nimenomaan perustuu hyvin pitkälti muiden perheenjäsenien tarpeisiin, joista minä huolehdin heidän puolestaan. Synttärit, parturikäynnit, mökkivierailu ja kirppismyynti ovat kaikki lasteni juttuja - minun puolestani voitaisiin jättää synttärit pitämättä, parturissa käymättä, mökillä vierailematta ja laittaa kirppiskamat maksutta kiertoon. Lapseni sen sijaan haluavat pitää synttärit, pitää ulkonäkönsä siistinä, päästä kaverin mökille ja saada taskurahaa kirppikseltä. Niinpä olen avuksi näissä tarpeissa ja huolehdin niistä osaltani - lapset eivät ole vielä sen ikäisiä, että pystyisivät kokonaan hoitamaan nämä itse. Myös kierrätykseen panostan siksi, että tiedostava ja fiksu lapseni niin toivoo (toki se on minustakin järkevää).

Sunnuntaivierailussa ja samoin kaveriperheen glögi-illassa on kyse mieheni ystävistä, isäni ihan itse kutsui itsensä kylään ja nuohoojalta tuli lappu, että on tulossa. Lehdet tippuivat puusta pyytämättäni ja tiedän, että naapuri toivoo meidän haravoivan ne mahdollisimman pian yhteiseltä ajotieltä (puu on meidän pihalla ja ajotien hoito meidän vastuulla). Ei siis nämäkään "minun käsitysteni mukaista elämää" tai millään tavalla minun sanelemiani, mutta mielelläni mahdollistan näitäkin.

Nuorimman valokuvat haluan ihan itse muistoksi. Tämän muistaminen on siis ihan vilpittömästi oma intressini ja toiveeni :D Samalla huolehdin sitten, että mummit ja kummit saavat myös kuvan ja vielä mieleisensä.

Maitolitroja en suunnittele. Tilaan ruoat kerran viikossa netistä ja verkossa minulla on valmis lista peruselintarvikkeista, täydennän sitä sitten aina tilauksen hetkellä sen mukaan, mitä ruokia aiotaan valmistaa viikon aikana.

Sinä oikein joudut ponnistelemaan sen eteen, että muut muistaa käydä parturissa? Tai ponnistelet muiden synttäreiden muistamisessa, vaikka ne ovat vuodesta toiseen samana päivänä? 

Ja että oikein valokuvia mummoille? Jaksuja ponnisteluissasi. Onko kaikki printattuna jääkaapin oveen, vai miten ihmeessä muistat kaiken? Senkin että näet koska alaikäinen lapsesi tarvitsee parturia?

Kyllä siinä on muistamista kun katsoo hiusten kasvavan. Kuinka pitkä tukka on tällä hetkellä? 

Hyvänen aika, olet yhä täällä! Mä kävin eilen ja tänä aamuna piipahtamassa tässä ketjussa, ja molemmilla kerroilla meuhkasit täällä suuna päänä, ja yhä vaan.

Nyt kyllä kohta alkaa säälittää: Eikö sulla poikapolo todellakaan ole muuta tekemistä kuin räyhätä mammapalstalla? Yhtään mitään muuta? Todellakaan? Mitään? Anything?

Niin varmaan piipahdit. Onko kaapeissasi tomaattimurskaa? Entä miten on harrastekerhon suunnittelukokoukset sujuneet? Entäs tiskikone, onko mies muistanut laittaa päälle, kun et itse saa sitä aikaan? Kävitkö jo ostamassa toisen kattilan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset suurentelevat vaivojaan saadakseen taas jotain etuja lisää.

Persut ehdottelivat naisille verottomuutta. Siitä on hyvä jatkaa. Kenties ilmainen kotiapu, joka hoitaa nuo fundeeraukset? Miten nuo metatyöt on luonnistanut ennenvanhaan mm. mummovainaaltani, joka jäi leskeksi yhdeksän lapsen kanssa. Kantovesi, ulkovessa, pyykkilauta, lehmä, puulämmitys jne.

Silti hän oli täyspäinen ja onnellinen ihminen loppuun asti. Ei olisi nykynaisista tuohon.

En symppaa näitä valittajia yhtään!

Mummovainaasi ilmeisesti listi ukkisi, joka ei laittanut tikkuakaan ristiin. Ja mummosi olisi kannattanut laittaa jalkansa ristiin. Olihan se elämä helpompaa ilman ukkisi läsnäolon sietämätöntä ankeutta. Mummo ei ollut ukkisi mielestä yhtä mielenkiintoinen 9 lapsen jälkeen kuin silloin kihlausaikana.

Siinähän tulee mummolle monta ajatusta mieleen kun kirveellä rikkoo jäätä järvellä, että saisi kannettua juomavedet tupaan ja navettaan sekä pestyä pyykit. Ukki kompostoituu ulkovessassa ja sitä on tavallaan rakkaintaan lähellä, rakkauden kariketta karikoille vaan sitotellen.

Tyypillinen mamman meta.

Mummo hoiti syöpäsairasta miestään viimeiset kuukaudet. Unohdinkin tämän ja ohessa kuolleen lapsensa hautaamiset.  Tuo lapsi oli se kymmenes. Joten metaile lisää.

Mitenhän tuollaisen voi unohtaa.. Ai niin! Jos ei välitä mummostaan paskankaan vertaa mutta ratsastaa elämäntarinslka kuin se olisi oma uroteko. Pysy aiheessa, mummosi siihen pystyi, ukkisi ei kuuna päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset suurentelevat vaivojaan saadakseen taas jotain etuja lisää.

Persut ehdottelivat naisille verottomuutta. Siitä on hyvä jatkaa. Kenties ilmainen kotiapu, joka hoitaa nuo fundeeraukset? Miten nuo metatyöt on luonnistanut ennenvanhaan mm. mummovainaaltani, joka jäi leskeksi yhdeksän lapsen kanssa. Kantovesi, ulkovessa, pyykkilauta, lehmä, puulämmitys jne.

Silti hän oli täyspäinen ja onnellinen ihminen loppuun asti. Ei olisi nykynaisista tuohon.

En symppaa näitä valittajia yhtään!

Mummovainaasi ilmeisesti listi ukkisi, joka ei laittanut tikkuakaan ristiin. Ja mummosi olisi kannattanut laittaa jalkansa ristiin. Olihan se elämä helpompaa ilman ukkisi läsnäolon sietämätöntä ankeutta. Mummo ei ollut ukkisi mielestä yhtä mielenkiintoinen 9 lapsen jälkeen kuin silloin kihlausaikana.

Siinähän tulee mummolle monta ajatusta mieleen kun kirveellä rikkoo jäätä järvellä, että saisi kannettua juomavedet tupaan ja navettaan sekä pestyä pyykit. Ukki kompostoituu ulkovessassa ja sitä on tavallaan rakkaintaan lähellä, rakkauden kariketta karikoille vaan sitotellen.

Tyypillinen mamman meta.

Mummo hoiti syöpäsairasta miestään viimeiset kuukaudet. Unohdinkin tämän ja ohessa kuolleen lapsensa hautaamiset.  Tuo lapsi oli se kymmenes. Joten metaile lisää.

Mitenhän tuollaisen voi unohtaa.. Ai niin! Jos ei välitä mummostaan paskankaan vertaa mutta ratsastaa elämäntarinslka kuin se olisi oma uroteko. Pysy aiheessa, mummosi siihen pystyi, ukkisi ei kuuna päivänä.

Minun tekstini on tosi, mutta sinun pelkkää solvaamista.

Ai niin, unohdin kertoa, että olen kokopäivätoiminen omaishoitaja. Vaimokkeeni sairastaa hitaasti rappeuttavaa neurologista sairausta.

Työtä riittää aamusta yöhön 24/7. Mutta onneksi pääsen joskus netin pariin. Tuulettamaan tuntojani. 

Aikuisen ihmisen hoitaminen kokopäivä toimisesti on "hieman" raskasta, joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset suurentelevat vaivojaan saadakseen taas jotain etuja lisää.

Persut ehdottelivat naisille verottomuutta. Siitä on hyvä jatkaa. Kenties ilmainen kotiapu, joka hoitaa nuo fundeeraukset? Miten nuo metatyöt on luonnistanut ennenvanhaan mm. mummovainaaltani, joka jäi leskeksi yhdeksän lapsen kanssa. Kantovesi, ulkovessa, pyykkilauta, lehmä, puulämmitys jne.

Silti hän oli täyspäinen ja onnellinen ihminen loppuun asti. Ei olisi nykynaisista tuohon.

En symppaa näitä valittajia yhtään!

Mummovainaasi ilmeisesti listi ukkisi, joka ei laittanut tikkuakaan ristiin. Ja mummosi olisi kannattanut laittaa jalkansa ristiin. Olihan se elämä helpompaa ilman ukkisi läsnäolon sietämätöntä ankeutta. Mummo ei ollut ukkisi mielestä yhtä mielenkiintoinen 9 lapsen jälkeen kuin silloin kihlausaikana.

Siinähän tulee mummolle monta ajatusta mieleen kun kirveellä rikkoo jäätä järvellä, että saisi kannettua juomavedet tupaan ja navettaan sekä pestyä pyykit. Ukki kompostoituu ulkovessassa ja sitä on tavallaan rakkaintaan lähellä, rakkauden kariketta karikoille vaan sitotellen.

Tyypillinen mamman meta.

Mummo hoiti syöpäsairasta miestään viimeiset kuukaudet. Unohdinkin tämän ja ohessa kuolleen lapsensa hautaamiset.  Tuo lapsi oli se kymmenes. Joten metaile lisää.

Mitenhän tuollaisen voi unohtaa.. Ai niin! Jos ei välitä mummostaan paskankaan vertaa mutta ratsastaa elämäntarinslka kuin se olisi oma uroteko. Pysy aiheessa, mummosi siihen pystyi, ukkisi ei kuuna päivänä.

Minun tekstini on tosi, mutta sinun pelkkää solvaamista.

Ai niin, unohdin kertoa, että olen kokopäivätoiminen omaishoitaja. Vaimokkeeni sairastaa hitaasti rappeuttavaa neurologista sairausta.

Työtä riittää aamusta yöhön 24/7. Mutta onneksi pääsen joskus netin pariin. Tuulettamaan tuntojani. 

Aikuisen ihmisen hoitaminen kokopäivä toimisesti on "hieman" raskasta, joskus.

Marttyyrikortti näytetty! Mitähän vaimosi ajattelee, kun solvaat nykynaisia? Korotan panoksia saattohoidolla, olen hoitanut saattohoitoon asti omat vanhempani ja oman lapseni. En valita. En usko, että ukkisi olisi pärjännyt 9 lapsen kanssa leskenä, uutta vaimoa olisi kiireesti katsellut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset suurentelevat vaivojaan saadakseen taas jotain etuja lisää.

Persut ehdottelivat naisille verottomuutta. Siitä on hyvä jatkaa. Kenties ilmainen kotiapu, joka hoitaa nuo fundeeraukset? Miten nuo metatyöt on luonnistanut ennenvanhaan mm. mummovainaaltani, joka jäi leskeksi yhdeksän lapsen kanssa. Kantovesi, ulkovessa, pyykkilauta, lehmä, puulämmitys jne.

Silti hän oli täyspäinen ja onnellinen ihminen loppuun asti. Ei olisi nykynaisista tuohon.

En symppaa näitä valittajia yhtään!

Mummovainaasi ilmeisesti listi ukkisi, joka ei laittanut tikkuakaan ristiin. Ja mummosi olisi kannattanut laittaa jalkansa ristiin. Olihan se elämä helpompaa ilman ukkisi läsnäolon sietämätöntä ankeutta. Mummo ei ollut ukkisi mielestä yhtä mielenkiintoinen 9 lapsen jälkeen kuin silloin kihlausaikana.

Siinähän tulee mummolle monta ajatusta mieleen kun kirveellä rikkoo jäätä järvellä, että saisi kannettua juomavedet tupaan ja navettaan sekä pestyä pyykit. Ukki kompostoituu ulkovessassa ja sitä on tavallaan rakkaintaan lähellä, rakkauden kariketta karikoille vaan sitotellen.

Tyypillinen mamman meta.

Mummo hoiti syöpäsairasta miestään viimeiset kuukaudet. Unohdinkin tämän ja ohessa kuolleen lapsensa hautaamiset.  Tuo lapsi oli se kymmenes. Joten metaile lisää.

Mitenhän tuollaisen voi unohtaa.. Ai niin! Jos ei välitä mummostaan paskankaan vertaa mutta ratsastaa elämäntarinslka kuin se olisi oma uroteko. Pysy aiheessa, mummosi siihen pystyi, ukkisi ei kuuna päivänä.

Minun tekstini on tosi, mutta sinun pelkkää solvaamista.

Ai niin, unohdin kertoa, että olen kokopäivätoiminen omaishoitaja. Vaimokkeeni sairastaa hitaasti rappeuttavaa neurologista sairausta.

Työtä riittää aamusta yöhön 24/7. Mutta onneksi pääsen joskus netin pariin. Tuulettamaan tuntojani. 

Aikuisen ihmisen hoitaminen kokopäivä toimisesti on "hieman" raskasta, joskus.

Mäkin olen ollut omaishoitaja. Jostain syystä se oli niin iso osa elämääni, että muistin käyttää meidän elämää ensisijaisena esimerkkinä, enkä mummovainaatani, rauha hänellekin.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset suurentelevat vaivojaan saadakseen taas jotain etuja lisää.

Persut ehdottelivat naisille verottomuutta. Siitä on hyvä jatkaa. Kenties ilmainen kotiapu, joka hoitaa nuo fundeeraukset? Miten nuo metatyöt on luonnistanut ennenvanhaan mm. mummovainaaltani, joka jäi leskeksi yhdeksän lapsen kanssa. Kantovesi, ulkovessa, pyykkilauta, lehmä, puulämmitys jne.

Silti hän oli täyspäinen ja onnellinen ihminen loppuun asti. Ei olisi nykynaisista tuohon.

En symppaa näitä valittajia yhtään!

Mummovainaasi ilmeisesti listi ukkisi, joka ei laittanut tikkuakaan ristiin. Ja mummosi olisi kannattanut laittaa jalkansa ristiin. Olihan se elämä helpompaa ilman ukkisi läsnäolon sietämätöntä ankeutta. Mummo ei ollut ukkisi mielestä yhtä mielenkiintoinen 9 lapsen jälkeen kuin silloin kihlausaikana.

Siinähän tulee mummolle monta ajatusta mieleen kun kirveellä rikkoo jäätä järvellä, että saisi kannettua juomavedet tupaan ja navettaan sekä pestyä pyykit. Ukki kompostoituu ulkovessassa ja sitä on tavallaan rakkaintaan lähellä, rakkauden kariketta karikoille vaan sitotellen.

Tyypillinen mamman meta.

Mummo hoiti syöpäsairasta miestään viimeiset kuukaudet. Unohdinkin tämän ja ohessa kuolleen lapsensa hautaamiset.  Tuo lapsi oli se kymmenes. Joten metaile lisää.

Mitenhän tuollaisen voi unohtaa.. Ai niin! Jos ei välitä mummostaan paskankaan vertaa mutta ratsastaa elämäntarinslka kuin se olisi oma uroteko. Pysy aiheessa, mummosi siihen pystyi, ukkisi ei kuuna päivänä.

Minun tekstini on tosi, mutta sinun pelkkää solvaamista.

Ai niin, unohdin kertoa, että olen kokopäivätoiminen omaishoitaja. Vaimokkeeni sairastaa hitaasti rappeuttavaa neurologista sairausta.

Työtä riittää aamusta yöhön 24/7. Mutta onneksi pääsen joskus netin pariin. Tuulettamaan tuntojani. 

Aikuisen ihmisen hoitaminen kokopäivä toimisesti on "hieman" raskasta, joskus.

Marttyyrikortti näytetty! Mitähän vaimosi ajattelee, kun solvaat nykynaisia? Korotan panoksia saattohoidolla, olen hoitanut saattohoitoon asti omat vanhempani ja oman lapseni. En valita. En usko, että ukkisi olisi pärjännyt 9 lapsen kanssa leskenä, uutta vaimoa olisi kiireesti katsellut.

Millainen ihminen pilkkaa syöpään kuollutta ihmistä? Hyi helvetti mitä torakoita tälläkin palstalla on. 

Muista ostaa se maitolitra tänään. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset suurentelevat vaivojaan saadakseen taas jotain etuja lisää.

Persut ehdottelivat naisille verottomuutta. Siitä on hyvä jatkaa. Kenties ilmainen kotiapu, joka hoitaa nuo fundeeraukset? Miten nuo metatyöt on luonnistanut ennenvanhaan mm. mummovainaaltani, joka jäi leskeksi yhdeksän lapsen kanssa. Kantovesi, ulkovessa, pyykkilauta, lehmä, puulämmitys jne.

Silti hän oli täyspäinen ja onnellinen ihminen loppuun asti. Ei olisi nykynaisista tuohon.

En symppaa näitä valittajia yhtään!

Mummovainaasi ilmeisesti listi ukkisi, joka ei laittanut tikkuakaan ristiin. Ja mummosi olisi kannattanut laittaa jalkansa ristiin. Olihan se elämä helpompaa ilman ukkisi läsnäolon sietämätöntä ankeutta. Mummo ei ollut ukkisi mielestä yhtä mielenkiintoinen 9 lapsen jälkeen kuin silloin kihlausaikana.

Siinähän tulee mummolle monta ajatusta mieleen kun kirveellä rikkoo jäätä järvellä, että saisi kannettua juomavedet tupaan ja navettaan sekä pestyä pyykit. Ukki kompostoituu ulkovessassa ja sitä on tavallaan rakkaintaan lähellä, rakkauden kariketta karikoille vaan sitotellen.

Tyypillinen mamman meta.

Mummo hoiti syöpäsairasta miestään viimeiset kuukaudet. Unohdinkin tämän ja ohessa kuolleen lapsensa hautaamiset.  Tuo lapsi oli se kymmenes. Joten metaile lisää.

Mitenhän tuollaisen voi unohtaa.. Ai niin! Jos ei välitä mummostaan paskankaan vertaa mutta ratsastaa elämäntarinslka kuin se olisi oma uroteko. Pysy aiheessa, mummosi siihen pystyi, ukkisi ei kuuna päivänä.

Minun tekstini on tosi, mutta sinun pelkkää solvaamista.

Ai niin, unohdin kertoa, että olen kokopäivätoiminen omaishoitaja. Vaimokkeeni sairastaa hitaasti rappeuttavaa neurologista sairausta.

Työtä riittää aamusta yöhön 24/7. Mutta onneksi pääsen joskus netin pariin. Tuulettamaan tuntojani. 

Aikuisen ihmisen hoitaminen kokopäivä toimisesti on "hieman" raskasta, joskus.

Marttyyrikortti näytetty! Mitähän vaimosi ajattelee, kun solvaat nykynaisia? Korotan panoksia saattohoidolla, olen hoitanut saattohoitoon asti omat vanhempani ja oman lapseni. En valita. En usko, että ukkisi olisi pärjännyt 9 lapsen kanssa leskenä, uutta vaimoa olisi kiireesti katsellut.

Millainen ihminen pilkkaa syöpään kuollutta ihmistä? Hyi helvetti mitä torakoita tälläkin palstalla on. 

Muista ostaa se maitolitra tänään. -eri

Voi kauheeta! Että silleen meni! Semmosta.

Laita lappu itelles, että pistä Keno vetämään ja rapsuta persettäs. Kaljat muistat varmaan ostaa muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset suurentelevat vaivojaan saadakseen taas jotain etuja lisää.

Persut ehdottelivat naisille verottomuutta. Siitä on hyvä jatkaa. Kenties ilmainen kotiapu, joka hoitaa nuo fundeeraukset? Miten nuo metatyöt on luonnistanut ennenvanhaan mm. mummovainaaltani, joka jäi leskeksi yhdeksän lapsen kanssa. Kantovesi, ulkovessa, pyykkilauta, lehmä, puulämmitys jne.

Silti hän oli täyspäinen ja onnellinen ihminen loppuun asti. Ei olisi nykynaisista tuohon.

En symppaa näitä valittajia yhtään!

Mummovainaasi ilmeisesti listi ukkisi, joka ei laittanut tikkuakaan ristiin. Ja mummosi olisi kannattanut laittaa jalkansa ristiin. Olihan se elämä helpompaa ilman ukkisi läsnäolon sietämätöntä ankeutta. Mummo ei ollut ukkisi mielestä yhtä mielenkiintoinen 9 lapsen jälkeen kuin silloin kihlausaikana.

Siinähän tulee mummolle monta ajatusta mieleen kun kirveellä rikkoo jäätä järvellä, että saisi kannettua juomavedet tupaan ja navettaan sekä pestyä pyykit. Ukki kompostoituu ulkovessassa ja sitä on tavallaan rakkaintaan lähellä, rakkauden kariketta karikoille vaan sitotellen.

Tyypillinen mamman meta.

Mummo hoiti syöpäsairasta miestään viimeiset kuukaudet. Unohdinkin tämän ja ohessa kuolleen lapsensa hautaamiset.  Tuo lapsi oli se kymmenes. Joten metaile lisää.

Mitenhän tuollaisen voi unohtaa.. Ai niin! Jos ei välitä mummostaan paskankaan vertaa mutta ratsastaa elämäntarinslka kuin se olisi oma uroteko. Pysy aiheessa, mummosi siihen pystyi, ukkisi ei kuuna päivänä.

Minun tekstini on tosi, mutta sinun pelkkää solvaamista.

Ai niin, unohdin kertoa, että olen kokopäivätoiminen omaishoitaja. Vaimokkeeni sairastaa hitaasti rappeuttavaa neurologista sairausta.

Työtä riittää aamusta yöhön 24/7. Mutta onneksi pääsen joskus netin pariin. Tuulettamaan tuntojani. 

Aikuisen ihmisen hoitaminen kokopäivä toimisesti on "hieman" raskasta, joskus.

Marttyyrikortti näytetty! Mitähän vaimosi ajattelee, kun solvaat nykynaisia? Korotan panoksia saattohoidolla, olen hoitanut saattohoitoon asti omat vanhempani ja oman lapseni. En valita. En usko, että ukkisi olisi pärjännyt 9 lapsen kanssa leskenä, uutta vaimoa olisi kiireesti katsellut.

Kuule, ihan sama mitä möykkäät. Ainakin oma vihasi tulee selkeästi esiin. Voit  osoittaa missä minun naisvihani ilmenee?