Varallisuuden merkitys kumppania etsiessä

on merkitystä. Olen 38v. perheetön nainen ja olen tienannut koko aikuisikäni - tasaisesti, mutta vähän (noin 2500e/kk).  Pankkilainani olen kohta hoitanut itse.  Olen siis joutunut säästämään, mutta koen etten ole jäänyt paitsi mistään itselleni tärkeästä ja omaisuutta on. Nyt kun mietin perhettä -lasta. Tarvitsen ehdottomati miehen joka omaa samanlaisen rahankäytön arvomaailman, ja joka pystyisi huolehtimaan rahallisesti minusta ja lapsesta ensimmäiset 2v. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät ole rahan perään. Kuulun Suomen 5 % varakkaimpien joukkoon, ja ex-mieheni oli köyhä muuttaja. Ihastuin miehen persoonaan, hänen huumorintajunsa ja rohkeuteensa.

Olen kaunis, joten kyse ei ollut siitä, että en olisi saanut muitakaan.

Olen sitten suuri poikkeus tässä keskustelussa.

Jos minulla olisi noin paljon varallisuutta kuin sinulla, en varmaan itsekään piittaisi puolison tilanteesta, koska silloin ei vaikuttaisi omaa hyvinvointiani heikentävästi vaikka maksaisin hänenkin kaikki kulunsa.

t. 137

En tule maksamaan kenenkään kuluja. Ei ole niin paljon varallisuutta :( Mutta lähinnä vain huomion vuoksi, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole rahan perään. Haluaisin sellaisia ihmisiä ympärilleni, jotka toisivat lisäarvoa elämään. Luovuutta, uusia ajatuksia, taitoja ja kykyjä. Sellaisia asioita, jotka olisi kohtuullisen helppo muuttaa rahaksi.

Siis potentiaalia. Tämä on paljon arvokkaampaa kuin keskinkertainen varakkuus.

Tuo yksi kirjoitus sai minut toivomaan, että olisin vähemmän pinnallinen rahan suhteen. Nimittäin en ota eroa miehestäni, vaikka tilanteeni on ihan samanlainen, sillä erotuksella, että meillä on perhettä, koko perhe odottaa miestä ja pettyy rikottuihin lupauksiin, kun aina menee edelle työ, työ, työ.

Silti minun on myönnettävä, että elintaso merkitsee ja pelkään, tottuisinko pihistelemään rahan kanssa tai edes vähentämään elintasosta.

Ehkä minunkin on toivottava jotain suurta rakastumista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät ole rahan perään. Kuulun Suomen 5 % varakkaimpien joukkoon, ja ex-mieheni oli köyhä muuttaja. Ihastuin miehen persoonaan, hänen huumorintajunsa ja rohkeuteensa.

Olen kaunis, joten kyse ei ollut siitä, että en olisi saanut muitakaan.

Olen sitten suuri poikkeus tässä keskustelussa.

Jos minulla olisi noin paljon varallisuutta kuin sinulla, en varmaan itsekään piittaisi puolison tilanteesta, koska silloin ei vaikuttaisi omaa hyvinvointiani heikentävästi vaikka maksaisin hänenkin kaikki kulunsa.

t. 137

En tule maksamaan kenenkään kuluja. Ei ole niin paljon varallisuutta :( Mutta lähinnä vain huomion vuoksi, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole rahan perään. Haluaisin sellaisia ihmisiä ympärilleni, jotka toisivat lisäarvoa elämään. Luovuutta, uusia ajatuksia, taitoja ja kykyjä. Sellaisia asioita, jotka olisi kohtuullisen helppo muuttaa rahaksi.

Siis potentiaalia. Tämä on paljon arvokkaampaa kuin keskinkertainen varakkuus.

Tälläinen laskelmointi on ehkä vielä rumempaa kuin suoranainen rahan perässä juokseminen. 😂

Mä en ole koskaan kysellyt toisen omistuksia eikä ne ole vaikuttaneet valintoihini. Nopeasti huomaa miten kumppani hoitaa raha-asiansa, pienet tai isot. Se merkitsee, ei tilin saldo. Taloudellisen tyypin kanssa pärjää, ei tuhlarin tai saidan.

Olen sitä mieltä että toisen omaisuuden määrän kyttääminen on eräänlaista h.. raamista. Suostun eniten tarjoavalle...

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan kysellyt toisen omistuksia eikä ne ole vaikuttaneet valintoihini. Nopeasti huomaa miten kumppani hoitaa raha-asiansa, pienet tai isot. Se merkitsee, ei tilin saldo. Taloudellisen tyypin kanssa pärjää, ei tuhlarin tai saidan.

Olen sitä mieltä että toisen omaisuuden määrän kyttääminen on eräänlaista h.. raamista. Suostun eniten tarjoavalle...

Omaisuudella ei niin väliä ole, mutta jos keskituloisena joudut maksamaan aina toisenkin ruoat, bensat, liikutaan sun autolla, viikonlopun tekemiset ja menemiset kustannat aina itse. Jossain kohdalla se alkaa harmittaa, vaikka toisesta miten pitää. Jos rahaa olisi rajattomasti niin tuskin tällaisilla asioilla olisi merkitystä, mutta kun ei itsekään ole mikään äveriäs on kohtuutonta joutua maksamaan kaikki kulut yksin.

Silloin, kun olin ns. rikkaissa naimisissa huomasin sellaisenkin asian, että juuri rikkaat usein ovat aika pihejä. Ainakin omalla miehelläni oli kasvatus, että omaisuuden pitää pysyä suvussa ja sitä varjeltiin joskus mun silmään ihan naurettavilla jutuilla. Lisäksi oltiin tarkkoja esim. töissä kaiken maailman matkalaskujen ja muiden kanssa, että varmaan saa omat pennit takaisin. Jos töistä muutoinkin saattoi jotain palkan lisän hyötyä saada, sitä laskeskeltiin ja tarkkaan otettiin talteen. Verosuunnitteluista ja muista puhumattakaan.

Huolimatta hänen rikkaudestaan meillä oli omat tulot ja menot, sillä kun ei ollut lapsia, niin helppoa siten. Asunto oli ainut, josta hän maksoi enemmän, koska siihen mulla ei olisi ollut ikinä varaa ja sen hän tahtoi ehdottomasti. 

Silti saattoi huomautella mulle siitä, että jos vaikka tarjosin jollekin kaverille, jolla ei ollut kovin paljon rahaa. Riitelimme siitä, että ei ole hänen asiansa, mihin rahani laitan, mutta kun se olikin kuulemma periaate. Jessus kun sitä oikein ajattelemaan alkaa!

Vierailija kirjoitti:

Silloin, kun olin ns. rikkaissa naimisissa huomasin sellaisenkin asian, että juuri rikkaat usein ovat aika pihejä. Ainakin omalla miehelläni oli kasvatus, että omaisuuden pitää pysyä suvussa ja sitä varjeltiin joskus mun silmään ihan naurettavilla jutuilla. Lisäksi oltiin tarkkoja esim. töissä kaiken maailman matkalaskujen ja muiden kanssa, että varmaan saa omat pennit takaisin. Jos töistä muutoinkin saattoi jotain palkan lisän hyötyä saada, sitä laskeskeltiin ja tarkkaan otettiin talteen. Verosuunnitteluista ja muista puhumattakaan.

Huolimatta hänen rikkaudestaan meillä oli omat tulot ja menot, sillä kun ei ollut lapsia, niin helppoa siten. Asunto oli ainut, josta hän maksoi enemmän, koska siihen mulla ei olisi ollut ikinä varaa ja sen hän tahtoi ehdottomasti. 

Silti saattoi huomautella mulle siitä, että jos vaikka tarjosin jollekin kaverille, jolla ei ollut kovin paljon rahaa. Riitelimme siitä, että ei ole hänen asiansa, mihin rahani laitan, mutta kun se olikin kuulemma periaate. Jessus kun sitä oikein ajattelemaan alkaa!

Seurustelin myös varakkaasta perheestä olevan kanssa ja huomasin myös tuon pihiyden. Miehellä isot tulot ja sijoitukset, mutta suunnilleen laskettiin senttejä. Onneksi omat tulot hyvät, joten ei ongelmia maksaa puolia kaikista menoista. Hän ihmetteli myös miten voin olla niin leväperäinen joskus rahojeni kanssa kun tarjosin matkojan esim. siskontyttärilleni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs on naisten mielipide, jos 35v miehellä on oma kesämökki (velaton, sähköt ja vesijohtovedet on), oma auto (ei uusi, mutta velaton), oma asunto (yksiö, velkaa suurin osa vielä jäljellä), vakityö normaalipalkalla (normaalipalkka tarkoittaa minun asuinseuduillani brutto n.2400€/kk) ja kaikki asiat muutenkin kunnossa, ei maksuhäiriötä, ei rikostaustaa, säästöjä muutaman kk-palkan verran jemmassa? Onko tarpeeks?

Minuahan ei suoraan sanottuna heilauta yhtään onko tarpeeks vai ei. Jos olen jollekin liian köyhä/pienituloinen niin se on sitten heippa vuan ja se siitä. Mutta mielenkiinnosta haluaisin tietää missä nykypäivänä mennään?

Meitä naisiahan on kaikenlaisia, jokaisella suhtautuminen rahaan on erilainen. Vastaan vain omasta puolestani.

Minua häiritsisi se, ettei sinulla ole lainkaan kassavirtaa tuottavia sijoituksia. Palkkasi on minun mielestäni  ok, mutta palkkasummaa enemmän minua kiinnostaa, mihin tyypillisesti nuo sisään tulevat rahat laitat. Tämä ei täysin käy ilmi tekstistäsi, mutta ilmeisesti et ainakaan sijoituksiin. Jos tapaisin miehen noilla spekseillä ja hän suhtautuisi myönteisesti ja innostuneesti sijoittamiseen, ja olisi muuten täydellinen paketti minulle, voisin ihastua. Jos taas asenne on enemmän sellainen "raha on syvältä enkä halua ajatella sitä, ja pidän ahneina kaikkia jotka haluavat", en kiinnostuisi.

t. 137

En voisi kuvitella itselleni naista, joka sijoittaisi ja jonka sanavarastoon kuuluisi sana "kassavirta".

Heh, no enpä minäkään voisi kuvitella itselleni miestä jolla on tuollaisia kriteerejä puolisolleen. Onneksi emme ole ainoat mies ja nainen maailmassa!

t. 137

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät ole rahan perään. Kuulun Suomen 5 % varakkaimpien joukkoon, ja ex-mieheni oli köyhä muuttaja. Ihastuin miehen persoonaan, hänen huumorintajunsa ja rohkeuteensa.

Olen kaunis, joten kyse ei ollut siitä, että en olisi saanut muitakaan.

Olen sitten suuri poikkeus tässä keskustelussa.

Jos minulla olisi noin paljon varallisuutta kuin sinulla, en varmaan itsekään piittaisi puolison tilanteesta, koska silloin ei vaikuttaisi omaa hyvinvointiani heikentävästi vaikka maksaisin hänenkin kaikki kulunsa.

t. 137

En tule maksamaan kenenkään kuluja. Ei ole niin paljon varallisuutta :( Mutta lähinnä vain huomion vuoksi, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole rahan perään. Haluaisin sellaisia ihmisiä ympärilleni, jotka toisivat lisäarvoa elämään. Luovuutta, uusia ajatuksia, taitoja ja kykyjä. Sellaisia asioita, jotka olisi kohtuullisen helppo muuttaa rahaksi.

Siis potentiaalia. Tämä on paljon arvokkaampaa kuin keskinkertainen varakkuus.

Nyt en ymmärrä mitä yrität sanoa. Siis kumppanin rahatilanteella/varallisuudella ei ole sinulle väliä, mutta et kuitenkaan maksa hänen kulujaan, vaikka olet itse huomattavan varakas. Miten käytännössä rahoitatte vaikka lomamatkan? Entä jos kumppanillasi ei ole varaa vuokraan tai sähkölaskuun, miten toimit? Entä tämä mainitsemasi potentiaali; riittääkö se yksinään sinulle, siinäkin tapauksessa että kumppanisi ei ole lainkaan motivoitunut kanavoimaan potentiaaliaan käytännön menestykseksi, vaikka se sinun mielestäsi helppoa olisikin?

t. 137

En ymmärrä noita puheita työttömän tai pienituloisen kumppanin elättämisestä. Ettehän te ole häntä elättäneet ennenkään ja luultavasti hän on kuitenkin asunut jossain, syönyt jotain ja muutenkin kyennyt elämään normaalisti. Miksi tämä muuttuisi, jos tämä köyhä tulisi teidän elämäänne?

Mä olen mies, joka ei tienaa oikeastaan mitään, olen ollut pitkiäkin aikoja työttömänä enkä koskaan tule tätä enempää tienaamaan, mutta en ikimaailmassa olettaisi, että mahdollinen kumppanini kustantaisi elämääni. Olen tottunut tulemaan toimeen vähällä ja varmasti tulisi toimeen samallalailla vaikka olisinkin parisuhteessa.

Tietenkin, jos suhde vaatisi statusta ja statussymboleja niin niitä en tietenkään pystyisi tarjoamaan. Ehkä en vain ole koskaan pienessä kuplassani ajatellut, että tuollaiset asiat ovat monelle aikuiselle niin tärkeitä, että niiden puuttuminen olisi kumppanissa jonkinlainen puute tai jopa häpeän aiheuttaja.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä noita puheita työttömän tai pienituloisen kumppanin elättämisestä. Ettehän te ole häntä elättäneet ennenkään ja luultavasti hän on kuitenkin asunut jossain, syönyt jotain ja muutenkin kyennyt elämään normaalisti. Miksi tämä muuttuisi, jos tämä köyhä tulisi teidän elämäänne?

Mä olen mies, joka ei tienaa oikeastaan mitään, olen ollut pitkiäkin aikoja työttömänä enkä koskaan tule tätä enempää tienaamaan, mutta en ikimaailmassa olettaisi, että mahdollinen kumppanini kustantaisi elämääni. Olen tottunut tulemaan toimeen vähällä ja varmasti tulisi toimeen samallalailla vaikka olisinkin parisuhteessa.

Tietenkin, jos suhde vaatisi statusta ja statussymboleja niin niitä en tietenkään pystyisi tarjoamaan. Ehkä en vain ole koskaan pienessä kuplassani ajatellut, että tuollaiset asiat ovat monelle aikuiselle niin tärkeitä, että niiden puuttuminen olisi kumppanissa jonkinlainen puute tai jopa häpeän aiheuttaja.

Joudun elättämään aviomiestäni. Yksin eläessään hän saisi toimeentulotukea ja asumistukea, minun kanssani ei saa, sillä niissä on tarveharkinta.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä noita puheita työttömän tai pienituloisen kumppanin elättämisestä. Ettehän te ole häntä elättäneet ennenkään ja luultavasti hän on kuitenkin asunut jossain, syönyt jotain ja muutenkin kyennyt elämään normaalisti. Miksi tämä muuttuisi, jos tämä köyhä tulisi teidän elämäänne?

Mä olen mies, joka ei tienaa oikeastaan mitään, olen ollut pitkiäkin aikoja työttömänä enkä koskaan tule tätä enempää tienaamaan, mutta en ikimaailmassa olettaisi, että mahdollinen kumppanini kustantaisi elämääni. Olen tottunut tulemaan toimeen vähällä ja varmasti tulisi toimeen samallalailla vaikka olisinkin parisuhteessa.

Tietenkin, jos suhde vaatisi statusta ja statussymboleja niin niitä en tietenkään pystyisi tarjoamaan. Ehkä en vain ole koskaan pienessä kuplassani ajatellut, että tuollaiset asiat ovat monelle aikuiselle niin tärkeitä, että niiden puuttuminen olisi kumppanissa jonkinlainen puute tai jopa häpeän aiheuttaja.

Älä nyt vaan oikeasti usko noita juttuja "itsensä elättämisestä". Ne ovat vain käteviä tekosyitä, kun ei kehdata myöntää suoraan, että rahan perässä juostaan ja sitä pitää olla miehellä tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä noita puheita työttömän tai pienituloisen kumppanin elättämisestä. Ettehän te ole häntä elättäneet ennenkään ja luultavasti hän on kuitenkin asunut jossain, syönyt jotain ja muutenkin kyennyt elämään normaalisti. Miksi tämä muuttuisi, jos tämä köyhä tulisi teidän elämäänne?

Mä olen mies, joka ei tienaa oikeastaan mitään, olen ollut pitkiäkin aikoja työttömänä enkä koskaan tule tätä enempää tienaamaan, mutta en ikimaailmassa olettaisi, että mahdollinen kumppanini kustantaisi elämääni. Olen tottunut tulemaan toimeen vähällä ja varmasti tulisi toimeen samallalailla vaikka olisinkin parisuhteessa.

Tietenkin, jos suhde vaatisi statusta ja statussymboleja niin niitä en tietenkään pystyisi tarjoamaan. Ehkä en vain ole koskaan pienessä kuplassani ajatellut, että tuollaiset asiat ovat monelle aikuiselle niin tärkeitä, että niiden puuttuminen olisi kumppanissa jonkinlainen puute tai jopa häpeän aiheuttaja.

Mikäli asuisit jonkun kanssa niin silloin hän elättäisi sinua.

.[/quote]

Joudun elättämään aviomiestäni. Yksin eläessään hän saisi toimeentulotukea ja asumistukea, minun kanssani ei saa, sillä niissä on tarveharkinta.[/quote]

.

Miksiköhän ihmeessä joku on alapeukuttanut tätä? Luuleeko hän tietävänsä tumtemattoman ihmisen asiat paremmin kuin ihminen itse, vai mikä on syynä? Vai eikö hän tiedä, että noita tukia ei saa, jos puoliso on varakas?

Mä iskisin kolikot pöytään ja sanosin että jos ei kelpaa niin etti kuule ittelles joku papparainen stana. Mulle ihan vtun sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät ole rahan perään. Kuulun Suomen 5 % varakkaimpien joukkoon, ja ex-mieheni oli köyhä muuttaja. Ihastuin miehen persoonaan, hänen huumorintajunsa ja rohkeuteensa.

Olen kaunis, joten kyse ei ollut siitä, että en olisi saanut muitakaan.

Olen sitten suuri poikkeus tässä keskustelussa.

Jos minulla olisi noin paljon varallisuutta kuin sinulla, en varmaan itsekään piittaisi puolison tilanteesta, koska silloin ei vaikuttaisi omaa hyvinvointiani heikentävästi vaikka maksaisin hänenkin kaikki kulunsa.

t. 137

Olen eri, mutta en alkaisi ketään persaukista elättämään ihan periaateen vuoksi, jos tällä henkilöllä ei ole mitään tavoitteita ja päämääriä ja tilanne on vain väliaikainen. 

Kaikkien tavoitteisiin ja päämääriin ei ehkä kuulu ahne rahan kähmiminen, vaikka ahneena rahahoröna sun voi olla vaikea ymmärtää sitä. Joillekin lisäksi ratkaisee toisessa ihmisessä luonne ja persoona eikä raha, jota sun on varmaan myös vaikea ymmärtää.

Luonnettahan tuo tuossa myös kuvaili.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä noita puheita työttömän tai pienituloisen kumppanin elättämisestä. Ettehän te ole häntä elättäneet ennenkään ja luultavasti hän on kuitenkin asunut jossain, syönyt jotain ja muutenkin kyennyt elämään normaalisti. Miksi tämä muuttuisi, jos tämä köyhä tulisi teidän elämäänne?

Mä olen mies, joka ei tienaa oikeastaan mitään, olen ollut pitkiäkin aikoja työttömänä enkä koskaan tule tätä enempää tienaamaan, mutta en ikimaailmassa olettaisi, että mahdollinen kumppanini kustantaisi elämääni. Olen tottunut tulemaan toimeen vähällä ja varmasti tulisi toimeen samallalailla vaikka olisinkin parisuhteessa.

Tietenkin, jos suhde vaatisi statusta ja statussymboleja niin niitä en tietenkään pystyisi tarjoamaan. Ehkä en vain ole koskaan pienessä kuplassani ajatellut, että tuollaiset asiat ovat monelle aikuiselle niin tärkeitä, että niiden puuttuminen olisi kumppanissa jonkinlainen puute tai jopa häpeän aiheuttaja.

Jos pystyt pienilläkin tuloilla elämään mielestäsi ihmisarvoista elämää etkä kadehdi katkerana niitä, joilla on enemmän varaa kaikenlaiseen kivaan, olet jo mielestäni voiton puolella, mutta ymmärtääkseni aika harvalla vähävaraisella elämänasenne on tällainen. Luulen myös, että moni pelkää varattoman ihmisen kanssa yhteen menemistä siitä syystä, että joskus varattomuus kertoo vastuuttomista rahankäyttötavoista. Jos ihmisellä on sellaisia, siinä ei välttämättä isotkaan tulot auta, koska niistä huolimatta voi joutua taloudellisiin vaikeuksiin. Siinä tilanteessa yleensä odotetaan että puoliso sitten auttaa. Vuosien mittaan puolison omaa tulevaisuuttaan (tai lapsiaan) varten keräämäkin omaisuus voi mennä kankkulan kaivoon. 

Toisenlainen ongelma voi tulla siitä, jos varakkaampi puoliso haluaisi ylläpitää tiettyä elintasoa, johon sinulla ei ole varaa. Siis vaikka asua suurehkossa ja hyvällä sijainnilla olevassa, laadukkaassa asunnossa. Silloin hänelle jää vaihtoehdoiksi muuttaa asuntoon jossa hänen on ikävämpi olla, tai se että sinä muutat hänen kanssaan tuollaiseen tasokkaaseen asuntoon mutta hän maksaa sen kuluista suurimman osan. Neliöitä siellä on kuitenkin oltava enemmän siihen nähden, että hän yksin asuisi vastaavassa asunnossa, koska nyt siellä asuu kaksi henkilöä (ja mahdolliset lapset). Itselleni asumisviihtyvyys on onnellisuuden kannalta todella tärkeä asia, ei kuitenkaan statuksen takia vaan ihan oman itseni ja sisäisen onnellisuuteni vuoksi. 

Kerroin tuolla aiemmin menneestä suhteestani, jossa mies ei halunnut kerryttää omaisuuttaan vaikka olisi saanut minulta apua siihen, ja se olisi onnistunut aika nopeasti siihen nähden, että sen jälkeen hän olisi voinut loppuelämänsä elää kuten haluaa. Siihen tilanteeseen liittyi suunnitelma, jossa olisimme muuttaneet yhdessä USA:han. En vain pystynyt ajattelemaan, että muutan varattoman miehen kanssa maahan, jossa yksikin sairaalalasku voi viedä huomattavan osan omaisuudestani. Asetin ehdoksi sen, että miehellä on oltava vastaava summa omaa varallisuutta ja sitten voin muuttaa hänen mukanaan.

t. 137

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä noita puheita työttömän tai pienituloisen kumppanin elättämisestä. Ettehän te ole häntä elättäneet ennenkään ja luultavasti hän on kuitenkin asunut jossain, syönyt jotain ja muutenkin kyennyt elämään normaalisti. Miksi tämä muuttuisi, jos tämä köyhä tulisi teidän elämäänne?

Mä olen mies, joka ei tienaa oikeastaan mitään, olen ollut pitkiäkin aikoja työttömänä enkä koskaan tule tätä enempää tienaamaan, mutta en ikimaailmassa olettaisi, että mahdollinen kumppanini kustantaisi elämääni. Olen tottunut tulemaan toimeen vähällä ja varmasti tulisi toimeen samallalailla vaikka olisinkin parisuhteessa.

Tietenkin, jos suhde vaatisi statusta ja statussymboleja niin niitä en tietenkään pystyisi tarjoamaan. Ehkä en vain ole koskaan pienessä kuplassani ajatellut, että tuollaiset asiat ovat monelle aikuiselle niin tärkeitä, että niiden puuttuminen olisi kumppanissa jonkinlainen puute tai jopa häpeän aiheuttaja.

Joudun elättämään aviomiestäni. Yksin eläessään hän saisi toimeentulotukea ja asumistukea, minun kanssani ei saa, sillä niissä on tarveharkinta.

Aivan. Kyllähän tuo on tietenkin mahdollista, jos ei esimerkiksi halua asua kahdessa eri asunnossa tai jos haluaa virallistaa suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä noita puheita työttömän tai pienituloisen kumppanin elättämisestä. Ettehän te ole häntä elättäneet ennenkään ja luultavasti hän on kuitenkin asunut jossain, syönyt jotain ja muutenkin kyennyt elämään normaalisti. Miksi tämä muuttuisi, jos tämä köyhä tulisi teidän elämäänne?

Mä olen mies, joka ei tienaa oikeastaan mitään, olen ollut pitkiäkin aikoja työttömänä enkä koskaan tule tätä enempää tienaamaan, mutta en ikimaailmassa olettaisi, että mahdollinen kumppanini kustantaisi elämääni. Olen tottunut tulemaan toimeen vähällä ja varmasti tulisi toimeen samallalailla vaikka olisinkin parisuhteessa.

Tietenkin, jos suhde vaatisi statusta ja statussymboleja niin niitä en tietenkään pystyisi tarjoamaan. Ehkä en vain ole koskaan pienessä kuplassani ajatellut, että tuollaiset asiat ovat monelle aikuiselle niin tärkeitä, että niiden puuttuminen olisi kumppanissa jonkinlainen puute tai jopa häpeän aiheuttaja.

Mikäli asuisit jonkun kanssa niin silloin hän elättäisi sinua.

Miksi? Työttömän tukia varmaan lasketaan tai poistetaan, jos puolison/kumppanin tulot ovat liian suuret, mutta, jos minä pienituloisena sattuisin löytämään kumppanin niin kai minä silti saan omat tuloni säilyttää ja niistä vaikkapa yhteisen asunnon vuokraa maksaa?