Varallisuuden merkitys kumppania etsiessä

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi topikki joka todistaa, että naisten sijaan kannattaa todellakin valita viina ja huumeet. Naisilla ei ole mitään kilpailuvaltteja niitä vastaan, mutta sitäkin enemmän huonoja puolia niihin verraten.

Päihteet - Naiset 3-0, vähintään.

No harvapa nainen haluaisikaan kumppanikseen päihdeorientoitunutta miestä, joten tunne lienee molemminpuolinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi topikki joka todistaa, että naisten sijaan kannattaa todellakin valita viina ja huumeet. Naisilla ei ole mitään kilpailuvaltteja niitä vastaan, mutta sitäkin enemmän huonoja puolia niihin verraten.

Päihteet - Naiset 3-0, vähintään.

Kuulostaa siltä, että valinta ei ole enää vapaa, päihteet ovat jo valinneet sinut.

Eikä susta siis enää olisi kumppaniksi kenellekään, ennen kuin hoidat ongelmasi.

Ei lainkaan. Tällä tyylillä naisia kyllä riittää ja vaihtuvuuttakin on mukavasti. Ei pääse naamat kulumaan. Ikävät nalkuttajat voi lempata ongelmitta ja säätää hauskojen ja rentojen tyyppien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mikäs on naisten mielipide, jos 35v miehellä on oma kesämökki (velaton, sähköt ja vesijohtovedet on), oma auto (ei uusi, mutta velaton), oma asunto (yksiö, velkaa suurin osa vielä jäljellä), vakityö normaalipalkalla (normaalipalkka tarkoittaa minun asuinseuduillani brutto n.2400€/kk) ja kaikki asiat muutenkin kunnossa, ei maksuhäiriötä, ei rikostaustaa, säästöjä muutaman kk-palkan verran jemmassa? Onko tarpeeks?

Minuahan ei suoraan sanottuna heilauta yhtään onko tarpeeks vai ei. Jos olen jollekin liian köyhä/pienituloinen niin se on sitten heippa vuan ja se siitä. Mutta mielenkiinnosta haluaisin tietää missä nykypäivänä mennään?

Meitä naisiahan on kaikenlaisia, jokaisella suhtautuminen rahaan on erilainen. Vastaan vain omasta puolestani.

Minua häiritsisi se, ettei sinulla ole lainkaan kassavirtaa tuottavia sijoituksia. Palkkasi on minun mielestäni  ok, mutta palkkasummaa enemmän minua kiinnostaa, mihin tyypillisesti nuo sisään tulevat rahat laitat. Tämä ei täysin käy ilmi tekstistäsi, mutta ilmeisesti et ainakaan sijoituksiin. Jos tapaisin miehen noilla spekseillä ja hän suhtautuisi myönteisesti ja innostuneesti sijoittamiseen, ja olisi muuten täydellinen paketti minulle, voisin ihastua. Jos taas asenne on enemmän sellainen "raha on syvältä enkä halua ajatella sitä, ja pidän ahneina kaikkia jotka haluavat", en kiinnostuisi.

t. 137

Ei sitten minkäänlaista, ihastun niin harvoin, että jos ihastun pidän jo sitä ihmeenä joten olisi typerää rajata varaliisuuteen tai muihin vähempi pitoisiin seikkoihin. Jos kyseessä taas olisi holtiton rahan käyttö, peliriippuvuus jne. jotka vaikuttavat varallisuuteen, niin sillä taas olisi.

Kaikki eivät ole rahan perään. Kuulun Suomen 5 % varakkaimpien joukkoon, ja ex-mieheni oli köyhä muuttaja. Ihastuin miehen persoonaan, hänen huumorintajunsa ja rohkeuteensa.

Olen kaunis, joten kyse ei ollut siitä, että en olisi saanut muitakaan.

Olen sitten suuri poikkeus tässä keskustelussa.

Varallisuutta pitää olla sen verran, että tulee omillaan eikä tarvitse elättäjää. Tähän ei paljon rahaa tarvita, mutta jonkin verran kuitenkin sekä lisäksi kyky hallita raha-asioitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi topikki joka todistaa, että naisten sijaan kannattaa todellakin valita viina ja huumeet. Naisilla ei ole mitään kilpailuvaltteja niitä vastaan, mutta sitäkin enemmän huonoja puolia niihin verraten.

Päihteet - Naiset 3-0, vähintään.

No harvapa nainen haluaisikaan kumppanikseen päihdeorientoitunutta miestä, joten tunne lienee molemminpuolinen.

Miten niin? Kyllähän päihteidenkäyttäjillä naisia riittää.

Mä olen varakas, itse olen joka sentin tienannut. Oma maksettu koti, auto pihassa. Matkustelen kun huvittaa, syön mitä haluan eli mun ei tarvi katsoa tilin saldoa.

Nyt olen tavannut aikas ihanan miehen, mutta hän on persaukinen. On velkaa, 3 lapsen elatusmaksut, matalapalkkainen työ. 

Kyllähän se on alkanut korpeen, että ollaan aina mun luona, syödään mun ruokia, ajetaan mun autolla. 

Enkä tiedä mikä on suhteen tulevaisuus.

Kyllä omasta mielestäni on tärkeää, että suhtautuminen rahaan on suunnilleen samanlainen, mutta ei se ole sen tärkeämpää kuin muutkaan arvokysymykset. 

Itselleni on tärkeintä, että rahasta ei tule tärkeintä. Kirjotinkin tuolla omasta kokemuksestani. Usein heillä, joilla rahaa on ja koko ajan haluavat sitä lisää, sijoittelevat, tekevät töitä addiktina, jne on mun mielestä se vika, että arvostavat rahaa enemmän kuin sitä, mitä sillä rahalla saa.

Ei mua lämmitä iso osakesalkku, jos se tarkoittaa, että mihinkään "turhaan", kuten vaikka bileiden järjestäminen ja maksaminen kavereille on mahdoton ajatus, kun ei hanno laittaa rahaa. Tai matkalla ei voi irrottautua töistä, kun niiden varaan on laskenut koko elämänsä.

Musta on enemmän kuin asiallista, ellei halua h*uorata töissä, jotka ahdistaa. Ei se rahan takia kannata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs on naisten mielipide, jos 35v miehellä on oma kesämökki (velaton, sähköt ja vesijohtovedet on), oma auto (ei uusi, mutta velaton), oma asunto (yksiö, velkaa suurin osa vielä jäljellä), vakityö normaalipalkalla (normaalipalkka tarkoittaa minun asuinseuduillani brutto n.2400€/kk) ja kaikki asiat muutenkin kunnossa, ei maksuhäiriötä, ei rikostaustaa, säästöjä muutaman kk-palkan verran jemmassa? Onko tarpeeks?

Minuahan ei suoraan sanottuna heilauta yhtään onko tarpeeks vai ei. Jos olen jollekin liian köyhä/pienituloinen niin se on sitten heippa vuan ja se siitä. Mutta mielenkiinnosta haluaisin tietää missä nykypäivänä mennään?

Meitä naisiahan on kaikenlaisia, jokaisella suhtautuminen rahaan on erilainen. Vastaan vain omasta puolestani.

Minua häiritsisi se, ettei sinulla ole lainkaan kassavirtaa tuottavia sijoituksia. Palkkasi on minun mielestäni  ok, mutta palkkasummaa enemmän minua kiinnostaa, mihin tyypillisesti nuo sisään tulevat rahat laitat. Tämä ei täysin käy ilmi tekstistäsi, mutta ilmeisesti et ainakaan sijoituksiin. Jos tapaisin miehen noilla spekseillä ja hän suhtautuisi myönteisesti ja innostuneesti sijoittamiseen, ja olisi muuten täydellinen paketti minulle, voisin ihastua. Jos taas asenne on enemmän sellainen "raha on syvältä enkä halua ajatella sitä, ja pidän ahneina kaikkia jotka haluavat", en kiinnostuisi.

t. 137

En voisi kuvitella itselleni naista, joka sijoittaisi ja jonka sanavarastoon kuuluisi sana "kassavirta".

Vierailija kirjoitti:

Mä olen varakas, itse olen joka sentin tienannut. Oma maksettu koti, auto pihassa. Matkustelen kun huvittaa, syön mitä haluan eli mun ei tarvi katsoa tilin saldoa.

Nyt olen tavannut aikas ihanan miehen, mutta hän on persaukinen. On velkaa, 3 lapsen elatusmaksut, matalapalkkainen työ. 

Kyllähän se on alkanut korpeen, että ollaan aina mun luona, syödään mun ruokia, ajetaan mun autolla. 

Enkä tiedä mikä on suhteen tulevaisuus.

Kuulostaa ärsyttävältä. Toisaalta minulla ei ole varaa ruokkia ylimääräisiä, joten suhde kaatuisi omaan mahdottumuuteensa.

Treffeillä aikoinaan käydessäni halusin vain tietää, että mies käy jossain töissä.

Liikaa kriteereitä ei voi laittaa jos meinaa löytää kumppanin. Jos oot umpirakastunut, niin onko sillä väliä asutko vuokralla koko loppuikäsi jos oot onnellinen.  

Tosi outoa tuo treffailu nykyään jos jo suoraan kysellään raha-asioita. Eikö pitäisi keskittyä siihen onko sulla hauskaa sen ihmisen seurassa. Joku perus jannu joka käynyt sähköasentajaksi tienaa varmasti hyvin ja on helvetin hauskaa seuraa verrattuna johonkin yliopisto pelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs on naisten mielipide, jos 35v miehellä on oma kesämökki (velaton, sähköt ja vesijohtovedet on), oma auto (ei uusi, mutta velaton), oma asunto (yksiö, velkaa suurin osa vielä jäljellä), vakityö normaalipalkalla (normaalipalkka tarkoittaa minun asuinseuduillani brutto n.2400€/kk) ja kaikki asiat muutenkin kunnossa, ei maksuhäiriötä, ei rikostaustaa, säästöjä muutaman kk-palkan verran jemmassa? Onko tarpeeks?

Minuahan ei suoraan sanottuna heilauta yhtään onko tarpeeks vai ei. Jos olen jollekin liian köyhä/pienituloinen niin se on sitten heippa vuan ja se siitä. Mutta mielenkiinnosta haluaisin tietää missä nykypäivänä mennään?

Meitä naisiahan on kaikenlaisia, jokaisella suhtautuminen rahaan on erilainen. Vastaan vain omasta puolestani.

Minua häiritsisi se, ettei sinulla ole lainkaan kassavirtaa tuottavia sijoituksia. Palkkasi on minun mielestäni  ok, mutta palkkasummaa enemmän minua kiinnostaa, mihin tyypillisesti nuo sisään tulevat rahat laitat. Tämä ei täysin käy ilmi tekstistäsi, mutta ilmeisesti et ainakaan sijoituksiin. Jos tapaisin miehen noilla spekseillä ja hän suhtautuisi myönteisesti ja innostuneesti sijoittamiseen, ja olisi muuten täydellinen paketti minulle, voisin ihastua. Jos taas asenne on enemmän sellainen "raha on syvältä enkä halua ajatella sitä, ja pidän ahneina kaikkia jotka haluavat", en kiinnostuisi.

t. 137

En voisi kuvitella itselleni naista, joka sijoittaisi ja jonka sanavarastoon kuuluisi sana "kassavirta".

Mitä sen naisen pitäisi tehdä sitten? Minä ainakin sijoitan aina, kun tulee hyviä sijoituksia vastaan. Jos pystyn tienaamaan yhdellä kaupalla saman verran kuin vuoden työssä, miksi en tekisi niin? Sijoitukseni ovat vieläpä riskittömiä.

Olisi tyhmää olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät ole rahan perään. Kuulun Suomen 5 % varakkaimpien joukkoon, ja ex-mieheni oli köyhä muuttaja. Ihastuin miehen persoonaan, hänen huumorintajunsa ja rohkeuteensa.

Olen kaunis, joten kyse ei ollut siitä, että en olisi saanut muitakaan.

Olen sitten suuri poikkeus tässä keskustelussa.

Et ole poikkeus :) Olen itse tosin pienituloinen nainen. Minullekaan raha ei kumppaninvalinnassa ole se tärkein. Varallisuus on plussaa mutta ratkaisevampia ovat ihan muut asiat. Jo lapsuudenperheessäni elettiin pienillä tuloilla, joten olen tottunut matalaan elintasoon. Mutta meillä muutenkin painotettiin enemmän henkisiä kuin materialistisia arvoja. Mielestäni olen hyvin tasapainoinen ja positiivinen vaikka olen vähävarainen :)

Mutta palatakseni parinvalintaan. Arvostan miehessä enemmän mukavaa luonnetta. Pienituloisuus ei ole ongelma, mutta rahankäyttö on asia mihin kannattaa kiinnittää huomiota. Esim. peliriippuvuus ja hallitsematon rahankäyttö: tällaiset miehet kiertäisin kaukaa. Suuret tulotkaan ei auta, jos ei ole mitään tolkkua rahankäytössä.

Itse toivon (ja uskon) vielä löytäväni sen oikean siitäkin huolimatta että vähävaraisuus tuntuu olevan ylitsepääsemätön asia joillekin! Ja ennen kaikkea haluan tulla kohdelluksi hyvin. Näin ei valitettavasti ollut edellisessä suhteessa :/

Vähävaraisuus ei ole ongelma, mutta se on jos mun pitää yh:na omata palkasta maksaa lasteni kustannusten lisäksi myös kumppankin kulut. Ansaitsen hyvin mutta ei yhden ihmisen palkka kovin hyvin riitä neljälle.

Mun kumppani on työtön ja se ei tietysti ole kummastakaan kiva asia.

En pidä mm. siitä että joudun kokemaan syyllisyyttä siitä että ostan omalla palkallani itselleni jotakin, mihin kumppanilla ei ole varaa. Tämä on varmasti itsekästä paskaa, mutta tavallaan omakin elintaso laskee sen takia että toisella ei ole rahaa mihinkään, ja sitä täytyy kompensoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs on naisten mielipide, jos 35v miehellä on oma kesämökki (velaton, sähköt ja vesijohtovedet on), oma auto (ei uusi, mutta velaton), oma asunto (yksiö, velkaa suurin osa vielä jäljellä), vakityö normaalipalkalla (normaalipalkka tarkoittaa minun asuinseuduillani brutto n.2400€/kk) ja kaikki asiat muutenkin kunnossa, ei maksuhäiriötä, ei rikostaustaa, säästöjä muutaman kk-palkan verran jemmassa? Onko tarpeeks?

Minuahan ei suoraan sanottuna heilauta yhtään onko tarpeeks vai ei. Jos olen jollekin liian köyhä/pienituloinen niin se on sitten heippa vuan ja se siitä. Mutta mielenkiinnosta haluaisin tietää missä nykypäivänä mennään?

Meitä naisiahan on kaikenlaisia, jokaisella suhtautuminen rahaan on erilainen. Vastaan vain omasta puolestani.

Minua häiritsisi se, ettei sinulla ole lainkaan kassavirtaa tuottavia sijoituksia. Palkkasi on minun mielestäni  ok, mutta palkkasummaa enemmän minua kiinnostaa, mihin tyypillisesti nuo sisään tulevat rahat laitat. Tämä ei täysin käy ilmi tekstistäsi, mutta ilmeisesti et ainakaan sijoituksiin. Jos tapaisin miehen noilla spekseillä ja hän suhtautuisi myönteisesti ja innostuneesti sijoittamiseen, ja olisi muuten täydellinen paketti minulle, voisin ihastua. Jos taas asenne on enemmän sellainen "raha on syvältä enkä halua ajatella sitä, ja pidän ahneina kaikkia jotka haluavat", en kiinnostuisi.

t. 137

En voisi kuvitella itselleni naista, joka sijoittaisi ja jonka sanavarastoon kuuluisi sana "kassavirta".

Mitä sen naisen pitäisi tehdä sitten? Minä ainakin sijoitan aina, kun tulee hyviä sijoituksia vastaan. Jos pystyn tienaamaan yhdellä kaupalla saman verran kuin vuoden työssä, miksi en tekisi niin? Sijoitukseni ovat vieläpä riskittömiä.

Olisi tyhmää olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen.

Olen myös alkutuottaja sijoittamisen ja palkkatyön lisäksi. Tästä alkutuotannosta tulee todelliset voitot kymmenen vuoden kuluessa.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten minkäänlaista, ihastun niin harvoin, että jos ihastun pidän jo sitä ihmeenä joten olisi typerää rajata varaliisuuteen tai muihin vähempi pitoisiin seikkoihin. Jos kyseessä taas olisi holtiton rahan käyttö, peliriippuvuus jne. jotka vaikuttavat varallisuuteen, niin sillä taas olisi.

Hyvää päivää taas näitä juttuja. Ei ole rahalla sitten minkäänlaista merkitystä, mutta kuitenkin on.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät ole rahan perään. Kuulun Suomen 5 % varakkaimpien joukkoon, ja ex-mieheni oli köyhä muuttaja. Ihastuin miehen persoonaan, hänen huumorintajunsa ja rohkeuteensa.

Olen kaunis, joten kyse ei ollut siitä, että en olisi saanut muitakaan.

Olen sitten suuri poikkeus tässä keskustelussa.

Jos minulla olisi noin paljon varallisuutta kuin sinulla, en varmaan itsekään piittaisi puolison tilanteesta, koska silloin ei vaikuttaisi omaa hyvinvointiani heikentävästi vaikka maksaisin hänenkin kaikki kulunsa.

t. 137

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs on naisten mielipide, jos 35v miehellä on oma kesämökki (velaton, sähköt ja vesijohtovedet on), oma auto (ei uusi, mutta velaton), oma asunto (yksiö, velkaa suurin osa vielä jäljellä), vakityö normaalipalkalla (normaalipalkka tarkoittaa minun asuinseuduillani brutto n.2400€/kk) ja kaikki asiat muutenkin kunnossa, ei maksuhäiriötä, ei rikostaustaa, säästöjä muutaman kk-palkan verran jemmassa? Onko tarpeeks?

Minuahan ei suoraan sanottuna heilauta yhtään onko tarpeeks vai ei. Jos olen jollekin liian köyhä/pienituloinen niin se on sitten heippa vuan ja se siitä. Mutta mielenkiinnosta haluaisin tietää missä nykypäivänä mennään?

Meitä naisiahan on kaikenlaisia, jokaisella suhtautuminen rahaan on erilainen. Vastaan vain omasta puolestani.

Minua häiritsisi se, ettei sinulla ole lainkaan kassavirtaa tuottavia sijoituksia. Palkkasi on minun mielestäni  ok, mutta palkkasummaa enemmän minua kiinnostaa, mihin tyypillisesti nuo sisään tulevat rahat laitat. Tämä ei täysin käy ilmi tekstistäsi, mutta ilmeisesti et ainakaan sijoituksiin. Jos tapaisin miehen noilla spekseillä ja hän suhtautuisi myönteisesti ja innostuneesti sijoittamiseen, ja olisi muuten täydellinen paketti minulle, voisin ihastua. Jos taas asenne on enemmän sellainen "raha on syvältä enkä halua ajatella sitä, ja pidän ahneina kaikkia jotka haluavat", en kiinnostuisi.

t. 137

En voisi kuvitella itselleni naista, joka sijoittaisi ja jonka sanavarastoon kuuluisi sana "kassavirta".

Mitä sen naisen pitäisi tehdä sitten? Minä ainakin sijoitan aina, kun tulee hyviä sijoituksia vastaan. Jos pystyn tienaamaan yhdellä kaupalla saman verran kuin vuoden työssä, miksi en tekisi niin? Sijoitukseni ovat vieläpä riskittömiä.

Olisi tyhmää olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen.

Olen myös alkutuottaja sijoittamisen ja palkkatyön lisäksi. Tästä alkutuotannosta tulee todelliset voitot kymmenen vuoden kuluessa.

Mummokin sen jo tiesi: ei kannata laittaa kaikkia munia samaan koriin 😂

rot-ta poistattaa viestejä :)