Miten te muut pätkätyöläiset kestätte tätä jatkuvaa epävarmuutta?

Kun ei suunnittele mitään. Ei aseta mitään tavoitteita. Vain on ja antaa "elämän kantaa". Aina herättyäsi sun tavoite elämässä on olla viideltä baarissa.

No totta puhuen, sellaisilla sopimuksilla kului viinaa kyllä ihan liikaa, mutta vuosikausia jaksoin.

1) muistutan itselleni, että olen nyt näin 1990-luvulta asti ja vaikka mistään ei ole mitään takeita, aina se on kuitenkin jotenkin järjestynyt ja seuraava työ löytynyt.

2) mulla on myös plan b, eli suunnitelma siitä, mitä tehdään jos homma ei syystä tai toisesta toimikaan. Mulla on osaamista ja rahaksi muutettavissa olevaa omaisuutta, jonka turvin voin luoda itselleni uuden alun toisella alalla.

Minulla on toisinpäin. Olen helpottunut jos tiedän että pätkä loppuu jossain vaiheessa. Vakityö ahdistaa. Olen pyrkinyt pätkätyöläiseksi huonolla menestyksellä. Kaikki etsivät vain vakkareita.

Olen tehnyt pätkiä ikäni. Ensiarvoisen tärkeää on huolehtia itsestä. Laittaa oma hyvinvointi ja elåmä paljon tärkeämmäksi kuin työ. Vaikka raha onkin tärkeää.

No maksan liitolle joka kuukausi siitä, ettei tarvitse panikoida. Jos jää työttömäksi, niin liiton rahoilla selviää kyllä. Toisekseen, olen tehnyt pätkätöitä vuodesta -98 saakka ja tähän ajanjaksoon  on mahtunut vain muutama 2-3 kk:n työttömyysjakso. Aina niitä töitä on jostain ilmaantunut. Ja kolmannekseen mitä se vakkarisopimus muuttaisi, ihan samanlaiset lomakorvaukset, "ikälisät" jne. maksetaan, vaikka tekeekin pätkää. Oikeastaan mielestäni pätkätyö luo mielen vapauden. Tietää, että täältä pääsee aina pois. Vakkareilla irtisanoutumisen kynnys on paljon kovempi. 

Ainut huono puoli minkä olen kokenut on se, että asuntolainaa ei annettu ilman takausta, mutta nyt sekin on jo maksettu pois. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on toisinpäin. Olen helpottunut jos tiedän että pätkä loppuu jossain vaiheessa. Vakityö ahdistaa. Olen pyrkinyt pätkätyöläiseksi huonolla menestyksellä. Kaikki etsivät vain vakkareita.

No hanki työt välityspalvelun kautta. Ei liene mahdotonta, jos ala ei ole jotenkin spesiaali.

Olen hoitoalalla ja silti pätkät ahdistavat. Olen työyhteisössä alemman kerroksen tyyppi. Aina kaikkiin pidemmälle meneviin suunnitelmiin töissä joudun toteamaan, etten tiedä mitä teen muutaman kuukauden päästä. Vuosia samassa paikassa työskenneltyäänkään ei voi avata suutaan epäkohdista, koska työn jatko on äkkiä vaakalaudalla. Vakkarit kitisevät ja vinkuvat joka asiasta ja kieltäytyvät työtehtävistä. Ja sijaisen on tietysti pakko suostua. Kun kerran kieltäydyin, asia vedettiin heti esiin kun oli vakipaikan työhaastattelu. En saanut paikkaa.

Vaikka töitä varmasti on, en jaksa olla ö-luokan työntekijä lopun ikääni. Aion keväällä hakea opiskelemaan insinööriksi.

En ole ollut koskaan vakituisessa työssä. Olen tehnyt pätkää samalla työnantajalla useita vuosia, ja kyllä alkaa olla motivaatio ja jaksaminen vähissä. Ahdistaa nämä pätkät todella paljon. Se vaikuttaa jo itsetuntoon. Minäkin koen olevani ö-luokan työntekijä.

Itseäni auttaa jaksamaan se, että yritän keksiä vapaa-ajalle mukavaa tekemistä, joka vie ajatukset pois töistä, ja yritän huolehtia hyvinvoinnistani. Yritän myös ajatella, että olen vapaa lähtemään pois koska tahansa. Ehkä sen ymmärtäminen on auttanut eniten. Ja täytyy vain opetella ajattelemaan, että se on vain työtä ja elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita. Ei kannata pilata terveyttään sellaisen työn takia, jossa ei koe olevansa minkään arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

No maksan liitolle joka kuukausi siitä, ettei tarvitse panikoida. Jos jää työttömäksi, niin liiton rahoilla selviää kyllä. Toisekseen, olen tehnyt pätkätöitä vuodesta -98 saakka ja tähän ajanjaksoon  on mahtunut vain muutama 2-3 kk:n työttömyysjakso. Aina niitä töitä on jostain ilmaantunut. Ja kolmannekseen mitä se vakkarisopimus muuttaisi, ihan samanlaiset lomakorvaukset, "ikälisät" jne. maksetaan, vaikka tekeekin pätkää. Oikeastaan mielestäni pätkätyö luo mielen vapauden. Tietää, että täältä pääsee aina pois. Vakkareilla irtisanoutumisen kynnys on paljon kovempi. 

Ainut huono puoli minkä olen kokenut on se, että asuntolainaa ei annettu ilman takausta, mutta nyt sekin on jo maksettu pois. 

Minä myös makselen liitolle, niin ei tarvitse olla paineessa, kun ovi käy. Teen yleensä noi pätkätyöt sillai, että tosiaan olen siellä töissä, niin liiton rahat on isommat. Olin just 3kk kiertämässä Aasiaa ja ensviikolla alkaa taas 10kk työjakso. Ton 10kk jälkeen aion olla ainakin 6kk työttömänä, koska lähen kiertää Eurooppaa.

Suoraan sanottuna en uskalla suunnitella elämääni, vain elän sitä ja haaveilen, että jospa joskus. Säästän niin ison osan jokaisesta palkastani, kuin vain suinkin mahdollista, että saisin edes joskus oman asunnon. Rehellisesti sanottuna en pidä elämästäni ja lukiessani uutisia "Suomi on maailman onnellisin maa" tekee mieli nauraa, koska huonosti palkatulla pätkätyöllä tätä maata ei kannatella enää pitkään ja hyvinvointivaltiona tunnettu Suomi on kohta enää vain pelkkä Suomi. Olen menettänyt uskoni tulevaisuuteen ja tähän maahan. Voin myöntää, että jos venäjä hyökkäisi, en jäisi puolustamaan tätä maata vaan lähtisin karkuun, koska tällä maalla ei kohta ole enää minulle mitään annettavaa. Euroopassa on muitakin hyvinvointivaltioita, joihin mennä. Pätkätyö itsessään ei ole minulle kauhistus, vaan se, etten saa vakipaikkaa pienennetyillä tunneilla. En halua kokopäivätyötä, koska haluan elää sitä elämää, enkä tuhlata siitä kolmasosaa työnteolle.

Up

En jaksakaan. Vakityön omaavat eivät usein edes tajua millaista on selata säännöllisesti työkkärin sivuja.

Pahinta on että ei voi edes hammaslääkäriaikaa varata kun ei tiedä, onko silloin juuri töissä, ehkä toisella paikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on että ei voi edes hammaslääkäriaikaa varata kun ei tiedä, onko silloin juuri töissä, ehkä toisella paikkakunnalla.

Tämä! Tai että uskaltaisi sitoutua säännölliseen harrastukseen, tai peräti vetämään harrastusta, kun ei tiedä mitä tekee työkseen parin kuukauden päästä. Myös lasten harrastusten suhteen aina mietityttää pystyykö enää loppusyksystä kuljettamaan harrastukseen vai pitääkö se ehkä lopettaa 🙁