Lue keskustelun säännöt.
Varallisuuden merkitys kumppania etsiessä
07.10.2019 |
Kuinka paljon painoarvoa on varallisuudella esim. nettideittiä treffatessa.. Meneekö helpommin jatkoon, jos on äveriäs mies tai nainen-rehelliset kommentit kiitos.
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tuli lyöttäydyttyä yhteen miehen kanssa kun oltiin köyhiä opiskelijoita pari vuosikymmentä sitten. Nyt tilanne on se, että mies tienaa kolme kertaa enemmän. Laittaakohan se mut pian pihalle? Onneksi ei ole avioehtoa.
Ei heitä, koska olette tottuneet tiettyyn elintasoon yhdessä ja nyt miehen paremmat tulot vain parantavat tätä elintasoa.
Ongelma on siinä, jos tavattaessa ollaan hyvin erilaisissa elintasoissa. Haluaako toinen alentaa elintasoaan elättääkseen myös toista.
Mutta särähti kyllä korvaan, että onneksi ei ole avioehtoa. Olet kuitenkin miehesi nykyisten rahojen perässä.
Olen huonommassa työssä, koska olemme joutuneet muuttamaan miehen työn perässä ja tälläkin hetkellä asumme paikkakunnalla x, josta en ole saanut koulutustani vastaavaa työtä. Olen siis uhrannut oman urani miehen uran puolesta. Katson olevani oikeutettu mahdollisen eron tullen jonkinlaiseen hyvitykseen.
Tää on minusta vähän eri asia. On selvää, että jos perhe haluaa olla yhdessä, niin jomman kumman on haluamattaankin joustettava. Tällöin ei ole kyse mistään tahallisesta laiskottelusta, jos jatkuvasti joudut miehen takia hakemaan uutta duunia. Tässä tapauksessa ei kyllä puolison parane narista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä29501 kirjoitti:
Aika moni ihmisistä, jotka sanoo, ettei varallisuudella ole merkitystä rakkaudessa, eivät ole raahanneet perässä työtöntä kivirekeä. Minä olen. Joku tuolla alussa jo mainitsikin ne negatiiviset lieveilmiöt, jotka se mm. tuo mukanaan ja tietysti se, että itse kaivat omaa kuvetta kahden edestä jatkuvasti. Mainitsen nyt vielä, että puhun nyt sellaisesta työttömyydestä, joka nuorella ihmisellä on kyllä johtunut ihan omasta saamattomuudesta. Tästä päästäänkin sitten aasinsillalla siihen, että varallisuus silloin, kun sen on itse luonut, kertoo myös tietyistä henkilökohtaisista ominaisuuksista, kuten kunnianhimo ja päämäärätietoisuus, joita miehessä arvostan, joten kyllä se jotain merkitsee.
Todistit tällä viestillä vain sen, että olet tunteeton rahan perässä juoksija joka jättää jos mies ei osoita maksukykyä ja -halukkuutta. Mitään tunteita, kuten rakkautta, et selvästikään kykene kokemaan.
Työtön ja maksuhaluton ei pysty lopulta maksamaan, ja kun maksua ei vaatimuksista huolimatta ala tulemaan, mä häviän.
Suomeksi.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä29501 kirjoitti:
Aika moni ihmisistä, jotka sanoo, ettei varallisuudella ole merkitystä rakkaudessa, eivät ole raahanneet perässä työtöntä kivirekeä. Minä olen. Joku tuolla alussa jo mainitsikin ne negatiiviset lieveilmiöt, jotka se mm. tuo mukanaan ja tietysti se, että itse kaivat omaa kuvetta kahden edestä jatkuvasti. Mainitsen nyt vielä, että puhun nyt sellaisesta työttömyydestä, joka nuorella ihmisellä on kyllä johtunut ihan omasta saamattomuudesta. Tästä päästäänkin sitten aasinsillalla siihen, että varallisuus silloin, kun sen on itse luonut, kertoo myös tietyistä henkilökohtaisista ominaisuuksista, kuten kunnianhimo ja päämäärätietoisuus, joita miehessä arvostan, joten kyllä se jotain merkitsee.
Todistit tällä viestillä vain sen, että olet tunteeton rahan perässä juoksija joka jättää jos mies ei osoita maksukykyä ja -halukkuutta. Mitään tunteita, kuten rakkautta, et selvästikään kykene kokemaan.
Höpö höpö. Olen varsin varakas ja tienaan yli 10.000e vuodessa enemmän kuin mieheni ja kuulumme sentään kumpikin ansiotuloilta varakkaimpaan 10%:iin. Siksi mua ei kiinnosta lasten lisäksi elättää myös miestä. Toki, jos miehelle sattuisi jotain tai joutuisi työttömäksi, niin en siltikään häntä jättäisi. Hänkin on saanut kartutettua omaa omaisuuttaan, koska hänellä on vaimo jolla itsellään varaa maksaa perheen menot tarvittaessa. Eli mun ei todellakaan tarvitse juosta rahan perässä.
Joku neiti hernenenä on näköjään ryystänyt pavut keuhkoihin asti ja monitorissa on ilmiantonapin kohdalla savuava läiskä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tuli lyöttäydyttyä yhteen miehen kanssa kun oltiin köyhiä opiskelijoita pari vuosikymmentä sitten. Nyt tilanne on se, että mies tienaa kolme kertaa enemmän. Laittaakohan se mut pian pihalle? Onneksi ei ole avioehtoa.
Ei heitä, koska olette tottuneet tiettyyn elintasoon yhdessä ja nyt miehen paremmat tulot vain parantavat tätä elintasoa.
Ongelma on siinä, jos tavattaessa ollaan hyvin erilaisissa elintasoissa. Haluaako toinen alentaa elintasoaan elättääkseen myös toista.
Mutta särähti kyllä korvaan, että onneksi ei ole avioehtoa. Olet kuitenkin miehesi nykyisten rahojen perässä.
Olen huonommassa työssä, koska olemme joutuneet muuttamaan miehen työn perässä ja tälläkin hetkellä asumme paikkakunnalla x, josta en ole saanut koulutustani vastaavaa työtä. Olen siis uhrannut oman urani miehen uran puolesta. Katson olevani oikeutettu mahdollisen eron tullen jonkinlaiseen hyvitykseen.
No eihän tämä ole mitenkään verrattavissa sitten. Eli sinulla olisi ollut mahdollisuus tienata enemmän, mutta olette yhdessä päättäneet että tienaat vähemmän, jotta mies voi tienata enemmän. Miksi hän jättäisi sinut yhdessä päätetyn asian takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tuli lyöttäydyttyä yhteen miehen kanssa kun oltiin köyhiä opiskelijoita pari vuosikymmentä sitten. Nyt tilanne on se, että mies tienaa kolme kertaa enemmän. Laittaakohan se mut pian pihalle? Onneksi ei ole avioehtoa.
Ei heitä, koska olette tottuneet tiettyyn elintasoon yhdessä ja nyt miehen paremmat tulot vain parantavat tätä elintasoa.
Ongelma on siinä, jos tavattaessa ollaan hyvin erilaisissa elintasoissa. Haluaako toinen alentaa elintasoaan elättääkseen myös toista.
Mutta särähti kyllä korvaan, että onneksi ei ole avioehtoa. Olet kuitenkin miehesi nykyisten rahojen perässä.
Olen huonommassa työssä, koska olemme joutuneet muuttamaan miehen työn perässä ja tälläkin hetkellä asumme paikkakunnalla x, josta en ole saanut koulutustani vastaavaa työtä. Olen siis uhrannut oman urani miehen uran puolesta. Katson olevani oikeutettu mahdollisen eron tullen jonkinlaiseen hyvitykseen.
No eihän tämä ole mitenkään verrattavissa sitten. Eli sinulla olisi ollut mahdollisuus tienata enemmän, mutta olette yhdessä päättäneet että tienaat vähemmän, jotta mies voi tienata enemmän. Miksi hän jättäisi sinut yhdessä päätetyn asian takia?
Miksi edes ensimmäisessä viestissäsi pähkäilit, että laittaakohan hän nyt sinut pihalle, jos päätös on ollut yhteinen?
Vierailija kirjoitti:
Jos tienaa itse hyvin, ei välitä kumppanin tuloista. Ei köyhille naisillekaan raha ole tärkeintä. Tämä luulo on tullut historian saatossa, kun vaihtoehto oli nälkäkuolema. Nuoret rakastuvat keskenään nollabudjetilla.
Tämä muuten taas avasi silmiä! Niinhän se on!
Nykyään ei malteta pariutua ’aikanaan’ kun on niin kova kiire kokea kaikkea ja ’aloilleen asettuminen’ on niin booring-keskiluokkaista. Mutta nuorena se pari valitaan kemian, luonteen ja tunteiden mukaan (joihin toki vaikuttaa esim ihmisen seksikkäin elin - aivot - ja niiden kapasiteetti)
Vanhemmiten kuviosta tulee joku merkillinen ’puolisonshoppailuprojekti’ jossa määritellään ne kriteerit etukäteen ja pariuditaan vain sen täydellisen mätchin kanssa (tai sitten ei, kun ei sitä täydellisyyttä löydykään) ja sitten pian jo taas erotaan ja uutta matoa koukkuun koska tuosta ’täydellisestä’ löytyikin YKSI PUUTE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua pyysi huomattavan varakas mies ulos. Kävin kaksilla treffeillä, enkä suostunut enempää vaikka mies kiva olikin. En olis ikinä voinut tarjota sille miehelle mitään, joten joo. En pystyis olemaan rikkaan miehen kanssa.
Saanko kysyä alapeukutukseen syyn? Mut on kasvatettu niin, että omillaan on tultava toimeen. No mä tuun toimeen omillani, mutta aika vähän varaa mihinkään extraan, eikä ole omaisuutta (vaikka ilmeisesti pitäisi olla). Olisin huonontanut tuon miehen elintasoa huomattavasti, jos oltais alettu vakavissaan. Täällähän on tullut sama esille, mutta toisinpäin. Ja jos suurin osa hyvintoimeentulevista on samanlaisia kuin täällä Av:lla nii on parempikin, että mä pysyn kaukana niistä piireistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tuli lyöttäydyttyä yhteen miehen kanssa kun oltiin köyhiä opiskelijoita pari vuosikymmentä sitten. Nyt tilanne on se, että mies tienaa kolme kertaa enemmän. Laittaakohan se mut pian pihalle? Onneksi ei ole avioehtoa.
Ei heitä, koska olette tottuneet tiettyyn elintasoon yhdessä ja nyt miehen paremmat tulot vain parantavat tätä elintasoa.
Ongelma on siinä, jos tavattaessa ollaan hyvin erilaisissa elintasoissa. Haluaako toinen alentaa elintasoaan elättääkseen myös toista.
Mutta särähti kyllä korvaan, että onneksi ei ole avioehtoa. Olet kuitenkin miehesi nykyisten rahojen perässä.
Olen huonommassa työssä, koska olemme joutuneet muuttamaan miehen työn perässä ja tälläkin hetkellä asumme paikkakunnalla x, josta en ole saanut koulutustani vastaavaa työtä. Olen siis uhrannut oman urani miehen uran puolesta. Katson olevani oikeutettu mahdollisen eron tullen jonkinlaiseen hyvitykseen.
No eihän tämä ole mitenkään verrattavissa sitten. Eli sinulla olisi ollut mahdollisuus tienata enemmän, mutta olette yhdessä päättäneet että tienaat vähemmän, jotta mies voi tienata enemmän. Miksi hän jättäisi sinut yhdessä päätetyn asian takia?
Miksi edes ensimmäisessä viestissäsi pähkäilit, että laittaakohan hän nyt sinut pihalle, jos päätös on ollut yhteinen?
Tuli vain jotenkin sellainen olo, kun kaikki miehet täälläkin haluavat vähintään yhtä paljon tienaavan naisen. Lisäksi olen kyllä käynyt kaikki nämä vuodet kokoaikatyössä, mutta palkka on tosiaan ollut pienempi mitä voisi olettaa. Hoitanut myös lapset ilman turvaverkkoja vierailla paikkakunnilla, kun mies on reissannut työn puolesta. Mielestäni maininta avioehdon puuttumisesta ei ole ahneutta, joku voi toki sen niin tulkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut sääntönä etten etsi kumppaniksi itseäni rikkaampaa tai paremmannäköistä miestä. Rikas mies tietää saavansa rahalla mitä vaan. Myös muita ihmisiä. Naisia pörrää ympärillä rahan takia. Miksi ihmeessä haluaisin pariutua tällaisen miehen kanssa? Komea mies tietää saavansa ulkonäöllään melkein mitä vaan. Vähintäänkin paljon huomiota naisilta. Miksi ihmeessä haluaisin pariutua tällaisen miehen kanssa?
Tietenkin moni perusjamppakin voi pettää mutta ainakaan tarjokkaita ei ole jokaiselle sormelle ja varpaalle omaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua pyysi huomattavan varakas mies ulos. Kävin kaksilla treffeillä, enkä suostunut enempää vaikka mies kiva olikin. En olis ikinä voinut tarjota sille miehelle mitään, joten joo. En pystyis olemaan rikkaan miehen kanssa.
Saanko kysyä alapeukutukseen syyn? Mut on kasvatettu niin, että omillaan on tultava toimeen. No mä tuun toimeen omillani, mutta aika vähän varaa mihinkään extraan, eikä ole omaisuutta (vaikka ilmeisesti pitäisi olla). Olisin huonontanut tuon miehen elintasoa huomattavasti, jos oltais alettu vakavissaan. Täällähän on tullut sama esille, mutta toisinpäin. Ja jos suurin osa hyvintoimeentulevista on samanlaisia kuin täällä Av:lla nii on parempikin, että mä pysyn kaukana niistä piireistä
Tekopyhyys. Vaadit mieheltä työtä ja tienaamista, mutta yrität piilottaa ahneutesi ja tunteettomuutesi koomisten tekosyiden taakse. Samanlainen miesten esineellistäjä olet kuin palstan muutkin akat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on työtön ja täysin varaton, kertoo se yleensä elämänhallinnan ongelmista ja tälläinen ihminen minua ei kiinnosta ollenkaan.
Eikä kiinnosta ketään muutakaan. Pitkäaikaistyöttömyys ja/tai koulutuksen puute kertoo kyllä ihmisestä kaiken, eikä tuollaiseen kannata kenenkään aikaansa tuhlata. Ei yhteiskunnan loinen ansaitse mitään.
Edelleenkin, lopettakaa noi naurettavat kiertelyt ja kaartelut ja kertokaa ihan rehellisesti paljonko teistä pitää vähintään maksaa /kk?
Maksa nyt ensin edes oma elämäsi.
Onko uutinen?: suomalainen nainen ei halua olla nyrkin ja hellan välissä, eli ei ole ostettavissa.
Tärkein oppi jonka sukuni naiset ovat perinnöksi jättäneet on se, että jokaisen, tytön ja pojan, tulee hankkia sellainen koulutus ja olla valmis tekemään niitä töitä mitä saa, jotta ei koskaan ole riippuvainen kenestäkään kaksijalkaisesta kusipäästä.
Arvostan isoäitejäni!
Tämä on nimenomaan sitä tekopyhää sontaa, jota AV:n ahneet akat jaksavat jauhaa. Jos esim. mun toimeentulotuki olisikin 497k /kk eikä vain 497 /kk, olisi nämä AV-akat yksi toisensa jälkeen tyrkyttämässä kanjoniaan. Ja ilman mitään tekopyhiä paasauksia "työnteon tärkeydestä".
Niin jos lehmät lentäisi, joo. Mutta kun ne ei lennä.
Maksukyvytön ja -haluton ei houkuta, kuten palstan maksukyvytön ja -haluton on joutunut huomaamaan.
Suomeksi.
Kun aikoinaan etsin kumppania, niin kyllähän sillä oli merkitystä. Kun omat tavoitteet olivat, että vähintään keskiluokkaiseen elämään tähdätään (omistusasunto, muuta varallisuutta, lapsia jne.) ja tein töitä sen eteen, niin ei niihin tavoitteisiin oikein istunut työttömänä viihtyvä kumppaniehdokas. Ei niinkään ollut tärkeää se, oliko sitä varallisuutta tai hyviä tuloja sillä hetkellä, vaan se että mitä tavoitteli tulevaisuudelta ja mitä teki sen eteen. Jos tavoitteet ja toiveet elämään ovat kovin erilaiset, niin eihän siitä mitään tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä29501 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä29501 kirjoitti:
Aika moni ihmisistä, jotka sanoo, ettei varallisuudella ole merkitystä rakkaudessa, eivät ole raahanneet perässä työtöntä kivirekeä. Minä olen. Joku tuolla alussa jo mainitsikin ne negatiiviset lieveilmiöt, jotka se mm. tuo mukanaan ja tietysti se, että itse kaivat omaa kuvetta kahden edestä jatkuvasti. Mainitsen nyt vielä, että puhun nyt sellaisesta työttömyydestä, joka nuorella ihmisellä on kyllä johtunut ihan omasta saamattomuudesta. Tästä päästäänkin sitten aasinsillalla siihen, että varallisuus silloin, kun sen on itse luonut, kertoo myös tietyistä henkilökohtaisista ominaisuuksista, kuten kunnianhimo ja päämäärätietoisuus, joita miehessä arvostan, joten kyllä se jotain merkitsee.
Todistit tällä viestillä vain sen, että olet tunteeton rahan perässä juoksija joka jättää jos mies ei osoita maksukykyä ja -halukkuutta. Mitään tunteita, kuten rakkautta, et selvästikään kykene kokemaan.
Höpö höpö. Olen varsin varakas ja tienaan yli 10.000e vuodessa enemmän kuin mieheni ja kuulumme sentään kumpikin ansiotuloilta varakkaimpaan 10%:iin. Siksi mua ei kiinnosta lasten lisäksi elättää myös miestä. Toki, jos miehelle sattuisi jotain tai joutuisi työttömäksi, niin en siltikään häntä jättäisi. Hänkin on saanut kartutettua omaa omaisuuttaan, koska hänellä on vaimo jolla itsellään varaa maksaa perheen menot tarvittaessa. Eli mun ei todellakaan tarvitse juosta rahan perässä.
Kyllä sä nyt juokset rahan perässä, kun ehdottomasti vaadit mieheltä tienaamista ja jätät jos miestä ei kiinnosta tienata. Teot puhuvat puolestaan enemmän kuin tekopyhät paskäpuheet.
Oma kokemukseni: seurustelin nuorena aikuisena opiskellessa toisen opiskelijan kanssa, koko ajan oltiin aika p*rsaukisia, muuten oli hauskaa. Nuoruuttamme sössimme suhteen, rahalla ei asian kanssa ollut mitään tekemistä, vaan enemmänkin typerällä ylpeydellä ja kuvitelmilla.
Menin naimisiin rikkaasta perheestä olevan miehen kanssa, kouluttauduin loppuun ja sain itsekin ihan ok hommia, vähän normipalkkauksia paremmin palkattua. Mies oli kunnollinen, halusi perhettä ja meillä oli varaa tyyliin ihan kaikkeen. Olisi halunnut ostella merkkilaukkuja ja vaatteita, jne.
Matkustellakin piti. Mutta kun miehelle varallisuus oli tuonut mukanaan myös odotukset menestyksestä, työ oli aina kaikki kaikessa. Väsyin odottelemaan, koska oliskaan se sitku, kun työt antaa periksi tehdä jotain. Väsyin siihen, että jos sinne lomamatkalle lähdettiin, toinen vietti puolet ajasta kännykän kanssa joko pitäen palaveria tai posteja selaten. Puheetkin oli aika paljolti niitä strategioita ja henkilöstöä ja suunnitelmia.
Kun tapasin sattumalta nuoruuden rakkauteni, se oli menoa. Jätin sen miljoonalukaalin, uuden audin ja aika paljon muutakin siltä istumalta. Onneksi ei ollut aikaa niitä lapsia laittaa, niin päätös oli helppo.
Nykyään elän keskituloista elämää, vähän joudutaan katsomaan, minne rahaa laitetaan, mutta toisaalta: jos suunnitellaan kesällä veneretkeä, se toteutuu. Jos mies sanoo tulevansa kotiin vähän kolmen jälkeen, hän tulee. Koko ajan ei tarvitse puhua töistä ja joskus voidaan maata sohvalla sarjamaratonia katsellen. En todellakaan toisin päin vaihtaisi.
Minulla on aina ollut pienet tulot, mutta olen silti niistä onnistunut kartuttamaan ihan ok-tasoisen omaisuuden. Olen tarkka rahankäyttäjä, vaikka välillä annan itselleni luvan myös ns. tuhlailla. Eli vaikkapa ostaa laadukkaan ja tuloihini nähden suhteettoman kalliin talvitakin. Käytän sitä takkia kuitenkin seuraavat 20 vuotta, joten oikeasti en tätäkään laske tuhlailuksi.
Minulle tärkeintä oli lähinnä se, että kumppanini arvot ovat omieni kanssa saman suuntaiset. Tapaamishetken raha-, ja varallisuustilanne on toisarvoista. Olen kuitenkin käytännössä havainnut, että yleensä niillä ihmisillä, jotka ajattelevat säästämisestä ja sijoittamisesta samaan tapaan, on tähän ikään mennessä myös omaisuutta kertynyt.
Seurustelin viimeksi köyhän ja varattoman miehen kanssa. Olin häneen syvästi rakastunut. Minua kuitenkin vaivasi se, että kun itse olen varmistanut eläkeiän toimeentuloni kerryttämällä mielestäni riittävän määrän turvallisesti sijoitettua varallisuutta, niin miehellä ei ollut mitään vastaavia suunnitelmia ja varautumista. Minun olisi siis pitänyt tinkiä eläkepäiville kaavailemastani elintasosta 50%, jotta olisin voinut tämän miehen kanssa elää, koska olisin joutunut maksamaan molempien elämisen siinä vaiheessa. Lisäksi jo nyt suhteen aikana päädyin välillä maksamaan miehen vuokra- ja muita kuluja, mm. koska tämä oli halunnut lahjoittaa perheenjäsenilleen useamman tonnin rahaa heti saatuaan hieman isomman kertakorvauksen jostain työstä, eikä hänelle sitten jäänyt itselleen rahaa elämiseen. Kuten sanottua, omatkin tuloni ovat todella pienet, joten tuo miehen kulujen maksaminen tuntui ihan kunnolla budjetissani.
Tällaiset tilanteet johtivat vähitellen siihen, että kerroin miehelle lopettavani suhteen, jos emme saa rahankäyttötapojamme ja ajan myötä myös varallisuuttamme parempaan tasapainoon. Laadin hänelle sijoitussuunnitelman, jossa olisi käytetty omaa varallisuuttani pesämunana, ja lisäksi olisin laittanut omaa aikaani siihen liittyvien projektien hoitamiseen. Näin hän olisi päässyt kanssani samalle tasolle noin kolmessa vuodessa. Hänen olisi pitänyt tämän toteuttaakseen ottaa vastaan työpaikka, jossa oli nykyistä parempi palkka ja jota hän oli itse valinnut hakea. Kaikki näytti sujuvan hyvin, mutta lopulta mies ilmoitti että ei halua "h u o r a t a" itselleen epämielekkäässä työssä edes tuota kolmea vuotta (entiseen työhön olisi ollut sen jälkeen helppo palata).
Tästä kokemuksesta viisastuneena etsin nyt miestä, joka ajattelee jo valmiiksi suunnilleen samoin kuin minä, ja jolla on myös talousasiat sen mukaisella mallilla. Oli virhe yrittää opettaa ja muuttaa ihmistä, joka ei selvästikään ole kiinnostunut oman tulevaisuutensa turvaamisesta. En halunnut myöskään jäädä tuohon suhteeseen loppuelämäkseni, koska oma kertynyt varallisuuteni olisi mitä todennäköisimmin kulutettu vähitellen tuon miehen menoihin. Pahimmassa tapauksessa tuo eläkekassanikin olisi sulanut jo ennen eläkeikää. Ei tällainen vain toimi pidemmän päälle, vaikka kuinka toista rakastaisi.
Mikäs on naisten mielipide, jos 35v miehellä on oma kesämökki (velaton, sähköt ja vesijohtovedet on), oma auto (ei uusi, mutta velaton), oma asunto (yksiö, velkaa suurin osa vielä jäljellä), vakityö normaalipalkalla (normaalipalkka tarkoittaa minun asuinseuduillani brutto n.2400€/kk) ja kaikki asiat muutenkin kunnossa, ei maksuhäiriötä, ei rikostaustaa, säästöjä muutaman kk-palkan verran jemmassa? Onko tarpeeks?
Minuahan ei suoraan sanottuna heilauta yhtään onko tarpeeks vai ei. Jos olen jollekin liian köyhä/pienituloinen niin se on sitten heippa vuan ja se siitä. Mutta mielenkiinnosta haluaisin tietää missä nykypäivänä mennään?
Jälleen yksi topikki joka todistaa, että naisten sijaan kannattaa todellakin valita viina ja huumeet. Naisilla ei ole mitään kilpailuvaltteja niitä vastaan, mutta sitäkin enemmän huonoja puolia niihin verraten.
Päihteet - Naiset 3-0, vähintään.
Vierailija kirjoitti:
Jälleen yksi topikki joka todistaa, että naisten sijaan kannattaa todellakin valita viina ja huumeet. Naisilla ei ole mitään kilpailuvaltteja niitä vastaan, mutta sitäkin enemmän huonoja puolia niihin verraten.
Päihteet - Naiset 3-0, vähintään.
Kuulostaa siltä, että valinta ei ole enää vapaa, päihteet ovat jo valinneet sinut.
Eikä susta siis enää olisi kumppaniksi kenellekään, ennen kuin hoidat ongelmasi.
Todistit tällä viestillä vain sen, että olet tunteeton rahan perässä juoksija joka jättää jos mies ei osoita maksukykyä ja -halukkuutta. Mitään tunteita, kuten rakkautta, et selvästikään kykene kokemaan.