Lue keskustelun säännöt.
Varallisuuden merkitys kumppania etsiessä
07.10.2019 |
Kuinka paljon painoarvoa on varallisuudella esim. nettideittiä treffatessa.. Meneekö helpommin jatkoon, jos on äveriäs mies tai nainen-rehelliset kommentit kiitos.
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle raha ei merkitse titetenkään eniten, mutta jos ei ole kummoisia tuloja tai edes vähää varallisuutta tässä iässä (30+), pidän yhtälöä vähän hankalana.
En halua elättää ketään tai maksaa toisten huveja. Mut on kasvatettu siten, että ihmisellä on velvollisuus huolehtia itsestään. Tätä vaadin enemmän kuin suuria rikkauksia. Riippakiviä tai muiden elatuksesta riippuvaisia en kaipaa parisuhteeseen.
On kyllä tullut nähnyt monenlaista hiihtäjää, mitä taloudellisten asioiden hoitoon tulee. Omasta näkökulmasta pahimpia ovat kuitenkin ne, jotka ovat velkarahalla hankkineet hienoja vaatteita, hulppeita autoja ja näkyvät kulissit ympärilleen. Ihmiset, joilla puuttuu suhteellisuudentaju on kyvyttömyys hallita rahankäyttöään ja hoitaa omaisuuttaan järkevästi, eivät iske. Varallisuudesta ei ole koskaan haittaa, jos siihen osaa suhtautua luontevasti eikä vedä yli.
Eli järjen puute kaikessa talousasioihin liittyvässä on suurin turn-off.
Jokainen työssä käyvä pystyy elättämään itsensä. Ongelma onkin jos ei ole mahdollisuutta maksaa puolta toisen vaatimasta elintasosta kuten asunnosta.
Olenko marginaalissa, kun mielestäni suhteessa ollaan rakkaudesta, eikä minkään taloudellisen liiton takia?
Jos mä saan 1500 e netto kk ja sinä saat 4000e netto kk. Aivan oikeastiko olisit valmis elämään kanssani? Sen verran kyyiseksiolen tullut että epäilen.
En ole tuo kenen viestiin vastasit mutta tulin huutamaan hep! Meillä on lähes täsmälleen tuollaiset tulot. Mies on freelancer.
Ei ole rahajutut ikinä nousseet esteeksi, parisuhde on hyvä. Mies vastapainoksi on enemmän lasten kanssa, tekee useammin ruokaa jne, kun ei ole yhtä kiireinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis, mutta juuri viime viikolla yksi ystävä huokaisi "Tätä minä en silloin ajatellut".
Kyseessä on koulutettu, hyvällä palkalla työskentelevä mies, joka on keskellä avioeroprosessia. Tuleva ex vaimo on osa-aikainen perhepäivähoitaja, joka on hoitanut yhteisiä lapsia pitkään kotona. Ystäväni sanoi ihan suoraan, että hänelle tämä järjestely sopi mitä mainioimmin avioliiton alkuaikoina. Ja että itse parinvalinnassaan ei kiinittänyt huomiota naisen tuloihin.
Nyt erotilanteessa valinta iski takaisin. Ensin arvioitiin lapsille sopiva elintaso ja sitten sen kulut jaettiin suhteessa vanhempien tuloihin. Kun ex on tulojensa puolesta köyhyysrajalla, niin valtaosa kuluista kaatuukin sitten sille tienaavalle puolisolle. Tämä tulee vaikuttamaan kaverini elämässä vielä pitkään avioliiton päättymisen jälkeenkin. Ja tätä hän ei ollut ajatellut.
Tottakai miehen pitää elättää omia lapsiaan tulojen suhteessa. Vai maksattiko lastensa kulut tähän asti kokonaan vaimolla? Eipä sitten ihme, että erokin tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle raha ei merkitse titetenkään eniten, mutta jos ei ole kummoisia tuloja tai edes vähää varallisuutta tässä iässä (30+), pidän yhtälöä vähän hankalana.
En halua elättää ketään tai maksaa toisten huveja. Mut on kasvatettu siten, että ihmisellä on velvollisuus huolehtia itsestään. Tätä vaadin enemmän kuin suuria rikkauksia. Riippakiviä tai muiden elatuksesta riippuvaisia en kaipaa parisuhteeseen.
On kyllä tullut nähnyt monenlaista hiihtäjää, mitä taloudellisten asioiden hoitoon tulee. Omasta näkökulmasta pahimpia ovat kuitenkin ne, jotka ovat velkarahalla hankkineet hienoja vaatteita, hulppeita autoja ja näkyvät kulissit ympärilleen. Ihmiset, joilla puuttuu suhteellisuudentaju on kyvyttömyys hallita rahankäyttöään ja hoitaa omaisuuttaan järkevästi, eivät iske. Varallisuudesta ei ole koskaan haittaa, jos siihen osaa suhtautua luontevasti eikä vedä yli.
Eli järjen puute kaikessa talousasioihin liittyvässä on suurin turn-off.
Jokainen työssä käyvä pystyy elättämään itsensä. Ongelma onkin jos ei ole mahdollisuutta maksaa puolta toisen vaatimasta elintasosta kuten asunnosta.
Olenko marginaalissa, kun mielestäni suhteessa ollaan rakkaudesta, eikä minkään taloudellisen liiton takia?
Jos mä saan 1500 e netto kk ja sinä saat 4000e netto kk. Aivan oikeastiko olisit valmis elämään kanssani? Sen verran kyyiseksiolen tullut että epäilen.
En ole tuo kenen viestiin vastasit mutta tulin huutamaan hep! Meillä on lähes täsmälleen tuollaiset tulot. Mies on freelancer.
Ei ole rahajutut ikinä nousseet esteeksi, parisuhde on hyvä. Mies vastapainoksi on enemmän lasten kanssa, tekee useammin ruokaa jne, kun ei ole yhtä kiireinen.
Meillä myös suunnilleen tuollainen tuloero eikä mitään skismaa. Tosin olemme jo 40+, nuorista asti yhdessä ja kaikki on ollut aina yhteistä.
Naisena kokemukseni on sekä omakohtaisesti että muuten, että miehet eivät onnenonkijoita halua. Jos olet köyhä yh ilman koulutusta, et saa rikasta prinssiä valkealla ratsulla.
Rikas prinssi voi panna sinua - ehdottomasti kortsun kanssa - mutta ei soita eikä moikkaa. Jos rikas prinssi tapaa koulutetun tytön semivarakkaasta perheestä, hän saattaa ehkä mennä naimisiin, mutta ei missään nimessä ilman avioehtoa. Anoppi saattaa kyräillä ja appi korkeintaan puristaa perseestä. Sillä näe nimittäin, alempiarvoinen tyttö on vapaata riistaa arvostelulle, hän on mitä ilmeisimmin reittä pitkin kiipijä. Ellei ole yltiöuskonnollinen.
Vaikka olisit köyhä yh, mutta sinussa on ns potentiaalia (aseman parantamiseen) ja vanhempasi tarpeeksi hyviä, voit löytää itsellesi ns hyvän miehen, jolla ura ja koulutus - ja kenties ero takana. Joku isompi haava pitää olla. Tai pelastaja-syndrooma.
Naisen näkökulmasta ei mitään järkeä ottaa mieheksi sellaista, jonka kanssa ei tulevaisuudessa voi elää ns itsensä näköistä elämää. Kotikissan on parempi löytää toinen kotoilija ja niin päin pois. Jos olet itse kolmannen polven sossun asiakas, sujuu arki parhaiten sellaisen kanssa, jolle sinun arkesi on ”normipäivä”.
Samoin on muunlaisen elämänmallin kanssa. Eli naisena sanon - parasta on kun molemmilla on yhteiset sävelet varallisuudesta, ei liian suurta eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on valitettava totuus, että ainakin naisista lähes kaikki ovat järjestäänsä maksullisia höroja. Töissä pitää käydä, rahaa pitää olla ja sitä pitää myös käyttää naiseen, ts. nainen pitää käytännössä ostaa rahalla. Hyvin harva nainen pystyy puhtaisiin ja aitoihin tunteisiin, kiinnostumaan aidosti miehestä ja tuntemaan aidosti miestä kohtaan sen sijaan, että haluaa vain taloudellisen hyödyn miehestä. Koomiset tekosyyt, kuten joku "arvostus" (esim viesti nro 18) on toki mietitty valmiiksi, vaikka tyhmempikin huomaa, että se on vain säälittävä yritys selitellä omaa rahahuöraamista.
Sitten nämä samat maksulliset ja tunteettomat suomiakat niin paheksuvat, jos joku mies kehtaakin hakea kaukomailta thaikun turhamaisen ja itsestään suuria luulevan suomiprimadonnan sijaan. Mitä nyt ainoa ero näiden välillä on se, että se thaikku on suomihoröa halvempi ja vähemmän turhamainen.
Miehistä en osaa sanoa, koska en ole kiinnostunut niistä tässä mielessä.
Töissä pitäisi käydä ja rahaa olla ihan vaan siksi että elämä on siten useimille mielekkäämpää. Ja harva haluaa hankkia ja kasvattaa lapsia köyhyyteen ja työttömyyteen.
Miehet tekevät ihan samaa, ulkonäöllä. Vaativat vähintään perusnättiä ja mielellään hoikkaa naista vaikka itsellä olisi ylipainoa ja reikäiset housut. Miehet ovat hyvin pinnallisia mitä parinvalintaan tulee, eivät pysty puhtaisiin aitoihin tunteisiin hekään. Ellei nainen ole nätti.
Ja ps. Ne thainaiset ovat suomalaisten kanssa tasan sen rahan takia
Thainaiset on myös thaimaalaisten miesten kanssa rahan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten pitää valita puolisonsa saman tuloluokan naisista. Naiset voisivat myös parinhaussa ilmoittaa heti kättelyssä tulotasonsa eikä esimerkiksi koulutusta. Sillä ei ole mitään väliä.
69 lisää, että rikkaalla tarkoitan oikeasti rikasta, sellaista jolla on synnyinvarallisuutta, pääomaa ja isot tulot. Sellaista ”herliniä”.
Minulle ihminen ei ole rikas vaan keskituloinen, jos hänellä on auto, asunto ja varaa ostaa muutakin ruokaa kuin punalaputettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varalliset miehet viehättää naisia, se on karu fakta.
Rikkaalla miehellä on valinnanvaraa kun taas köyhän on vaikea löytää sitä kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Miesten pitää valita puolisonsa saman tuloluokan naisista. Naiset voisivat myös parinhaussa ilmoittaa heti kättelyssä tulotasonsa eikä esimerkiksi koulutusta. Sillä ei ole mitään väliä.
Minusta koulutuksella on paljonkin väliä. Väitöskirjaa tekevä apurahalla elävä on hyvin pienituloinen, mutta hänellä saattaa olla silti aivan mukava tienesti tulevaisuudessa.
Olemattomallakin koulutuksella voi toki vaurastua, mutta ”henkinen kapasiteetti” riippuu sitten muuten vaikkapa lapsuudenkodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielellään lähes samaa varallisuusluokkaa. Eksän kanssa tienattiin saman verran ja se kyllä helpotti elämää, kun ei ollut kinaa raha-asioista. Kaikki kulut maksettiin puoliksi eikä kummankaan tarvinnut elättää toista.
Vierailija kirjoitti:
Varalliset miehet viehättää naisia, se on karu fakta.
Rikkaalla miehellä on valinnanvaraa kun taas köyhän on vaikea löytää sitä kumppania.
Täytyy sanoa että possun näköinen kuljetusliikkeen tai sikatilan perijä ei varoistaan huolimatta herättänyt kiinnostusta.
Ulkonäkö ei ollut pahin tyrmäys vaan moukkamainen lähestyminen ja se, ettei mitään yhteistä ollut. Ei yksin varallisuus tee miehestä viehättävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei auta varakkuus, etenkään yrittäjän, jos sekä aika että puheet liikkuvat aina työssä. Sen lisäksi kaikkeen pyrkyrimäinen asenne, ja heikompiin/huono-osaisiin halveksiva. Kuvottava äijä, ei koskaan enää.
Vierailija kirjoitti:
Mielellään lähes samaa varallisuusluokkaa. Eksän kanssa tienattiin saman verran ja se kyllä helpotti elämää, kun ei ollut kinaa raha-asioista. Kaikki kulut maksettiin puoliksi eikä kummankaan tarvinnut elättää toista.
Tätä olen ihmetellyt, että mitä sitten jos toinen sairastuu vakavasti tai jää työttömäksi. Enää ei maksetakaan kuluja puoliksi kun toinen saa peruspäivärahaa. Eikä välttämättä enää työllisty lainkaan esim. ikäsyrjinnän vuoksi. Ero? Eli silloin koko liitto on perustunut rahaan ja elintasoon, ei rakkauteen. Huh, kylmäksi on maailma mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielellään lähes samaa varallisuusluokkaa. Eksän kanssa tienattiin saman verran ja se kyllä helpotti elämää, kun ei ollut kinaa raha-asioista. Kaikki kulut maksettiin puoliksi eikä kummankaan tarvinnut elättää toista.
Tätä olen ihmetellyt, että mitä sitten jos toinen sairastuu vakavasti tai jää työttömäksi. Enää ei maksetakaan kuluja puoliksi kun toinen saa peruspäivärahaa. Eikä välttämättä enää työllisty lainkaan esim. ikäsyrjinnän vuoksi. Ero? Eli silloin koko liitto on perustunut rahaan ja elintasoon, ei rakkauteen. Huh, kylmäksi on maailma mennyt.
Se on aina sitä ollutkin. Pahimmillaan sairaudesta syyllistetään ja kiusataan. Näin yrittäjäpiireissä joiden arvot täysin saatanasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis, mutta juuri viime viikolla yksi ystävä huokaisi "Tätä minä en silloin ajatellut".
Kyseessä on koulutettu, hyvällä palkalla työskentelevä mies, joka on keskellä avioeroprosessia. Tuleva ex vaimo on osa-aikainen perhepäivähoitaja, joka on hoitanut yhteisiä lapsia pitkään kotona. Ystäväni sanoi ihan suoraan, että hänelle tämä järjestely sopi mitä mainioimmin avioliiton alkuaikoina. Ja että itse parinvalinnassaan ei kiinittänyt huomiota naisen tuloihin.
Nyt erotilanteessa valinta iski takaisin. Ensin arvioitiin lapsille sopiva elintaso ja sitten sen kulut jaettiin suhteessa vanhempien tuloihin. Kun ex on tulojensa puolesta köyhyysrajalla, niin valtaosa kuluista kaatuukin sitten sille tienaavalle puolisolle. Tämä tulee vaikuttamaan kaverini elämässä vielä pitkään avioliiton päättymisen jälkeenkin. Ja tätä hän ei ollut ajatellut.
Tottakai miehen pitää elättää omia lapsiaan tulojen suhteessa. Vai maksattiko lastensa kulut tähän asti kokonaan vaimolla? Eipä sitten ihme, että erokin tuli.
En ottanut kantaa, ettäkö tämä olisi jotenkin väärin/oikein. Kunhan havainnoin, että kumppanin tulot saattavat vaikuttaa elämään pitkästi ja silloinkin, kun kumppani ei oleenää kumappni. Ja siksi niiden jättäminen täysin huomiotta ei ole kovin järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Mielellään lähes samaa varallisuusluokkaa. Eksän kanssa tienattiin saman verran ja se kyllä helpotti elämää, kun ei ollut kinaa raha-asioista. Kaikki kulut maksettiin puoliksi eikä kummankaan tarvinnut elättää toista.
Varmasti voi helpottaa elämää. Mutta yhdessä pysymään se ei aina auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielellään lähes samaa varallisuusluokkaa. Eksän kanssa tienattiin saman verran ja se kyllä helpotti elämää, kun ei ollut kinaa raha-asioista. Kaikki kulut maksettiin puoliksi eikä kummankaan tarvinnut elättää toista.
Tätä olen ihmetellyt, että mitä sitten jos toinen sairastuu vakavasti tai jää työttömäksi. Enää ei maksetakaan kuluja puoliksi kun toinen saa peruspäivärahaa. Eikä välttämättä enää työllisty lainkaan esim. ikäsyrjinnän vuoksi. Ero? Eli silloin koko liitto on perustunut rahaan ja elintasoon, ei rakkauteen. Huh, kylmäksi on maailma mennyt.
No sairaudet on tietysti ihan eri asia, sitten tietenkin joustetaan. Mutta muuten helpompi, jos sama varallisuus ja voi tehdä yhdessä samoja asioita. Eksän kanssa matkusteltiin paljon, ja olisi ollut ikävä, jos toisella ei varaa ja eikä toisella varaa kuitenkaan maksaa molempien matkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielellään lähes samaa varallisuusluokkaa. Eksän kanssa tienattiin saman verran ja se kyllä helpotti elämää, kun ei ollut kinaa raha-asioista. Kaikki kulut maksettiin puoliksi eikä kummankaan tarvinnut elättää toista.
Varmasti voi helpottaa elämää. Mutta yhdessä pysymään se ei aina auta.
No ei tietenkään, mutta harvemmin varmaan saman varallisuusluokan takia eroja tulee?
Ennen oli yleistä sellaiset suhteet että varakas mies otti puolisokseen ei varakkaan naisen.
Nykyään se on harvinaista koska naiset vaativat että kumppanin pitää olla vähintään yhtä varakas kuin hän itse ja tämän seurauksena ei varakkaat ihmiset pariutuvat keskenään ja tämä johtaa siihen että moni perheistä elää köyhyydessä.
Ihanne tilanne olisi se että varakkaat miehet ottaisivat puolisoikseen köyhiä naisia ja varakkaat naiset ottaisivat puolisoikseen köyhiä miehiä.
Välillisesti tulee vastaan, itekin kertonu pienituloisuudestani etten siksi juuri matkustele, mitä jotkut deitit tekee kaiken aikaa ja olettaa, että kaikki muutkin koko ajan luuhaa jossain maailmalla ja harrastaa kaikkee hienoo. .. Ainoo kerta kun oma kiinnostus meni oli se, kun mies asui jossain kälysessä vuokrayksiössä missä ei huonekaluja eikä mitään, oli työllistetty pakotettuna ja tuhlasi vähät rahat johonkin aivan turhuuksiin. Ja ikää oli jo 45! Ja pummasi muuten koko ajan kaikilta jotain palveluksia tms.