Varallisuuden merkitys kumppania etsiessä

Itse deittailin Hki keskustan alueella ja tinderin säde oli 3km. Ei siellä paljon köyhiä asu. Kaikki miehet keiden kanssa kävin treffeillä olivat varakkaita. Jos oli joku rakennusmies tms. Niin painoin rastia.

Ja deittailin 38-43-vuotiaita miehiä. Jos siinä iässä ei ole yhtään varallisuutta kertynyt niin aika huonosti on korttinsa pelannut.

Deittailin aktiivisesti n. 3kk. Siinä oma nykyinen mies löytyi.

Taitaa olla, että maailma on muuttunut kylpemään suuntaan, kun nykyään miehetkin katsovat onko naisella varallisuutta ja hyvä palkka. Ennen riitti esim. pelkkä ulkonäkö naisella saada mies.

Suuri.

Tässä ikäryhmässä (yli 30-vuotiaat) oletuksena on korkeakoulutus, pitkäaikainen, nousujohdanteinen työura ja näiden yhteisvaikutuksenaan tuomat korkeammat palkkatasot, varallisuus ja mielellään myös jonkinasteinen taloudellinen riippumattomuus sekä vapaus. Eivät nuo ole tietenkään mitään ehdottomuuksia vaan pikemminkin perusjuttuja, joita oletan ihmiseltä, joka on hoitanut asiansa oikein löytyvän.

Pienemmälläkin varmasti saattaa tulla toimeen, mutta miksi kukaan sitä haluaisi, jos on mahdollisuus parempaan?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulle on tärkeää, että mies on korkeakoulutettu fiksulta alalta, ja että tekee töitä +3000e kuukausipalkalla. Näin kolmenkympin korvilla pitäisi olla myös kerrytettyä omaisuutta n. 20-50k e.

Mä haluan lapsia ja perheen. Haluan asua pk-seudulla hyvien kulkuyhteyksien varrella uudehkossa rivarinpätkässä tai erillistalossa. Olen itse korkeasti koulutettu ja ihan hyvin tienaava. Mua ei haittaa kustantaa yhteisistä menoista yli puolet, mutta ihan omilla avuillani (tai 2000e bruttotiennaavan) näitä mun haaveita ei valitettavasti kustanneta.

Melko vähältä mun korvaan kuulostaa, mutta minimivaatimuksena menisi ehkä just ja just. Minimituloilla tai matalalla koulutuksella kitkutteleva ihminen ei ole millään tavalla kiinnostava kumppaniehdokas. Heillä ei ole mitään yhteistä mun kanssa ja myöskään normaaliin ihmisen arkeen kuuluvat jutut eivät noilla tuloilla onnistu. Onneksi kunnollisiakin ihmisiä on olemassa, joista valita.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla, että maailma on muuttunut kylpemään suuntaan, kun nykyään miehetkin katsovat onko naisella varallisuutta ja hyvä palkka. Ennen riitti esim. pelkkä ulkonäkö naisella saada mies.

Miehet ovat vaan tulleet järkiinsä, että elämässä voi pärjätä helpommallakin. Ei tarvitse paiskia töitä niskalimassa elättääkseen perheen vaan kumppani osallistuu myös perheen elättämiseen tasapuolisesti. 

Miksi ottaa köyhän hyvnnäköisen naisen, kun tarjolla on myös varakas hyvännäköinen nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla, että maailma on muuttunut kylpemään suuntaan, kun nykyään miehetkin katsovat onko naisella varallisuutta ja hyvä palkka. Ennen riitti esim. pelkkä ulkonäkö naisella saada mies.

Kyllä se vaikuttaa lähinnä siltä, että naisista on tullut entistä kylmempiä. Pitäisi olla sitä ja tätä enemmän ja enemmän, entistä isompaa omakotitaloa, hienompaa autoa, kalliimpaa lomamatkaa, puhumatttakaan fantsuista merkkilaukuista ja kosmetiikasta. Miehille taas tuntuu merkitsevän paljon enemmän tunteet ja paljon vähemmän materia kuin naisille. Ja yhtälö olisi joka tapauksessa mahdoton, koska eipä suomalaisille miehille enää töitä ole, vaan ne on joko viety Aasiaan tai sitten ne tekee täällä joku Kalev ja Lukas polkuhintaan.

Eipä ihme, että sinkkujen määrä jatkaa kasvamistaan ja syntyvyys vaan laskee. Naisten on ihan turha syyttää tästä av-tyyliin pelkästään miehiä, koska naiset ovat itse olleet vahvasti muokkaamassa tätä nykyistä naisten kylmää ja pinnallista asennemaailmaa.

Jos pitäisi valita rikas k*sipää tai köyhä mutta kunnollinen mies, valitsisin toki mieluummin sen köyhän ja kunnollisen. Mutta jos olisi vaihtoehtoina rikas ja kunnollinen ja köyhä ja kunnollinen mies, niin mitäpä sitä kieltämään: ottaisin sen rikkaan. Elämä on ihan tarpeeksi vaikeaa ilman rahahuoliakin, niin että jos tarjoutuisi mahdollisuus päästä edes niistä eroon, kelpaisi se ilman muuta.

Rikasta k*sipäätä ei kannattaisi ottaa, koska se toisi vain rahan ratkaisemien ongelmien tilalle muita.

Jos tienaa itse hyvin, ei välitä kumppanin tuloista. Ei köyhille naisillekaan raha ole tärkeintä. Tämä luulo on tullut historian saatossa, kun vaihtoehto oli nälkäkuolema. Nuoret rakastuvat keskenään nollabudjetilla.

Vierailija kirjoitti:

Jos tienaa itse hyvin, ei välitä kumppanin tuloista. Ei köyhille naisillekaan raha ole tärkeintä. Tämä luulo on tullut historian saatossa, kun vaihtoehto oli nälkäkuolema. Nuoret rakastuvat keskenään nollabudjetilla.

Naiset vaativat kyllä järjestäänsä, että rahan tienaaminen on miehen tulevaisuuden kuvioiden keskiössä, joten ihan turhaan jauhat sontaa johonkin nollabudjettimieheen "rakastumisesta". Ei varmasti nainen "rakastu", jos mies ei osoita halua tienaamiseen ja maksamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos tienaa itse hyvin, ei välitä kumppanin tuloista. Ei köyhille naisillekaan raha ole tärkeintä. Tämä luulo on tullut historian saatossa, kun vaihtoehto oli nälkäkuolema. Nuoret rakastuvat keskenään nollabudjetilla.

Nimenoman välittää kummanin tuloista, jos itse tienaa hyvin. Tällöin on jo tottunut tiettyyn elintasoon eikä halua heikentää sitä kumppanin takia. Harvalla on kuitenkaan niin paljon rahaa hyvistä tuloista huolimatta, että voi kustantaa täysin toisen elämän myös alentamatta omaa elintasoa. 

En nyt puhu rikkaista vaan ihan tavallisista hyvätuloisista. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli yleistä sellaiset suhteet että varakas mies otti puolisokseen ei varakkaan naisen.

Nykyään se on harvinaista koska naiset vaativat että kumppanin pitää olla vähintään yhtä varakas kuin hän itse ja tämän seurauksena ei varakkaat ihmiset pariutuvat keskenään ja tämä johtaa siihen että moni perheistä elää köyhyydessä.

Ihanne tilanne olisi se että varakkaat miehet ottaisivat puolisoikseen köyhiä naisia ja varakkaat naiset ottaisivat puolisoikseen köyhiä miehiä.

”Ennen” mentiin myös naimisiin kunnes kuolema erottaa ja se matalampituloinan nainen oli arvostettu kodin hengetär ja äiti, joka pesi ja silitti kiltisti miehen vaatteet ja hillosi omenat ja kasvatti perilliset. Nykyäänhän taitaa elämänmittainen liittoutuminen olla lähinnä jotain ”uskovaisten vanhakantaisuutta”?

Vaikka yksilö (=nainen) voi paremmin kun on itsenäinen ja itsepäinen se ei lapsille, perheelle ja tälle yhteiskunnalle välttämättä tee kovinkaan hyvää...

Mutta sitä en ymmärrä, miksi ehdotat, että kukaan valitsisi suoraan varallisuuden perusteella (ihmeeksi mennyt parinvalinnan prosessi...) ja varakas nainen valitsisi köyhän miehen - eihän se mieskään kuitenkaan kovinkaan tyypillisesti mikään ’kodin hengetär’ ole?

Kai tuo samankaltainen varallisuustaso tulee siinä sivussa aika luontevasti kun mennään kiinnostuksenkohteet ja miten yksilö on kasvatettu edellä...

Varallisuuden määrä + suhde rahaan kiinnostaa sen verran, ettei minua kiinnosta enää ikinä elättää aikuista miestä. Ei tarvitse olla rikas, mutta jos päädytään muuttamaan yhteen, miehen pitää pystyä maksamaan tasaveroinen osansa normaaleista asumiskuluista (vuokra, sähköt, jätemaksut...), omat ruokansa ja lomamenonsa. Ei enää ikinä kiitos suhdetta, jossa aletaan liusua siihen että ensin mies käyttää omat rahansa mihin lystää ja sitten pitäisi saada käyttää minun rahani siihen, mihin hän tahtoo ne käytettävän. Ei enää sitä, että kertoo ostaneensa kalliita harrastusvälineitä ja hitsit kun on varaa tohon mun sähkölaskun osaan vasta ensi kuussa. Ei enää sitä, että "käykö että maksetaan kaupassa aina vuorotellen?" menee siihen, että minun maksettavakseni kasataan kärryllinen kalliita lisäravinteita, juustoja ja luoja ties mitä.

Sellainen kyllä vetää suhteen vinoon. En usko sellaiseen "yhteiset rahat" -käytänteeseen, en enää. Eli joo, ei tarvitse olla varakas eikä uraohjus, voi olla vaikka työtön. Mutta rahaa pitää olla sen verran, että se riittää valittuun elämänmalliin ja suhde siihen rahaan sellainen, ettei niitä tuloja työnnetä jo kuun ekalla viikolla kaikenlaisiin mielijohteisiin ja sitten vaadita, että naisen pitää täyttää ruokakaapit.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli yleistä sellaiset suhteet että varakas mies otti puolisokseen ei varakkaan naisen.

Nykyään se on harvinaista koska naiset vaativat että kumppanin pitää olla vähintään yhtä varakas kuin hän itse ja tämän seurauksena ei varakkaat ihmiset pariutuvat keskenään ja tämä johtaa siihen että moni perheistä elää köyhyydessä.

Ihanne tilanne olisi se että varakkaat miehet ottaisivat puolisoikseen köyhiä naisia ja varakkaat naiset ottaisivat puolisoikseen köyhiä miehiä.

Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Ei koskaan ole ollut laajasti tapana, että miehet olisivat ottaneet naisen alemmasta sosiaaliluokasta. Naiset saattoivat olla varattomia, koska heillä ei tyypillisesti ollut työtä tai omaisuutta, mutta he olivat kuitenkin puolisonsa asemaa vastaavasta perheestä. Heillä oli miehen aseman mukainen sosiaalinen pääoma: sosiaalinen verkosto, ymmärrys luokan toimintatavoista jotka olivat usein tarpeettoman mutkikkaita juuri nousukkaiden torjumiseksi, ja koulutus.

Onneksi tuli lyöttäydyttyä yhteen miehen kanssa kun oltiin köyhiä opiskelijoita pari vuosikymmentä sitten. Nyt tilanne on se, että mies tienaa kolme kertaa enemmän. Laittaakohan se mut pian pihalle? Onneksi ei ole avioehtoa.

Rikkailla kakaroilla on kivempaa.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tuli lyöttäydyttyä yhteen miehen kanssa kun oltiin köyhiä opiskelijoita pari vuosikymmentä sitten. Nyt tilanne on se, että mies tienaa kolme kertaa enemmän. Laittaakohan se mut pian pihalle? Onneksi ei ole avioehtoa.

Ei heitä, koska olette tottuneet tiettyyn elintasoon yhdessä ja nyt miehen paremmat tulot vain parantavat tätä elintasoa.

Ongelma on siinä, jos tavattaessa ollaan hyvin erilaisissa elintasoissa. Haluaako toinen alentaa elintasoaan elättääkseen myös toista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tuli lyöttäydyttyä yhteen miehen kanssa kun oltiin köyhiä opiskelijoita pari vuosikymmentä sitten. Nyt tilanne on se, että mies tienaa kolme kertaa enemmän. Laittaakohan se mut pian pihalle? Onneksi ei ole avioehtoa.

Ei heitä, koska olette tottuneet tiettyyn elintasoon yhdessä ja nyt miehen paremmat tulot vain parantavat tätä elintasoa.

Ongelma on siinä, jos tavattaessa ollaan hyvin erilaisissa elintasoissa. Haluaako toinen alentaa elintasoaan elättääkseen myös toista. 

Mutta särähti kyllä korvaan, että onneksi ei ole avioehtoa. Olet kuitenkin miehesi nykyisten rahojen perässä. 

Aika moni ihmisistä, jotka sanoo, ettei varallisuudella ole merkitystä rakkaudessa, eivät ole raahanneet perässä työtöntä kivirekeä. Minä olen. Joku tuolla alussa jo mainitsikin ne negatiiviset lieveilmiöt, jotka se mm. tuo mukanaan ja tietysti se, että itse kaivat omaa kuvetta kahden edestä jatkuvasti. Mainitsen nyt vielä, että puhun nyt sellaisesta työttömyydestä, joka nuorella ihmisellä on kyllä johtunut ihan omasta saamattomuudesta. Tästä päästäänkin sitten aasinsillalla siihen, että varallisuus silloin, kun sen on itse luonut, kertoo myös tietyistä henkilökohtaisista ominaisuuksista, kuten kunnianhimo ja päämäärätietoisuus, joita miehessä arvostan, joten kyllä se jotain merkitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tuli lyöttäydyttyä yhteen miehen kanssa kun oltiin köyhiä opiskelijoita pari vuosikymmentä sitten. Nyt tilanne on se, että mies tienaa kolme kertaa enemmän. Laittaakohan se mut pian pihalle? Onneksi ei ole avioehtoa.

Ei heitä, koska olette tottuneet tiettyyn elintasoon yhdessä ja nyt miehen paremmat tulot vain parantavat tätä elintasoa.

Ongelma on siinä, jos tavattaessa ollaan hyvin erilaisissa elintasoissa. Haluaako toinen alentaa elintasoaan elättääkseen myös toista. 

Mutta särähti kyllä korvaan, että onneksi ei ole avioehtoa. Olet kuitenkin miehesi nykyisten rahojen perässä. 

Olen huonommassa työssä, koska olemme joutuneet muuttamaan miehen työn perässä ja tälläkin hetkellä asumme paikkakunnalla x, josta en ole saanut koulutustani vastaavaa työtä. Olen siis uhrannut oman urani miehen uran puolesta. Katson olevani oikeutettu mahdollisen eron tullen jonkinlaiseen hyvitykseen.

Mua pyysi huomattavan varakas mies ulos. Kävin kaksilla treffeillä, enkä suostunut enempää vaikka mies kiva olikin. En olis ikinä voinut tarjota sille miehelle mitään, joten joo. En pystyis olemaan rikkaan miehen kanssa.