Lue keskustelun säännöt.
Varallisuuden merkitys kumppania etsiessä
07.10.2019 |
Kuinka paljon painoarvoa on varallisuudella esim. nettideittiä treffatessa.. Meneekö helpommin jatkoon, jos on äveriäs mies tai nainen-rehelliset kommentit kiitos.
Kommentit (248)
Mulle raha ei merkitse titetenkään eniten, mutta jos ei ole kummoisia tuloja tai edes vähää varallisuutta tässä iässä (30+), pidän yhtälöä vähän hankalana.
En halua elättää ketään tai maksaa toisten huveja. Mut on kasvatettu siten, että ihmisellä on velvollisuus huolehtia itsestään. Tätä vaadin enemmän kuin suuria rikkauksia. Riippakiviä tai muiden elatuksesta riippuvaisia en kaipaa parisuhteeseen.
On kyllä tullut nähnyt monenlaista hiihtäjää, mitä taloudellisten asioiden hoitoon tulee. Omasta näkökulmasta pahimpia ovat kuitenkin ne, jotka ovat velkarahalla hankkineet hienoja vaatteita, hulppeita autoja ja näkyvät kulissit ympärilleen. Ihmiset, joilla puuttuu suhteellisuudentaju on kyvyttömyys hallita rahankäyttöään ja hoitaa omaisuuttaan järkevästi, eivät iske. Varallisuudesta ei ole koskaan haittaa, jos siihen osaa suhtautua luontevasti eikä vedä yli.
Eli järjen puute kaikessa talousasioihin liittyvässä on suurin turn-off.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut ehkä neljä varakasta miestä, joita olen tapaillut kevyehkösti. Jos olisin ollut rahan perään, olisin hyvin voinut koukuttaa miehet.
Jostain syystä minua alkoi ahdistaa, juurikin raha. Koin sen isona kuiluna. Näin, että oma henkinen kasvuni tyrehtyisi, jos heittäydyn siihen maailmaan. Halusin siis olla ja elää juuri itselleni sopivalla tavalla. Tavallaan toisen rahoilla olemisesta tulee kehys, jonka sisällä on elettävä.
Yksi miehistä tosin ehdotti, että voisin asua hänen talossaan ja tehdä juuri sitä mitä itse ikinä haluan. Hän oli lähimpänä ymmärrystä siitä, kuinka valtava itsenäisyyden ja vapauden kaipuu minulla on. Jollakin tavalla koen myös, että nämä miehet aistivat minussa, että etsin jotain muita asioita elämässä kuin materiaa. Siksi pitävätkin minusta, luulen.
Tämä ajatus tuntuu sellaisesta ihmisestä naurettavalta, joka haluaa elää pintakiiltoa.
Minä taas näen kauneutta ympärillä monissa epätyypillisissä asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ainakin itse kokenut, että miehet varmistavat varallisuuden heti kirjoittelun alussa jollain kiertevällä kysymyksellä. Omistusasunto tuntuu olevan edellytys ja jotenkin itsekin häpeän että asun vuokralla, pk-seudulla vaan asuntojen hinnat ovat niin älyttömiä etten yksiasuvana pääse niihin enää kiinni. Rahaa on säästössä ja toisen kanssa yhdessä saisin asunnon ostettua, mutta tuntuu että olen kakkosluokan kansalainen joka ei kelpaa oikein kenellekään.
Minulle kelpaisi. Tosin en tiedä auttaisiko nettotuloni meitä asuntoon kiinni pk seudulta tai muusta kasvukeskuksesta. Tuleehan toi varallisuus jollakin tapaa puheeksi treffeillä. Ei siinä tiedä mitä sanoisi jos toinen kertoo ostaneensa kämpän johon itsellä ei tule olemaan koskaan varaa.
Aivan oleellisen keskeinen. En ala rahojani jollekin köyhälle kanalle syytämään.
T. Äveriäs Mies
Vierailija kirjoitti:
Mulle raha ei merkitse titetenkään eniten, mutta jos ei ole kummoisia tuloja tai edes vähää varallisuutta tässä iässä (30+), pidän yhtälöä vähän hankalana.
En halua elättää ketään tai maksaa toisten huveja. Mut on kasvatettu siten, että ihmisellä on velvollisuus huolehtia itsestään. Tätä vaadin enemmän kuin suuria rikkauksia. Riippakiviä tai muiden elatuksesta riippuvaisia en kaipaa parisuhteeseen.
On kyllä tullut nähnyt monenlaista hiihtäjää, mitä taloudellisten asioiden hoitoon tulee. Omasta näkökulmasta pahimpia ovat kuitenkin ne, jotka ovat velkarahalla hankkineet hienoja vaatteita, hulppeita autoja ja näkyvät kulissit ympärilleen. Ihmiset, joilla puuttuu suhteellisuudentaju on kyvyttömyys hallita rahankäyttöään ja hoitaa omaisuuttaan järkevästi, eivät iske. Varallisuudesta ei ole koskaan haittaa, jos siihen osaa suhtautua luontevasti eikä vedä yli.
Eli järjen puute kaikessa talousasioihin liittyvässä on suurin turn-off.
Jokainen työssä käyvä pystyy elättämään itsensä. Ongelma onkin jos ei ole mahdollisuutta maksaa puolta toisen vaatimasta elintasosta kuten asunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle raha ei merkitse titetenkään eniten, mutta jos ei ole kummoisia tuloja tai edes vähää varallisuutta tässä iässä (30+), pidän yhtälöä vähän hankalana.
En halua elättää ketään tai maksaa toisten huveja. Mut on kasvatettu siten, että ihmisellä on velvollisuus huolehtia itsestään. Tätä vaadin enemmän kuin suuria rikkauksia. Riippakiviä tai muiden elatuksesta riippuvaisia en kaipaa parisuhteeseen.
On kyllä tullut nähnyt monenlaista hiihtäjää, mitä taloudellisten asioiden hoitoon tulee. Omasta näkökulmasta pahimpia ovat kuitenkin ne, jotka ovat velkarahalla hankkineet hienoja vaatteita, hulppeita autoja ja näkyvät kulissit ympärilleen. Ihmiset, joilla puuttuu suhteellisuudentaju on kyvyttömyys hallita rahankäyttöään ja hoitaa omaisuuttaan järkevästi, eivät iske. Varallisuudesta ei ole koskaan haittaa, jos siihen osaa suhtautua luontevasti eikä vedä yli.
Eli järjen puute kaikessa talousasioihin liittyvässä on suurin turn-off.
Jokainen työssä käyvä pystyy elättämään itsensä. Ongelma onkin jos ei ole mahdollisuutta maksaa puolta toisen vaatimasta elintasosta kuten asunnosta.
Aina voi asua kaupungin vuokrakämpässä. Todellinen rakkaus ei katso rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle raha ei merkitse titetenkään eniten, mutta jos ei ole kummoisia tuloja tai edes vähää varallisuutta tässä iässä (30+), pidän yhtälöä vähän hankalana.
En halua elättää ketään tai maksaa toisten huveja. Mut on kasvatettu siten, että ihmisellä on velvollisuus huolehtia itsestään. Tätä vaadin enemmän kuin suuria rikkauksia. Riippakiviä tai muiden elatuksesta riippuvaisia en kaipaa parisuhteeseen.
On kyllä tullut nähnyt monenlaista hiihtäjää, mitä taloudellisten asioiden hoitoon tulee. Omasta näkökulmasta pahimpia ovat kuitenkin ne, jotka ovat velkarahalla hankkineet hienoja vaatteita, hulppeita autoja ja näkyvät kulissit ympärilleen. Ihmiset, joilla puuttuu suhteellisuudentaju on kyvyttömyys hallita rahankäyttöään ja hoitaa omaisuuttaan järkevästi, eivät iske. Varallisuudesta ei ole koskaan haittaa, jos siihen osaa suhtautua luontevasti eikä vedä yli.
Eli järjen puute kaikessa talousasioihin liittyvässä on suurin turn-off.
Jokainen työssä käyvä pystyy elättämään itsensä. Ongelma onkin jos ei ole mahdollisuutta maksaa puolta toisen vaatimasta elintasosta kuten asunnosta.
Olenko marginaalissa, kun mielestäni suhteessa ollaan rakkaudesta, eikä minkään taloudellisen liiton takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on työtön ja täysin varaton, kertoo se yleensä elämänhallinnan ongelmista ja tälläinen ihminen minua ei kiinnosta ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehet kysyvät koulutusta, ammattiasemaa ja täten myös varallisuutta hieman kiertelemällä. Nykymies ei halua mitään elättiä vaivoikseen ja hyvä niin.
Tasa-arvon kannattaja
Tämähän on hyvä keino päästä miesloisista eroon. Kun kerron ammattini ja työni, toinen tietää että tienaan n. 2500€/kk. Mutta omaisuutta minulla onkin sitten n. 650 000€ edestä. Minäkään en halua elättiä vaivoikseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kaikki kaikessa, vain peniksen koolla voi olla yhtä paljon merkistystä.
Vierailija kirjoitti:
Aivan oleellisen keskeinen. En ala rahojani jollekin köyhälle kanalle syytämään.
T. Äveriäs Mies
Kotkot veit kaakatuksen suustani!
Nämä jotka itkevät täällä naisten (muka)rahahuoraamista ovat ne samat, jotka haluaisivat itselleen saman statuksen toisinpäin eli kun itsellä ei miehellä ole varallisuutta eikö kykyä sitä kerryttää niin nykyaikaisen TASA-ARVON nimissä JONKUN naisen pitäisi nähdä heidätkin luojan lahjana naissukupuolelle ja rahoittaa heidän yli varojensa elonsa - koska kyll ä heilläkin täytyy olla oikeis nauttia JONKUN rahoista - onhan tässä maailmassa ollut paljon naisia jotka ovat nauttineet miehen rahojen tuomasta elintasosta.
Mutta siis tuollaiset lokkikukot eivät kyllä kiinnosta pätkääkään, ja toivottavasti kaikki naiset osaavat kiertää heidät kaukaa!
Eli siinä mielessä varallisuudella on hyvinkin merkitystä, että molempien tulisi kyetä suunnilleen samanlaiseen elämään omilla varoillaan. (Ja olen silti nykyisen aviomieheni matkoja ym maksanut, kun varallisuutta on tarpeeksi - molemmilla - on helppoa olla myös avokätinen ).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40+ vuotiaana ihan yhdentekevää.
Kyllä ne keski-iän pahemmalla puolella olevat epätoivoiset sinkkunaiset, jotka iskevät rakennekyntensä nimenomaan varattuihin miehiin, ovat todellakin vain ja ainoastaan rahan perässä. Ja turha tulla lätisemään, että näitä ei ole. Ihan omin silmin nähnyt ja useamman tapauksen. Kun ei enää sinkkumiehille kelpaa, niin tissityrkkytoppi päälle ja se parisuhteensa allonpohjassa oleva varattu on helppo nakki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on valitettava totuus, että ainakin naisista lähes kaikki ovat järjestäänsä maksullisia höroja. Töissä pitää käydä, rahaa pitää olla ja sitä pitää myös käyttää naiseen, ts. nainen pitää käytännössä ostaa rahalla. Hyvin harva nainen pystyy puhtaisiin ja aitoihin tunteisiin, kiinnostumaan aidosti miehestä ja tuntemaan aidosti miestä kohtaan sen sijaan, että haluaa vain taloudellisen hyödyn miehestä. Koomiset tekosyyt, kuten joku "arvostus" (esim viesti nro 18) on toki mietitty valmiiksi, vaikka tyhmempikin huomaa, että se on vain säälittävä yritys selitellä omaa rahahuöraamista.
Sitten nämä samat maksulliset ja tunteettomat suomiakat niin paheksuvat, jos joku mies kehtaakin hakea kaukomailta thaikun turhamaisen ja itsestään suuria luulevan suomiprimadonnan sijaan. Mitä nyt ainoa ero näiden välillä on se, että se thaikku on suomihoröa halvempi ja vähemmän turhamainen.
Miehistä en osaa sanoa, koska en ole kiinnostunut niistä tässä mielessä.
Paheksuvat? Täällähän rukoillaan että hakisitte jo VIIMEIN itsellenne naisen thaikuista.
Olen lähemmäs viisikymppinen nainen ja en todellakaan alkaisi miehen takia enää tinkimään elintasostani. Olen hyvätuloinen ja kohtuullisen varakas ja vastaavaa edellyttäisin mieheltäkin.
Kyllä mulle on tärkeää, että mies on korkeakoulutettu fiksulta alalta, ja että tekee töitä +3000e kuukausipalkalla. Näin kolmenkympin korvilla pitäisi olla myös kerrytettyä omaisuutta n. 20-50k e.
Mä haluan lapsia ja perheen. Haluan asua pk-seudulla hyvien kulkuyhteyksien varrella uudehkossa rivarinpätkässä tai erillistalossa. Olen itse korkeasti koulutettu ja ihan hyvin tienaava. Mua ei haittaa kustantaa yhteisistä menoista yli puolet, mutta ihan omilla avuillani (tai 2000e bruttotiennaavan) näitä mun haaveita ei valitettavasti kustanneta.
Olen nainen 49v ja naimisissa toista kertaa. Sekä ensimmäisellä että toisella kierroksella kumppanin varallisuus on ollut yksi kriteereistä mukavuuden ja sopivuuden ohella. Mitään rikasta en ole etsinyt vaan normaalia elämässä eteenpäin menevää, pikkuhiljaa asuntosäästöjä kerryttävää ja lainoja makselevaa, työtä tekevää ja mielellään pientä sijoistustoimintaa harjoittavaa, keskiluokkaista, oikeistolaista duunarimiestä olen aina etsinyt ja sellaisen kummallakin kerralla löytänyt. Samanlaisen kuin olen itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle raha ei merkitse titetenkään eniten, mutta jos ei ole kummoisia tuloja tai edes vähää varallisuutta tässä iässä (30+), pidän yhtälöä vähän hankalana.
En halua elättää ketään tai maksaa toisten huveja. Mut on kasvatettu siten, että ihmisellä on velvollisuus huolehtia itsestään. Tätä vaadin enemmän kuin suuria rikkauksia. Riippakiviä tai muiden elatuksesta riippuvaisia en kaipaa parisuhteeseen.
On kyllä tullut nähnyt monenlaista hiihtäjää, mitä taloudellisten asioiden hoitoon tulee. Omasta näkökulmasta pahimpia ovat kuitenkin ne, jotka ovat velkarahalla hankkineet hienoja vaatteita, hulppeita autoja ja näkyvät kulissit ympärilleen. Ihmiset, joilla puuttuu suhteellisuudentaju on kyvyttömyys hallita rahankäyttöään ja hoitaa omaisuuttaan järkevästi, eivät iske. Varallisuudesta ei ole koskaan haittaa, jos siihen osaa suhtautua luontevasti eikä vedä yli.
Eli järjen puute kaikessa talousasioihin liittyvässä on suurin turn-off.
Jokainen työssä käyvä pystyy elättämään itsensä. Ongelma onkin jos ei ole mahdollisuutta maksaa puolta toisen vaatimasta elintasosta kuten asunnosta.
Olenko marginaalissa, kun mielestäni suhteessa ollaan rakkaudesta, eikä minkään taloudellisen liiton takia?
Jos mä saan 1500 e netto kk ja sinä saat 4000e netto kk. Aivan oikeastiko olisit valmis elämään kanssani? Sen verran kyyiseksiolen tullut että epäilen.
Vähän ohis, mutta juuri viime viikolla yksi ystävä huokaisi "Tätä minä en silloin ajatellut".
Kyseessä on koulutettu, hyvällä palkalla työskentelevä mies, joka on keskellä avioeroprosessia. Tuleva ex vaimo on osa-aikainen perhepäivähoitaja, joka on hoitanut yhteisiä lapsia pitkään kotona. Ystäväni sanoi ihan suoraan, että hänelle tämä järjestely sopi mitä mainioimmin avioliiton alkuaikoina. Ja että itse parinvalinnassaan ei kiinittänyt huomiota naisen tuloihin.
Nyt erotilanteessa valinta iski takaisin. Ensin arvioitiin lapsille sopiva elintaso ja sitten sen kulut jaettiin suhteessa vanhempien tuloihin. Kun ex on tulojensa puolesta köyhyysrajalla, niin valtaosa kuluista kaatuukin sitten sille tienaavalle puolisolle. Tämä tulee vaikuttamaan kaverini elämässä vielä pitkään avioliiton päättymisen jälkeenkin. Ja tätä hän ei ollut ajatellut.
niin, et varmasti.Varmaan hienot fiilikset.