Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkä parisuhde ”pitäisi” olla takana, ennen kun aletaan yrittää vauvaa?
Missä ajassa toiseen on tutustunut niin, että olisi edes kohtuullisen turvallista alkaa miettiä vauvaa? Ikinähän sitä ei tietenkään täysin voi tuntea toista, eikä tulevasta koskaan varmasti tiedä, mutta mitä ajattelette?
Kommentit (492)
Vierailija kirjoitti:
5+ vuotta.
Ensihuuma on kadonnut, ja on mahdollisesti koettu vastamäkiäkin.
Suuri syy avioerojen määrään on se että naiset venyttävät pariutumista ihan kalkkiviivoille, ja naimisiin mennään vauvakuumeen siivittämänä.
Eiköhän se ole miehet, jotka sitä paritumista venyttävät. Itse olen löytänyt avioon haluavan miehen vasta lähempänä kolmeakymppiä, mitään lapsellisia teinipelleilyjä en hyväksynyt poikaystäväksi. Kavereilla ongelmana, että miehet eivät halua edes lapsellisia teiniseurusteluita, haluavat vain viipottaa ja panna ympäriinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seitsemännen vuoden kriisi on oltava lusittuna voitokkaasti yli, ennen kuin lapsia kannattaa hankkia.
Joka suhteeseen tulee semmoinen. Kriisissä koetellaan sitä, kestääkö parisuhde oikeasti arkea intohimon laimennuttua ja suhteen muututtua kahden itsenäisen ihmisen yhteiseksi asiaksi. Jos seitsemännen vuoden kriisin kestää, niin hyvä.
Varmaan ihanne tapaus oli se 3-4 vuotta, mutta jos on ikää +35, niin kyllä se ihan max 2 vuotta on se aika.
Vierailija kirjoitti:
Olin 19v, kun 18v nainen tuli elämääni. Ehkäisy on kunnossa, mennään pitämään kivaa. Mitä enemmän tutustuin, sen enemmän alko olee fiilis että inan mental nuts ja ongelmia tulossa.
Joo, olen raskaana, meille tulee vauva. Hienoa, minut huijattiin isäksi sekä mental nutsin elätiksi. 8v jaksoin, teki kyllä selväksi että jos hänet dumppaan niin en näe lastani enää ikinä. näin siinä kävi sitten.
Lapsen teko on aina kahden kauppa, kyllä se keskustelemalla rupee olee selvä että onko aika, onko molemmat varmoja että hyvä idea ja sitoutunut parisuhteeseen ja lapseen.
Voi ei, tsempit sulle ihan sydämen pohjasta! Tuo on kyllä ehkä ihmiselämän vanhin moka. Itse pelkään, että omat nuoret mokaisivat samalla tavalla ja elämä olis sitten taputeltu siihen teinivanhemman vauva-arkeen. Olen pojalleni tolkuttanut ehkäisyn tärkeydestä kyllä, mutta... Harmi, kun se abortti on aina naisen päätös ja se voikin sitten olla sillä nuorella äidillä se, ettei sitä tee.
Kyllähän se elo kulkee varmasti nuorena vanhempanakin, mutta aina se on vähän monimutkaisempaa. Mutta tsemppiä, onneksi ne lapset kasvaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin pitkä että tietää millainen toinen on univelkaisena, ja miten toinen siihen reagoi. Niin pitkään että tietää pystyyko molemmat kantamaan vastuun, vaikka väsyttäisi eikä huvittaisi yhtään. Niin pitkään että tietää mitä mieltä toinen on lasten kasvattamisesta (ei vain siitä että tykkää lapsista, tai haluaa niitä), tietää että olette samoilla linjoilla sekä kasvatustyylistä, että töiden jaosta. Niin pitkään että tietää, ettei parisuhde hajoa, vaikka siihen ei muutamaan kuukauteen saattaisi pystyä panostamaan juuri yhtään. Niin pitkään että tietää pystyykö toinen asettamaan pienen ihmisen tarpeet omien tarpeidensa edelle. Jne. Ei ole ajasta kiinni, vaan kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu tämä tärkeää , jos alkaa ikää olla ei pidä odotella yhtään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 kk. Silloin on ehtinyt tajuta seurustelevansa eikä ole ensimmäinen seksikerta
Ihan sama. Toisilla sujuu hyvin saada vauva jo lyhyemmänkin suhteen jatkoksi ja toiset taas jotka ovat olleet jo vuosia yhdessä eroavat vauvan saatuaan koska eivät kestä vauvan tuomaa muutosta elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli suhdetta takana vuoden verran ja lasta ruvettiin yrittämään heti hääyönä. Saman tien tärppäsikin. Siitä on nyt 40v aikaa ja silloin olimme 18 ja 22 vuotiaita. Siihen pyräyteltiin kolme sisarusta vielä lisää vuoden parin välein. Mukavasti on mennyt ja nyt ollaan tietenkin isovanhempia, pitkä hyvä liitto takana. Ei se aika ole niin ratkaisevaa, vaan asenne. Kun molemmilla on tahto pysyä kimpassa ja kantaa vastuuta, asiat hoituvat kyllä.
Eipä tuohon tainnu mennä viittäkään minuuttia. 🥱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavaperhe oli hyvänpäiväntuttuina kännipanolla kun lapsi sai alkunsa. Ovat kyllä edelleen yhdessä ja vahinko kirjoittaa ylioppilaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei ole täysin turvallista, sillä lapsen saaminen aktivoi kaikenlaiset lapsuuden kriisit. Se 10 vuotta ihana kumppani voi muuttua raivostuttavaksi lapsiolennoksi hetkessä.
Aina kun lapsi saadaan, MOLEMPIEN pitäisi ajatella, että hätätilanteessa on selvittävä sen kanssa yksin. Jos ei muuta, niin toinen saattaa vaikka kuolla.
Juuri niin. Aika monelle on käynyt niin että kumppani on muuttunut lapsen saamisen myötä kuin täysin eri ihmiseksi, vaikka olisi oltu yhdessä ennen lasta 5, 10 tai 15 vuotta. Omassa lapsuudessa saadut negatiiviset käyttäytymismallit voivat istua yllättävän lujassa, jos ei ole tehnyt tietoisesti töitä niiden kukistamiseksi. Myös muut lapsuudenaikaiset kokemukset ja traumat voivat nousta pintaan oman lapsen syntyessä. Tiedän tapauksen, jossa näin on käynyt myös ammattiauttajalle, eli terapia ja oma ammattikaan ei ole auttanut torjumaan oman lapsuuden mörköjä.
Eli aina kun lisääntyy toisen ihmisen kanssa, ottaa riskin siitä, millainen vanhempi tuosta toisesta sitten kuoriutuu. Etukäteispuheilla ja -lupauksilla ei ole tällaisessa asiassa mitään merkitystä. Eikä kukaan voi mennä takuuseen edes itsestään ja siitä, millainen vanhempi tulee lapselleen olemaan.
Itselläni meni näin: minä 21v mies 22v tavatessa. Seurusteltiin 2kk, ostettiin talo yhdessä samantien. 23v ollessani kihloihin, 24v naimisiin, 26v talo myyntiin, uuden talon rakentaminen. Uusi talo valmis 28v. Äidiksi tulin 31v
Monet yrittää jo kahden tunnin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No esim puoli vuotta. Täytyy ottaa ikä huomioon.
Ajatteletko, että vanhemmat ihmiset voisi tehdä nopeammin? Minkä ikäinen on vanha? Vilpittömästi kiinnostaa mitä muut asiasta ajattelee 😊
No, paria vuotta vaille nelikymppisenä tavannut pariskunta ei voi rakentaa hiljakseen parisuhdetta, viettää huolettomia kahdenkeskeisiä seurusteluvuosia ja hitsautua rauhassa yhteen ennen suurempia suunnitelmia samalla lailla, kuin myöhäisteinit, parikymppiset ja kolmenkympin alkupäässä olevat voivat. Siinä iässä lapset on heti ajankohtainen asia, jos niitä vielä haluaa saada.
Kuulostaa epäreilulta, mutta eipä se ole minun keksimäni lisääntymisbiologinen ominaisuus
Vierailija kirjoitti:
Mä tarkistin mun opelta, et ois hyvä oottaa yheksä kuukautta, jos tekee liian aikasin tai liian myöhään niin siitä voi tulla vammanen.Niin ja mun ope kyllä tietää ku se on sairaanhoito opettaja mun koulussa. Mä valmistun kohta sairaanhoitajaksi ja haluun synytysosastolle tai lasten osastolle kun mä en oikeen jaksais vanhi ihmisii.
Miten olet päässyt pääsykokeista läpi, entä tenteistä ja harjoitteluista?
:DD
Ikinä ei ole täysin turvallista, sillä lapsen saaminen aktivoi kaikenlaiset lapsuuden kriisit. Se 10 vuotta ihana kumppani voi muuttua raivostuttavaksi lapsiolennoksi hetkessä.
Aina kun lapsi saadaan, MOLEMPIEN pitäisi ajatella, että hätätilanteessa on selvittävä sen kanssa yksin. Jos ei muuta, niin toinen saattaa vaikka kuolla.