Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkä parisuhde ”pitäisi” olla takana, ennen kun aletaan yrittää vauvaa?
Missä ajassa toiseen on tutustunut niin, että olisi edes kohtuullisen turvallista alkaa miettiä vauvaa? Ikinähän sitä ei tietenkään täysin voi tuntea toista, eikä tulevasta koskaan varmasti tiedä, mutta mitä ajattelette?
Kommentit (492)
Pitää ensin keskustella tietyt asiat läpi. Jos keskustelu on vaikeaa, niin elä yksin, pliis, ei kaikkien ole pakko pariutua ja vääntää vauvoja. Elämässä on muutakin.
1. Rahat ja toimeentulo, elatus
2. Asuminen
3. Appivanhemmat ja suku
4. Käytös ja rahat
5. Alkoholi, päihteet ja ruoka
6. Lastenkasvatus
7. Kotieläimet
Älä hyväksy kierteleviä vastauksia, kuten, oishan se vauva ihan kiva, siis haloo, onko se joku pehmolelu, vai, katsotaan, aika näyttää, ei mitään väliä. Pistä se toinen selkä seinää vasten, testaa matkoilla, kulttuuririennoissa ja pikku vastoinkäymisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tarkistin mun opelta, et ois hyvä oottaa yheksä kuukautta, jos tekee liian aikasin tai liian myöhään niin siitä voi tulla vammanen.Niin ja mun ope kyllä tietää ku se on sairaanhoito opettaja mun koulussa. Mä valmistun kohta sairaanhoitajaksi ja haluun synytysosastolle tai lasten osastolle kun mä en oikeen jaksais vanhi ihmisii.
"ois hyvä oottaa yheksä kuukautta, jos tekee liian aikasin tai liian myöhään niin siitä voi tulla vammanen"
Yhden illan panosta tulee vammainen lapsi?
Just joo, Sherlock.
Riippuu missä iässä pariskunta on tavannut toisensa. Jos myöhemmällä iällä ja vakituiset työpaikat, niin toimeentulo olemassa. Nuori opiskelijaparinkunta luonnollisesti odottaa pidempään jotta saa opinnot päätökseen.
Älä hyväksy kierteleviä vastauksia, kuten, oishan se vauva ihan kiva, siis haloo, onko se joku pehmolelu, vai, katsotaan, aika näyttää, ei mitään väliä. Pistä se toinen selkä seinää vasten, testaa matkoilla, kulttuuririennoissa ja pikku vastoinkäymisissä.
Joo, jos kumppani pitää panna selkä seinää vasten ja vaatia sitoumus. Ei se niin toimi. Lapsi muuttaa parisuhteen ja perhe elämän totaalisen erilaiseksi. On aika ennen lapsia jne. Nuorena jaksaa lapsia paljon paremmin kuin ikääntyneen, se on jotenkin luontevaa esim 25 vuotiailla. 40 v. on aikuisuuden tuomia omia juttuja niin paljon enemmän että voi tuntua että mihin se lapsi sopii omassa elämässä... Onneksi on biologinen kello joka helpottaa asiaa. Lapsihan on pohjimmiltaan niin luonnollinen juttu, että sopiva aika on yksilöllisesti milloin vaan.
Meillä alkoi yritys ensimmäisestä yhteisestä yöstä eikä kauaa mennyt kun yritys onnistui. Nyt jo monta vuotta yhdessä ja perhe vaan kasvanut. Joskus sitä tietää heti, että tässä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerkeekö vielä nelikymppisenä? Tietäjät tietää
Mikä kysymys? Jokainen tietää sen omalla kohdallaan, jos ei tiedä Älä edes yritä. T. Pienen pojan äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekoilta tapaamisilta:
rappukäytävässä napsahti nalli.
Hyvin on mennyt. Onnellisesti onnistui.
Kävi tuuri.
Meitä naurattaa vieläkin.
Lapsi jo 20 v.
Kyllä se ikä ja elämänkokemus oikeasti vaikuttaa. Jos alkaa seurustella alle parikymppisenä, ei tunne vielä oikein itseäänkään. Vaikea tietää, mitä toivoo toiselta, pidemmän päälle. Ja kun ei se toinenkaan ehkä myös tiedä, millainen on pohjimmiltaan, jos hänkin vielä kovin nuori.
Nelikymppinen taas varmasti on pohtinut näitä asioita jo vuosia, ja on kokemusta aistia, vaikuttaako asiat oikeasti olevan kuten näyttää, ensihuumassakin. Myös se noin nelikymppinen puoliso tietää tässä vaiheessa jo varmemmin omista arvoistaan, asenteistaan ja tavastaan elää tätä elämää.
Joten nuorempi ihminen voi tarvita ainakin 5vuotta, varttuneempi pääsee samaan pisteeseen muutamassa kuukaudessa. Ja sitten kaikkea siltä väliltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun se oikea kumppani osuu kohdalle, sen voi tietää nopeastikin. Olen itse seurustellut elämäni aikana kolmen miehen kanssa. Kahden ekan kanssa olin epävarma, tiesin haluavani lapsia, mutta moni asia huoletti ja arvelutti. Vaikka seurustelua oli takana pari-kolme vuotta, en kokenut olevani valmis lapseen tai suhteemme olevan valmis sille. Nyt jälkikäteen tajuan, että kumppani ei ollut oikea ja siitä se kiikasti. Kun tapasin kolmannen poikaystäväni eli nykyisen aviomieheni, tunsin jo lyhyen seurustelun jälkeen että tähän suhteeseen haluan ja uskallan saada lapsen, vaikka heti. Esikoinen syntyikin oltuamme yhdessä noin 1,5 v. Nyt 10 v. kulunut, kaikki on mennyt hyvin, lapsia nyt kaksi, parisuhde entistäkin läheisempi ja luottamuksellisempi.
Onnea sinulle! Olin itsekin kuullut näitä tarinoita. Niinpä sitten nelikymppisenä viimein tapasin fiksun, ihanan miehen, ja tuntui heti, että nyt olen tullut kotiin. Lapsi syntyi kolmen vuoden päästä. Mutta kun lapsi oli parin kk:n ikäinen, kävikin ilmi, että mies oli pyörittänyt toista naista jo 1,5 vuotta...se siitä varmuudesta ja kypsän ihmisen elämäntuntemuksesta ja intuitiosta. Nauran itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Älä hyväksy kierteleviä vastauksia, kuten, oishan se vauva ihan kiva, siis haloo, onko se joku pehmolelu, vai, katsotaan, aika näyttää, ei mitään väliä. Pistä se toinen selkä seinää vasten, testaa matkoilla, kulttuuririennoissa ja pikku vastoinkäymisissä.
Joo, jos kumppani pitää panna selkä seinää vasten ja vaatia sitoumus. Ei se niin toimi. Lapsi muuttaa parisuhteen ja perhe elämän totaalisen erilaiseksi. On aika ennen lapsia jne. Nuorena jaksaa lapsia paljon paremmin kuin ikääntyneen, se on jotenkin luontevaa esim 25 vuotiailla. 40 v. on aikuisuuden tuomia omia juttuja niin paljon enemmän että voi tuntua että mihin se lapsi sopii omassa elämässä... Onneksi on biologinen kello joka helpottaa asiaa. Lapsihan on pohjimmiltaan niin luonnollinen juttu, että sopiva aika on yksilöllisesti milloin vaan.
Mikä juttu tämä yleinen hokema on, että "nuorena jaksaa lapsia paljon paremmin"? Tunnetteko/tiedättekö/ oletteko kuulleet oikeasti paljonkin esim 35-40v vanhempia, jotka vetää ihan hunningolla? Vai enemmän kuitenkin niitä 20v vanhempia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se ikä ja elämänkokemus oikeasti vaikuttaa. Jos alkaa seurustella alle parikymppisenä, ei tunne vielä oikein itseäänkään. Vaikea tietää, mitä toivoo toiselta, pidemmän päälle. Ja kun ei se toinenkaan ehkä myös tiedä, millainen on pohjimmiltaan, jos hänkin vielä kovin nuori.
Nelikymppinen taas varmasti on pohtinut näitä asioita jo vuosia, ja on kokemusta aistia, vaikuttaako asiat oikeasti olevan kuten näyttää, ensihuumassakin. Myös se noin nelikymppinen puoliso tietää tässä vaiheessa jo varmemmin omista arvoistaan, asenteistaan ja tavastaan elää tätä elämää.
Joten nuorempi ihminen voi tarvita ainakin 5vuotta, varttuneempi pääsee samaan pisteeseen muutamassa kuukaudessa. Ja sitten kaikkea siltä väliltä.
Tosiasiassa nelikymppisenä lapsia haluavan naisen on pakko alkaa perustaa perhettä nopeutetussa tahdissa, sillä hedelmällisyys laskee kuin lehmän häntä.
Ikä ja elämänkokemus ei parisuhderintamalla tuo parempia tuloksia. Päinvastoin, hyvät on varattu jo aikaa sitten ja toisella kierroksella olevilla on paljon suurempi eroriski kuin ekan kierroksen väellä.
Omalla kohdalla oli takana 2h tuttavuus. Rojut torveen ja pulla uuniin. Ei näitä liikaa kannata miettiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusasiat oltava kunnossa. Onko miehestä isäksi ja miten jaetaan lapsenhoito. Talous kunnossa molemmilla.
On tunnettava toisensa läpikotaisin.
Sitä ei tietää, ennenkuin on saanut nähdä ja kokea tarpeeksi millainen on ihmisenä ja erilaisissa tilanteissa, kuten raha käyttö, alkoholinkäyttö jne..
Tarvitaan vähintään kaksi vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Perusasiat oltava kunnossa. Onko miehestä isäksi ja miten jaetaan lapsenhoito. Talous kunnossa molemmilla.
On tunnettava toisensa läpikotaisin.
Sitä ei tietää, ennenkuin on saanut nähdä ja kokea tarpeeksi millainen on ihmisenä ja erilaisissa tilanteissa, kuten raha käyttö, alkoholinkäyttö jne..
Tarvitaan vähintään kaksi vuotta.
Miten kahdessa vuodessa oppisi tuntemaan toisensa läpikotaisin? Koskaan ei opi. Tärkeämpää olisi tuntea itsensä ja tietää, että toisella on suunnilleen samat arvot.
Sekään ei ole välttämättä hyvä, jos on eletty kymmenen vuotta dink-elämää ja tavallaan luuduttu siihen. Vauva-ajassa ei ole mitään pysyvää, ja siksi tietty mukautuskyky ja uteliaisuus on siinä tärkeämpää kuin takana olevat yhteiset ajokilometrit. Kaikki menee kumminkin uusiksi, ja pieni pisara rakastumisen huumaa on siinä hyvä hormonaalinen pohja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusasiat oltava kunnossa. Onko miehestä isäksi ja miten jaetaan lapsenhoito. Talous kunnossa molemmilla.
On tunnettava toisensa läpikotaisin.
Sitä ei tietää, ennenkuin on saanut nähdä ja kokea tarpeeksi millainen on ihmisenä ja erilaisissa tilanteissa, kuten raha käyttö, alkoholinkäyttö jne..
Tarvitaan vähintään kaksi vuotta.Miten kahdessa vuodessa oppisi tuntemaan toisensa läpikotaisin? Koskaan ei opi. Tärkeämpää olisi tuntea itsensä ja tietää, että toisella on suunnilleen samat arvot.
Sekään ei ole välttämättä hyvä, jos on eletty kymmenen vuotta dink-elämää ja tavallaan luuduttu siihen. Vauva-ajassa ei ole mitään pysyvää, ja siksi tietty mukautuskyky ja uteliaisuus on siinä tärkeämpää kuin takana olevat yhteiset ajokilometrit. Kaikki menee kumminkin uusiksi, ja pieni pisara rakastumisen huumaa on siinä hyvä hormonaalinen pohja.
Tuskin koskaan oppii tuntemaan läpikotaisin mutta uskon, että kahden vuoden aikana oppii enemmän kuin muutaman viikon/ kuukauden aikana.
Aika moni on yllättynyt mitä on tullut esiin ajan myötä. Mm raha/ talousongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusasiat oltava kunnossa. Onko miehestä isäksi ja miten jaetaan lapsenhoito. Talous kunnossa molemmilla.
On tunnettava toisensa läpikotaisin.
Sitä ei tietää, ennenkuin on saanut nähdä ja kokea tarpeeksi millainen on ihmisenä ja erilaisissa tilanteissa, kuten raha käyttö, alkoholinkäyttö jne..
Tarvitaan vähintään kaksi vuotta.Miten kahdessa vuodessa oppisi tuntemaan toisensa läpikotaisin? Koskaan ei opi. Tärkeämpää olisi tuntea itsensä ja tietää, että toisella on suunnilleen samat arvot.
Sekään ei ole välttämättä hyvä, jos on eletty kymmenen vuotta dink-elämää ja tavallaan luuduttu siihen. Vauva-ajassa ei ole mitään pysyvää, ja siksi tietty mukautuskyky ja uteliaisuus on siinä tärkeämpää kuin takana olevat yhteiset ajokilometrit. Kaikki menee kumminkin uusiksi, ja pieni pisara rakastumisen huumaa on siinä hyvä hormonaalinen pohja.
Tiedätkö mitä psykoosi tarkoittaa? Rakastumista on verrattu pieneen psykoosiin jossa ihminen on kuin huumattu eikä voi tehdä järkeviä päätöksiä. Ei pidä tehdä kauaskantoisia päätöksiä. Rakastumisen huuma kestää n tuhat päivää. Sitten aletaan olla omillaan ja voi luottaa kontrolliinsa ja harkintaansa.
Vähintään tuhat ja yksi yötä, silloin rakastuminen on muuttunut rakastamiseksi. Jos on.
Pääsääntöisesti itsellä mennyt muutamia kuukausia että nainen sanoo että voidaan hänen puolesta jo aloittaa lisääntyminen. Nykyinen otti asian esille neljän kuukauden jälkeen. Siinä sitten mietin kuukauden ja tulin siihen tulokseen että eihän siinä mitään menetä. Eka raskaus oli keskenmeno, kuukauden päästä katsotaan onko seuraava tulossa jäädäkseen.
Työkaverini tuli raskaaksi toisilla treffeillä. Ovat nyt olleet onnellisen oloinen perhe kahdeksan vuotta.