Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkä parisuhde ”pitäisi” olla takana, ennen kun aletaan yrittää vauvaa?
Missä ajassa toiseen on tutustunut niin, että olisi edes kohtuullisen turvallista alkaa miettiä vauvaa? Ikinähän sitä ei tietenkään täysin voi tuntea toista, eikä tulevasta koskaan varmasti tiedä, mutta mitä ajattelette?
Kommentit (492)
Vierailija kirjoitti:
Ei se aika niinkään, vaan yhdessä koetut asiat. On turha siirtyä niin erilaiseen elämänvaiheeseen, jos ei ole mistään kriiseistä selvitty yhdessä. Mutta pidän muutamaa vuotta miniminä, jos jotain pitäisi sanoa, niin vaikkapa 4.
Voi ei! Me teimme lapsia vaikka emme olleet mitään kriisiä kokeneet ja eka lapsi syntyi kun olimme olleet yhdessä 2,5v.
No, onneksi ollaan saatu heidät aikuisiksi ja nyt nautitaan rauhallisista vuosista yhdessä ihanan mieheni kanssa.
Eli halusin sanoa, että eihän sitä mitenkään voi etukäteen tietää. Joskus onnistuu ja joskus ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä kannattaa juoda ensin se siideri loppuun, ennen kun siirtyy wc:n puolelle lapsen tekoon.
Ei kai sillä ajalla ole väliä vaan taloudellisilla seikoilla. Onko yhteinen asunto, onko molemmilla työpaikka jne.
Parisuhde kunnossa niin ei edes tarvi "yrittää" vauvaa vaan se saa alkunsa ihan kuin itsestään hyvässä yhteisymmärryksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusasiat oltava kunnossa. Onko miehestä isäksi ja miten jaetaan lapsenhoito. Talous kunnossa molemmilla.
On tunnettava toisensa läpikotaisin.
Sitä ei tietää, ennenkuin on saanut nähdä ja kokea tarpeeksi millainen on ihmisenä ja erilaisissa tilanteissa, kuten raha käyttö, alkoholinkäyttö jne..
Tarvitaan vähintään kaksi vuotta.Miten kahdessa vuodessa oppisi tuntemaan toisensa läpikotaisin? Koskaan ei opi. Tärkeämpää olisi tuntea itsensä ja tietää, että toisella on suunnilleen samat arvot.
Sekään ei ole välttämättä hyvä, jos on eletty kymmenen vuotta dink-elämää ja tavallaan luuduttu siihen. Vauva-ajassa ei ole mitään pysyvää, ja siksi tietty mukautuskyky ja uteliaisuus on siinä tärkeämpää kuin takana olevat yhteiset ajokilometrit. Kaikki menee kumminkin uusiksi, ja pieni pisara rakastumisen huumaa on siinä hyvä hormonaalinen pohja.
Tuskin koskaan oppii tuntemaan läpikotaisin mutta uskon, että kahden vuoden aikana oppii enemmän kuin muutaman viikon/ kuukauden aikana.
Aika moni on yllättynyt mitä on tullut esiin ajan myötä. Mm raha/ talousongelmia.
Minä tunsin mieheni sen pari vuotta ennen kuin perustimme perheen. Silti mieheltä tuli ilmi talousongelmia perheen perustamisen jälkeen. Mutta niistäkin selvittiin.
Olisi kiva, jos näissä asioissa olisi jokin yhteinen kaava, jota toteuttamalla asiat menisivät hyvin. Mutta ei sellaista ole. Kyse on sattumasta, tuurista ja yhteisestä tahdosta.
Itse olin 5 vuotta ja ehdittiin sitä ennen asua myös yhdessä jonkin aikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusasiat oltava kunnossa. Onko miehestä isäksi ja miten jaetaan lapsenhoito. Talous kunnossa molemmilla.
On tunnettava toisensa läpikotaisin.
Sitä ei tietää, ennenkuin on saanut nähdä ja kokea tarpeeksi millainen on ihmisenä ja erilaisissa tilanteissa, kuten raha käyttö, alkoholinkäyttö jne..
Tarvitaan vähintään kaksi vuotta.Miten kahdessa vuodessa oppisi tuntemaan toisensa läpikotaisin? Koskaan ei opi. Tärkeämpää olisi tuntea itsensä ja tietää, että toisella on suunnilleen samat arvot.
Sekään ei ole välttämättä hyvä, jos on eletty kymmenen vuotta dink-elämää ja tavallaan luuduttu siihen. Vauva-ajassa ei ole mitään pysyvää, ja siksi tietty mukautuskyky ja uteliaisuus on siinä tärkeämpää kuin takana olevat yhteiset ajokilometrit. Kaikki menee kumminkin uusiksi, ja pieni pisara rakastumisen huumaa on siinä hyvä hormonaalinen pohja.
Tiedätkö mitä psykoosi tarkoittaa? Rakastumista on verrattu pieneen psykoosiin jossa ihminen on kuin huumattu eikä voi tehdä järkeviä päätöksiä. Ei pidä tehdä kauaskantoisia päätöksiä. Rakastumisen huuma kestää n tuhat päivää. Sitten aletaan olla omillaan ja voi luottaa kontrolliinsa ja harkintaansa.
Tiesitkö sinä, että varsinkin naisten kohdalla pikkuvauvaan rakastuminen tapahtuu samoilla hormoneilla kuin kumppaniinkin rakastuminen? Pitoisuudet vain ovat isommat. Eli jos haluat kutsua rakastumista pieneksi psykoosiksi, täytyy sinun kutsua vauva-aikaa isoksi psykoosiksi.
Jossakin määrin elämässä täytyy heittää pois kontrolli, jotta aivot voivat muovautua uuteen elämään ja uuteen, sitovampaan elämäntilanteeseen. Tietenkään tämä ei tarkoita, että pitäisi tehdä lapsia suin päin väkivaltaisten tai luonnehäiriöisten ihmisten kanssa, aivan kuten heihin ei pitäisi suin päin rakastuakaan.
Sitten kun olette käyneet ripulipaskalla vessassa toisen kuulomatkan päässä edes kerran niin, että ette ole vuoranneet vessanpönttöä paperilla, on parisuhde sillä tasolla, että perheenlisäystä voi harkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden vuoden kohdalla molemmat tuntevat, onko aihetta jatkaa. Samat kaksi vuotta esikoisen syntymästä ennen toisen tuloa pelastavat liiton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kait siihen aikamäärää tarvitse. Sitten, kun kumpikin haluaa vauvelin.
Vähän alle kaksi vuotta ehdittiin seurustella ennen kuin esikoinen syntyi. Tarkalleen en muista koska sitä "alettiin tehdä", mutta aika nopsaan se taisi tärpätä, joten ei siinä mitään hirveän pitkää parisuhdetta ehtinyt olla takana. Toinen syntyi puolitoista vuotta ensimmäisen jälkeen.
Nyt oltu yhdessä 28,5 vuotta ja hyvin menee eli meille tämä suhteen mitta ennen vauvoja sopi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 vuotta vähintään. Siinä ajassa ehtii asua samassa asunnossa jo hyvän aikaa ja kokea monenlaisia asioita. 3 vuotta on myös aika jossa se alkuhuuma ja vaaleanpunaiset lasit lähtee pois. Suhde ehtii tasaantua ja näkyviin tulee ne ärsyttävätkin puolet kumppanissa, ja on aikaa päättää onko ne siedettäviä vai ei.
Meillä oli takana 9 vuoden suhde ennen lapsen alullepanoa ja mielestäni se oli suuri vahvuus vauva-arjessa. Mutta joo, yleisesti ehkä iästä riippuen 3-5 vuotta, vanhemmilla lyhyemmästä päästä ja nuoremmilla se 5 vuotta. Tuota lyhyempi seurusteluaika on sellainen, että sitä pyörittelee silmiään, jos tuttavapariskunnalle tulee pikkulapsiaikana ero, ja tulee helposti ajatelleeksi, että kannattiko heti lisääntyä. Jos taas ero tulee pikkulapsiaikana pidemmän seurustelun jälkeen, ei välttämättä niin ankarasti mielessään tuomitse osapuolten arvostelukykyä. Kovin lyhyen seurustelun jälkeen lapsia tekevät onnistuvat nimenomaisesti hyvällä tuurilla, ketään ei tunne vielä vuoden tai parin seurustelun jälkeen läpikotaisin.
joku 30 vuotta on sellainen aika jossa oppii tuntemaan toisen
eikö naisille miehen lapset kelpaa "pakko" tehdä omia
Vierailija kirjoitti:
eikö naisille miehen lapset kelpaa "pakko" tehdä omia
65% lapsista on käenpoikasia joten ei ne yleensä ole sen miehen omia joka ne elättää.
Miehen kanssa lapsuudesta saakka parhaita ystäviä. Seurustelu aloitettiin 17/18 vuotiaina. 2 vuoden seurustelun jälkeen aloitettiin yritys. Tasan 3 vuotta tästä yrityksen aloittamisesta ja eka vauva sylissä. Nyt 5. lapsi tulossa, yhteistä taivalta 16 vuotta takana. Kyllä toisen voi tuntea läpikotaisin.
Me kerrottiin aina toisillemme ne asiat, joita ei silloisille kumppaneille kehdannut puhua.