Lue keskustelun säännöt.
Yhteiset rahat 20 vuotta, kunnes mies alkoi tienata kolme kertaa enemmän kuin minä. Mitä nyt?
21.09.2019 |
Mentiin nuorena naimisiin ja minä olin monta vuotta kotona kotiäitinä. Mies on ollut koko ajan töissä, minä tästä ajasta kotona ja opiskelemassa yhteensä 15 vuotta ja vasta viimeiset 5 vuotta töissä. Oma urakehitys on ollut hyvää, olen tässä ajassa jo nostanut palkkaani +50%.
Rahasta ei olla riidelty koskaan. Kaikki raha on ollut yhteistä, menot yhteisesti päätettyjä. Jos olen äitiyslomillani tai opiskellessa jotain tienannut, ne ovat ilman muuta olleet yhteistä rahaa.
Nyt jostain syystä mies käyttäytyy eri tavalla. Tulot ovat viime vuosina nousseet niin, että mies tienaa tällä hetkellä kolme kertaa niin paljon kuin minä, vaikken minäkään mikään pienituloinen ole. Enää rahat eivät olekaan ihan yhteisiä, vaan miehen mielestä hänellä on oikeus päättää rahoista vähän itsenäisemmin kuin aiemmin. Voi esim. myydä "omia" tavaroitaan ja tehdä niillä rahoilla mitä lystää. Tähän asti kaikki omaisuus on ollut täysin yhteistä ja jos jotain isompaa on myyty, oli se tavara sitten oikeastaan kumman tahansa, sekä myymisestä että rahojen käytöstä on keskusteltu.
Tämä tuli täysin puskista. Tilanne on tosi epäreilu, jos tässä vaiheessa elämää ja avioliittoa mies toteaakin, että hänellä on oikeus tehdä "omille tavaroilleen" mitä haluaa, koska miehelle on ostettu tässä viimeisten 20 vuoden aikana paljon enemmän niitä "omia tavaroita". Minä harrastan asioita, joihin ei tarvitse kummoisia välineitä, mutta miehen harrastukseen on hankittu tuhansilla ja tuhansilla euroilla vaikka mitä. Samoin auto on hänen nimissään. Asunto on ilman muuta puoliksi kummankin nimissä.
Tilanne kärjistyi eilen siihen pisteeseen, että mies ilmoitti voivansa myydä vaikka kaikki tavaransa ja voivansa olla vaikka puoli vuotta sapattivapaalla omilla "säästöillään". Minullahan tätä vaihtoehtoa ei ole, koska sitä "omaa tavaraa" ei todellakaan ole euromääräisesti sinne päinkään.
MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN?
Kommentit (370)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorille ja naimattomille oppia tästä ketjusta.
- Ei ikinä 100% yhteisiä tilejä! Taloustili voi olla erikseen ja sinne laitetaan ennalta sovitut summat kuukausittain. Mitä jää omalle tilille, on omassa käytössä ja oman harkinnan alaisena.
- Oma napa ensin; ikinä et voi tietää jääkö mies katujyrän tai naapurin Natashan alle ja jäätkö yksinhuoltajaksi. Ura, tulot ja eläkekertymä kuntoon ja raha-asiat hoitoon myös kotivuosina (joita ei ole siis pakko naisen viettää).
-Tulot ja menot voi jakaa 50-50 mutta myös tulojen suhteessa. 2500 ja 5000 nettotuloilla taloustiliä voi täyttää vaikka suhteessa 1:2 (pienempipalkkaiselta 1200 kuussa, isommalta 2400 jne).
- Avioehdot sun muut kuntoon.
Omalla kokemuksella ei voi ikinä tietää millainen liero ihmisestä kuoriutuu vuosikymmenten tai kriisien kuluessa. Varmaa on tähän asti ollut että kaikilla on mielessä oma etu ja oma napa. Tätä vastaan ei kannata taistella, mutta oman selustan turvaamisella pääsee pitkälle eikä se ole itsekästä tai kylmää.
Ai naisen ei ole pakko viettää? Niin siellä töissähän nainen työntää lapsen ulos, ei mitään ongelmaa ja seuraavana päivänä jo töissä.
Naisen ei ole pakko viettää mitään kotivuosia. Äitiysloma on noin 100 vrk eikä sitäkään ole pakko olla poissa töistä. Meillä on jopa Suomessa edelleen naisia, jotka alle 7 vrk kuluttua synnytyksestä palaavat töihin.
Niinpä. Ainakaan yli vuosikymmentä ei ole pakko kotona olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, ei pidä tehdä tuollaisia ratkaisuja, jos ei ole siihen varaa. Äidin ensisijainen opetus elämää varten oli taloudellinen riippumattomuus.
Ap kertoi että hänellä on ihan hyvä työ ja palkka. Ei ole taloudellisesti riippuvainen. Nyt on kyse oikeudenmukaisuudesta, ei riippumattomuudesta.
Ongelmia ei ole ollut silloin kun hän oli lasten kanssa kotona. (Jos olisi ollut, niin ap olisi silloin toiminutkin toisin oman työuransa suhteen.) Ei ap ole riippuvainen tai avuton. Ja yhdessä on päätetty kuinka on hoidettu lapset ja toimeentulo. Myös mies on ollut samalla tavalla "riippuvainen" ap:n lastenhoidosta ja kodinpyörityksestä. Perhe on yksikkö.
Jos ero tulee, eikä ole avioehtoa, niin omaisuus on yhteinen. Ei ole riippuvuutta silloinkaan.
Olen hyvätuloinen ja varakas nainen, joten osaan katsoa tätä toisesta suunnasta kuin ap. Mues kuulostaa asialliselta, on hoitanut hyvin velvoitteensa, enemmän kuin kohtuullista olisi ollut olettaa ja nyt haluaa nauttia työnsä hedelmistä.
Pohdin juuri suhdetta heikommassa rahatilanteessa olevaan mieheen ja paljon olisin valmis kustantamaan vapaaehtoisesti, mutta määräysvalta rahoistani pysyy vain ja ainoastaan minulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorille ja naimattomille oppia tästä ketjusta.
- Ei ikinä 100% yhteisiä tilejä! Taloustili voi olla erikseen ja sinne laitetaan ennalta sovitut summat kuukausittain. Mitä jää omalle tilille, on omassa käytössä ja oman harkinnan alaisena.
- Oma napa ensin; ikinä et voi tietää jääkö mies katujyrän tai naapurin Natashan alle ja jäätkö yksinhuoltajaksi. Ura, tulot ja eläkekertymä kuntoon ja raha-asiat hoitoon myös kotivuosina (joita ei ole siis pakko naisen viettää).
-Tulot ja menot voi jakaa 50-50 mutta myös tulojen suhteessa. 2500 ja 5000 nettotuloilla taloustiliä voi täyttää vaikka suhteessa 1:2 (pienempipalkkaiselta 1200 kuussa, isommalta 2400 jne).
- Avioehdot sun muut kuntoon.
Omalla kokemuksella ei voi ikinä tietää millainen liero ihmisestä kuoriutuu vuosikymmenten tai kriisien kuluessa. Varmaa on tähän asti ollut että kaikilla on mielessä oma etu ja oma napa. Tätä vastaan ei kannata taistella, mutta oman selustan turvaamisella pääsee pitkälle eikä se ole itsekästä tai kylmää.
Ai naisen ei ole pakko viettää? Niin siellä töissähän nainen työntää lapsen ulos, ei mitään ongelmaa ja seuraavana päivänä jo töissä.
Naisen ei ole pakko viettää mitään kotivuosia. Äitiysloma on noin 100 vrk eikä sitäkään ole pakko olla poissa töistä. Meillä on jopa Suomessa edelleen naisia, jotka alle 7 vrk kuluttua synnytyksestä palaavat töihin.
Hyvinvointivaltio mahdollistaa tuollaisen. Isoäitimme kävivät tuvan puolella synnyttämässä lapsen ja palasivat sitten saman tien peltotöihin. Raskaus on medikalisoitu jonkinlaiseksi sairaslomaa vaativaksi häiriöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se menee. Niin kauan kun vaimo elättää rahat on yhteisiä, mutta jos mies alkaa tienata monta kertaa enemmän niin vaimo yhä elättää ja miehellä on hupirahaa yllinkyllin itsellään. Näin oli meillä aikanaan.
Milloin ap on elättänyt?
Viittasin miesten asenteeseen, että niin kauan kun hyöty on itsellä kaikki on yhteistä, kun omasta pitäisi palauttaa tai jakaa se ei enää toimikaan niin. Kodin ja lastenhoito on työtä. Ap ei ole hoitanut kotona vieraiden lapsia vaan heidän yhteisiään. Kotiin laitettu aika on ap:n työpanos ja helpottanut myös miehen elämää. Sillä on taloudellinen arvo. Ap voi laittaa hintaa 10e tunti + päivystysmaksu 24/7 vuorosta ja veloittaa 15 vuotta mieheltään. Jos tämä ei tajua panostuksen arvoa.
Höpöhöpö nyt taas.
Nythän mies hyötyy, kun ap myös tienaa. Yhteinen potti on isompi. Ap ei tosiaankaan ole lapsia hoitanut 15 vuotta. On myös saanut miehen piikkiin opiskella 5 vuotta. Aika iso lahja mieheltä.
10 vuotta lasten- ja kodinhoitoa. Laskepa sen rahallinen arvo, jos palkkaa olisi maksettu työntekijälle tästä. Aika iso lahja naiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se menee. Niin kauan kun vaimo elättää rahat on yhteisiä, mutta jos mies alkaa tienata monta kertaa enemmän niin vaimo yhä elättää ja miehellä on hupirahaa yllinkyllin itsellään. Näin oli meillä aikanaan.
Milloin ap on elättänyt?
Viittasin miesten asenteeseen, että niin kauan kun hyöty on itsellä kaikki on yhteistä, kun omasta pitäisi palauttaa tai jakaa se ei enää toimikaan niin. Kodin ja lastenhoito on työtä. Ap ei ole hoitanut kotona vieraiden lapsia vaan heidän yhteisiään. Kotiin laitettu aika on ap:n työpanos ja helpottanut myös miehen elämää. Sillä on taloudellinen arvo. Ap voi laittaa hintaa 10e tunti + päivystysmaksu 24/7 vuorosta ja veloittaa 15 vuotta mieheltään. Jos tämä ei tajua panostuksen arvoa.
Löytyy ihan oikeuden päätös siitä, pitääkö "kotiäitivuodet" korvata avoliitossa ja kyllä, jos olet tukenut puolisoa niin, että hän on saanut hyvän uran ja vointu tehdä rauhassa työtä ollessasi itse tuloton, niin korvaus on noin 1700 e/vuosi. Tässäkin katsotaan, olisiko ollut mahdollista tehdä töitä vai oliko valinta sittenkin se kotiinjääneen. Jos olisi voinut mennä töihin, niin korvaus pienenee.
Ap on kotiäitivuosina saanut ilmaisen asunnon, ruuan ja ylöspidon, josta voisi vastaavasti laskuttaa melkoisia summia.
Älä nyt viitsi tätä puppua. Ei avioehtoa. Omistaa puolet asunnosta, jota ei ole maksanut.
On saanut ilmaiseksi elää ja opiskella ammatin. Ap on kyllä saanut enemmän kuin osansa tuossa diilissä
Huomasitko asian ydintä: korvaus olisi 1700 e vuodesta! Ja tämäkin vain siinä tapauksessa, että ap ei olisi voinut mennä töihin (esim. merikapteeneille on Sveitsissä aika vähän töitä). Ei oikeudessa katsota, että työssäkäyneen tulee korvata kotiäitivuosia, vaikka niistä olisi miten yhdessä sovittu.
Sen sijaan oikeudessa katsotaan, että ap:lle kuuluu 50% kaikista noista miehen harrastusvälineistä joista siellä nyt riidellään - ja myös kaikesta muusta omaisuudesta, jos he päätyvät eroon. Jos siis mies olisi fiksu, hän pyrkisi välttämään tätä tilannetta ja kompensoisi ap:n 15 vuoden työpanoksen reilulla tavalla.
Ehkä siitä vuosikymmenten pinttyneestä ajatuksesta että kaikki yhteistä voisitte joustaa kuten itsekin sanoit että tulotilanne muuttunut. Miksi sinun pitäisi päästä enemmille osingoille hänen tuloistaan? Mieti tilanne toisin päin ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tuttavapariskunnallani on myös miehellä isommat tulot ja nainen jäi useiksi vuosiksi kotiin hoitamaan lapsia. Mies maksoi tästä naiselle korvausta + eläkemaksut, koko hoitoajalta. En muista minkä verran. Mutta siis pointtina oli, että naisella ei teetetty hoivatyötä ilmaiseksi, eikä hänen oletettu mahdollistavan miehelle katkeamatonta urakehitystä ilman, että hän itsekin hyötyy tilanteesta taloudellisesti.
Hanki itselleni arvokkaita asioita, jotka ovat sinun ja joiden arvo ei laske. Koruja, merkkilaukkuja..jotain, mitä mies ei eron tullen tajua napata itselleen, mutta jotka voit tarpeen tullen myydä. Ala hemmottelemaan itseäsi. Tasaa puntit!
Jos olette kerran yhteisestä sopimuksesta päätyneet siihen, että sinä hoidat lapsia ja mies tekee uraa, niin olet ansainnut yhtä paljon. Ihminen voi toki muuttaa mieltään, mutta tässä tapauksessa miehesi on täysi mulkku. Ota se, mikä sinulle kuuluu. Siinä ei ole mitään väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis maksanut puolet näistä miehen harrastusvälineistä, joita on alkanut myymään? Autosta myös? Autohan on sen omaisuutta kenen nimi on papereissa. Onko teillä avioehto?
Kuulostaa siltä, että mies on alannut valmistelemaan eroa.
Yhteiset rahat, joten yhteisesti on kaikki hankittu. Meillä kaikki rahat ovat tulleet koko ajan yhdelle tilille, ei ole korvamerkitty kenen rahoja mistäkin tulee. Lapsilisät, minun tuloni, miehen tulot, veronpalautukset, kirppismyyntitulot, ihan kaikki mahdolliset pennoset tulevat samalle tilille. Aika vaikeaa erotella, kuka on maksanut mitä ja kenen rahoilla.
ap
Näitä talouksia ei voi ymmärtää?
Tietentahtoen tai ymmärtämättömyyttä kylvetään riidansiemeniä, kun aivan yhtä hyvin voitaisiin jakaa kulut tasan.
Tietysti jos kumpikin tienaa samanverran ja harrastuksena on ainoastaan yhdessä lenkkeily, homma voi toimiakin?Mitä jos toinen tienaa vaikkapa 3 kertaa enemmän kuin toinen ja haluaa jossakin elämänvaiheessa aloittaa jonkin kalliin harrastuksen? Hän rahoittaisi omalla tulollaan sen helposti, mutta koska kassa on yhteinen, se tekisi liian suuren loven kokonaisuutta ajatellen?
On ihmisiä jotka sopeutuvat ja luontevasti luopuvat/unohtavat henkilökohtaiset unelmansa, mutta on harvinaista, että saman suhteen molemmat osapuolet ovat sellaisia ja silloin tulee yleensä jossakin vaiheessa vaikeuksia.
Meillä on juuri tuo tilanne, että mies tienaa kolme kertaa sen, mitä minä ja hänellä on kalliita harrastuksia. Tämä on täysin ok minulle, eikä kyse ole rahasta. Hän voi mennä ja ostaa itselleen 2000 euroa maksavan asian, joka liittyy harrastukseen. Ok. Itse voin myös mennä ostamaan vaikka viidelläkympillä lenkkarit. Yhteisiä rahoja ja voidaan yhdessä päättää isommista, kuten noista 2000 euron ostoksista. Tiedetään kumpikin, mihin rahaa menee, eikä tästä ole tullut aiemmin riitaa.
Nyt tilanne on eri siksi, että miehen mielestä nuo yhteisillä päätöksillä ostetut isommat ostokset ovatkin yhtäkkiä vain hänen omaisuuttaan ja siksi myymällä niitä voi itse päättää, mitä rahoilla tehdään. Minä en ole tarvinnut itselleni mitään ihmeellistä, joten minulle tuota "omaa omaisuutta" ei ole kertynyt. Aivan yhtä hyvin minä olisin voinut olla meistä se, jolla olisi kallis harrastus ja siksi minulle olisi kertynyt sitä "omaa omaisuutta".
Raha itsessään ei ole ongelma, vaan se, onko tällaisessa yhteistaloudessa toisella oikeus omistaa jotain, joka on yhteisesti hankittu. Siis niin, että jos sellainen tavara myydään, raha onkin vain hänen, eikä yhteistä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jos mies myy jotain omaa tavaraansa ja laittaa rahat yhteiselle tilille, se olisi ok? Sieltä ap voi ne rahat käyttää. Mutta jos jää käteiseksi, pitäisi kysyä lupa mihin ne saa käyttää. Ei voi esim ostaa uutta harrastusvälinettä. Toki voi antaa vaimolle, joka tietää mihin rahaa saa käyttää.
Mies saa myydä ihan mitä tahtoo, mutta niistä saatavien tulojen tulisi olla yhteisiä rahoja, jos asiat on myös ostettu yhteisillä rahoilla. Tästä on kyse. Nyt jostain syystä nämä yhteisillä päätöksillä ja rahoilla hankitut asiat ovatkin hänen omaisuuttaan, joiden myynnistä saadut rahat ovatkin vain ja ainoastaan hänen. Se tässä on uutta ja ihmeellistä ja aiheuttaa riitaa.
Jos mies myisi vaikka 5000 arvoisen harrastusvälineen siksi, että ostaisi samalla rahalla uuden, asiasta ei tarvitsisi edes keskustella. Jos sen sijaan mies haluaisi ostaa tilalle 6000 euron arvoisen asian, voitaisiin yhdessä miettiä, onko meillä se ylimääräinen tonni laittaa juuri tuohon. Jos on, siitä vaan, mutta jos nyt juuri säästettäisiin vaikka johonkin yhteiseen isompaan hankintaan, niin voitaisiin keskustella, onko juuri nyt järkevää käyttää tonnia toisen harrastusvälineeseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on kovapalkkaisena luultavimmin tavannut naisia jotka ovat yhtä kovapalkkaisia, tai sitten tuolla statuksella saanut 25-35 vuotiaan rakastajattaren. Suomessa eroaa 70% pareista. Onneksi teillä ei ole avioehtoa. Ehdota miehellesi että alkaa sijoittamaan. Anna varallisuutenne kertyä. Anna miehesi pettää sinua rauhassa, ja pidä vaan huoli, että varallisuus kasvaa. Kasvata pankkitilin saldoa niinkauan, kun jaksat katsella miehesi sikailuja. Ota rahat takaisin, mitä menetit. Hae hyvä pullo punaviiniä ja ota rennosti. Hanki hyvä rakastaja. Älä vaan ole luuseri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis maksanut puolet näistä miehen harrastusvälineistä, joita on alkanut myymään? Autosta myös? Autohan on sen omaisuutta kenen nimi on papereissa. Onko teillä avioehto?
Kuulostaa siltä, että mies on alannut valmistelemaan eroa.
Yhteiset rahat, joten yhteisesti on kaikki hankittu. Meillä kaikki rahat ovat tulleet koko ajan yhdelle tilille, ei ole korvamerkitty kenen rahoja mistäkin tulee. Lapsilisät, minun tuloni, miehen tulot, veronpalautukset, kirppismyyntitulot, ihan kaikki mahdolliset pennoset tulevat samalle tilille. Aika vaikeaa erotella, kuka on maksanut mitä ja kenen rahoilla.
ap
Kaikki tulee samalle tilille, mutta mies ei saa rahoja käyttää? Sepä mielenkiintoista.
Tarkoitin sitä, että nyt jostain syystä miehellä olisi suurempi oikeus käyttää rahoja kuin minulla esimerkiksi siinä tilanteessa, että mies myy vaikkapa jonkun 2000 euroa maksavan harrastusvälineensä. Väline, joka on yhteisellä päätöksellä hankittu, yhteisistä rahoista, mutta yhtäkkiä myymisestä saadut tulot ovatkin vain miehen rahoja, joilla hän voi tehdä mitä haluaa. Tämä on nyt se kiista.
ap
Miksi mies ei saisi myydä harrastusvälinettään ja ostaa samalla rahalla uutta harrastusvälinettä? Miten se on sinulta tai perheeltä pois? Varsinkin, jos puhutaan parista tonnista, joka teidän taloudellenne pitäisi olla yksi pisara meressä, kun seuraavana palkkapäivänä sinne yhteiselle tilillenne kilahtaa moninkertainen summa rahaa. Vaikea uskoa, että eläisitte tuolla tulotasolla niin kädestä suuhun, että tuo miehen harrastusvälineestä saatava 2000e pitäisi käyttää lasten talvikenkiin, tai edes koko perheen talvilomamatkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh eikös avioliitossa kumpikin omista omaisuutensa? Miehen rahoilla ostetut kamat ei oo mitenkään yhteisiä.
Olen nainen, mutta haluaisin kyllä eroon ap:n kaltaisesta ihmisestä. Ap:lla nyt ei ole mitään varaa esittää noita vaatimuksia tuolla asenteella.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siitä vuosikymmenten pinttyneestä ajatuksesta että kaikki yhteistä voisitte joustaa kuten itsekin sanoit että tulotilanne muuttunut. Miksi sinun pitäisi päästä enemmille osingoille hänen tuloistaan? Mieti tilanne toisin päin ap
Tässä on tapahtunut sellainen muutos, että aiemmasta perheyksiköstä ja yhteistaloudesta ollaankin ajautumassa kahdeksi erilliseksi tienaavaksi yksiköksi, joilla kummallakin on oikeus omiin rahoihin, muttei enää velvollisuutta ylläpitää perheyksikköä. Lapset ovat muuttamassa pois kotoa seuraavien vuosien aikana ja pahimmillaan tässä käy sitten niin, että minä elelen keskiluokkaista elämääni ja mies ökyelämäänsä, emmekä enää elä samaa elämää saman katon alla. Lähtötilanne oli kuitenkin kummallakin täysin sama 20 vuotta sitten - kumpikin varattomia. Asiat voisivat olla päinvastaiset, jos mies ei olisikaan päässyt muutamasta ovesta sisään näiden vuosien aikana, olisi tullut työttömyyttä tai minä olisinkin mennyt töihin heti äitiyslomien jälkeen. Tai mies olisi ollut kotona! Teimme kuitenkin kaikki päätökset yhdessä ja oli yhteinen päätös, että minä olin kotona ja mies eteni urallaan.
En käsitä, miksi yhtäkkiä perhekäsitys meillä olisikin mennyt siihen, että minä olen elänyt mieheni siivellä. Olemme perhe, eikä niin, että mies on ollut joku kuningas, joka on suvainnut elättää vaimopoloista ja lapsia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, mutta haluaisin kyllä eroon ap:n kaltaisesta ihmisestä. Ap:lla nyt ei ole mitään varaa esittää noita vaatimuksia tuolla asenteella.
Mitä vaatimuksia? Yhteisesti sovitut asiat eivät enää yhtäkkiä pädekään, joten minä olen hankala ihminen?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies myy jotain omaa tavaraansa ja laittaa rahat yhteiselle tilille, se olisi ok? Sieltä ap voi ne rahat käyttää. Mutta jos jää käteiseksi, pitäisi kysyä lupa mihin ne saa käyttää. Ei voi esim ostaa uutta harrastusvälinettä. Toki voi antaa vaimolle, joka tietää mihin rahaa saa käyttää.
Mies saa myydä ihan mitä tahtoo, mutta niistä saatavien tulojen tulisi olla yhteisiä rahoja, jos asiat on myös ostettu yhteisillä rahoilla. Tästä on kyse. Nyt jostain syystä nämä yhteisillä päätöksillä ja rahoilla hankitut asiat ovatkin hänen omaisuuttaan, joiden myynnistä saadut rahat ovatkin vain ja ainoastaan hänen. Se tässä on uutta ja ihmeellistä ja aiheuttaa riitaa.
Jos mies myisi vaikka 5000 arvoisen harrastusvälineen siksi, että ostaisi samalla rahalla uuden, asiasta ei tarvitsisi edes keskustella. Jos sen sijaan mies haluaisi ostaa tilalle 6000 euron arvoisen asian, voitaisiin yhdessä miettiä, onko meillä se ylimääräinen tonni laittaa juuri tuohon. Jos on, siitä vaan, mutta jos nyt juuri säästettäisiin vaikka johonkin yhteiseen isompaan hankintaan, niin voitaisiin keskustella, onko juuri nyt järkevää käyttää tonnia toisen harrastusvälineeseen.
ap
Siis kummasta tässä nyt on oikein on kysymys:
a) mies on alkanut myydä yhteisellä päätöksellä hankittuja harrastuvälineitä, hamstraa myynnistä saadut rahat talteen jonnekin, eikä osta mitään korvaavia harrastusvälineitä tilalle
vai
b) mies haluaisi itsenäisemmin ostaa ja myydä harrastuvälineitään, koska siihen on tulotasot huomioiden varaa
Jos kyse on ensimmäisestä tilanteesta, niin olisin huolissani. Mies voi yrittää piilottaa omaisuutta jos esim. ero mielessä tai käyttää rahaa johonkin kyseenlaiseen ja joka ei ole kiinteä asia vaan vaikkapa palvelu. Jälkimmäisen ollessa kyseessä ymmärrän tietyllä tavalla miestäsi. Ei kaikkia päätöksiä ole mitään järkeä tuoda yhteisesti päätettäväksi jos se ei suoranaisesti vaikuta perheen elämään. Voithan yrittää selittää miehelle, että vaikka et halua puuttua asiaan niin haluat pysyä kärryillä perheen rahatilanteesta ja ainakin saada etukäteen tiedon myyntiaikeista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis maksanut puolet näistä miehen harrastusvälineistä, joita on alkanut myymään? Autosta myös? Autohan on sen omaisuutta kenen nimi on papereissa. Onko teillä avioehto?
Kuulostaa siltä, että mies on alannut valmistelemaan eroa.
Yhteiset rahat, joten yhteisesti on kaikki hankittu. Meillä kaikki rahat ovat tulleet koko ajan yhdelle tilille, ei ole korvamerkitty kenen rahoja mistäkin tulee. Lapsilisät, minun tuloni, miehen tulot, veronpalautukset, kirppismyyntitulot, ihan kaikki mahdolliset pennoset tulevat samalle tilille. Aika vaikeaa erotella, kuka on maksanut mitä ja kenen rahoilla.
ap
Kaikki tulee samalle tilille, mutta mies ei saa rahoja käyttää? Sepä mielenkiintoista.
Tarkoitin sitä, että nyt jostain syystä miehellä olisi suurempi oikeus käyttää rahoja kuin minulla esimerkiksi siinä tilanteessa, että mies myy vaikkapa jonkun 2000 euroa maksavan harrastusvälineensä. Väline, joka on yhteisellä päätöksellä hankittu, yhteisistä rahoista, mutta yhtäkkiä myymisestä saadut tulot ovatkin vain miehen rahoja, joilla hän voi tehdä mitä haluaa. Tämä on nyt se kiista.
ap
Miksi mies ei saisi myydä harrastusvälinettään ja ostaa samalla rahalla uutta harrastusvälinettä? Miten se on sinulta tai perheeltä pois? Varsinkin, jos puhutaan parista tonnista, joka teidän taloudellenne pitäisi olla yksi pisara meressä, kun seuraavana palkkapäivänä sinne yhteiselle tilillenne kilahtaa moninkertainen summa rahaa. Vaikea uskoa, että eläisitte tuolla tulotasolla niin kädestä suuhun, että tuo miehen harrastusvälineestä saatava 2000e pitäisi käyttää lasten talvikenkiin, tai edes koko perheen talvilomamatkaan.
Tottakai mies voi myydä harrastusvälineensä ja ostaa toisen tilalle. Täysin ok! Mutta jos mies myy vaikkapa monen tonnin harrastusvälineensä, joka on yhteisellä päätöksellä yhteisillä rahoilla ostettu, niin saatavat myyntitulot eivät mielestäni ole siinä mielessä täysin miehen omaisuutta, että hän voisi tehdä niillä mitä huvittaa. Kuten vaikka lähteä kahdeksi viikoksi kalastusreissulle Portugaliin tai ostaa koko rahalla sikareita. Yhtä lailla minulla pitäisi olla sitten oikeus myydä miehen tavaroita (koska ne on yhteisillä päätöksillä ja yhteisillä rahoilla hankittu) ja tehdä rahoilla, mitä huvittaa.
Miehellä on huomattavan paljon enemmän omia tavaroita ja laitteita, koska harrastukset vaativat välineitä. Minä olisin voinut myös hommata jonkun kalliin harrastuksen, vaikka merkkilaukkujen keräilyn, mutta eipä ole ollut kiinnostusta. Siksi mielestäni on epäreilua, että jostain syystä 20 vuoden aikana hankittu omaisuus ei olekaan enää yhteistä, vaan voidaan jakaa miehen suuromaisuuteen ja minun .. ei mihinkään omaisuuteen. Minä en välitä tavaroista, enkä koruista ja harrastukseni eivät vaadi juuri mitään. Eli minulla ei ole mitä myydä, jos jotain ihmeellistä omaa rahaa nyt jostain haluaisin repiä. Miehellä sitä yhtäkkiä sitten onkin.
ap
Ehdottomasti tuo kirjeeksi! Jos mies hakee eroa ja nainen kärttää elareita, niin mies ottaa tuon kirjeen esille ja kertoo, että nainen on jo ennen eroa uhannut sillä, että jos et maksa, et saa nähdä lapsia. Teinit muuten on siitä kivoja, että ne lähtee mieluummin sen vanhemman matkaan, jolla on varaa tarjota parempi elintaso.