Yhteiset rahat 20 vuotta, kunnes mies alkoi tienata kolme kertaa enemmän kuin minä. Mitä nyt?
Mentiin nuorena naimisiin ja minä olin monta vuotta kotona kotiäitinä. Mies on ollut koko ajan töissä, minä tästä ajasta kotona ja opiskelemassa yhteensä 15 vuotta ja vasta viimeiset 5 vuotta töissä. Oma urakehitys on ollut hyvää, olen tässä ajassa jo nostanut palkkaani +50%.
Rahasta ei olla riidelty koskaan. Kaikki raha on ollut yhteistä, menot yhteisesti päätettyjä. Jos olen äitiyslomillani tai opiskellessa jotain tienannut, ne ovat ilman muuta olleet yhteistä rahaa.
Nyt jostain syystä mies käyttäytyy eri tavalla. Tulot ovat viime vuosina nousseet niin, että mies tienaa tällä hetkellä kolme kertaa niin paljon kuin minä, vaikken minäkään mikään pienituloinen ole. Enää rahat eivät olekaan ihan yhteisiä, vaan miehen mielestä hänellä on oikeus päättää rahoista vähän itsenäisemmin kuin aiemmin. Voi esim. myydä "omia" tavaroitaan ja tehdä niillä rahoilla mitä lystää. Tähän asti kaikki omaisuus on ollut täysin yhteistä ja jos jotain isompaa on myyty, oli se tavara sitten oikeastaan kumman tahansa, sekä myymisestä että rahojen käytöstä on keskusteltu.
Tämä tuli täysin puskista. Tilanne on tosi epäreilu, jos tässä vaiheessa elämää ja avioliittoa mies toteaakin, että hänellä on oikeus tehdä "omille tavaroilleen" mitä haluaa, koska miehelle on ostettu tässä viimeisten 20 vuoden aikana paljon enemmän niitä "omia tavaroita". Minä harrastan asioita, joihin ei tarvitse kummoisia välineitä, mutta miehen harrastukseen on hankittu tuhansilla ja tuhansilla euroilla vaikka mitä. Samoin auto on hänen nimissään. Asunto on ilman muuta puoliksi kummankin nimissä.
Tilanne kärjistyi eilen siihen pisteeseen, että mies ilmoitti voivansa myydä vaikka kaikki tavaransa ja voivansa olla vaikka puoli vuotta sapattivapaalla omilla "säästöillään". Minullahan tätä vaihtoehtoa ei ole, koska sitä "omaa tavaraa" ei todellakaan ole euromääräisesti sinne päinkään.
MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN?
Kommentit (370)
Mistä tiedät ettei miehellä ole toista? Mistä tiedät ettei äkillinen rahantarve johdu vaikka veloista tai muista ongelmista?
Vierailija kirjoitti:
Harmi, että mies unohti tilanteen, jossa menetit vuosien ajan ansiotuloja ja eläkkeesi jää pienemmäksi. Lapsenne ovat yhteisiä.
Sepä se, vaan erittäin tyypillistä keski-ikäistyvälle ukolle. Äkkiä ne yhdessä hankitut rakkaat lapsetkin ovat pelkkä kuluerä. Niin kävi meillekin. Nykyään aikuiset lapset eivät halua olla missään tekemisissä isänsä kanssa ja tämä itkee sitä kavereilleen, vaikka ihan itse lapsensa hylkäsi. Itsepetoksen voima on huikea.
Ei kai tuossa muuta voi kuin erota ja vaatia ositus. Vaikka olisi avioehtokin, sitä kohtuullistetaan huomioiden tuo lastenhoito ym. ja liiton pitkä kesto. Avioliitto ja perhe on yrityksen kaltainen yhteenliittymä, jossa puolisoilla tulee olla sama elintaso. Ei se lasten ja kodin hoito ilmaista työtä ole vaan yhteisen perheen hyväksi tehty. Se on MAHDOLLISTANUT miehen urakehityksen.
Olen pahoillani puolestasi, mutta suosittelen olemaan aktiivinen eron ja osituksen suhteen. Olet ansainnut kaiken minkä irti saat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään varmuutta, että ap olisi edes luonut mitään kehumisen arvoista uraa vaikkei lapsia olisi olemassakaan? Hyvähän se on aina jossitella ja heittäytyä marttyyriksi.
Vuosien lomailu poissa työelämästä tulotason pysyessä kohtuullisena/hyvänä on lähes jokaisen työntekijän unelma. Se on mahdollisuus johon vain harvoilla (=varakkailla) on mahdollisuus. Kannattaisi olla kiitollinen niistä vuosista.
"vuosien lomailu"????????
No itse olen nyt hoitovapaalla ja kyllähän tämä lomalta tuntuu, kun ei töissä tarvitse käydä.
Sulla on ehkäpä yksi todelle helppo ja hyvinnukkuva lapsi?
Riippuu varmaankin mm. ko. lapsista, lasten määrästä, kuinka helpolta se kotiinjääminen tuntuu
Äkkiseltään luulisi, että juuri huonosti nukkuvan lapsen vanhemmalle hoitovapaalla oleminen tuntuisi lomalta työssäkäyntiin verrattuna... Harva meistä ainakaan on parhaimmillaan töissä, jos yöt ovat katkonaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkin tienaat jo enemmän kuin tarvitset, joten mitä väliä? Mies on ahne, mutta niin olet sinäkin, kun haluat, että saat enemmän rahaa käyttöösi kuin aiemmin.
Millä perusteella mies on ahne? Minusta keskimääräistä anteliaampi.
Minusta taas vaikuttaa pihiltä. Ansaitsee kolme kertaa enemmän kuin puoliso eikä voi antaa mitään myymistään harrastevälineistä (jotka on aikoinaan ostettunperheen yhteisillä varoilla - rahaa kun tuli molemmille suunnilleen yhtä paljon silloin).
Minä sain käsityksen, että ne yhteiset rahat olivat miehen ansaitsemia, joten täysin oikeutettua pitää rahat myynnistä nyt, kun ap on itsekin nykyään työelämässä.
Jos on yhteiset rahat, niin silloin ei ole mitään merkitystä, kuka rahat on ansainnut. Yhteisiin rahoihin ei vaikuta, onko työelämässä vai ei. Se juuri on yhteisten rahojen idea, että kaikki rahat ovat yhteisessä potissa molempien käytettävissä yhteisten sääntöjen ja rahatilanteen mukaisesti.
Ilmeisesti ap:n mies haluaa purkaa yhteisrahasysteemin, koska on aloittanut eriyttää rahoja pois yhteisestä kassasta. Voi olla, että syynä on juuri tuo, että toisellakin on kohtuulliset tulot. Eipä siinä auta muu kuin keskustella asiasta miehen kanssa ja sopia, miten jatketaan.
No eipä tuossa mitään maagista purkamista tarvita. Mies voi vain ilmoittaa työnantajalle uuden tilin, johon vaimolla ei ole oikeuksia ja homma hoidettu. Miehellä on oikeus tehdä rahoillaan niin kuin parhaaksi katsoo. Ei siinä vaimolla juurikaan ole sanansijaa.
Muuten kyllä, mutta miehenkin on osallistuttava yhteisten menojen/lasten menojen kustannuksiin. Joten siihen vaimolla kyllä on sanansa sanottavana.
Mutta ei siihen yhteistä tiliä tarvita. Jos hoitaa yhteiset/lasten menot ja jää vähän ylimääräistä, niin mitäs siinä on kenelläkään nokan koputtamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia kenenkään ei pidä suostua kotiäidiksi. Perhevapaat ovat tietenkin ok, kunhan ne on jaettu puoliksi. Tällöin molemmat saavat tienata itselleen rahaa ja kerryttää eläkettään.[/quote quote]
Ap:lle on kertynyt "eläkettä" puolet perheasunnon arvosta. Ihan ok korvaus tuottamattomasta työstä.
Ystävälleni kävi niin, että oli kotona 20 vuotta ja mies lähti. Eläkettä ei ole kertynyt, mutta on velaton kaksio, jossa asuu. Mies olisi taatusti antanut naisen tehdä omaa uraa koska tahansa. Mutta antoi mahdollisuuden olla kotona, koska halusi olla.
Ai lastenhoito tuottamatonta työtä. Mistä näitä idi**tteja riittää?
Tuottava työ tarkoittaa, että työpanos tuottaa voittoa. Suomessa ei voi myydä lapsia.
Tämän kaiken takia aina vain suurempi osa naisista päättää jättää lapset hankkimatta. Miksi sen ylistämisen sijaan siitäkin saa paskaa nuskaansa?
Mitä ylistämistä siinä on että antaa miehen laskea siemenet sisään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkin tienaat jo enemmän kuin tarvitset, joten mitä väliä? Mies on ahne, mutta niin olet sinäkin, kun haluat, että saat enemmän rahaa käyttöösi kuin aiemmin.
Millä perusteella mies on ahne? Minusta keskimääräistä anteliaampi.
Minusta taas vaikuttaa pihiltä. Ansaitsee kolme kertaa enemmän kuin puoliso eikä voi antaa mitään myymistään harrastevälineistä (jotka on aikoinaan ostettunperheen yhteisillä varoilla - rahaa kun tuli molemmille suunnilleen yhtä paljon silloin).
Minä sain käsityksen, että ne yhteiset rahat olivat miehen ansaitsemia, joten täysin oikeutettua pitää rahat myynnistä nyt, kun ap on itsekin nykyään työelämässä.
Jos on yhteiset rahat, niin silloin ei ole mitään merkitystä, kuka rahat on ansainnut. Yhteisiin rahoihin ei vaikuta, onko työelämässä vai ei. Se juuri on yhteisten rahojen idea, että kaikki rahat ovat yhteisessä potissa molempien käytettävissä yhteisten sääntöjen ja rahatilanteen mukaisesti.
Ilmeisesti ap:n mies haluaa purkaa yhteisrahasysteemin, koska on aloittanut eriyttää rahoja pois yhteisestä kassasta. Voi olla, että syynä on juuri tuo, että toisellakin on kohtuulliset tulot. Eipä siinä auta muu kuin keskustella asiasta miehen kanssa ja sopia, miten jatketaan.
No eipä tuossa mitään maagista purkamista tarvita. Mies voi vain ilmoittaa työnantajalle uuden tilin, johon vaimolla ei ole oikeuksia ja homma hoidettu. Miehellä on oikeus tehdä rahoillaan niin kuin parhaaksi katsoo. Ei siinä vaimolla juurikaan ole sanansijaa.
Muuten kyllä, mutta miehenkin on osallistuttava yhteisten menojen/lasten menojen kustannuksiin. Joten siihen vaimolla kyllä on sanansa sanottavana.
Siltikään toiselta ei tarvitse lupaa omiin rahoihin. Elatuksesta toki huolehdittava, mutta rahoista saa itse päättää.
Tämä video on hyvä esimerkki aiheesta:
Mies voi maksaa vuokran, mutta usein nainen on se joka hoitaa kodin. Mies voi maksaa ruuat, mutta usein se on nainen tekee niistä aterioita. Hyvä vaimo on miehelle siunaus.
Jokainen näkee näkökulmastaan vain puolet totuudesta, vain sen oman osuutensa.
On helppo sanoa, että minä maksan ruuat ja vuokran ja kaiken joten kaikki on minun.. mutta myös sen naisen (tai joissain tapauksissa miehen) aika maksaa hänelle jotain. Se kotityöhön laitettu aika voisi mennä sinne töihinkin tai vaikka lomailuun. Ei kukaan yleensä syö raakaa jauhelihaa jääkaapista, jos ei jaksa laittaa ruokaa. Moni mies tilaa pizzaa, kun on oma ruuanlaittovuoro. Tai kutsuu äitinsä kun ei ole tyttöystävää.
Te miehet oikeasti hävetkää, jotka ette osaa laskea käytetyn vapaa-ajan ja lastenhoidon arvoa, oli sitten kyse euroista tai ylipäätään kunnioituksesta. Nainen ei ole ilmainen siivooja, jota voi panna ja vieläpä muistuttaa siitä, kuinka hän ei ansaitse mitään. Siksi teiltä monelta loppuu avioliitossa intiimi kanssakäyminen, vaimo äänestää jaloillaan tai nalkuttaa, kun käyttäydytte niinkuin pojat äitinsä kanssa. Ei sellaista miestä kukaan enää osaa nähdä kumppaninaan, jota joutui itsekin omana lapsena kasvattamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei saisi myydä omia tavaroitaan? Juridisesti tavara on sen, joka sen on maksanut, jos ei muuta dokumenttia omistuksesta ole. Jos ne on miehen harrastusvälineitä, niin miksi niitä ei saisi myydä, eihän perhe kärsisi siitä mitenkään.
Miehen sapattivuosihan olisi ihana sinullekin, koska näin mies ei tienaisi sinua enempää ja sinun tulosi olisi ne perheen yhteiset rahat, jollaisia miehen tienestit oli kotiäitivuosinasi.
Totta. Mies voi olla pitkään kotona, hoitaa pienet ja yhteiset lapset ja huolehtia kodissa lähes kaikista. Menettää tulojaan ja eläkettään.
ohis
Jep, tehdä ilmaista työtä perheen eteen, ikinä ei ole rahaa ostaa itselle mitään ja sitte olla niiiiiin tyytyväinen elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei saisi myydä omia tavaroitaan? Juridisesti tavara on sen, joka sen on maksanut, jos ei muuta dokumenttia omistuksesta ole. Jos ne on miehen harrastusvälineitä, niin miksi niitä ei saisi myydä, eihän perhe kärsisi siitä mitenkään.
Miehen sapattivuosihan olisi ihana sinullekin, koska näin mies ei tienaisi sinua enempää ja sinun tulosi olisi ne perheen yhteiset rahat, jollaisia miehen tienestit oli kotiäitivuosinasi.
Totta. Mies voi olla pitkään kotona, hoitaa pienet ja yhteiset lapset ja huolehtia kodissa lähes kaikista. Menettää tulojaan ja eläkettään.
ohis
Jep, tehdä ilmaista työtä perheen eteen, ikinä ei ole rahaa ostaa itselle mitään ja sitte olla niiiiiin tyytyväinen elämäänsä.
Ja kuka tähän pakottaa? Kakarat hoitoon vuoden vanhana niin ei tarvitse uhriutua
Sulla on ehkäpä yksi todelle helppo ja hyvinnukkuva lapsi?
Riippuu varmaankin mm. ko. lapsista, lasten määrästä, kuinka helpolta se kotiinjääminen tuntuu