Lue keskustelun säännöt.
Yhteiset rahat 20 vuotta, kunnes mies alkoi tienata kolme kertaa enemmän kuin minä. Mitä nyt?
21.09.2019 |
Mentiin nuorena naimisiin ja minä olin monta vuotta kotona kotiäitinä. Mies on ollut koko ajan töissä, minä tästä ajasta kotona ja opiskelemassa yhteensä 15 vuotta ja vasta viimeiset 5 vuotta töissä. Oma urakehitys on ollut hyvää, olen tässä ajassa jo nostanut palkkaani +50%.
Rahasta ei olla riidelty koskaan. Kaikki raha on ollut yhteistä, menot yhteisesti päätettyjä. Jos olen äitiyslomillani tai opiskellessa jotain tienannut, ne ovat ilman muuta olleet yhteistä rahaa.
Nyt jostain syystä mies käyttäytyy eri tavalla. Tulot ovat viime vuosina nousseet niin, että mies tienaa tällä hetkellä kolme kertaa niin paljon kuin minä, vaikken minäkään mikään pienituloinen ole. Enää rahat eivät olekaan ihan yhteisiä, vaan miehen mielestä hänellä on oikeus päättää rahoista vähän itsenäisemmin kuin aiemmin. Voi esim. myydä "omia" tavaroitaan ja tehdä niillä rahoilla mitä lystää. Tähän asti kaikki omaisuus on ollut täysin yhteistä ja jos jotain isompaa on myyty, oli se tavara sitten oikeastaan kumman tahansa, sekä myymisestä että rahojen käytöstä on keskusteltu.
Tämä tuli täysin puskista. Tilanne on tosi epäreilu, jos tässä vaiheessa elämää ja avioliittoa mies toteaakin, että hänellä on oikeus tehdä "omille tavaroilleen" mitä haluaa, koska miehelle on ostettu tässä viimeisten 20 vuoden aikana paljon enemmän niitä "omia tavaroita". Minä harrastan asioita, joihin ei tarvitse kummoisia välineitä, mutta miehen harrastukseen on hankittu tuhansilla ja tuhansilla euroilla vaikka mitä. Samoin auto on hänen nimissään. Asunto on ilman muuta puoliksi kummankin nimissä.
Tilanne kärjistyi eilen siihen pisteeseen, että mies ilmoitti voivansa myydä vaikka kaikki tavaransa ja voivansa olla vaikka puoli vuotta sapattivapaalla omilla "säästöillään". Minullahan tätä vaihtoehtoa ei ole, koska sitä "omaa tavaraa" ei todellakaan ole euromääräisesti sinne päinkään.
MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN?
Kommentit (370)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkin tienaat jo enemmän kuin tarvitset, joten mitä väliä? Mies on ahne, mutta niin olet sinäkin, kun haluat, että saat enemmän rahaa käyttöösi kuin aiemmin.
Millä perusteella mies on ahne? Minusta keskimääräistä anteliaampi.
Minusta taas vaikuttaa pihiltä. Ansaitsee kolme kertaa enemmän kuin puoliso eikä voi antaa mitään myymistään harrastevälineistä (jotka on aikoinaan ostettunperheen yhteisillä varoilla - rahaa kun tuli molemmille suunnilleen yhtä paljon silloin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se menee. Niin kauan kun vaimo elättää rahat on yhteisiä, mutta jos mies alkaa tienata monta kertaa enemmän niin vaimo yhä elättää ja miehellä on hupirahaa yllinkyllin itsellään. Näin oli meillä aikanaan.
Milloin ap on elättänyt?
Viittasin miesten asenteeseen, että niin kauan kun hyöty on itsellä kaikki on yhteistä, kun omasta pitäisi palauttaa tai jakaa se ei enää toimikaan niin. Kodin ja lastenhoito on työtä. Ap ei ole hoitanut kotona vieraiden lapsia vaan heidän yhteisiään. Kotiin laitettu aika on ap:n työpanos ja helpottanut myös miehen elämää. Sillä on taloudellinen arvo. Ap voi laittaa hintaa 10e tunti + päivystysmaksu 24/7 vuorosta ja veloittaa 15 vuotta mieheltään. Jos tämä ei tajua panostuksen arvoa.
Löytyy ihan oikeuden päätös siitä, pitääkö "kotiäitivuodet" korvata avoliitossa ja kyllä, jos olet tukenut puolisoa niin, että hän on saanut hyvän uran ja vointu tehdä rauhassa työtä ollessasi itse tuloton, niin korvaus on noin 1700 e/vuosi. Tässäkin katsotaan, olisiko ollut mahdollista tehdä töitä vai oliko valinta sittenkin se kotiinjääneen. Jos olisi voinut mennä töihin, niin korvaus pienenee.
Ap on kotiäitivuosina saanut ilmaisen asunnon, ruuan ja ylöspidon, josta voisi vastaavasti laskuttaa melkoisia summia.
Niin, ap siis toisaalta mahdollistanut uralla etenemisen/menestyksen? Mies ei ole kiitollinen tästä, että tienaa x3 osittain ap:n ansiosta?
Eiköhän se mies olisi edennyt urallaan vaikka ne lapset olisivat olleet päiväkodissa. En kyllä ymmärrä yhtään, miten se uralla eteneminen on ollut osittain ap:n ansiota?
Ei välttämättä olisi, tai ainakin olisi vaatinut mieheltä enemmän. Esim. jonkun on jäätävä kotiin lapsen sairastaessa, joku vie ja hakee päiväkodista, ajallaan. Vai hoitaako nainen nämä velvoitteet yksin, vaikka käy myös töissä? Kyllä se uran tekeminen on hankalampaa jos ei voi jäädä ylitöihin tai lähteä aina työmatkoille ym. koska lapset sitä ja tätä.
Mies on myös ollut sitä mieltä, että lapsille on parempi, jos saavat olla pitkään kotona. Toki hän olisi voinut myös jäädä kotiin ja vaimo tehdä uraa ja tuoda tulot taloon. Molempia rooleja pitää arvosta yhtä paljon. Möys rahallisesti.
Sä oot kyllä niin kujalla. Ei siihen uran tekemiseen mitään ylitöitä vaadita. Itse olen kivasti uraa tehnyt ja haen melko usein lapset hoidotsa 14-15 välillä tai pudotan ne hoitoon vasta 12 aikaan. Saikkuakin yleensä minä pidän, jos lapset ovat kipeänä. Monesti kun kotoa töitä teen ei lapset mene hoitoon ollenkaan. Tämä pitkälti siitä syystä, että vaimo on vuorotyössä, joten minun on helpompaa jäädä kotiin tarvittaessa. Sun näkemykset on jostain 50-luvulta kun piti tehdä 16 tuntista päivää, että pääsi tehtaanjohtajaksi.
Me sovittiin jo yhteen muuttaessa, vaikkei oltu vielä naimisissakaan, että kun kerran yhdessä ollaan, myös rahat ovat yhteisiä. Siitä on nyt yli 30 vuotta ja se lupaus on pitänyt. Mies tienaa nykyään huomattavasti enemmän kuin minä, mutta asia ei ole muuttunut miksikään. Olisi kyllä keskustelun paikka, jos yhtäkkiä mies alkaisi puhumaan omista rahoista.
Mitä väliä? Jos myyn kamerani joka on joskus muinoin ostettu yhteisen tilin rahoilla, mutta ollut vain minun käytössä ja minulle ostettuna niin eikö se silloin ole minun? Voin myydä sen pois kun en sitä enää käytä ja keksiä itse mitä niillä rahoilla teen. Vai omistanko minä muka puolet miehen kalsareista ja lenkkareista ihan vain siksi, että ne on ostettu yhteisen tilin rahoilla?
Jos rahankäyttö on niin tarkkaa, niin maksakaa ihmiset tasan 50% kaikesta tai vaihtoehtoisesti vain ja ainoastaan omat asianne. Niiltä omilta tileiltänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se menee. Niin kauan kun vaimo elättää rahat on yhteisiä, mutta jos mies alkaa tienata monta kertaa enemmän niin vaimo yhä elättää ja miehellä on hupirahaa yllinkyllin itsellään. Näin oli meillä aikanaan.
Milloin ap on elättänyt?
Viittasin miesten asenteeseen, että niin kauan kun hyöty on itsellä kaikki on yhteistä, kun omasta pitäisi palauttaa tai jakaa se ei enää toimikaan niin. Kodin ja lastenhoito on työtä. Ap ei ole hoitanut kotona vieraiden lapsia vaan heidän yhteisiään. Kotiin laitettu aika on ap:n työpanos ja helpottanut myös miehen elämää. Sillä on taloudellinen arvo. Ap voi laittaa hintaa 10e tunti + päivystysmaksu 24/7 vuorosta ja veloittaa 15 vuotta mieheltään. Jos tämä ei tajua panostuksen arvoa.
Löytyy ihan oikeuden päätös siitä, pitääkö "kotiäitivuodet" korvata avoliitossa ja kyllä, jos olet tukenut puolisoa niin, että hän on saanut hyvän uran ja vointu tehdä rauhassa työtä ollessasi itse tuloton, niin korvaus on noin 1700 e/vuosi. Tässäkin katsotaan, olisiko ollut mahdollista tehdä töitä vai oliko valinta sittenkin se kotiinjääneen. Jos olisi voinut mennä töihin, niin korvaus pienenee.
Ap on kotiäitivuosina saanut ilmaisen asunnon, ruuan ja ylöspidon, josta voisi vastaavasti laskuttaa melkoisia summia.
Niin, ap siis toisaalta mahdollistanut uralla etenemisen/menestyksen? Mies ei ole kiitollinen tästä, että tienaa x3 osittain ap:n ansiosta?
Eiköhän se mies olisi edennyt urallaan vaikka ne lapset olisivat olleet päiväkodissa. En kyllä ymmärrä yhtään, miten se uralla eteneminen on ollut osittain ap:n ansiota?
Ei välttämättä olisi, tai ainakin olisi vaatinut mieheltä enemmän. Esim. jonkun on jäätävä kotiin lapsen sairastaessa, joku vie ja hakee päiväkodista, ajallaan. Vai hoitaako nainen nämä velvoitteet yksin, vaikka käy myös töissä? Kyllä se uran tekeminen on hankalampaa jos ei voi jäädä ylitöihin tai lähteä aina työmatkoille ym. koska lapset sitä ja tätä.
Mies on myös ollut sitä mieltä, että lapsille on parempi, jos saavat olla pitkään kotona. Toki hän olisi voinut myös jäädä kotiin ja vaimo tehdä uraa ja tuoda tulot taloon. Molempia rooleja pitää arvosta yhtä paljon. Möys rahallisesti.
Sä oot kyllä niin kujalla. Ei siihen uran tekemiseen mitään ylitöitä vaadita. Itse olen kivasti uraa tehnyt ja haen melko usein lapset hoidotsa 14-15 välillä tai pudotan ne hoitoon vasta 12 aikaan. Saikkuakin yleensä minä pidän, jos lapset ovat kipeänä. Monesti kun kotoa töitä teen ei lapset mene hoitoon ollenkaan. Tämä pitkälti siitä syystä, että vaimo on vuorotyössä, joten minun on helpompaa jäädä kotiin tarvittaessa. Sun näkemykset on jostain 50-luvulta kun piti tehdä 16 tuntista päivää, että pääsi tehtaanjohtajaksi.
Vaikka sulla onkin helppo ja joustava työ ja lyhyt työaika, niin kaikilla ei ole. On töitä, joissa on ainakin välillä pakko tehdä pitkää päivää ja käydä pitkilläkin työreissuilla. Yhä edelleen ja jopa enemmän kuin ennen vanhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia kenenkään ei pidä suostua kotiäidiksi. Perhevapaat ovat tietenkin ok, kunhan ne on jaettu puoliksi. Tällöin molemmat saavat tienata itselleen rahaa ja kerryttää eläkettään.[/quote quote]
Ap:lle on kertynyt "eläkettä" puolet perheasunnon arvosta. Ihan ok korvaus tuottamattomasta työstä.
Ystävälleni kävi niin, että oli kotona 20 vuotta ja mies lähti. Eläkettä ei ole kertynyt, mutta on velaton kaksio, jossa asuu. Mies olisi taatusti antanut naisen tehdä omaa uraa koska tahansa. Mutta antoi mahdollisuuden olla kotona, koska halusi olla.
Niin kauan kuin ei erota on tuo "eläke" ihan sama kuin kirjoittaisi toiselle miljoonan euron leikkishekin, ei sillä hankita samoja päivittäisiä asioita kuin ilman lapsia tehdyn uran palkalla. Eli tässä kehoitetaan siis eroamaan, jotta pääsee nauttimaan kertyneestä "korvauksestaan".
Onko mitään varmuutta, että ap olisi edes luonut mitään kehumisen arvoista uraa vaikkei lapsia olisi olemassakaan? Hyvähän se on aina jossitella ja heittäytyä marttyyriksi.
Vuosien lomailu poissa työelämästä tulotason pysyessä kohtuullisena/hyvänä on lähes jokaisen työntekijän unelma. Se on mahdollisuus johon vain harvoilla (=varakkailla) on mahdollisuus. Kannattaisi olla kiitollinen niistä vuosista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkin tienaat jo enemmän kuin tarvitset, joten mitä väliä? Mies on ahne, mutta niin olet sinäkin, kun haluat, että saat enemmän rahaa käyttöösi kuin aiemmin.
Millä perusteella mies on ahne? Minusta keskimääräistä anteliaampi.
Minusta taas vaikuttaa pihiltä. Ansaitsee kolme kertaa enemmän kuin puoliso eikä voi antaa mitään myymistään harrastevälineistä (jotka on aikoinaan ostettunperheen yhteisillä varoilla - rahaa kun tuli molemmille suunnilleen yhtä paljon silloin).
Milloin tuli molemmille yvtä paljon rahaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia kenenkään ei pidä suostua kotiäidiksi. Perhevapaat ovat tietenkin ok, kunhan ne on jaettu puoliksi. Tällöin molemmat saavat tienata itselleen rahaa ja kerryttää eläkettään.[/quote quote]
Ap:lle on kertynyt "eläkettä" puolet perheasunnon arvosta. Ihan ok korvaus tuottamattomasta työstä.
Ystävälleni kävi niin, että oli kotona 20 vuotta ja mies lähti. Eläkettä ei ole kertynyt, mutta on velaton kaksio, jossa asuu. Mies olisi taatusti antanut naisen tehdä omaa uraa koska tahansa. Mutta antoi mahdollisuuden olla kotona, koska halusi olla.
Niin kauan kuin ei erota on tuo "eläke" ihan sama kuin kirjoittaisi toiselle miljoonan euron leikkishekin, ei sillä hankita samoja päivittäisiä asioita kuin ilman lapsia tehdyn uran palkalla. Eli tässä kehoitetaan siis eroamaan, jotta pääsee nauttimaan kertyneestä "korvauksestaan".
Jaetaanko muka 30 vuoden päästä Suomessa enää mitään eläkkeitä kenellekään? :D Samassa suossa on kotiäidit ja työnraatajat tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkin tienaat jo enemmän kuin tarvitset, joten mitä väliä? Mies on ahne, mutta niin olet sinäkin, kun haluat, että saat enemmän rahaa käyttöösi kuin aiemmin.
Millä perusteella mies on ahne? Minusta keskimääräistä anteliaampi.
Minusta taas vaikuttaa pihiltä. Ansaitsee kolme kertaa enemmän kuin puoliso eikä voi antaa mitään myymistään harrastevälineistä (jotka on aikoinaan ostettunperheen yhteisillä varoilla - rahaa kun tuli molemmille suunnilleen yhtä paljon silloin).
Minä sain käsityksen, että ne yhteiset rahat olivat miehen ansaitsemia, joten täysin oikeutettua pitää rahat myynnistä nyt, kun ap on itsekin nykyään työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Jos myyn kamerani joka on joskus muinoin ostettu yhteisen tilin rahoilla, mutta ollut vain minun käytössä ja minulle ostettuna niin eikö se silloin ole minun? Voin myydä sen pois kun en sitä enää käytä ja keksiä itse mitä niillä rahoilla teen. Vai omistanko minä muka puolet miehen kalsareista ja lenkkareista ihan vain siksi, että ne on ostettu yhteisen tilin rahoilla?
Jos rahankäyttö on niin tarkkaa, niin maksakaa ihmiset tasan 50% kaikesta tai vaihtoehtoisesti vain ja ainoastaan omat asianne. Niiltä omilta tileiltänne.
Voit toki myydä tuollaisen kameran, mutta mikset palauttaisi rahoja yhteiselle tilille, sinne mistä sen hankinta on kustannettukin? Olisiko yhtä ok, jos miehesi hankkisi vaikka moottoripyörän yhteiseltä tililtä, myisi sen seuraavana päivänä, ja pitäisi rahat itsellään itse keksimäänsä tarkoitukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se menee. Niin kauan kun vaimo elättää rahat on yhteisiä, mutta jos mies alkaa tienata monta kertaa enemmän niin vaimo yhä elättää ja miehellä on hupirahaa yllinkyllin itsellään. Näin oli meillä aikanaan.
Milloin ap on elättänyt?
Viittasin miesten asenteeseen, että niin kauan kun hyöty on itsellä kaikki on yhteistä, kun omasta pitäisi palauttaa tai jakaa se ei enää toimikaan niin. Kodin ja lastenhoito on työtä. Ap ei ole hoitanut kotona vieraiden lapsia vaan heidän yhteisiään. Kotiin laitettu aika on ap:n työpanos ja helpottanut myös miehen elämää. Sillä on taloudellinen arvo. Ap voi laittaa hintaa 10e tunti + päivystysmaksu 24/7 vuorosta ja veloittaa 15 vuotta mieheltään. Jos tämä ei tajua panostuksen arvoa.
Löytyy ihan oikeuden päätös siitä, pitääkö "kotiäitivuodet" korvata avoliitossa ja kyllä, jos olet tukenut puolisoa niin, että hän on saanut hyvän uran ja vointu tehdä rauhassa työtä ollessasi itse tuloton, niin korvaus on noin 1700 e/vuosi. Tässäkin katsotaan, olisiko ollut mahdollista tehdä töitä vai oliko valinta sittenkin se kotiinjääneen. Jos olisi voinut mennä töihin, niin korvaus pienenee.
Ap on kotiäitivuosina saanut ilmaisen asunnon, ruuan ja ylöspidon, josta voisi vastaavasti laskuttaa melkoisia summia.
Niin, ap siis toisaalta mahdollistanut uralla etenemisen/menestyksen? Mies ei ole kiitollinen tästä, että tienaa x3 osittain ap:n ansiosta?
Eiköhän se mies olisi edennyt urallaan vaikka ne lapset olisivat olleet päiväkodissa. En kyllä ymmärrä yhtään, miten se uralla eteneminen on ollut osittain ap:n ansiota?
Ei välttämättä olisi, tai ainakin olisi vaatinut mieheltä enemmän. Esim. jonkun on jäätävä kotiin lapsen sairastaessa, joku vie ja hakee päiväkodista, ajallaan. Vai hoitaako nainen nämä velvoitteet yksin, vaikka käy myös töissä? Kyllä se uran tekeminen on hankalampaa jos ei voi jäädä ylitöihin tai lähteä aina työmatkoille ym. koska lapset sitä ja tätä.
Mies on myös ollut sitä mieltä, että lapsille on parempi, jos saavat olla pitkään kotona. Toki hän olisi voinut myös jäädä kotiin ja vaimo tehdä uraa ja tuoda tulot taloon. Molempia rooleja pitää arvosta yhtä paljon. Möys rahallisesti.
Sä oot kyllä niin kujalla. Ei siihen uran tekemiseen mitään ylitöitä vaadita. Itse olen kivasti uraa tehnyt ja haen melko usein lapset hoidotsa 14-15 välillä tai pudotan ne hoitoon vasta 12 aikaan. Saikkuakin yleensä minä pidän, jos lapset ovat kipeänä. Monesti kun kotoa töitä teen ei lapset mene hoitoon ollenkaan. Tämä pitkälti siitä syystä, että vaimo on vuorotyössä, joten minun on helpompaa jäädä kotiin tarvittaessa. Sun näkemykset on jostain 50-luvulta kun piti tehdä 16 tuntista päivää, että pääsi tehtaanjohtajaksi.
Vaikka sulla onkin helppo ja joustava työ ja lyhyt työaika, niin kaikilla ei ole. On töitä, joissa on ainakin välillä pakko tehdä pitkää päivää ja käydä pitkilläkin työreissuilla. Yhä edelleen ja jopa enemmän kuin ennen vanhaan.
Kaikkea ei voi saada. Kumpi on tärkeämpää, omat lapset vai huippu ura? Jos haluaa tehdä elämästään vaikeaa niin oma päätös ja seuraamukset kestettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Jos myyn kamerani joka on joskus muinoin ostettu yhteisen tilin rahoilla, mutta ollut vain minun käytössä ja minulle ostettuna niin eikö se silloin ole minun? Voin myydä sen pois kun en sitä enää käytä ja keksiä itse mitä niillä rahoilla teen. Vai omistanko minä muka puolet miehen kalsareista ja lenkkareista ihan vain siksi, että ne on ostettu yhteisen tilin rahoilla?
Jos rahankäyttö on niin tarkkaa, niin maksakaa ihmiset tasan 50% kaikesta tai vaihtoehtoisesti vain ja ainoastaan omat asianne. Niiltä omilta tileiltänne.
Voit toki myydä tuollaisen kameran, mutta mikset palauttaisi rahoja yhteiselle tilille, sinne mistä sen hankinta on kustannettukin? Olisiko yhtä ok, jos miehesi hankkisi vaikka moottoripyörän yhteiseltä tililtä, myisi sen seuraavana päivänä, ja pitäisi rahat itsellään itse keksimäänsä tarkoitukseen?
Ei kai tässä mistään yhden päivän omistamisesta ole puhuttu. Jos AP myy pieneksi jääneen kesämekkonsa, laittaako hän saamansa rahansa yhteiselle tilille vai lompakkoonsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä itseasiassa oli sama tilanne.
Aloitettiin nollasta, olin kotona lasten kanssa ja tein koko ajan pikkuhommia.
15v kohdalla jaettiin tili puoliksi, meilläkin oli ollut yksi yhteinen tili aina, ja sovittiin miten maksetaan laskut jatkossa.
Turhaa vääntää rahasta. Meilläkin on talo puoliksi ja kaksi autoa firman nimissä. Firma myös puoliksi.
Minulla tuli ainakin fiilis, että haluan säästää ja tuhlata rahani niinkuin itselle sopii. Alkoi nimittäin olla kommenttia reissuista yms! Nelikymppisinä kyllä osataan käyttää rahamme miten halutaan.
Pari vuotta sitten jaettiin rahat ja hyvin toiminut!
Yhdessä 23v. Alussa samat tulot mutta miehen urakehityksen myötä mun osuuteni putosi 1/3:an. 3v sitten jäin 1/2 eläkkeelle sairauden takia ja tuon kotiin enää 1/5 rahoista. Kokonaisnettotulot ei silti ole pudonneet.
Sen mukaan eletään mitä rahaa on. En onneksi tarvitse mitään extraa mutta jos haluan ostaa itselleni jotain tai lähteä reissuun voin sen tehdä. Miehelle jää parisataa "taskurahaa" aina tilille
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään varmuutta, että ap olisi edes luonut mitään kehumisen arvoista uraa vaikkei lapsia olisi olemassakaan? Hyvähän se on aina jossitella ja heittäytyä marttyyriksi.
Vuosien lomailu poissa työelämästä tulotason pysyessä kohtuullisena/hyvänä on lähes jokaisen työntekijän unelma. Se on mahdollisuus johon vain harvoilla (=varakkailla) on mahdollisuus. Kannattaisi olla kiitollinen niistä vuosista.
"vuosien lomailu"????????
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsiperheessä, jossa vielä lapset yhteisiä pyöritetään useampaa elintasoa on jollakulla perheenjäsenellä luonnevika taustalla vaikuttamassa. Myös silloin, jos lapset lentäneet pesästä ja eletään edelleen avioliitossa saman elämänkumppanin kanssa.
Millä tavalla perheen elintaso laskee, jos isä myy 2000 euron maastopyörän ja ostaa tilalle jotain muuta? Se raha on joka tapauksessa ollut tähänkin asti kiinni siinä pyörässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa perheessä EI ole yhteinen päätös, että äiti jää kotiin vuosiksi, saati 15 vuodeksi. Aika usein menee niin, että äiti kertoo jäävänsä ja "uhrautuvansa" lasten ja perheen eteen ja mies alistuu hyväksymään asian ja jopa kehuu vaimonsa päätöstä, koska olisi huono ja materialistinen sikaisä, jos muuta sanoisi. Todellisuudessa useimmat isät haluaisivat lasten menevän viimeistään 1,5-2v iässä päivähoitoon, äidin menevän töihin ja molemmat jakamaan taloudellista taakkaa, maksamaan lainaa, ansaitsemaan rahaa myös johonkin kivaan kun, esim. lomailuun yhdessä. Jos AP on ollut 15 vuotta kotona, se on taatusti ollut enemmän oma kuin miehen valinta.
..unohdit listasta "mitä mies haluaa" sen , että naisen mentyä töihin, nainen huolehtii edelleen kaikki lasten asiat, ja se on nainen, joka jää esim. töistä pois hoitamaan sairasta lasta.... kun eihän mies voi olla töistä pois, se vaikuttaisi hänen uraansa!
Kyse taitaa olla perheen taloudesta. Jos mies tienaa 4000 ja nainen 2000 kuussa nainen ei halua tinkiä elintasostaan ja vaatii saada jäädä kotiin notkumaan.
Kukaan ei kiellä naista palaamasta töihin heti kun mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkin tienaat jo enemmän kuin tarvitset, joten mitä väliä? Mies on ahne, mutta niin olet sinäkin, kun haluat, että saat enemmän rahaa käyttöösi kuin aiemmin.
Millä perusteella mies on ahne? Minusta keskimääräistä anteliaampi.
Minusta taas vaikuttaa pihiltä. Ansaitsee kolme kertaa enemmän kuin puoliso eikä voi antaa mitään myymistään harrastevälineistä (jotka on aikoinaan ostettunperheen yhteisillä varoilla - rahaa kun tuli molemmille suunnilleen yhtä paljon silloin).
Minä sain käsityksen, että ne yhteiset rahat olivat miehen ansaitsemia, joten täysin oikeutettua pitää rahat myynnistä nyt, kun ap on itsekin nykyään työelämässä.
Älähän nyt. On vain yhteiset rahat ja naisen omat rahat. Ei miehellä ole mitään "omaa"
Jos lapsiperheessä, jossa vielä lapset yhteisiä pyöritetään useampaa elintasoa on jollakulla perheenjäsenellä luonnevika taustalla vaikuttamassa. Myös silloin, jos lapset lentäneet pesästä ja eletään edelleen avioliitossa saman elämänkumppanin kanssa.