Yhteiset rahat 20 vuotta, kunnes mies alkoi tienata kolme kertaa enemmän kuin minä. Mitä nyt?
Mentiin nuorena naimisiin ja minä olin monta vuotta kotona kotiäitinä. Mies on ollut koko ajan töissä, minä tästä ajasta kotona ja opiskelemassa yhteensä 15 vuotta ja vasta viimeiset 5 vuotta töissä. Oma urakehitys on ollut hyvää, olen tässä ajassa jo nostanut palkkaani +50%.
Rahasta ei olla riidelty koskaan. Kaikki raha on ollut yhteistä, menot yhteisesti päätettyjä. Jos olen äitiyslomillani tai opiskellessa jotain tienannut, ne ovat ilman muuta olleet yhteistä rahaa.
Nyt jostain syystä mies käyttäytyy eri tavalla. Tulot ovat viime vuosina nousseet niin, että mies tienaa tällä hetkellä kolme kertaa niin paljon kuin minä, vaikken minäkään mikään pienituloinen ole. Enää rahat eivät olekaan ihan yhteisiä, vaan miehen mielestä hänellä on oikeus päättää rahoista vähän itsenäisemmin kuin aiemmin. Voi esim. myydä "omia" tavaroitaan ja tehdä niillä rahoilla mitä lystää. Tähän asti kaikki omaisuus on ollut täysin yhteistä ja jos jotain isompaa on myyty, oli se tavara sitten oikeastaan kumman tahansa, sekä myymisestä että rahojen käytöstä on keskusteltu.
Tämä tuli täysin puskista. Tilanne on tosi epäreilu, jos tässä vaiheessa elämää ja avioliittoa mies toteaakin, että hänellä on oikeus tehdä "omille tavaroilleen" mitä haluaa, koska miehelle on ostettu tässä viimeisten 20 vuoden aikana paljon enemmän niitä "omia tavaroita". Minä harrastan asioita, joihin ei tarvitse kummoisia välineitä, mutta miehen harrastukseen on hankittu tuhansilla ja tuhansilla euroilla vaikka mitä. Samoin auto on hänen nimissään. Asunto on ilman muuta puoliksi kummankin nimissä.
Tilanne kärjistyi eilen siihen pisteeseen, että mies ilmoitti voivansa myydä vaikka kaikki tavaransa ja voivansa olla vaikka puoli vuotta sapattivapaalla omilla "säästöillään". Minullahan tätä vaihtoehtoa ei ole, koska sitä "omaa tavaraa" ei todellakaan ole euromääräisesti sinne päinkään.
MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN?
Kommentit (370)
Ap nyt heti pankin pakeille ja huolehtimaan, että omasta palkasta jää jotain sivuun ja kasvamaan. Pankissa on kivoja neuvojia.
Itse käyn vuosittain tapaamassa sijoitusneuvojaani ja hänen kanssaan suunnittelemme rahallista tulevaisuuttani.
Jos mies on muuttanut käyttäytymistään, on hyvä ap:nkin katsoa omaa etuaan ihan niiden omien rahallisten resurssien pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on hoitanut 15 vuotta lapsia sillä sopimuksella, että itse menetti uran ja mies sen sai, niin mies ei voi yksipuolisesti muuttaa sopimusta keskustelematta. Jos ap hyväksyy, että antaa 15 vuotta työtä ilmaiseksi, eikä ole omastaan mielestään osallinen saavutettuihin perheen etuihin, että niihin on perheessä oikeutettu vain mies niin ok. Jos kyseessä, että mies piilottaa rahaa tulevan eron varrelle käteiseen piilo-omaisuuteen, niin ap:n pitää pitää kirjaa kadotetusta omaisuudesta. Yksi vaihto ehto on kusettaa miestä takaisin, eli antaa hänen kasvattaa omaisuutta rauhassa ja pettää vapaasti ja ottaa sitten puolet rahoista suomenlain mukaan, kun niitä on vähän enemmän, mikä meidän naisten suojaksi on määrätty. Äkkinäinen ero ei kannata.
Kotonaolopäätöstä ei tehty miehen uran vuoksi. Ap halusi itse hoitaa lapsia, varmasti olisi saanut mennä töihin aiemmin. Lisäksi mies elätti, kun ap opiskeli. Eikä tätä ole tehty ilmaiseksi vaan ap on saanut 15 vuotta ylläpidon sekä lisäksi omistaa nyt puolet asunnosta. Eikö mikään riitä!?
Lastenhoitohan on rahanarvoista ainoastaan silloin, kun sen tekee joku muu kodin ulkopuolella.
Mutä haluat sanoa?
Ap on saanut elannon ja ylläpidon lähes koko aikuisiäkseen, elannon lapsilleen sekä puolet asunnon arvosta ja säästöistä varallisuutta ja mahdollisuuden opiskella. Eiköhän siinä ole rahallista korvausta kerrakseen. Ja jos ei kelpaa, aina olisi voinut mennä töihin tienaamaan itse.
Näin juuri. Ap on saanut korvausta riittämiin. Asuntokaan ei ole pikkujuttu. Ap ihmettelee, kun tilanne on muuttunut rahojen suhteen, mutta tilannehan ON muuttunut muutenkin. Mitä väliä, jos mies myy oman harrastusvälineensä ja pitää rahat? Yhteisellä päätöksellä joskus ostettu, mutta käytännössä miehen tienaamilla rahoilla. Ap ei ole enää kotiäiti, vaan ansaitsee itsekin. Sitten ymmärtäisin ketutuksen, jos mies ilman lupaa möisi ap:n harrastusvälineitä.
Juuri tämän takia kenenkään ei pidä suostua kotiäidiksi. Perhevapaat ovat tietenkin ok, kunhan ne on jaettu puoliksi. Tällöin molemmat saavat tienata itselleen rahaa ja kerryttää eläkettään.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia kenenkään ei pidä suostua kotiäidiksi. Perhevapaat ovat tietenkin ok, kunhan ne on jaettu puoliksi. Tällöin molemmat saavat tienata itselleen rahaa ja kerryttää eläkettään.[/quote quote]
Ap:lle on kertynyt "eläkettä" puolet perheasunnon arvosta. Ihan ok korvaus tuottamattomasta työstä.
Ystävälleni kävi niin, että oli kotona 20 vuotta ja mies lähti. Eläkettä ei ole kertynyt, mutta on velaton kaksio, jossa asuu. Mies olisi taatusti antanut naisen tehdä omaa uraa koska tahansa. Mutta antoi mahdollisuuden olla kotona, koska halusi olla.
Sinäkin tienaat jo enemmän kuin tarvitset, joten mitä väliä? Mies on ahne, mutta niin olet sinäkin, kun haluat, että saat enemmän rahaa käyttöösi kuin aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Sinäkin tienaat jo enemmän kuin tarvitset, joten mitä väliä? Mies on ahne, mutta niin olet sinäkin, kun haluat, että saat enemmän rahaa käyttöösi kuin aiemmin.
Millä perusteella mies on ahne? Minusta keskimääräistä anteliaampi.
En ole ikinä ymmärtänyt tätä ”yhteiset rahat”- juttua.
Kaikki voi tehdä omilla rahoillaan mitä huvittaa. Toki perheessä esim. matkailut voi maksaa se jolla on varaa, että kaikki pääsevät mukaan.
Monessa perheessä EI ole yhteinen päätös, että äiti jää kotiin vuosiksi, saati 15 vuodeksi. Aika usein menee niin, että äiti kertoo jäävänsä ja "uhrautuvansa" lasten ja perheen eteen ja mies alistuu hyväksymään asian ja jopa kehuu vaimonsa päätöstä, koska olisi huono ja materialistinen sikaisä, jos muuta sanoisi. Todellisuudessa useimmat isät haluaisivat lasten menevän viimeistään 1,5-2v iässä päivähoitoon, äidin menevän töihin ja molemmat jakamaan taloudellista taakkaa, maksamaan lainaa, ansaitsemaan rahaa myös johonkin kivaan kun, esim. lomailuun yhdessä. Jos AP on ollut 15 vuotta kotona, se on taatusti ollut enemmän oma kuin miehen valinta.
Mies haluaa tästä lähtien erilliset rahat, se on ihan ok ja siihen hänellä on oikeus. Sen sijaan hänellä ei minusta ole oikeutta myydä yhteisillä rahoilla ostettuja tavaroita neuvottelematta sinun kanssasi ja antamatta sinulle osuutta rahoista takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se menee. Niin kauan kun vaimo elättää rahat on yhteisiä, mutta jos mies alkaa tienata monta kertaa enemmän niin vaimo yhä elättää ja miehellä on hupirahaa yllinkyllin itsellään. Näin oli meillä aikanaan.
Milloin ap on elättänyt?
Viittasin miesten asenteeseen, että niin kauan kun hyöty on itsellä kaikki on yhteistä, kun omasta pitäisi palauttaa tai jakaa se ei enää toimikaan niin. Kodin ja lastenhoito on työtä. Ap ei ole hoitanut kotona vieraiden lapsia vaan heidän yhteisiään. Kotiin laitettu aika on ap:n työpanos ja helpottanut myös miehen elämää. Sillä on taloudellinen arvo. Ap voi laittaa hintaa 10e tunti + päivystysmaksu 24/7 vuorosta ja veloittaa 15 vuotta mieheltään. Jos tämä ei tajua panostuksen arvoa.
Löytyy ihan oikeuden päätös siitä, pitääkö "kotiäitivuodet" korvata avoliitossa ja kyllä, jos olet tukenut puolisoa niin, että hän on saanut hyvän uran ja vointu tehdä rauhassa työtä ollessasi itse tuloton, niin korvaus on noin 1700 e/vuosi. Tässäkin katsotaan, olisiko ollut mahdollista tehdä töitä vai oliko valinta sittenkin se kotiinjääneen. Jos olisi voinut mennä töihin, niin korvaus pienenee.
Ap on kotiäitivuosina saanut ilmaisen asunnon, ruuan ja ylöspidon, josta voisi vastaavasti laskuttaa melkoisia summia.
Niin, ap siis toisaalta mahdollistanut uralla etenemisen/menestyksen? Mies ei ole kiitollinen tästä, että tienaa x3 osittain ap:n ansiosta?
Eiköhän se mies olisi edennyt urallaan vaikka ne lapset olisivat olleet päiväkodissa. En kyllä ymmärrä yhtään, miten se uralla eteneminen on ollut osittain ap:n ansiota?
Ei välttämättä olisi, tai ainakin olisi vaatinut mieheltä enemmän. Esim. jonkun on jäätävä kotiin lapsen sairastaessa, joku vie ja hakee päiväkodista, ajallaan. Vai hoitaako nainen nämä velvoitteet yksin, vaikka käy myös töissä? Kyllä se uran tekeminen on hankalampaa jos ei voi jäädä ylitöihin tai lähteä aina työmatkoille ym. koska lapset sitä ja tätä.
Mies on myös ollut sitä mieltä, että lapsille on parempi, jos saavat olla pitkään kotona. Toki hän olisi voinut myös jäädä kotiin ja vaimo tehdä uraa ja tuoda tulot taloon. Molempia rooleja pitää arvosta yhtä paljon. Möys rahallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei nyt ole kyse rahasta, vaan siitä, että miehen käytös on muuttunut. Ja lisäksi on oikeasti niin, että mikäli mies oikeasti rakastaa, häntä kiinnostaa perheen hyvinvointi ennen omaansa. Eli jos mies ei rakasta, hän ostaa ensin itselleen kaikenlaista sitten vasta jäljelle jäävistä rahoista ostaa jotain perheelle. Rakastava mies taas ensin antaa kaiken perheelle ja sitten jäljelle jääneistä rahoista voi ostaa jotain itselleen.
Eli miehellä ei mielestäsi oikeasti ole mahdollisuutta ostaa itselleen yhtään mitään, vaan kaikki pitää kaataa vaimon pohjattomaan laariin tai ei rakasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on hoitanut 15 vuotta lapsia sillä sopimuksella, että itse menetti uran ja mies sen sai, niin mies ei voi yksipuolisesti muuttaa sopimusta keskustelematta. Jos ap hyväksyy, että antaa 15 vuotta työtä ilmaiseksi, eikä ole omastaan mielestään osallinen saavutettuihin perheen etuihin, että niihin on perheessä oikeutettu vain mies niin ok. Jos kyseessä, että mies piilottaa rahaa tulevan eron varrelle käteiseen piilo-omaisuuteen, niin ap:n pitää pitää kirjaa kadotetusta omaisuudesta. Yksi vaihto ehto on kusettaa miestä takaisin, eli antaa hänen kasvattaa omaisuutta rauhassa ja pettää vapaasti ja ottaa sitten puolet rahoista suomenlain mukaan, kun niitä on vähän enemmän, mikä meidän naisten suojaksi on määrätty. Äkkinäinen ero ei kannata.
Kotonaolopäätöstä ei tehty miehen uran vuoksi. Ap halusi itse hoitaa lapsia, varmasti olisi saanut mennä töihin aiemmin. Lisäksi mies elätti, kun ap opiskeli. Eikä tätä ole tehty ilmaiseksi vaan ap on saanut 15 vuotta ylläpidon sekä lisäksi omistaa nyt puolet asunnosta. Eikö mikään riitä!?
Lastenhoitohan on rahanarvoista ainoastaan silloin, kun sen tekee joku muu kodin ulkopuolella.
Mutä haluat sanoa?
Ap on saanut elannon ja ylläpidon lähes koko aikuisiäkseen, elannon lapsilleen sekä puolet asunnon arvosta ja säästöistä varallisuutta ja mahdollisuuden opiskella. Eiköhän siinä ole rahallista korvausta kerrakseen. Ja jos ei kelpaa, aina olisi voinut mennä töihin tienaamaan itse.
Onko ne lapset todella sun mielestä vain ap:n ?!
Jos lapsia ei olisi, niin ap olisi ollut töiissä ja mahdollisesti tehnyt uraa!! Ja jokainen lapseton pystyy opistelemaan Suomessa ilman puolison rahoitusta.
APn: työpanos on mennyt lapsiin 10 v ajan. Ja sinusta sillä ei ole paljoakaan arvoa!? Jonkun ne lapset tulee hoitaa ja kasvatta. Se on arvokasta työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia kenenkään ei pidä suostua kotiäidiksi. Perhevapaat ovat tietenkin ok, kunhan ne on jaettu puoliksi. Tällöin molemmat saavat tienata itselleen rahaa ja kerryttää eläkettään.[/quote quote]
Ap:lle on kertynyt "eläkettä" puolet perheasunnon arvosta. Ihan ok korvaus tuottamattomasta työstä.
Ystävälleni kävi niin, että oli kotona 20 vuotta ja mies lähti. Eläkettä ei ole kertynyt, mutta on velaton kaksio, jossa asuu. Mies olisi taatusti antanut naisen tehdä omaa uraa koska tahansa. Mutta antoi mahdollisuuden olla kotona, koska halusi olla.
Ai lastenhoito tuottamatonta työtä. Mistä näitä idi**tteja riittää?
Vierailija kirjoitti:
Monessa perheessä EI ole yhteinen päätös, että äiti jää kotiin vuosiksi, saati 15 vuodeksi. Aika usein menee niin, että äiti kertoo jäävänsä ja "uhrautuvansa" lasten ja perheen eteen ja mies alistuu hyväksymään asian ja jopa kehuu vaimonsa päätöstä, koska olisi huono ja materialistinen sikaisä, jos muuta sanoisi. Todellisuudessa useimmat isät haluaisivat lasten menevän viimeistään 1,5-2v iässä päivähoitoon, äidin menevän töihin ja molemmat jakamaan taloudellista taakkaa, maksamaan lainaa, ansaitsemaan rahaa myös johonkin kivaan kun, esim. lomailuun yhdessä. Jos AP on ollut 15 vuotta kotona, se on taatusti ollut enemmän oma kuin miehen valinta.
..unohdit listasta "mitä mies haluaa" sen , että naisen mentyä töihin, nainen huolehtii edelleen kaikki lasten asiat, ja se on nainen, joka jää esim. töistä pois hoitamaan sairasta lasta.... kun eihän mies voi olla töistä pois, se vaikuttaisi hänen uraansa!
Ei helvetti kun alkaa suututtaa tämmöiset turhanpäiväiset itkemiset. Ihmisellä kaikki hyvin, mutta valittaa pitää? Ei juma aikuinen ihminen.
Ei taida AP:lla ollut paljon oikeita vastoinkäymisiä elämässä tai kummempaa huolto huomisesta, vähän siltä vaikuttaa. No, tietenkin eliitillä on omat murheensa, pitäähän sitä elämästään jotain korjattavaa ja murehdittavaa löytää aina rikkaidenkin.
16 sivua , osoittaa hyvin kuinka arka aihe mammoille, ja jokaisella oikea syy saada miehensä rahat.
kun joku elätti hetken miestään,tällä palstalla lynkattiin mies täysin .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia kenenkään ei pidä suostua kotiäidiksi. Perhevapaat ovat tietenkin ok, kunhan ne on jaettu puoliksi. Tällöin molemmat saavat tienata itselleen rahaa ja kerryttää eläkettään.[/quote quote]
Ap:lle on kertynyt "eläkettä" puolet perheasunnon arvosta. Ihan ok korvaus tuottamattomasta työstä.
Ystävälleni kävi niin, että oli kotona 20 vuotta ja mies lähti. Eläkettä ei ole kertynyt, mutta on velaton kaksio, jossa asuu. Mies olisi taatusti antanut naisen tehdä omaa uraa koska tahansa. Mutta antoi mahdollisuuden olla kotona, koska halusi olla.
Ai lastenhoito tuottamatonta työtä. Mistä näitä idi**tteja riittää?
Tuottava työ tarkoittaa, että työpanos tuottaa voittoa. Suomessa ei voi myydä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia kenenkään ei pidä suostua kotiäidiksi. Perhevapaat ovat tietenkin ok, kunhan ne on jaettu puoliksi. Tällöin molemmat saavat tienata itselleen rahaa ja kerryttää eläkettään.[/quote quote]
Ap:lle on kertynyt "eläkettä" puolet perheasunnon arvosta. Ihan ok korvaus tuottamattomasta työstä.
Ystävälleni kävi niin, että oli kotona 20 vuotta ja mies lähti. Eläkettä ei ole kertynyt, mutta on velaton kaksio, jossa asuu. Mies olisi taatusti antanut naisen tehdä omaa uraa koska tahansa. Mutta antoi mahdollisuuden olla kotona, koska halusi olla.
Ai lastenhoito tuottamatonta työtä. Mistä näitä idi**tteja riittää?
Kukahan tässä on idiootti? Omien lasten hoito ei ole tuottavaa työtä. Jos ap olisi pitänyt muutamaa hoitolasta siinä samalla, voitaisiin katsoa hänen tehneen tuottavaa työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia kenenkään ei pidä suostua kotiäidiksi. Perhevapaat ovat tietenkin ok, kunhan ne on jaettu puoliksi. Tällöin molemmat saavat tienata itselleen rahaa ja kerryttää eläkettään.[/quote quote]
Ap:lle on kertynyt "eläkettä" puolet perheasunnon arvosta. Ihan ok korvaus tuottamattomasta työstä.
Ystävälleni kävi niin, että oli kotona 20 vuotta ja mies lähti. Eläkettä ei ole kertynyt, mutta on velaton kaksio, jossa asuu. Mies olisi taatusti antanut naisen tehdä omaa uraa koska tahansa. Mutta antoi mahdollisuuden olla kotona, koska halusi olla.
Ai lastenhoito tuottamatonta työtä. Mistä näitä idi**tteja riittää?
Tuottava työ tarkoittaa, että työpanos tuottaa voittoa. Suomessa ei voi myydä lapsia.
Tämän kaiken takia aina vain suurempi osa naisista päättää jättää lapset hankkimatta. Miksi sen ylistämisen sijaan siitäkin saa paskaa nuskaansa?
Mutä haluat sanoa?
Ap on saanut elannon ja ylläpidon lähes koko aikuisiäkseen, elannon lapsilleen sekä puolet asunnon arvosta ja säästöistä varallisuutta ja mahdollisuuden opiskella. Eiköhän siinä ole rahallista korvausta kerrakseen. Ja jos ei kelpaa, aina olisi voinut mennä töihin tienaamaan itse.