Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yhteiset rahat 20 vuotta, kunnes mies alkoi tienata kolme kertaa enemmän kuin minä. Mitä nyt?
21.09.2019 |
Mentiin nuorena naimisiin ja minä olin monta vuotta kotona kotiäitinä. Mies on ollut koko ajan töissä, minä tästä ajasta kotona ja opiskelemassa yhteensä 15 vuotta ja vasta viimeiset 5 vuotta töissä. Oma urakehitys on ollut hyvää, olen tässä ajassa jo nostanut palkkaani +50%.
Rahasta ei olla riidelty koskaan. Kaikki raha on ollut yhteistä, menot yhteisesti päätettyjä. Jos olen äitiyslomillani tai opiskellessa jotain tienannut, ne ovat ilman muuta olleet yhteistä rahaa.
Nyt jostain syystä mies käyttäytyy eri tavalla. Tulot ovat viime vuosina nousseet niin, että mies tienaa tällä hetkellä kolme kertaa niin paljon kuin minä, vaikken minäkään mikään pienituloinen ole. Enää rahat eivät olekaan ihan yhteisiä, vaan miehen mielestä hänellä on oikeus päättää rahoista vähän itsenäisemmin kuin aiemmin. Voi esim. myydä "omia" tavaroitaan ja tehdä niillä rahoilla mitä lystää. Tähän asti kaikki omaisuus on ollut täysin yhteistä ja jos jotain isompaa on myyty, oli se tavara sitten oikeastaan kumman tahansa, sekä myymisestä että rahojen käytöstä on keskusteltu.
Tämä tuli täysin puskista. Tilanne on tosi epäreilu, jos tässä vaiheessa elämää ja avioliittoa mies toteaakin, että hänellä on oikeus tehdä "omille tavaroilleen" mitä haluaa, koska miehelle on ostettu tässä viimeisten 20 vuoden aikana paljon enemmän niitä "omia tavaroita". Minä harrastan asioita, joihin ei tarvitse kummoisia välineitä, mutta miehen harrastukseen on hankittu tuhansilla ja tuhansilla euroilla vaikka mitä. Samoin auto on hänen nimissään. Asunto on ilman muuta puoliksi kummankin nimissä.
Tilanne kärjistyi eilen siihen pisteeseen, että mies ilmoitti voivansa myydä vaikka kaikki tavaransa ja voivansa olla vaikka puoli vuotta sapattivapaalla omilla "säästöillään". Minullahan tätä vaihtoehtoa ei ole, koska sitä "omaa tavaraa" ei todellakaan ole euromääräisesti sinne päinkään.
MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN?
Kommentit (370)
Me on oltu naimisissa vuosikymmeniä, ja kaikki rahat ovat aina olleet yhteisiä. Oli aikoja, jolloin vain minä olin palkkatyössä, kun puoliso opiskeli, ja nyt on pitkään eletty pelkästään puolison tuloilla. Meillä on kaikki tavaratkin yhteisiä, koska suurimmat ja kalleimmat on yhdessä ostettu. Puoliso on ostanut itsekseen kaiken maailman työkaluja ym., mutta saan minäkin niitä käyttää, jos tarvitsen. Minulla ei ole omia henkilökohtaisia "tavaroita" muuta kuin vaatteet yms.. Kaikki autot mitä meillä on koskaan ollut, niin nekin on yhdessä uutena ostettu. Olemme molemmat kiinnostuneita autoista, joten ostosuunnitelmat ja -täytäntöönpanot on yhdessä tehty. Yhdessä on säästetty rahat, ja itse olen osallistunut myös säästötalkoisiin omalla panoksellani. Meillä puhutaan aina me-muodossa. Meidän talo, meidän auto, meidän mökki jne., ja olisi outoa, jos puoliso alkaisi yllättäen puhua niistä kuin yksin ne omistaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään varmuutta, että ap olisi edes luonut mitään kehumisen arvoista uraa vaikkei lapsia olisi olemassakaan? Hyvähän se on aina jossitella ja heittäytyä marttyyriksi.
Vuosien lomailu poissa työelämästä tulotason pysyessä kohtuullisena/hyvänä on lähes jokaisen työntekijän unelma. Se on mahdollisuus johon vain harvoilla (=varakkailla) on mahdollisuus. Kannattaisi olla kiitollinen niistä vuosista.
"vuosien lomailu"????????
Tuttu on ollut 15 vuotta kotiäitinä ja kyllä se myös hänen mukaansa on ollut lomailua varsinkin sen jälkeen kun lapset lähtivät kouluun. Heillä on aina käynyt siivooja, joten on pystynyt keskittymään vain lapsiin. Mies harrastaa kokkausta, joten hän on aina valmistellut perheen ruoan töissäkäymisen lomassa.
Ei ne sun rahoja ole joten ole hiljaa vaan ja pidä huoli omista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkin tienaat jo enemmän kuin tarvitset, joten mitä väliä? Mies on ahne, mutta niin olet sinäkin, kun haluat, että saat enemmän rahaa käyttöösi kuin aiemmin.
Millä perusteella mies on ahne? Minusta keskimääräistä anteliaampi.
Minusta taas vaikuttaa pihiltä. Ansaitsee kolme kertaa enemmän kuin puoliso eikä voi antaa mitään myymistään harrastevälineistä (jotka on aikoinaan ostettunperheen yhteisillä varoilla - rahaa kun tuli molemmille suunnilleen yhtä paljon silloin).
Minä sain käsityksen, että ne yhteiset rahat olivat miehen ansaitsemia, joten täysin oikeutettua pitää rahat myynnistä nyt, kun ap on itsekin nykyään työelämässä.
Jos on yhteiset rahat, niin silloin ei ole mitään merkitystä, kuka rahat on ansainnut. Yhteisiin rahoihin ei vaikuta, onko työelämässä vai ei. Se juuri on yhteisten rahojen idea, että kaikki rahat ovat yhteisessä potissa molempien käytettävissä yhteisten sääntöjen ja rahatilanteen mukaisesti.
Ilmeisesti ap:n mies haluaa purkaa yhteisrahasysteemin, koska on aloittanut eriyttää rahoja pois yhteisestä kassasta. Voi olla, että syynä on juuri tuo, että toisellakin on kohtuulliset tulot. Eipä siinä auta muu kuin keskustella asiasta miehen kanssa ja sopia, miten jatketaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se menee. Niin kauan kun vaimo elättää rahat on yhteisiä, mutta jos mies alkaa tienata monta kertaa enemmän niin vaimo yhä elättää ja miehellä on hupirahaa yllinkyllin itsellään. Näin oli meillä aikanaan.
Milloin ap on elättänyt?
Viittasin miesten asenteeseen, että niin kauan kun hyöty on itsellä kaikki on yhteistä, kun omasta pitäisi palauttaa tai jakaa se ei enää toimikaan niin. Kodin ja lastenhoito on työtä. Ap ei ole hoitanut kotona vieraiden lapsia vaan heidän yhteisiään. Kotiin laitettu aika on ap:n työpanos ja helpottanut myös miehen elämää. Sillä on taloudellinen arvo. Ap voi laittaa hintaa 10e tunti + päivystysmaksu 24/7 vuorosta ja veloittaa 15 vuotta mieheltään. Jos tämä ei tajua panostuksen arvoa.
Löytyy ihan oikeuden päätös siitä, pitääkö "kotiäitivuodet" korvata avoliitossa ja kyllä, jos olet tukenut puolisoa niin, että hän on saanut hyvän uran ja vointu tehdä rauhassa työtä ollessasi itse tuloton, niin korvaus on noin 1700 e/vuosi. Tässäkin katsotaan, olisiko ollut mahdollista tehdä töitä vai oliko valinta sittenkin se kotiinjääneen. Jos olisi voinut mennä töihin, niin korvaus pienenee.
Ap on kotiäitivuosina saanut ilmaisen asunnon, ruuan ja ylöspidon, josta voisi vastaavasti laskuttaa melkoisia summia.
Niin, ap siis toisaalta mahdollistanut uralla etenemisen/menestyksen? Mies ei ole kiitollinen tästä, että tienaa x3 osittain ap:n ansiosta?
Eiköhän se mies olisi edennyt urallaan vaikka ne lapset olisivat olleet päiväkodissa. En kyllä ymmärrä yhtään, miten se uralla eteneminen on ollut osittain ap:n ansiota?
Ei välttämättä olisi, tai ainakin olisi vaatinut mieheltä enemmän. Esim. jonkun on jäätävä kotiin lapsen sairastaessa, joku vie ja hakee päiväkodista, ajallaan. Vai hoitaako nainen nämä velvoitteet yksin, vaikka käy myös töissä? Kyllä se uran tekeminen on hankalampaa jos ei voi jäädä ylitöihin tai lähteä aina työmatkoille ym. koska lapset sitä ja tätä.
Mies on myös ollut sitä mieltä, että lapsille on parempi, jos saavat olla pitkään kotona. Toki hän olisi voinut myös jäädä kotiin ja vaimo tehdä uraa ja tuoda tulot taloon. Molempia rooleja pitää arvosta yhtä paljon. Möys rahallisesti.
Sä oot kyllä niin kujalla. Ei siihen uran tekemiseen mitään ylitöitä vaadita. Itse olen kivasti uraa tehnyt ja haen melko usein lapset hoidotsa 14-15 välillä tai pudotan ne hoitoon vasta 12 aikaan. Saikkuakin yleensä minä pidän, jos lapset ovat kipeänä. Monesti kun kotoa töitä teen ei lapset mene hoitoon ollenkaan. Tämä pitkälti siitä syystä, että vaimo on vuorotyössä, joten minun on helpompaa jäädä kotiin tarvittaessa. Sun näkemykset on jostain 50-luvulta kun piti tehdä 16 tuntista päivää, että pääsi tehtaanjohtajaksi.
Vaikka sulla onkin helppo ja joustava työ ja lyhyt työaika, niin kaikilla ei ole. On töitä, joissa on ainakin välillä pakko tehdä pitkää päivää ja käydä pitkilläkin työreissuilla. Yhä edelleen ja jopa enemmän kuin ennen vanhaan.
Kaikkea ei voi saada. Kumpi on tärkeämpää, omat lapset vai huippu ura? Jos haluaa tehdä elämästään vaikeaa niin oma päätös ja seuraamukset kestettävä.
Missä mainitsin huippu-uran? Ihan pitääkseen tavallisen työpaikkansa on useilla tarpeen matkustaa ja tehdä pitkää päivää. Se ei tarkoita, ettei välittäisi lapsistaan. Päin vastoin, koska hommaa perheelle elantoa. Sen sijaan se usein tarkoittaa, että puolison on oltava joko kotona tai sellaisessa työssä, jossa on säännöllinen työaika eikä yleensä matkoja. Toinen voi kehittää uraansa, toinen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään varmuutta, että ap olisi edes luonut mitään kehumisen arvoista uraa vaikkei lapsia olisi olemassakaan? Hyvähän se on aina jossitella ja heittäytyä marttyyriksi.
Vuosien lomailu poissa työelämästä tulotason pysyessä kohtuullisena/hyvänä on lähes jokaisen työntekijän unelma. Se on mahdollisuus johon vain harvoilla (=varakkailla) on mahdollisuus. Kannattaisi olla kiitollinen niistä vuosista.
"vuosien lomailu"????????
No kyllä se lomalta tuntui verrattuna työelämään. Ei juurikaan tarvinnut mistään stressata. Kunhan nyt oli touhukas lapsen kanssa niin hyvin meni. Toki kaikesta voi tehdä järjetöntä suorittamista, mutt ei se lapsenhoito nyt kovinkaan vaativaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkin tienaat jo enemmän kuin tarvitset, joten mitä väliä? Mies on ahne, mutta niin olet sinäkin, kun haluat, että saat enemmän rahaa käyttöösi kuin aiemmin.
Millä perusteella mies on ahne? Minusta keskimääräistä anteliaampi.
Minusta taas vaikuttaa pihiltä. Ansaitsee kolme kertaa enemmän kuin puoliso eikä voi antaa mitään myymistään harrastevälineistä (jotka on aikoinaan ostettunperheen yhteisillä varoilla - rahaa kun tuli molemmille suunnilleen yhtä paljon silloin).
Minä sain käsityksen, että ne yhteiset rahat olivat miehen ansaitsemia, joten täysin oikeutettua pitää rahat myynnistä nyt, kun ap on itsekin nykyään työelämässä.
Jos on yhteiset rahat, niin silloin ei ole mitään merkitystä, kuka rahat on ansainnut. Yhteisiin rahoihin ei vaikuta, onko työelämässä vai ei. Se juuri on yhteisten rahojen idea, että kaikki rahat ovat yhteisessä potissa molempien käytettävissä yhteisten sääntöjen ja rahatilanteen mukaisesti.
Ilmeisesti ap:n mies haluaa purkaa yhteisrahasysteemin, koska on aloittanut eriyttää rahoja pois yhteisestä kassasta. Voi olla, että syynä on juuri tuo, että toisellakin on kohtuulliset tulot. Eipä siinä auta muu kuin keskustella asiasta miehen kanssa ja sopia, miten jatketaan.
No eipä tuossa mitään maagista purkamista tarvita. Mies voi vain ilmoittaa työnantajalle uuden tilin, johon vaimolla ei ole oikeuksia ja homma hoidettu. Miehellä on oikeus tehdä rahoillaan niin kuin parhaaksi katsoo. Ei siinä vaimolla juurikaan ole sanansijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin mies myy omia tavaroitaan, kuten moottoripyörän tai auton, eikä se minua haittaa. Niin kauan kuin minun ei tarvitse miestä elättää, hän saa tehdä ylimääräisillä rahoillaan/tavaroillaan mitä haluaa. Yhdessä ollaan oltu 40v ja molemmilla omat rahat. Minäkin olen ollut välillä kotona lasten kanssa, kun olivat pieniä ja hävinnyt sen ajan palkassa/eläkkeessä, mutta toisaalta mies maksoi silloin enemmän. Itse en välitä, kummalla ne rahat ja tavarat ovat, lapsille ne sitten kumminkin jää, kun meistä aika jättää. Erota kun ei kumminkaan enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkin tienaat jo enemmän kuin tarvitset, joten mitä väliä? Mies on ahne, mutta niin olet sinäkin, kun haluat, että saat enemmän rahaa käyttöösi kuin aiemmin.
Millä perusteella mies on ahne? Minusta keskimääräistä anteliaampi.
Minusta taas vaikuttaa pihiltä. Ansaitsee kolme kertaa enemmän kuin puoliso eikä voi antaa mitään myymistään harrastevälineistä (jotka on aikoinaan ostettunperheen yhteisillä varoilla - rahaa kun tuli molemmille suunnilleen yhtä paljon silloin).
Minä sain käsityksen, että ne yhteiset rahat olivat miehen ansaitsemia, joten täysin oikeutettua pitää rahat myynnistä nyt, kun ap on itsekin nykyään työelämässä.
Jos on yhteiset rahat, niin silloin ei ole mitään merkitystä, kuka rahat on ansainnut. Yhteisiin rahoihin ei vaikuta, onko työelämässä vai ei. Se juuri on yhteisten rahojen idea, että kaikki rahat ovat yhteisessä potissa molempien käytettävissä yhteisten sääntöjen ja rahatilanteen mukaisesti.
Ilmeisesti ap:n mies haluaa purkaa yhteisrahasysteemin, koska on aloittanut eriyttää rahoja pois yhteisestä kassasta. Voi olla, että syynä on juuri tuo, että toisellakin on kohtuulliset tulot. Eipä siinä auta muu kuin keskustella asiasta miehen kanssa ja sopia, miten jatketaan.
No eipä tuossa mitään maagista purkamista tarvita. Mies voi vain ilmoittaa työnantajalle uuden tilin, johon vaimolla ei ole oikeuksia ja homma hoidettu. Miehellä on oikeus tehdä rahoillaan niin kuin parhaaksi katsoo. Ei siinä vaimolla juurikaan ole sanansijaa.
Muuten kyllä, mutta miehenkin on osallistuttava yhteisten menojen/lasten menojen kustannuksiin. Joten siihen vaimolla kyllä on sanansa sanottavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia kenenkään ei pidä suostua kotiäidiksi. Perhevapaat ovat tietenkin ok, kunhan ne on jaettu puoliksi. Tällöin molemmat saavat tienata itselleen rahaa ja kerryttää eläkettään.[/quote quote]
Ap:lle on kertynyt "eläkettä" puolet perheasunnon arvosta. Ihan ok korvaus tuottamattomasta työstä.
Ystävälleni kävi niin, että oli kotona 20 vuotta ja mies lähti. Eläkettä ei ole kertynyt, mutta on velaton kaksio, jossa asuu. Mies olisi taatusti antanut naisen tehdä omaa uraa koska tahansa. Mutta antoi mahdollisuuden olla kotona, koska halusi olla.
Ai lastenhoito tuottamatonta työtä. Mistä näitä idi**tteja riittää?
Tuottava työ tarkoittaa, että työpanos tuottaa voittoa. Suomessa ei voi myydä lapsia.
Tämän kaiken takia aina vain suurempi osa naisista päättää jättää lapset hankkimatta. Miksi sen ylistämisen sijaan siitäkin saa paskaa nuskaansa?
Miksi naisen valintaa pitäisi aina ylistää oli se sitten mikä tahansa?
Minulla ainakin heräisi vahva epäilys jostakin isommasta, jos puoliso alkaisi yllättäen laskemaan rahoja, ja omimaan yhteistä omaisuutta itselleen. Tässä vaiheessa kannattaisi panna hyvissä ajoin yhteinen omaisuus jakoon, ja lähteä eri teille ennen kuin mitään peruuttamatonta pääsee tapahtumaan. Se on hyvin yleistä, että näissä omaisuusasioissa vaimo ja lapset ovat aina altavastaajan asemassa, joten pikaisia toimenpiteitä tarvitaan ettei koko omaisuus mene ns. hu....ien pe...seen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään varmuutta, että ap olisi edes luonut mitään kehumisen arvoista uraa vaikkei lapsia olisi olemassakaan? Hyvähän se on aina jossitella ja heittäytyä marttyyriksi.
Vuosien lomailu poissa työelämästä tulotason pysyessä kohtuullisena/hyvänä on lähes jokaisen työntekijän unelma. Se on mahdollisuus johon vain harvoilla (=varakkailla) on mahdollisuus. Kannattaisi olla kiitollinen niistä vuosista.
"vuosien lomailu"????????
No kyllä se lomalta tuntui verrattuna työelämään. Ei juurikaan tarvinnut mistään stressata. Kunhan nyt oli touhukas lapsen kanssa niin hyvin meni. Toki kaikesta voi tehdä järjetöntä suorittamista, mutt ei se lapsenhoito nyt kovinkaan vaativaa ole.
Riippuu mistä tykkää. Jos on enempi uraihminen tai on joku intohimo, jota voi toteuttaa työelämässä, niin kotona lasten kanssa puuhastelu voi olla uuvuttavaa ja turhauttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia kenenkään ei pidä suostua kotiäidiksi. Perhevapaat ovat tietenkin ok, kunhan ne on jaettu puoliksi. Tällöin molemmat saavat tienata itselleen rahaa ja kerryttää eläkettään.[/quote quote]
Ap:lle on kertynyt "eläkettä" puolet perheasunnon arvosta. Ihan ok korvaus tuottamattomasta työstä.
Ystävälleni kävi niin, että oli kotona 20 vuotta ja mies lähti. Eläkettä ei ole kertynyt, mutta on velaton kaksio, jossa asuu. Mies olisi taatusti antanut naisen tehdä omaa uraa koska tahansa. Mutta antoi mahdollisuuden olla kotona, koska halusi olla.
Ai lastenhoito tuottamatonta työtä. Mistä näitä idi**tteja riittää?
Tuottava työ tarkoittaa, että työpanos tuottaa voittoa. Suomessa ei voi myydä lapsia.
Mieti kuinka paljon hyvin huolehditut ja hyvinkasvatetut tulevat veronmaksajat tuottavat! Unohdat ihan olennaisimmat pointit. Tämän on voittoa, ihan rahallistakin, meidän yhteiskunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ainakin heräisi vahva epäilys jostakin isommasta, jos puoliso alkaisi yllättäen laskemaan rahoja, ja omimaan yhteistä omaisuutta itselleen. Tässä vaiheessa kannattaisi panna hyvissä ajoin yhteinen omaisuus jakoon, ja lähteä eri teille ennen kuin mitään peruuttamatonta pääsee tapahtumaan. Se on hyvin yleistä, että näissä omaisuusasioissa vaimo ja lapset ovat aina altavastaajan asemassa, joten pikaisia toimenpiteitä tarvitaan ettei koko omaisuus mene ns. hu....ien pe...seen.
Juuri näin. Itse huomasin muutama kuukausi ennen esikoisen syntymää, että vaimo oli pistänyt ompelurasian myyntiin tori.fi:lle. Seurasin sitä ilmoitusta. Ompelurasia meni kaupaksi, mutta tilille ei tullut rahaa. Kaikki myynnistä saadut 15 euroa se rohatsu oli ohjannut omalle tililleen! Minä laitoin siltä seisomalta naisen pihalle. Näissä asioissa pitää olla tarkkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkin tienaat jo enemmän kuin tarvitset, joten mitä väliä? Mies on ahne, mutta niin olet sinäkin, kun haluat, että saat enemmän rahaa käyttöösi kuin aiemmin.
Millä perusteella mies on ahne? Minusta keskimääräistä anteliaampi.
Minusta taas vaikuttaa pihiltä. Ansaitsee kolme kertaa enemmän kuin puoliso eikä voi antaa mitään myymistään harrastevälineistä (jotka on aikoinaan ostettunperheen yhteisillä varoilla - rahaa kun tuli molemmille suunnilleen yhtä paljon silloin).
Siis aikoinaan ostettu miehen tienaamilla rajoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se menee. Niin kauan kun vaimo elättää rahat on yhteisiä, mutta jos mies alkaa tienata monta kertaa enemmän niin vaimo yhä elättää ja miehellä on hupirahaa yllinkyllin itsellään. Näin oli meillä aikanaan.
Milloin ap on elättänyt?
Viittasin miesten asenteeseen, että niin kauan kun hyöty on itsellä kaikki on yhteistä, kun omasta pitäisi palauttaa tai jakaa se ei enää toimikaan niin. Kodin ja lastenhoito on työtä. Ap ei ole hoitanut kotona vieraiden lapsia vaan heidän yhteisiään. Kotiin laitettu aika on ap:n työpanos ja helpottanut myös miehen elämää. Sillä on taloudellinen arvo. Ap voi laittaa hintaa 10e tunti + päivystysmaksu 24/7 vuorosta ja veloittaa 15 vuotta mieheltään. Jos tämä ei tajua panostuksen arvoa.
Löytyy ihan oikeuden päätös siitä, pitääkö "kotiäitivuodet" korvata avoliitossa ja kyllä, jos olet tukenut puolisoa niin, että hän on saanut hyvän uran ja vointu tehdä rauhassa työtä ollessasi itse tuloton, niin korvaus on noin 1700 e/vuosi. Tässäkin katsotaan, olisiko ollut mahdollista tehdä töitä vai oliko valinta sittenkin se kotiinjääneen. Jos olisi voinut mennä töihin, niin korvaus pienenee.
Ap on kotiäitivuosina saanut ilmaisen asunnon, ruuan ja ylöspidon, josta voisi vastaavasti laskuttaa melkoisia summia.
Niin, ap siis toisaalta mahdollistanut uralla etenemisen/menestyksen? Mies ei ole kiitollinen tästä, että tienaa x3 osittain ap:n ansiosta?
Eiköhän se mies olisi edennyt urallaan vaikka ne lapset olisivat olleet päiväkodissa. En kyllä ymmärrä yhtään, miten se uralla eteneminen on ollut osittain ap:n ansiota?
Ei välttämättä olisi, tai ainakin olisi vaatinut mieheltä enemmän. Esim. jonkun on jäätävä kotiin lapsen sairastaessa, joku vie ja hakee päiväkodista, ajallaan. Vai hoitaako nainen nämä velvoitteet yksin, vaikka käy myös töissä? Kyllä se uran tekeminen on hankalampaa jos ei voi jäädä ylitöihin tai lähteä aina työmatkoille ym. koska lapset sitä ja tätä.
Mies on myös ollut sitä mieltä, että lapsille on parempi, jos saavat olla pitkään kotona. Toki hän olisi voinut myös jäädä kotiin ja vaimo tehdä uraa ja tuoda tulot taloon. Molempia rooleja pitää arvosta yhtä paljon. Möys rahallisesti.
Sä oot kyllä niin kujalla. Ei siihen uran tekemiseen mitään ylitöitä vaadita. Itse olen kivasti uraa tehnyt ja haen melko usein lapset hoidotsa 14-15 välillä tai pudotan ne hoitoon vasta 12 aikaan. Saikkuakin yleensä minä pidän, jos lapset ovat kipeänä. Monesti kun kotoa töitä teen ei lapset mene hoitoon ollenkaan. Tämä pitkälti siitä syystä, että vaimo on vuorotyössä, joten minun on helpompaa jäädä kotiin tarvittaessa. Sun näkemykset on jostain 50-luvulta kun piti tehdä 16 tuntista päivää, että pääsi tehtaanjohtajaksi.
Kaikilla ei todellakaan ole asiat työelämässä niinkuin sinulla. On tietenkin hyvä, että yhä enemmän on kuten sinulla. 15 - 20-vuotta sitten tuollainen työnteko oli vielä harvinaisempaa, ei tarvitse mennä 50-luvulle asti.
Kauas sun ei edes tarvitse katsoa muutenkaan, kun huomaat, että esim. vaimollasi on hankalampi työ lastenhoidon yhdistämisessä työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se menee. Niin kauan kun vaimo elättää rahat on yhteisiä, mutta jos mies alkaa tienata monta kertaa enemmän niin vaimo yhä elättää ja miehellä on hupirahaa yllinkyllin itsellään. Näin oli meillä aikanaan.
Milloin ap on elättänyt?
Viittasin miesten asenteeseen, että niin kauan kun hyöty on itsellä kaikki on yhteistä, kun omasta pitäisi palauttaa tai jakaa se ei enää toimikaan niin. Kodin ja lastenhoito on työtä. Ap ei ole hoitanut kotona vieraiden lapsia vaan heidän yhteisiään. Kotiin laitettu aika on ap:n työpanos ja helpottanut myös miehen elämää. Sillä on taloudellinen arvo. Ap voi laittaa hintaa 10e tunti + päivystysmaksu 24/7 vuorosta ja veloittaa 15 vuotta mieheltään. Jos tämä ei tajua panostuksen arvoa.
Löytyy ihan oikeuden päätös siitä, pitääkö "kotiäitivuodet" korvata avoliitossa ja kyllä, jos olet tukenut puolisoa niin, että hän on saanut hyvän uran ja vointu tehdä rauhassa työtä ollessasi itse tuloton, niin korvaus on noin 1700 e/vuosi. Tässäkin katsotaan, olisiko ollut mahdollista tehdä töitä vai oliko valinta sittenkin se kotiinjääneen. Jos olisi voinut mennä töihin, niin korvaus pienenee.
Ap on kotiäitivuosina saanut ilmaisen asunnon, ruuan ja ylöspidon, josta voisi vastaavasti laskuttaa melkoisia summia.
Niin, ap siis toisaalta mahdollistanut uralla etenemisen/menestyksen? Mies ei ole kiitollinen tästä, että tienaa x3 osittain ap:n ansiosta?
Eiköhän se mies olisi edennyt urallaan vaikka ne lapset olisivat olleet päiväkodissa. En kyllä ymmärrä yhtään, miten se uralla eteneminen on ollut osittain ap:n ansiota?
Ei välttämättä olisi, tai ainakin olisi vaatinut mieheltä enemmän. Esim. jonkun on jäätävä kotiin lapsen sairastaessa, joku vie ja hakee päiväkodista, ajallaan. Vai hoitaako nainen nämä velvoitteet yksin, vaikka käy myös töissä? Kyllä se uran tekeminen on hankalampaa jos ei voi jäädä ylitöihin tai lähteä aina työmatkoille ym. koska lapset sitä ja tätä.
Mies on myös ollut sitä mieltä, että lapsille on parempi, jos saavat olla pitkään kotona. Toki hän olisi voinut myös jäädä kotiin ja vaimo tehdä uraa ja tuoda tulot taloon. Molempia rooleja pitää arvosta yhtä paljon. Möys rahallisesti.
Sä oot kyllä niin kujalla. Ei siihen uran tekemiseen mitään ylitöitä vaadita. Itse olen kivasti uraa tehnyt ja haen melko usein lapset hoidotsa 14-15 välillä tai pudotan ne hoitoon vasta 12 aikaan. Saikkuakin yleensä minä pidän, jos lapset ovat kipeänä. Monesti kun kotoa töitä teen ei lapset mene hoitoon ollenkaan. Tämä pitkälti siitä syystä, että vaimo on vuorotyössä, joten minun on helpompaa jäädä kotiin tarvittaessa. Sun näkemykset on jostain 50-luvulta kun piti tehdä 16 tuntista päivää, että pääsi tehtaanjohtajaksi.
Vaikka sulla onkin helppo ja joustava työ ja lyhyt työaika, niin kaikilla ei ole. On töitä, joissa on ainakin välillä pakko tehdä pitkää päivää ja käydä pitkilläkin työreissuilla. Yhä edelleen ja jopa enemmän kuin ennen vanhaan.
Kaikkea ei voi saada. Kumpi on tärkeämpää, omat lapset vai huippu ura? Jos haluaa tehdä elämästään vaikeaa niin oma päätös ja seuraamukset kestettävä.
Jos vanhemmat valitsee työnjaon niin, että toinen voi tehdä huippuraa, ja toinen mahdollstaa tämän hoitamalla pääasiassa lasten asiat ja kodin, niin kyllä myös se palkinto yhteisestä työstä silloin kuuluu molemmille osapuolille, tottakai. Miksi vain toinen nauttisi yhteisistä päätöksistä ja työn hedelmistä?
Suomessa ei ilmeisesti tunneta enaa kasitetta perheesta jossa puhalletaan yhteiseen hiileen. On vain kaksi aikuista omine rahoineen ja mahdollisesti muutama lapsi joille vanhemmat kustantavat vaatteet ja ruoan, laskien tarkkaan etta varmasti menee kulut puoliksi. Nainen ottaa kylla tuossa nykysysteemissa hurjan taloudellisen riskin jos raskautuu ja hoitaa vauvaa kotona paria kuukautta kauempaa. Menee ura, ansiot ja elake sivuraiteelle ja elama pilalle.
Ei yhtaan kumma etta syntyvyys on romahtanut, tasta ja monesta muusta syysta. Itse en kylla uskaltaisi suomalaisen miehen kanssa ikina perhetta perustaa. Onneksi ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa perheessä EI ole yhteinen päätös, että äiti jää kotiin vuosiksi, saati 15 vuodeksi. Aika usein menee niin, että äiti kertoo jäävänsä ja "uhrautuvansa" lasten ja perheen eteen ja mies alistuu hyväksymään asian ja jopa kehuu vaimonsa päätöstä, koska olisi huono ja materialistinen sikaisä, jos muuta sanoisi. Todellisuudessa useimmat isät haluaisivat lasten menevän viimeistään 1,5-2v iässä päivähoitoon, äidin menevän töihin ja molemmat jakamaan taloudellista taakkaa, maksamaan lainaa, ansaitsemaan rahaa myös johonkin kivaan kun, esim. lomailuun yhdessä. Jos AP on ollut 15 vuotta kotona, se on taatusti ollut enemmän oma kuin miehen valinta.
..unohdit listasta "mitä mies haluaa" sen , että naisen mentyä töihin, nainen huolehtii edelleen kaikki lasten asiat, ja se on nainen, joka jää esim. töistä pois hoitamaan sairasta lasta.... kun eihän mies voi olla töistä pois, se vaikuttaisi hänen uraansa!
Kyse taitaa olla perheen taloudesta. Jos mies tienaa 4000 ja nainen 2000 kuussa nainen ei halua tinkiä elintasostaan ja vaatii saada jäädä kotiin notkumaan.
Kukaan ei kiellä naista palaamasta töihin heti kun mahdollista.
Heti kuin mahdollista on eri asia kuin se, mikä on parasta ko. lapselle ja koko perheelle kokonaisuutta katsoen. Perheen ja lasten hyvinvointiin kuuluu muitakin tärkeitä asioita kuin raha. esim. aika on yksi näistä.
Lapset ovat yksilöitä, eikä kaikkia ole todellakaan hyvä laittaa päiväkotiin 1-vuotiaana. Kuinka elämästä vieraantuneita täällä oikein ollaan? Raha on vain yksi osa hyvinvointia ja onnellisuutta.
Alue: Aihe vapaa
No itse olen nyt hoitovapaalla ja kyllähän tämä lomalta tuntuu, kun ei töissä tarvitse käydä.