Yhteiset rahat 20 vuotta, kunnes mies alkoi tienata kolme kertaa enemmän kuin minä. Mitä nyt?
Mentiin nuorena naimisiin ja minä olin monta vuotta kotona kotiäitinä. Mies on ollut koko ajan töissä, minä tästä ajasta kotona ja opiskelemassa yhteensä 15 vuotta ja vasta viimeiset 5 vuotta töissä. Oma urakehitys on ollut hyvää, olen tässä ajassa jo nostanut palkkaani +50%.
Rahasta ei olla riidelty koskaan. Kaikki raha on ollut yhteistä, menot yhteisesti päätettyjä. Jos olen äitiyslomillani tai opiskellessa jotain tienannut, ne ovat ilman muuta olleet yhteistä rahaa.
Nyt jostain syystä mies käyttäytyy eri tavalla. Tulot ovat viime vuosina nousseet niin, että mies tienaa tällä hetkellä kolme kertaa niin paljon kuin minä, vaikken minäkään mikään pienituloinen ole. Enää rahat eivät olekaan ihan yhteisiä, vaan miehen mielestä hänellä on oikeus päättää rahoista vähän itsenäisemmin kuin aiemmin. Voi esim. myydä "omia" tavaroitaan ja tehdä niillä rahoilla mitä lystää. Tähän asti kaikki omaisuus on ollut täysin yhteistä ja jos jotain isompaa on myyty, oli se tavara sitten oikeastaan kumman tahansa, sekä myymisestä että rahojen käytöstä on keskusteltu.
Tämä tuli täysin puskista. Tilanne on tosi epäreilu, jos tässä vaiheessa elämää ja avioliittoa mies toteaakin, että hänellä on oikeus tehdä "omille tavaroilleen" mitä haluaa, koska miehelle on ostettu tässä viimeisten 20 vuoden aikana paljon enemmän niitä "omia tavaroita". Minä harrastan asioita, joihin ei tarvitse kummoisia välineitä, mutta miehen harrastukseen on hankittu tuhansilla ja tuhansilla euroilla vaikka mitä. Samoin auto on hänen nimissään. Asunto on ilman muuta puoliksi kummankin nimissä.
Tilanne kärjistyi eilen siihen pisteeseen, että mies ilmoitti voivansa myydä vaikka kaikki tavaransa ja voivansa olla vaikka puoli vuotta sapattivapaalla omilla "säästöillään". Minullahan tätä vaihtoehtoa ei ole, koska sitä "omaa tavaraa" ei todellakaan ole euromääräisesti sinne päinkään.
MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN?
Kommentit (370)
Jos ap on hoitanut 15 vuotta lapsia sillä sopimuksella, että itse menetti uran ja mies sen sai, niin mies ei voi yksipuolisesti muuttaa sopimusta keskustelematta. Jos ap hyväksyy, että antaa 15 vuotta työtä ilmaiseksi, eikä ole omastaan mielestään osallinen saavutettuihin perheen etuihin, että niihin on perheessä oikeutettu vain mies niin ok. Jos kyseessä, että mies piilottaa rahaa tulevan eron varrelle käteiseen piilo-omaisuuteen, niin ap:n pitää pitää kirjaa kadotetusta omaisuudesta. Yksi vaihto ehto on kusettaa miestä takaisin, eli antaa hänen kasvattaa omaisuutta rauhassa ja pettää vapaasti ja ottaa sitten puolet rahoista suomenlain mukaan, kun niitä on vähän enemmän, mikä meidän naisten suojaksi on määrätty. Äkkinäinen ero ei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on hoitanut 15 vuotta lapsia sillä sopimuksella, että itse menetti uran ja mies sen sai, niin mies ei voi yksipuolisesti muuttaa sopimusta keskustelematta. Jos ap hyväksyy, että antaa 15 vuotta työtä ilmaiseksi, eikä ole omastaan mielestään osallinen saavutettuihin perheen etuihin, että niihin on perheessä oikeutettu vain mies niin ok. Jos kyseessä, että mies piilottaa rahaa tulevan eron varrelle käteiseen piilo-omaisuuteen, niin ap:n pitää pitää kirjaa kadotetusta omaisuudesta. Yksi vaihto ehto on kusettaa miestä takaisin, eli antaa hänen kasvattaa omaisuutta rauhassa ja pettää vapaasti ja ottaa sitten puolet rahoista suomenlain mukaan, kun niitä on vähän enemmän, mikä meidän naisten suojaksi on määrätty. Äkkinäinen ero ei kannata.
Kotonaolopäätöstä ei tehty miehen uran vuoksi. Ap halusi itse hoitaa lapsia, varmasti olisi saanut mennä töihin aiemmin. Lisäksi mies elätti, kun ap opiskeli. Eikä tätä ole tehty ilmaiseksi vaan ap on saanut 15 vuotta ylläpidon sekä lisäksi omistaa nyt puolet asunnosta. Eikö mikään riitä!?
Vierailija kirjoitti:
Enpä muuta sano kuin että tässä yksi syy siihen, että en tee lapsia.
En vain halua uhrata uraani ja ottaa sitä riskiä, että joudun monivuotiseen työttömyysputkeen lasten takia, kuten ap:lle on käynyt. En ole kuunnellut miehen lepertelyjä, että hän kyllä elättää jos noin kävisi. Ehkä elättääkin, mutta mistä tiedän että perheemme ei sitten tuon putken päätyttyä ole juuri samassa tilanteessa kuin ap nyt? Eli mies on kuitenkin jotenkin katkera siitä että on "joutunut" elättämään, ja haluaa kaataa ap:n kannettavaksi mahdollisimman suuren osuuden siitä, että tuo työttömyysputkiriski toteutui.
Tämä pari on riskin ottanut yhdessä, yhteisellä päätöksellä. Mutta koska miehellä on juridisesti mahdollisuus laistaa vastuusta ja jättää ap yksinään kärsimään lastenteon taloudelliset haitat, niin hän sen myös tekee, jotta itse pääsee harrastamaan tai jotenkin muuten toteuttamaan itseään.
Itse suostuisin lastentekoon vain siinä tapauksessa, että mies maksaisi kotonaolosta minulle rahallisen korvauksen eläkemaksuineen, ja kompensoisi vielä jälkikäteen mahdollisen urakehitykseen tulleen kuopan. Onneksi minulla ei ole kovaa vauvakuumetta ja lisääntymisviettiä ollut koskaan - jos sellainen olisi, niin joutuisin varmaan jonkun miehen hyväksikäytettäväksi ilmaisena siitostammana ja lastenhoitajana.
Eiköhän ap:n mies ole kompensoinut jo ihan tarpeeksi, kun on 15 vuotta elättänyt 5-henkisen perheensä ja maksanut aloittajankin puoliskon heidän kodistaan? Olisiko heillä ollut varaa nykyiseen elintasoonsa, jos ap olisi opiskellut ja mennyt töihin lasten ollessa pieniä? Olisiko ap:lla ollut edes varaa maksaa asuntolainaa opintotuesta ja työuraansa aloittelevan palkasta, kun päälle olisi tullut menoja kolmen lapsen päivähoitomaksuista? Jotenkin tuntuu, että ap on ollut tässä diilissä saamapuolella, eikä olisi omilla tuloillaan saanut lunastettua omaa puolikastaan nykyisestä asunnosta. Tosin epäilen, että tuota hyvätuloisuutta on hieman liioiteltu, kun esimerkkinä omasta "tuhlailustaan" ap mainitsee 50 euron lenkkarit. Sellaisethan ostetaan ihan marketista.
Kai APllakin oli joku mielipide ja päätösvalta siihen, jääkö itse kotiin 15 vuodeksi vai lapset hoitoon ja menee itse töihin myös. Nyt täällä puhutaan aivan kuin mies olisi riistänyt APn mahdollisuuden työelämään? Vai onko nämä kommentoijat niitä äitejä, joilla itsellään on suuria aukkoja CVssa lapsien takia ja jos mies lähtisi, pelkäisivät jäävänsä aivan tyhjän päälle? Mielestäni mies ei ole velkaa vaimolleen kotona olemisesta, ellei kyseessä ole vapaudenriisto jolloin asia siirtyisi poliisille.
Ap on täysin kohtuuton nyt. En katselisi tuollaista menoa pitkään.
"Yhteiset rahat" ovat olleet 20 vuotta. Siitä ajasta aloittaja on ollut töissä viisi vuotta. Vaikka nyt onkin nostanut tulotasoaan 50 % ? niin silti mies on tienannut suurimman osan niistä yhteisistä rahoista.
Ja hankkinut monen monta asiaa ja tavaraa huusholliin niin, että aloittajan osuus on ollut vähäisempi.
Itse tässä tilanteessa naisena en jaksaisi tai kehtaisi tarttua miehen myymiin hararstusvälineisiin ja niistä saatuihin rahoihin.
Tuntisin saaneeni niin paljon etuja ja turvallisen elämän miehen kautta, että antaisin olla.
Onko aloittaja kysynyt suoraan mieheltä miksi myy tavaroitaan?
Jos kyseessä on tarpeettomien kamojen myyminen yms. niin ihan järkeväähän se silloin on.
Ehkä mies myös olettaa, että omien tavaroiden myyminen ja siitä saatujen rahojen itselle kuuluminen on ihan normaalia, niinkuin onkin mun mielestä.
Että ei ole mitenkään rikkonut "yhteistä sopimusta" mikä se sopimus aikanaan sitten on ollutkin.
Ihmettelen myös jos se "sopimus" on tehty 20-vuotta sitten lapsiperheen aikana kun aloittaja oli kotona, että sen nyt sitten edelleen täysi muuttumattomana ja samanlaisena pitäisi olla voimassa kun lapset ovat kasvaneet ja aloittaja itsekin töissä jne.
Miksi ette ole jo aikaisemmin keskustelleet onko sopimus enää nykyiseen tilanteeseen sopiva.
No, ehkä siksi kun se aloittajalle edelleen on se on kovin sopiva ja mies ei itse ole asiaa ottanut esille.
Ehkä arkuuttaan tai ei vain ole jaksanut. Syitä on varmaan monia.
Tässä ei nyt ole kyse rahasta, vaan siitä, että miehen käytös on muuttunut. Ja lisäksi on oikeasti niin, että mikäli mies oikeasti rakastaa, häntä kiinnostaa perheen hyvinvointi ennen omaansa. Eli jos mies ei rakasta, hän ostaa ensin itselleen kaikenlaista sitten vasta jäljelle jäävistä rahoista ostaa jotain perheelle. Rakastava mies taas ensin antaa kaiken perheelle ja sitten jäljelle jääneistä rahoista voi ostaa jotain itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei nyt ole kyse rahasta, vaan siitä, että miehen käytös on muuttunut. Ja lisäksi on oikeasti niin, että mikäli mies oikeasti rakastaa, häntä kiinnostaa perheen hyvinvointi ennen omaansa. Eli jos mies ei rakasta, hän ostaa ensin itselleen kaikenlaista sitten vasta jäljelle jäävistä rahoista ostaa jotain perheelle. Rakastava mies taas ensin antaa kaiken perheelle ja sitten jäljelle jääneistä rahoista voi ostaa jotain itselleen.
Käsittääkseni tässä ei ole kyse siitä, että lapset kulkevat risoissa vaatteissa ja näkevät nälkää. Kyse on siitä, että ap haluaa kontrolloida kaiken rahankäytön. Mies luultavasti haluaa jonkilaista kontrollia omaan kulutukseen, koska nyt vaimollakin on ilmeisesti ihan kohtalaisen hyvät tulot. En usko mihinkään toiseen naiseen, toki se tulee kyllä ajankohtaiseksi ap:n käytöksellä melko pian. Eli kun mies lähtee niin peilistä löytyy luultavasti syy.
Kummallakin puolisolla on oikeus päättää omista rahoistaan. Ei ole tervettä, että kyylätään puolison harrastusvälineen ostoja ja myyntejä. Niin kauan kun kummatkin kustantavat oman osansa perheen elatuksesta, yli jäävällä rahalla voi tehdä mitä lystää. Vai puuttuuko ap:n mieskin ap:n henkilökohtaisiin ostoksiin ja harrastuksiin? Ei ole terveellistä, jos näin on.
Minua kiinnostaa, että onko kyse siitä, että aloittajaa tai lapsia jätettäisiin jotenkin vähemmälle..vai onko kyse siitä, että ap on pitkälti päättänyt rahankäytöstä ja prioriteeteista, ja nyt mies on alkanut toimia toisin. Eli ehkä joskus, ei aina, on ok jos ylimääräinen käytetään isän juttuun eikä aina esim lasten ratsastusleiriin tai sellaiseen.
Tai onko perheessä ollut loputon säästäväisyys on hyve -meiniki, jossa aina mennään Lidl&makaronilaatikko-linjalla, vaikka oikeasti joskus voisi ihan hyvin mennä hienolle ravintolaillalliselle,
Vierailija kirjoitti:
Täällä on lomp@kko l0ism1esten naisvihatekstejä ketju pullollaan. Älä välitä niistä ap.
Olennaista on nyt saada selville, mikä on miehen muuttuneen käytöksen takana. Vähän se kuulostaa mun korvaani eron mahdollisuuteen varautumiselta.
Hyvin mahdollista, että varautuu eroon. 15 Vuotta elättänyt, mahdollistanut vaimonsa kouluttautumisen paremmalla elintasolla kuin opintolainalla, samalla maksanut asuntolainaa molempien puolesta jne. Nyt vaimolla on parempi työ, kaksinkertaistanut tulonsa 5 vuodessa ja miehellä ei vieläkään ole mitään "omaa"
Eroaminen ja talon (plus muun) puolikkaasta luopuminen alkaa hyvin helposti tällaisessa tilanteessa näyttämään kevyemmältä vaihtoehdolta loppuelämän kannalta.
Täällä on mainittu monesti menetetyt eläketulot ajalta. Paljonko todellisuudessa tuo aika vaikuttaa lopulliseen eläkkeeseen? Onkohan tästä jotain laskelmaa? Unelmatilanteessa tulevaisuudessa on tasaisesti kasvava tulokehitys. . Onko esim ap:n ammattia edes 10 vuoden päästä.
"jos olisin ollut töissä koko lastenhoitoon menetetyn ajan, olisin lotonnut ja olisin jo multimiljonääri."
Niin paljon jossitteluja.
Itse tilanne vähän sama kuin ap:lla, mutta olen se mies. Ärsyttää, että kaikki raha aina häviää johonkin vaikka palkka vuosi vuodelta nouseekin, niin ns. omaa rahaa ei jää yhtään. Kaikki menee yhteisiin hankintoihin.
Ja kavereilla, joilla ei ole elätettäviä perheenjäseniä on paljon pienemmällä palkalla enemmän harrastuksia ja välineitä ja hienommat autot ym.
En silti ole alkanut vaimolle nillittämään asiasta.
Lisäksi vaimolla on perittyä rahaa, jota itsellä ei ole, enkä tule saamaan. Joka taas on hänen omaansa, eikä yhteistä. Eikä sekään perustu avioehtoon tai mihinkään, vaan vaimon mielipiteeseen. Ja hyväksyn sen, koska en koe oikeutta periä jotain, naimisiinmenon takia.
Tuosta summasta vaimo esim. kustantaa oman osuutensa lomamatkoista ja minä sitten oman ja lasten matkat.
Mutta tuolla aiempana tuli kyllä hyviä ratkaisuja asiaan. Eli voi sopia, että tiettyyn summaan asti rahat on yhteisiä ja joku pieni osa taas kummankin omaa.
Tämän takia kannattaisi aina sitä kotihoitamisen aikaa jakaa äidin ja isän välillä. Nyt kumpikaan ei oikein pysty näkemään toisen puolta, kun on vain se toinen puoli koettu.
Onko miehellä ollut mahdollisuus jäädä kotiin lapsia hoitamaan? Vai onko ap kuitenkin halunnut aina olla se kotihoitava? Mies on sitten sanonut arvostavansa (ja varmasti arvostanutkin) sitä, kun on halunnut antaa vaimonsa elää haluamaansa elämää.
On oikeasti aika rankkaa valvoa yöllä vauvan vuoksi, ja mennä seuraavaksi päiväksi töihin. Olen itse ollut sekä kotihoitava että työssä käyvä asiantuntijatehtävissä, ja kyllä se kotona oleminen on mielestäni paljon rennompaa kuin töissä käynti. Silloin ei kuitenkaan ole pakko tehdä mitään, voi vaikka huonona päivänä olla vain kotona ja antaa lasten katsoa telkkaria.
Mies on kuitenkin ilmeisesti noussut urallaan aika paljon. Eli on tehnyt paljon töitä ja kokenut stressavia aikoja. Kun yritän ajatella itseni tuohon tilanteeseen, ja siihen että kovalla työllä saadut palkankorotukset eivät olisikaan omiani, kokisin tilanteen kyllä epäreiluksi.
eli ap stressaa siitä että mies on sanonut että voisi myydä kamansa ja jäädä sapattivapaalle, palsta neuroottiset gold diggerit reagoivat asianmukaisesti.
Poppareita tarvitaan tätä ketjua selatessa.
Kuullostaa siltä, että miehelläsi on joku ikäkriisi tms. Meillä kun mies alkoi tienaamaan nettona 3 kertaa sen verran mitä minä sain bruttona niin hänen ensimmäinen ajatuksensa oli se että nyt minä voin keskittyä kirjan kirjoittamiseen ja maalaamiseen mitä olen aina halunnut tehdä, koska hänellä töitä riittää ja palkkaa tulee varmasti lisääkin.
Toivottavasti miehesi tulee järkiinsä ja tajuaa olevansa itsekäs. Tällä hetkellä hän ei selvästikkään arvosta sinua.
N35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on hoitanut 15 vuotta lapsia sillä sopimuksella, että itse menetti uran ja mies sen sai, niin mies ei voi yksipuolisesti muuttaa sopimusta keskustelematta. Jos ap hyväksyy, että antaa 15 vuotta työtä ilmaiseksi, eikä ole omastaan mielestään osallinen saavutettuihin perheen etuihin, että niihin on perheessä oikeutettu vain mies niin ok. Jos kyseessä, että mies piilottaa rahaa tulevan eron varrelle käteiseen piilo-omaisuuteen, niin ap:n pitää pitää kirjaa kadotetusta omaisuudesta. Yksi vaihto ehto on kusettaa miestä takaisin, eli antaa hänen kasvattaa omaisuutta rauhassa ja pettää vapaasti ja ottaa sitten puolet rahoista suomenlain mukaan, kun niitä on vähän enemmän, mikä meidän naisten suojaksi on määrätty. Äkkinäinen ero ei kannata.
Kotonaolopäätöstä ei tehty miehen uran vuoksi. Ap halusi itse hoitaa lapsia, varmasti olisi saanut mennä töihin aiemmin. Lisäksi mies elätti, kun ap opiskeli. Eikä tätä ole tehty ilmaiseksi vaan ap on saanut 15 vuotta ylläpidon sekä lisäksi omistaa nyt puolet asunnosta. Eikö mikään riitä!?
Ei tietenkään riitä. Ihmettelen naisia jotka ovat riippuvaisia miehen tuloista . Mies taitaa joko suunnitella eroa tai haluaa nauttia Omista varallisuudesta jonka on itse hankkinut . Aivan oikein !
Millä oikeudella Tarina yrittää määrätä mitä ja miten hänelle asiat sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on hoitanut 15 vuotta lapsia sillä sopimuksella, että itse menetti uran ja mies sen sai, niin mies ei voi yksipuolisesti muuttaa sopimusta keskustelematta. Jos ap hyväksyy, että antaa 15 vuotta työtä ilmaiseksi, eikä ole omastaan mielestään osallinen saavutettuihin perheen etuihin, että niihin on perheessä oikeutettu vain mies niin ok. Jos kyseessä, että mies piilottaa rahaa tulevan eron varrelle käteiseen piilo-omaisuuteen, niin ap:n pitää pitää kirjaa kadotetusta omaisuudesta. Yksi vaihto ehto on kusettaa miestä takaisin, eli antaa hänen kasvattaa omaisuutta rauhassa ja pettää vapaasti ja ottaa sitten puolet rahoista suomenlain mukaan, kun niitä on vähän enemmän, mikä meidän naisten suojaksi on määrätty. Äkkinäinen ero ei kannata.
Kotonaolopäätöstä ei tehty miehen uran vuoksi. Ap halusi itse hoitaa lapsia, varmasti olisi saanut mennä töihin aiemmin. Lisäksi mies elätti, kun ap opiskeli. Eikä tätä ole tehty ilmaiseksi vaan ap on saanut 15 vuotta ylläpidon sekä lisäksi omistaa nyt puolet asunnosta. Eikö mikään riitä!?
Lastenhoitohan on rahanarvoista ainoastaan silloin, kun sen tekee joku muu kodin ulkopuolella.
Laittakaa yhteinen käyttötili jonne kumpikin siirtää palkastaan jonkun summan tai prosenttiosuuden. Tältä tililtä tehkää myös sinulle eläkesäästöt :)
Kummallekkin jää myös käyttörahaa mikä on vapaasti käytettävissä. Olette tähän asti aina huolehtineet muusta perheestä ja varmasti tehneet hankinnat perhe edellä. Nyt lienette ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa on mahdollisuun vähän itsenäistyä (myös rahan suhteen) ja elää kerrankin vain itselleenkin. Anna miehellesi tähän mahdollisuus ja anna myös itsellesi lupa siihen!
Kuulostaa, että teidän perhedynamiikka on toiminut hyvin, älä anna tällaisen rikkoa sitä vaan hakekaa joku järkevä ratkaisu :) Muista, perheen ja avioliiton lisäksi on tärkeää säilyttää oma minuus ja nyt on hyvä aika antaa tilaa myös sille (sinulle ja miehellesi) :)