Lue keskustelun säännöt.
Yhteiset rahat 20 vuotta, kunnes mies alkoi tienata kolme kertaa enemmän kuin minä. Mitä nyt?
21.09.2019 |
Mentiin nuorena naimisiin ja minä olin monta vuotta kotona kotiäitinä. Mies on ollut koko ajan töissä, minä tästä ajasta kotona ja opiskelemassa yhteensä 15 vuotta ja vasta viimeiset 5 vuotta töissä. Oma urakehitys on ollut hyvää, olen tässä ajassa jo nostanut palkkaani +50%.
Rahasta ei olla riidelty koskaan. Kaikki raha on ollut yhteistä, menot yhteisesti päätettyjä. Jos olen äitiyslomillani tai opiskellessa jotain tienannut, ne ovat ilman muuta olleet yhteistä rahaa.
Nyt jostain syystä mies käyttäytyy eri tavalla. Tulot ovat viime vuosina nousseet niin, että mies tienaa tällä hetkellä kolme kertaa niin paljon kuin minä, vaikken minäkään mikään pienituloinen ole. Enää rahat eivät olekaan ihan yhteisiä, vaan miehen mielestä hänellä on oikeus päättää rahoista vähän itsenäisemmin kuin aiemmin. Voi esim. myydä "omia" tavaroitaan ja tehdä niillä rahoilla mitä lystää. Tähän asti kaikki omaisuus on ollut täysin yhteistä ja jos jotain isompaa on myyty, oli se tavara sitten oikeastaan kumman tahansa, sekä myymisestä että rahojen käytöstä on keskusteltu.
Tämä tuli täysin puskista. Tilanne on tosi epäreilu, jos tässä vaiheessa elämää ja avioliittoa mies toteaakin, että hänellä on oikeus tehdä "omille tavaroilleen" mitä haluaa, koska miehelle on ostettu tässä viimeisten 20 vuoden aikana paljon enemmän niitä "omia tavaroita". Minä harrastan asioita, joihin ei tarvitse kummoisia välineitä, mutta miehen harrastukseen on hankittu tuhansilla ja tuhansilla euroilla vaikka mitä. Samoin auto on hänen nimissään. Asunto on ilman muuta puoliksi kummankin nimissä.
Tilanne kärjistyi eilen siihen pisteeseen, että mies ilmoitti voivansa myydä vaikka kaikki tavaransa ja voivansa olla vaikka puoli vuotta sapattivapaalla omilla "säästöillään". Minullahan tätä vaihtoehtoa ei ole, koska sitä "omaa tavaraa" ei todellakaan ole euromääräisesti sinne päinkään.
MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN?
Kommentit (370)
Minusta ongelmallista tässä on se, että AP:n mies haluaa muuttaa takautuvasti yhteistä sopimusta. Avioliiton alkuaikoina on sovittu, että AP ottaa perheessä päävastuun lapsista ja kodista. Tästä sovittiin hänelle korvaus, jonka molemmat katsoivat tuolloin kohtuulliseksi: puolet perheen tuloista.
Eli vähän niin kuin ottaisit työpaikan, jossa sinulle sovitaan palkaksi jotain muutakin omaisuutta kuin rahaa tilille. Sanotaan, että saat joka vuosi firman osakkeita. 15 vuoden jälkeen pomo katsoo, että palkkasi on sittenkin liian korkea. Ok, hän voi ehdottaa, että työsopimustasi tarkistetaan, ei siinä mitään. Jos hän sen sijaan päättää pakkolunastaa rahapalkan sijasta jo saamiasi osakkeita hintaan nolla euroa, se nyt ei vain ole ok. (Eikä varmaan edes mahdollista, mutta ymmärtänette pointin.)
Noihin miehen harrastusvälineisiin on siis sidottu pääomaa, jonka on sovittu olevan puoliksi AP:n omaisuutta - tätä ei enää yksipuolisesti ja takautuvasti voi muuttaa! Se, onko miehen haluama muutos perheen talouteen tästä hetkestä eteenpäin uudessa tilanteessa hyvä vai huono, on täysin eri asia. Siitä olisi AP:n ja hänen miehensä hyvä käydä avoin keskustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on edelleen yhteiset rahat joita minä operoin vaikka mies tienaa viisi kertaa enemmän kuin minä. Ei kuulosta hyvältä sun miehen sooloilu. Hän ei selkeästikään aio olla tulevaisuudessa kanssasi vaan on jo miettinyt vain omaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Moi!
Meillä pitkä avioliitto takana ja ymmärsin vasta viime vuosina, että olen joutunut taloudellisen väkivallan kohteeksi avioliitossa.
Olen luonteeltani naivi, lapsellinen ja aiemmin uskoin kaikista ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää. Olin niin onnellinen neljästä lapsestani, että en ajatellut rahankäyttöä sen tarkemmin. Suostuin jopa pienestä kodinhoidontuesta maksamaan kahden viikon ruoat perheelle:) Uskokaa tai älkää, mutta olin käytännössä vuosia ilman käyttörahaa. Harrastin käytännössä ilmaiseksi, eli ulkoilu ja lenkkeily.
Nyt olen ollut työelämässsä kymmenen vuotta ja kaiken palkastani olen laittanut yhteiseksi hyväksi. Mies kerryttänyt mittavan omaisuuden tekemällä kahta työtä 5-vuotta. Käyttänyt rahat omaan yritykseen, ei siis perheen hyväksi kuitenkaan.
Olen nyt kuitenkin sen verran viisastunut, että olen onnistunut jemmaamaan itselleni 9000euroa hätävararahastoksi, jos avioero tulee.
Mahdollisessa erotilanteessa varmaan tämä meidän erikoinen elämä herättää ulkopuolisissa kummeksuntaa, koska minun henkilökohtainen omaisuus on lähes 0 euroa ja miehen luultavasti 500000euroa tai enemmänkin. Yhteinen omaisuus ehkä noin 400000.
Ilman ulkopuolista asianajajaa en siis ala sopimaan minkäänlaista ositusta, koska miehellä melkoiset näytöt toiminnastaan.
Ottakaa siis naiset minusta oppia. Oikeastaan vain erotilanteessa saisin hyvityksen perheen pyörittämisestä yksin noin 15 vuoden ajan.
Missä kohtaa tuossa oli se taloudellinen väkivalta?
Käypä hissun kissun hyvällä erojuristilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä mies sanoo kun kysyt, mihin hän haluaa rahojaan säästää/käyttää? Haluaako hän jotain isompaa? Oletko sanonut että on outoa tämä uusi suunta, onko hänellä jotain piilotettavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap:lle tapahtuu, jos ei ole enää yhteisiä rahoja? Jos kerran tienaa jo nyt paremmin kuin keskivertosuomalainen, talo on maksettu eikä isoja velkoja ole, niin miksi edelleen täytyy saada käyttää puolison tienestejä kuin mies olisi se kuuluisa rahaa syöksevä seinä.
Minulla on aina ollut omat tulot ja omat menot. Jos nyt tulisi ero, ei elintasossani tapahtuisi yhtään mitään muutosta, vaikka henkisesti ero olisikin iso kolaus. Juuri silloin on hienoa tietää, että ei tarvitse muuttaa vuokrayksiöön jonnekin slummiin, koska ei ole tottunut vuosia tuhlaamaan miehen rahoja. Käytän vain itsetienaamiani euroja, ap:lle voisi tehdä ihan hyvää opetella toimimaan samoin.
Siksi koska hoiti lapsia monta vuotta kotona ja sillä välin mies edisti uraansa ja siksi hänellä on suuri palkka. Mies on itse halunnut että ap hoitaa lapsia pitkään kotona. Yhteisen hyvän eteen molemmat ovat siis tehneet töitä. Siksi.
Perheen sisällä ei ole hyvä olla kahta elintasoa.
ps. Onko sulla muuten lapsia? Lastenhan takia tässä ap on ollut poissa palkkatöistä, yhteisellä päätöksellä. Tehnyt silti perheen hyvinvoinnin eteen yhtä paljon töitä kuin mies.
Kyllä, minulla on lapsia, mutta ei käynyt edes mielessä, että miehen tulee ensin 15 vuoden ajan elättää minua 100% ja sen jälkeen edelleen olla tilivelvollinen rahankäytöstään, koska minä niin vaadin. Jos mies elätti ja nainen hoiti lapset ja kodin, niin kyllä se mies on jo osansa kokonaan tehnyt, ei nainen voi laskuttaa kotiäitivuosista kuolemaansa asti. Jos nainen sai 15 vuotta käyttää miehen rahoja kuin omiaa, niin eikö nyt olisi miehen vuoro saada seuraavat 15 vuotta käyttää omia rahojaan kuin omiaan?
Unohdat, että rahat on kätetty YHTEISIIN lapsiin. Nainen on tehnyt osuutensa niistä huolehtimalla ja mies tienaamalla perheelle rahaa. Molemmat vanhemmat ovat tehneet yhtä lujasti työtä yhteisistä lapsista huolehtimiseen. Jos nainen ei olisi hoitanut lapsia, niiden hoidosta olisi maksettu.
Naisen työtä ei ole kertynyt eläkettä, eikä hän ole edennyt urallaan kuten miehekle on ollut mahdollista töäjaosta johtuen. Siksi mies ei edellenkään käytä palkaansa vain itseensä.
Eli mies ei saa käyttää yhtään tienaamiansa rahoja koko loppuikänä, kun rouva on joskus ollut kotirouvana.
Nämä kirjoitukset saa todellakin kannattamaan perhe-etuuksien tasajakoa. Myös miehet kotiin vuorostaan.
Minusta nämä kirjoitukset auttavat ymmärtämään miksi lapsia ei tule entiseen tahtiin. Naisille ei riitä mikään.
Naisille riittää oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Olet vain tottunut näihin miesten työelämäetuuksiin ja pidät sitä normaalina ja reiluna, vaikkei se sitä ole.
Haitat raskaudesta ja lasten saannista työelämässä pitäisi jakautua sukupuolten kesken tasaisesti. Näitä haittoja voisi myös vähentää ylipäätään lainsäädännöllä.
Lapsen hankkimista estää juuri tuo suuri haitta, mikä aiheutuu naisille lapsen saannin myötä työelämässä ja palkkakehityksessä.
Juuri näin. Isät yhtä paljon kotiin!
Näinköhän ap ihan todella olisi toivonut, että niistä 15 vuodesta puolet, eli 7,5 vuotta perheen menot olisi pitänyt kustantaa ap:n palkalla + isän saamalla kotihoidontuella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihan reilua, että teillä on edelleen yhteiset rahat plus miehellä omaa rahaa isosta palkasta johtuen tai sitten eriytätte rahanne ja maksatte yhteiset kulut tulojen suhteessa ja molemmille jää mitä jää.
Ei ole mitään syytä miksei käytäntöjä voisi päivittää.
Teen itse sikarankkaa duunia, josta jää käteen 4500 e. Jos joku mies haluaisi alkaa käyttää rahojani kuin omiaan, olisin pian helpossa duunissa, josta saa kaksi tonnia kuussa.
Kokisin äärimmäisen epäreiluksi sen, että mies saisi omasta palkastaan jotain pelkästään itselleen ihan vain siitä syystä, että minä olen työurallani eri tilanteessa. Olin pitkään kotona yhteisestä päätöksestä, jolloin oma työurani oli tietenkin katkolla. Mies on voinut edetä urallaan, koska katkoja työelämään ei ole ollut. Olemme olleet perhe, jossa on yhteinen talous. Aika epäreilua tässä vaiheessa todeta, ettei näin olekaan. Olen kuitenkin 15 vuotta jäljessä, jos mietitään työuria. Eli tilanne ei tasaantuisi ikinä. En olisi ollut kotona niin pitkään, jos tilanne olisi alusta asti ollut "omat rahat".
ap
Näin miehenä kommentoisin naisille että teidän kannattaa ottaa oma vastuu urastanne, jos sellaista haluatte. Lapsen voi ihan hyvin laittaa 1,5 vuotiaana päiväkotiin. On oma riski jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi.
Harvoin miehet oikeasti haluavat että vaimo on kolme vuotta kotona vaikka sanovatkin kysyttäessä, että oli tosi mukava kun lapset saivat olla kotihoidossa. Se kolmas vuosi pelkällä kodinhoidontuella vaikuttaa aika negatiivisesti perheen talouteen. Miehet sanovat kotirouvavuosista kauniisti vain sen takia että rouvalle ei tulis paha mieli kotona hukatuista vuosista.
En siis syyllistä vaan tarkoitan että kannattaa tehdä valinnat omista lähtökohdista eikä niinkuin ukko pyytää. Se voi kostautua myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis maksanut puolet näistä miehen harrastusvälineistä, joita on alkanut myymään? Autosta myös? Autohan on sen omaisuutta kenen nimi on papereissa. Onko teillä avioehto?
Kuulostaa siltä, että mies on alannut valmistelemaan eroa.
Yhteiset rahat, joten yhteisesti on kaikki hankittu. Meillä kaikki rahat ovat tulleet koko ajan yhdelle tilille, ei ole korvamerkitty kenen rahoja mistäkin tulee. Lapsilisät, minun tuloni, miehen tulot, veronpalautukset, kirppismyyntitulot, ihan kaikki mahdolliset pennoset tulevat samalle tilille. Aika vaikeaa erotella, kuka on maksanut mitä ja kenen rahoilla.
ap
Kaikki tulee samalle tilille, mutta mies ei saa rahoja käyttää? Sepä mielenkiintoista.
Tarkoitin sitä, että nyt jostain syystä miehellä olisi suurempi oikeus käyttää rahoja kuin minulla esimerkiksi siinä tilanteessa, että mies myy vaikkapa jonkun 2000 euroa maksavan harrastusvälineensä. Väline, joka on yhteisellä päätöksellä hankittu, yhteisistä rahoista, mutta yhtäkkiä myymisestä saadut tulot ovatkin vain miehen rahoja, joilla hän voi tehdä mitä haluaa. Tämä on nyt se kiista.
ap
Yhtä asiaa en ymmärrä. Jos ap väitää olevansa suht hyvätuloinen ja mies tienaa kolme kertaa enemmän niin mun matikalla se tarkoittaa että mies tienaa kymppitonnin kuussa. Noilla tulotasoilla ei paljoa parin tonnin harrastusvälineet paina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs nämä kun nainen hoiti lapset ja jäi kotiin, ei viitsi mennä töihin ollenkaan kun mies maksaa ja elättää kumminkin. Se on ikäänkuin itsestäänselvyys. Pikkuvauva-aika meni jo 15 v sitten mutta kotona miehen rahoilla yhä, toki työttömyystuki juoksee.
Kyllä jotkut miehet on lampaita.
Ala ohjata palkkasi omalle tilillesi. Mietit sitten itse millä summalla osallistut tähän perheen yhteiseen talouskuvioin, Kuulostaa siltä, että miehellä on uutta putkessa; uusi naisystävä,( sapattivapaa )tai vaikka jokin rahaa syövä ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rahasta ei ole pulaa niin miksi sitä ei saisi käyttää?
Mies ei voi ostaa moottoripyörää ellei naisellekin osteta, se olisi tasapuolista, niinkö?
Onko miehelle maksettu käteisellä harrastusvälineestä 2000 e vai onko summa mennyt yhteiselle tilille?
Sapattivapaalle voi jäädä molemmat, töihin on sitten pakko mennä kun yhteiseltä tililtä rahat loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Ala ohjata palkkasi omalle tilillesi. Mietit sitten itse millä summalla osallistut tähän perheen yhteiseen talouskuvioin, Kuulostaa siltä, että miehellä on uutta putkessa; uusi naisystävä,( sapattivapaa )tai vaikka jokin rahaa syövä ongelma.
Ei kai muuta mietittävää ole kuin miten maksaa puolet perheen menoista. Ei kukaan voi vaan jäädä toisen elätettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala ohjata palkkasi omalle tilillesi. Mietit sitten itse millä summalla osallistut tähän perheen yhteiseen talouskuvioin, Kuulostaa siltä, että miehellä on uutta putkessa; uusi naisystävä,( sapattivapaa )tai vaikka jokin rahaa syövä ongelma.
Ongelma voi olla se, että ap alkaa kyllästyttää miestä. Tienaan itse hyvin ja todellakin haluan myös ihan itse nauttia sen tuloksista. Eikö se riitä, että mies kannatteli perheen VIISITOISTA vuotta. Kolmasosa-puolet ihmisen työurasta!
Ihan mitä tahansa sopimuksia voi päivittää ja silkkaa itsekkyyttä ap:n osalta jumittaa vanhassa.
Ja jos nyt kyseessä on vaikka ap kaksi tonnia ja mies kuusi tonnia, tuollaiseen palkkaan pääsee ilman kotirouvan tukea ja vaikka vaimo kävisi myös töissä. Mies ei myöskään jutun mukaan ole pyytänyt ap:ta olemaan kotona uransa vuoksi vaan suostunut siihen, että ap hoitaa lapsia kotona ja opiskelee.
Mulla on palkka netto 1600e kk ja lainaa nordeasta 300t. Lisäksi margin laina meklarilta n. 500t.
Jos on omaisuutta niin ei hätää. Suorastaan tyrkyttävät lainaa.
Enpä muuta sano kuin että tässä yksi syy siihen, että en tee lapsia.
En vain halua uhrata uraani ja ottaa sitä riskiä, että joudun monivuotiseen työttömyysputkeen lasten takia, kuten ap:lle on käynyt. En ole kuunnellut miehen lepertelyjä, että hän kyllä elättää jos noin kävisi. Ehkä elättääkin, mutta mistä tiedän että perheemme ei sitten tuon putken päätyttyä ole juuri samassa tilanteessa kuin ap nyt? Eli mies on kuitenkin jotenkin katkera siitä että on "joutunut" elättämään, ja haluaa kaataa ap:n kannettavaksi mahdollisimman suuren osuuden siitä, että tuo työttömyysputkiriski toteutui.
Tämä pari on riskin ottanut yhdessä, yhteisellä päätöksellä. Mutta koska miehellä on juridisesti mahdollisuus laistaa vastuusta ja jättää ap yksinään kärsimään lastenteon taloudelliset haitat, niin hän sen myös tekee, jotta itse pääsee harrastamaan tai jotenkin muuten toteuttamaan itseään.
Itse suostuisin lastentekoon vain siinä tapauksessa, että mies maksaisi kotonaolosta minulle rahallisen korvauksen eläkemaksuineen, ja kompensoisi vielä jälkikäteen mahdollisen urakehitykseen tulleen kuopan. Onneksi minulla ei ole kovaa vauvakuumetta ja lisääntymisviettiä ollut koskaan - jos sellainen olisi, niin joutuisin varmaan jonkun miehen hyväksikäytettäväksi ilmaisena siitostammana ja lastenhoitajana.
No eihän ap:lla ole mitään vetoa omaan työuraan, muuten hän olisi ollut kotona paljon lyhyemmän ajan tai tekisi nyt sitä uraa ja nauttisi sen hedelmistä.
Jos ap alkaa ohjata palkkansa tililleen niin mies tekee samoin 3×isommalle palkalleen.
Jatkan vielä, että naimisiin en myöskään aio mennä. En kerta kaikkiaan käsitä, mitä järkeä on sotkea sekava ja epämääräinen juridinen sopimus ihmisten yksityiseen rakkaussuhteeseen.
Monessa tapauksessa avioliitto toimii savuverhona, jolla huijataan nainen uhrautumaan liiton eteen, kun tämä kuvittelee liiton ja sitoutumisen olevan ikuinen, kun kerran mies on alttarilla vakavalla naamalla sanonut "tahdon". Sitten kun naisen panostukset on tehty (raskaudet ja lasten hoitaminen + miehen tukena oleminen uran alkuvaiheissa) ja mies lähteekin viisikymppisenä nostelemaan, vieden yhdessä saavutetun elintason mennessään, monella naisella on aikamoisen petetty olo.
Omat vanhempani ovat edelleen naimisissa, mutta aivan liikaa olen nähnyt näitä tilanteita joissa naisesta puristetaan ensin isoja uhrauksia samalla kun itse edetään uralla sata lasissa, ja sitten lähdetään viettämään kerätyillä rahoilla hauskaa poikamieselämää. Ex-vaimolle jää pienet tulot rikkonaisen uran tuloksena, ja useimmiten myös päävastuu yhteisistä lapsista. Nykyään moni vielä manipuloi tulevan vaimonsa suostumaan avioehtoon sanomalla, että liitto ei perustu todelliseen rakkauteen jos avioehtoon ei suostu. Hyi olkoon!
t. 257
En ymmärrä näitä yhteisiä eläjiä. Uusi sukupolvi sentään tajuaa pitää rahansa erillisinä. Kumpikin on vastuussa omista rahoistaan ja tavaroistaan. Miehen harrastusvälineet ovat miehen omia ja pystyy niitä myydä oman mielen mukaan. Onneksi avioehdosta on tulossa pikemmiten sääntö, kuin poikkeus.