Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yhteiset rahat 20 vuotta, kunnes mies alkoi tienata kolme kertaa enemmän kuin minä. Mitä nyt?
21.09.2019 |
Mentiin nuorena naimisiin ja minä olin monta vuotta kotona kotiäitinä. Mies on ollut koko ajan töissä, minä tästä ajasta kotona ja opiskelemassa yhteensä 15 vuotta ja vasta viimeiset 5 vuotta töissä. Oma urakehitys on ollut hyvää, olen tässä ajassa jo nostanut palkkaani +50%.
Rahasta ei olla riidelty koskaan. Kaikki raha on ollut yhteistä, menot yhteisesti päätettyjä. Jos olen äitiyslomillani tai opiskellessa jotain tienannut, ne ovat ilman muuta olleet yhteistä rahaa.
Nyt jostain syystä mies käyttäytyy eri tavalla. Tulot ovat viime vuosina nousseet niin, että mies tienaa tällä hetkellä kolme kertaa niin paljon kuin minä, vaikken minäkään mikään pienituloinen ole. Enää rahat eivät olekaan ihan yhteisiä, vaan miehen mielestä hänellä on oikeus päättää rahoista vähän itsenäisemmin kuin aiemmin. Voi esim. myydä "omia" tavaroitaan ja tehdä niillä rahoilla mitä lystää. Tähän asti kaikki omaisuus on ollut täysin yhteistä ja jos jotain isompaa on myyty, oli se tavara sitten oikeastaan kumman tahansa, sekä myymisestä että rahojen käytöstä on keskusteltu.
Tämä tuli täysin puskista. Tilanne on tosi epäreilu, jos tässä vaiheessa elämää ja avioliittoa mies toteaakin, että hänellä on oikeus tehdä "omille tavaroilleen" mitä haluaa, koska miehelle on ostettu tässä viimeisten 20 vuoden aikana paljon enemmän niitä "omia tavaroita". Minä harrastan asioita, joihin ei tarvitse kummoisia välineitä, mutta miehen harrastukseen on hankittu tuhansilla ja tuhansilla euroilla vaikka mitä. Samoin auto on hänen nimissään. Asunto on ilman muuta puoliksi kummankin nimissä.
Tilanne kärjistyi eilen siihen pisteeseen, että mies ilmoitti voivansa myydä vaikka kaikki tavaransa ja voivansa olla vaikka puoli vuotta sapattivapaalla omilla "säästöillään". Minullahan tätä vaihtoehtoa ei ole, koska sitä "omaa tavaraa" ei todellakaan ole euromääräisesti sinne päinkään.
MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN?
Kommentit (370)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se menee. Niin kauan kun vaimo elättää rahat on yhteisiä, mutta jos mies alkaa tienata monta kertaa enemmän niin vaimo yhä elättää ja miehellä on hupirahaa yllinkyllin itsellään. Näin oli meillä aikanaan.
Milloin ap on elättänyt?
Viittasin miesten asenteeseen, että niin kauan kun hyöty on itsellä kaikki on yhteistä, kun omasta pitäisi palauttaa tai jakaa se ei enää toimikaan niin. Kodin ja lastenhoito on työtä. Ap ei ole hoitanut kotona vieraiden lapsia vaan heidän yhteisiään. Kotiin laitettu aika on ap:n työpanos ja helpottanut myös miehen elämää. Sillä on taloudellinen arvo. Ap voi laittaa hintaa 10e tunti + päivystysmaksu 24/7 vuorosta ja veloittaa 15 vuotta mieheltään. Jos tämä ei tajua panostuksen arvoa.
Löytyy ihan oikeuden päätös siitä, pitääkö "kotiäitivuodet" korvata avoliitossa ja kyllä, jos olet tukenut puolisoa niin, että hän on saanut hyvän uran ja vointu tehdä rauhassa työtä ollessasi itse tuloton, niin korvaus on noin 1700 e/vuosi. Tässäkin katsotaan, olisiko ollut mahdollista tehdä töitä vai oliko valinta sittenkin se kotiinjääneen. Jos olisi voinut mennä töihin, niin korvaus pienenee.
Ap on kotiäitivuosina saanut ilmaisen asunnon, ruuan ja ylöspidon, josta voisi vastaavasti laskuttaa melkoisia summia.
Niin, ap siis toisaalta mahdollistanut uralla etenemisen/menestyksen? Mies ei ole kiitollinen tästä, että tienaa x3 osittain ap:n ansiosta?
Jos ap olisikin mennyt heti töihin ja mies jäänyt kotiin! Nyt ap tienaisi kolminkertaisesti, kun olisi elättänyt miestä ja perhettä 15 vuotta! Näiset töihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies valmistelee eroa. Ihan varmsti on toinen nainen kuvipossa.
Ap googlaa netistä kirjs nimeltä The Script. Se, mitä mies parhaillaan tekee, kuuluu kategoriaan get your ducks in a row.
https://nypost.com/2005/04/26/cheat-speak-guilty-guys-always-stick-to-t…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se menee. Niin kauan kun vaimo elättää rahat on yhteisiä, mutta jos mies alkaa tienata monta kertaa enemmän niin vaimo yhä elättää ja miehellä on hupirahaa yllinkyllin itsellään. Näin oli meillä aikanaan.
Milloin ap on elättänyt?
Viittasin miesten asenteeseen, että niin kauan kun hyöty on itsellä kaikki on yhteistä, kun omasta pitäisi palauttaa tai jakaa se ei enää toimikaan niin. Kodin ja lastenhoito on työtä. Ap ei ole hoitanut kotona vieraiden lapsia vaan heidän yhteisiään. Kotiin laitettu aika on ap:n työpanos ja helpottanut myös miehen elämää. Sillä on taloudellinen arvo. Ap voi laittaa hintaa 10e tunti + päivystysmaksu 24/7 vuorosta ja veloittaa 15 vuotta mieheltään. Jos tämä ei tajua panostuksen arvoa.
Löytyy ihan oikeuden päätös siitä, pitääkö "kotiäitivuodet" korvata avoliitossa ja kyllä, jos olet tukenut puolisoa niin, että hän on saanut hyvän uran ja vointu tehdä rauhassa työtä ollessasi itse tuloton, niin korvaus on noin 1700 e/vuosi. Tässäkin katsotaan, olisiko ollut mahdollista tehdä töitä vai oliko valinta sittenkin se kotiinjääneen. Jos olisi voinut mennä töihin, niin korvaus pienenee.
Ap on kotiäitivuosina saanut ilmaisen asunnon, ruuan ja ylöspidon, josta voisi vastaavasti laskuttaa melkoisia summia.
Niin, ap siis toisaalta mahdollistanut uralla etenemisen/menestyksen? Mies ei ole kiitollinen tästä, että tienaa x3 osittain ap:n ansiosta?
Voiko asia olla noin? Entä jos vaimo itse pilasi mahdollisuutensa sillä, että ei uskaltanut mennä töihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ette te mitään kovin isotuloisia ole, jos rahaa pitää hankkia myymällä vanhoja tavaroita? En ihan ymmärrä tätä kiistaa.
Meillä kaikki on myös yhteistä, ei ole mitään erillisiä omia rahoja. Aiemmin mies tienasi hieman enemmän, minä tienaan nykyään kaksi kertaa enemmän. Aiemmassa asetelmassa ei ollut ongelmaa, koska meillä minun asenteeni on taloudellisempi. Nykytilanteessa miehen tuhlaavaisuus muodostuu ongelmaksi, koska minä tienaan suurimman osan näistä tuhlausrahoista. Jos suhtautuminen rahan käyttöön olisi samanlaista, ei erisuuruuiset tulot olisi niin ongelma.
Ei ihan huvita painaa niska limassa toiselle tuhlausrahoja, siksi olenkin alkanut tekemään ap:n miehen tavoin talouteen liittyviä päätöksiä itsekseni. Mielestäni tässä ei ole mitään ongelmaa. Meillä kukaan ei jää ilman mitään, mutta ylijäävän osan sijoitan miten haluan (käytännössä siis oikeasti sijoitan ja hankin tätä kautta pääomatuloja - jotka sijoitan edelleen. Eli raha on ns. pois kierrosta) .
Jos tilanne olisi toisinpäin (kuten Ap:n tapauksessa) ja siten, että perheessä kaikki eläisivät samalla tulotasolla, olisi mielestäni kyllä ihan oikeutettua, että mies saisi oman työpanoksensa tulokset käyttöönsä haluamallaan tavalla. Fiksu puoliso tosin ottaisi huomioon tuhlailuissaan Ap:n kotiäitivuosina menettämät potentiaaliset palkkatulot, ja suhtautuisi myötätuntoisesti Ap:n taloudellisiin tarpeisiin. Meillä ei tätä ongelmaa tullut, koska minä olen se suurituloisempi.
Ai että oikeen myötätuntoisesti suhtautuisi? Miten olisi, että toimisi ihan rahallisesti oikeudenmukaisesti? Et ilmeisesti ymmärrä, kuinka iso rahallinen arvo tuolla kotiäitiyedellä onkaan. Kotiäidille iso rahallinen menetys ja töissä olevalle suuri rahallien hyöty. Ei tässä myötätuntoa tarvitse, vaan oikeudenmukaista taloudellista ymmärrystä.
Mikäs rahallnen hyöty se on, että yksin elätät monta ihmistä?
Niin, elättää omia lapsia.... ja sitä, joka niitä lapsia hoitaa ja pyörittää arjen ja tekee tod näk. pääosin kotityöt. Lasten hoito maksaa, jos ei itse niitä koko ajan hoida. Jos taas hoitaa, niin se taas vaatii aikaa ja energiaa.
Järjestely mahdollistaa miehen keskittymisen uraan ja tienaamiseen. Perhettä ei tarvitse perustaa jos haluaa käyttää tienaamansa rahat vain itseensä.
Eiköhän tässä mies ole hyvinkin elättänyt koko perheen.
Nämä lastenhoidon hinnasta puhuvat ovat hassuja. Eiköhän me tienaavatkin olla hoidettu koti ja lapset ja samalla elätetty perhettä.
Näille olisi tosiaan oikein jakaa perhe-etuudet! Ehkä joskus tämä asenne muuttuisi.
Niin, mies on elättänyt lapsiansa. Jos lapsia ei olisi, niin nainen olisi ollut työssä. Nyt nainen on hoitanut yhteiset lapset, tehnyt osansa. Jos nainen ei olis hoitanut lapsia kauaa päätoimisesti, vaan olisi mennyt aiemmin töihin, niin mies olisi hoitanut lapsia myös enemmän ja lapset olisivat menneet ehkäpä myös aiemmin päiväkotiin. (Joku niitä lapsia jokatapauksessa hoitaa.)
En ymmärrä mitä hassua on ymmärtää, että myös lastenhoito on tärkeää työtä ja sille on laskettavissa myös rahallinen arvo. Palkkatyössäkäynnin mahdollistaa se, että lapset ovat päivät hoidossa. Ja kyllä se lastenhoito siellä päiväkodissakin työtä on ja palkka maksetaan.
Ja vaikka päivähoito on suuri apu työssäkäyvien lastenhoidossa, niin silti on uran kannalta iso etu, jos uraan keskittyävän ei tarvitse niin paljoa kotiasioista ja lastenhoidosta huolehtia, kun puoliso on kotona ja huolehtii lasten asiat, sairastelut, pääasiassa kotityöt ym. (Haittapuolena voi se uraatekevä tosin jäädä siten myös lapsille vieraammaksi ja niiden elämän asioista vähän sivuun. Tämä on kuitenkin jo asia erikseen.)
Lastenhoito antsaitsee ison arvostuksen tärkeänä työnä. En ymmärrä sen vähättelyä. Olivat lapset sitten kotona tai päiväkodissa. Lasten hyvä hoito ja kasvatus on yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta tärkeimpiä tekijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla, että mies valmistautuu lasten pois lähtöön? Ehkä hän on pitänyt sinua lastenhoitajana ja lastenhuoltajana. Nyt kun lapset lähtevät, hän ajattelee, ettei sinulla ole enää samaa arvoa kuin ennen ja siitä syystä hän kokee, ettei voi enää laittaa rahojaan yhteiseen pottiin.
Meillä on yhteiset rahat. Kyllä meillä on aina neuvoteltu yhdessä isommista ostoksista tai harrastuvälineiden myynnistä. Meistä kumpikaan ei koe, että pitäisi saada jotain enemmän. Jos mieheni alkaisi ajatella samoin kuin ap:n mies, niin miettisin kyllä, mikä on ongelma. Enkä itsekään voisi kuvitella, että muuttaisin ajatteluani siten, etteivät rahat enää olisikaan yhteisiä.
Täytyykö teillä molempien kysyä lupa pikkuostoksiin kuten apn miehen pitää?
Eikö ap puhunut myös isommista ostoksista? Kyllä meillä voi pikkuostokset ja vähän isommatkin tehdä vapaasti. Mutta jos on jostain pysyvämmästä hankinnasta kyse, niin mieluusti keskustelemme hankinnan tarpeellisuudesta ensin yhdessä vaikka rahallinen arvo olisi pieni. Tavaraa on yllin kyllin, joten pyrimme rajoittamaan turhia ostoksia. Joskus hankinta jää keskustelun jälkeen tekemättä. Joskus se vaihtuu kalliimmaksi hankinnaksi.
Tässä se raja on 500€. Pikkuraha.
Meillä on myös yhteiset rahat eikä tarvitse lupia kysellä. Mies kyllä kysyy esim auton ostossa ja minä kysyin sijotusasunnosta. Taitaa mainita jostain mopon ostoista tms. Muttei se minua kiinnosta. Minua kiinnostaa vain, että rahaa kertyy eikä tarvi nuukailla.
Toimii, koska ollaan molemmat hyviä rahankäyttäjiä. Ei voisi olla yhteisiä rahoja, jos tpinen on kova tihlaamaan tai pitää kysyä lupa kaikkeen. En sietäisi yhtään huomauttelua ostoksistani, kun olen itse rahani tienannut. Vaikka ne nyt on yhteisellä tilillä.
Rahankäyttötavoista riippuu, onko 500 iso raha vai pikkuraha. Minulle on iso raha. Ei tule mieleen mitään niin kallista, jonka olisin ostanut yksin ilman mieheni kanssa keskustelua ja sama toisin päin.
Minulle se ei ole iso raha, voi joskus mennä ihan vaatekauppaan. Tai viime aikoina teinin hankintoihin. Tai miehen moottoripyörän osiin tms. Tai silmälaseihin
Kyllä meillä keskustellaan, jos esim.auton huoltoon on menossa tonni. Teineille tai isommille lapsille voi myös mennä enempi, mutta kyllä meillä silloin kumpikin vanhempi on etukäteen tietoinen, jos shoppailureissu on tiedossa. Tai jos annetaan suoraan rahana, niin siitä puhutaan etukäteen ja mietitään, mikä on sopiva summa.
Sellasta se on, kun ei olla itsenäisiä. Mitä puhuttavaa on autohuollossa paitsi kumpi sen auton vie. Sehän on tehtävä, vaikka minua ärsyttää ne järjettömät summat.
Tää on vaan se ero. Minä en kysele lupaa keneltäkään. Osaan elää vastuullisesti itsekin.
20v aikana kyllä tuntee toisen ja osaa luottaa, että toinen sen autohuollon pakollisuuden JA rahan riittävyyden tietää.
Tämä ei toimisi ellei molemmat osaisi käyttää rahaa, sitä olisi liian vähän tai rahankäyttö olisi erilaista. Tai tpinen omisi kontromloiva.
Siksi juuri keskustelin aiheesta tyttäreni kanssa. Meillä tämä toimii, mutta en suosittele hänelle tai kenellekään muulle.
Olen eri mieltä esimerkiksi tuosta autonhuollosta. Riippuu tietysti, jos teillä on joku tosi kallis auto, niin tonnin huolto on arkipäiväistä eikä siihen hintaan saa kuin perustarkistukset. Silloin on ymmärrettävää, ettei asia kiinnosta sen enempää. Minua kyllä kiinnostaa, jos autossa on joku vika, joka vaatii korjausta.
Onko sinusta itsenäisen ihmisen merkki se, ettei ole kiinnostunut muusta kuin omasta itsestään ja voi sulkea silmät kaikelta muulta?
Autoja huolletaan ennen vikoja. Ja huoltokirjan mukaan. Juuri tehtiin 150t km huolto 870€. Sitten auto vaihdettiin. Ne huollot tehdään aina ja kirjataan huoltokirjaan, ri kai kukaan muunlaisia autoja osta.
Niinpä ei koskaan ole autoissa vikoja. Ja aina on tahaa vaihtaa autot käteisellä. Ei näistä ole keskusteltavaa.
Minusta itsenäisen ihmisen merkki on että ei kysy lupaa pikkuasioihin. Osaa houtaa omat asiansa.
Jos olet maksanut puolet miehen harrastuskamoista, niin silloin puolet myynnistä kuuluu tietysti sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ette te mitään kovin isotuloisia ole, jos rahaa pitää hankkia myymällä vanhoja tavaroita? En ihan ymmärrä tätä kiistaa.
Meillä kaikki on myös yhteistä, ei ole mitään erillisiä omia rahoja. Aiemmin mies tienasi hieman enemmän, minä tienaan nykyään kaksi kertaa enemmän. Aiemmassa asetelmassa ei ollut ongelmaa, koska meillä minun asenteeni on taloudellisempi. Nykytilanteessa miehen tuhlaavaisuus muodostuu ongelmaksi, koska minä tienaan suurimman osan näistä tuhlausrahoista. Jos suhtautuminen rahan käyttöön olisi samanlaista, ei erisuuruuiset tulot olisi niin ongelma.
Ei ihan huvita painaa niska limassa toiselle tuhlausrahoja, siksi olenkin alkanut tekemään ap:n miehen tavoin talouteen liittyviä päätöksiä itsekseni. Mielestäni tässä ei ole mitään ongelmaa. Meillä kukaan ei jää ilman mitään, mutta ylijäävän osan sijoitan miten haluan (käytännössä siis oikeasti sijoitan ja hankin tätä kautta pääomatuloja - jotka sijoitan edelleen. Eli raha on ns. pois kierrosta) .
Jos tilanne olisi toisinpäin (kuten Ap:n tapauksessa) ja siten, että perheessä kaikki eläisivät samalla tulotasolla, olisi mielestäni kyllä ihan oikeutettua, että mies saisi oman työpanoksensa tulokset käyttöönsä haluamallaan tavalla. Fiksu puoliso tosin ottaisi huomioon tuhlailuissaan Ap:n kotiäitivuosina menettämät potentiaaliset palkkatulot, ja suhtautuisi myötätuntoisesti Ap:n taloudellisiin tarpeisiin. Meillä ei tätä ongelmaa tullut, koska minä olen se suurituloisempi.
Ai että oikeen myötätuntoisesti suhtautuisi? Miten olisi, että toimisi ihan rahallisesti oikeudenmukaisesti? Et ilmeisesti ymmärrä, kuinka iso rahallinen arvo tuolla kotiäitiyedellä onkaan. Kotiäidille iso rahallinen menetys ja töissä olevalle suuri rahallien hyöty. Ei tässä myötätuntoa tarvitse, vaan oikeudenmukaista taloudellista ymmärrystä.
Mikäs rahallnen hyöty se on, että yksin elätät monta ihmistä?
Niin, elättää omia lapsia.... ja sitä, joka niitä lapsia hoitaa ja pyörittää arjen ja tekee tod näk. pääosin kotityöt. Lasten hoito maksaa, jos ei itse niitä koko ajan hoida. Jos taas hoitaa, niin se taas vaatii aikaa ja energiaa.
Järjestely mahdollistaa miehen keskittymisen uraan ja tienaamiseen. Perhettä ei tarvitse perustaa jos haluaa käyttää tienaamansa rahat vain itseensä.
Eiköhän tässä mies ole hyvinkin elättänyt koko perheen.
Nämä lastenhoidon hinnasta puhuvat ovat hassuja. Eiköhän me tienaavatkin olla hoidettu koti ja lapset ja samalla elätetty perhettä.
Näille olisi tosiaan oikein jakaa perhe-etuudet! Ehkä joskus tämä asenne muuttuisi.
Niin, mies on elättänyt lapsiansa. Jos lapsia ei olisi, niin nainen olisi ollut työssä. Nyt nainen on hoitanut yhteiset lapset, tehnyt osansa. Jos nainen ei olis hoitanut lapsia kauaa päätoimisesti, vaan olisi mennyt aiemmin töihin, niin mies olisi hoitanut lapsia myös enemmän ja lapset olisivat menneet ehkäpä myös aiemmin päiväkotiin. (Joku niitä lapsia jokatapauksessa hoitaa.)
En ymmärrä mitä hassua on ymmärtää, että myös lastenhoito on tärkeää työtä ja sille on laskettavissa myös rahallinen arvo. Palkkatyössäkäynnin mahdollistaa se, että lapset ovat päivät hoidossa. Ja kyllä se lastenhoito siellä päiväkodissakin työtä on ja palkka maksetaan.
Ja vaikka päivähoito on suuri apu työssäkäyvien lastenhoidossa, niin silti on uran kannalta iso etu, jos uraan keskittyävän ei tarvitse niin paljoa kotiasioista ja lastenhoidosta huolehtia, kun puoliso on kotona ja huolehtii lasten asiat, sairastelut, pääasiassa kotityöt ym. (Haittapuolena voi se uraatekevä tosin jäädä siten myös lapsille vieraammaksi ja niiden elämän asioista vähän sivuun. Tämä on kuitenkin jo asia erikseen.)
Lastenhoito antsaitsee ison arvostuksen tärkeänä työnä. En ymmärrä sen vähättelyä. Olivat lapset sitten kotona tai päiväkodissa. Lasten hyvä hoito ja kasvatus on yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta tärkeimpiä tekijöitä.
Tottakai! Isät enemmän kotiin ja naisett luomasn uraa. Ja elättämään perheitään. Mielellään maksavat lopun ikäänsä miehelle kompensaatiota. Nainen ei saa koskaan ostaa mitään ilman lupaa ja räytyy aina ansaita paljon. Ihan vain koska mies oli koti-isä!
Itse olen vähän sellainen ihminen, että jos puoliso alkaisi motkottamaan Minun tienaamista rahoista ja niiden käytöstä, alkaisin käyttämään vain kahta enemmän niitä Minun rahoja. Ja ne todellakin olisivat Minun rahoja. Etenkin kun sitä ylimääräistä rahaa selvästi on eikä eletä kädestä suuhun. En vain jaksaisi turhaa marmatusta, koska minä se siellä työpaikalla kärsin ja teen palkalla mitä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap:lle tapahtuu, jos ei ole enää yhteisiä rahoja? Jos kerran tienaa jo nyt paremmin kuin keskivertosuomalainen, talo on maksettu eikä isoja velkoja ole, niin miksi edelleen täytyy saada käyttää puolison tienestejä kuin mies olisi se kuuluisa rahaa syöksevä seinä.
Minulla on aina ollut omat tulot ja omat menot. Jos nyt tulisi ero, ei elintasossani tapahtuisi yhtään mitään muutosta, vaikka henkisesti ero olisikin iso kolaus. Juuri silloin on hienoa tietää, että ei tarvitse muuttaa vuokrayksiöön jonnekin slummiin, koska ei ole tottunut vuosia tuhlaamaan miehen rahoja. Käytän vain itsetienaamiani euroja, ap:lle voisi tehdä ihan hyvää opetella toimimaan samoin.
Siksi koska hoiti lapsia monta vuotta kotona ja sillä välin mies edisti uraansa ja siksi hänellä on suuri palkka. Mies on itse halunnut että ap hoitaa lapsia pitkään kotona. Yhteisen hyvän eteen molemmat ovat siis tehneet töitä. Siksi.
Perheen sisällä ei ole hyvä olla kahta elintasoa.
ps. Onko sulla muuten lapsia? Lastenhan takia tässä ap on ollut poissa palkkatöistä, yhteisellä päätöksellä. Tehnyt silti perheen hyvinvoinnin eteen yhtä paljon töitä kuin mies.
Kyllä, minulla on lapsia, mutta ei käynyt edes mielessä, että miehen tulee ensin 15 vuoden ajan elättää minua 100% ja sen jälkeen edelleen olla tilivelvollinen rahankäytöstään, koska minä niin vaadin. Jos mies elätti ja nainen hoiti lapset ja kodin, niin kyllä se mies on jo osansa kokonaan tehnyt, ei nainen voi laskuttaa kotiäitivuosista kuolemaansa asti. Jos nainen sai 15 vuotta käyttää miehen rahoja kuin omiaa, niin eikö nyt olisi miehen vuoro saada seuraavat 15 vuotta käyttää omia rahojaan kuin omiaan?
Unohdat, että rahat on kätetty YHTEISIIN lapsiin. Nainen on tehnyt osuutensa niistä huolehtimalla ja mies tienaamalla perheelle rahaa. Molemmat vanhemmat ovat tehneet yhtä lujasti työtä yhteisistä lapsista huolehtimiseen. Jos nainen ei olisi hoitanut lapsia, niiden hoidosta olisi maksettu.
Naisen työtä ei ole kertynyt eläkettä, eikä hän ole edennyt urallaan kuten miehekle on ollut mahdollista töäjaosta johtuen. Siksi mies ei edellenkään käytä palkaansa vain itseensä.
Eli mies ei saa käyttää yhtään tienaamiansa rahoja koko loppuikänä, kun rouva on joskus ollut kotirouvana.
Nämä kirjoitukset saa todellakin kannattamaan perhe-etuuksien tasajakoa. Myös miehet kotiin vuorostaan.
No alat ymmärtää pikkuhiljaa asian ytimen, vaikka liioitteletkin. Varsinkin useamman lapsen tekeminen vaikuttaa juuri naisen palkkakehitykseen ja uranäkymiin todella paljon, negatiivisesti. Lapset ovat kuitenkin sekä miehen että naisen.
Kannatan myös tämän takia perhe-etuuksien tasaisempaa jakamista :) sekä muita uudistuksia, jotka parantavat naisten (varsinkin joilla lapsia/suunnittelee lapsia) asemaa työelämässä. (Myös lastenhoitoa kotona tulisi arvostaa, myös rahallisesti, aiempaa enemmän.)
Jos mies haluaa sekä uran että perheen, niin sen ei pidä tapahtua naisen kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla, että mies valmistautuu lasten pois lähtöön? Ehkä hän on pitänyt sinua lastenhoitajana ja lastenhuoltajana. Nyt kun lapset lähtevät, hän ajattelee, ettei sinulla ole enää samaa arvoa kuin ennen ja siitä syystä hän kokee, ettei voi enää laittaa rahojaan yhteiseen pottiin.
Meillä on yhteiset rahat. Kyllä meillä on aina neuvoteltu yhdessä isommista ostoksista tai harrastuvälineiden myynnistä. Meistä kumpikaan ei koe, että pitäisi saada jotain enemmän. Jos mieheni alkaisi ajatella samoin kuin ap:n mies, niin miettisin kyllä, mikä on ongelma. Enkä itsekään voisi kuvitella, että muuttaisin ajatteluani siten, etteivät rahat enää olisikaan yhteisiä.
Täytyykö teillä molempien kysyä lupa pikkuostoksiin kuten apn miehen pitää?
Eikö ap puhunut myös isommista ostoksista? Kyllä meillä voi pikkuostokset ja vähän isommatkin tehdä vapaasti. Mutta jos on jostain pysyvämmästä hankinnasta kyse, niin mieluusti keskustelemme hankinnan tarpeellisuudesta ensin yhdessä vaikka rahallinen arvo olisi pieni. Tavaraa on yllin kyllin, joten pyrimme rajoittamaan turhia ostoksia. Joskus hankinta jää keskustelun jälkeen tekemättä. Joskus se vaihtuu kalliimmaksi hankinnaksi.
Tässä se raja on 500€. Pikkuraha.
Meillä on myös yhteiset rahat eikä tarvitse lupia kysellä. Mies kyllä kysyy esim auton ostossa ja minä kysyin sijotusasunnosta. Taitaa mainita jostain mopon ostoista tms. Muttei se minua kiinnosta. Minua kiinnostaa vain, että rahaa kertyy eikä tarvi nuukailla.
Toimii, koska ollaan molemmat hyviä rahankäyttäjiä. Ei voisi olla yhteisiä rahoja, jos tpinen on kova tihlaamaan tai pitää kysyä lupa kaikkeen. En sietäisi yhtään huomauttelua ostoksistani, kun olen itse rahani tienannut. Vaikka ne nyt on yhteisellä tilillä.
Rahankäyttötavoista riippuu, onko 500 iso raha vai pikkuraha. Minulle on iso raha. Ei tule mieleen mitään niin kallista, jonka olisin ostanut yksin ilman mieheni kanssa keskustelua ja sama toisin päin.
Minulle se ei ole iso raha, voi joskus mennä ihan vaatekauppaan. Tai viime aikoina teinin hankintoihin. Tai miehen moottoripyörän osiin tms. Tai silmälaseihin
Kyllä meillä keskustellaan, jos esim.auton huoltoon on menossa tonni. Teineille tai isommille lapsille voi myös mennä enempi, mutta kyllä meillä silloin kumpikin vanhempi on etukäteen tietoinen, jos shoppailureissu on tiedossa. Tai jos annetaan suoraan rahana, niin siitä puhutaan etukäteen ja mietitään, mikä on sopiva summa.
Sellasta se on, kun ei olla itsenäisiä. Mitä puhuttavaa on autohuollossa paitsi kumpi sen auton vie. Sehän on tehtävä, vaikka minua ärsyttää ne järjettömät summat.
Tää on vaan se ero. Minä en kysele lupaa keneltäkään. Osaan elää vastuullisesti itsekin.
20v aikana kyllä tuntee toisen ja osaa luottaa, että toinen sen autohuollon pakollisuuden JA rahan riittävyyden tietää.
Tämä ei toimisi ellei molemmat osaisi käyttää rahaa, sitä olisi liian vähän tai rahankäyttö olisi erilaista. Tai tpinen omisi kontromloiva.
Siksi juuri keskustelin aiheesta tyttäreni kanssa. Meillä tämä toimii, mutta en suosittele hänelle tai kenellekään muulle.
Olen eri mieltä esimerkiksi tuosta autonhuollosta. Riippuu tietysti, jos teillä on joku tosi kallis auto, niin tonnin huolto on arkipäiväistä eikä siihen hintaan saa kuin perustarkistukset. Silloin on ymmärrettävää, ettei asia kiinnosta sen enempää. Minua kyllä kiinnostaa, jos autossa on joku vika, joka vaatii korjausta.
Onko sinusta itsenäisen ihmisen merkki se, ettei ole kiinnostunut muusta kuin omasta itsestään ja voi sulkea silmät kaikelta muulta?
Autoja huolletaan ennen vikoja. Ja huoltokirjan mukaan. Juuri tehtiin 150t km huolto 870€. Sitten auto vaihdettiin. Ne huollot tehdään aina ja kirjataan huoltokirjaan, ri kai kukaan muunlaisia autoja osta.
Niinpä ei koskaan ole autoissa vikoja. Ja aina on tahaa vaihtaa autot käteisellä. Ei näistä ole keskusteltavaa.
Minusta itsenäisen ihmisen merkki on että ei kysy lupaa pikkuasioihin. Osaa houtaa omat asiansa.
Sinulla tuskin on yhtäkään autoa ikinä ollut, jos luulet huoltojen ehkäisevän kulutusosien hajoamisen. Oma autoni syttyi käynnissä ollessaan palamaan, mitenköhän edeltävänä päivänä ollut huolto sen muka olisi voinut estää? Kerran katkaisivat käsijarrun katsastuksessa. Tiessä ollut kuoppa rikkoi renkaan ja öljypohjan. Onhan näitä kymmeniä kertoja ollut niistä kuuluisista huolloista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet maksanut puolet miehen harrastuskamoista, niin silloin puolet myynnistä kuuluu tietysti sinulle.
Ei hän ole maksanut. 15 v ilman tuloja.
Ettekö naiset mieti koskaan etukäteen riskejä mitä seuraa jos olette 15 vuotta pois työelämästä? Puolet avioliitoista päätyy eroon, joten turha vedota miehen tekemiin lupauksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap:lle tapahtuu, jos ei ole enää yhteisiä rahoja? Jos kerran tienaa jo nyt paremmin kuin keskivertosuomalainen, talo on maksettu eikä isoja velkoja ole, niin miksi edelleen täytyy saada käyttää puolison tienestejä kuin mies olisi se kuuluisa rahaa syöksevä seinä.
Minulla on aina ollut omat tulot ja omat menot. Jos nyt tulisi ero, ei elintasossani tapahtuisi yhtään mitään muutosta, vaikka henkisesti ero olisikin iso kolaus. Juuri silloin on hienoa tietää, että ei tarvitse muuttaa vuokrayksiöön jonnekin slummiin, koska ei ole tottunut vuosia tuhlaamaan miehen rahoja. Käytän vain itsetienaamiani euroja, ap:lle voisi tehdä ihan hyvää opetella toimimaan samoin.
Siksi koska hoiti lapsia monta vuotta kotona ja sillä välin mies edisti uraansa ja siksi hänellä on suuri palkka. Mies on itse halunnut että ap hoitaa lapsia pitkään kotona. Yhteisen hyvän eteen molemmat ovat siis tehneet töitä. Siksi.
Perheen sisällä ei ole hyvä olla kahta elintasoa.
ps. Onko sulla muuten lapsia? Lastenhan takia tässä ap on ollut poissa palkkatöistä, yhteisellä päätöksellä. Tehnyt silti perheen hyvinvoinnin eteen yhtä paljon töitä kuin mies.
Kyllä, minulla on lapsia, mutta ei käynyt edes mielessä, että miehen tulee ensin 15 vuoden ajan elättää minua 100% ja sen jälkeen edelleen olla tilivelvollinen rahankäytöstään, koska minä niin vaadin. Jos mies elätti ja nainen hoiti lapset ja kodin, niin kyllä se mies on jo osansa kokonaan tehnyt, ei nainen voi laskuttaa kotiäitivuosista kuolemaansa asti. Jos nainen sai 15 vuotta käyttää miehen rahoja kuin omiaa, niin eikö nyt olisi miehen vuoro saada seuraavat 15 vuotta käyttää omia rahojaan kuin omiaan?
Unohdat, että rahat on kätetty YHTEISIIN lapsiin. Nainen on tehnyt osuutensa niistä huolehtimalla ja mies tienaamalla perheelle rahaa. Molemmat vanhemmat ovat tehneet yhtä lujasti työtä yhteisistä lapsista huolehtimiseen. Jos nainen ei olisi hoitanut lapsia, niiden hoidosta olisi maksettu.
Naisen työtä ei ole kertynyt eläkettä, eikä hän ole edennyt urallaan kuten miehekle on ollut mahdollista töäjaosta johtuen. Siksi mies ei edellenkään käytä palkaansa vain itseensä.
Eli mies ei saa käyttää yhtään tienaamiansa rahoja koko loppuikänä, kun rouva on joskus ollut kotirouvana.
Nämä kirjoitukset saa todellakin kannattamaan perhe-etuuksien tasajakoa. Myös miehet kotiin vuorostaan.
Minusta nämä kirjoitukset auttavat ymmärtämään miksi lapsia ei tule entiseen tahtiin. Naisille ei riitä mikään.
Naisille riittää oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Olet vain tottunut näihin miesten työelämäetuuksiin ja pidät sitä normaalina ja reiluna, vaikkei se sitä ole.
Haitat raskaudesta ja lasten saannista työelämässä pitäisi jakautua sukupuolten kesken tasaisesti. Näitä haittoja voisi myös vähentää ylipäätään lainsäädännöllä.
Lapsen hankkimista estää juuri tuo suuri haitta, mikä aiheutuu naisille lapsen saannin myötä työelämässä ja palkkakehityksessä.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö naiset mieti koskaan etukäteen riskejä mitä seuraa jos olette 15 vuotta pois työelämästä? Puolet avioliitoista päätyy eroon, joten turha vedota miehen tekemiin lupauksiin.
Mä en ole ollut pois työelämästä kuin 10 kk lapsen vuoksi, mutta silti saan puolet kaikesta avioerossa, jos sellainen osuu kohdalle. Ei avioehtoa. Mies on tienannut aina kolminkertaisesti minuun verrattuna. Ei mitään hätää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis maksanut puolet näistä miehen harrastusvälineistä, joita on alkanut myymään? Autosta myös? Autohan on sen omaisuutta kenen nimi on papereissa. Onko teillä avioehto?
Kuulostaa siltä, että mies on alannut valmistelemaan eroa.
Yhteiset rahat, joten yhteisesti on kaikki hankittu. Meillä kaikki rahat ovat tulleet koko ajan yhdelle tilille, ei ole korvamerkitty kenen rahoja mistäkin tulee. Lapsilisät, minun tuloni, miehen tulot, veronpalautukset, kirppismyyntitulot, ihan kaikki mahdolliset pennoset tulevat samalle tilille. Aika vaikeaa erotella, kuka on maksanut mitä ja kenen rahoilla.
ap
Jos sinun tuloja 1/5 niin eiköhän suurin osa ole hankittu miehen tuottamilla rahoilla.
Ovatko lapsetkin täysin naisen, koska nainen on heitä hoitanut varmasti 9/10 kertaa enemmän kuin mies?
Tottakai miehet yleisemmin tekevät enemmän rahaa, koska naiset joutuvat jäämään kotiäideiksi.
Lapset eivät ole kenenkään omaisuutta, vaikka jotkut pitävät lapsia vain omina pelinappuloinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla, että mies valmistautuu lasten pois lähtöön? Ehkä hän on pitänyt sinua lastenhoitajana ja lastenhuoltajana. Nyt kun lapset lähtevät, hän ajattelee, ettei sinulla ole enää samaa arvoa kuin ennen ja siitä syystä hän kokee, ettei voi enää laittaa rahojaan yhteiseen pottiin.
Meillä on yhteiset rahat. Kyllä meillä on aina neuvoteltu yhdessä isommista ostoksista tai harrastuvälineiden myynnistä. Meistä kumpikaan ei koe, että pitäisi saada jotain enemmän. Jos mieheni alkaisi ajatella samoin kuin ap:n mies, niin miettisin kyllä, mikä on ongelma. Enkä itsekään voisi kuvitella, että muuttaisin ajatteluani siten, etteivät rahat enää olisikaan yhteisiä.
Täytyykö teillä molempien kysyä lupa pikkuostoksiin kuten apn miehen pitää?
Eikö ap puhunut myös isommista ostoksista? Kyllä meillä voi pikkuostokset ja vähän isommatkin tehdä vapaasti. Mutta jos on jostain pysyvämmästä hankinnasta kyse, niin mieluusti keskustelemme hankinnan tarpeellisuudesta ensin yhdessä vaikka rahallinen arvo olisi pieni. Tavaraa on yllin kyllin, joten pyrimme rajoittamaan turhia ostoksia. Joskus hankinta jää keskustelun jälkeen tekemättä. Joskus se vaihtuu kalliimmaksi hankinnaksi.
Tässä se raja on 500€. Pikkuraha.
Meillä on myös yhteiset rahat eikä tarvitse lupia kysellä. Mies kyllä kysyy esim auton ostossa ja minä kysyin sijotusasunnosta. Taitaa mainita jostain mopon ostoista tms. Muttei se minua kiinnosta. Minua kiinnostaa vain, että rahaa kertyy eikä tarvi nuukailla.
Toimii, koska ollaan molemmat hyviä rahankäyttäjiä. Ei voisi olla yhteisiä rahoja, jos tpinen on kova tihlaamaan tai pitää kysyä lupa kaikkeen. En sietäisi yhtään huomauttelua ostoksistani, kun olen itse rahani tienannut. Vaikka ne nyt on yhteisellä tilillä.
Rahankäyttötavoista riippuu, onko 500 iso raha vai pikkuraha. Minulle on iso raha. Ei tule mieleen mitään niin kallista, jonka olisin ostanut yksin ilman mieheni kanssa keskustelua ja sama toisin päin.
Minulle se ei ole iso raha, voi joskus mennä ihan vaatekauppaan. Tai viime aikoina teinin hankintoihin. Tai miehen moottoripyörän osiin tms. Tai silmälaseihin
Kyllä meillä keskustellaan, jos esim.auton huoltoon on menossa tonni. Teineille tai isommille lapsille voi myös mennä enempi, mutta kyllä meillä silloin kumpikin vanhempi on etukäteen tietoinen, jos shoppailureissu on tiedossa. Tai jos annetaan suoraan rahana, niin siitä puhutaan etukäteen ja mietitään, mikä on sopiva summa.
Sellasta se on, kun ei olla itsenäisiä. Mitä puhuttavaa on autohuollossa paitsi kumpi sen auton vie. Sehän on tehtävä, vaikka minua ärsyttää ne järjettömät summat.
Tää on vaan se ero. Minä en kysele lupaa keneltäkään. Osaan elää vastuullisesti itsekin.
20v aikana kyllä tuntee toisen ja osaa luottaa, että toinen sen autohuollon pakollisuuden JA rahan riittävyyden tietää.
Tämä ei toimisi ellei molemmat osaisi käyttää rahaa, sitä olisi liian vähän tai rahankäyttö olisi erilaista. Tai tpinen omisi kontromloiva.
Siksi juuri keskustelin aiheesta tyttäreni kanssa. Meillä tämä toimii, mutta en suosittele hänelle tai kenellekään muulle.
Olen eri mieltä esimerkiksi tuosta autonhuollosta. Riippuu tietysti, jos teillä on joku tosi kallis auto, niin tonnin huolto on arkipäiväistä eikä siihen hintaan saa kuin perustarkistukset. Silloin on ymmärrettävää, ettei asia kiinnosta sen enempää. Minua kyllä kiinnostaa, jos autossa on joku vika, joka vaatii korjausta.
Onko sinusta itsenäisen ihmisen merkki se, ettei ole kiinnostunut muusta kuin omasta itsestään ja voi sulkea silmät kaikelta muulta?
Autoja huolletaan ennen vikoja. Ja huoltokirjan mukaan. Juuri tehtiin 150t km huolto 870€. Sitten auto vaihdettiin. Ne huollot tehdään aina ja kirjataan huoltokirjaan, ri kai kukaan muunlaisia autoja osta.
Niinpä ei koskaan ole autoissa vikoja. Ja aina on tahaa vaihtaa autot käteisellä. Ei näistä ole keskusteltavaa.
Minusta itsenäisen ihmisen merkki on että ei kysy lupaa pikkuasioihin. Osaa houtaa omat asiansa.
Sinulla tuskin on yhtäkään autoa ikinä ollut, jos luulet huoltojen ehkäisevän kulutusosien hajoamisen. Oma autoni syttyi käynnissä ollessaan palamaan, mitenköhän edeltävänä päivänä ollut huolto sen muka olisi voinut estää? Kerran katkaisivat käsijarrun katsastuksessa. Tiessä ollut kuoppa rikkoi renkaan ja öljypohjan. Onhan näitä kymmeniä kertoja ollut niistä kuuluisista huolloista huolimatta.
Kyllä meillä on ollut paljon autoja. Uusimmat aina huoltokirjan mukaan huollettu ja leimattu. Niissä ei ehdi tulla vikoja, kun taajaan vaihtaa.
Ei voi vaihtaa suht tuoreita autoja iman huoltokirjaa. Tässä esimerkkinä vaihtovälistä tuo 150t km ja sen huolto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se menee. Niin kauan kun vaimo elättää rahat on yhteisiä, mutta jos mies alkaa tienata monta kertaa enemmän niin vaimo yhä elättää ja miehellä on hupirahaa yllinkyllin itsellään. Näin oli meillä aikanaan.
Milloin ap on elättänyt?
Viittasin miesten asenteeseen, että niin kauan kun hyöty on itsellä kaikki on yhteistä, kun omasta pitäisi palauttaa tai jakaa se ei enää toimikaan niin. Kodin ja lastenhoito on työtä. Ap ei ole hoitanut kotona vieraiden lapsia vaan heidän yhteisiään. Kotiin laitettu aika on ap:n työpanos ja helpottanut myös miehen elämää. Sillä on taloudellinen arvo. Ap voi laittaa hintaa 10e tunti + päivystysmaksu 24/7 vuorosta ja veloittaa 15 vuotta mieheltään. Jos tämä ei tajua panostuksen arvoa.
Eiköhän tuo ole jo moninkertaisena maksettu ap:lle takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap:lle tapahtuu, jos ei ole enää yhteisiä rahoja? Jos kerran tienaa jo nyt paremmin kuin keskivertosuomalainen, talo on maksettu eikä isoja velkoja ole, niin miksi edelleen täytyy saada käyttää puolison tienestejä kuin mies olisi se kuuluisa rahaa syöksevä seinä.
Minulla on aina ollut omat tulot ja omat menot. Jos nyt tulisi ero, ei elintasossani tapahtuisi yhtään mitään muutosta, vaikka henkisesti ero olisikin iso kolaus. Juuri silloin on hienoa tietää, että ei tarvitse muuttaa vuokrayksiöön jonnekin slummiin, koska ei ole tottunut vuosia tuhlaamaan miehen rahoja. Käytän vain itsetienaamiani euroja, ap:lle voisi tehdä ihan hyvää opetella toimimaan samoin.
Siksi koska hoiti lapsia monta vuotta kotona ja sillä välin mies edisti uraansa ja siksi hänellä on suuri palkka. Mies on itse halunnut että ap hoitaa lapsia pitkään kotona. Yhteisen hyvän eteen molemmat ovat siis tehneet töitä. Siksi.
Perheen sisällä ei ole hyvä olla kahta elintasoa.
ps. Onko sulla muuten lapsia? Lastenhan takia tässä ap on ollut poissa palkkatöistä, yhteisellä päätöksellä. Tehnyt silti perheen hyvinvoinnin eteen yhtä paljon töitä kuin mies.
Kyllä, minulla on lapsia, mutta ei käynyt edes mielessä, että miehen tulee ensin 15 vuoden ajan elättää minua 100% ja sen jälkeen edelleen olla tilivelvollinen rahankäytöstään, koska minä niin vaadin. Jos mies elätti ja nainen hoiti lapset ja kodin, niin kyllä se mies on jo osansa kokonaan tehnyt, ei nainen voi laskuttaa kotiäitivuosista kuolemaansa asti. Jos nainen sai 15 vuotta käyttää miehen rahoja kuin omiaa, niin eikö nyt olisi miehen vuoro saada seuraavat 15 vuotta käyttää omia rahojaan kuin omiaan?
Unohdat, että rahat on kätetty YHTEISIIN lapsiin. Nainen on tehnyt osuutensa niistä huolehtimalla ja mies tienaamalla perheelle rahaa. Molemmat vanhemmat ovat tehneet yhtä lujasti työtä yhteisistä lapsista huolehtimiseen. Jos nainen ei olisi hoitanut lapsia, niiden hoidosta olisi maksettu.
Naisen työtä ei ole kertynyt eläkettä, eikä hän ole edennyt urallaan kuten miehekle on ollut mahdollista töäjaosta johtuen. Siksi mies ei edellenkään käytä palkaansa vain itseensä.
Eli mies ei saa käyttää yhtään tienaamiansa rahoja koko loppuikänä, kun rouva on joskus ollut kotirouvana.
Nämä kirjoitukset saa todellakin kannattamaan perhe-etuuksien tasajakoa. Myös miehet kotiin vuorostaan.
Minusta nämä kirjoitukset auttavat ymmärtämään miksi lapsia ei tule entiseen tahtiin. Naisille ei riitä mikään.
Naisille riittää oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Olet vain tottunut näihin miesten työelämäetuuksiin ja pidät sitä normaalina ja reiluna, vaikkei se sitä ole.
Haitat raskaudesta ja lasten saannista työelämässä pitäisi jakautua sukupuolten kesken tasaisesti. Näitä haittoja voisi myös vähentää ylipäätään lainsäädännöllä.
Lapsen hankkimista estää juuri tuo suuri haitta, mikä aiheutuu naisille lapsen saannin myötä työelämässä ja palkkakehityksessä.
Mikä haitta?
Alue: Aihe vapaa
50 kriisi. Kohta miehellä on moottoripyörä