Lue keskustelun säännöt.
Te, jonka lapsuudenkoti oli ylempää keskiluokkaa
16.09.2019 |
Kertokaapa mukavia lapsuudenkokemuksia. Välillä tuntuu yksinäiseltä, kun muilla ei ole kosketuspintaa omaan lapsuuteen/perhetaustaan ja vastaavasti itsellä ei ole juuri mitään käytännön kokemusta, millaista on lapsuus vähävaraisessa perheessä (olen toki jotakin lukenut aiheesta, mutta se ei ole sama).
Jotenkin sitä vaan vielä omassa lapsuudessa maailma oli muutenkin sellainen, että joukosta erottautumista ei hyväksytty samalla tavoin kuin nykypäivänä. Näin jälkikäteen ajateltuna odotettiin sellaista käytöksen hillintää ja jonkinlaista arvokkuutta, joka oli pikkutenavalta paljon opittu. Siitä on sitten jäänyt aikuisiällekin tapa, ettei kehtaa kovin ilakoida hyvistä jutuista, vaikka niistä olisi usein aihettakin. Understatementissa on kieltämättä jotakin eleganttia, mutta tuntuu välillä tylsältä jäädä muiden varjoon. Ylemmän keskiluokan eetokseen tuntuu vaan kuuluvan tietynlainen "elämän helppouden" viestiminen, vaikka useimmat meistä raatavat niska limassa pitääkseen yllä elintason.
Kommentit (148)
Mielestäni ihmisten pitäisi enemmän murtautua yhteiskunnan määritelmistä ulos. Ei voi ajatella, että kun olemme olleet suutareita monta sukupolvea, minusta ja lapsistani tulee myös suutareita.
Ei tämä elämä voi mennä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin uusrikkailla on ns. yläluokkaiset tavat: miten kutsuilla käyttäydytään, mitä harrastetaan, mitä illallispöydässä keskustellaan..
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ihmisten pitäisi enemmän murtautua yhteiskunnan määritelmistä ulos. Ei voi ajatella, että kun olemme olleet suutareita monta sukupolvea, minusta ja lapsistani tulee myös suutareita.
Ei tämä elämä voi mennä niin.
Ei se Suomessa menekään, luokkanousut on tavallisia.
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan määritelmään kuuluu kyllä mielestäni ennen kaikkea tietty sivistys ja koulutustausta sekä laatu määrän kustanuksella esim design. Mieluiten koulutustaso periytyvästi. Raha ei yksistään ratkaise, sukutausta enemmän.
Edelleen varsin vaikea määritellä, ja rajat ovat jo paljon liudentuneet.
Eikö siis olla yläluokaa kun ollaan perustettu itse menestyvät yritykset? Sukutausta pienituloista ja kouluttamatonta eikä meilläkään yliopistotutkintoja ole. Mutta asutaan varakkaiden alueella ja tienataan hyvin. Tehdään useita etelänreissuja vuodessa, löytyy useita autoja, pari hienompaa venettä, mökki, sijoituskämppiä jne.
Itse kasvoin kahden luokan ristipaineessa, äiti köyhästä viljelijäperheestä, isä kaupinkilaissivistyneistöä. Olihan ne sukujen tavat silmiinpistävän erilaisia. Isän siskojen luona kuunneltiin elävää klassista musiikkia, oli kankaiset lautasliinat, viinilasit ja kolmen ruokalajin illalliset. Äidin suvun juhlissa soi iskelmä ja kravattia käytettiin korkeintaan hautajaisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan määritelmään kuuluu kyllä mielestäni ennen kaikkea tietty sivistys ja koulutustausta sekä laatu määrän kustanuksella esim design. Mieluiten koulutustaso periytyvästi. Raha ei yksistään ratkaise, sukutausta enemmän.
Edelleen varsin vaikea määritellä, ja rajat ovat jo paljon liudentuneet.
Eikö siis olla yläluokaa kun ollaan perustettu itse menestyvät yritykset? Sukutausta pienituloista ja kouluttamatonta eikä meilläkään yliopistotutkintoja ole. Mutta asutaan varakkaiden alueella ja tienataan hyvin. Tehdään useita etelänreissuja vuodessa, löytyy useita autoja, pari hienompaa venettä, mökki, sijoituskämppiä jne.
Korkeaa tuloluokkaa olette mutta ette yläluokkaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan määritelmään kuuluu kyllä mielestäni ennen kaikkea tietty sivistys ja koulutustausta sekä laatu määrän kustanuksella esim design. Mieluiten koulutustaso periytyvästi. Raha ei yksistään ratkaise, sukutausta enemmän.
Edelleen varsin vaikea määritellä, ja rajat ovat jo paljon liudentuneet.
Eikö siis olla yläluokaa kun ollaan perustettu itse menestyvät yritykset? Sukutausta pienituloista ja kouluttamatonta eikä meilläkään yliopistotutkintoja ole. Mutta asutaan varakkaiden alueella ja tienataan hyvin. Tehdään useita etelänreissuja vuodessa, löytyy useita autoja, pari hienompaa venettä, mökki, sijoituskämppiä jne.
Korkeaa tuloluokkaa olette mutta ette yläluokkaisia.
Totta. Ei olla miyenkään sivityneitä. Yritystaustojen takia osataan toki käyttäytyä ja olla varakkaiden seurassa. En sitten tiedä ovatko nekään yläluokkaa sillä klassista ei kuunnella vaan pirskeet aika hurjia ;) Ihan hyvä ettei olla yläluokkaa kuten ei muutkaan tuntemamme rikkaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei harrastettu tuota perisuomalaista vaatimattomuutta, sitten kun alkoi taloudellisesti menemään paremmin. Äitini oli, sen jälkeen kun oli muutaman vuoden hoitanut meitä lapsia kotona, paikallinen K-kauppias. Isälläni oli elektroniikka-alan alihankintayritys, jolla alkoi Nokian menestyksen myötä mennä todella lujaa, ja rahaa tuli.
Olihan se 1980-1990 luvulla erikoista se meidän elämä siellä paikkakunnalla jossa asuttiin. Meillä oli talossa kellarikerroksessa uima-allas, ja talo oli yleensäkin arkkitehdin suunnittelema ja varsin erikoinen suomalaiseen tyyliin. Autot olivat kalliita ja hienoja. Matkusteltiin pari kertaa vuodessa, yleensä siihen aikaan varsin eksoottisiin kohteisiin kuten Karibialle, Tahitille, safarille Afrikkaan ts. Kun lähdin opiskelemaan, mulle ostettiin opiskelukaupungista asunto ja pienen auton isä osti myös synttärilahjaksi (ihan uuden).
Toisaalta en tiedä kuuluiko perheeni "ylempään keskiluokkaan". Rahavarojen puolesta varmaan kyllä, mutta toisaalta vanhemmat olivat erittäin köyhistä perheistä tulevia "nousukkaita", jotka käyttäytyivätkin varsin nousukasmaisesti eli rahoilla pröystäillen. Meillä ei myös ollut mikään sivistyskoti, mikä yleensä liitetään ylempään keskiluokkaan. Ketään ei kiinnostanut mikään korkeakulttuuri, kirjallisuus tms. Isä katseli brittifutista telkkarista, äiti luki juorulehtiä ja juoruili naapuruston muijien kanssa.
Uusrikkaita ei ylempää keskiluokkaa.
Mikä on uusrikkaan ja ylemmän keskiluokan ero? Akateeminen koulutus monessa sukupolvessako? Etenkin jos käytetään sanaa "rikas"?
Lähinnä sivistys. Ennen muuta sivistyksen arvostaminen korkealle.
Kaverini kuului ylempään keskiluokkaan. Lapsena harrasti ratsastusta ja instrumentin soittoa musiikkiopistolla. Sai rahaa 200 euroa kuukaudessa, joka teininä nousi sitten 300 euroon. Kävivät perheen kanssa pari kertaa vuodessa ulkomaanreissulla ja joka toinen vuosi pidemmällä reissulla Amerikassa. Sai oman auton täytettyään 18v. Minusta oli hienoa vierailla heidän upeassa asuntomessuasunnossa ja sain kaveriltani vaatteitta joita hän ei enää käyttänyt. Ulkomaanreissuja vähän kadehdin.
Kaverini ajautui kuitenkin vähän huonoon seuraan (huumeita) ja luottotiedot meni (ei ollut kovin hyvä rahankäyttäjä). Hän osti kuitenkin omakotitalon tässä hiljattain. Sai lainan vanhemmiltaan. Huumehommista huolimatta hyvät välit vanhempiinsa ja käyvät edelleen vuosittain ulkomaanreissuilla vanhempiensa rahoilla. Vanhemmat eivät kuitenkaan enää muuten tue rahallisesti häntä, mikä on ehkä hieman outoa, sillä sai lapsena noin paljon kuukausirahaa (=rahanarvo hämärtyy).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläluokkaisten lapsilla on yleensä ainakin yksi ns. kulttuuriharrastus. Soittotaitoa ja kuvataiteita arvostetaan.
Vierailija kirjoitti:
Yläluokkaisten lapsilla on yleensä ainakin yksi ns. kulttuuriharrastus. Soittotaitoa ja kuvataiteita arvostetaan.
Kuvataiteilija on käsityöläinen / pienyrittäjä ja näin alinta yhteiskunnallista luokkaa, korkeintaan alempaa keskiluokkaa. Kouluttamaton muusikko menee samaan kastiin.
Miksi sitten taideharrastuksia tuputetaan yläluokkalaisten lapsille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Frank Eläkeläinen Rahaton Köyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan määritelmään kuuluu kyllä mielestäni ennen kaikkea tietty sivistys ja koulutustausta sekä laatu määrän kustanuksella esim design. Mieluiten koulutustaso periytyvästi. Raha ei yksistään ratkaise, sukutausta enemmän.
Edelleen varsin vaikea määritellä, ja rajat ovat jo paljon liudentuneet.
Eli työväenluokan perheeseen myös kuolee työväenluokkaan kuuluvana vaikka hommaa millaisen koulutuksen?
Tässä ketjussa muistellaan menneitä, ja kyllä omassa lapsuudessani 70-luvulla työväenluokkaisen oli vaikea nousta ylempään keskiluokkaan. Omien vanhempieni nuoruudessa esim. ylioppilaaksi kouluttautuminen ei ollut yhtä itsestäänselvää kuin nykyään.
Olen tästä asiasta usein ennenkin kirjoittanut, ja moni muu minun lisäkseni, joten en välttämättä jaksa tällä kertaa kovin perusteellisesti kirjoitella aiheesta varsinkin kun keittiö pitäisi taas siivota ja kolme säilytyskomerohyllyä kasata, mutta ihan tämän verran on kuitenkin nyt pakko oikaista:
Ne työväenluokka ja tämä ns. "keskiluokka" ovat yksi ja sama asia; sanat ovat toistensa synonyymejä.
On kolme yhteiskuntaluokkaa:
Yläluokka, joka on Suomessa hyvin pieni ja johon kuuluvat ovat niin rikkaita joko sukutaustansa tai jonkin onnenkantamoisen takia (lottovoitto, menestyminen iskelmälaulajana, menestyminen purjehtijana joka sittemmin on ostanut urheilujoukkueita ja jäähalleja ym. sellaiset kaiffarit), ettei heidän - ainakaan enää - tarvitse tehdä töitä elantonsa hankkimiseksi, ja joiden työnteko on vapaaehtoista sekä siten enemmänkin harrastuksenomaista, pelkän elämänsisällön ja ajanvietteen vuoksi tapahtuvaa;
Keskiluokka, joka tekee työtä elannon hankkimiseksi sekä taloudellisen pakon vuoksi, mukaanlukien muodollisesti itsenäiset yrittäjät, kaikenlaiset freelancerit ja mitä kaikkia erikoisia kaiffareita niitä nykyään onkaan;
sekä
Alaluokka, jota voidaan myös sosiaaliluokaksi kutsua, ja johon kuuluvat eivät myöskään tee työtä, vaan saavat yhteiskunnan tulonsiirtoja ja / tai hoivapalveluja; mm. (pitkäaikais)työttömät joiden työllistyminen loppuelämänään on sangen epätodennäköistä, vaivaiseläkeläiset, vangit, seksityöntekijät, koulupudokkaat nuoret, densot yms.
Tämä ns. keskiluokka on nimenomaan sitä työväenluokkaa: enintäänkin se on oman työväenluokkaisuutensa unohtanutta porukkaa, mutta yhtä kaikki ihan sitä samaa tuubaa se kuitenkin on.
Miksi teillä yleensäkin on tuollainen tarve kehittää ja käyttää tuollaista erikoista eufemismia työnteollenne kuin "keskiluokka"? Eikö työ nappaa, eikö työnteko ole "cool"? Eikö se ole riittävän hienoa ja jalosukuista teidän arvollenne? Ja noista loputtomista brittifantasiasarjoistako te olette itsellenne tuollaisen luokkayhteiskunnan kaipuun itsellenne kehittäneet - tietenkin niin, että te itse olette parempaa väkeä vaikka käytte töissä eikä teillä ole varaa elintasonne laskematta lomailla joutilaina montaa vuotta kuten brittisarjoissa ehkä eletään?
Minä itse kuulun alaluokkaan ja olen köyhä.
Tietenkin haluaisin rahnaa rutosti lisää niin että voisin lähteä Saksaan elämään joutilaasti ja nauttimaan alkoholista, sikareista ja liha-aterioista sekä ajalemaan Mersulla hitaasti pitkin suurkaupunkien katuja, mutta en minä silloinkaan itseäni "ylemmäksi keskiluokkaiseksi" mieltäisi, vaan edelleen köyhäksi.
Ei sellainen ihminen, jonka täytyy käydä taloudellisen pakon takia töissä joko työnantajallaan tai omassa firmassaan, voi olla "parempaa väkeä". Se on yhtä kaikki työväenluokkaa tai keskisellaista.
Parempi väki ei yhtäältä tee työtä eikä toisaalta saa (eikä etenkään huoli eikä halua) myöskään yhteiskunnan tulonsiirtoja.
Pudotkaa yllä kirjoittavat "ylemmät keskiluokkaiset" jo takaisin tänne maan pinnalle.
Terveiset teille sinne eight miles high.
Joo, ihan hyvä kommentti. Moni hyvin toimeentuleva duunari mieltää, että Kokoomus ajaa muka heidän asiaansa jne. Ja moni korkeakoulutettu luulee olevansa jotenkin erityistä yhteiskuntaluokkaa, vaikka duunari onkin. Mutta siis kyllähän tämän valtavan keskiluokan voi hyvin ylempään ja alempaan. Alempi asuu rivarissa ja ajaa vanhalla autolla. Ylempi keskiluokka asuu esim. isossa omakotitalossa kalliilla alueella tai isossa huoneistossa ison kaupungin keskustassa ja ajelee uudella tilavalla nk. premium-luokan autolla.
Mun mielestä on keskiluokka (kuvailemasi ylempi) ja sitten alempi keskiluokka. Briteissä paljon aikaa viettäneenä ylempi keskiluokka on ihan muuta kuin mitä tässä ketjussa kuvaillaan. Eli he ovat jo todella rikkaita sukuja. Keskiluokka pitää sisällään hyvinkin tienaavaa palkansaajaa. Suomessa on pääsääntöisesti iso keskiluokka. Muutama ylempi keskiluokkainen tai rikas ja muutama köyhä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni luettelee mun mielestä aivan perus-keskiluokkaisia asioita. Ei korkeakoulutus tarkoita ylempää keskiluokkaa. Ylempää keskiluokkaa on ihmiset, jotka tienaa kuukausituloina jotain 8 000 € ja enemmän.
Luitko aloituksen? Tässä puhutaan lapsuudenkodeista. Maailma on muuttunut.
Joo mun lapsuus oli 90-luvulla. Matkustettiin paljon ja niin moni muukin. Oli jo kännykät ja koneet. Onhan se maailma siitäkin muuttunut mutta ei kaikki muistele jotain 70-lukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luokittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei harrastettu tuota perisuomalaista vaatimattomuutta, sitten kun alkoi taloudellisesti menemään paremmin. Äitini oli, sen jälkeen kun oli muutaman vuoden hoitanut meitä lapsia kotona, paikallinen K-kauppias. Isälläni oli elektroniikka-alan alihankintayritys, jolla alkoi Nokian menestyksen myötä mennä todella lujaa, ja rahaa tuli.
Olihan se 1980-1990 luvulla erikoista se meidän elämä siellä paikkakunnalla jossa asuttiin. Meillä oli talossa kellarikerroksessa uima-allas, ja talo oli yleensäkin arkkitehdin suunnittelema ja varsin erikoinen suomalaiseen tyyliin. Autot olivat kalliita ja hienoja. Matkusteltiin pari kertaa vuodessa, yleensä siihen aikaan varsin eksoottisiin kohteisiin kuten Karibialle, Tahitille, safarille Afrikkaan ts. Kun lähdin opiskelemaan, mulle ostettiin opiskelukaupungista asunto ja pienen auton isä osti myös synttärilahjaksi (ihan uuden).
Toisaalta en tiedä kuuluiko perheeni "ylempään keskiluokkaan". Rahavarojen puolesta varmaan kyllä, mutta toisaalta vanhemmat olivat erittäin köyhistä perheistä tulevia "nousukkaita", jotka käyttäytyivätkin varsin nousukasmaisesti eli rahoilla pröystäillen. Meillä ei myös ollut mikään sivistyskoti, mikä yleensä liitetään ylempään keskiluokkaan. Ketään ei kiinnostanut mikään korkeakulttuuri, kirjallisuus tms. Isä katseli brittifutista telkkarista, äiti luki juorulehtiä ja juoruili naapuruston muijien kanssa.
Uusrikkaita ei ylempää keskiluokkaa.
Mikä on uusrikkaan ja ylemmän keskiluokan ero? Akateeminen koulutus monessa sukupolvessako? Etenkin jos käytetään sanaa "rikas"?
Uusrikas on kyllä väärä termi kuvaamaan sellaisia semivarakkaita, jotka rinnastuvat ylempään keskiluokkaan.
Kyllä varallisuus on pääasiallinen yhteiskuntaluokkaa kuvaava mittari, sanoisin 2/3 varallisuus ja 1/3 koulutustaso/työtehtävä. Pienituloinen humanistitohtori ei ole useinkaan ylempää keskiluokkaa, koska hän ei voi harjoittaa niitä asioita, jotka ovat ko. luokalle ominaisia (väljä asuminen, matkustelu, laadun preferoiminen).
Ei se mene niin, painotat liikaa materiaa. Ylemmässä keskiluokassa on olennaista myös henkinen rikkaus, tavat, kulttuuri. Pelkkä rikkaus, esim. amis-tai opistotaustaisilla yrittäjillä, ei nosta ylempään keskiluokkaa.
Minulla on yrittäjätaustainen kaveri, joka on miljonääri, asuu Suvisaaristossa ja lapsensa ovat akateemisia. Kaveri seurustelee julkisuudesta tuttujen yritysjohtajien kanssa ja lapsensa ovat vielä keskenään naimisissa. Minusta on omituista ajatella, etteivät he olisi ylempää keskiluokkaa opistotasoisesta koulutuksesta huolimatta.
Tai onko autonasentajat Kimi Räikkönen ja Mika Häkkinen korkeintaan keskiluokkaa?
Ihanko tosissasi kysyt tuota viimeistä? Selvästi sekoitat nyt tulot ja yhteiskuntaluokan.
Ihan tosissasiko väität, että vuokramurjussaan asuva ja pätkätöillä ja tuilla kitkuttava tohtori on muuta kuin alaluokkaa? Siis vaikka omat vanhempansakin olisivat akateemisia?
Rikkaampi elämä oli minulle kirous!
Sain 80-luvulla 500 markan viikkorahaa vanhemmiltani. Tuhlasin itseeni ja kavereihin ja tajusin että monet olivat kavereitani tuolloin teini-iässä vain rahojeni takia.
Koska vanhemmat olivat rikastuneet työllä eli omilla menestyvillä yrityksillään, niin jotenkin tajusin että se raha voi kadota yhtä nopeasti kuin sitä tuli. Raha-asiat ahdistaneet minua aina, vaikka sitä riitti.
Toinen perheyrityksistä meni nurin kun lama alkoi 90-luvun alussa. Isä teki i t sa rin, äiti kärsi psykooseista ja joutui pakkohoitoon, kaverit katosivat, sukulaiset kiersivät kaukaa kun rahaa ei enää ollut eikä kutsuja enää tullut valmistujaisiin, häihin, ristiäisiin kun arvelivat ettemme enää tuo kalliita lahjoja ja paksuja rahakirjekuoria. Toinen yritys myytiin tuossa yhteydessä pilkkahintaan. Vanhempien minulle ostama opiskelupaikkakunnan 3h+k asunto uudelta hyvältä alueelta jouduttiin myymään, samoin jouduin luopua hienosta uudehkosta sportti-Bemaristani. Tämä harmitti tottakai, mutta samalla tuntui että luovuin jonkin asteen taakoista.
Opin ainakin pärjäämään omillani ja sain hyvän työpaikan ja hyvän miehen, mutta ihmisiin en ole pahemmin enää luottanut ja ystävyyssuhteet ovat olleet sen myötä vaikeita. Sukulaisiin olen katkaissut välit, koska hekin ensin minuun, ainoastaan pikkusiskooni olen yhteydessä. Hänellä oli aikoinaan vaikeampaa kuin minulla. Emme ole kumpikaan halunneet omia lapsia koska nuo tapahtumat olleet meille traumaattisia.
Duunaritaustaisten vanhempieni arvot ovat syvästi keskiluokkaisia ja kotoa löytyy ne kirjahyllyt, viinilasit, vinyylilevykokoelmat, sähköpiano (ei ollut varaa oikeaan pianoon). 90-luvun laman aikana perheessäni ei ollut työttömyyttä, olimme juuri muuttaneet kerrostalolähiöstä omistusasuntoon hyvälle alueelle ja oli koira, auto ja kaksi lasta. Muistan kuitenkin lapsuudestani sen että melkein kaikki oli muiden vanhaa (jopa koira!) ja teimme koko perheen kesken yhden ulkomaanmatkan Ruotsiin eikä meillä ollut omaa kesämökkiä. Vaikka rahasta oli tiukkaa pääsin unelmieni kielikurssille, sain käydä kouluni kaupungin keskustan hienoissa koulussa, kävin pianotunneilla, tanssitunneilla, ratsastamassa, kuvataidekoulussa ja tästä olen jälkeenpäin ollut aina hyvin kiitollinen vanhemmilleni. Kaikki tämä onnistui, koska ns. arkikulutus oli hyvin pientä. Esim. toinen vanhemmista meni töihin kahdella eri bussilla, emme käyneet koskaan yhdessä ravintolassa syömässä, vaateet olivat kirpparilta, arkisin kotiruoka oli vaatimatonta sekä koti ja huonekalut olivat joko tosi halpoja tai jonkun vanhoja.
Vanhempani ovat aina olleet ihmeellisen ylpeitä omasta keskiluokkaisuudestaan mutta samalla heistä paistaa jonkinlainen kateus niitä kohtaan, joilla menee paremmin kuin heillä itsellään. Itselleni tämä muista pahan puhuminen ja toisten rikkauksien päivittely on jotenkin hirveän kiusallista. Ulospäin he ovat ylpeitä siitä mitä ovat saaneet aikaan mutta sisällä muhii tyytymättömyys asioihin. Tämä on se juttu mitä en voi ymmärtää ja minkä koen heistä erottavaksi tekijäksi. Itse opiskelin amk-tutkinnon ja sain unelmieni työn, asun puolisoni kanssa velattomassa omistusasunnossa kaupungin keskustan tuntumassa ja meillä on töiden takia kaksi autoa, matkustan ulkomaille lomille ja työmatkoille yhteensä 4 krt vuodessa, kesät vietämme puolison suvun kesämökillä.
Minua risoo että vanhempani aina välillä arvostelevat ja epäsuorasti kadehtivat elämäntyyliäni, koska se on jotain sellaista mitä he eivät koskaan päässeet tekemään. Yhteydenpito tällä hetkellä on hyvin yhdensuuntaista ja se välillä surettaa minua. He haluavat hyvin harvoin kyläillä, eivätkä soittele muuten vaan jne. Onneksi veljeni kanssa meillä on hyvät välit keskenämme mutta hän asuu ulkomailla ja näemme aika harvoin. Joskus tekisi mieli kysyä vanhemmiltani, että ovatko he jotenkin katkeria ja että miksi he eivät tee mitään omien unelmiensa toteuttamiseksi. Sain heiltä paljon ja minulla olisi ollut varmasti erilainen elämä jos olisimme muinoin jääneet porskuttamaan vuokrakaksioon betonilähiöön. Tätä kiitollisuutta on kuitenkin vaikea ilmaista sanoin ilman, että kuulostaa idiootilta. Teot taas eivät tunnu luontevilta, koska yhteinen aika jota vietämme päättyy usein siihen että jollakulla on kiusallinen olo.
Ihan tosissaan nyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei harrastettu tuota perisuomalaista vaatimattomuutta, sitten kun alkoi taloudellisesti menemään paremmin. Äitini oli, sen jälkeen kun oli muutaman vuoden hoitanut meitä lapsia kotona, paikallinen K-kauppias. Isälläni oli elektroniikka-alan alihankintayritys, jolla alkoi Nokian menestyksen myötä mennä todella lujaa, ja rahaa tuli.
Olihan se 1980-1990 luvulla erikoista se meidän elämä siellä paikkakunnalla jossa asuttiin. Meillä oli talossa kellarikerroksessa uima-allas, ja talo oli yleensäkin arkkitehdin suunnittelema ja varsin erikoinen suomalaiseen tyyliin. Autot olivat kalliita ja hienoja. Matkusteltiin pari kertaa vuodessa, yleensä siihen aikaan varsin eksoottisiin kohteisiin kuten Karibialle, Tahitille, safarille Afrikkaan ts. Kun lähdin opiskelemaan, mulle ostettiin opiskelukaupungista asunto ja pienen auton isä osti myös synttärilahjaksi (ihan uuden).
Toisaalta en tiedä kuuluiko perheeni "ylempään keskiluokkaan". Rahavarojen puolesta varmaan kyllä, mutta toisaalta vanhemmat olivat erittäin köyhistä perheistä tulevia "nousukkaita", jotka käyttäytyivätkin varsin nousukasmaisesti eli rahoilla pröystäillen. Meillä ei myös ollut mikään sivistyskoti, mikä yleensä liitetään ylempään keskiluokkaan. Ketään ei kiinnostanut mikään korkeakulttuuri, kirjallisuus tms. Isä katseli brittifutista telkkarista, äiti luki juorulehtiä ja juoruili naapuruston muijien kanssa.
Uusrikkaita ei ylempää keskiluokkaa.
Mikä on uusrikkaan ja ylemmän keskiluokan ero? Akateeminen koulutus monessa sukupolvessako? Etenkin jos käytetään sanaa "rikas"?
Uusrikas on kyllä väärä termi kuvaamaan sellaisia semivarakkaita, jotka rinnastuvat ylempään keskiluokkaan.
Kyllä varallisuus on pääasiallinen yhteiskuntaluokkaa kuvaava mittari, sanoisin 2/3 varallisuus ja 1/3 koulutustaso/työtehtävä. Pienituloinen humanistitohtori ei ole useinkaan ylempää keskiluokkaa, koska hän ei voi harjoittaa niitä asioita, jotka ovat ko. luokalle ominaisia (väljä asuminen, matkustelu, laadun preferoiminen).
Ei se mene niin, painotat liikaa materiaa. Ylemmässä keskiluokassa on olennaista myös henkinen rikkaus, tavat, kulttuuri. Pelkkä rikkaus, esim. amis-tai opistotaustaisilla yrittäjillä, ei nosta ylempään keskiluokkaa.
Minulla on yrittäjätaustainen kaveri, joka on miljonääri, asuu Suvisaaristossa ja lapsensa ovat akateemisia. Kaveri seurustelee julkisuudesta tuttujen yritysjohtajien kanssa ja lapsensa ovat vielä keskenään naimisissa. Minusta on omituista ajatella, etteivät he olisi ylempää keskiluokkaa opistotasoisesta koulutuksesta huolimatta.
Tai onko autonasentajat Kimi Räikkönen ja Mika Häkkinen korkeintaan keskiluokkaa?
Ihanko tosissasi kysyt tuota viimeistä? Selvästi sekoitat nyt tulot ja yhteiskuntaluokan.
Ihan tosissasiko väität, että vuokramurjussaan asuva ja pätkätöillä ja tuilla kitkuttava tohtori on muuta kuin alaluokkaa? Siis vaikka omat vanhempansakin olisivat akateemisia?
Luultavasti köyhä tohtori hyväksytään yläluokkaisiin piireihin helpommin kuin rikas amis. Raha on vain rahaa, sitä voi lainata tarpeeseen, mutta kulttuurisen pääoman puutteen huomaa selvemmin sivistyneessä seurassa. Yläluokka arvostaa sivistystä. Tohtori on luultavasti sivistynyt, kieli- ja keskustelutaitoinen ihminen (riippuu toki tieteestä, mutta esim. historiaa pidetään hyvin sivistävänä, käytännöllisiä insinöörialoja ehkä vähemmän), jota ei tarvitse hävetä fiinissäkään seurassa. Junttia ja rikasta junttia erottaa vain raha.
Eipä se varmaan tavallisen perheen elämästä mitenkään suuresti eronnut. Vanhemmat olivat vähemmän läsnä, mutta toisaalta mistään ei ollut koskaan puutetta. Elintaso ei silti ollut mitenkään silmiin pistävästi erottuva ympäristöstä. Molemmista pojista sittemmin kasvoi henkisesti hivenen yksinäisiä menestyjiä. Itse tosin nuorempana olen ollut se rikkinäisempi, joten sinänsä mielelläni vaihtaisin tuon lapsuuteni hieman raukkaudesta yltäkylläisempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Frank Eläkeläinen Rahaton Köyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan määritelmään kuuluu kyllä mielestäni ennen kaikkea tietty sivistys ja koulutustausta sekä laatu määrän kustanuksella esim design. Mieluiten koulutustaso periytyvästi. Raha ei yksistään ratkaise, sukutausta enemmän.
Edelleen varsin vaikea määritellä, ja rajat ovat jo paljon liudentuneet.
Eli työväenluokan perheeseen myös kuolee työväenluokkaan kuuluvana vaikka hommaa millaisen koulutuksen?
Tässä ketjussa muistellaan menneitä, ja kyllä omassa lapsuudessani 70-luvulla työväenluokkaisen oli vaikea nousta ylempään keskiluokkaan. Omien vanhempieni nuoruudessa esim. ylioppilaaksi kouluttautuminen ei ollut yhtä itsestäänselvää kuin nykyään.
Olen tästä asiasta usein ennenkin kirjoittanut, ja moni muu minun lisäkseni, joten en välttämättä jaksa tällä kertaa kovin perusteellisesti kirjoitella aiheesta varsinkin kun keittiö pitäisi taas siivota ja kolme säilytyskomerohyllyä kasata, mutta ihan tämän verran on kuitenkin nyt pakko oikaista:
Ne työväenluokka ja tämä ns. "keskiluokka" ovat yksi ja sama asia; sanat ovat toistensa synonyymejä.
On kolme yhteiskuntaluokkaa:
Yläluokka, joka on Suomessa hyvin pieni ja johon kuuluvat ovat niin rikkaita joko sukutaustansa tai jonkin onnenkantamoisen takia (lottovoitto, menestyminen iskelmälaulajana, menestyminen purjehtijana joka sittemmin on ostanut urheilujoukkueita ja jäähalleja ym. sellaiset kaiffarit), ettei heidän - ainakaan enää - tarvitse tehdä töitä elantonsa hankkimiseksi, ja joiden työnteko on vapaaehtoista sekä siten enemmänkin harrastuksenomaista, pelkän elämänsisällön ja ajanvietteen vuoksi tapahtuvaa;
Keskiluokka, joka tekee työtä elannon hankkimiseksi sekä taloudellisen pakon vuoksi, mukaanlukien muodollisesti itsenäiset yrittäjät, kaikenlaiset freelancerit ja mitä kaikkia erikoisia kaiffareita niitä nykyään onkaan;
sekä
Alaluokka, jota voidaan myös sosiaaliluokaksi kutsua, ja johon kuuluvat eivät myöskään tee työtä, vaan saavat yhteiskunnan tulonsiirtoja ja / tai hoivapalveluja; mm. (pitkäaikais)työttömät joiden työllistyminen loppuelämänään on sangen epätodennäköistä, vaivaiseläkeläiset, vangit, seksityöntekijät, koulupudokkaat nuoret, densot yms.
Tämä ns. keskiluokka on nimenomaan sitä työväenluokkaa: enintäänkin se on oman työväenluokkaisuutensa unohtanutta porukkaa, mutta yhtä kaikki ihan sitä samaa tuubaa se kuitenkin on.
Miksi teillä yleensäkin on tuollainen tarve kehittää ja käyttää tuollaista erikoista eufemismia työnteollenne kuin "keskiluokka"? Eikö työ nappaa, eikö työnteko ole "cool"? Eikö se ole riittävän hienoa ja jalosukuista teidän arvollenne? Ja noista loputtomista brittifantasiasarjoistako te olette itsellenne tuollaisen luokkayhteiskunnan kaipuun itsellenne kehittäneet - tietenkin niin, että te itse olette parempaa väkeä vaikka käytte töissä eikä teillä ole varaa elintasonne laskematta lomailla joutilaina montaa vuotta kuten brittisarjoissa ehkä eletään?
Minä itse kuulun alaluokkaan ja olen köyhä.
Tietenkin haluaisin rahnaa rutosti lisää niin että voisin lähteä Saksaan elämään joutilaasti ja nauttimaan alkoholista, sikareista ja liha-aterioista sekä ajalemaan Mersulla hitaasti pitkin suurkaupunkien katuja, mutta en minä silloinkaan itseäni "ylemmäksi keskiluokkaiseksi" mieltäisi, vaan edelleen köyhäksi.
Ei sellainen ihminen, jonka täytyy käydä taloudellisen pakon takia töissä joko työnantajallaan tai omassa firmassaan, voi olla "parempaa väkeä". Se on yhtä kaikki työväenluokkaa tai keskisellaista.
Parempi väki ei yhtäältä tee työtä eikä toisaalta saa (eikä etenkään huoli eikä halua) myöskään yhteiskunnan tulonsiirtoja.
Pudotkaa yllä kirjoittavat "ylemmät keskiluokkaiset" jo takaisin tänne maan pinnalle.
Terveiset teille sinne eight miles high.
Joo, ihan hyvä kommentti. Moni hyvin toimeentuleva duunari mieltää, että Kokoomus ajaa muka heidän asiaansa jne. Ja moni korkeakoulutettu luulee olevansa jotenkin erityistä yhteiskuntaluokkaa, vaikka duunari onkin. Mutta siis kyllähän tämän valtavan keskiluokan voi hyvin ylempään ja alempaan. Alempi asuu rivarissa ja ajaa vanhalla autolla. Ylempi keskiluokka asuu esim. isossa omakotitalossa kalliilla alueella tai isossa huoneistossa ison kaupungin keskustassa ja ajelee uudella tilavalla nk. premium-luokan autolla.
Mun mielestä on keskiluokka (kuvailemasi ylempi) ja sitten alempi keskiluokka. Briteissä paljon aikaa viettäneenä ylempi keskiluokka on ihan muuta kuin mitä tässä ketjussa kuvaillaan. Eli he ovat jo todella rikkaita sukuja. Keskiluokka pitää sisällään hyvinkin tienaavaa palkansaajaa. Suomessa on pääsääntöisesti iso keskiluokka. Muutama ylempi keskiluokkainen tai rikas ja muutama köyhä.
Sekoitat ylemmän keskiluokan ja yläluokan.
Ihanko tosissasi kysyt tuota viimeistä? Selvästi sekoitat nyt tulot ja yhteiskuntaluokan.